"En hae lapsilleni isää, vaan itselleni kumppania"

Raha ja lapsen vahtiminen varmaan otetaan avosylin vastaan. Et voi kuitenkaan antaa luultavasti kasvatusneuvoja, koska et ole vanhempi. Olet ehkä kävelevä aputeline/rahakone tässä suhteessa.

Voi olla että myös fiksuja yhäreitä on olemassa. Naapurissa ehkä asuu semmoinen, ainakin sen uusi mies hoitaa lähes kaikki illat lapsia kun äiti jossain. Mies vaikuttaa fiksulta, vaikka näin kirjoitettuna homma kuulostaa aika absurdilta.

Sitä että niitä lapsia on, ne tulee mukana ja heillä on jo isä. Et korvaa isän roolia, etkä tule toimimaan isänä, vaikka ne lapset siinä jaloissa pyöriikin ja varmasti joudut heidän kanssaan tavalla tai toisella toimimaan ja osallistumaan. (Nainen siis hakee itsellensä kumppania, ei elättäjää itsellensä ja Muhamedille ja Alibaballe. =P)

Tapauskohtaisesti asiat ovat joko ruusuilla tanssimista tai helvetti pääsee irti, riippuu ihan kuinka kukin toisiinsa reagoi ja mikä oli lasten fyysinen- ja henkinen kehitys, puhumattakaan aikuisten. Se mies varmasti ottaa osaa (tavalla tai toisella) osaa niihin lapsiin ja arjen pyörittämiseen.

Nainen todennäköisesti tietää ja ymmärtää, että hänellä on vastuu lapsistaan ja heidän kasvatuksestaan. (Kaikkiin kysymyksiisi saat monimuotoiset vastaukset, kun otat jokaisen yksinhuoltajan vuorostaan. Noita voi ikuisesti jossitella, miten mikin aina voisi mennä, ainoastaan elämällä ja kokemalla saa vastaukset ja silti ne on, tai niissä on joka kerta eroja.)

Varmasti lapsi syö ostamaasi ruisleipää ja sinä syöt sen naisen valmistamaa makaronilaatikkoa. Varmasti samalla kun käytte kaupassa, viette sen Minttu-Petterin balettiin. Sulla meni bensaa ja ehkä myös rahaa, kannoit myös ostokset, niissä puhtaissa vaatteissa joyka nainen huolsi. (Mielikuvitus on rajana ja se miten haluaa ajatella/laskea.)

Tuttavapiirissä on paljon naispuolisia yksinh.
Ikävä kyllä useimmilla se näyttää menevän juuri noin.. Jotta kulut ja hoitovastuu tulee mukaan kun "pitää ottaa koko paketti mutta isä lapsilla on jo" tai nainen itse on myös se "isä" eikä miehen pidä erehtyä sanomaan mtn kasvatukseen liittyvää. Usein jos on omia lapsia, tällöin ne lähes aina ovat huonosti kasvatettuja kakaroita naisen puheissa. Siis miehen lapset.. Lapseton taas ei voi tietää mitään lapsista ;)

Pari ok tapaustakin tunnen oikein hyvin ja näissä onkin jo siunaantunut myös yhteinenkin lapsi eikä ystävättäreni ole koskaan viljelleet tuota "lapsilla on jo isä" lausetta.
Viimeisin ikäiseni nainen taas löysi reilusti nuoremman "miehen" joka tuntuu kovasti viihtyvän kotona lasten kanssa ja kaveri ravaa ympäri Suomea harrasteiden ym vuoksi yksin. Noh.. Lapsilukukin on täynnä mutta mies ei vielä sitä tiedä. Uusi koti jne toki piti saada ja ilkeämmät kyl sanoo suoraa kun et hyvän lompakon löysi. :/ mut kai siinä rakkauttakin on ja veikataan kauanko kestää heh.

Kai niin ihmisestä kiinni.
Nuorempana itsekin erehdyin yh-mieheen ja lapsenvahti minusta tuli heti saman katon alle mentyä. Ja kovasti niitä kuluja ilmestyi kontolleni myös kun olin parempipalkkainen siihen aikaan :P

Varovainen olisin kyl ja järki mukaan noissa.

Hankala pakettihan tuo on. Ottaa nyt sitten vaikka esimerkiksi asumiskustannukset...jos mies yhtyy yksinhuoltajaan jolla on esim. yksi lapsi niin onko miehen osuus kustannuksista 1/3 ja toinen osapuoli hoitaa 2/3 kuluista. Sama koskee periaatteessa kaikkia kustannuksia tällaisessa tapauksessa.
Sekin on totta että miehellä ei ole kasvatusvelvoitetta eikä oikeutta mikä kyllä tekee homasta aika haastavan. Kannattaa kyllä miettiä pari kertaa ennenkuin ryhtyy tällaiseen ja jos ryhtyy niin asiat on sovittava etukäteen että on sitten todella selvää molemmalle miten nämä menevät. Olen myös kuullut teinimurkkujen suusta tulevan "sä et ole mun isä, sä et mua määrää" ja silloin on ikävä kyllä helvetti irti.

Huomiotavaa on että en ota tässä millään tavalla kantaa ovatko yh:t hyviä vai huonoja ihmisiä....itse asiassa, miksi olisivat huonompia kuin muut. Elämässä sattuu asioita ja kaikkea ei pysty hallitsemaan eikä pidäkkään.

Luulen, että naiset ei oikein tiedä itsekään mitä tuo tarkoittaa. Niin vain sanotaan, koska niin "kuuluu" sanoa. Mielestäni konkretian astetta voi lisätä selvittämällä onko "haetun kumppanin" joskus tarkoitus asua samassa osoitteessa. Jos on, voi sitten kuvitella millainen suhde on samassa taloudessa asuvalla aikuisella ja lapsella kun mies ei kuitenkaan ole mikään isä.

Niin, mitä se sitten tarkoittaa. Itselleni sitä, että en esimerkiksi halua asua miehen kanssa saman katon alla niin kauan kuin lapseni on pieni. Jos oikein kolahtaisi, niin voisin seurustella ja sitoutua mieheen, mutta lusikoita ei laiteta samaan laatikkoon edes silloin. Lapseni on vuoroviikoin isällään, joten se aika olisi pyhitetty kumppanilleni, lapsiviikolla mies joutuisi tyytymään kakkossijaan. Mutta, mieheltä en odottaisi minkäänlaista rahallista panostusta elämäämme ja olisihan tämä kohtuutontakin, ei myöskään tarvitsisi olla lapsenvahtina, autokuskina, remonttireiskana tai muutakaan mitä miehet inhoavat. Hän saisi minusta parhaat palat ja minä hänestä, mutta kokonaisuutta ei ollenkaan niin kauan kuin lapseni vaatii minulta 100 %. Enempää lapsia en halua missään nimessä, joten myös perheen perustaminen on pois laskuista ja se jo itsessään karsii monet ehdokkaat.

Tuskin tällaista ihmettä koskaan vastaan kävelee, joten en sellaista edes hae vaan elän hyvää elämää välillä yksin ja välillä lapseni kanssa. Sulle neuvon, että jos kiinnostut jostakin naisesta, joka noin sulle ilmoittaa, niin kysy ihan suoraan että mitä hän sillä tarkoittaa. Tuo yllä oleva on vain mun totuuteni.

Olen joskus yh:n kans seurustellut. Ei tarvinut vuokrasta puoliakaan maksaa, eikä leikkiä isää. Sikäli ok. Mutta kun äiti koitti minua saada välillä lapsen vahdiksi vknloppuna niin siitähän sitä riitaa sitten tulikin. Tai jos nää penskat riehu niin yleensä lähin vaan ite ulos. Vitutti välillä kun ei oikeen kuria pitänyt. Olivat riiviöt onneks isällään joka toinen viikko ja suhteen loppuvaiheessa tuntu et kyrpä kasvo otsaan sinä päivänä kun tiesi kakaroiden tulevan äidilleen.

Jos mies aikoo naisen kanssa seurustella kenellä on lapsia niin miehen pitää olla myös vanhempi niille lapsille, opettaa lapsia ja kasvattaa niistä kunnollisia. Se on miehen tehtävä talossa, ei se voi mennä niin että mies vaan asuu siellä naisen makkarissa. Naiselle tulee varmaan hetkiä joilloin pitää mennä jonnekkin ja miehen pitää silloin vahtia niitä lapsia.

