Kun oivaltaa psykopaatin psykopaatiksi...

melkeinvanhus

Minulle on helpotus ja asioiden loksahtaminen kohdalleen, kun tajuan muutaman ihmisen psykopaatiksi. Ja samalla tuntuu siltä, että heidän valtansa minuun katkeaa kokonaan, mikä lisää puolestaan hyvää oloa. Olin ihminen, jonka empaattisuuteen vedottiin ja sitten lyötiin psykopaattien sadismilla täysillä. Tämä on kestänyt kohta 60 vuotta. Psykopaatti on mm. hyvin läheinen ihminen, kuka osaa verhota todellisen luonteensa hyvyyden kaapuun, mutta monet puheensa kautta aikojen kertovat psykopaatista olevan kyse.

Olen lukenut tältä palstalta järkyttäviä kertomuksia narsismista, uhrit saavat myötätuntoni. Henkisenä ihmisenä uskon karman lakiin ja toden totta sen mukanaan tuoma narsistin kouluttaminen pois narsismista alkaa jossain vaiheessa joka tapauksessa. Opetus siitä mitä narsisti sai aikaan toiselle on kova ja yleensä se on voimakas häpäisy, joka toistuessaan musertaa narsistin ja silloin voi parantuminen alkaa.

Onko muille ollut helpotus vuosien jälkeen, kun saa nimen psykopaatin olemukselle ja ovatko alistussiteet silloin katkenneet ? Esimerkkejä ?

170

1543

    Vastaukset

    • Kyllähän se näin on, mutta tuohon narsistisen ihmisen häpeän tunteeseen ja sen tuntemiseen, en usko. Narsisti ei tunne koskaan syyllisyyttä, tai huonoa omaatuntoa tekemisistään. Loppuun saakka pysytään sinä, mitä on koko elämä oltu.

      Lapsuus oli vaikeaa. Selkäsaunoja tuli tuon tuosta, vaikka tiesi, että ei ole tehnyt mitään *pahaa*. Ja kun puolustautui kertoen, että ei ole tehnyt kyseistä asiaa. Sanottiin, että valehteleekin vielä ja tuli lisää remmiä. Sen jälkeen piti pyytää anteeksi siltä todelliselta pahalta, näitä *pahojatekoja*. Lasta ei siis kunnioitettu, eikä kuunneltu lainkaan.

      Ja kyllä ne narsistin temput päättyy vasta hautaan.

      • Psykopaatin työkalujen tuntemaan oppiminen on auttanut. Kun huomaa, miten psykopaatti yrittää provosoida ja harjoittaa henkistä hyväksikäyttöä esimerkiksi apureidensa avulla tai ns. gaslighting -tekniikoilla, voi niiltä henkisesti suojautua paremmin.


    • http://keskustelu.suomi24.fi/t/11374468/narsistista-eroon
      Tuossa pitkähkö päiväkirjamainen erotarinani. Sisältää ajankohdan jolloin huomaan narsistini olevan myös psykopaatti. Se on ikäänkuin piste kaikelle spekulaatiolle siitä, mitä olisin voinut muuten ehkä vielä yrittää. Onneksi se piste löytyi.
      Olen onnellisesti pisteen jälkeisessä elämässä ja turvassa, ainakin toivon niin. Ja niin kauvan kuin uskon olevani turvassa, kaikkihan on hyvin.

      • Niin, muistan kyllä tuon. Vieläkö pidät ihmistä langalla vai pitäisikö sanoa, että vieläkö koukutat vai pitäiskö sanoa vieläkö roikut? Jotenkin vaikuttaa siltä, että toista syytetään siitä, mitä itse on. Hyväksikäyttäjäkö toimissaan?


      • ännänkaveri kirjoitti:

        Niin, muistan kyllä tuon. Vieläkö pidät ihmistä langalla vai pitäisikö sanoa, että vieläkö koukutat vai pitäiskö sanoa vieläkö roikut? Jotenkin vaikuttaa siltä, että toista syytetään siitä, mitä itse on. Hyväksikäyttäjäkö toimissaan?

        Äbläbäläb uhguhg


    • Mun psykopaatti on vähän "persoonallinen".
      Kun sanoin tänään että mua ei kyllä ole kohdeltu niinkuin ihmistä odottais kohdeltavan.
      Hän vastasi, että: "Näin varmaan on".
      Sitten jatkoin: "Mielestäni ei ole hyväksyttävää tällätavoin aiheuttaa toisille ihmisille vahinkoa!"
      Hän vastasi: "Ei olekaan !!!"
      Psykopaattini (äitini) ei kuulemma ole ollenkaan pahoillaan jos unohdan hänet elämästäni, joten voin kuulema hyvällä omalla tunnolla tehdä niin...(siis hän itse sanoi näin juuri)

      • Isäni sanoi mulle että häntä minun äitini voi huijata loppuun asti.

        kyl on kahelia meininkiä...

        minä en halua siihen mukaan !!!


    • Mulla on ollut elämäni rankin vuorokausi, toivottavasti tästä vielä jotenkin selviää, olen tehnyt lopullisen päätöksen olla olematta vanhempieni kanssa enää missään tekemisissä, en aio puhua enää edes lausettakaan missään tilanteessa heille.

      • Mikäli olen tilannettasi oikein ymmärtänyt niin tuen kaikin mokomin päätöstäsi. Toivottavasti eivät osoittaudu sitten kuitenkin tahmaisiksi. Äidistäsi tuskin on pelkoa..


      • Siis kyllä varmaan voi osoittautua miksi vaan, mutta tää on menny ihan karmeeksi, ei jää vaihtoehtoja tässä, inhottavan kammottava olo kaikesta...
        Teen nyt tän ratkasun vaikka miten pelottaisi. Ainakin muutos kauan jatkuneeseen tilanteeseen...
        Ja mä en kestä sitä että mun äiti kiduttaa mua muiden ihmisten vaaraan joutumisella.
        En varmaan kirjota tännekään enää nyt pitää keskittyä miten tästä käytännössä selviää.


    • Ja kun tässä on semmonenkin riski, että mun psykopaatti keksii seurata tilannetietoja täältä.
      Hänestä on tulossa melkonen internermummo oli kokeillut kuulemma ihan feikkinä somea yms.

      • Ehkäpä minkä tahansa varaan joutuminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin äitisi tai isäsi. Et näytä hullummin itseksesikään pärjäävän. Varmaan parempi kokonaan ilman heitä vaikka muutos pelottaakin. Ehkä kannattaisi myö pyristellä eroon niistä kummallisista projisointipiireistä, ketkä ei sinua halua oikeasti edes tuntea sen vertaa että kuuntelisivat asiasi. Toivottavasti löydät jostain myötämielisempiä tuttavuuksia oli ne sitten mistä tahansa.


      • Kiitos paljon sanoistasi. Noin asia on.

        Tänään on vain jotenkin tavallista epävarmempi ja pärjäämättömämpi olo tietyistä syistä, mutta varmasti taas tämäkin tilanne muuttuu...

        Ja uusi tilanne että olen tehnyt paljon ehdottomamman päätöksen.
        Ja joo projisointipiirit ei hyödytä mitään, ei yhtään mitään...


      • Vaikka mä olen sanonut näille ihmisille lukemattomia kertoja että: "Te kidutatte mua !"
        Niin nää ihmiset ei reagoi siihen mitenkään, enintään heillä on vähän kiire katsoa TV:tä tms.
        Heitä ei haittaa vaikka mun kidutukseksi kokema asetelma on jatkunut vuosikymmeniä. He on tyytyväisiä tilanteeseen.

        Nyt minä kidun tästä kidutuksesta jotenkin läpi ja toivottavasti ulos.
        Tosi rankka päivä kehokin aivan jossain jännitystilassa.


      • Ei munkaan kitumiset ketään kauheasti kerkeä kiinnostamaan. Onhan tässä jo kiduttu reippaasti yli 30 vuotta. En tiedä koska se sitten loppuu. Ainakin pitää pyrkiä eliminoimaan ylimääräiset haavoittavat ihmissuhteet vaikka sitten jäisikin aika yksikseen. Että siinä sitten päästelen irti vaikken koe kauheasti kiinni pitäneeni, pikemminkin toisin päin. Mutta koska vikahan on aina jotenkin minussa ja minun toiminnassa, niin olkoon sitten vaikka näin.


      • Joo, ja minulla ei pää kohta enää kestä tätä että joku tekee ja tekee vaan jotain mitä itsekin sanoo ei oikeutetuksi tehdä. Ja nauttii siitä kun minulle tuottaa erityistä kärsimystä vahinko, joka on tuotettu muille kuin minulle itselleni, eli tilanne on oikeastaan siten pahentunut kannaltani kun uhri on vaihtunut osittain. Niin minä kidun pahemmin. Niin nyt en pysty muitakaan pelastamaan jos kuuntelen lausettakaan hänen julmuuksiaan.
        Kyllä tästä on nyt jotenkin paettava. En enää muuta mieti.
        Kyllähän nämäkin minuun tarrautuneita enemmin on. Minä pelkäsin jo teini-ikäsenä etten ikinä pääse heidän käsistä elossa.


      • Jos tämä uusi uhri on täysi-ikäinen ja -valtainen, niin on ehkä paras antaa hänen tehdä omat päätöksensä sinun siitä niin kovasti keikkumatta. Ei se narsismi välttämättä samanlaisena näyttäydy kaikissa suhteissa. Kerroin eräässä edesmenneessä ihmissuhteessani tapahtuneista kokemuksistani muille henkilön tunteville ihmisille ja seurauksena oli epäuskoinen ällistys. Että toisinaan se voi olla aika suhdekohtaista. Aika usein joudun kyllä tuollaiseen asemaan suhteissani. Varmaan johtuu alhaisesta statuksestani. Tai sitten tuo lapsuuden kirous vaan toistuu ja toistuu. niinhän sen on sanottu tekevän.


      • Mutta tästä suhteesta oli ihan helppo irtautua kun olin kelannut useaan kertaan etten vaan vahingossa jossain hamassa menneisyydessä ollut syönyt hänen eväitään tms. harmia tuottanut mikä oikeuttaisi noin röyhkeään käytökseen.


    • Nyt mun psykopaatti on keksinyt kieltää kaiken ja olla vaan ihmeissään...

    • Minun äiti on lähihoitaja ja on sen turvin vieny vanhuksilta tavaroita. Useasti käy niin että joku mummo tai pappa saapuu meille kotiin useaan otteeseen, jolloin hän verhoaa heidät hyvään kohteluun ja huomioon. Lopulta ei mene kuin vuosi tai pari niin tämä vanhus kuolee ja huolimatta vanhuksen omista sukulaisista äitini on putsannut kuolleen jäämistöstä parhaat tavarat päältä. Omaksi ikäväkseni myös minun isäni isän kuoleman jälkeen hän putsasi minun perinnön tuosta vain. Olen laskenut että näitä vanhuksia on noin 5 mitä minä tiedän. Äiti saattaa puhua vanhan ihmisen laittamaan hänelle perinnön ennakkoon jolloin valtio ei vie kaikkia.

      Tässä on vain yksi esimerkki äitini psykopaattisista piirteistä. Minä myös olen havainnut etten, aijo enää pitää yllä suhdetta häneen, se on omaksi parhaakseni. Äitini ei koskaan ymmärtäny minua ja minä en ymmärtänyt kuka hän oikeasti on. Yksi sääntö hänen taakseen jättämisessä on, etten voi kertoa näistä kenellenkkään tutulle. Käyn psykologilla juttelemassa kivuista jota hän on aiheuttanut. Netissä oli 29 piirrettä josta tietää, että ihminen on psykopaatti, äitiini liittyi 25 piirrettä. Hän on pirullisen taitava manilupoija ja sen näkee siitä millälailla hän puhuttelee erilaisia ihmisiä. Melkein aina on erilainen naamari. Jos haluaisin ärsyttää häntä niin sanoisin hänelle jotain todella nenäkästä, mistä tiedän hänen kilahtavan, mutta olen päättänyt että sieltä saattaa tulla mitätahansa niskaan, joten parempi pysyä vain poissa. Pelkään mitä hän voi tehdä, kun kerran luulin, että meidän välit olivat hyvät, niin hän etsi anoppini puhelinnumeron ja sanoi minun havittelevan hänen perintöään... olin shokissa, mutta onneksi tuttavani ymmärsivät yskän. Hän osaa odottaa tilaisuutta jolloin iskeä. Kun isäni kuoli hän ei edes yrittänyt lohduttaa tai sanoa "olen pahoillani menetyksestäsi".

      eikös kuulosta uskomattomalta. minustakin

      • Uskomattomalta paitsi ei siinä mielessä minulle, kun minun äiti on yhtä uskomaton.
        On myös kiinnostunut perinnöistä ja kuolevien hoitaminen soveltuu hänelle, ja pyrkii järkkäämään asiat niin, ettei minulle jää perintöä, kuluttaa vaikka äkkiä ennen kuolemaansa.


      • poiuytrdfg kirjoitti:

        Uskomattomalta paitsi ei siinä mielessä minulle, kun minun äiti on yhtä uskomaton.
        On myös kiinnostunut perinnöistä ja kuolevien hoitaminen soveltuu hänelle, ja pyrkii järkkäämään asiat niin, ettei minulle jää perintöä, kuluttaa vaikka äkkiä ennen kuolemaansa.

        Tuntuu varmasti tosi pahalta tajuta tuollainen asia omasta äidistään, johon nyt lähtökohtaisesti kaikki luottavat ellei ole kyseessä jotenkin traaginen lapsuus. Äiti- hoivaamisen ja luottamuksen symboli - kokemassanne tilanteessa ymmärtää helposti, että haluaa pysytellä mahdollisimman kaukana


      • " Hän on pirullisen taitava manilupoija ja sen näkee siitä millälailla hän puhuttelee erilaisia ihmisiä. Melkein aina on erilainen naamari. "
        Onko tuo naamari samaa kuin näytteleminen.
        Mikä tuon naamarin merkitys oikein on?


    • Milläköhän todennäköisyydella yhden lapsen elämän on sotkenut 4 kpl narsua tai psykopaattia? Uskomatonta...

    • hirveen mielenkiintoinen asia on se että psykopaatteja on olemassa todella vähän
      ja että olet oivaltanut jotakin heistä joita ei oikeestaan missään tapaa....

