Kosmoksen muotoa voidaan tarkastella kahdella tavalla, a) aikaan sidottua pitkittäisleikkausta, jolloin kuvaillaan kaikkien aikojen kosmoksen kehitystä, ja b) hetkellistä poikittaisleikkausta, jolloin kuvaillaan kosmoksen muotoa nyt.
Tavallinen ihminen kysyessään kosmoksen muotoa ajattelee implisiittisesti vaihtoehtoa b, mutta hänelle vastaava kosmologian tuntija ajattelee automaattisesti vaihtoehtoa a.
Vaihtoehdossa a tunnetusti asia ratkeaa sen mukaan, onko kosmoksen laajeneminen suoraviivaista, kiihtyvää, vai maksimikohdan jälkeen jälkeen pienenevää. Koska ajan kulku on jatkuvaa, päädymme suoraviivaisessa ja kiihtyvässä tapauksessa kosmoksen avoimeen malliin, jälleen pienevässä tapauksessa suljettuun malliin. Ts. suureneeko kosmos jatkuvasti ajan mukana, vai palaako se takaisin.
Tätä a) kaikkeuden pitkittäisleikkausta kysyjä ei ole yleensä tarkoittanut, vaan b) poikittaisleikkausta eli tilannetta jonakin hetkenä, yleensä nyt.
Jos lähdemme siitä, että kosmos on homogeeninen ja rajaton, meillä on kaksi vaihtoehtoa, joko 1) kosmos on 4-ulotteisen pallon 3-ulotteinen pinta, tai 2) kosmos on ääretön.
2) äärettömyyttä vastaan puhuu se, että kosmoksen synnystä on äärellinen aika, 13,8 miljardia vuotta. Kuinka äärellisessä ajassa olisi syntynyt ääretön kosmos? Päädymme siis vaihtoehtoon 1), että kosmos on 4-ulotteisen pallon 3-ulotteinen pinta. (Muut rajattomat vaihtoehdot, kuten 4-ulotteisen toruksen voimme jättää pois ihan siksi, että ne eivät selitä mitään enempää, mutta ovat mutkikkaampia ja siten epätodennäköisempiä.)
Jos tätä ajankulusta riippumatonta poikkileikkauksen kuvausta ei hyväksy, täytyy silloin luopua kosmoksen rajallisuudesta. Täytyy ajatella, miten alkurajähdys onkin ollut 3-ulotteinen, eikä 4-ulotteinen tapahtuma, ja kosmos yltää siihen asti, mihin heitteleet ja valo ovat kerinneet 13,8 miljardissa vuodessa.
Itse diggaan selitystä, että elämme kuvitellun neliulotteisen pallon konkreettisella 3-ulotteisella pinnalla, koska vain se selittää sekä kosmoksen rajallisen iän että avaruudellisen rajattomuuden.
Viimeisimmät tutkimukset viittaavat siihen, että kosmos laajenee hyperbolisesti eli kiihtyvästi, joten pitkittäisleikkauksessa, jota kosmologian tuntijat implisiittisesti ajattelevat, kosmoksen geometria on hyperbolinen ja kosmos siis avoin. Tähän päädytään myös, kun ajatellaan poikkileikkauksen 4-ulotteisen pallon 3-ulotteista pintaa. Kun pallo suurenee kiihtyvällä nopeudella, kaksi siinä olevaa pistettä etäytyy samalla kiihtyvyydellä, joten avaruuden 4-ulotteinen muoto (3D ja aika) on hyperbolinen ja avoin.
Tavallinen ihminen kysyessään kosmoksen muotoa ajattelee implisiittisesti vaihtoehtoa b, mutta hänelle vastaava kosmologian tuntija ajattelee automaattisesti vaihtoehtoa a.
Vaihtoehdossa a tunnetusti asia ratkeaa sen mukaan, onko kosmoksen laajeneminen suoraviivaista, kiihtyvää, vai maksimikohdan jälkeen jälkeen pienenevää. Koska ajan kulku on jatkuvaa, päädymme suoraviivaisessa ja kiihtyvässä tapauksessa kosmoksen avoimeen malliin, jälleen pienevässä tapauksessa suljettuun malliin. Ts. suureneeko kosmos jatkuvasti ajan mukana, vai palaako se takaisin.
Tätä a) kaikkeuden pitkittäisleikkausta kysyjä ei ole yleensä tarkoittanut, vaan b) poikittaisleikkausta eli tilannetta jonakin hetkenä, yleensä nyt.
Jos lähdemme siitä, että kosmos on homogeeninen ja rajaton, meillä on kaksi vaihtoehtoa, joko 1) kosmos on 4-ulotteisen pallon 3-ulotteinen pinta, tai 2) kosmos on ääretön.
2) äärettömyyttä vastaan puhuu se, että kosmoksen synnystä on äärellinen aika, 13,8 miljardia vuotta. Kuinka äärellisessä ajassa olisi syntynyt ääretön kosmos? Päädymme siis vaihtoehtoon 1), että kosmos on 4-ulotteisen pallon 3-ulotteinen pinta. (Muut rajattomat vaihtoehdot, kuten 4-ulotteisen toruksen voimme jättää pois ihan siksi, että ne eivät selitä mitään enempää, mutta ovat mutkikkaampia ja siten epätodennäköisempiä.)
