Lamminpään lumous aka. Juicen pata

Joskus kauan sitten Leskinen esitti tämän reseptin telkkarissa. Itte en nähnyt mutta silloinen muija raapusteli ylös. Kyseessä on huomattavan mausteinen porsaan suikalepata, ei mitään ihan kevyttä ruokaa vaan tekosyy runsaaseen mausteiden käyttöön.

Minä en tuhlaisi mitään filettä tähän. Maustamaton possun suikaleliha käy hyvin. Itse asiassa mikä tahansa porsaanliha on käytettävissä, jos sen voi suikaloida. Mikäli sika on sinulle saastainen eläin, voit käyttää broileria, tofua, ylä- tai alatoopia.

Ruskista tai kypsennä suikaleet (400 g) pannulla kevyesti öljyssä. Heitä sekaan teelusikallinen inkiväärijauhetta, isompi teelusikallinen kanelia ja tuolta välilltä teelusikallinen karria. (Suosittelen etnisten kauppojen vahvempia mausteita meiran tms. pliisujen versioiden sijaan.) Jos olet kova mausteiden ystävä tai krapulassa niin lisää mausteiden määrää samassa suhteessa. Sekoita hyvin. Tämän jälkeen purista ISON valkosipulin kynnet sekaan. Tämän jälkeen 3 isoa tl dijonisinappia (itse mojautan ruoka- tai jälkiruokalusikallisen) ja purkillinen tai jopa kaksi pyrettä. Hätätapauksessa ketsuppikin käy(nee). Sekoittele tämä sörsseli kunnolla.

Irrottele pannuun tahi kasariin mahdollisesti tarttunut mausteseos desilitralla vettä. Lisää lopuksi purkillinen eli 2 dl (kevyt)kermaa tai kasvisrasvavalmistetta. Juice itse suositteli, että jos haluaa tehdä kevyemmän version niin käyttää valkoviiniä mutta itse en ole tätä testannut. Sen sijaan käytän näitä kevyempiä 7‰ kasvisrasvavalmisteita. Leskinen varmaan kiroilisi Rainbow-kasvisrasvavalmisteelle mutta hänhän kiroili kaikelle!! Keveyttä hakiessani olen myös korvannut osan kermasta maidolla ja/tai vedellä, koska lisäämällä mausteita samassa suhteessa voi liemen määrää kasvattaa, jolloin riisiä tai muuta lisäkettä - kvinoaa, couscousia - saa kostutettua enemmän. Jos nimittäin tulee vedettyä työttömän lamminpääläisen tamperelaisen edullisempaa linjaa niin vähemmän lihaa ja enemmän nestettä. Maito-vesiseoskin menettelee, jos ei jaksa lähteä kerman takia reissulle lähikauppaan.

Sitten sekoitellaan ainekset perusteellisesti, koska sinapin, pyreen ym. liukeneminen kestää tovin. Haudutellaan kunnolla. 20 minuuttia on minimi. Suolan unohtaminen ei ole suurempi vahinko, koska pyhä kolminaisuus inkivääri-kaneli-karri peittää mahdollisen suolan täysin. Mustapippuri puuttuu omasta versiostani, liekö tuolloinen akka yskähtänyt juuri mustanpippurin kohdalla.

Pyreen ja/tai dijonin kanssa ei kannata liioitella, ei oikeastaan valkosipulinkaan kanssa, koska kanelikin on kiva saada maistumaan läpi. Lyhyenä kastikkeenahan tämä on melkoista maustepuuroa, jossa vahvat maut kilpailevat keskenään ja peittävät toisiaan.

Osan lihastahan voisi korvata jollakin sopivalla kasviksella. Mikähän papu tähän sopisi? Kikherneet? No sitten ollaankin jo eri ruoassa mutta reseptien modifiointihan se parasta onkin.

Itse kutsun tätä nimellä Juicen pata ja tämän taustaksi sopii erinomaisesti pispalalaisen kansantaiteilija Mikko Alatalon yhteiskunnallisesti vahvasti kantaa ottava musiikki.
Ilmoita


No jopas on oiottu alkuperäisestä.

Possun sisäfilettä, ohuiksi nuijittuina siivuina. Ne paistetaan voissa ja poistetaan pannulta. Samalle pannulle (putsaamatta pannua) kipataan kerma (OIKEA KERMA, ei mikään kasvirasvasonta) ja siihen sekaan nuo mainitsemasi aineet (vettä ei ikinä missään vaiheessa). Tätä keitellään kunnes on sopivan sakeaa.