    • Ei psykopaatit ole mitään kovin harvinaisia. Mä sanoisin ennemminkin, että aika yleisiä ja suhteellisen tavallisia. ja ei ole mitenkään kummallista vaikka yhdellä ihmisellä olisi viiden psykopaatin kanssa ongelmia, koska ne psykopaatit tuppaavat kasaantumaan mm. geneettisistä, psykologisista, sosiaalisista ja yhteiskuntarakenteellisista syistä jonkinlaisiin rykelmiin ikäänkuin.
      Aiempi psykopaatin uhri voi houkuttaa uutta psykopaattia, ja se on erityisen helppoa, koska ihmiset ajattelevat niin epäloogisesti, ettei yksi ihminen voisi kohdata montaa psykopaattia. Joten seuraavat psykopaatithan saavan siitä ikäänkuin valmiin suojan, että heitä voitaisiin edes arvella psykopaatiksi, Eli on nimenomaisen kannattavaa psykopaatille valita sama uhri jonkun toisen psykopaatin kanssa, vaikka heidän ei konkreettisesti tarvitse koskaan kohdata toisaan. Loogista !
      Vai onko mulla sen verran psykopaatin geeniä, että osaan ajatella "ovelampia" teorioita kuin ihmiset keskimäärin ?vaikka en itse millään hinnalla suostuisi toimimaan niin, eikä ole vähäisintäkään houkutinta toimia niin, vaan inhoan ajatustakin yli kaiken ja nimenomaisesti. Ja haluan elää nimenomaankin päinvastoin kaikkinaista vilpittömyyttä kannattaen.

      • "Vai onko mulla sen verran psykopaatin geeniä, että osaan ajatella "ovelampia" teorioita kuin ihmiset keskimäärin"

        Ei välttämäättä ole..:) Varmaan paattisessa ympäristössä kasvanut oppii hahmottamaan väkisinkin paattista todellisuutta ja toimintaa.


      • Ei jösses, Niin tyhmää psykopaattia ei ole olemassakaan että viittis yksinkertaisia asioita noin monimutkistaa. Ei sitten mitään logiikkaa.


      • "Aiempi psykopaatin uhri voi houkuttaa uutta psykopaattia, ja se on erityisen helppoa, koska ihmiset ajattelevat niin epäloogisesti, ettei yksi ihminen voisi kohdata montaa psykopaattia. Joten seuraavat psykopaatithan saavan siitä ikäänkuin valmiin suojan, että heitä voitaisiin edes arvella psykopaatiksi,"
        Miten usein sitten psykopaatti itsensä juuri psykopaatiksi oivaltaa, kun ne sen tapaiset häiriöt tuppaavat olemaan itsensä kieltäviä...
        Mutta monen psykopaatin yhteenkietoutumaan uskon myös, että ainakin jossain määrin mahdollista, toiset heikompia paatteja, toiset vahvempia... Ovat linkityksissä porukoiden kautta, samojen uhrien kautta, jotka uhrit saavat myös nimeä itselleen niissä kierroksissa, tahtoivat tai eivät.
        Oletko joskus ajatellut, että psykopaatit voivat lahjoa toisiaan ujuttamalla omia uhrejaan toisilleen, tekemällä näillä epämääräistä kohtalonomaista vaihtokauppaa kuvioissa, joita ei kuvittelisi olevan olemassakaan?


      • Kyllä minä uskon, että voi olla.
        Nimittäin vasta viime yönä oivalsin taas omasta psykopaatistani uusia asioita.
        Siis hän on vieläkin taitavampi manipuloija mitä minulla on tullut mieleen aiemmin.
        Olen aiemmin selitellyt asiaa laimeasti, että hän on varmaan jossain psykopaatin rajamailla. Itse hän sanoi että mitäs siitä, olisi parempi vaan jos olisi vähän enemmän (psykopaatin ominaisuuksia). Nyt ajattelen, että voi vaikka ollakin, ei välttämättä ole edes lievimmästä päästä psykopaatti.
        Olin nimittäin muutaman päivän ihan pyörryksissä. Ja nyt tänä aamuna kun tämän oivalsin, niin on kirkkaampaa.
        Minulla on se käsitys että nämä häiriöt itseasiassa eivät ole kovinkaan itsensäkieltäviä.
        He kieltävät sen lähinnä toisille niissä tilanteissa joissa on heidän etunsa mukaista kieltää.
        Mutta luin jostain sellaisesta tutkimuksestakin, että helpoin tapa selvittää onko joku narsisti, niin on kysyä onko hän narsisti. Narsisti vastaa helposti myöntävästi sen jonkun tekstin mukaan jonka luin.
        Minun vanhempani eivät ainakaan ensimmäiset 10 kertaa kun ehdotin teoriaa heidän psykopatiastaan ja narsismistaan, kieltäneetkään.
        Ajattelen että eritoten psykopaatit voivat olla aika itsetiedostavia, jopa harvinaisen itsetiedostavia. Minä ajattelen, että se psykopaattisuus voikin olla heidän aito persoona kun kerran psykopatia voi olla ihan synnynnäisistäkin aivoista lähtöisin, eikä se siinä mielessä ole edes persoonallisuushäiriö vaikka normaalin persoonallisuuden näkökulmasta onkin.
        Minun psykopaattini on tuossa toistellut minulle, että turhaa minä yritän auttaa henkilöitä jotka ovat ihan tyytyväisiä siihen millaisia ovat.

        Mutta kyllä tässä koko ajan ilmenee lisää niin ihmejuttuja, että kyllä minä uskon, että psykopaateilla voi olla vaikka mitä ihmekuvioita mitä ei tulisi mieleenkään.
        Ja jos tänä aamuna jo minäkin osaan ajatella aika ihmejuttuja näitä psykopaatin juttuja seuraamalla, niin miksei moni muukin ja eritoten toiset psykopaatit?
        Tuskin minulla kuitenkaan on mitään maailman huippuluokkaa mielikuvitusta.


      • Yllätyin muuten tylsästä epäluovasta narsististani eräässä asiassa. Esiten hänelle minun silmissäni varsin yksinkertaista taideteosta, joka esitti minulle lähinnä vain yhtä asiaa, mutta hänpä näkikin siinä vaikka mitä. Kaikkia mahdollisia ylimääräisiä jäniksiä ja kaloja vai mitä siinä nyt olikaan hänen mukaansa. Sitten kaikesta hullunkurisinta oli, että hän pysähtyi lähes tyhjän yhdellä värillä olevan kuvan eteen ja alkoi oikein tosissaan kehua: "Mutta tää vasta on hyvä !!!!"
        Tuo oli minulle todella hassua, minulle siinä oli vain yhdellä värillä väritetty paperi.
        Hän ei ole luova, mutta kyllä hänellä taitaa olla mielikuvitusta.


      • psykopaattiasolla kirjoitti:

        Ei jösses, Niin tyhmää psykopaattia ei ole olemassakaan että viittis yksinkertaisia asioita noin monimutkistaa. Ei sitten mitään logiikkaa.

        Siis joo, ei psykopaatti varmaan selittäisikään asiaa samanlaisella monimutkaisella tyylillä kuin minä, mutta sen joutuu selittämään monimutkaisesti ei psykopaattiselle logiikalle.
        Ei minunkaan psykopaatti välttämättä edes saisi aikaiseksi yhtä monimutkaista tekstiä kuin minä, minä en kirjoita kuten psykopaatti, joiden teksti on oletettavasti sisältököyhempää.
        Jostain luin että joidenkin narsistien tai psykopaattien ilmaisu on kuin sanahelinää. Se ikäänkuin soi viehkeästi, muttei siinä ole järkevää sisältöä.


      • Tuo psykopaatti on kyllä sitten kuvaava sana, he on tosiaan kuin jotain jotka tunkeutuu toisen psyykeeseen paatteilemaan.


      • poiuytresdfg kirjoitti:

        Siis joo, ei psykopaatti varmaan selittäisikään asiaa samanlaisella monimutkaisella tyylillä kuin minä, mutta sen joutuu selittämään monimutkaisesti ei psykopaattiselle logiikalle.
        Ei minunkaan psykopaatti välttämättä edes saisi aikaiseksi yhtä monimutkaista tekstiä kuin minä, minä en kirjoita kuten psykopaatti, joiden teksti on oletettavasti sisältököyhempää.
        Jostain luin että joidenkin narsistien tai psykopaattien ilmaisu on kuin sanahelinää. Se ikäänkuin soi viehkeästi, muttei siinä ole järkevää sisältöä.

        Mulle on sanonu useampi ihminen että mun puhe on hyvin monisanaista ja yksityiskohtaista,
        Jotkut ei kai pysty seuraamaan mun puhetta, vaan reagoi mun puhuvan siansaksaa.


      • poiuytrsdfg kirjoitti:

        Kyllä minä uskon, että voi olla.
        Nimittäin vasta viime yönä oivalsin taas omasta psykopaatistani uusia asioita.
        Siis hän on vieläkin taitavampi manipuloija mitä minulla on tullut mieleen aiemmin.
        Olen aiemmin selitellyt asiaa laimeasti, että hän on varmaan jossain psykopaatin rajamailla. Itse hän sanoi että mitäs siitä, olisi parempi vaan jos olisi vähän enemmän (psykopaatin ominaisuuksia). Nyt ajattelen, että voi vaikka ollakin, ei välttämättä ole edes lievimmästä päästä psykopaatti.
        Olin nimittäin muutaman päivän ihan pyörryksissä. Ja nyt tänä aamuna kun tämän oivalsin, niin on kirkkaampaa.
        Minulla on se käsitys että nämä häiriöt itseasiassa eivät ole kovinkaan itsensäkieltäviä.
        He kieltävät sen lähinnä toisille niissä tilanteissa joissa on heidän etunsa mukaista kieltää.
        Mutta luin jostain sellaisesta tutkimuksestakin, että helpoin tapa selvittää onko joku narsisti, niin on kysyä onko hän narsisti. Narsisti vastaa helposti myöntävästi sen jonkun tekstin mukaan jonka luin.
        Minun vanhempani eivät ainakaan ensimmäiset 10 kertaa kun ehdotin teoriaa heidän psykopatiastaan ja narsismistaan, kieltäneetkään.
        Ajattelen että eritoten psykopaatit voivat olla aika itsetiedostavia, jopa harvinaisen itsetiedostavia. Minä ajattelen, että se psykopaattisuus voikin olla heidän aito persoona kun kerran psykopatia voi olla ihan synnynnäisistäkin aivoista lähtöisin, eikä se siinä mielessä ole edes persoonallisuushäiriö vaikka normaalin persoonallisuuden näkökulmasta onkin.
        Minun psykopaattini on tuossa toistellut minulle, että turhaa minä yritän auttaa henkilöitä jotka ovat ihan tyytyväisiä siihen millaisia ovat.

        Mutta kyllä tässä koko ajan ilmenee lisää niin ihmejuttuja, että kyllä minä uskon, että psykopaateilla voi olla vaikka mitä ihmekuvioita mitä ei tulisi mieleenkään.
        Ja jos tänä aamuna jo minäkin osaan ajatella aika ihmejuttuja näitä psykopaatin juttuja seuraamalla, niin miksei moni muukin ja eritoten toiset psykopaatit?
        Tuskin minulla kuitenkaan on mitään maailman huippuluokkaa mielikuvitusta.

        "Minulla on se käsitys että nämä häiriöt itseasiassa eivät ole kovinkaan itsensäkieltäviä.
        He kieltävät sen lähinnä toisille niissä tilanteissa joissa on heidän etunsa mukaista kieltää. "
        Niin, en tiedä. Tulee mieleen että sikäli mikäli tuntevat jostain syystä häiriön olemassa olon...
        Kuulemma psykiatriset vankimielisairaalat ovat lähinnä ne paikat jossa voidaan jo ihan käytännön syistä diagnooseja tehdä tuosta häiriöstä. Näin loppu soppa jää mallikoiden käsiin ja purtavaksi, kun ainakaan Suomessa nuo kaikki eivät taida mihinkään laitoskierteeseen kaikki ollenkaan päätyä. Kiitos sosiaaliturvajärjestelmämme ja muun koulutustason, joka ihmisiä tukee heidän elämässään.
        Muistan lukemani ison artikkelin aikakauslehdestä, jossa kerrottiin että psykopaatit menestyvät myös politiikassa. Onhan se ainakin jotenkin uskottavaa kun niillä on ne kyynärpäät eikä omatunto soimaa isoista päätöksistä, jotka väistämättä aina tuottavat harmia jollekin ryhmälle, vaikka palvelisivatikin toisen ryhmän etuja.


      • poiuytresdfg kirjoitti:

        Mulle on sanonu useampi ihminen että mun puhe on hyvin monisanaista ja yksityiskohtaista,
        Jotkut ei kai pysty seuraamaan mun puhetta, vaan reagoi mun puhuvan siansaksaa.

        Esim. minä olen hiukan paremmin alkanut ymmärtää sanomaasi, kun olen lukenut sinua yhteensä (en säännöllisesti kuitenkaan) aika paljon. Onhan tietenkin myös mahdolista, että käymäsi yksinpuhelu/keskustelu on parantanut ilmaisutaitojasi. Mutta joidenkin asioiden ymmärtäminen sinusta lisää ilman muuta ymmärtämystä sinua kohtaan. Ja tietenkin tämä nettikirjoittelu on helpompi tapa saada ymmärrystä koska tässä ei ole rajattua aikaa, vaan lukija voi lukea silloin kun hänellä sattuu olemaan aikaa ja hän on kiinnostunut lukemaan.


      • En tiä kyllä kuka mahdat olla, mutta nettikirjoittelu on kivempi tapa ymmärrykselle tosiaan kuin moni muu tapa kun täällä ei ole pakko ymmärtää kenenkään mitään, mutta silti voi sanoa mielensä mukaan.


      • Ja tää netti on siitäkin, kun yksityisissä keskusteluissa mut yleensä tavallaan jollain kommentilla on lähes aina hiljennetty jo kolmannessa lauseessa noin hieman symbolisesti ilmaistuna.
        Ja itseasiassa lähes kaikissa tuttavuuksissakin eläm'n aikana niin, että sitten sanat juuttuu kurkkuun, joten ainoa tapa sanoa asiansa on monologi...
        Tai niinkuin tässä jotkut täällä on kanssani keskustellut hiljentämättä monologia.


      • Oleellisinta on että ihmiset ei tajunnu että mä olen todella saanut aivovamman ja halvausoireita, jotka muutti väliaikaisesti mun ulospäin näkyvää ja kuuluvaa persoonallisuutta, vaikkei mun ydintäni.
        Kun nuo oireet tässä on lieventyneet, ihmisille on helpompi ymmärtää, koska mä muistutan enemmän ydintäni.
        Ihmiset ei ymmärrä kertakaikkiaan, kun selittää heille vaikka että mä en ole semmonen miltä mä näytän ja kuulostan, että olen hermovaurioinen.
        Mutta kun paranen, he huomaa muutoksen ja tajuaa helpommin.