Mitä toivoisin sen tuossa tarkoittavan: halutaan antaa tila muodostaa ajan saatossa omanlainen suhde lapseen. Ja toisaalta voidaan viestiä myös siitä, että isä on aktiivisesti kuvioissa ja lapsilla isä on. Arkirutiini on eri asia kuin isänä oleminen; senhän muodostatte ihan kuten lystäätte. Kasvatuksessakin se varmaan muodostuisi sopivaksi nähdyllä tavalla (tosin yleensä kun vieras ihminen tulee arkeen, niin auktoriteetti suhteessa teini-ikäiseen ei voi muodostua kauhean voimakkaaksi).

Minä en esimerkiksi näe, että olen äiti koska teen ruoan tai tarkistan lapsen läksyt. Kasvatuksellisesti voin osallistua (josta selvät sävelet puolison, lapsen äidin sekä äidin miehen kanssa). Eikä sekään tee minusta äitiä - vaikka muksu on yli 10 vuoden saatossa muodostunut erittäin tärkeäksi, perheen jäseneksi ja jonka kanssa teen kaikenlaisia normaaleja arjen asioita ja rutiineja.

Sitähän tuo ei avaa, että onko se toive sellainen että ei halua esim. yhdessä asumista jne. vai onko se vain tuollainen rauhoitteleva sanoma. Se pitää kysyä ihmiseltä itseltään. Mitä kuullut muualta ja omasta todennut, niin kuvioita on niin erilaisia ettei mitään uskalla sen enempää spekuloida tarkoitusperistä.

Miltä tuntuu nähdä exää viikottain jota kumppani on pannu vuosia? Ja joilla kummallakin on ollut/tulee aina olemaan tunteita toisiaan kohtaan?

"En hae lapsilleni isää, vaan itselleni kumppania" = aisurin osa eli

- Lasten isä (naisen todellinen rakkaus) päättää äidin kanssa lasten asioista, sinulla ei ole sanavaltaa mihinkään vaikka oletkin heftissä 24/7 suorittamaan palveluksia (kuskaamiset eri paikkoihin, tärkeät tavara- ja muonahankinnat jne.)

- Sinulla ei ole kurinpito-oikeutta, jos lapset ovat ns. vapaan kasvatuksen hedelmiä ei sinulla ole oikeutta pyytää esim. olemaan hiljempää koska lasten biologiset vanhemmat kyllä tietävät kuinka niitä tulee kasvattaa.

- Käyttövarasi ovat naisen ja lasten käytössä, nimellisesti tietysti nainen saattaa olla osallistuvinaan kuluihin 50/50 periaatteella mutta hyvin pian se luiskahtaa varmaan 25/75 sisnun tappioksi. Reilua jakoa (esim. jos lapsia 2 ja niiden äiti) en ole kuullut missään olleen niin että esim. ruokakulut menisi sitten niin että sinä maksaisin 1/4 ja nainen loput.

- Kaikissa "hyvissä" tapahtumissa lasten biologinen isä, joka ilmestyy ovellesi raapimaan muniaan tällaisten tapahtumien aamuna, on innolla mukana, koulun kevätjuhlat, rippijuhlat jne. niiden "oikea" isä osallistuu innolla paitsi että sinä kustannat lahjat ja vastaat kuluista. Ikävämmät jutut, kuten vaikkapa rehtorin puhuttelun vapaan kasvatuksen lieveilmiöistä, käyt sinä kuuntelemassa ja pyytämässä anteeksi petterin käytöstä.

- Käytännössä lasten "oikea" isä päättää sinun lomista ilmoittamalla viimehetkellä ettei voikaan ottaan minttua ja petteriä luoksen loman ajaksi, peruutat naisen kanssa aikomasi lomamatkan.

- Jos ja kun lasten biologiset vanhemmat on olleet kivoja hankkineet lapsille lemmikin, vaikkapa koiran, niin sinä olet se joka sen ulkoiluttaa ja sitä saat noilla reissuilla ehkä vähän komentaakin. Koirasta tulee pikkuhiljaa paras kaverisi tuossa perheessä, se ei vaadi paljoa ja on iloinen aina sinut nähdessään toisin kuin muut "perheenjäsenet" joille olet aina ulkopuolinen.

jne.

Ei se nyt ehkä ihan noin synkkää aina ole mutta hyvä on varautua siihen että voi ollakin niin ei tule sitten yllätyksiä.

Mitä tuossa vuosien varrella on tapauksia nähnyt niin "kysymällä selviää" - lause nyt sopii kyllä tähän paikkaan. Paljon ratkaisee lasten tapaamiset; asuvatko vanhemmat lähekkäin, onko vuoroviikot vai onko etäisyyttä enemmän ja tapaamiset painottuvat lomiin. Samoin tietysti lasten ikä sanelee aika paljon.

