Onko tämä juttu "Kätilö joutui jättämään työnsä traumaattisen abortin vuoksi" todella totta? Suomessa 2000-luvulla? Mitä ajatuksia tää herättää teissä? Oonko ainoa, jota tää riipaisee sydämestä ja lujaa? Mä en enyt mieti sitä kätilöä, vaan sitä syntynyttä vauvaa, jonka PITI olla LÄÄKKEELLÄ ETUKÄTEEN menehtynsyntyessään! Se KUITENKIN OLI ELOSSA ja sitten anneettiin KUOLLA SILMIEN EDESSÄ vaikka TEHOHOIDON KRITEERIT täyttyvät! Mitä!?
Juttu on tässä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014111718842601_uu.shtml
Miten lääkäri voi antaa katsoa vierestä kun abortissa syntynyt vauva (sikiö rv 23) kuolee silmien edessä, vaikka vauvalla olisi mahdollista tehohoidon avulla selvitä aikaisesta syntymästä (joka oli ei-toivottu, ymmärrän) ja kasvaa aikuiseksi - kuten sinä ja minä. Hoitaja itse tässä jutussa katuu, että joutui toimimaan, miten toimi; kuten Sotilas suorittaisi tehtäväänsä ja surmaisi ihmisiä lain tai määräyksen nojalla. Mutta hän olisi voinut kantaa vauvan teho-ostastolle. Ihan oikeasti olisi voinut!
Hoitaja antoi siis aborttilääkkeen ja pari päivää aiemmin oli annettu sikiön kuollettava ja aborttiin valmistava lääke, joka EI OLLUT KUITENKAAN TOIMINUT. Tästä sitten seuraa, että sikiö syntyi elävänä eli siis oli elossa oleva vauva, ihminen.
Mutta ei toimittu, koska LAKI ESTÄÄ ELVYTTÄMÄSTÄ abortissa syntyvää sikiötä. Käytännössä vauva oli elossa ja kriteerit tehohoitoon olisivat vauvan osalta täyttyneet TOIVOTUN raskauden kohdalla, ja tämä kyseinen ihminen oltaisiin elvytetty siinä tapauksessa, ja hän olisi ehkä selvinnyt.
Miksi lääkäri ei toiminut? JOs on laki joka kieltää abortissa elvytyksen, ymmärrän että haluavat toimia lain mukaisesti. Mutta lääkäri ja hoitaja OVAT TODELLA tässä tapauksessa kuin kätyrit, jotka on määrätty suorittamaan tehtävää, vähän kuten tämän jutun hoitaja sanoi eri sanoin vain. Ja LÄÄKÄRI ja hoitaja ja ne lapsenvanhemmat ANTAVAT LAPSEN KUOLLA SILMIENSÄ EDESSÄ, VAIKKA TÄLLÄ TÄYTTYISIVÄT LAPSEN NÄKÖKULMASTA TEHOHOIDON KRITEERIT.
Jos lääkäri vain päättäisi toimia ja viedä lapsen teholle, tulisiko potkut? Mutta kukaan ei uskalla olla ensimmäinen ja toimitaan vain sokeasti uskoen tekevänsä oikein etiikkansa mukaisesti. Minkä vähäkään inhimillisen etiikan valossa on missään määrin inhimillistä ANTAA ABORTOIDUN ELÄVÄNÄ SYNTYNEEN SIKIÖN KUOLLA SILMIEN EDESSÄ; SIIS JOS TEHOHOIDON KRITEERIT TÄYTTYVÄT. Esim juurikin vko 23-24.
Lääkärin etiikka: "Lääkärin tulee aina palvella lähimmäisiään ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen" ks. https://www.laakariliitto.fi/liitto/etiikka/
Onko tässä mitään ihmisyyttä tai elämän kunnioitusta?
JA OLEN ABORTIN KANNALLA EHDOTTOMASTI. OLEN ITSE TEHNYT ABORTIN VIIKOLLA 9 vuosia sitten, JA sikiö syntyi kylppärin lattialle. Nostin sen käteen ja se oli muutaman sentin mittainen. Näin jälkeenpäin ratkaisuani olen toisinaan miettinyt, en niinkään katunut koska olin aika nuori ja asioista tietämätön, enkä osannut ajatella kuten nyt ajattelen. En ole uskossa, mutta uskon elämään ja siihen että jokaisen elämä on arvokas. Mutta tilanteita on erilaisia ja joskus voi joutua tekemään sen abortin. Vaikka sitä ei kukaan halua tehdä ja se tuntuu varmasti useimmista ainakin jollain tasolla väärältä. Lapsia mulla on nykyään kaksi ja kiva mies. Mutta toisaalta näitä lapsia, jotka mulla nyt on, tuskin olisi jos olisin jättänyt abortin silloin aikoinaan tekemättä. Olisi joku toinen lapsi, jota en nyt saanut tuntea, kun sain tehdä abortin lääkärin luvalla. Mutta missä olisin nyt, tuskin olisi juuri tätä miestä ja lapsia. Elämällä on polkuja..