      • Keskivertoihmisten empatiakyky ei riitä aivovammaantuneen tilaan eläytymiseen.
        Kun aivot alkaa toimia suht hyvin, he muuttuu empaattisiksi.
        Mutta aivovammaantuneella tai halvaantuneella voi olla täysi tietoisuus tilastaan, vaikka hän vaikuttaisi kovinkin oudolle ulospäin.
        Mutta ulkoa päin katsottuna ihmiset ei silloin näe ikäänkuin sinne ihmiseen asti.


      • Miten_usein kirjoitti:

        "Aiempi psykopaatin uhri voi houkuttaa uutta psykopaattia, ja se on erityisen helppoa, koska ihmiset ajattelevat niin epäloogisesti, ettei yksi ihminen voisi kohdata montaa psykopaattia. Joten seuraavat psykopaatithan saavan siitä ikäänkuin valmiin suojan, että heitä voitaisiin edes arvella psykopaatiksi,"
        Miten usein sitten psykopaatti itsensä juuri psykopaatiksi oivaltaa, kun ne sen tapaiset häiriöt tuppaavat olemaan itsensä kieltäviä...
        Mutta monen psykopaatin yhteenkietoutumaan uskon myös, että ainakin jossain määrin mahdollista, toiset heikompia paatteja, toiset vahvempia... Ovat linkityksissä porukoiden kautta, samojen uhrien kautta, jotka uhrit saavat myös nimeä itselleen niissä kierroksissa, tahtoivat tai eivät.
        Oletko joskus ajatellut, että psykopaatit voivat lahjoa toisiaan ujuttamalla omia uhrejaan toisilleen, tekemällä näillä epämääräistä kohtalonomaista vaihtokauppaa kuvioissa, joita ei kuvittelisi olevan olemassakaan?

        "Aiempi psykopaatin uhri voi houkuttaa uutta psykopaattia, ja se on erityisen helppoa, koska ihmiset ajattelevat niin epäloogisesti, ettei yksi ihminen voisi kohdata montaa psykopaattia. Joten seuraavat psykopaatithan saavan siitä ikäänkuin valmiin suojan, että heitä voitaisiin edes arvella psykopaatiksi,"

        -Koetan aina muistaa, että narsuja on 1-2% ihmisistä.
        Empaattisella ihmisellä on aina suurempi vaara joutua
        uuden narsun hampaisiin.


    • Asian vierestä.
      Mun mielestä on suuri puute apusysteemeissä, että ei otetaan huomioon erästä tosiasiallisesti maailmassa konkreettisesti olemassa olevaa ilmiötä, joka on fakta: On olemassa ihmisiä, jotka tietoisesti suunnitelmallisesti pyrkivät järjestämään joidenkin toisten henkilöiden sekoamisen jonkun oman motiivinsa saavuttamiseksi.
      Niin eikö silloin "avun" tulisi tukea pysymään tiukkana että ei sekoa, eikä päinvastoin. Ei kai minkään järjestelmän tehtävä ole tukea jotain hämäräperäisiä motiiveja, joiden saavuttaminen edellyttää tietoista ihmisten ihmisten päiden sekoittamista ?

      • Tässä olen samaa mieltä. Esim. vanhempani ovat kai ensisijaisesti toivoneet että olisin jotenkin mystisesti pärjännyt kaikesta hirveyksistä ja kieroilusta huolimatta. Kun se ei onnistunut, kiitos 0 tukijoukon, niin sopivinta on tehdä minut "hulluksi" ja antaa ymmärtää asian olevan niin oman kuvan kiiltämiseksi. Sitähän tehtiin jo lapsuudessa pahoinpitelyn sallimisella ja antamalla ymmärtää että vika on minun kurittomassa tms. luonteessa. Apujärjestelmät on jotenkin avuttomia tämän tosiasian kanssa, vaikka voivatkin sen tunnistaa ja tunnustaa. Onkohan tämä jotenkin erityinen suomalainen piirre, että järjestelmällisen sankarillisesti tällaiset lapsuudessa apusysteemejä myöten uhriutetut pyritään joukolla nujertamaan melkein joka instanssissa? Ja sitten aikuisapujärjestelmissä voivotellaan yhtä tyhjän kanssa. Mikä omituisen mätäinen piirre onkaan tuo kulttuurimme kierotuneisuus lapsen kaltoinkohtelun sallimisessa. Sehän on ollut rikos jo silloin kun minä olin rikoksen uhri. Tämä asenteen olen muuten huomannut yhteiskuntamme ylimmissä "tiedollisissa" oppipaikoissa. Järkyttävää!


      • Minä en usko siihen selitykseen, ettei millekään asialle voi mitään, se on oikeasti enemmän halusta kiinni. Yksikin esim. asiallisesti kirjoitettu asiakirja voi saada kuntoon suuren joukon asioita. Ja päinvastoin yksikin epäasiallisesti kirjoitettu asiakirja voi saada aikaan laajan sotkun.
        Ja silti jotkut ihmettelee, että miksi se on niin tarkkaa mitä esim. jossain paperissa lukee.
        Kun siellä lukee mitä sattuu, niin siitä myös sitten seuraa mitä sattuu.
        Koska jos nyt vaikka sata ihmistä toimii mitä sattuu tekstin pohjalta, niin siitä voi tulla jo melko suuri kaaos jos on sata kaoottista toimijaa.
        Minä en ymmärrä sitä miten jotkut ihmiset ei ymmärrä tämmösiä seuraussuhteita asioissa nenäänsä pidemmälle.


      • Minäkin elin vähän aikaa sitten tunnelmissa:
        Kun tässä jo kohta kaikki valehtelee näistä asioista, niin sinullakaan ei ole muita vaihtoehtoja !
        Mutta päätin kuitenkin puhua totta niin paljon kuin osaan, vaikka sitten yksinäni monologia, koska minulla ei ole muita vaihtoehtoja, jos haluan pysyä järjissäni.


      • Mutta tää ei todellakaan tässä pisteessä millään helppometodilla onnistu eikä laiskasti TVtä töllötellen. "Aivonystyröitä" on treenattava aktiivisesti ja tietoisesti.


      • poiuytresdfg kirjoitti:

        Minäkin elin vähän aikaa sitten tunnelmissa:
        Kun tässä jo kohta kaikki valehtelee näistä asioista, niin sinullakaan ei ole muita vaihtoehtoja !
        Mutta päätin kuitenkin puhua totta niin paljon kuin osaan, vaikka sitten yksinäni monologia, koska minulla ei ole muita vaihtoehtoja, jos haluan pysyä järjissäni.

        No mua ainakin ottaa ihan konkreettisesti sydämestä nuo asenteet ja reagoinnnit niin etten meinaa saada happea.

        Mutta jos tosiaan virallisia asiakirjoja, jonka pohjalta jotain toimia aiotaan toteuttaa kirjoitellaan, niin minusta olisi syytä kirjoitella sitten perusteellisesti että kuka sanoi ja mitä. Ja tosiaan olisi hyvä kuulla kaikkia asiaan sotkeutuneita, jopa uhria, lasten kohdalla pitää aina muistaa alisteinen ja pelottava asema kysyttäessä... Tietysti sitten olisi hyvä olla jokin esiymmärrys tai paikka päässä semmoiselle mahdollisuudelle, että joku muu kuin lapsi valehtelee oman etunsa vuoksi. Eli tulkinnat erikseen ja epävarmuudet on myös kirjattava.


      • Mun mielestä useimmat terapiat on liian passiivisia ja tiedostamattomia.
        Parempi olisi joku "aivojen ajokortti"-systeemi mielestäni.
        Siis, että oppisi käyttämään aivojaan taitavammin. Ja se alotettaisiin siitä pisteestä missä kukin tosiasiallisesti on aivojen käyttötaidoissa.
        Kyllä mua joku neuvoi fiksusti: "Sulla on itselläsi järkeä, käytä sitä !"
        Sehän se on, sitä voi olla hyväkin varasto, mutta ei osaa käyttää sitä. :)


      • juiuiouo kirjoitti:

        No mua ainakin ottaa ihan konkreettisesti sydämestä nuo asenteet ja reagoinnnit niin etten meinaa saada happea.

        Mutta jos tosiaan virallisia asiakirjoja, jonka pohjalta jotain toimia aiotaan toteuttaa kirjoitellaan, niin minusta olisi syytä kirjoitella sitten perusteellisesti että kuka sanoi ja mitä. Ja tosiaan olisi hyvä kuulla kaikkia asiaan sotkeutuneita, jopa uhria, lasten kohdalla pitää aina muistaa alisteinen ja pelottava asema kysyttäessä... Tietysti sitten olisi hyvä olla jokin esiymmärrys tai paikka päässä semmoiselle mahdollisuudelle, että joku muu kuin lapsi valehtelee oman etunsa vuoksi. Eli tulkinnat erikseen ja epävarmuudet on myös kirjattava.

        Aivan , itse en kuitenkaan tarvitse mitään asiakirjoja. Mutta tämä ole periaatteessa siitä, miten seuraussuhteet asioissa kulkee.


      • poiuytrewasdfg kirjoitti:

        Mun mielestä useimmat terapiat on liian passiivisia ja tiedostamattomia.
        Parempi olisi joku "aivojen ajokortti"-systeemi mielestäni.
        Siis, että oppisi käyttämään aivojaan taitavammin. Ja se alotettaisiin siitä pisteestä missä kukin tosiasiallisesti on aivojen käyttötaidoissa.
        Kyllä mua joku neuvoi fiksusti: "Sulla on itselläsi järkeä, käytä sitä !"
        Sehän se on, sitä voi olla hyväkin varasto, mutta ei osaa käyttää sitä. :)

        Katsoppa linkki ketjusta And again, jälleen anteeksiannosta tms. Siinä linkissä on opastusta aivojen kapasiteetin käyttöön ottoon.


      • Mutta pitäs nyt löytyä helpommin, en ehdi kaikkia ketjuja ja tekstejä nyt läpikäymään.
        Mutta todellakin mun mielestä narsistin uhrit ovat manipulaation uhreja ja siinä auttaisi enemmän minun kokemukseni mukaan aivojenkäyttötaidot kuin esim. anteeksiantaminen.
        Siis kun esim. mun psykopaatti yrittää käyttää mun aivoja mun puolesta, se on koko jutun juoni.


      • Muistinkin väärin. Tarkoitin onnellisuuskeskustelua, aivan alapuolella tämän linkin. Sieltä löytyy linkki jonka otin tähän nyt ylös: "Mielen toiminta avartuu...
        Anteeksianto taas neljäs keskustelu tästä alaspäin.
        Todellisuus on tarua ihmeellisempää.
        Ketjusta:
        "Onko tilanteita, joihin anteeksiantoharjoitus ei sovi? Ainakin silloin se voi olla ennenaikaista, jos vääryyttä kärsinyt uhri ei vielä ole saanut tilaisuutta kertoa koko tarinaansa jollekin toiselle ihmiselle, joka todella kuuntelee. Ennen kuin anteeksianto on mahdollista, hän tarvitsee tunteen, että hänen kokemuksensa ja tunteensa ovat tulleet kuulluiksi. Toinen tilanne, jossa anteeksiantoharjoitus ei ole paikallaan, on tilanne jossa pahoinpitely tai hyväksikäyttö jatkuu edelleen, koska silloin uhrin turvallisuuden takaamisesta tulee tärkein asia."
        Mutta suosittelen silti lukemaan. Linkki on lyhyt.
        Anteeksianto liittyy onnelisuuteen, joka onnellisuus lisää aivojen käyttöosaamista.
        http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=ont00003
        "Mielen toiminta avartuu, positiiviset tunteet laajentavat havaintokenttää ja tuovat enemmän mahdollisuuksia näkyviin. Onnellisuus auttaa rakentamaan resursseja: psykologiset, sosiaaliset ja fyysiset voimavarat kasvavat positiivisuuden avulla. Kun ihmisillä on hyvä olla, he ovat valmiimpia auttamaan muita. Onnellisuus vahvistaa selviytymiskykyä siten, että positiiviset tunteet estävät vajoamista masennukseen. Onnellisuus voi pidentää elämää jopa kymmenen vuotta (Fredricksonin (2009: 27)."
        Eli onnellisuus on voimavara.


      • Ei millään pahalla, mutta sä nyt vääriä ihmisiä opastat varmaan ihan hyvillä neuvoilla jollekin toiselle. Olemme jo tulleet siihen tulokseen että meille on hyväks opetella olemaan antamatta anteeksi.


      • kjdiuiy kirjoitti:

        Ei millään pahalla, mutta sä nyt vääriä ihmisiä opastat varmaan ihan hyvillä neuvoilla jollekin toiselle. Olemme jo tulleet siihen tulokseen että meille on hyväks opetella olemaan antamatta anteeksi.

        No haist nyt kukka, hieno sellainen.
        ""Onko tilanteita, joihin anteeksiantoharjoitus ei sovi? Ainakin silloin se voi olla ennenaikaista, jos vääryyttä kärsinyt uhri ei vielä ole saanut tilaisuutta kertoa koko tarinaansa jollekin toiselle ihmiselle, joka todella kuuntelee. Ennen kuin anteeksianto on mahdollista, hän tarvitsee tunteen, että hänen kokemuksensa ja tunteensa ovat tulleet kuulluiksi. Toinen tilanne, jossa anteeksiantoharjoitus ei ole paikallaan, on tilanne jossa pahoinpitely tai hyväksikäyttö jatkuu edelleen, koska silloin uhrin turvallisuuden takaamisesta tulee tärkein asia."
        Tämä siis aivan tismalleen SINULLE kirjoitettu. Ihan tismalleen sinulle, ei kenellekään muulle.
        Se vaan, että sinä olet sinä, ei muuta tosiasioita miksikään muuksi.

        Ymmärrän tietenkin, että sinulla on oma todellisuutesi sinullakin, mutta tietyt lainalaisuudet pätevät sinunkin atmoksessasi. Tai ainakin olen kuvitellut näin, että tännekin palstalle tulee tekstiä ihmiskunnasta... : L


      • Ei ole olemassakaan mitään universaalia anteeksiantokaavaa jolla kaikki tulee onnelliseksi.
        Jotkut tulee onnellisemmiksi kun vihdoin lopettaa sen koko elämänsä ajan harjoittamansa anteeksiannon.
        Jos joku on koko elämänsä ollut vihainen, se varmaan voi helpottaa silloin, jos lopulta voi antaa anteeksi.

        Mutta sama voi toimia ikäänkuin nurinpäin.
        Koska on sellanenkin asia olemassa kuin kohtuus ja tasapaino.

        Jotain yhden suuntaista ajatusta hillittömästi ei auta paitsi silloin jos juuri sen suuntaista puuttuu ja sitä tarvii lisätä tasapainon syntymiseksi.
        Mutta jollekin anteeksianto voi vain lisätä epätasapainoa.


      • Näinpä. En ymmärrä tuommoisia jumalan sanana julistettavia totuuksia kaikille kaikissa tilanteissa sovellettuna. Röyhkeää. Tai sitten täysin välinpitämätöntä toisen hyvinvoinnista. Molemmissa tapauksissa voisi mieluummin jättää sekaantumatta lain. Tarpeet läksyineen on niin kovin erilaiset eri ihmisillä.


      • Joo ja on nyt tarkoita kirjoittajaa tässä ,
        mutta on jännä jos jotkut "aggressiivisesti" ajaa anteeksianoa.
        Entäs jos ajaa lempeästi anteeksiantamattomuutta ?
        Kummassa on enemmän vihaa ?


      • Niinpä...


      • Miksi muuten anteeksiantamattomuus ei voisi olla lempeää rakkautta ?
        Rakkaudella ehdoton ei käy.
        Mitä siinä on joillekin niin sietämätöntä ?
        Kuka ottaa tosissaan "ei käyn", joka esitetään näin:
        "Ei käy, mutta saat kuitenkin anteeksi jos teet".
        Noinko ???
        Joku paksumahkainen psykopaattiko sitä uskoo, jos hänelle sanoo noin ?
        Mielestäni oikeastaan vähän naiivi idea.
        Ja noinko ihmiset odottavat jonkun pystyvän oikeasti laittamaan jollein psykopaatille rajat ?
        Ja sitten moittivat jos ei onnistu ?
        Kyllä mielestäni täällä maailmassa on tyyppejä joille parempi sanoa , että "ei käy eikä käy vielä tuonpuoleisessakaan. "
        Että helvetin tuli saattaa siellä odottaa, jos ei pahantahtoisuuttaan laita aisoihin.
        Ja sanoa niinkin...hmm...mielestäni se voi olla rakkautta ja huolenpitoa...
        ...koska kuka ties siellä muutoin helvetin tuli odottaa...


      • jfiow kirjoitti:

        Näinpä. En ymmärrä tuommoisia jumalan sanana julistettavia totuuksia kaikille kaikissa tilanteissa sovellettuna. Röyhkeää. Tai sitten täysin välinpitämätöntä toisen hyvinvoinnista. Molemmissa tapauksissa voisi mieluummin jättää sekaantumatta lain. Tarpeet läksyineen on niin kovin erilaiset eri ihmisillä.

        "" Toinen tilanne, jossa anteeksiantoharjoitus ei ole paikallaan, on tilanne jossa pahoinpitely tai hyväksikäyttö jatkuu edelleen, koska silloin uhrin turvallisuuden takaamisesta tulee tärkein asia.""
        Sinua nyt vain harmittaa kun sinut on huomioitu tässäkin tekstissä, etkä olekaan ainut maailmassa joka on harmittaivaisessa jamassa psykopaatin takia. Tilanteesi on tunnistettu tuossa linkissä.

        Röyhkeys on nyt ihan toisaalla.


      • Noh kuka nyt muutenkaan mitään viitsisi vihotella jotain mistä on selvinnyt muuta kuin joku narsisti ?
        Eikö nyt ihmiset anna anteeksi ihan luonnostaan ilman mitään ohjeitakin ? Mulla ainakin se tapahtuu ihan automaattisesti, jos vakavaa hätää ei ole.
        Siksikin juurikin ne anteeksiantoneuvot tuntuu jotenkin niin käsittämättömän suunnattoman aliarvioiville, että siksi niistä tulee huono olo ja ne tuottaa pahoinvointia. Ei niistä mitään uutta opi, kokee vaan toistuvaa aliarviointia. Pikkulapsille opetetaan anteeksiantoa pikkuasioista.
        Mutta noloa jos keski-ikäisille vielä.


      • poiuytrssg kirjoitti:

        Noh kuka nyt muutenkaan mitään viitsisi vihotella jotain mistä on selvinnyt muuta kuin joku narsisti ?
        Eikö nyt ihmiset anna anteeksi ihan luonnostaan ilman mitään ohjeitakin ? Mulla ainakin se tapahtuu ihan automaattisesti, jos vakavaa hätää ei ole.
        Siksikin juurikin ne anteeksiantoneuvot tuntuu jotenkin niin käsittämättömän suunnattoman aliarvioiville, että siksi niistä tulee huono olo ja ne tuottaa pahoinvointia. Ei niistä mitään uutta opi, kokee vaan toistuvaa aliarviointia. Pikkulapsille opetetaan anteeksiantoa pikkuasioista.
        Mutta noloa jos keski-ikäisille vielä.

        En viitsi väitellä sinun kanssasi, kun et ilmeisetikään ole innokas tutustumaan anteeksiantoon ja onnellisuuteen varjoineen päivineen syvemmin.


    • Minulle toi nyt huonoa oloa jo tämä riitaisuus palstalla...
      Nyt meen muualle, ettei pahene...

      • Kuten riitaisuuskin voi löytyä sieltä ihan omasta sydämestä.


      • Kyllä nuo ylemmät tekstit järkytti kukkaisen rauhaisan sydämen oloa. Sulta puuttuu herkkyyttä tuntea se.


      • Voi löytyä, voi lyötyä... Ei kantsi lähteä tulkitsemaan kovin ärhäkkäästi tai itsevarmasti toisen tunteita jos ei oikein osaa.


      • poiuytresdfg kirjoitti:

        Kyllä nuo ylemmät tekstit järkytti kukkaisen rauhaisan sydämen oloa. Sulta puuttuu herkkyyttä tuntea se.

        Sitä voi antaa nenille niin monella tavalla.
        Näistä teksteistä ei nyt tahdo saada selvää kun yksi käyttää vain kirjainsykeröä, mutta oletan että on sama.
        "Ei millään pahalla, mutta sä nyt vääriä ihmisiä opastat varmaan ihan hyvillä neuvoilla jollekin toiselle. "
        Minusta tuo on nenille antamista, varsinkin kun ei ole vaivautunut tarkistamaan toisen laittamaa tietoa ja sen sisältöä läpikäynyt.
        En halua koppavaa vastausta tähän. Pidät niin itsestään selvänä että olet ajattelija... Kun minusta olet hiukkasen juuttunut joihinkin lähes maneereihin.


      • No enpä itseäni ihan ajattelijan "meriitillä" ensimmäisenä tituleeraisi. Enemmänkin erehtyjäksi oikein rankalla tavalla. Yksi niistä on ollut anteeksianto ja eteenpäin katselu kuuliaisuudesta neuvojia kohtaan. Että josko nyt kokeiltais näin. Sä et varmaan menetä siinä mitään, tosin kuin me erehtyväiset ollaan menetetty... En muuten ole poiuytresdfg.


      • Joo mä oon varmaan ajattelijaksi nimitetty. Se ei ole oma ideani, ennen vammaantumistani koko elämäni ajan muut arvostelivat minun ajattelevan liikaa.
        Nyttemmin sain aivovamman ja joudun opettelemaan yksinkertaisia käytännön asioita alusta, mutta teoreettinen ajattelu ei aivovammasta niin paljoa kärsinyt. Muistan mitä olen osannu ennen tätä aivovammaa. Ja sen anteeksiantoasian mä muistan (ja aika monta kertaa täälläkin toistettu), mutta mulla on muita vaikeita juttuja.

        Mitä eroa kokisitte rukoilla siksi, että rakastatte Jumalaa tai siksi, että joku toinen ihminen käskee ?
        Olisiko se rukoilu henkisesti erilainen kokemus noissa vaihtoehdoissa ?


      • poiuytrddfgh kirjoitti:

        Joo mä oon varmaan ajattelijaksi nimitetty. Se ei ole oma ideani, ennen vammaantumistani koko elämäni ajan muut arvostelivat minun ajattelevan liikaa.
        Nyttemmin sain aivovamman ja joudun opettelemaan yksinkertaisia käytännön asioita alusta, mutta teoreettinen ajattelu ei aivovammasta niin paljoa kärsinyt. Muistan mitä olen osannu ennen tätä aivovammaa. Ja sen anteeksiantoasian mä muistan (ja aika monta kertaa täälläkin toistettu), mutta mulla on muita vaikeita juttuja.

        Mitä eroa kokisitte rukoilla siksi, että rakastatte Jumalaa tai siksi, että joku toinen ihminen käskee ?
        Olisiko se rukoilu henkisesti erilainen kokemus noissa vaihtoehdoissa ?

        "varsinkin kun ei ole vaivautunut tarkistamaan toisen laittamaa tietoa ja sen sisältöä läpikäynyt."
        Edelleen todistat omalla tekstilläsi, että et ole toisen tekstiä edes vilkaissut, saatika ajatellut.
        Ja tiedän, lähinnä itseksesi kirjoittelet...
        Mutta kuitenkin annat nenille toisille silloin tällöin, kun sinusta sattuu siltä tuntumaan.
        Ainakaan minä en ole käskenyt yhtään mitään. Ja minä onnesta ja anteeksiannosta kirjoitin.
        Eikä minukaan profiilillani sellaista vaikutusta synny, että heti ensimmäiseksi ajateltaisiin että olen onnellinen jotenkin automaatisti.


      • Nyt tässä on mennyt henkilöt jotenkin ihan sekaisin,

        En minä noita virkkeitä ole kirjottanut. ¨

        Mun profiilista voi vaikka syntyä onnellinen vaikutelma, koska mä hymyilen joka selfien niin onnellisesti kuin pystyn ja treenaan tuota hymyä edelleen onnellisemmaksi.


      • poiuytrfghj kirjoitti:

        Nyt tässä on mennyt henkilöt jotenkin ihan sekaisin,

        En minä noita virkkeitä ole kirjottanut. ¨

        Mun profiilista voi vaikka syntyä onnellinen vaikutelma, koska mä hymyilen joka selfien niin onnellisesti kuin pystyn ja treenaan tuota hymyä edelleen onnellisemmaksi.

        Jälleen kerran tuli todistetuksi, että edes jonkinlaisen tunnistettavuuden nikistä voi olla hyötyä.


    • Ompas taas kylmäävän typerää kyytiä. Neuvotaan hakattuja ja hyljättyjä ja huijattuja lapsia tavoittelemaan onnea?! Miten olis vaikka totuus ensin?! Jospa se siinä ohessa vaikka pilkistelisi? Varmaan jolleki omien valintojensa aikuisuhrille sopisi tuommoiset lässytykset.

      • Mutta välillä kannattaa tekohymyillä yksinään . Se vaikuttaa aivoihin piristävästi ja siitä voi olla esteettistäkin hyötyä. :)


      • Mielenkiintosesti se anteeksiantoneuvo ilmestyy tänne palstalle toistuvasti aina kun mun oloni on rennoimmillaan ja vie sen rentouden. Jollain on hyvä ajotus.


      • Se on siitä epämiellyttävää kun se vähän muistuttaa mun narsisteista jotka häiritsee mieltä asioiden kohtuuttomalla toistolla. He toistaa vuodesta toiseen samoja virkkeitä.
        Kuitenkaan heille itselleen ei saisi toistaa mitään. Suuttuvat heti jos minä toistan.


      • Tuolla laittamissani linkeissä juuri tuosta takaa-ajamastasi totuudesta puhutaan, kuulluksi tulemisesta nimenomaan.


      • Siis toi tyyppi nyt selkeesti "implikoi" kohteekseen jonkun peruspulliaisen naama norsunveellä liiasta suorittamisesta, normimenetyksistä, pettymyksistä tms. peruskauraa. Lisäksi se olettaa että kaikki ihmiset haluaisivat esim. naimisiin, joka sitten tapahtuisi onnellisuuden myötä..? Aika kovat oletukset hemmolla noin filosofiksi.


      • lkdoeieo kirjoitti:

        Siis toi tyyppi nyt selkeesti "implikoi" kohteekseen jonkun peruspulliaisen naama norsunveellä liiasta suorittamisesta, normimenetyksistä, pettymyksistä tms. peruskauraa. Lisäksi se olettaa että kaikki ihmiset haluaisivat esim. naimisiin, joka sitten tapahtuisi onnellisuuden myötä..? Aika kovat oletukset hemmolla noin filosofiksi.

        Mm. Onnellinen ihminen ehkä ratkaisee ongelman "norsunv.-peruskaura" soveltamalla. Minäkin ajattelen laajemmin, vaikka vielä minullakin on matkaa että voisin itseäni onnelliseksi ihmiseksi kutsua. Tietenkin meillä kaikilla on myös omat lähtötasomme ja ehkä kattorajoituksemmekin...


      • Mua eniten auttaa kun opettelee ajattelemaan omia ajatuksiaan toisten ajatusten sijaan, mä olen ajatellut mun psykopaatin ajatuksia kohta 50 vuotta, Ja se on rankka juttu aivoille ja se kaikki projisointi sosiaalisesti jne. .
        niin mua yleensä auttaa oman ajatuksen ajattelu paremmin kuin parhaimmankaan neuvojan, koska sillon taas ajattelee toisen ajatusta ei omaansa, joten se ei auta siihen oleellisimpaan.
        Niin onnellisimmaksi tekee oman ajatuksen ajattelu.


      • Ehkä siksikin tämän ketjun innokkain neuvoja on niin itsevarma neuvostaan, koska hän on kokenut kuinka hänen oma ajatuksensa on tuonut hänelle onnellisuutta. Jos hän ei olisi kokenut niin, niin sittenhän neuvo olisikin absurdi.
        Mutta hän ei ehkä tiedä että muitakin auttaa juuri heidän oman ideansa toteuttaminen onnellisemmaksi.


      • poiuytdsxcvb kirjoitti:

        Ehkä siksikin tämän ketjun innokkain neuvoja on niin itsevarma neuvostaan, koska hän on kokenut kuinka hänen oma ajatuksensa on tuonut hänelle onnellisuutta. Jos hän ei olisi kokenut niin, niin sittenhän neuvo olisikin absurdi.
        Mutta hän ei ehkä tiedä että muitakin auttaa juuri heidän oman ideansa toteuttaminen onnellisemmaksi.