Erittäin tärkeää on tietysti keskustella myös siitä että jos haetaan itselle kumppania niin rajataanko siinä kokonaan lapset pois vai halutaanko että kuuluvat jollakin tasolla siihen pakettiin. Samoin tietysti pitää keskustella sen lapsettoman toiveista ja ajatuksista.

Aikanaan myös pohdin noita oikeuksia ja velvollisuuksia, mutta oikeastaan ne sitten muuttuivat vastuuksi ja oikeutuksiksi. Vaikka en ollut isä niin minä kuitenkin aloin olla se miehen malli jota lapset seurasivat. Sain myös olla heille se joka opetti esim ajamaan pyörällä ja muita asioita jotka ehkä isä olisi hoitanut.

Ehkä tällä tuo kuuluu siihen informoitavien asioiden sarjaan " minulla on koira-> allergiset pysyköön poissa tai asun maalla -> kaikki jotka eivät uskalla asua katutasossa kiertäköön kaukaa"

Tuo lause on salajuoni. Huonon diilin mies aina tekee jos alkaa seurustella yh-mamman kanssa.

Yh-mamman kanssa seksiä harrastaessa täytyy aina, vaikka vuosien seurustelun jälkeenkin, käyttää kumia. Todella monella yh-mammalla on mielessä aisuriansa. Eli "pillerit petti", nainen jättää siis tahallaan ehkäisyn pois. Kun yh-mamma on tullut aisurille paksuksi, niin aisuri on sitoutettu elättämään oman vahinkolapsen lisäksi toisen miehen lapsia.

Mä olisin kiitollinen että kumppani ottaa lapseni huomioon ja kasvatusasioissa mietitty kanssani ensin ja yhteistuumin niin lapsikin saa sen hyvän isän roolimallista normaalia perhe-elämää. Se on mutkattomampaa. Ja lapsi on mulle sanonut että kaipaa uutta isää leikkimään ja oltais kuin perhe. Tosin kaikki lapset ei sitä koe ja sano.

Se voi tarkoittaa kahta asiaa.

1. haussa on tapailusuhde. Ette muuta yhteen vaan tapaatte viikonloppuisin tms.

2. luvassa on isän velvollisuudet kuskaajana, remppaajana ja kustantajana - vailla isän oikeuksia.

Tämähän on perinteinen seksisuhdemalli, näitä voi olla kunnon miehellä useitakin.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ei se nyt noin synkkää ole, kuin mitä jotkut kirjoittavat. Itse olin suhteessa joitain vuosia sitten yh-äidin kanssa, jolla oli teini-ikää lähestyvä tytär. No joo, soittotunneille tuli kuskattua ja koulutehtävissä tuli autettua, mutta entäs sitten? Eikö lapsiperheissä yleensäkin niin tehdä? Tunsin olevani hänelle miehen malli ja sain osallistua kasvatukseen. Enkä koe tulleeni mitenkään taloudellisesti hyväksikäytettyä.

Eikä se parisuhde ole rahasta kiinni. Tämä suhde ei rahaan kaatunut, vaan se kaatui siihen, ettei se nainen kasvanut aikuiseksi.

Edelleenkään en koe mahdottomuutena sitä, ettenkö aloittaisi suhdetta yh-äidin kanssa. Ei se traumoja jättänyt ;)

Ottaisin heti yh naisen. Voisin elättää sitä myös. Yksin en halua olla.

Sillä varmaan yritetään erottaa yksinhuoltajaa erilliseksi rooliksi. Nainen ikään kuin on jakautuvinaan seurustelukumppaniin ja yksinhuoltajaäitiin. Silloin mies ei seurustelisikaan yksinhuoltajaäidin kanssa, koska seurustelun hoitaisi se toinen puoli naisesta.

Ainut YH-nainen jota voisin suvaita, olisi leski.

Olen deitannut lapsellista, eronnutta ***ta
ja kokemus oli se, että lapset, ex-puolisot ja muu suku tulee mukaan jokaisille
treffeille - ohittaa minut puhelimen välityksellä IHAN JOKA KERRAN.

Olen arvoasteikon (se johon laitetaan aikaa) viimeisenä ja minun pitää
järjestää aikatauluni - jotta olisin saatavilla aina kun hänelle
passaa.