MUTTA TÄMÄ TILANNE ETTÄ JOS VAUVA SYNTYYKIN ELÄVÄNÄ (vaikka piti olla jo kohtukuollut ennen syntymää) JA TEHOHOIDON KRITEERIT TÄYTTYVÄT; on pienen ehkä terveen ihmisen kuoleman sivusta katsominen vierestä.. En osaa sanoa tähän mitään. JA TÄSSÄ ei oo enää kyse siitä, mitä ne aborttia toivoneet vanhemmat ovat HALUNNEET. Tässä tilanteessa lääkärin PITÄÄ TOIMIA. IHMISTEN PITÄÄ TOIMIA! Ei ole enää kyse biologisten vanhempien mistään halusta, vaan piittaamattomuudesta? Mitä mieltä ootte?
Kuinka kauan te hoitajat ja lääkärit suostutte tekemään tällaista? Tehkää jotain? Eikö omatunto soimaa? Perustelu, että lapsi olisi sairas, ei ole riittävä TAI se että lapsen vanhemmat halusivat abortin. TE ITSE KATSOTTE SEN PIENEN IHMSEN KUOLEVAN; TE ETTE TEE MITÄÄN vaan KATSOTTE VIERESTÄ.. Vaatikaa muutosta! Ettekö halua muutosta? Lääkärit varsinkin ovat kunnianhimoista kansaa, niin tässä tarvittaisiin erityisesti teidän apu että inhimillisyys ja eettisyys todella toteutuisivat viattomien lasten kohdalla.
SIIS SUMMA SUMMARUM: TÄSSÄ EI OLE ENÄÄ mun mielestKYSE BIOLOGISTEN VANHEMPIEN OIKEUDESTA ABORTTIIN, VAAN SIITÄ SAAKO VAUVA ELÄÄ, kun on VAHINGOSS SYNTYNYT ELÄVÄNÄ VAIKKA PITI SYNTYÄ KUOLLEENA. JOskus sattuu virheitä, ja lääke ei ole etukäteen tappanut sikiötä, vaan syntyykin TEHOHOITOKELPOINEN VAUVA ABORTISTA HUOLIMATTA: Mitä tässä pitäisi ?
Näitä ei varmasti tapahdu useita Suomessa
Pitkä kirjoitus, sori. Mut mitä mieltä ootte tästä? Lapsen näkökulma?
Juttu on tässä: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014111718842601_uu.shtml
Miten lääkäri voi antaa katsoa vierestä kun abortissa syntynyt vauva (sikiö rv 23) kuolee silmien edessä, vaikka vauvalla olisi mahdollista tehohoidon avulla selvitä aikaisesta syntymästä (joka oli ei-toivottu, ymmärrän) ja kasvaa aikuiseksi - kuten sinä ja minä. Hoitaja itse tässä jutussa katuu, että joutui toimimaan, miten toimi; kuten Sotilas suorittaisi tehtäväänsä ja surmaisi ihmisiä lain tai määräyksen nojalla. Mutta hän olisi voinut kantaa vauvan teho-ostastolle. Ihan oikeasti olisi voinut!
Hoitaja antoi siis aborttilääkkeen ja pari päivää aiemmin oli annettu sikiön kuollettava ja aborttiin valmistava lääke, joka EI OLLUT KUITENKAAN TOIMINUT. Tästä sitten seuraa, että sikiö syntyi elävänä eli siis oli elossa oleva vauva, ihminen.
Mutta ei toimittu, koska LAKI ESTÄÄ ELVYTTÄMÄSTÄ abortissa syntyvää sikiötä. Käytännössä vauva oli elossa ja kriteerit tehohoitoon olisivat vauvan osalta täyttyneet TOIVOTUN raskauden kohdalla, ja tämä kyseinen ihminen oltaisiin elvytetty siinä tapauksessa, ja hän olisi ehkä selvinnyt.