Ja kyllä, noiden lisäksi tähän tulee mustapippuria. Liha maustetaan jo yksin pannulla ollessaan suolalla ja mustapippurilla.

Lihat siis lisätään takaisin kastikkeeseen, kun kastike itsessään on muuten valmista.

Ja, riisin kanssa. Ei minkään muun.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Lamminpään lumous aka. Juicen pata

Joskus kauan sitten Leskinen esitti tämän reseptin telkkarissa. Itte en nähnyt mutta silloinen muija raapusteli ylös. Kyseessä on huomattavan mausteinen porsaan suikalepata, ei mitään ihan kevyttä ruokaa vaan tekosyy runsaaseen mausteiden käyttöön.

Minä en tuhlaisi mitään filettä tähän. Maustamaton possun suikaleliha käy hyvin. Itse asiassa mikä tahansa porsaanliha on käytettävissä, jos sen voi suikaloida. Mikäli sika on sinulle saastainen eläin, voit käyttää broileria, tofua, ylä- tai alatoopia.

Ruskista tai kypsennä suikaleet (400 g) pannulla kevyesti öljyssä. Heitä sekaan teelusikallinen inkiväärijauhetta, isompi teelusikallinen kanelia ja tuolta välilltä teelusikallinen karria. (Suosittelen etnisten kauppojen vahvempia mausteita meiran tms. pliisujen versioiden sijaan.) Jos olet kova mausteiden ystävä tai krapulassa niin lisää mausteiden määrää samassa suhteessa. Sekoita hyvin. Tämän jälkeen purista ISON valkosipulin kynnet sekaan. Tämän jälkeen 3 isoa tl dijonisinappia (itse mojautan ruoka- tai jälkiruokalusikallisen) ja purkillinen tai jopa kaksi pyrettä. Hätätapauksessa ketsuppikin käy(nee). Sekoittele tämä sörsseli kunnolla.

Irrottele pannuun tahi kasariin mahdollisesti tarttunut mausteseos desilitralla vettä. Lisää lopuksi purkillinen eli 2 dl (kevyt)kermaa tai kasvisrasvavalmistetta. Juice itse suositteli, että jos haluaa tehdä kevyemmän version niin käyttää valkoviiniä mutta itse en ole tätä testannut. Sen sijaan käytän näitä kevyempiä 7‰ kasvisrasvavalmisteita. Leskinen varmaan kiroilisi Rainbow-kasvisrasvavalmisteelle mutta hänhän kiroili kaikelle!! Keveyttä hakiessani olen myös korvannut osan kermasta maidolla ja/tai vedellä, koska lisäämällä mausteita samassa suhteessa voi liemen määrää kasvattaa, jolloin riisiä tai muuta lisäkettä - kvinoaa, couscousia - saa kostutettua enemmän. Jos nimittäin tulee vedettyä työttömän lamminpääläisen tamperelaisen edullisempaa linjaa niin vähemmän lihaa ja enemmän nestettä. Maito-vesiseoskin menettelee, jos ei jaksa lähteä kerman takia reissulle lähikauppaan.

Sitten sekoitellaan ainekset perusteellisesti, koska sinapin, pyreen ym. liukeneminen kestää tovin. Haudutellaan kunnolla. 20 minuuttia on minimi. Suolan unohtaminen ei ole suurempi vahinko, koska pyhä kolminaisuus inkivääri-kaneli-karri peittää mahdollisen suolan täysin. Mustapippuri puuttuu omasta versiostani, liekö tuolloinen akka yskähtänyt juuri mustanpippurin kohdalla.

Pyreen ja/tai dijonin kanssa ei kannata liioitella, ei oikeastaan valkosipulinkaan kanssa, koska kanelikin on kiva saada maistumaan läpi. Lyhyenä kastikkeenahan tämä on melkoista maustepuuroa, jossa vahvat maut kilpailevat keskenään ja peittävät toisiaan.

Osan lihastahan voisi korvata jollakin sopivalla kasviksella. Mikähän papu tähän sopisi? Kikherneet? No sitten ollaankin jo eri ruoassa mutta reseptien modifiointihan se parasta onkin.

Itse kutsun tätä nimellä Juicen pata ja tämän taustaksi sopii erinomaisesti pispalalaisen kansantaiteilija Mikko Alatalon yhteiskunnallisesti vahvasti kantaa ottava musiikki.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta