Luin aikoinaan jostain että jokaisella pitää olla 5-7 hyvää ja erittäin läheistä ystävää joille voi soittaa jos jotain sattuu ja jotka ovat heti huolissaan jos eivät ole vähään aikaan kuulleet sinusta mitään. Tällaisen läheisen ystävän on oltava valmis jakamaan niin surut kuin ilot ja kaikenlaiset ajatukset, auttamaan pyyteettömästi, sekä käymään todella syvällisiä keskusteluja. Nyt itse pelkään todella paljon, että jos minulle sattuu jotain niin kukaan ei välitä ja viimeistään vuokran antaja löytää ruumiini kun vuokraa ei enään kuulukaan tilille. Onko sinulla yhtään läheisiä ystäviä?
Jokaisella pitää olla läheisiä ystäviä varalle
40
1654
Vastaukset
- niinhanseon
No eipä ole ei. Yhteiskunta kerää sitten joskus mädäntyneen raadon korjuun ainakin omalla kohdalla. Mutta sitä odotellessa täytyy vaan keskiä itelleen mielekästä puuhaa
- ystävätön
Niin, mutta eipä ole juurikaan ystäviä. Sellaista se elämä on. Eikä niitä enää oikein aikuisena löydä.
- Lonelyheart1976
Jos ei ole aikuisena ystäviä, jotka ovat olleet vieressä lapsuudesta tai opiskeluajoilta, niin myöhemmällä iällä on erittäin vaikeaa ellei jopa mahdotonta päästä tunkeutumaan piireihin joissa on toisensa tunnettu vuosikausia.
Hei
Tuollaiset tutkimukset mielestäni lisäävät kurjaa oloa ja yksinäisyyden tunnetta. Kuinka monella ihmisellä oikeasti on 5-7 hyvää ja erittäin läheistä ystävää? Veikkaanpa ettei monellakaan, sillä kuka edes ehtisi pitää yhteyksiä niin moneen läheiseen ystävään kaiken muun elämän ohella. On todettu, että yksikin läheinen ihmissuhde riittää poistamaan yksinäisyyden tunnetta ja parantamaan elämisen laatua. Kyllä ystäviä voi saada aikuisenakin. Se vaatii toki omaa aktiivisuutta ja esimerkiksi kuoroharrastus on mainio keino saada samanhenkisiä kavereita. Muutenkin harrastusryhmissä ei välttämättä synny syviä ystävyyssuhteita, mutta tulee tunne kuulumisesta johonkin porukkaan.
Pappi Elisabet- hoitokokous
Elisabet tuli sitten avautumaan omista kokemuksistaan? Niinhän se, papit hoidettavat itseään niillä, joita heidän pitäisi hoitaa.
Joskus lapsena leikin päiväkodissa muiden lasten kanssa. Kotona pihalla leikin hiekkalaatikolla, ja viereisessä kerrostalossa asuva poika kävi joskus siinä myös leikkimässä. Muutettiin toiseen paikkaan asumaan, kun olin 8 vuotta. Siellä sitten tuli oltua pihalla muiden lasten kanssa. Pelattiin monesti sählyä, ja mullakin oli oma maila sekä pallo. Ala-asteella oli yksi kaveri samalta luokalta, mutta siinä tuli sitten kiusamista, niin ei olla kavereita enää.
Ala-aste aikoina kun vietin aikaa yksin, luin paljon Aku Ankkaa. Katselin piirrettyjä, ja kuuntelin musaa. Säästin viikkorahoja pleikkariin, ja sain sen ostetuksi. Ensimmäinen hankkimani peli oli Formula-peli. Yläasteella juttelin kyllä muiden kanssa välituntisin, mutta en sitten tapaillut ketään koulun ulkopuolella. Yläaste aikoina tykkäsin katsoa telkkarista sarjoja Bel Airin prinssi, sekä Serranon perhe.
Asun nykyään yksin. Olen kuntouttavassa työtoiminnassa neljänä päivänä viikossa. Nyt heinäkuun olen tauolla. Äiti käy mun luona 2-3 kertaa kuussa. Muita ei sitten luonani käykkään. Jos nyt kuolisin, niin äiti kyllä soittelisi, ja ihmettelisi, miksen vastaa.Hei
Serranon perhe on ihana sarja! Katselen vieläkin sitä toisinaan.