Jos tätä ajankulusta riippumatonta poikkileikkauksen kuvausta ei hyväksy, täytyy silloin luopua kosmoksen rajallisuudesta. Täytyy ajatella, miten alkurajähdys onkin ollut 3-ulotteinen, eikä 4-ulotteinen tapahtuma, ja kosmos yltää siihen asti, mihin heitteleet ja valo ovat kerinneet 13,8 miljardissa vuodessa.
Itse diggaan selitystä, että elämme kuvitellun neliulotteisen pallon konkreettisella 3-ulotteisella pinnalla, koska vain se selittää sekä kosmoksen rajallisen iän että avaruudellisen rajattomuuden.
Viimeisimmät tutkimukset viittaavat siihen, että kosmos laajenee hyperbolisesti eli kiihtyvästi, joten pitkittäisleikkauksessa, jota kosmologian tuntijat implisiittisesti ajattelevat, kosmoksen geometria on hyperbolinen ja kosmos siis avoin. Tähän päädytään myös, kun ajatellaan poikkileikkauksen 4-ulotteisen pallon 3-ulotteista pintaa. Kun pallo suurenee kiihtyvällä nopeudella, kaksi siinä olevaa pistettä etäytyy samalla kiihtyvyydellä, joten avaruuden 4-ulotteinen muoto (3D ja aika) on hyperbolinen ja avoin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anteeksi, puolivälissä kirjoitustani, 7. kappaleessa, tuli lapsus linguae:
"Jos tätä ajankulusta riippumatonta poikkileikkauksen kuvausta ei hyväksy, täytyy silloin luopua kosmoksen RAJALLISUUDESTA."
Pitää olla juuri päinvastoin:
"Jos tätä ajankulusta riippumatonta poikkileikkauksen kuvausta ei hyväksy, täytyy silloin luopua kosmoksen RAJATTOMUUDESTA."
Pyydän nöyristelevästi anteeksi! Sitä se ikä tekee, vaikka kuinka tarkistaa.
Jos universumi laajenee ja sillä on muodot se on kuin ilmapallo. Muodoltaan ja olemukseltaan joka laaenee samalla tyylillä. Vuosia siten kerroin palstalla tämän ja palsgtan vakiourvot tietenkin naureskelivat vaikka tämä on yleisesti käytetty teoria.
"Olemmeilmapallossa", on mahdollista, että "vakiourvot" olivat niin syvällä kosmologiassa käytetyssä aikaan sidotussa pitkittäismallissa, etteivät ymmärtäneet koko kysymystä aikaan sitomattomasta muodosta.
Kun kysymme esimerkiksi tuolin muotoa, tarkoitamme, millainen se on nyt, emme millaisia metamorfooseja se on kokenut menneisyydessä ja kokee tulevaisuudessa.
Kun koskettelin aihetta toisessa ketjussa, muuan skribentti, jonka nikki viittasi sähkötekniikkaan, vastasi. Hänen käsityskykynsä oli mennyt jo ohi terävimmän vaiheen, mutta itseluottamus oli sitäkin pöhöttyneempi. Hän ei ymmärtänyt lainkaan selostustani aikaan sitomattomasta maailmankaikkeuden muodosta.
Henkilö, joka nimitti itseään Orwelin mukaan, vallan kiivastui ja väitti jopa suoraan, että edellisen sinänsä oikean kosmologisen mallin mukaiset päätelmät eivät olleet aikaan sidottuja, koska muka olivat 3-ulotteisia (!). Hän siis näytti käsittävän vielä vähemmän. Kuitenkin metriikka oli saatu juuri sen mukaan, miten kosmos käyttäytyy ajan suhteen.
Joillekin kosmoksen aikaansidottu malli on jo tullut niin tutuksi, etteivät he enää huomaa, että hetkellinen eli poikkileikkausmalli täytyy myös olla olemassa. Eivätkä jotkut edes enää huomaa, mitä sidoksia jollakin mallilla on, vaan toistavat sitä ilman älyllistä työskentelyä.
Luultavasti alunperin käsityskyvyn rajallisuus johtuu siitä, että nykyisen tietämyksen mukaan sekä avaruuden 3 dimensiota, että aika ovat syntyneet yhtäaikaisesti. Jos tästä luodaan malli, tarvitaan 4-ulotteinen koordinaatisto. Tätä mallia sitten käsitellään, kuin se olisikin 3-ulotteinen.
>>,,,kosmoksen synnystä on äärellinen aika, 13,8 miljardia vuotta.
Rajataan siten, että nykyisen tietämyksen mukaan tämä kohta universumia on syntynyt 13,8 miljardia vuotta sitten. Eli emme tiedä onko mahdollista, että joku toinen kohta universumia olisi syntynyt ennen sitä tai sen jälkeen. Pseudoa tietysti, mutta kuitenkin.
Tilan ongelmaa pitäisi lähestyä alkuräjähdyksestä, eli alusta jossa ei ollut tilaa (ulottuvuuksia) eikä aikaa.
Alkuräjähdys vapautti alkumassan energian, ajan ja jatkuvasti kasvavan tilan.
Eli tämän tapainen on minun hahmotelmani tästä kosmoksen 4-ulotteisesta tila-ajasta.