Onko typeryydelle mitään perustetta?

Älykkyys perustuu sekä geeneihin, että aivojen sisäisiin kytkentöihin. Geenien ohjauksessa muodostuneet aivojen asianmukaiset rakenteet tarjoavat tarvittavan suhteellisen pysyvän perustuksen älykkyydelle ja kytkennät suuntaavat aivotoiminnan tietyllä enemmän tai vähemmän tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla, joka näyttäytyy enemmän tai vähemmän älykkäänä toimintana. Mitä suuremmassa määrin kyse on rakenteista, jotka ovat hermosolujen välisiä ohjattavissa olevia signaaleita, sitä suoraviivaisemmin niiden toiminta on ohjauksen; joka voi olla ulkoisia ärsykkeitä tai sisäisiä takaisinkytkentöjä, vaikutettavissa. Käytännössä älykäs toiminta edellyttää vahvaa altistusta ulkoisille signaaleille, jotka kuvaavat sitä ympäristöä, jossa älykästä toimintaa on tarkoitus suorittaa.

Evoluution kannalta riittävä älykkyyden taso on se, joka mahdollistaa kilpailukykyisen lisääntymisen ja jälkeläisten lisääntymisen. Älykkyys on etenkin ihmislajin yksilöissä epätasaisesti jakautunut mm. siinä merkityksessä,että sekä poikkeuksellisen matalaa, että korkeaa älykkyyttä esiintyy ja hyvin matalakaan älykkyys ei välttämättä takaa geenien karsiutumista. Tyhmyyttä tuottavat geenit ns. "lentävät siis sukupolvesta toiseen älykkyyttä tuottavien muiden yksilöiden geenien siivillä". Syy on se, että muista eläinlajeista oleellisesti poiketen, ihmislajin tyhmemmät yksilöt hyötyvät poikkeuksellisen paljon älykkäimpien aikaansaannoksista, koska mm. ihmisten välinen teknis-tieteellinen tiedonvälitys on erittäin suuressa määrin etenkin nykyään planeetanlaajuista.

Ihmisen älykkääksi tyypillisesti luokiteltava toiminta edellyttää sitä, että yksilö omaksuu suuren määrän asianmukaista tietämystä ja toimintatapoja. Koulutuksen tarkoituksena on taata tuon välittyminen, sillä älykkyys tuottaa lajille kiistattomia hyötyjä. Toisaalta ihmisten tyhmyydestä on kuitenkin myös hyötyä niille tahoille, joiden tarkoituksena on hallita ihmisiä. Tämän vuoksi on kehittynyt myös paljon etenkin ihmislajin kokonaishyödyn kannalta hyvin epärationaalisia toimintamalleja, kuten uskontoja, ideologioita, kultteja ja populistisia liikkeitä, joiden johtajat pyrkivät pitämään vähintään joitakin ihmisryhmiä tietämättöminä ja harhaanjohtamaan heitä mitä erilaisimpien keinojen avulla, jotta voisivat saada viime kädessä etuja itselleen johtamiensa; eli ns. hyödyllisten idioottien, hallinnan kautta. Nuo johtajat eivät siis välttämättä itse ole erityisen tyhmiä, eivätkä välttämättä edes usko lainkaan edustamiinsa ideologioihin, vaan näkevät ne välineinä ajaa omaa etuaan ja ylläpitää oman ekologisen lokeronsa.