        Mistä näitä yhdenmukaistajia oikein sikiää täällä mukamas individualistisessa kulttuurissa? Anteeks jos mun pohtimus taas jotain korkea-arvoista sanelijaa loukkaa.


      • poiuytdsxcvb kirjoitti:

        Ehkä siksikin tämän ketjun innokkain neuvoja on niin itsevarma neuvostaan, koska hän on kokenut kuinka hänen oma ajatuksensa on tuonut hänelle onnellisuutta. Jos hän ei olisi kokenut niin, niin sittenhän neuvo olisikin absurdi.
        Mutta hän ei ehkä tiedä että muitakin auttaa juuri heidän oman ideansa toteuttaminen onnellisemmaksi.

        "Ehkä siksikin tämän ketjun innokkain neuvoja on niin itsevarma neuvostaan,"
        Oletan että tarkoitat minua. Olen ihan tarpeeksi vanha minäkin jo ajattelemaan ihan itse, joten jätän noteeraamatta että julkisella palstalla pilkkaat anonyymiä minua innokkaaksi neuvojaksi ja vielä itsevarmaksi neuvostaan.
        Mutta kyllä, tuonsuuntaista ajatusta, kokemusta, mitä onnellisuus-linkissä neuvotaan olen taipuvainen nykyään hyväksymään, juurikin asetetuin rajoituksin.
        Aina kun elämään tulee aikoja, jolloin olen kokenut että minulla on vielä paljon tehtävää ja olen saamapuolella mitä velkoihin tulee, niin en ole ollut erikoisen halukas kuuntelemaan enkä ottamaan vastaan mitään julkista, kaikille suunnattua yhteistä neuvontaa. Siinä mielessä ymmärrän vastaanhangoittelua erittäin hyvin. Terve itsekkyys on aina paikallaan.
        Lainaankin tuolta ylempää ketjusta jonkun ajattelijan sanomaa:
        " ldcjudeio

        20.4.2017 16:25
        Voi löytyä, voi lyötyä... Ei kantsi lähteä tulkitsemaan kovin ärhäkkäästi tai itsevarmasti toisen tunteita jos ei oikein osaa."


      • Mulla ei ole tapana pilkata ihmisiä, pahoitteluni jos niin olet joutunut kokemaan. Ehkä tökerösti ilmaisin.


      • Olen iloinen että olet löytänyt sinulle sopivia ajatuksia ja toimintatapoja, kiva kuulla. Ethän tätä löytämääsi ilosanomaa väkisin tyrkytä niille joille se ei sovi. Ei se huono ole, se ei vain sovi kaikille.


      • Ei minun tapani todellakaan sovi kaikille. Se on ihan varma.
        En mielestäni ole tyrkyttänyt kenellekään.
        Enkä halua semmosta vastuuta ottaa että joku eläisi minun ideoilla, koska ne toimii aina erilailla eri henkilöillä, ja tulokset voi olla arvaamattomia jos elää toisen neuvoilla, kuten minulle kävi.
        Joku täällä palstalla on kokenut jotain ajatuksiani selkiyttäväksi. Mutta en ole selkeimmilläni aivovammani vuoksi. Joten mitään minun ideaani ei pidä toteuttaa tarkistamatta sitä itse.


      • onneeonnee kirjoitti:

        Olen iloinen että olet löytänyt sinulle sopivia ajatuksia ja toimintatapoja, kiva kuulla. Ethän tätä löytämääsi ilosanomaa väkisin tyrkytä niille joille se ei sovi. Ei se huono ole, se ei vain sovi kaikille.

        Väitän, että linkityksen asiatiedoissa on otettu huomioon, että esim. juuri anteeksiantaminen ei sovellu heille jotka ovat vaarassa asiayhteyden takia. Tuon olen mm. minä toistanut jo useaan otteeseen.
        Siten anteeksiantolinkin tiedot ovat oikeita.
        Tiedot ovat oikeita/oikeansuuntaisia/totuudenmukaisia, vaikka niitä ei itselleen imaisisikaan.


      • Mun pää pysy paremmassa järjestyksessä niin kauan kun keskustelin vain sen yhden henkilön kanssa täällä. :)
        Nyt loppupäivän on ollut pää pyörällä, joten en ole ollut onnellisempi vaan päinvastoin,
        Mut tekee onnelliseksi se, että mun pää pysyy hyvin raiteellaan. Ehkä se tuntuu sinulle maneerilta, mutta jos mut tekee onnelliseksi juuri pysyminen mun omalla raiteella ?
        En tarvi avioliittoa en mitään, vaan pelkästään minun raiteeni riittää tekemään onnellisemmaksi ettei ole kaaosta :)
        Nyt tuli vähän kaaosta loppuillaksi.
        Näin meidän ihmisten onnellisuus on erilaista :)


      • Väitän_että kirjoitti:

        Väitän, että linkityksen asiatiedoissa on otettu huomioon, että esim. juuri anteeksiantaminen ei sovellu heille jotka ovat vaarassa asiayhteyden takia. Tuon olen mm. minä toistanut jo useaan otteeseen.
        Siten anteeksiantolinkin tiedot ovat oikeita.
        Tiedot ovat oikeita/oikeansuuntaisia/totuudenmukaisia, vaikka niitä ei itselleen imaisisikaan.

        Juu ei siellä välttämättä mitään väärää ole. Tuskin oli mitään väärää, mutta kun en ole edes lukenut.
        Kun koko anteeksiantoteema on tehdä minut hulluksi kun olen jauhanut sitä täällä kaksi todella pitkää ketjua jo tai useammankin. Ja tutkinut asiaa monelta kannalta ja vihdoin päässyt siitä eteenpäin, niin turhautuminen tulee aiheeseen palaamisesta. Ei siitä että aiheessa olisi vikaa.
        Ehkä et ole seurannut täällä käytyjä keskusteluja niin reaktio voi olla yllättävä siksi, pahoitteluni.


      • poiuytrddfg kirjoitti:

        Juu ei siellä välttämättä mitään väärää ole. Tuskin oli mitään väärää, mutta kun en ole edes lukenut.
        Kun koko anteeksiantoteema on tehdä minut hulluksi kun olen jauhanut sitä täällä kaksi todella pitkää ketjua jo tai useammankin. Ja tutkinut asiaa monelta kannalta ja vihdoin päässyt siitä eteenpäin, niin turhautuminen tulee aiheeseen palaamisesta. Ei siitä että aiheessa olisi vikaa.
        Ehkä et ole seurannut täällä käytyjä keskusteluja niin reaktio voi olla yllättävä siksi, pahoitteluni.

        "Ehkä et ole seurannut täällä käytyjä keskusteluja niin reaktio voi olla yllättävä siksi, pahoitteluni. "
        Viimeaikoina (muutamia kuukausia välillä) en ole palstalla oleillut paljoa. Muistan sinut kyllä hyvin aiemmilta ajoilta. Olin palstalla pajon ennen kuin sinä ilmestyit, oletan. Täytin vuodatuksillani palstaa pitkään.
        Tiedän että anteeksiannosta keskustellaan paljon täällä. Hyvin pajon.
        Minulle ei ole pakko vastata...
        Mutta hyvä että myönnät ettet lukenut. Reaktiosi oli ennakkoluuloinen...
        Muistan hyvin kuinka kiihkeimpinä kirjoitusaikoinani olin minäkin väliin todella sapekas ja ennakkoluuloinen. Varmaan loukkasin suotta joitakin muita kirjoittajia kun olin niin turhautunut. Kuuluu tämän palstan tyyliin. Narsistit lähipiirissä turhauttavat todella paljon.


      • En ole asiallesi ennakkoluuloinen. tässä on tapahtunut väärinkäsitys.
        Johtunee siitä ettet ole seurannut keskustelua.
        Olen siis täällä vuodattanut anteeksiannon ylituputtamisesta ne pitkät pätkät.
        Niin reaktio oli vain: "Ei taas!"
        En ole artikkelillesi ennakkoluuloinen, hyviä nuo asiat mitä mainitsit. Älä tule epävarmemmaksi hyvästä ideastasi siksi että minä sen torjuin. Ei siitä ole kyse.
        Olen ennakkoluuloinen anteeksiannon tuputtamista kohtaan, en ideaasi sinällään.


      • poiuytresdf kirjoitti:

        En ole asiallesi ennakkoluuloinen. tässä on tapahtunut väärinkäsitys.
        Johtunee siitä ettet ole seurannut keskustelua.
        Olen siis täällä vuodattanut anteeksiannon ylituputtamisesta ne pitkät pätkät.
        Niin reaktio oli vain: "Ei taas!"
        En ole artikkelillesi ennakkoluuloinen, hyviä nuo asiat mitä mainitsit. Älä tule epävarmemmaksi hyvästä ideastasi siksi että minä sen torjuin. Ei siitä ole kyse.
        Olen ennakkoluuloinen anteeksiannon tuputtamista kohtaan, en ideaasi sinällään.

        Ole rauhassa ennakkoluuloinen anteeksiannon tuputtamisti kohtaan, sinulla on täysi oikeus siihen. Sitä todellakin tuputetaan ainakin kirkollisissa piireissä jos tuputtajalla ei ole tarpeeksi asiantuntemusta erilaisiin tilanteisiin.
        Itse olen aina haaveillut että voisin joskus syventyä niin tärkeän asian sisältöön ja psykologisiin ja muuntieteellisiin lähestymiskulmiin syvemmin, vaikka käsitys anteeksiannon sisällöstä luonnollisesti on jo lapsuudesta tuttu. Haluan ikäänkuin täydemmän näkökulman.
        Itse olen kokenut anteeksiannon tuputtamisen yrityksenä katkaista minun oikeutettu pohdintani ja syventymiseni joidenkin ihmisten pahuuteen/huonoon toimintaan ja minulle tehtyihin vääryyksiin jotka vääryydet ovat syöneet minulta vuosia ja koko elämän tarkoitusta. Minulla kokemusta todella paljon siitä, kuinka muut häärivät minun aivoissani järjestelemässä minun ajatuksian...
        Mutta on huomattava, että kaikki anteeksiannosta puhuminen ei ole tuputtamista, ei ollenkaan.


      • Joo samaa mieltä ja samansuuntaisia kokemuksia.

        Mutta anteeksiannon neuvominen juuri minulle henkilökohtaisesti, jos on lukenut tämän palstan tekstit ja on perillä missä täällä mennän, niin on siinä tapauksessa aina tuputtamista.


      • Ymmärrän sinua mielestäni aika hyvin kun on samankaltaisuuttakin paljon kokemuksessa.
        Mutta taidat hieman projisoida kokemustasi toisiin, sillä minä koin, että keskeytit minun jo jonkin matkaa edenneen oikeutetun pohdintani ikäänkuin ehdottamalla minulle valmista kaavaa.
        Joka on varmaan kyllä ihan hyvä kaava, mutta ikäänkuin jonkun muun kirjoittama valmis kaava kumminkin.
        Tai tulee olo, että olin jo tekemässä mitä itse haaveilet alkavasi tekemään.


      • Totuus onnellisuus-anteeksianto linkityksitä on seuraava:
        Luin sinun tekstiäsi, jossa toivoit joitakin aivojenkäyttötaitoja enemmän... ja kun aivan hiljan olin itse lukenut samasta asiasta tieteellisiin tutkimuksiin pohjautuvaa titetoa linkeistä, niin ihan heitin ne kehiin vain enempää pohtimatta, ex-tempore.
        Mutta mitä jos joku liian kuormittavan aivoja täyttävän ongelman pois saaminen sieltä aivoista on ainoa ratkaisu vapauttaa omaa aivoenergiaa lisää käyttöön?
        Nythän itse puhut että kökkä kerrallaankin se voisi tehdä.


      • Juu uskon , mulle on itelle tullut hämminkiä kun olen kirjotellut nettiin extempore kattomatta kovin tarkkaan mihin kohtaan. Tuntu vahan (mun a pisteillä lakkas toimimasta) epaireilulta kun tarkotus oli hyvä ja ihmiset suuttu ja olin vielä tosi kipee just sillon . Sitä sattuu. Unohdetaan koko juttu ?


      • Ja kun siina on viela semmonen juttu ett voinhan ma olla erinaisia asioita antanutkin anteeksi, mutta en ma halua sit muille kertoa. Mutta mitaan en anna anteeksi kenenkaan neuvon tai toivomuksen vuoksi


      • Mutta tämä nyt esimerkkin siita, ett anteeksiantoneuvoista voi tulla ylitarjontaa kun suunnilleen sama neuvo tulee niin monille mieleen toisistaan tietämättä, niin toistp on kaytannössa jatkuva ja loputon. Luulekohan kaikki etta neuvo tuli mieleen vain juuri heille :)


      • Kylla sita kohta varmaan taas joku muu neuvoo kun vahan ootellaan :)


      • poiuytrdfg kirjoitti:

        Kylla sita kohta varmaan taas joku muu neuvoo kun vahan ootellaan :)

        Kuten sanottu, aihe on tällä palstalla ollut akuutissa ja pyöritetyssä asemassa luult. koko narsismi-palstan elinajan.
        Juu, unohdetaan. Minulla ei tapana kantaa kaunaa "turhasta" kun tietää näistä ahdingoista.


      • Ja luultavasti palaan itsekin sitä "neuvomaan" kun nyt olen vähän innostunut asiaa syvemmin selvittelemään. Löydän uusia puolia ja kääntelen kunnolla.


      • Joo neuvo vaan, monia varmaan auttaa, mutta ei juuri minua.
        Itse olen teini-ikaisesta asti vuosikymmenia lahes paatoimisesti tutkinut hengellisia kysymyksia, ja
        en koe tarvitsevani apua juuri niissa, vaan omat vaikeuteni ovat luonteeltaan toisenlaisia.
        Kylla voin olla kiinnostuksesta halukas puhumaan henkilöiden kanssa, jotka ovat paljon minua enemmankin hengellisia kysymyksia tutkineet.
        Ongelma on siina etta ihmiset ei tajua etta sain aivovamman ja siksi olen ollut niin avuton (enemman tai vahemman valiaikaisesti) en siksi etta minulta puuttuisi elamankokemusta ajattelua tai tietoa vaikkapa anteeksiantokysymyksista.


      • En neuvo Sinua. Enkä ole neuvonut Sinua. Enkä tule neuvomaan Sinua.
        Aamen.


      • Tuosta ylt on havinnyt minun viestini muka saantöjem vastaisena, mita siina nyt lukikaan, ei ole voinut olla mitaan pahaa. (toetokoneeni on rikki siksi teksti on taynna virheita nyt)
        Kummallista taalla nrtissa nyt.


      • Tama neuvojuttukaan ei mitenkaan henk koht koske sinua vaan olen karsinyt yleisesti liiasta neuvotuksi tulemisesta. Ilmaisen vaan itseani. Ei tama sinua noin henk koht koske.


      • Uskon etta olet karsinyt kun tuommosessa kokemustilassakin olert. En halua sinulle mitaan pahaa.


      • poiuytrsdfgh kirjoitti:

        Tuosta ylt on havinnyt minun viestini muka saantöjem vastaisena, mita siina nyt lukikaan, ei ole voinut olla mitaan pahaa. (toetokoneeni on rikki siksi teksti on taynna virheita nyt)
        Kummallista taalla nrtissa nyt.

        Siinä on ollut joku ilmaus minkä automaatti on poistanut. Ei siinä mitään ihmeellistä muistaakseni lukenut. Jotkut sanat sisältävän tekstin poistaa automaatti :))


      • Ole_rauh kirjoitti:

        Ole rauhassa ennakkoluuloinen anteeksiannon tuputtamisti kohtaan, sinulla on täysi oikeus siihen. Sitä todellakin tuputetaan ainakin kirkollisissa piireissä jos tuputtajalla ei ole tarpeeksi asiantuntemusta erilaisiin tilanteisiin.
        Itse olen aina haaveillut että voisin joskus syventyä niin tärkeän asian sisältöön ja psykologisiin ja muuntieteellisiin lähestymiskulmiin syvemmin, vaikka käsitys anteeksiannon sisällöstä luonnollisesti on jo lapsuudesta tuttu. Haluan ikäänkuin täydemmän näkökulman.
        Itse olen kokenut anteeksiannon tuputtamisen yrityksenä katkaista minun oikeutettu pohdintani ja syventymiseni joidenkin ihmisten pahuuteen/huonoon toimintaan ja minulle tehtyihin vääryyksiin jotka vääryydet ovat syöneet minulta vuosia ja koko elämän tarkoitusta. Minulla kokemusta todella paljon siitä, kuinka muut häärivät minun aivoissani järjestelemässä minun ajatuksian...
        Mutta on huomattava, että kaikki anteeksiannosta puhuminen ei ole tuputtamista, ei ollenkaan.

        Suomessa elää erikoinen käsitys, että henkistä, sosiaalista ja taloudellista väkivaltaa kohdannut narsistin uhri ei saa puhua kokemuksistaan. Vastaavasti jos ihminen joutuu onnettomuuteen tai muutoin kohtalon kolhimaksi, häntä neuvotaan puhumaan, puhumaan ja puhumaan asiasta, niin kauan kuin avautumiselle tuntuu olevan tarvetta.

        Maallisten ammattiauttajien ohjeet narsistien uhreille tuntuvat olevan samat kuin uskovillakin: anna anteeksi ja tuki suusi, se on omaksi parhaaksesi. Aikoinaan jouduin työyhteisössä niin merkillisten tuhotöiden ja -puheiden kohteeksi, että ystävätkin arvelivat mielenterveyteni järkkyneen, kun kerroin tapahtumista. Olen lukenut muiden työpaikkakiusattujen kokeneen samaa. Tapahtumat ovat outoja ja niitä on mahdoton todistaa tapahtuneiksi varsinkaan, kun tekijöinä ovat järkevät, tärkeät ja kiireiset ammatti-ihmiset.

        Luonnehäiriöisen ja hänen verkostonsa uhriksi joutuminen on traumatisoiva kokemus, joka muuttaa käsityksen ihmisistä usein koko loppu elämän ajaksi. Tarve puhumiselle olisi siis suuri.


    • Tässä on varmaan kyse siitä että narsistien lapset voi olla tullut vähän allergisiksi "korkea-arvoiselle sanelulle". Ja kun mullakin on menossa prosessi että saisin psykkopaattista sanelua pois täyttämästä päätäni, niin kaikki neuvominen vastoin omaa vaikka maneeriltakin vaikuttavaa tekee vähemmän onnelliseksi.
      Meillä joillain on ehkä sujunut näin että olemme enemmän selostaneet omaa kokemustamme kuin varsinaisesti neuvoneet toisiamme. Siis minulla tuon yhden tuntemattoman kirjoittajan kanssa menee hyvin sen takia kenties.

      • Hyvä kun huomaat oman "allergiasi".
        Toivon että vuosien saatossa opit erottamaan "korkearvoisen sanelun", psykopaattien manipuloinnit, henkilökohtaisen kiusaamisen ja häirinnän ja harmittomat tiedekirjoitukset sekä jonkun yhtäläisyyden bongaajan toisistaan.
        Minä varmaan siinä mielessä haastava kirjoittaja (vastoin tahtoani tosin), että olen tullut nuoruudenpäivilläni pahoin loukatuksi muutamankin päällesylkijän taholta, joiden käärmemäinen syljentä tod.näk. seuraus vanhempien erikoisista epäsuotuisista luonteenpiirteistä. Näin minullakin allergia päällesyljentää ja sihinää kohtaan.
        Nyt neuvon: Keskustelkaa rauhassa. Ymmärrän että osalla ihmisistä vielä pahempia ongelmia kuin minulla. En silti aio koskaan enää vähätellä itseäni minäkään, mitä ongelmiin tulee.
        Toivon vuosien myötä edes hienoisen harmonian kehittymistä kanssaihmisiä kohtaan. Harmonian, joka on seurausta todellisuuden tuntemisesta, omien tapahtumien tuntemisesta, ja niiden erottamisesta muista, ei miellyttämisestä. Enkä sano tätä millään pahalla, kun kyllä huomaan, että otat huomioon toisen kirjoittajankin, vaikka vähän sihisisitkin toisinaan. Eli olet kyllä aikuinen sillä tavoin.


      • En minä sinulle sihise, vaan haluan pysyä itse kunnossa enkä eksyttää ajatuksiani.
        Kirjoita itsestäsi vain, niin huomaat etten sihise yhtään sille mitä itse olet tai edustat.


      • Minulla on tämä persoonallinen ominaisuus että mun kanssa kommunikointi sujuu helpointen jos jokainen puhuu itsestään, sillon mä olen hyvinkin empaattinen. Koska mulla ei ole tarvetta yhdenmukaisuuteen.


      • Siis en näe mitään vikaa sinun persoonassasi tai kirjoituksessasi tai ajatuksessasi tai siinä artikkelissa, kunhan se kaikki on selkeämmin erillistä minusta.


      • Ja mitäs vikaa persoonallisissa maneereissa muka on? Ja yleensä aito pienikin yhteisymmärryksen hetki jostain syystä herättää muissa outoa ärsytystä tai raivoa. En enää edes uskalla kovin yhteisymmärtää niin harvinaisen riemastuttavaa kuin se onkin. Jos nyt tällä palstalla sitten vähän tämän poiun kanssa pikkaisen samalla resiinalla tuumailtaisiin, kun se tuntuu aika vaivattomalta. En kiellä toki osallistumasta ja neuvoakin saa, mutta ei saa pakottaa, haukkua huonoksi tai kyvyttömäksi jos ei neuvot tunnu sopivilta.


      • Joo tämän minä nyt tuon esiin.
        Olen huomannut netissä ilmiön, että kun joidenkin kanssa ollaan saavuttamassa henkisesti valoisampaa tai vapaampaa olotilaa, niin juuri silloin joku puuttuu keskusteluun, vaikka muutoin kaikki ovat hiljaa.
        Tämä toistuu, lähes aina, eikä pelkästään täällä.
        Se on mielenkiintoinen yleisilmiö.


      • Hyvä_kun kirjoitti:

        Hyvä kun huomaat oman "allergiasi".
        Toivon että vuosien saatossa opit erottamaan "korkearvoisen sanelun", psykopaattien manipuloinnit, henkilökohtaisen kiusaamisen ja häirinnän ja harmittomat tiedekirjoitukset sekä jonkun yhtäläisyyden bongaajan toisistaan.
        Minä varmaan siinä mielessä haastava kirjoittaja (vastoin tahtoani tosin), että olen tullut nuoruudenpäivilläni pahoin loukatuksi muutamankin päällesylkijän taholta, joiden käärmemäinen syljentä tod.näk. seuraus vanhempien erikoisista epäsuotuisista luonteenpiirteistä. Näin minullakin allergia päällesyljentää ja sihinää kohtaan.
        Nyt neuvon: Keskustelkaa rauhassa. Ymmärrän että osalla ihmisistä vielä pahempia ongelmia kuin minulla. En silti aio koskaan enää vähätellä itseäni minäkään, mitä ongelmiin tulee.
        Toivon vuosien myötä edes hienoisen harmonian kehittymistä kanssaihmisiä kohtaan. Harmonian, joka on seurausta todellisuuden tuntemisesta, omien tapahtumien tuntemisesta, ja niiden erottamisesta muista, ei miellyttämisestä. Enkä sano tätä millään pahalla, kun kyllä huomaan, että otat huomioon toisen kirjoittajankin, vaikka vähän sihisisitkin toisinaan. Eli olet kyllä aikuinen sillä tavoin.

        Ei sitä harmoniaa anteeksiantamalla voi saada silloin kun kyseessä on ihka aito vakava konflikti. Kynnysmatoksi siinä toinen tehdään lakaisemalla koflikti maton alle.. päälle..? Mutta jos aloitettaisiin siitä että tunnustetaan konflikti. Sitten tunnistettaisiin konfliktin osapuolet ja asemat. Sitten päädyttäisiin altavastaajan puolelle. Minusta puolueettomuus on altavastaajan potkimista.


      • Tässä oli tilanne ikäänkuin se, että kun kirjotin että tarviin aivotreeniä anteeksiannon sijaan, niin minulle tarjottiin aivotreeniksi anteeksiantoa. Näin tämän koin ja siksi tuntu vähän kummalta.


      • Maneereista
        http://www.suomisanakirja.fi/maneeri

        Muistu mieleen että kerran taideopettajani aikoinaan sanoi minulle:
        "Kun sulla on noita maneereja..."

        En ihan edes tiennyt mitä hän tarkoitti....


      • fkguyiu kirjoitti:

        Ei sitä harmoniaa anteeksiantamalla voi saada silloin kun kyseessä on ihka aito vakava konflikti. Kynnysmatoksi siinä toinen tehdään lakaisemalla koflikti maton alle.. päälle..? Mutta jos aloitettaisiin siitä että tunnustetaan konflikti. Sitten tunnistettaisiin konfliktin osapuolet ja asemat. Sitten päädyttäisiin altavastaajan puolelle. Minusta puolueettomuus on altavastaajan potkimista.

        Joo siis sitä olen aina ihmetellyt, että jos joku valehtelee ja joku puhuu totta, niin tasapuolisuuden nimissä tehdään kompromissi. Eli oikeudenmukaisuus on puolivale ?


      • Niinpä. Ja vielä sitten se että asia tunnistetaan ja tunnustetaan mutta mitään ei tehdä?! Vähätellään ja seliselitellään ylivoimaisten väärintekijöiden hyväksi. Uhrin alkaessa yskimään ja reagoimaan niin sitten hyökätään joukolla kimppuun? !


      • poiuytrdfg kirjoitti:

        Joo tämän minä nyt tuon esiin.
        Olen huomannut netissä ilmiön, että kun joidenkin kanssa ollaan saavuttamassa henkisesti valoisampaa tai vapaampaa olotilaa, niin juuri silloin joku puuttuu keskusteluun, vaikka muutoin kaikki ovat hiljaa.
        Tämä toistuu, lähes aina, eikä pelkästään täällä.
        Se on mielenkiintoinen yleisilmiö.

        Joo. Ilonpilaajat. Kai siitä joku musta aukko energisoituu sitten.


      • dkdjud kirjoitti:

        Niinpä. Ja vielä sitten se että asia tunnistetaan ja tunnustetaan mutta mitään ei tehdä?! Vähätellään ja seliselitellään ylivoimaisten väärintekijöiden hyväksi. Uhrin alkaessa yskimään ja reagoimaan niin sitten hyökätään joukolla kimppuun? !

        Noinhan se menee.
        Siinä tarvitaan kovat aivojumpat että treenaantuu yskänhallinnan mestariksi yms.


      • poiuytdscv kirjoitti:

        Tässä oli tilanne ikäänkuin se, että kun kirjotin että tarviin aivotreeniä anteeksiannon sijaan, niin minulle tarjottiin aivotreeniksi anteeksiantoa. Näin tämän koin ja siksi tuntu vähän kummalta.

        Kun sen on sanottu olevan voimaannuttavaa. Olen myös itse todennut, kuinka valtavan paljon energiaa minusta löytyi anteeksiannon jälkeen. Huhhuh.
        Mutta en todellakaan tarjoa sitä sinulle, koska tiedän tilanteestasi sen mitä olet siitä joskus kertonut. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Kunhan nyt vain heitin sen kun sattui tulemaan vastaani ja siinä ne asiat olivat. Ei sinun tarvitse ajatella että se oli sinulle sen enempää.


      • Minun elämäni vaikeimpia asioita on se että monet ihmiset eivät meinaa millään antaa periksi, että minun aivoni ei toimi samalla mekanismilla kuin heidän omat kokemuksensa.
        On ihan fakta, että kaikkien ihmisten aivot ei toimi samalla mekamismilla ja samat asiat eivät välttämättä tuota samanlaisia kokemuksia eri ihmisille.
        Olen minä antanut anteeksi jo tuhansia kertoja. Nuoruudessa se oli henkinen perusharjoitukseni, mutta johti vain hyödynnetyksi tulemiseen. Eikä hyväksikäytetyksi tuleminen mitään helpota. Vie energiat, ei yhtään niitä lisää. Kun en anna anteeksi, saan omat energiani paremmin omaan käyttööni. Näkisittepä kuinka näytänkin energisemmältä ja kauniimmaltakin verrattuna siihen mitä olin ennen anteeksiannosta kieltäytymistä


      • Mietin vielä miksi anteeksiannosta kieltäytyminen voi olla niin hyvää tekevää.
        Ehkä se ikäänkuin laittaa vähän tulppia korviin kaikenlaiselle paskapuheelle.


      • Anteeksiantaminen voi olla hyvinkin vahingollista, koska silloin paskapuhujat saa puhuttua paskaansa loputtomiin samoihin korviin kunnes paska täyttää aivot niin että ne halkeaa kappaliksi.

        Näin tässä kävi taas tämä anteeksiantoteema teki minut pikkusen vihaiseksi vaikka ennen tätä aihetta en ollut hitustakaan vihainen.


      • Toistan mitä aiemmissa ketjuissa selitin. Mitä järkeä neuvoa anteeksiantoa ihmiselle, joka ei ole vihainen ? Neuvoja projisoi minuun omia vihakokemuksiaan ja tekee minut vihaiseksi.


      • En ole koskaan saanutkaan olla muuta kuin muiden tunneroskapönttö.
        Olen huippu siihen tarjoitukseen kun mulla on hypermielikuvitukseni avuin mieletön eläytymiskyky.


      • poiuytrdfg kirjoitti:

        Minun elämäni vaikeimpia asioita on se että monet ihmiset eivät meinaa millään antaa periksi, että minun aivoni ei toimi samalla mekanismilla kuin heidän omat kokemuksensa.
        On ihan fakta, että kaikkien ihmisten aivot ei toimi samalla mekamismilla ja samat asiat eivät välttämättä tuota samanlaisia kokemuksia eri ihmisille.
        Olen minä antanut anteeksi jo tuhansia kertoja. Nuoruudessa se oli henkinen perusharjoitukseni, mutta johti vain hyödynnetyksi tulemiseen. Eikä hyväksikäytetyksi tuleminen mitään helpota. Vie energiat, ei yhtään niitä lisää. Kun en anna anteeksi, saan omat energiani paremmin omaan käyttööni. Näkisittepä kuinka näytänkin energisemmältä ja kauniimmaltakin verrattuna siihen mitä olin ennen anteeksiannosta kieltäytymistä

        Mutta minusta sinulla ei ole edes samoja kokemuksia kuin monilla anteeksiantamista neuvovilla. On minusta ihan eri asia tulla kaltoinkohdelluksi lapsensesta saakka kuin parisuhteessaan.


      • Ja kun minä en ole edes vihainen.
        Ihmiset on minua kohtaan epäempaattisia siinä määrin, että he ei vaistoa ollenkaan oikein minun tunnetilaani. Jos sanon asiasta he usein suuttuu ikäänkuin. Mutta kuinka voisi olla empatiaa minua kohtaan luulla tunnetilani kokonaan toisenlaiseksi kuin se on ja jos sanon asiasta, niin suuttua ? Enkä minä itse saisi edes kertoa tunnetilastani omaa mielipidettäni.
        Jotenkin ihan uskomatonta kuinka saan hokea satoja ja tuhansia kertoja jotain samoja asioita ja suurin osa reagoi aina vaan niinkuin en olisi sanonut mitään.
        Miksei he sano vaikka: "Ai ok, sulla ei ole yhtään vihainen olo. Millanen olo sulla on ?"


      • Mutta tässä on nyt narsistivanhempien lisäksi semmonen juttu, että alan olla yhä vakuuttuneempi, että olen ite jollain muulla tavalla tunteellisesti keskiverrosta enemmän poikkeava ihminen, Kuten kerroin aiemmin ihmiset ei yleensä myöskään pysty ottamaan mun hyviä tunteita vastaan poikkeustapauksia lukuunottamatta. He jotenkin menee ihan lukkoon hyvistä tunteistani eikä useimmiten halua sanoa minulle sanaakaan ikinä, jos minulla sellaisia ilmenee vähänkään. Eriskummallinen ilmiö etenkin ottaen huomioon että en ole esim. pelottavan näköinen.
        Minä alan olla sitä mieltä, että en halua näistä tunneasioistani paljoa muiden kanssa keskustella, koska olo siitä yleensä vain huononee. Mieluummin vähän käytännöllisempiä keskusteluja vaan ja nuo tunneasiat käsittelen kokonaan taiteen keinoin.

        Mutta siis aivotreeni on minulle ok aihe,
        ei anteeksianto ole mitä tarkotan aivotreenillä,
        tarkotan niinku keskittymiskykytreeniä tai ajatuksen siirtoa asiasta toiseen ja semmosta...


      • Niin, siis musta semmonen niinku "aivojen ajokortti" olis kiva :)
        Koska sitten pystyis telemään mitä haluaa ja tulisi siinä sivussa onnelliseksikin.


      • Noista tunneasioista. Jos mä ilmasen vähänkään mitään hyvää tunnetta, ihmiset tulkitsee sen yleensä jokisikin ihan mielettömäksi rakastumiseksi jota heidän pitää paeta pää kolmantena jalkana. Ennen se järkytti mua, ajattelin että oonko mä joku hirviö kun he niin reagoi, mutta en mä nyt enää, oikeastaan nykyään mua vähän naurattaa kyseinen ilmiö...
        Siis tosiasiallisesti mua vaan pikkusen naurattaa, mutta jostain syystä muilla on niin yliampuva reaktio.


      • Mutta mä nyt lopetan tän, kun mä kerran alan kirjottaa sille ei tuu loppua...1000 sivua tulee kepeesti...

        Hyvää jatkoa tällä erää!


      • Ei ku vielä yksi kriittinen pohdinta.
        Katsoin Youtube videoita joissa jotkut puhujat tuo esiin kuinka narsisteilla on tapana väittää tietävänsä toisen tunne tämän puolesta. Esim. jos joku sanoo, että hänellä on nälkä, narsisti voi sanoa: "Ei sinulla ole nälkä koska juuri söit."
        Mutta oikeasti kukaan ei voi tietää kenenkään henkilön tunneta tätä henkilöä itseään paremmin (ellei nyt ole jotain erittäin erikoista tilannetta.)
        Niin siis monet sekoittaa empatian tuohon toisen ihmisen tunteen tietämiseen hänen puolestaan.


      • poiuytrdsdfg kirjoitti:

        Mutta tässä on nyt narsistivanhempien lisäksi semmonen juttu, että alan olla yhä vakuuttuneempi, että olen ite jollain muulla tavalla tunteellisesti keskiverrosta enemmän poikkeava ihminen, Kuten kerroin aiemmin ihmiset ei yleensä myöskään pysty ottamaan mun hyviä tunteita vastaan poikkeustapauksia lukuunottamatta. He jotenkin menee ihan lukkoon hyvistä tunteistani eikä useimmiten halua sanoa minulle sanaakaan ikinä, jos minulla sellaisia ilmenee vähänkään. Eriskummallinen ilmiö etenkin ottaen huomioon että en ole esim. pelottavan näköinen.
        Minä alan olla sitä mieltä, että en halua näistä tunneasioistani paljoa muiden kanssa keskustella, koska olo siitä yleensä vain huononee. Mieluummin vähän käytännöllisempiä keskusteluja vaan ja nuo tunneasiat käsittelen kokonaan taiteen keinoin.

        Mutta siis aivotreeni on minulle ok aihe,
        ei anteeksianto ole mitä tarkotan aivotreenillä,
        tarkotan niinku keskittymiskykytreeniä tai ajatuksen siirtoa asiasta toiseen ja semmosta...

        Erikoista. Mikä ne saa semmoista kuvittelemaan että olisit mielettömän rakastunut? Ehkä se on hyvä että juoksevat karkuun sitten, kun eikö tuo rakkauden kammo ole juuri narsismin merkki. Kuulostaa vähän hauskalle. :) Joutaa mennä, haha :)

        Minä en ymmärrä miksi toiset saisi puhua tunteistaan mutta sinä et? Aikamoista natsitusta. Onkohan sinulla osittain jotain kovin autoritaarista porukkaa ympärilläsi?

        Kauhean paljon sekaannusta noista käsitteistä tuleekin ihmisten kanssa. Kun yhtään ei viitsitä perehtyä määritelmään tai vaivauduta sitten edes itse määrittelemään mitä tarkoitetaan... Uuvuttavaa vuorovaikutusta, ja voi mennä pitkäänkin ilman että edes huomataan puhuttavan ihan eri todellisuuksista.


      • Niinpä, todella pitkään voi mennä. Luullaan vielä koko ajan ymmärtävämme vaikka oikeasti ei kumpikaan osapuoli olla ymmärretty mitään.

        Siinä rakastumisjutussa on se huvittava puoli, että niitä henkilöitä on monta ja he kaikki kokevat sen minun ajatellun "rakastumisen" vielä koskevan jotenkin aivan erityisesti juuri häntä. Niin ainakaan he kaikki ei voi olla oikeassa.
        Itse arvelen, etten ole ollut vielä koskaan elämässäni rakastunut, Se on niinku oma tulkintani tunteistani.


      • Ja miten mä nyt edes olisin voinut olla koskaan rakastunut, kun enhän mä pääse edes puhumaan kenenkään vähääkään sopivan kanssa tän itsestäni jotenkin kummasti valmiiksi henkivän rakastumisen kanssa.


      • poiuytrdsdf kirjoitti:

        Niinpä, todella pitkään voi mennä. Luullaan vielä koko ajan ymmärtävämme vaikka oikeasti ei kumpikaan osapuoli olla ymmärretty mitään.

        Siinä rakastumisjutussa on se huvittava puoli, että niitä henkilöitä on monta ja he kaikki kokevat sen minun ajatellun "rakastumisen" vielä koskevan jotenkin aivan erityisesti juuri häntä. Niin ainakaan he kaikki ei voi olla oikeassa.
        Itse arvelen, etten ole ollut vielä koskaan elämässäni rakastunut, Se on niinku oma tulkintani tunteistani.

        Ja sitten nämä henkilöt karttelevat sinua peloissaan? Onpas kyllä hassuja hassahtaneita.

        Ehkä sinusta vain huokuu sellaista yleismaailmaallista rakkaudellisuutta. Jotkut on semmoisia. Minusta kuulostat aika ihastuttavalta, enkä nyt tarkoita missään sen kummoisemmassa mielessä, vaan ihan ilmaisin makuni asian :) Kokisin olevani onnekas mikäli minulla olisi tuollainen ystävätär. kin sinä


      • On joo ollut ympärilläni erityisen autorotäärisiä ihmisiä, koska itse olen äärimmäisen epäautoritäärinen. Inhoan toisten ihmisten henkistä hallitsemista sydämeni pohjasta enkä edes suostu hallitsemaan ketään.
        Mutta peli tuntuu menevän vähän niin, että hallitse tai tule hallituksi, niin kai tässä vähän täytyy opetella tilanteen hillitsemiseksi...


      • jdsfu kirjoitti:

        Ja sitten nämä henkilöt karttelevat sinua peloissaan? Onpas kyllä hassuja hassahtaneita.

        Ehkä sinusta vain huokuu sellaista yleismaailmaallista rakkaudellisuutta. Jotkut on semmoisia. Minusta kuulostat aika ihastuttavalta, enkä nyt tarkoita missään sen kummoisemmassa mielessä, vaan ihan ilmaisin makuni asian :) Kokisin olevani onnekas mikäli minulla olisi tuollainen ystävätär. kin sinä

        Ai kiitos.

        Tämä juttu on vähän mysteeri, ei ole oikeen selvinny minulle. Jotkut kyllä kokee kirjeenvaihdossa pitkän monologin rakastumiseksi. Mutta olenhan kirjoittanut sellaisen tännekin, enkä ole rakastunut tähän palstaan.
        Mutta muistan nuorena kokeneeni että yleismaailmallista rakkautta tunnutaan pitävän maailman hämäräperäisimpänä ja epäilyttävimpänä asiana. Mutta mä en nyt ihan pysty siihen enää vammautumisen jälkeen tulleiden oireiden takia. On kovasti rajoittunut tämä elämä monin tavoin, eikä kai nyt voisi sanoa minun edustavan yleismaailmallista rakkautta. Mikä on kyllä suuri menetys. Eikä mua kai koeta yleismaailmallista rakkautta edustavaksi muutenkaan koska en ole kovin sosiaalinen. Ehkä he siksi tulkitsee sen niin että olisin yksinäinen ja hirveän rakastunut ?
        Ja myös avunhaun olen kokenut heikentävän yleismaailmallisen rakkauden kykyä kun siellä on vastassa niin karkea maailma missä kaikkea epäeettistä pidetään oikeutettuna, niin se on todella sekottavaa henkisesti.

        Mutta kuten huomaat ei minulla täälläkään palstalla ole monia keskustelukavereita. ;)


      • Mutta tosiaan olen kohdannu elämäni aikana useamman miehen, joita en tunne henkilökohtaisesti ja jotka kieltäytyy puhumasta minulle sanaakaan. Minulla ei ole aavistustakaan mitä he ajattelee ja miksi he reagoi niin.


      • poiuytrdfgh kirjoitti:

        Mutta tosiaan olen kohdannu elämäni aikana useamman miehen, joita en tunne henkilökohtaisesti ja jotka kieltäytyy puhumasta minulle sanaakaan. Minulla ei ole aavistustakaan mitä he ajattelee ja miksi he reagoi niin.

        Onpa epäkohteliasta tai vähintäänkin omituista käytöstä olla reagoimatta mitenkään seurassa läsnäolevaan henkilöön. Ehkä he ei ainakaan ole vaarallisia niinkuin jotkut seuraan pyrkivät vielä omituisemmat ja ilkeyteen taipuvaiset yksilöt.. Joku rehti, reilu ja reipasluontoinen vois olla terveellisempää seuraa.


      • jdoups kirjoitti:

        Mutta minusta sinulla ei ole edes samoja kokemuksia kuin monilla anteeksiantamista neuvovilla. On minusta ihan eri asia tulla kaltoinkohdelluksi lapsensesta saakka kuin parisuhteessaan.

        "On minusta ihan eri asia tulla kaltoinkohdelluksi lapsensesta saakka kuin parisuhteessaan. "
        Niin onkin. Siitä parisuhteesta voi päästä eroon ja parisuhdeiässä yleensä on jo kypsempi ottamaan vastaan vakaviakin vastoinkäymisiä.
        Toisaalta asiaa voi pyöritellä moneen suuntaan. Voihan parisuhteessaan joutua vaikka yllättäin tapetuksi, mikä silloin tällöin sattuukin. Eikös se sentään ole aika iso vastoinkäyminen, ehkä isoin mitä voi käydä?


      • Ai vanhempien tomesta ei? Ainakin uusperheissä moni pikkutyttö on ollut hilkulla sekä isä- että äitipuolen kynsissä. Joku kykenemätön ja huonosti kasvatettu tukehtui pressuihin ja muoveihin. Kukaan ei sentään pakota länsimaiss parisuhteeseen.


      • Itseasiassa kyllä Suomessakin voi päätyä tavallaan vastoin tahtoaan parisuhteeseen,
        tietyllä tapaa joissain olosuhteissa. Mutta silloin on yleensä varmaan juuri vanhemmat mukana kuviossa.
        Näin minulle ainakin joku väitti eräällä auttavalla tahollakin, tai hän piti sitä yllätyksekseni niin yleisenä Suomessakin, ettei se olisi edes erikoista. Sitä vähän kyllä ihmettelin, enkä ole varma onko totta.

        Toisekseen ehkä meidän ei kannattaisi yleistää mitään liikaa. Täällä maailmassa voi olla vaikka minkälaisia variantteja erilaisista poikkeusolosuhteista Suomessakin.


      • poiuytrdfg kirjoitti:

        Itseasiassa kyllä Suomessakin voi päätyä tavallaan vastoin tahtoaan parisuhteeseen,
        tietyllä tapaa joissain olosuhteissa. Mutta silloin on yleensä varmaan juuri vanhemmat mukana kuviossa.
        Näin minulle ainakin joku väitti eräällä auttavalla tahollakin, tai hän piti sitä yllätyksekseni niin yleisenä Suomessakin, ettei se olisi edes erikoista. Sitä vähän kyllä ihmettelin, enkä ole varma onko totta.

        Toisekseen ehkä meidän ei kannattaisi yleistää mitään liikaa. Täällä maailmassa voi olla vaikka minkälaisia variantteja erilaisista poikkeusolosuhteista Suomessakin.

        No joo. Itsekin olen joutunut turvautumaan jossain elämäni vaiheessa parisuhteeseen, kun ei ihan oikeasti mitään apua olisi mistään ollut tarjolla. Olin siis vielä alaikäinen. En voi kylläkään moittia mitenkään suhdetta, ihan pelastus se sillä hetkellä oli. Kuitenkin olisin halunnut ehkä jotain muuta iänmukaista tehdä siinä iässä kuin parisuhteilla ja kärsiä asioista mitä en osannut ilmaista, eikä sille ollut oikei tilaakaan. Sikäli minusta huono juttu ja motiivi parisuhteelle, mutta semmoisetkin on kuulemma ihan perheytyneet ja onnellistuneet. Onhan niitä motiiveja jos jonninmoista..


      • Asiat on tapauskohtaisia.
        90-luvun laman alun jälkeen iltapäivälehdistön huomio kääntyi pikkulasten asemaan ja tapauksiin joissa heitä oli kaltoinkohdeltu jollain tavalla. Sitten alkoi joka-Iita olemaan huolissaan omasta lapsestaan, että se varmaan ryöstetään tai mitä tahansa poikkeavaa. Lapset politisoitiin ja puolueet alkoivat tekemään politiikkaa lapsilla. Työoloja ei enää uskallettu luvata.


      • http://findikaattori.fi/fi/97
        "Henkirikollisuuden yleisrakenne on rikollisuuden vähenemisestä huolimatta pysynyt muuttumattomana. Tyypillinen suomalainen henkirikos on yksityisasunnossa tapahtuva ryyppyriitatappo. Aseena on keittiöveitsi ja tekoajankohtana viikonloppu. Syyllinen ja uhri ovat vanhoja tuttuja, keski-ikäisiä, yksin asuvia, työelämästä syrjäytyneitä, alkoholisoituneita miehiä, joilla on takanaan useita aiempia väkivaltarikostuomioita. Tekohetkellä osapuolet ovat yleensä 1–3 promillen humalassa."


      • Asiat_on kirjoitti:

        Asiat on tapauskohtaisia.
        90-luvun laman alun jälkeen iltapäivälehdistön huomio kääntyi pikkulasten asemaan ja tapauksiin joissa heitä oli kaltoinkohdeltu jollain tavalla. Sitten alkoi joka-Iita olemaan huolissaan omasta lapsestaan, että se varmaan ryöstetään tai mitä tahansa poikkeavaa. Lapset politisoitiin ja puolueet alkoivat tekemään politiikkaa lapsilla. Työoloja ei enää uskallettu luvata.

        Uusperheet on erityisen vaarallisia lapsille ja nuorille. MOT.


      • on lasten kaltoinkohtelu syytä politisoidakin! Muistaakseni ainakin feministit on ärhäkkään sankarillisesti tulpanneet asiaa, ja sitten jotkut konservatiivimuumiot omilla omituisilla sfääreillään. Joskus se sivistys vielä ehkä saavuttaa ihmiskunnan.


      • jfduiudi kirjoitti:

        on lasten kaltoinkohtelu syytä politisoidakin! Muistaakseni ainakin feministit on ärhäkkään sankarillisesti tulpanneet asiaa, ja sitten jotkut konservatiivimuumiot omilla omituisilla sfääreillään. Joskus se sivistys vielä ehkä saavuttaa ihmiskunnan.

        Ennen ajateltiin että hyvinvoiva yhteiskunta tuottaa hyvinvoivia kansalaisia ja kaikenikäinen elämä on arvokasta. Kun hätä oli ikäänkuin suurin, alettiin keskittyä raflaaviin otsikoihin lapsiin kohdistuneesta rikollisuudesta. Hyvinvoinnista ei voitu eikä uskallettu puhua, kun tiedettiin että sitä ei voi luvata kaikille.
        Onhan se tosiasia että hyvinvoivien vanhempien lapset voivat myös hyvin.


      • Ennen_ajat kirjoitti:

        Ennen ajateltiin että hyvinvoiva yhteiskunta tuottaa hyvinvoivia kansalaisia ja kaikenikäinen elämä on arvokasta. Kun hätä oli ikäänkuin suurin, alettiin keskittyä raflaaviin otsikoihin lapsiin kohdistuneesta rikollisuudesta. Hyvinvoinnista ei voitu eikä uskallettu puhua, kun tiedettiin että sitä ei voi luvata kaikille.
        Onhan se tosiasia että hyvinvoivien vanhempien lapset voivat myös hyvin.

        En tiedä mitä yhteiskuntaluokkaa tai ikäluokkaa edustat, mutta on todellakin muitakin syitä kuin köyhyys ja työttömyys. Meinaatko että tällaiset lapset pitää jättää vaille turvaa ja huolenpitoa, kaikkein suojattomimmat? Onpa kiero ajatusmaailma. Ei ihme ettei asiat etene kun aivoja sikiää ties mistä yhteiskunnallisista korkeakouluista.


      • Ei meinaa pystya ajattelemaankaan aihetta


      • " Onpa kiero ajatusmaailma. Ei ihme ettei asiat etene kun aivoja sikiää ties mistä yhteiskunnallisista korkeakouluista."
        Ja samat vain sinne. Ihan kunnolla vääristelet kirjoittamaani asiaa.
        Mielipiteesi ovat sinun omiasi, kuten myös minun mielipiteeni minun omiani.
        Sinä kuitenkin katsot asiaksesi sylkeä... ja sihistä...


      • Atteet.ei.oo.totuus kirjoitti:

        En tiedä mitä yhteiskuntaluokkaa tai ikäluokkaa edustat, mutta on todellakin muitakin syitä kuin köyhyys ja työttömyys. Meinaatko että tällaiset lapset pitää jättää vaille turvaa ja huolenpitoa, kaikkein suojattomimmat? Onpa kiero ajatusmaailma. Ei ihme ettei asiat etene kun aivoja sikiää ties mistä yhteiskunnallisista korkeakouluista.

        "Meinaatko että tällaiset lapset pitää jättää vaille turvaa ja huolenpitoa, kaikkein suojattomimmat?"
        En edes kysy mistä hemxetistä tuollaisia karmaisevia lauseita revit.
        Aivan pimeää...


      • En_edes kirjoitti:

        "Meinaatko että tällaiset lapset pitää jättää vaille turvaa ja huolenpitoa, kaikkein suojattomimmat?"
        En edes kysy mistä hemxetistä tuollaisia karmaisevia lauseita revit.
        Aivan pimeää...

        Ei niitä tarvitse kuheasti repiä kun hyppivät silmille sieltä sun täältä. Ihan yleinen asenne kulttuurissamme.


      • hiyios kirjoitti:

        Ei niitä tarvitse kuheasti repiä kun hyppivät silmille sieltä sun täältä. Ihan yleinen asenne kulttuurissamme.

        " Ihan yleinen asenne kulttuurissamme. "
        Vai niin. Luulen tietäväni asiasta yleisemmin enemmän kuin sinä.
        Mutta kuvittelet noin omakohtaisen kokemuksen perusteella ja sitten syljet kenen tahansa silmille ja sinua pitäisi kaikkien mahdollisten ja mahdottomien keitä ikinä satut sylkemään kohdella äärimmäisenä prinsessana.
        Jätä minut rauhaan.


      • Mene itse pois. Mitä tulet typerine juttuines pilaamaan hyvää ketjua. Sä et tiedä mistään yhtään mitään senkin primadonna. Painu sinä vaan anteeksiantelemaan kun siitä niin energisoidut äläkä täällä vamppaa kermaperseilylläsi todellisia ongelmia käsittelevien ihmisten ymmärryksen hetkistä kruunuusi kiiltoa. Matamoiselle on hyvä ja kipittää tutussaan muualle julistamaan anteeksiannon ilosanomaa.


      • Ja_samat kirjoitti:

        " Onpa kiero ajatusmaailma. Ei ihme ettei asiat etene kun aivoja sikiää ties mistä yhteiskunnallisista korkeakouluista."
        Ja samat vain sinne. Ihan kunnolla vääristelet kirjoittamaani asiaa.
        Mielipiteesi ovat sinun omiasi, kuten myös minun mielipiteeni minun omiani.
        Sinä kuitenkin katsot asiaksesi sylkeä... ja sihistä...

        Kylla itsekin koet valilla ylimaaraista sihinaa. Minun psykopaatti osaa sihista mm mina en edes osaa eika kukaan muu koskaan ole sanonut minun sihisevan.
        Mutta Raamatussa oli yllatyksekseni kauniskin vertaus kaarmeeseen nyt en vain muista missa se oli


      • En ole "Ja_samat" mutta kun minakin kuulema sihisin


      • Ihan kuin elaisimme taalla nyt niinkuin jossain saduissa.
        Prinsessoja ja mysteerista sihinaa :)


      • Jättäkää molemmat minut rauhaan, olkaa hyvä.


      • poiuytrdfgh kirjoitti:

        Ihan kuin elaisimme taalla nyt niinkuin jossain saduissa.
        Prinsessoja ja mysteerista sihinaa :)

        Tuommoiset sihisevät isin pikku rinssessat laittaa mielellään joku äitipuoli kuriin. Jos ei laita niin käskee isän laittamaan. Muuten ei tipu isälle piparkaakkelia. Kysy vaikka Rosa Meriläiseltä.


      • En ole mitenkaan kiinnostunut nettikirjoittajasta joka pyytaa jattamaan rauhaan. En siis kommentoi kirjoitti han mita tahansa vaikka se koskisi minua. Ymmarran hanta mielestani jopa joidenkin menneidem kokemusteni pohjalta, mutta minulakaan ei ole voimavaroja keskittya hnen juttuunsa kuten ei hanella minun. Mielestani siita tassa kyse-
        Olen pahoillani kaipaisit ymmartamysta mutta jankkaan vaan omaa juttuani mita olin taalla kirjoittamassa. Ja kun taalla nyt sattu olemaan joku muu jolla on ilmeisesti joissain asioissa samansuuntainen kokemus, niin olemme sita kirjoittaneet emmeka vaan halua muuttaa ajatustilaa nyt omassa asiassamme, koen siit olevan kyse.
        ala sen anna hairita itseasi ala ota sita itseesi. Ma huomaan ett a koet muiden sinun ajattelevan mita et ajattele. Se on mahdollista. Minulla ei nyt vain ole voimavaroja keskittya sinun sisaiseen tilaan kun selvittelen omaani. Siita vain on kyse. En mina ainakaan sylje ja sihise. Olen jopa karsinyt vakavasti pelosta etta sylkisin huomaamattani kasvojeni halvaannuttua. En missaan tapauksessa halua sylkea.


      • Siis jos vastaisuudessa ilmaantuu joku huomio/lainattu linkki tms. jossa minun aloitustoisto nikkini, niin ohita jos ei kiinnosta. En tarvitse nyt teiltä yhtään mitiä. Jatkakaa ihmeessä keskustelua mihin jäitte. Olette varmasti sen ansainneet. Olen työssä ja harrastuksissa, joskus kurkkaan tänne tutulle palstalle... Täällä enää mikään ei voi järkyttää minun saavuttamaani tasapainoa narsistiasian suhteen. Toivon samantyyppistä kehitystä vuosien mittaan, oli keinot sitten mitkä hyvänsä. En minäkään anteeksiannosta elä, kyllä tarvitsin pajon muuta lisäksi.
        Hyvää kirjoittelupäivänjatkoa :)


    • Mutta kuitenkin palaan nyt omalle raiteelleni, minä tarviin aivojumppaa varsinkin koska toivun aivovammasta. Ja anteeksianto yms. aiheet ei toimi edistävänä aivojumppana minulla, vaan ennemmin vaikka silmien kääntäminen toiseen suuntaan ja toiseen suuntaan auttaa mua onnellisemmaksi koska silmien kääntäminen on paljon vaikeampaa kuin anteeksiantaminen mun kokemuksen mukaan.

    • Mutta mulle tekee pahaa taa kaaos ytaakk ytaalla palstalla nyt. en tule vahaan aikaan lukemaan

    • https://areena.yle.fi/1-4305645

      Tuossa on melkoinen stoori luonneviasta ja vaistosta.

      Esittelytekstin mukaan ohjelmassa kerrotaan tositapahtumiin perustuva tarina siitä, miksi ihmisenkin kannattaa luottaa vaistoihinsa.

      • Luonnevika on hirvein olemassaoleva asia mitä mä tiedän olevan olemassa.

        "poiuytfdfghj"


    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    SEISKA.FI

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies pimittää rahankäyttöään

      Sain selville, että mieheni on jo kuukausia käyttänyt isoja summia rahaa tietämättäni harrastuksiinsa. Samaan aikaan hän on kertonut, ettei hänellä ty
      Parisuhde
      118
      7342
    2. Niko Ranta-Aho kaulailee illallisella Bandidos pomon kanssa Espanjassa

      Noniiiin. Niko pääs oottaa vankilatuomiota vapaalle. Läks Espanjaan. Nyt laitto kuvaa, kaulailee bandidos rikollisjärjestön pomon kanssa ja 2 muun kar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      95
      2062