Tämäkö on parisuhdetta?

Minä olisin sinuna jo lähtenyt, saisi mennä etsimään noita vaatimuksiaan muualta. en usko että kukaan alkaa omaisuuttaan hänelle jakamaan tai jatkuvasti olemaan kynnysmatto.
No vuokra-asunto, itse en voi sitä sanoa omistavani, sillä en ole koskaan sellaisessa asunut, en oikein mielelläni mihinkään tuollaiseen kommuuniin edes muuttaisi. Täytyy paljon tapahtua, että niin tekisin.
Niin vaatimuksia riittää monilla, eletään juuri noilla median antamilla kuvilla.
Muuten jos seuraat, juuri nämä monet julkkikset ovat varsin pienin vuosituloin, minua ainakin ihmetyttää, miten voivat ostella ja olla jokaisissa kissanristiäisissä, ja monilla on tullu ilmi jopa ulosottoja.
Toivon että nuoret ihmiset eivät ainakaan näiden mukaan ajattelisi omaa elämäänsä ja siten nalkuttavat aina kotona kaikesta.

Pitkäaikaisella naiskumppanilla osittain saman suuntaista ongelmaa, pitää saada hallita suhteessa ja kun esitän eriäviä mielipiteitä alkaa mekastus ja kiukuttelu. Olen pyrkinyt kompromiseihin mutta ne voi unohtaa. Silloin nainen on tyytyväinen kun saa tahtonsa läpi. Eikä ole meilläkään seksiä olut yli vuoteen ja tuskin onkaan jos tilanne pysyy ennallaan. Voi kyllä toinen muuttua totaalisesti vuosien varrella ja se määräily alkoi aika nopeasti yhteenmuuton jälkeen.

Mielenterveysongelmia on kaikilla, jotka hamstraavat tavaraa enemmän kuin mahtuu.

Mitä jos kyselisit vaimoltasi mitä mieltä hän on parisuhteestanne, koska ei ole tyytyväinen yhtään mihinkään? Miksi vaimosi mielestä suhdettanne kannattaisi jatkaa? Mikä siinä on hyvää? Koska vaimosi ei näytä välittävän myöskään mitä sinä ajattelet, niin onko teillä ylipäänsä ollenkaan voimassa olevaa pariSUHDETTA? Sillä suhteeseenhan tarvitaan kaksi; samassa taloudessa asumiseen ei.

Naisetkin voi olla pahoja narsisteja ja jos vielä on mielenterveys ongelmia niin pahaa seuraa. Tiedän pari miestä jotka on joutuneet täysin kynnysmatoiksi perheelämässään. Jos asettuu vastahankaan nainen uhkailee jopa seksilakolla ja ties millä, no ei kai se paljoo haittaa kun ei muutenkaan saa kuten kaveri totesi.

Ei kuulosta ap:n tilanne parisuhteelta. Vaativa ja itsekäs kämppis sinulla on, muuta yhteistä teillä ei vissiin sitten oikein olekaan.
Minä haluan olla suhteessa ihmisen kanssa jonka lähellä on hyvä olla. Tehdään yhdessä asiota ja huolehditaan kodista yhdessä. Molemmat tuovat rahaa taloon ja niitä käytetään yhdessä. Seksiä ja läheisyyttä on, arjen huomaavaisuutta myös. Mieti minkälaisen parisuhteen sinä haluat.

Täysin ala-arvoista naiseltasi kohdella sinua, asuntoasi ja ruoka-aikoja/aineita noin totaalisen väheksyvästi ja halventavasti!

Olet saanut tarpeeksesi (kaikki muut jo vuosia sitten!), nyt ei ole enää aikaa puhumiseen eikä puhumattomuuteen. Nainen on saatava ulos kodistasi keinolla millä hyväänsä!

ILMOITA, siis et yritä sanoa tai yrita vihjailla, vaan suoraan ja rehellisesti ILMOITAT että olet saanut tarpeeksi hänen välinpitämättomyydestään ja kotisi sotkemisesta. ILMOITA että kuukauden (tai parin - mikä aika sinulle sopii) hänen on oltava pois kodistasi. Rojuineen. Tavaroineen. Vaatteineen. siis aivan kokonaan.

Voit halutessasi auttaa asunnon etsinnässä, mutta älä missään nimessä tunge maksamaan hänen vuokraansa! Se lähentelisi jo rikollisuutta!

UNOHDA hänen haaveensa talon ostamisesta . Riippumatta kuka sen maksaa, se talo olisi vain sama kaatopaikka - megamuodossaan!

Useamman vuosikymmenen naimisissa olleena, en voi muuta kuin ihmetellä, millaisissa parisuhteissa ihmiset elävät ja antavat kohdella itseään miten sattuu. Tämä oli niin mielenkiintoinen kirjoitus, että kommantoin kohta kohdalta:

1. En voi puhua mitään tai avovaimo tulee silmille. Olen siis aina väärässä ja totaalisen tyhmä.
- siis ajatteletko olevasti aina väärässä ja tyhmä vai onko tämä vain ironiaa? Miksi olet antanut vaimollesi oikeuden määrätä siitä, voitko puhua vai et?

2. Asuntomme on kuin kaatopaikka koska jokapaikka on täynnä avovaimoni keräämää tavaraa. Kaappien ovia ei voi avata koska tavarat kaatuvat päälle. Hyllyjen kannakkeet särkyvät toistuvasti ylikuorman takia. Häpeän tätä huushollia enkä ole voinut laskea ystäviäni meille kylään vuosiin.
- kai asuntonne on myös sinun kotisi? Miksi annat sen mennä moiseen kuntoon?