Miksi lääkäri ei toiminut? JOs on laki joka kieltää abortissa elvytyksen, ymmärrän että haluavat toimia lain mukaisesti. Mutta lääkäri ja hoitaja OVAT TODELLA tässä tapauksessa kuin kätyrit, jotka on määrätty suorittamaan tehtävää, vähän kuten tämän jutun hoitaja sanoi eri sanoin vain. Ja LÄÄKÄRI ja hoitaja ja ne lapsenvanhemmat ANTAVAT LAPSEN KUOLLA SILMIENSÄ EDESSÄ, VAIKKA TÄLLÄ TÄYTTYISIVÄT LAPSEN NÄKÖKULMASTA TEHOHOIDON KRITEERIT.
Jos lääkäri vain päättäisi toimia ja viedä lapsen teholle, tulisiko potkut? Mutta kukaan ei uskalla olla ensimmäinen ja toimitaan vain sokeasti uskoen tekevänsä oikein etiikkansa mukaisesti. Minkä vähäkään inhimillisen etiikan valossa on missään määrin inhimillistä ANTAA ABORTOIDUN ELÄVÄNÄ SYNTYNEEN SIKIÖN KUOLLA SILMIEN EDESSÄ; SIIS JOS TEHOHOIDON KRITEERIT TÄYTTYVÄT. Esim juurikin vko 23-24.
Lääkärin etiikka: "Lääkärin tulee aina palvella lähimmäisiään ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen" ks. https://www.laakariliitto.fi/liitto/etiikka/
Onko tässä mitään ihmisyyttä tai elämän kunnioitusta?
JA OLEN ABORTIN KANNALLA EHDOTTOMASTI. OLEN ITSE TEHNYT ABORTIN VIIKOLLA 9 vuosia sitten, JA sikiö syntyi kylppärin lattialle. Nostin sen käteen ja se oli muutaman sentin mittainen. Näin jälkeenpäin ratkaisuani olen toisinaan miettinyt, en niinkään katunut koska olin aika nuori ja asioista tietämätön, enkä osannut ajatella kuten nyt ajattelen. En ole uskossa, mutta uskon elämään ja siihen että jokaisen elämä on arvokas. Mutta tilanteita on erilaisia ja joskus voi joutua tekemään sen abortin. Vaikka sitä ei kukaan halua tehdä ja se tuntuu varmasti useimmista ainakin jollain tasolla väärältä. Lapsia mulla on nykyään kaksi ja kiva mies. Mutta toisaalta näitä lapsia, jotka mulla nyt on, tuskin olisi jos olisin jättänyt abortin silloin aikoinaan tekemättä. Olisi joku toinen lapsi, jota en nyt saanut tuntea, kun sain tehdä abortin lääkärin luvalla. Mutta missä olisin nyt, tuskin olisi juuri tätä miestä ja lapsia. Elämällä on polkuja..
MUTTA TÄMÄ TILANNE ETTÄ JOS VAUVA SYNTYYKIN ELÄVÄNÄ (vaikka piti olla jo kohtukuollut ennen syntymää) JA TEHOHOIDON KRITEERIT TÄYTTYVÄT; on pienen ehkä terveen ihmisen kuoleman sivusta katsominen vierestä.. En osaa sanoa tähän mitään. JA TÄSSÄ ei oo enää kyse siitä, mitä ne aborttia toivoneet vanhemmat ovat HALUNNEET. Tässä tilanteessa lääkärin PITÄÄ TOIMIA. IHMISTEN PITÄÄ TOIMIA! Ei ole enää kyse biologisten vanhempien mistään halusta, vaan piittaamattomuudesta? Mitä mieltä ootte?
Kuinka kauan te hoitajat ja lääkärit suostutte tekemään tällaista? Tehkää jotain? Eikö omatunto soimaa? Perustelu, että lapsi olisi sairas, ei ole riittävä TAI se että lapsen vanhemmat halusivat abortin. TE ITSE KATSOTTE SEN PIENEN IHMSEN KUOLEVAN; TE ETTE TEE MITÄÄN vaan KATSOTTE VIERESTÄ.. Vaatikaa muutosta! Ettekö halua muutosta? Lääkärit varsinkin ovat kunnianhimoista kansaa, niin tässä tarvittaisiin erityisesti teidän apu että inhimillisyys ja eettisyys todella toteutuisivat viattomien lasten kohdalla.