Siitä myllystä näki, että jos menen siihen mukaan, en voi pysytellä erossa, se
on kaikki tai ei mitään. Joten se "vaan elämänkumppania" on - vähän huijausta.


Ja vielä, jos esim. YH- äippä ottaa itselleen panon, ja ignooraa lapsensa miehen (panon) läsnäollessa,
voin sanoa, että lapselle syntyy hylkäyskokemus ja äipän arvostus laskee lasten silmissä.
LAPSET OVAT SYYTTÖMIÄ SIIHEN ETTÄ ÄIPPÄÄ/ ISÄÄ PANETTAA
eikä heitä pidä laittaa maksamaan tuota oppirahaa äipän/ isän roolin puolittamisesta.
Ei ole erikseen vanhempaa ja deittikaveria, on yksi ihminen.

Miettikää VIELÄ ENNENKUIN TOIMITTE.

Vaihtokauppa on selkeä, annat resurssisi YH-naisen käyttöön ja saat palkkioksi silloin tällöin kiimavittua. Mitään sananvaltaa sinulla ei toki olisi mihinkään;)

Pistäähän se miettimään missä järjestyksessä itse tulee, onko se lapsen, ex-miehen, sukulaisten, kissojen ja koirien ja kavereiden jälkeen vai miten. Varmaan aika tapauskohtaista.

Ja silti on aina aika vahva mahdollisuus, että ”hommat vaan tapahtuu” taas ex miehen kanssa…

kun eivät psykiatrille mene, se ilmenee noissa otsikoissa, en hae isää vaan jotain muuta

nämä on luultavasti aika sekavia ja vaarallisia, parempi aloittaa alusta nuoren hedelmällisen tytön kanssa

Kummallisia kirjoituksia. Aikuiset ihmiset voivat sopia, miten asiat järjestetään. Lause "etsin kumppania, en lapsille isää" voisi tarkoittaa, että parisuhteessa yh-äidin kanssa on mahdollista toimia niin, että pari seurustelee yhteen muuttamatta.

Yh-äiti hoitaa lapset omalla ajallaan ja lapsen isä omalla vuorollaan, mikä se sitten heillä meneekin. Uusi kumppani ei ole lasten kanssa edes juuri tekemisissä. Hän ei osallistu millään tavalla lasten kustannuksiin.

Ei ole mitään kohtaloa, joka tulee jostakin taivaasta ja vie yh:n kanssa seurustelevan rahat tai pakottaa osallistumaan. Näistä asioista voi keskustella ja toimia sen mukaan, mitä on yhdessä päätetty. Jos jokin sovittu alkaa lipsua, pitää tietysti nostaa kytkintä.

Ihmisellä on selkäranka, ainakin kun vielä viimeksi anatomiaa lueskelin.

Tiedän tälläisen uusio perheen joka todella petoksella aloitti. Nyt kuulee ja näkee ne ongelmat juuri lapsissa. Sinun ja minun muksut. Arvostellaan ex iässä kun ei menikään kuin tanssi. Kuinka toisen lapset ovat huonokäytöksiä jne. Kuinka paljon satsataan mihinkin lapseen jne. Tietää kyllä ja kuulee huonosti menee ja ajan myötä pahenee kun lapset kasvavat. Uusioperheen helvetti selkeästi.

Omien kokemusten ja tilastojen mukaan suurin osa eronneista lapsellisista ovat Yhteishuoltajia. Jolloin tuolla on viitattu myös siihen jo olemassa olevaan iskään. Oikeiden Yksinhuoltajien ajankäyttö tuntui olevan niin sidottu lapseen (tottakai se on jos ei puolisoa ole) että deiteille asti en heidän kanssaan päätynyt. Yhteishuoltajilla taas ainakin tapailuvaiheessa on monesti parempi motivaatio ja aikaa treffeille silloin kun lapset on isällään. Tämä siis alkuvaiheessa.

Omien lyhyiden parisuhdejaksojen perusteella, näiden parin yhteishuoltajan kanssa lapset heijastuivat kyllä deittailuun. Eli minuun kohdistettiin sellaista tutkaa, että kuinka luontevasti lapsiin suhtaudun. Suoraan sanottuna en tiedä kuinka hyvin sen selvitin, koska omia ei ole, ja en ole mikään kovin lapsirakas. Ihan hellyttävän vilpittömiä naperoita ne oli. Mitä niitä pääsi näkemään. Yleensä tämä edellytti jo pitempään jatkunutta tapailua ja tutustumista. Yhteen asti ei päästy kummallakaan kertaa muuttamaan.