Mitä voisit tehdä tänään parantaaksesi tilannettasi? Olisiko jokin pieni juttu? Käynti kirjastossa? Tai jokin..
Lämmöllä,
pappi ElisabetMuutama vuosi sitten kävin pari kertaa kahvilassa juomassa kahvia, yksinään siis. Molemmilla kerroilla istuin ehkä vajaan tunnin. Seurasin ympärillä olevia ihmisiä. Taisin olla ainut yksinään oleva sielä kahvilassa. No innostus kahvilassa käyntiin lopahti siihen kahteen kertaan.
- Srksta-edesjotain
kuunteleva_kirkko kirjoitti:
Hei
Serranon perhe on ihana sarja! Katselen vieläkin sitä toisinaan.
Mitä voisit tehdä tänään parantaaksesi tilannettasi? Olisiko jokin pieni juttu? Käynti kirjastossa? Tai jokin..
Lämmöllä,
pappi ElisabetVoisiko seurakunta antaa avustusta leirimaksuun tai virkistysmstkaan? Vai riittääkö käynti kirjastoon työkeskusihmiselle?
Hei
Seurakunnilta voi saada maksuavustuksia tai -vapautuksia. Ottamalla yhteyttä oman kotiseurakunnan diakoniin pääsee eteenpäin asiassa. Itse pidän kirjastoista, mutta eihän se nyt koko loppuelämäksi riitä että käy kirjastossa..
Pappi Elisabet
- JK58vN
Eipä ole ainuttakaan joka mua kaipaisi tai tarvittaessa auttaisi. Ei ole ketään jolta neuvoa tai mielipidettä kysyisin.
Yksin pitää pärjätä tai olla pärjäämättä vaikka mitä sattuisi.- auta.ja.tule.autetuksi
Näin se on, kriisipuhelinnumero on ainoa "ystävä".
Et ole yksin tilanteessasi.
On aina mahdollista tavata joku, kun sitkeästi tekee itsensä näkyväksi.
Voik ääntää myös ajatuksensa toisinpäin itsekkyydestä toisten auttamiseen.
Kannattaa miettiä tarvitsisiko joku minun apuani ! Vapaaehtoistoiminnasta olen saanut kavereita. Kun auttaa muita, saa itsekin kaverin ja sisältöä elämään.
Tutki tarvitaanko paikkakunnallasi vapaaehtoisia johonkin toimintaan.
Terveyskeskuksen seinilläkin on joskus ilmoituksia ja sieltä voinee saa vinkkejä lähimmäisauttamiseen. - JK58vN
Kiitos. Tokihan ilmaista työvoimaa aina tarvitaan.
Koko ikäni olen ollut se jota aina tarvitiin kun joku oli avun tarpeessa ja pulassa. Hyvä jos haukuitta pääsin, kiitosta ei ole kuulunut. Muuna aikana minua ei ole olemassakaan.
Liian väsynyt ja avuton olen muiden murheita ja ongelmia enää ratkomaan. Joudankin olla yksin. - JK58vN
auta.ja.tule.autetuksi kirjoitti:
Näin se on, kriisipuhelinnumero on ainoa "ystävä".
Et ole yksin tilanteessasi.
On aina mahdollista tavata joku, kun sitkeästi tekee itsensä näkyväksi.
Voik ääntää myös ajatuksensa toisinpäin itsekkyydestä toisten auttamiseen.
Kannattaa miettiä tarvitsisiko joku minun apuani ! Vapaaehtoistoiminnasta olen saanut kavereita. Kun auttaa muita, saa itsekin kaverin ja sisältöä elämään.
Tutki tarvitaanko paikkakunnallasi vapaaehtoisia johonkin toimintaan.
Terveyskeskuksen seinilläkin on joskus ilmoituksia ja sieltä voinee saa vinkkejä lähimmäisauttamiseen.Itsekkääksi ei ollakaan ennen haukuttu.
- hitsinhitsi
Pitäisi ja pitäisi. Kun ei ole ystäviä, sitä kutsutaan yksinäisyydeksi. Siinä se.