SIIS SUMMA SUMMARUM: TÄSSÄ EI OLE ENÄÄ mun mielestKYSE BIOLOGISTEN VANHEMPIEN OIKEUDESTA ABORTTIIN, VAAN SIITÄ SAAKO VAUVA ELÄÄ, kun on VAHINGOSS SYNTYNYT ELÄVÄNÄ VAIKKA PITI SYNTYÄ KUOLLEENA. JOskus sattuu virheitä, ja lääke ei ole etukäteen tappanut sikiötä, vaan syntyykin TEHOHOITOKELPOINEN VAUVA ABORTISTA HUOLIMATTA: Mitä tässä pitäisi ?
Näitä ei varmasti tapahdu useita Suomessa
Pitkä kirjoitus, sori. Mut mitä mieltä ootte tästä? Lapsen näkökulma?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Lapsi oli sairas. Muuten aborttia ei tehdä noin pitkälle ehtineelle. Tiedät sen hyvin. Tahallista vääristelyä taas kerran.
Tämä juttu on täällä ollut ennenkin ja löytyy varmaan vanhatkin kommentit tästä. Tämä täyttää kyllä jo massapostauksen tunnuksetkin.
"Miten lääkäri voi antaa katsoa vierestä kun abortissa syntynyt vauva (sikiö rv 23) kuolee silmien edessä, vaikka vauvalla olisi mahdollista tehohoidon avulla selvitä aikaisesta syntymästä (joka oli ei-toivottu, ymmärrän) ja kasvaa aikuiseksi"
Et sitten lukenut tuota uutisjuttua itse?. Uutisessa lukee "Tämä kyseinen sikiö oli todettu ultraäänellä sairaaksi, Miia kertoo."
Eli siis on ilmeisesti ollut toivottu, koska raskaus on päästetty näin pitkälle.
"Jos sikiöllä todetaan vamma tai sairaus tai on muita erityisperusteita. Raskausviikoilla 20-24 abortin voi saada vain, jos sikiöllä on todettu vamma tai vakava sairaus."
Omasta halusta ei siis raskaudenkeskeytystä voi tehdä tuossa paikassa.
----
Toinen osa_
"Onko tässä mitään ihmisyyttä tai elämän kunnioitusta?"
Ihmisyyttä ja elämän kunnioitusta noudatetaan varmaankin niin pitkälle kuin mahdollista Suomen oloissa. Tuollainen kuvaamasi tilanne on - jos on totta - tietenkin tosi vaikea lääkärille ja hoitajille. Kuoleman kohtaaminen on kuitenkin usealla lääketieteen alalla arkipäivää. On lapsia vauvoja ja sikiöitä, jotka kuolee avusta huolimatta ja varsinkin avun puutteeseen ja sitäkin jotkut joutuu "katsomaan vierestä".
"Tässä tilanteessa lääkärin PITÄÄ TOIMIA. IHMISTEN PITÄÄ TOIMIA! Ei ole enää kyse biologisten vanhempien mistään halusta, vaan piittaamattomuudesta? Mitä mieltä ootte?"
Kuka tässä on siis ollut piittaamaton, kun kyse on kirjoituksestasi päätellen ollut vahingosta, kun keskeytyslääke ei ole toiminut? Silloinhan kyse on vahingosta. Lääkäri tuossa tilanteessa on kuitenkin se asiantuntija arvioimaan, mikä tilanne oikeasti on ja mikä sikiön oikea terveydentila on ollut, koska keskeytykseen on päädytty noin pitkällä. Mitään oikeita taustoittavia faktoja ei tarinassa esitetä. Esimerkiksi jos sikiön kuolema on ollut jo ihan varma siinä kuolinkamppailussa, eikä mikään tehohoito asiaa auttaisi.
Miten kenenkään sivullisen toiminnalla on mitään apua tuollaisessa tilanteessa, joka on varmaan meidän oloissa lisäksi äärimmäisen harvinainen, ja jossa ei ole vaihtoehtoja asianomaisillakaan. Haluaako joku sivullinen itse tulla katsomaan asiaa siitä vierestä, auttaako se asiaa, vai pitääkö sikiöperusteiset abortit kieltää, vai mikä aloittaja pointtisi tässä on?
"Raskausviikoilla 20-24 abortin voi saada vain, jos sikiöllä on todettu vamma tai vakava sairaus."
Mitä IHMEEN epäselvää tässä avaajan mielestä on?
En oikeastaan täysin käsitä tämän hoitajankaan ajatusmaailmaa. Hän on ilmeisen tiukasta vakaumuksestaan huolimatta ängennyt alalle, jossa vastaan voi tulla tällaisia tehtäviä. Miksi?
