Jos ajatellaan tieteellisesti, ilman matemaatikkojen (esimerkiksi talousmatemaatikkojen) omahyväistä mielivaltaa, fysiikka asettaa rajoitukset matematiikalle.
Miten muuttuu siis analyysin perusteet, kun raja-arvot eivät voi lähestyä ääretöntä Planckin vakion rajoittaessa teoreettisesti mahdollista pituutta,
https://en.wikipedia.org/wiki/Planck_length
Tällöin pienin mahdollinen raja-arvo on tuo Planckin pituus, eikä normaali huijaus"todistus" delta epsilon käsite pidä paikkaansa,
Miten tämä fakta vaikuttaa derivointiin ja integrointiin??
Miten muuttuu siis analyysin perusteet, kun raja-arvot eivät voi lähestyä ääretöntä Planckin vakion rajoittaessa teoreettisesti mahdollista pituutta,
https://en.wikipedia.org/wiki/Planck_length
Tällöin pienin mahdollinen raja-arvo on tuo Planckin pituus, eikä normaali huijaus"todistus" delta epsilon käsite pidä paikkaansa,
Miten tämä fakta vaikuttaa derivointiin ja integrointiin??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asia on Juuri päinvastoin, fysiikka on tieteen ala, joka antaa eniten mahdollisuuksia hyödyntää matematiikkaa..
Mitä muuten on matemaatikkojen (esimerkiksi talousmatemaatikkojen) omahyväisyys ?
Kyseisellä vakiolla ei ole mitään tekemistä matematiikan kanssa, saati että se rajoittaisi mitään.
Olisit pystynyt huomattavasti lyhyemmälläkin viestillä tuomaan ilmi sen, ettet tiedä mistä puhut.
v = dx/dt
Kun dx on Planckin pituus ja dt on Planckin aika, niin v=c eli valon nopeus.
Tuon todistaa matematiikka. Vai miten se meni.
"Kaikki on fysiikkaa.
Paitsi matematiikka."
Tottahan fyysikko tietää ja tajuaa matematiikan olevan fysiikassa "vain" työkalun, ei itseisarvon.