Heips!
Kun olin pieni, ehkä jotain 5 tai 6v., minulla oli pakkomielle parillisiin numeroihin. Jos tein jotain, tein sen 2/4/6/8jne. kertaa. En ottanut koskaan kolmea kpl:tta mitään,vaan joko 2 tai 4.
Onko kellään samantapaisia kokemuksia? En tiedä vieläkään, miksi käyttäydyin niin, mutta jos joku tietää asiasta paremmin, kertokaa ihmeessä. Haluaisin tietää.
Sovelsin pakkomiellettäni myös esim.ottamiini askeliin kotiportaissa: minulla oli outo tarve aina aloittaa askeleet vasemmalla jalalla ja lopettaa oikealla. Kuulostaa siis aika hullulta..
Tiedostin asian, koska se alkoi vähitellen häiritsemään kaikkea mitä tein. Minua alkoi ahdistaa, jos jouduin tekemään jotain parittoman määrän. Huomattuani asian, yritin tietoisesti päästä siitä eroon, ja pääsinkin, kun suosin tahallisesti parittomia lukuja.
Tämä asia ei vaivaa minua, olen vain hyvin kiinnostunut yleensäkin psykologiasta, ja olisi erittäin mielenkiintoista tietää, miksi toimin niin hassusti pienenä.
t.Page,21
Kun olin pieni, ehkä jotain 5 tai 6v., minulla oli pakkomielle parillisiin numeroihin. Jos tein jotain, tein sen 2/4/6/8jne. kertaa. En ottanut koskaan kolmea kpl:tta mitään,vaan joko 2 tai 4.
Onko kellään samantapaisia kokemuksia? En tiedä vieläkään, miksi käyttäydyin niin, mutta jos joku tietää asiasta paremmin, kertokaa ihmeessä. Haluaisin tietää.
Sovelsin pakkomiellettäni myös esim.ottamiini askeliin kotiportaissa: minulla oli outo tarve aina aloittaa askeleet vasemmalla jalalla ja lopettaa oikealla. Kuulostaa siis aika hullulta..
Tiedostin asian, koska se alkoi vähitellen häiritsemään kaikkea mitä tein. Minua alkoi ahdistaa, jos jouduin tekemään jotain parittoman määrän. Huomattuani asian, yritin tietoisesti päästä siitä eroon, ja pääsinkin, kun suosin tahallisesti parittomia lukuja.
Tämä asia ei vaivaa minua, olen vain hyvin kiinnostunut yleensäkin psykologiasta, ja olisi erittäin mielenkiintoista tietää, miksi toimin niin hassusti pienenä.
t.Page,21
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mie en taas voinu jättää tylsääkään kirjaa tai
juttua kesken; olis tienny jotai huonoo.
Rappujen laskeminen oli yks.
Nykyään lasken vasemman jalan askeleita.
Kelle siitä nyt haittaa olis, joskus harmittaa
etten alkanu heti kävelylenkin alettua laskemaan.
Johonkin As-kirjon häikkään ne kuuluu.
Itse olen Asperger.
Ai, onko se epänormaalia, jos laskee askeleitaan? Mä teen niin myös.
Nämä lievät pakko-oireiset häiriöt ovat varsin tavallisia - usein liittyvät juuri numeroihin, peseytymiseen, pakonomaisiin tarkistamisiin jne...
Eräänlainen psyyken keino kehittää turvaa ja säännönmukaisuutta tähän niin epävarmaan elämään ja maailmaan.
Vaativat oikeastaan hoitoa vasta kun yltyvät koko elämää haittaavaksi pakkoneuroosiksi.
Iso kiitos tähänastisista vastauksista!
Voipi todellakin olla, että nuo mun lapsuuden aikaiset pakkomielteet johtuvat jollain tavalla lapsuuden aikaisesta epävarmuudesta ja turvattomuudesta.
t.Page
Syistä. Ei nää oman käyttäytymisensä sisällä
tapahtuvat tavallisuudesta vaarattomasti hiukan
poikkeavat erot mitää vaarallisia ole.
On hyvä huomata, ettei ihan prikulleen kukaan ole
toisten kaltainen.
Kun hyväksyy ittensä sellaisena kuin, se on
kaikille paras.
katsoa kaikkien autojen rekkareita!
ja aina kun olen kotona, on pakko käydä katsomassa onko ovi lukossa, olipa päivä tai ilta tai yö, aina jos menen eteiseen, on myös pakko käydä tarkistamssa ovi! :)
Hei vaan!
Minulla on ollut koko ikäni erinäisiä "tapoja",
välillä piti liikutella päänahkaani, sitten
nykiä niskoja tai pyöritellä nenää.
Vanhempani eivät näihin puuttuneet, sanoivat
vain että kyllä ne ohi menee, niinkuin aina
menivätkin.
Elämässä olen kaikesta huolimatta menestynyt
ihan hyvin.
Niin ja suojatien valkoisille viivoille en
voinut astua.
mulla on ollut pienenä tapa painaa silmiä kiinni tosi lujaa, esim.10sekunnin välein. Äitini huomasi asian, ja sanoi, että saan korvakorut, jos lopetan silmien pakonomaisen sulkemisen. Se toimi, ja sain ensimmäiset korvakoruni.. :)
Suojatiellä minä taas Halusin osua valkoisille viivoille, jotta kävelisin siis suojatiellä (suojatien päällä), ja autojen pitäisi siis varoa minua.
-Page-
minulla oli sama nuorena muita tikliikkeitä. mut nykyään kaikki jääneet pois.
Jos lapsi ( tai aikuinenkin) kokee elämässään jotain turvattomuutta,hän kehittää turvallisuuden omasta päästään..tulee pakkoneuroottisia kuvioita,jotka yleensä ajanmyötä kyllä himmenevät.
Myös normaalin kehitykseen kuuluu yritys hallita elämää,vaikka sitten maagisen ajattelun keinoin.Kertomasi askelkuviot lienevät juuri sellaisia.
Pakko-oireitahan nämä ovat. Lapsilla ne ovat tietyissä vaiheissa kuitenkin aika tavallisia, eikä niistä ole mitään syytä huolestua. Varmaan lähes kaikilla on ollut joitakin vastaavia. Minä en voinut astua asfaltin halkeamille :-)