Niin sepä se kun kukaan ei voi olla varma, oliko kyseessä kuolinkamppailu vaiko ei siinä tapauksessa, että mikäli lapsi olisikin vastoin kaikkia normeja ja lakeja kytkettykin tehohoitoon (keskoshoito). Selviämistä ei voi varmaksi arvioida näin jälkikäteen yksikään lääkäri tai asiantuntija, ja varmasti myönnät että myös se on totta.Tieteessä, eritoten lääketieteessä on vain todennäköisyyksiä ja arvioita, ja tässä ko. tapauksessa (kaikissa aborteissa) Suomen laki määrittelee elvytyskielto. Kaikki ymmärtävät sen, ettei lapsi olisi missään tapauksessa selvitynyt viikolla 23 ilman teho- tai keskoshoitoa, miksi sitä kutsutaankaan.
Minä yritän tässä arvioida objektiivisesti, miten tämän lapsen olisi käynyt keskoshoidossa. Unohtamalla hetkeksi sen tosiasian, että lapsi oli ei-toivuttu ja vauvaa ei saa lain mukaan elvyttää. Tiedän, että konteksti pitää ottaa aina huomioon, mutta konteksti...
...konteksti: lait ja määritelmät missä tahansa tieteessä, ovat ihmisten keksimiä instituutioita ja määritelmiä, jotta elämä tuntuisi vähäkään oikeudenmukaiselta ja mielekkäältä - ennalta arvatulta ja säännönmukaiselta.
Ken on lukenut edes hieman vähäistä enemmän tieteenfilosofiaa (en nyt puhu maisteritutkintojen pakollisista tieteenfilosofian kursseista vaan ylipäätään tieteenfilosofiasta) ymmärtää sen, että ihminen on määritellyt asiat ja lait niin kuin ne ovat, ja niitä on arvioitu ovatko ne eettisesti oikeita. Ihmisen ON tehtävä näin, jotta maailma olisi vähäkään ymmärrettävä ja järjestys säilyisi.
Ei liene tuulesta temmattu tämä huoli asian tiimoilta, jos ylipäätään Suomessa kansalaisaloitteen omantunnonvapaudesta aborttien parissa työskentelevien vapaudesta valita osallistuako toimenpiteeseen vai ei, on allekirjoittanut jo yli 50 000 kansalaista. Tämä asia ei siis ole ihmisten mielestä yhdentekevä tai sellainen, että nykyinen lainsäädäntö kattaisi asiaa riittävästi. Tietysti tämä kansalaisaloite ei kata sikiön/syntyneen oikeuksia, vain työolosuhteita.
Ylipäätään tämä on todella vaikea filosofinen kysymys, jota tulee mielestäni pohtia lisää tulevaisuudessa. On myös lapsia, jotka on todettu vakavasti sairaiksi, mutta jotka syntyvätkin virheellisten arvioiden mukaan terveinä tai lähes terveinä, kärsien vain pienistä vammoista.
Ja tässä on ylipäätään kyse sikiön/vauvan oikeuksista. Onko abortissa vahingossa syntyvällä tehohoitokriteerit täyttävällä Down-lapsella oikeus tehohoitoon/keskoshoitoon kun samalla viikolla toivottu terve nainen synnyttää ennenaikaisesti toivotun Down vauvan? Nämä kuvitteelliset tilanteet ovat molemmat mahdollisia. Joku haluaa myös sen Down-lapsen, jotka elävät monet ihanaa elämää, ihmisen arvoista, kaunistakin elämää. Tässä on taas yksi aiheeseen tiukasti sodottu filosofinen kysymys.
Kenellä on oikeus tässä päättää, autetaanko pöydällä makaavaa vertaista. Abortin tehnyt äiti? Lääkäri? Yhteiskunta? Politiikka?
Kärjistin asiaa tarkoituksella, jotta heräisi keskustelua.
Ja huom! En tässä kyseenalaista lääketiedettä; saavutuksia on huimasti (itsekin käytän kahta eri lääkettä vakituisesti, olen saanut synnyttää sairaalassa turvallisesti, ollut ensiavussakin). Mutta filosofisesta näkökulmasta tätä pohdin; myös virhearviointeja tapahtuu ja yhteiskunnalliset filosofiset pohdinnat muokkautuvat aikakausien ja kehityksen mukana.
LUITKO+sinä+"Nalle"+tuota+juttua+vaiko+et?
Sinä Asiat asina: LUITKO POSTAUKSENI??
Luin lehtijutun ja ymmärrän, että lapsi oli toivottu. MUTTA VARMAAN LUIT; ETTÄ TÄSSÄ OLI KYSE ABORTISTA, SIIS ABORTTI, JA SUOMESSA ON ABORTISSA ELVYTYSKIELTO. TOIVOTTU LAPSI ABORTOIDAAN MYÖHEMMILLÄ VIIKOILLA KUIN NORMAALISTI. SIIS YMMÄRRÄTKÖ; ETTÄ ABORTISSA ON ELVYTYSKIELTO!? SUOMEN LAKI ESTÄÄ ELVYTYKSEN ABORTISSA, ON LAPSI TOIVOTTU JA MYÖHÄISillä viikoilla synnytetty TAI abortoitu ei-toivottuna viikolla 7 tai 23 /24. Myöhäinen raskaudenkeskeytys on siis lain määritelmän mukaisesti myöskin abortti juurikin siitä syystä, että elävä sikiö poistetaan kohdusta.
Niin olen samaa mieltä, että abortin vastustaminen tai kannattaminen ovat kultturelleja tapoja. Yhteiskunnalisesta kontekstista kirjoitin edellisessä postauksessani. Olet oikeassa: nimenomaan kulturelleja, filosofisia kysymyksiä. Politiikassa tietenkin, Roomasta asti. PS. Olen politiikan VTK, maisteri toiselta alalta ja neljä viikkoa vapaata ;)
Ja tämä on ihan hyvä kanava kirjoittaa, jos mielenkiinto ei riitä lähteä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin muuta kuin äänestämällä, ja asia kuitenkin kiin nostaa. Joitakin kiinnostaa ralliautot, toisia pienoismallit, joku aerobiccaa ja kirjoittaa novelleja.
No, näitä "vapaalla olijoita" on täällä ollut ennenkin... Kummallisesti keskustelutyylit kuitenkin toisiaan muistuttavat... Samoin takertuminen johonkin yksittäiseen seikkaan. Kyllä täällä kuulehan ihmisten keskustelutyylit oppii tunnistamaan. Valitan.
Tästä jutusta ei millään tavoin selviinnyt se, oliko lapsi lopulta terve vaiko ei. Onko sinulla jotakin tietoa, mitä tässä ei ollut? Olisi myös totaalisen järjetöntä, jos lasta abortin jälkeen alettaisiin elvyttää. Sehän olisi jakomielitautista! Miksi tätä olisi pitänyt elvyttää?
Tämä abortti ei sujunut halutulla tavalla. Lääketiede ei ole erehtymätön. Operaatiot eivät ole riskittömiä.
Googlailin lisää abortissa elävänä syntyvistä vauvoista, ja ongelma on yleismaailmallinen. Suomessa abortille on tiukat rajat (24 vkoa), mutta pikaisesti ei-ehkä-tieteellisen tiedon perusteella tehdään abortteja myöhemmilläkin viikoilla "arvioiden" raskausviikot alakanttiin. Tätä tosin ei tapahdu Suomessa.
Mielenkiintoinen kysymys on myös se, että miten ihmiskunnalle (maailma) on yleismaailmallisen kehityksen mukana iskostunut ajatus siitä, että ylipäätään on synti tai muuten vain epäsopivaa saada: avioton lapsi, lapsi nuorena, lapsi ennen opiskeluja, lapsi ilman parisuhdetta, lapsi varatun miehen kanssa jne. Tiedän, että se hankaloittaa ja hidastaa monia muita toimia, kuten opiskelua ja niin edelleen, mutta se ei ole mahdotonta - varsinkaan Suomessa! Olen tehnyt abortin vedoten tuleviin yliopisto-opintoihin eli sosiaalisiiin syihin nykyisen lapsen isäni kanssa: "En voi saada nyt lasta, minun täytyy vielä opiskella!" Lääkäri päätti, että tämä syy oli riittävä. Nyt jälkeenpäin mietin, että syy ei ollut mielestäni riittävä vaikka ilmeisti tämä on täysin yleinen käytäntö lääketieteen parissa. Abortin jälkeen tein töitä ja vierähti viisi vuotta, joista kahtena viimeisenä vuotena hain yliopistoon. Pääsin sisään ja aloitin opinnot. Kahden vuoden opintojen jälkeen saimme lapsen, toivotun lapsen. Opintoni eivät olleet vielä päättyneet, vaan jäin opinnoista kahdeksi vuodeksi vanhempainvapaalle. Toisena äitiysvuotena sain suoritettua hieman opintoja, ja se lyhensi myös opintojeni kokonaiskestoa vuodella. Kaksivuotiaana poika aloitti päivähoidon ja palasin opintojen pariin vielä kahdeksi vuodeksi päätoimisesti viimeistelläkseni maisterin paperit. Opiskelutoverini olivat innoissaan lapsestani. Vaikka olin hieman vanhempi opiskelija kuin yliopiston keskimääräisessä iässä aloittavat, monet ihastelivat äitiyden ja opintojen yhdistämistä. Eräs vaihto-oppilas kutsui minua superäidiksi, mikä minua huvitti suuresti. Onneksi Suomessa nykyään luodaan kuvaa, että opinnot ja perhe-elämän voi yhdistää, ja hienona esimerkkinä HY:llä on lapsiparkki luentojen ajaksi.