Tuon aloituksessa ylläolevan lauseen kohtasin myös heidän kohdallaan tavalla tai toisella. Eikä minun siis pitänyt osallistua lapsen kaitsentaan ja kuluihin. Mutta saman katon alle mennessä joissain asioissa voi olla melko hajottavaa laskea kaikkea halki. Joillekkin taas se on ainoa tapa jolla pystytään toimimaan. Tapansa siis kullakin.

Toki puolensa on syytä pitää jos puolisoa aletaan käyttää hyödykkeenä, mutta yleensä kahden aikuisen taloudessa, myös se naaraspuoleinen tuo kortensa kekoon sekä taloudellisesti, että työpanoksensa muodossa. Lapset lisäävät joissain asioissa mutkia matkaan, joten siinä mielesssä itsellekkin sopii paremmin lapseton kumppani.

Paljon riippuu siitä, että onko lapsen isä lasten elämässä kuvioissa ollenkaan ja jos on niin kuinka paljon. Itselläni oli se tilanne, että lapset olivat minun luona viikon ja isänsä luona viikon. Kun aloin seurustella sinkkumiehen kanssa, niin elämä meni niin, että kun lapset olivat luonani, minulla oli kädet täynnä töitä lasten kanssa iltaisin töiden jälkeen eli ruoanlaitto, harrastuksiin kuskaaminen, koululäksyjen tarkistaminen jne.

Kun lapset olivat isänsä luona, niin silloin minulla oli yhtä paljon aikaa olla miesystäväni kanssa kuin jos olisin ollut tavallinen lapseton sinkku. Miehelle siis kävi selväksi pian, että jos hän haluaa olla kanssani silloin, kun lapset ovat minun luona, niin lapset ovat mukana kuvioissa koko ajan. Tosin tietysti lapset menivät aikaisin nukkumaan, joten kahdenkeskistä aikaa oli sitten vain lasten mentyä nukkumaan.

Meillä systeemi toimi. Seurustelimme pari vuotta ennen kuin muutimme yhteen. Asuimme minun omistusasunnossa, josta mies maksoi yhtiövastikkeen ja sähkön. Kannattaa huomata, että miehen vuokra oli tällä systeemillä paljon edullisempi kuin jos hän olisi asunut vuokralla. Minä maksoin mm. kotivakuutuksen, laajakaistan jne. Mies osti ruoat joka toinen viikko ja minä joka toinen viikko. Minä maksoin lasten harrastukset ja vaatteet joko itse tai yhdessä lasten isän kanssa. Rahasta ei tarvinnut riidellä ikinä tämän uuden miesystäväni kanssa.

Miehellä olisi ollut mahdollisuus viettää enempi aikaa lasten kanssa, mutta oli hänen oma valintansa, ettei hän halunnut kovin syvällistä suhdetta lapsiini. Ehkä toisaalta olisi joskus pitänyt laittaa mies viemään lapsiani harrastuksiin tms, jotta heille olisi tullut jotain omia juttuja.

Tässä Sinkut-palstalla moni vannoutunut naisten ja erityisesti yksinhuoltajien vihaaja jankuttaa sitä, että miten sinkkumies joutuu maksamaan naisen kaikki kulut ja vahtimaan lapsia sillä aikaa, kun nainen istuu baarissa ryyppäämässä ja pettämässä. Ainakaan omassa kaveripiirissäni (johon kuuluu sinkkunaisia, yksinhuoltajia ja pitkään avioliitossa olleita) ei ole ketään, joka noin tekisi. Mielestäni kannattaa seurustella riittävän kauan ja puhua myös raha-asioista jo ennen yhteenmuuttoa, jottei tarvitse pahoittaa mieltänsä.

Minulla siis on ollut tapana maksaa omat ja lapseni kulut, mutta tuloni eivät riitä siihen, että elättäisin miehen siinä sivussa. Mies siis ostakoon omat vaatteensa, maksakoot omat autonsa ja harrastuksensa. Ruokakuluja jaetaan kulutuksen mukaan. Onneksi ei ole ikinä tarvinnut viivottimen ja laskimen kanssa tasata sentilleen kuluja.