Täällä näkee kaikenlaisia yritelmiä, joissa nykitireen tuloksia yritetään paaluttaa takaisn kohti luonnollisempia intuitioita siitä mietn asiat on. Ja SSUNTA OBN AIVAN OIKEA! Mutta selävsti on amatöörita aislla, koska vielä ei ole päästy alkuunkaan tarpeeksi alkulähetille,
Ja aion tämän osoittaa. Esitänkin seuraavaksi oman mallini, jossa ratkaisen ja näytän, MITEN MAAILMANKAIKKEUS OIKEASTI TOIMII!
Ensinnäkin, esim. hyvään alkuun pääseessä mutta selvä'stikin pulitiehen jääneessä OSP-mallissa avaruus ei ole kertakaikkiaan yhtään mitään, JA SE ON IAVN OIKEIN! Mutta että kaikki liike pohjautuu vain työntävään voimaaan, on vain puolittain totta. Nimittäin kun vedetään natrusta, kohdistuu narun toisessa päässä olevaan VETÄVÄÄ VOIMAA!
OSP-mallin ilmiselvIN tereettinen heikkous on se, että kappaleet muka jatkavat liikettään vaikkei niihin kohdistu mitään ulkoista voimaa, Tämähhän on aican selvästikin taikavoimia vaatiba ajatus. Jos kappaleeseen ei kohdistu mitään työmntävää tai vetävää voimaa yhtään mistään, niin kappale pysähtyy. Kapllaleen liikuttamiseen tarvitaan voimaa, vai selittäkääpä miksette muka jatka matkaa kun käveleminen lakkaa tai bensa loppuu.
Valo ei matkaa paikasta A piakkaan B, vaan auriko näkyy päivisin siksi, että päivällä on valoisaa! Muutenhan fotorneissa pitäisi oll jotkut rakettimoottorit päsrruuksissa, jolla ne truuttaavat itseään eteenpäin aurinogosta silmään.
Ja aion tämän osoittaa. Esitänkin seuraavaksi oman mallini, jossa ratkaisen ja näytän, MITEN MAAILMANKAIKKEUS OIKEASTI TOIMII!
Ensinnäkin, esim. hyvään alkuun pääseessä mutta selvä'stikin pulitiehen jääneessä OSP-mallissa avaruus ei ole kertakaikkiaan yhtään mitään, JA SE ON IAVN OIKEIN! Mutta että kaikki liike pohjautuu vain työntävään voimaaan, on vain puolittain totta. Nimittäin kun vedetään natrusta, kohdistuu narun toisessa päässä olevaan VETÄVÄÄ VOIMAA!
OSP-mallin ilmiselvIN tereettinen heikkous on se, että kappaleet muka jatkavat liikettään vaikkei niihin kohdistu mitään ulkoista voimaa, Tämähhän on aican selvästikin taikavoimia vaatiba ajatus. Jos kappaleeseen ei kohdistu mitään työmntävää tai vetävää voimaa yhtään mistään, niin kappale pysähtyy. Kapllaleen liikuttamiseen tarvitaan voimaa, vai selittäkääpä miksette muka jatka matkaa kun käveleminen lakkaa tai bensa loppuu.
Valo ei matkaa paikasta A piakkaan B, vaan auriko näkyy päivisin siksi, että päivällä on valoisaa! Muutenhan fotorneissa pitäisi oll jotkut rakettimoottorit päsrruuksissa, jolla ne truuttaavat itseään eteenpäin aurinogosta silmään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Karikatyyrissä liioitellaan kohteen naurettavia piirteitä. Vaan entäs sitten kun kamat on jo alun perin kybän sijaan käännetty yhteentoista? Miten teet karikatyyristä karikatyyrin?
Jos aloitusta yrittäisi karrikoida, se varmasti olisi karikatyyrin karikatyyri. En millään usko, että aloitus olisi kirjoitettu vähääkään tosissaan.
Valitettavasti osa kirjoittajista lähestyy aloittajan kuvaamaa tasoa ja jopa aivan vakavissaan.
Oops-profeetta Nobelkuvitelmineen on jo parodiahorisontin tuolla puolen, kaiken karrikoinnin ulottumattomissa. Siellä se soutaa läpsyttelee älyttömiä ympyröitään airot iloisesti läiskyen.
Mahtavat lapset olla aikanaan ylpeitä isästään...
"Nimittäin kun vedetään natrusta, kohdistuu narun toisessa päässä olevaan VETÄVÄÄ VOIMAA!"
Eipä kohdistu vetävee voimoo.