Kun näin jälkeenpäin mietin, mikä sai minut valitsemaan abortin 19-vuotiaana, ei se ollut ehkä kuitenkaan se tuleva opinpolku. Opiskelu oli lopulta täysin mahdollista ja kivaa lapsen kanssa. Suomessa. Tässäkin on monta riippujaa, tiedän. Mutta päätökseeni tehdä abortti vaikutti ehkä eniten se mielikuva, joka yhteiskunnassa vallitsee tai vallitsi silloin raskaana olevia nuoria naisia kohtaan. Painostus aborttiin on todella suuri. Enkä tarkoita, että läheiset painostaisivat vaan yleinen ilmapiiri. Nuori nainen ja nuoren naisen epävarmuus. Kouluttamattomuus. Mielikuva teiniäitiyden huonommuudesta verrattuna ideaaliin äitiyteen vakituisine työsuhteine ja avioliittoineen. Abortti on valinta. Kuin vapaus. Vapaus valita. Valitse abortti, valitse tulevaisuus. Lapsi vie tulevaisuuden huonoon suuntaan; olet sidottu. Kärpäsestä tulee härkänen. Samoja asioita voisi pohtia myös Down-lasta odottaessa: myöhäinen abortti, vapaus valita, vaikea tulevaisuus sairaan lapsen kanssa, vammaisten syrjiminen yhteiskunnassa jne. Pohdin tätä asiaa uutisen luettuani, sillä teen töitä erityislasten kanssa ja kokemus abortista tuo aiheen ehkä vielä lähemmin iholle kuin ilman kokemusta abortista. En ole uskovainen missään mielessä, mutta mielestäni elämä on kalleinta, mitä ihmisellä tulee ikinä olemaan. Elämä on niin arvokas ja lyhyt. Jokaisella elävällä tulisi olla mahdollisuudet ja yhdenvertainen tuki (lääketieteellinen myös) elämään, myös tällä pöydälle syntyneellä ei-toivotulla lapsella.
Älä ymmärrä väärin: monelle abortti on hyvä juttu, oli minullekin sillä hetkellä silloisen tietämykseni varassa. Eikä minulla olisi nyt tätä ihanaa poikaa, jos olisin saanut aiemmin lapsen. Todennäköisesti ;)
Lapsen saaminen on nykyään varsinkin Länsimaissa tarkoin harkittu projekti, mikä halutaan mieluiten tapahtuvan tiettynä aikana silloin kun se on itselle mahdollista ja sopii omiin kiekuroihin. Ajattelen, että tavallaan ihmisillä tai pikemminkin ihmiskunnalla on kadonnut jossakin määrin kytkös elämään, jota ei ole todellisuudessa täysin mahdollista kontrolloida kovinkaan pitkälle. Nyt en puhu vain lapsen saamisesta, mutta myös työpaikan saamisesta, työpaikan menettämisestä, läheisen kuolemasta, kriiseistä, luonnonkatastrofeista jne. Miksi ihmiskunnassa on kehittynyt kauhukuva aikaisin lapsen saamisesta? Biologisesti lapsi kannattaa hankkia rutkasti ennen kolmeakymmentä.
Osa aborteista on mielestäni turhia - todella. En halua käyttää sanaa mukavuusabortti, vaan yhteiskunnallisesti sallittu ahdistusabortti. Nuoren naisen mielen täyttää ahdistus, kun raskaustesti näyttää positiivista. Mielen täyttää ahdistus, kun rakenneultra näyttää viikolla 22 sairautta. Elämä on.