On tämä hankala tilanne. Onhan se selvää, että totaalinen yksinäisyys aiheuttaa terveydelle jos jotakin hankaluutta, sekä myös jokapäiväisessä käytännön elämässä on vaikeuksia joita ei yksin pysty tekemään.
Joku aivan pikkuasiakin voi olla mahdotonta toteuttaa kun ei ole ketään auttamassa. Ihmisellä kun ei ole kuin kaksi kättä ja niissä se voima ja ulottuvuus mikä nyt kullakin sattuu olemaan. - Yksinäinen.mies
Eiole ketään läheistä ja omistan asuntoni. Voi mennä kauankin että minut löydetään kuolleena.
- Yksinainen111
Minulla on kyllä tuo määrä tuttavia, mutta läheisiä ystäviä ei ole yhtään. Työkavereista löytyy muutamia sellaisia, joita voin jossain määrin pitää kavereina, ts. joskus on käyty duunin jälkeen lasillisella, ja kahvihuoneessa tauoilla usein rupatellaan. Lisäksi minulla on yksi alunperin netissä tavattu tuttava, jota tapaan pari-kolme kertaa vuodessa, lähinnä silloin kun hänelle sattuu sopimaan. Välillä hän kyllä peruu jo sovitut tapaamiset.
Onhan tämä tietty enemmän kuin monella yksinäisellä, jolla ei ole ketään. Mutta tunnen itseni kuitenkin kovin yksinäiseksi, kun ei tosiaan sitä läheistä ystävää ole. Sellaista, joka olisi oikeasti kiinnostunut ajatuksistani, eikä vain pinnallisista kuulumisista kaljanjuonnin ohessa. - annaliisamatikainen
Taitaa olla ystävän kaverin tuttavan määritys vähän hukassa. Kavereita ja tuttavia voi olla paljon mutta ystäviä vain 1-3. Suomi 24 ei ole modeointia ja kun kuklaan ei valvo noita yksinäisiä härskejä ilkeitä ja koppavia riittää
- Pitääystäväolla
Kyllä ystäviä pitää olla. Tällä hetkellä on yksi yli muiden oma puoliso. Sitten kun aika koittaa jää jompi kumpi yksistään silloin on haettava tukea niiltä muilta ystäviltä. Samoin ystävää ei saa vedättää eikä pettää. Kun ystävän saa sitä kannattaa arvostaa. Samoin myös näyttää että on arvostettu ja luottamuksen arvoinen. Muutoin ei voi eikä pysty ystäviä samaan jos taustalla muuta. Kateutta, katkeruutta tai pettämistä. Ei ystävyys silloin toimi. Ystävä on se johon voi täysin luottaa ja josta tietää ikäviäkin asioita jotka hyväksyy.
- Niinon_
Ei nyt 5-7 läheistä ystävää tarvitse olla, eikä suurimalla osalla olekkaan. Hyvä jos yksi ystävä on. Sehän olisi oikein taivaan lahja jos olisi yksi luotettava ystävä, jonka kanssa voisi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Mutta ei nykyään sellaisia enää ole. Moni puhuu tänäpäivänä yksinäisyydestä ja ystävien puutteesta. Jotkut harvat viihtyvät yksin.
- Nainen18relaxx
Nuorten yksinäisyys on paha, kun pitäs olla niin ilonen ja hauska ja kaikkea muuta mutta toivon että joku löytää ruumiini. Mutta en tiä kuka koska aina joku kaipaa ja vaikka ei kaipaisi nii yritin jo hyvän aikaa tehdä asioita mutta sitte ajauduin väärien ihmisten seuraan ja nyt mietin kuolemaa koko ajan. Ja murehdin menneitä ja en jaksa yrittää ja outo olo. Juu mut on raiskattu joskus ja pelkään että mulla on jotai paljo pahempaa ku mitä luulen. Kyl mä ihan terve oon. En vaa halua mitään. Tai haluan tuskan pois. Aika turhaa tälläne lässytys mutta minkäs teet. Johonki piti tulla purkaan tää jatkuva paniikki ja jännitys. Kohta kuihdun pois koska en voi apua pyytää. Suoraa sanottuna olisin mielummin vankilassa, siellä sais ruokaa. Tai mielisairaalassa. Näin on näreet. Ja oon tehny nii paskasti eksälleni että en anna itselleni sitä anteeksi koska se suhde olisi muuten toiminut. Ainoa mitä kykenen nykyään tekemään, niin ruokaa tilaamaan jos rahaa on. Mutta nyt en tiä mitä tehä ku tosiaan oon kotiarestissa enkä saa ulos mennä. Tämä on pahempi kun vankila tai mielisairaala.
- 1kseni
Yksinäisyys ei ole sairaus, siihen ei ole lääkettä "ota tämä ja tautisi parantuu". Yksinäisyys tulee kun ollaan yksin. Tavallaan tämä keskustelupalstakin poistaa yksinäisyyttä. Yksinäiset lukevat toisiaan. Ehkä siitä syntyy yhdessäoloa.
- luottamus-menee
Niinhän sitä pitäisi..
Ei paljoa lohduttanut kun yksin tuskissani soitin hätänumeroon ja ryömin loukkaantuneena
avaamaan ovea ambulanssille.
Viikon olin sairaalassa ja ainoat soitot oli töistä.
Yksikään ystäväksi luokittelemani ihminen tältä paikkakunnalta ei ole laittanut edes tekstiviestiä, vaikka kaikkia avuntarvitsijoita olen itse aikoinaan kuunnellut ja auttanut.
Toista viikkoa nyt jo ollut täysi radiohiljaisuus "ystävien" suunnalta.
Ainakin tuli selväksi etten oikeastaan merkitse näille minulle tärkeille ihmisille mitään.
Oma suku tuki, muut katosivat jonnekkin.- Yksinainen111
Minulla on samankaltainen kokemus, kun olin pari vuotta sitten sairaalassa, kylläkin ihan suunnitellussa leikkauksessa. Kukaan ei käynyt katsomassa sen vajaan viikon aikana, kun siellä makasin. Kukaan ei soittanut. Facessa kirjoitin, että olen sairaalassa, mainitsin sairaalan nimen ja osaston ja jopa huoneen numeron missä olen, sekä vierailuajat, ja kirjoitin, että olis kiva jos joku kävisi moikkaamassa. Noh, muutama "parane pian" toivotus tuli siihen statukseni alle, mutta kukaan ei käynyt eikä soittanut. Silloin tunsin itseni maailman yksinäisimmäksi! :(
- eivieraita
En ymmärän,että joku halua vieraita ,kun ole sairaalaassa,itse en kaipaa ketä sitten kun olin kipea ja väsynyt,haluan olla rauhassa,että ei tarvitse mietia minkä näköinen mä nyt,eikä keksiä tilannen sopivan puhen aihe,se kaikki vain vie energia ja voima ,halunut kesketty parantamisen,puhelin laitanut äänitonta,eikä sairaalassa yksinäistä ,koska ,on hoitajat ja toiset potilaat:)
- bööööööööööööööö
Olen aina ollut yksin.
Ei koskaan ole ollut kaveria.
En tiedä muunlaisesta elämästä. - HiljainenAsukki
Vai pitää olla... Vaatimus tuokin.
Ei ole ainuttakaan ystävää. Voin ihan rauhassa vaikka delata. Kukaan ei huomaa viikkoihin tai ehkäpä kuukausiin, jos olen kadonnut tai tiltannut kämppääni. - ihanyksin
Niin kauan kun olen töissä niin työpaikalla varmaan ihmeteltäisiin jos en töihin ilmestyisi. Mutta kun parin vuoden päästä jään eläkkeelle niin sitten ei kukaan ihmettele. Parin serkun kanssa soitellaan parin-kolmen kuukauden välein, ihmettelisköhän ne että kun ei vastaa.
Ja mulle on turha ehdottaa vapaaehtoityötä kun jään eläkkeelle. Työstä pitää saada palkka. - Lonhelyheart76
Ei ole ystäviä, ei. Nyt jo 42-vuotias yksinäinen sinkkumies, kovasti olen elämäni aikana yrittänyt löytää ja ylläpitää kaverisuhteita, siinä samalla saada niitäkin ystävyyssuhteiksi, mutta luu on aina käteen jäänyt. Ajan kanssa olen aikanani huomannut, että jos en itse ota yhteyttä ja pidä itseäni aktiivisena toisia kohtaan, ei sieltä suunnasta tule vastakaikua. Lopulta olenkin väsynyt yksipuoliseen yhteydenpitoon ja todennut, ettei kukaan todellisuudessa ole välittänyt seurastani tai yhteydenpidoistani pätkän vertaakaan. Omasta mielestäni ystävyyssuhteiden pitää olla molemminpuolisia, niin ettei sen suhteen ylläpito ole vain toisen harteilla, siinä tapauksessa en kutsuisi sitä ystävyyssuhteeksi, vaan pahimmassa tapauksessa vain hyväksikäytöksi, silloin kun toinen vain tarvitsee omiin itsekkäisiin tarkoituksiin tätä suhteen ylläpitäjää. Omalla kohdallani näin on tapahtunut omassa elämässäni, toinen on vain tarvinnut minulta jotain, mikä on sen hetken auttanut häntä ja hetken päästä nämä kyseiset ihmiset ovat vain kirjaimellisesti heittäneet minut syrjään, kun ovat saaneet minusta sen mitä ovat hakeneetkin. Heittäköön se ensimmäisen kiven, joka ei tuollaisesta käytöksestä katkeroituisi tai kyynistyisi elämäänsä. Minulle on valitettavasti näin käynyt, en kykene tänä päivänä luottamaan ihmisiin, elämä on vain yhtä kärsimystä, päivästä toiseen. Työpäiväni ovat usein kiireisiä ja raskaita, niin, etten jaksa kuin tehdä työni kovan stressin alla, tullen kotiin, syöden jotain pientä ja nukahtaen samantien joko olohuoneeseen tai makuuhuoneeseen, heräten seuraavan kerran seuraavana aamuna seuraavaan työpäivään. Viikonloppu menee vain ladatessa akkujaan, että jaksaa seuraavan viikon putken vetää. Ei tämä ole elämää, tämä on painajaista, monesti olen miettinyt, jos olisi ase ladattuna, niin tämä kärsimys olisi pikaisesti ohi, en näe elämässäni mitään ulospääsyä pimeydestäni, en mitään. Mikään ei tee minua iloiseksi, en tiedä mitä on onnellisuus, kaikki on vain harmaata massaa ja koen itseni jo kuolleeksi, mikään ei hetkauta. Jatkuva surumielisyys ja elämän toivottomuus päivästä ja vuodesta toiseen. Puheluita tai muuta yhteydenpitoa lähimpien sukulaisten kanssa on harvoin, siitäpä tiedänkin, että minut luultavasti löydetään kotoani joskus kuolleena 2-3-viikon päästä mätänemästä, itse toivoisin kuolevani jonnekin kotini ulkopuolelle, jottei taloyhtiö ala karhuamaan sukulaisiltani asunnon korjauskuluja kuolemani takia syntyneen korjaustarpeen takia, se lasku tulee muuten olemaan muutenkin valtava rasite heille, muun lisäksi.
On hyvä jos on ystäviä mutta mitään pakkoa ei ole. Jos luotat ihmisiin ja ymmärrät että kaikki mieleltään terveet ihmiset haluavat auttaa jos apua tarvitset niin voit melko vapaasti kertoa huolesi melkein kelle tahansa.
- Lonhelyheart76
Olen valitettavasti oppinut elämäni aikana, ettei ihmisiin voi luottaa, vielä vähemmän itseenikään. Joka ikinen kerta kun olen avautunut, turpaan on tullut - aina. Ei vaan ole mitään syytä enää elää.
Ikävää. Itse olen luottanut ihmisiin eikä koskaan ole tullut turpaan. Elämä on ihanaa, kannattaa elää.
- Lonhelyheart76
Olen menettänyt ystävien ja puolison etsimisellä rahani, omaisuuttani, työni ja maineeni, joka ikinen kerta kun olen avautunut ja halunnut vain ystävyyttä ja rakkautta elämääni. Olen saanut vain kylmyyttä ja ivallista hyväksikäyttöä, mutta loppujen lopuksi en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni ja naivin sinisilmäistä hölmöyttäni. Mitään ei siis enää ole tehtävissä, jospa sitä vain jotenkin kuolisi nukkuessaan, sillä olen vielä pelkuri tekemään itsarin.
Itsemurhan valitsee henkilö joka pelkää elämää enemmän kuin kuolemaa. Itsemurha ei ole rikos, jokaisella on siihen oikeus, usein itsemurhan tekijä kuitenkin aiheuttaa surua hänen lähipiirissään eläville. Itsemurhaa harkitseville löytyy apua jos sitä tarvitsee. Kaikki me lopulta kuolemme, turhaa hoppuilla sen kanssa.
- Lonhelyheart76
Apua olen yrittänyt useastikin, mutta minua ei ole haluttu kuulla tai ymmärtää, siitäpä syystä olen menettänyt luottamukseni terveyspalveluihin lopullisesti, joten tuo lause, että apua löytyy sitä tarvitseville on sama kuin saisin potkun palleaan. Nytkin kävin kesällä pyytämässä apua ja eräiden tutkimusten ja vähättelevän keskustelun jälkeen lupasivat olla yhteydessä tulosten muodossa parin viikon sisällä - nyt siitä on kulunut 4 kuukautta!! Edellisen kerran psykoterapeutti lopetti vastaanottamisen kesken lääkityksen, ilman mitään selitystä, että se siitä avun saamisesta.
Lonhelyheart76 kirjoitti:
Apua olen yrittänyt useastikin, mutta minua ei ole haluttu kuulla tai ymmärtää, siitäpä syystä olen menettänyt luottamukseni terveyspalveluihin lopullisesti, joten tuo lause, että apua löytyy sitä tarvitseville on sama kuin saisin potkun palleaan. Nytkin kävin kesällä pyytämässä apua ja eräiden tutkimusten ja vähättelevän keskustelun jälkeen lupasivat olla yhteydessä tulosten muodossa parin viikon sisällä - nyt siitä on kulunut 4 kuukautta!! Edellisen kerran psykoterapeutti lopetti vastaanottamisen kesken lääkityksen, ilman mitään selitystä, että se siitä avun saamisesta.
Oletko tehnyt valituksia aivan virkatietä ?
Voihan tietenkin olla niin että terapeuteilla ei ole taitoa ratkaista pulmiasi mutta sitten heidän täytyisi tunnustaa etteivät voi sinua auttaa. Myös somaattisissa sairauksissa saattaa tulla tilanne jossa lääkärin täytyy tunnustaa ettei voi auttaa, hoitona on silloin saattohoito ennen kuolemaa.
Lonhelyheart76 kirjoitti:
Apua olen yrittänyt useastikin, mutta minua ei ole haluttu kuulla tai ymmärtää, siitäpä syystä olen menettänyt luottamukseni terveyspalveluihin lopullisesti, joten tuo lause, että apua löytyy sitä tarvitseville on sama kuin saisin potkun palleaan. Nytkin kävin kesällä pyytämässä apua ja eräiden tutkimusten ja vähättelevän keskustelun jälkeen lupasivat olla yhteydessä tulosten muodossa parin viikon sisällä - nyt siitä on kulunut 4 kuukautta!! Edellisen kerran psykoterapeutti lopetti vastaanottamisen kesken lääkityksen, ilman mitään selitystä, että se siitä avun saamisesta.
Useille lause "apua on saatavilla" toimii mutta ei kaikille joten en tarjoa sitä sinulle. Kaikkia ei voi auttaa, odottele rauhassa kyllä kuolema tulee luonnollisesti kuten meille kaikille.
Suomessa ei saa eutanasiaa, Hollannissa eutanasian saa myös henkisistä ongelmista kärsiville.
- Anonyymi
Minä olen jäänyt äitini ainoaksi lapseksi kun hän kuoli toisella paikkakunnalla kuin missä asun
- Anonyymi
Minulla on elämää takana jo lähes 60 vuotta ja tuo 5-7 ystävää tuntuu käsittämättömän suurelta luvulta. Yhteensäkään ystäviksi laskettavia (siis että saattaisi olla huolissaan jos minusta ei mitään pitkään aikaan kuuluisi) ei ole tähän mennessä ollut kuin muutama, lähisukulaiset mukaanlukien.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1689779Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde513179Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja432947- 612699
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että2012105- 1132053
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai251933Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä581517Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1121306- 281261