Kun narua työnnetään jonnekin päin, Kohdistuu narun sisäisesti vähemmän laajenevaa työntävää voimaa työnnettävien vierellä oleviin laajeneviin atomien ytimiin
( eli pieni välimatkan kasvaminen ja heti vähemmän työntävää voimaa sieltä päin ) ja siksi niitä työnnetään sinne päin minne niitä muita jo työnnetään.
Rakkautta
1039
☺
Kattojen historia kivikaudelta peltikattoon
Laavu ja kota
Ensimmäiset asumukset Suomessa olivat olivat tilapäiseen tai siirrettävään majoittumiseen käytettyjä laavuja (katteena havut) tai pistekotia, joissa seinä ja katto ei ole eriytynyt omaksi rakenneosaksi. Kodassa kiinnitettiin vitsaksella yhteen kolme riukua ja sitä tiivistettiin lisäriuuilla Katteena oli turve tai siirrettävässä kodassa kankaat. Ylös jäi aukko, josta savu pääsi ulos. Vielä pitkään sen jälkeen kun asuinrakennukset olivat nykyisten talojen kaltaisia, käytössä oli erillisiä keitto- ja pyykkikotia – jopa vielä 1900-luvun alussa.
Ensimmäiset varsinaiset asuinrakennukset olivat myöhäiskivikautiset ja viikinkiaikaisia ns. paalu- tai pitkiä taloja, jossa pylväät asetettiin maahan pystyyn. Puut asetettiin esimerkiksi neljään riviin ja yhdistettiin toisiinsa ohuemmilla puunrungoilla. Lopuksi rakennelma katettiin kaislalla tai oljilla. Tulisija oli maalattialla ja savu pääsi ulos keskellä katonharjassa olevasta aukosta. Rakennus oli hieman kuin kaksi isoa laavua vastakkain.
Hirsirakennukset
Vuoliaiskattojen alimpana rakenteena on ohuita puuriukuja, varppeita, joiden päälle tuohet ladotaan. Näiden päällee tulee tuohet paikallaan pitävä kerros, joista turve on historiallisesti vanhin.
Turvekatto
Ensimmäiset varsinaiset hirsirakennukset ja katot ovat rautakaudelta, jolloin maanviljelys alkoi Suomessa ja oli perusteltua rakentaa kiinteitä, ympäri vuoden käytössä olevia rakennuksia. Edellytyksenä oli hirsitalon lamasalvostekniikka. Ensimmäiset katot olivat tuohikattoja, joita rakennettiin satojen vuosien ajan. Tuohi on erittäin lahoa kestävä ja vettä pitävä materiaali, se kestää jopa 90 vuotta vaikka katto ei olisi kovin jyrkkä. Katon ongelma on saada pidettyä tuohet paikoillaan ja suojassa auringon paisteelta. Ensimmäinen ja halvin keino oli käyttää turvetta. Tässä ja monissa seuraavissakin kattomaalleissa tuohi on katon tärkein eli vettäpitävä osa, turpeet ovat painona ja suojana.
1600-luvulla turvekatto oli yleinen jopa pappiloissa ja ulkorakennuksissa se oli yleinen 1800-luvulle saakka.
Koskutkatto
Joissakin vähemmän tärkeissä rakennuksissa, esim. ladoissa saatettiin tuohien asemesta käyttää kuusen kuorta
Malkakatto
Turve toimii katolla osittain eristävänä kerroksena, mutta se on kuitenkin hankala käsitellä ja painava koska vuoliaiskatto oli tehtävä järeästä puutavarasta ja turvetta oli 20–30 senttiä. Kevyempi katto saatiin, kun turpeet korvattiin riuuilla eli maloilla. Malat tuli latoa aivan kiinni toisiinsa, jotta tuohet pysyivät suojassa. Malat pysyivät katolla joko alhaalla räystään reunalla olevan laudan avulla tai ne yhdistettiin harjalla pulikalla toisiinsa. Tämä tosin edellytti teknistä innovaatiota: poraa, jolla reiät tehtiin. Katolle saatettiin laittaa lisäksi painopuita ja -kiviä, jotka estivät malkoja liikkumasta.
Palkki- ja kourukatoissa rakenne on periaatteessa yksinkertainen: halkaisttuja hirsiä asetetaan vastakkain. Tässä vedenpitävyyttä on parannettu kovertamalla hirsiä.
Palkkikatto
Palkkikatto on nimensä mukaisesti järeä, mutta ei kovin vedenpitävä. Siinä katon lappeen mittaiset hirret halkaistiin kirveellä kahtia (särkylaudat). Katolla asetettiin kaksi kiilaamalla halkaistua hirttä vierekkäin UU-asentoon ja niiden sauman päälle hirsi toisin päin. Puuta kului paljon, mutta tekeminen oli helppoa.
Kourukatto
Kourukatto on palkkikatosta kehittynyt muoto, jossa hirsiä koverretaan, rakenne on enemmän VV. Kahden alapuolella olevan hirren saumaa peittävä katehirsi voi olla myös kapea rimamainen saumanpeite.
Liistekatto
Puu halkaistiin ensin särkemällä kahtia tai neljään osaan kiilaamalla. Sen jälkeen liistekirveellä kiilattiin ohuita "liuskoja", jotka olivat tavallaan pärekaton esimuotoja, mutta koko lappeen mittaisia. Liisteet ladottiin katolle moneen kerrokseen
Kallis lautakatto tuli ensin arvorakennuksiin. Kuvassa Kahiluodon kartano, joka on siirretty Seurasaareen.
Veden ohjautumista alas tehostettiin lautoihin tehdyillä urilla.
Lautakatto
Edellisistä muodoista kehittyi lautakatto kun sahaustekniikka parani. 1600-luvulla monissa sotilasvirkataloissa ja pappiloissa oli lautakatto, mutta työläyden takia se ei levinnyt maalaistaloihin. Ajan, rokokoon, muoti suosi aikaisempaa jyrkempiä kattoja (mm. mansardikatto), jota ei voinut tehdä turpeesta tai maloilla. [Yleisesti voi sanoa, että Suomessa eivät suuret massat tienneet Keski-Euroopan muodeista mitään, mutta esimerkiksi pappiloiden ja sotilasvirkatalojen mallipiirustusten välityksellä Suomeen tuli vaikutteita kaukaakin. Ruotsalaiset arkkitehdit tekivät opintomatkoja Eurooppaan ja kotimaassaan he kokosivat oppinsa mallikirjoihin.
$$$>
Eipä kohdistu vetävee voimoo.
Kun narua työnnetään jonnekin päin, Kohdistuu narun sisäisesti vähemmän laajenevaa työntävää voimaa työnnettävien vierellä oleviin laajeneviin atomien ytimiin
( eli pieni välimatkan kasvaminen ja heti vähemmän työntävää voimaa sieltä päin ) ja siksi niitä työnnetään sinne päin minne niitä muita jo työnnetään.
<$$$
OSP-malli menee tässä kankkulan kaivoon. Puhe oli narun VETÄMISESTÄ, EI TYÖNTRÄMISESTÄ! KUN MOLEMMISSA ÅISSÄ VEDETÄÄN, NARY VENYY! KUN TOISESSA PÄÄSSÄ VEDETÄÄN ENEMMÄN KUIN TOISESSA PÄÄSSÄ TYÖNNETÄÄN, ON NETTOTULOS NARUN VENYJINEN, ELI ON VEÄTÄVÄÄ VOIMAA! VAIN KUN TOISESSA PÄÄSSÄ TYÖNNETÄÄN ENEMMÄN KUIN TOISESSA VEDETÄÄN, ON LOPPUTULSO LYHENTYMINEN!
Laajenevaa työntävää voimaa kierrättävät laajenevat atomien ytimet eivät tarvitse sidosvoimia.
https://youtu.be/xeWF5pHV7q8
Rakkautta
1039
☺
Kattojen historia kivikaudelta peltikattoon
Laavu ja kota
Ensimmäiset asumukset Suomessa olivat olivat tilapäiseen tai siirrettävään majoittumiseen käytettyjä laavuja (katteena havut) tai pistekotia, joissa seinä ja katto ei ole eriytynyt omaksi rakenneosaksi. Kodassa kiinnitettiin vitsaksella yhteen kolme riukua ja sitä tiivistettiin lisäriuuilla Katteena oli turve tai siirrettävässä kodassa kankaat. Ylös jäi aukko, josta savu pääsi ulos. Vielä pitkään sen jälkeen kun asuinrakennukset olivat nykyisten talojen kaltaisia, käytössä oli erillisiä keitto- ja pyykkikotia – jopa vielä 1900-luvun alussa.
Ensimmäiset varsinaiset asuinrakennukset olivat myöhäiskivikautiset ja viikinkiaikaisia ns. paalu- tai pitkiä taloja, jossa pylväät asetettiin maahan pystyyn. Puut asetettiin esimerkiksi neljään riviin ja yhdistettiin toisiinsa ohuemmilla puunrungoilla. Lopuksi rakennelma katettiin kaislalla tai oljilla. Tulisija oli maalattialla ja savu pääsi ulos keskellä katonharjassa olevasta aukosta. Rakennus oli hieman kuin kaksi isoa laavua vastakkain.
Hirsirakennukset
Vuoliaiskattojen alimpana rakenteena on ohuita puuriukuja, varppeita, joiden päälle tuohet ladotaan. Näiden päällee tulee tuohet paikallaan pitävä kerros, joista turve on historiallisesti vanhin.
Turvekatto
Ensimmäiset varsinaiset hirsirakennukset ja katot ovat rautakaudelta, jolloin maanviljelys alkoi Suomessa ja oli perusteltua rakentaa kiinteitä, ympäri vuoden käytössä olevia rakennuksia. Edellytyksenä oli hirsitalon lamasalvostekniikka. Ensimmäiset katot olivat tuohikattoja, joita rakennettiin satojen vuosien ajan. Tuohi on erittäin lahoa kestävä ja vettä pitävä materiaali, se kestää jopa 90 vuotta vaikka katto ei olisi kovin jyrkkä. Katon ongelma on saada pidettyä tuohet paikoillaan ja suojassa auringon paisteelta. Ensimmäinen ja halvin keino oli käyttää turvetta. Tässä ja monissa seuraavissakin kattomaalleissa tuohi on katon tärkein eli vettäpitävä osa, turpeet ovat painona ja suojana.
1600-luvulla turvekatto oli yleinen jopa pappiloissa ja ulkorakennuksissa se oli yleinen 1800-luvulle saakka.
Koskutkatto
Joissakin vähemmän tärkeissä rakennuksissa, esim. ladoissa saatettiin tuohien asemesta käyttää kuusen kuorta
Malkakatto
Turve toimii katolla osittain eristävänä kerroksena, mutta se on kuitenkin hankala käsitellä ja painava koska vuoliaiskatto oli tehtävä järeästä puutavarasta ja turvetta oli 20–30 senttiä. Kevyempi katto saatiin, kun turpeet korvattiin riuuilla eli maloilla. Malat tuli latoa aivan kiinni toisiinsa, jotta tuohet pysyivät suojassa. Malat pysyivät katolla joko alhaalla räystään reunalla olevan laudan avulla tai ne yhdistettiin harjalla pulikalla toisiinsa. Tämä tosin edellytti teknistä innovaatiota: poraa, jolla reiät tehtiin. Katolle saatettiin laittaa lisäksi painopuita ja -kiviä, jotka estivät malkoja liikkumasta.
Palkki- ja kourukatoissa rakenne on periaatteessa yksinkertainen: halkaisttuja hirsiä asetetaan vastakkain. Tässä vedenpitävyyttä on parannettu kovertamalla hirsiä.
Palkkikatto
Palkkikatto on nimensä mukaisesti järeä, mutta ei kovin vedenpitävä. Siinä katon lappeen mittaiset hirret halkaistiin kirveellä kahtia (särkylaudat). Katolla asetettiin kaksi kiilaamalla halkaistua hirttä vierekkäin UU-asentoon ja niiden sauman päälle hirsi toisin päin. Puuta kului paljon, mutta tekeminen oli helppoa.
Kourukatto
Kourukatto on palkkikatosta kehittynyt muoto, jossa hirsiä koverretaan, rakenne on enemmän VV. Kahden alapuolella olevan hirren saumaa peittävä katehirsi voi olla myös kapea rimamainen saumanpeite.
Liistekatto
Puu halkaistiin ensin särkemällä kahtia, tai neljään osaan kiilaamalla. Sen jälkeen liistekirveellä kiilattiin ohuita "liuskoja", jotka olivat tavallaan pärekaton esimuotoja, mutta koko lappeen mittaisia. Liisteet ladottiin katolle moneen kerrokseen
Kallis lautakatto tuli ensin arvorakennuksiin. Kuvassa Kahiluodon kartano, joka on siirretty Seurasaareen.
Veden ohjautumista alas tehostettiin lautoihin tehdyillä urilla.
Lautakatto
Edellisistä muodoista kehittyi lautakatto kun sahaustekniikka parani. 1600-luvulla monissa sotilasvirkataloissa ja pappiloissa oli lautakatto, mutta työläyden takia se ei levinnyt maalaistaloihin. Ajan, rokokoon, muoti suosi aikaisempaa jyrkempiä kattoja (mm. mansardikatto), jota ei voinut tehdä turpeesta tai maloilla. [Yleisesti voi sanoa, että Suomessa eivät suuret massat tienneet Keski-Euroopan muodeista mitään, mutta esimerkiksi pappiloiden ja sotilasvirkatalojen mallipiirustusten välityksellä Suomeen tuli vaikutteita kaukaakin. Ruotsalaiset arkkitehdit tekivät opintomatkoja Eurooppaan ja kotimaassaan he kokosivat oppinsa mallikirjoihin.