Totuus vain taitaa olla se, että kun ihmisellä on keinot ainakin näennäisesti hallita lisääntymistään, niitä myös käytetään. Ehkäisyvälineitä käytetään siksi, että halutaan seksiä ilman raskautta. Niin yksinkertaisesti asiat ovat. Osa aborteista tehdään typeryksille, jotka syystä tai toisesta eivät ole käyttäneet ehkäisyä. He ovat oma lukunsa. Osalla lienee elämänhallinnallisia ongelmiakin.
Moni abortti tehdään ihmisille, joilla jo on lapsia. Lapsia ei haluta johonkin tilanteeseen lisää. Rahat ehkä ovat tiukalla. Parisuhde hatara. Edellinen lapsi ongelmallinen tai peräti sairas. Henkiset ongelmat. Omat terveysongelmat. Jaksamisongelmat. Masennus. Syitä voi olla loputon määrä, mikä tuppaa unohtumaan kiihkoilijoilta.
Lopullinen totuus on se, että maailma vain on muuttunut. Aikaisemmin naisella ei ollut valinnanvaraa. Lapsia tuli väkisin. Sitten tuli ehkäisy. Aborttejahan toki on aina tehty. Uskontojen vaikutus on ollut kieroutunut. Seksuaalisuutta on kontrolloitu lukuisissa uskonnoissa. Ehkäisypillerit vapauttivat naisen nauttimaan seksuaalisuudesta ilman jatkuvaa pelkoa raskaudesta. Maailma muuttuu.
Tuota, mikä on sinun pääkysymyksesi ja huolenaiheesi?
Onko se:
1) huoli syntyvyyden vähenemisestä
2) vammaisten lasten oikeudesta syntyä
3) myöhäisten aborttien eettisestä kestämättömyydestä
4) aborttien vääryydestä
5) turhista aborteista
6) katumus omista valinnoista, koska siirryit kertomaan omasta elämästäsi, vaikkei se liity aloituksen juttuun eli sikiöperusteiseen aborttiin mitenkään
7) opiskelijoiden turhat abortit
6) jokin muu
Juuri olin klikkaamassa vastausta edellseen postaukseesi, niin olitkin laajentanut kysymyksenasettelun jo jälleen laajemmaksi uusille raiteille. Tosi vaikeaselkoista erottaa, mikä pointti sinulla oikeasti nyt on? Tuossa on ainesta niin moneen topiciin.
Abortti-mengelet janoavat lasten verta ja äitien kyykytystä.
Pirkkalalaiset eläkeläisnuorukaiset janoavat 1000 euron takuueläkettä ja seksikieltoa naisille. Mitä naiset seksillä kun ei kaikki miehetkään saa?
Erikoinen moraali, kun kuitenkin tekee abortteja, vaikka on niitä vastaan. Sari Tanus myös retosteli Ilta-Sanomissa tekemillään aborteilla, vaikka on hurskas abortin vastustaja.
" Sari Tanus myös retosteli Ilta-Sanomissa tekemillään aborteilla"
Olikohan tästä ihan jotain todisteitakin näyttää?
"Olikohan tästä ihan jotain todisteitakin näyttää? "
Tanus itse kertoo osallistuneensa aborttien tekoon, mutta eihän sitä tietenkään voi todisteena pitää, koska fanaattinen uskovainen todistus on hieman eri asia kuin mitä todistuksella normaalisti ymmärretään.
Niin löytyykö sitä linkkiä vaiko ei?
"fanaattinen uskovainen todistus on hieman eri asia "
Sitäkö toi sun höpinäs oli?
Surullista. Itkeekö Jeesus tämän maan syntien takia? Lapset on lahjoja, raskaus ihme aina.
Suojaton lapsi on on ainoa ihminen Suomessa 2017 joka murhataan "koska hän olisi rasitus". "EdistyksellisiksI" itsensä korottaneet ovat siirtäneet antiikin barbarian Suomeen, jossa sellaista kauheutta ei ennestään ollut. . Suomen laki, sitä "soveltava" hallinto, yk:n lapsen oikeuksien julistus tai lääkärin etiikka ei estä lasten murhaa.
Millaista kauhua kuolemaan hyljätty lapsi tunsi ennen menehtymistään?
On naurettavaa että Suomessa osoitellaan muita maita ja niiden ihmisoikeusrikoksia sormella, kun itse seisotaan polvia myöten pikkulasten veressä.
Antiikkin tukeutuva, lapsia teilaava abotrriväki on vanhakantaisin änkyrä ja taantumuksen musta ydin.
... siis taantumuksen aborttiväki...