3. Syömme eri aikaan eri ruokia koska avovaimoni tekee sellaista ruokaa kuin lystää, eikä välitä voinko syödä sitä.
- tämähän menee ihan naurettavaksi, syytät vaimoasi myös tästä!

4. Avovaimoni julistaa ettei välitä mitä muut ajattelevat ja hänen käytös ja olemus on saanut minut häpeämään vuosien ajan.
- olet hävennyt vaimoasi vuosien ajan, todellako?

5. Hän ei ole ikinä omistanut mitään ja minä olen antanut hänen käyttöönsä omaisuuteni jota hän ei arvosta eikä kunnioita yhtään. Eikä hän myöskään pidä niistä yhtään huolta.
- arvostatko sinä vaimoasi? Kirjoituksestasi päätellen yhtä vähän kuin hän arvostaa sinua.

6. Asumme vuokra-asunnossa joka on nimissäni(josta hän ei pidä yhtään huolta). Minun pitäisi ostaa meille omakotitalo pelkästään omilla hankkeillani ja omaisuuteni kiinnittäen koska hänellä ei ole mitään. Hänen pitäisi kuitenkin saada talosta puolet omiin nimiinsä.
- jaaha...
7. Meillä ei ole ollut seksiä yli vuoteen koska häntä ei pysty tyydyttämään ja kaikki nämä ongelmat kuormittavat ja stressaavat niin että koko touhu on muuttunut vastenmieliseksi.
Voisin jatkaa listaa vaikka iltaan asti mutta tässä nyt tällainen pintaraapaisu. Lisään vielä että minä käyn kokoajan töissä ja hän ei. Työni vaikeutuu kokoajan ja minulta vaaditaan aina vaan enemmän, pelkään että alan pian stressaantua. Lisään vielä että hänellä on tiettyjä ideologiota joita hän noudattaa, ne tietenkin puolustavat hänen käyttäytymistään yllä olevan luettelon mukaisesti ja heti jos sanon jostain niin hän ärjyy minut hiljaiseksi.

- toivon mukaan kirjoituksesi on kuitenkin provo, niin surkuhupaisa se on

Luuleeko hän alistavansa minut näin? Luuleeko hän todella pääsevänsä omaisuuteeni käsiksi?
- osaisitko ajatella, että sinä itse olet vastuussa elämästäsi, ei vaimosi. Nyt syytät kaikesta vaimoasti. Olet itse alistanut itsesi, ei vaimosi!!

Hyvällä itsetunnolla varustettu mies ei jäisi pitkäksi aikaa tuollaisen suhteeseen, joten sinulla saattaa olla ongelmia sen suhteen. Todennäköisesti olet saanut alistuvan mallin jommalta kummalta vanhemmaltasi ja toistat nyt vuorostasi sitä kaavaa jonka mukaan vanhempasi elivät.

Elät tätä ainutta elämääsi, mutta olet antanut vastuun omasta hyvinvoinnistasi ja onnellisuudestasi päätösvallan toiselle, eikä hän osaa käyttää sitä. Uskot tekeväsi kompromisseja, mutta käytännössä teet myönnytyksiä. Eihän sinun edes kannata tehdä kompromissejä sellaisen kanssa, joka vie kuitenkin selvästi suuremman palan kakusta.

Maailmassa asiat järjestyvät jotenkin niin, että alistuva luonne löytää aina dominoivan kumppanin ja päinvastoin. Kaksi alistuvaa eivät osaa mennä yhteen, ja kaksi dominoivaa eivät mahdu samaan suhteeseen. Dominoiva voittaa enemmän tässä mallisssa, sillä silloinhan mennään hänen mukaansa.

Se, että miten pääset eroon tästä kierteestä on kiinni sinusta itsestäsi. Sinun täytyy ottaa vastuu ensin itsestäsi, ja vasta sitten muista. Älä anna kumppanillesi oikeutta tehdä päätöksiä puolestasi. Sinulla on täysin samat oikeudet kuin avovaimollasi, mutta sinun tulee itse pitää niistä oikeuksistasi kiinni. Sinun tavallaan tulisi järjestää arvosi uudelleen ja asettaa itsesi korkeimmaksi omassa arvojärjestyksessäsi. Ja elää sen mukaan. Vaikka se merkitsisi riitelyä ja ongelmia. Sillä asenteella ja tavalla se itsetunto korjaantuu, ja kaikki muu hyvä tulee perässä.

sulle.
Kun se sun avokkis ei näytä oma-alotteisesti löytävän oven karmien ulkopuolelle, niin tiedätkö sä itsekään mistä lävestä se matami on sinne vuokrapuljuunne ilmestynyt? Jos ei ole naisväellä, tarinasi mukaan, kaikki inkkarit kanootissa niin ei se paita ole kauas perseestä loitonnut. Sä taidat nauttia kun kotioloissa saa vääntää kaiken rautalangasta ja silti mikään ei toimi? Huvinsa kullakin.

Mietin miten voit ajatella että naisesi arvostaisi sinua, kun selvästi sinäkään et arvosta häntä?

1. En voi puhua mitään tai avovaimo tulee silmille. Olen siis aina väärässä ja totaalisen tyhmä.
- Mitä sinä siis sanot, kun teille tulee mielipide-eroja? Miten esität asian? Onko teillä täysin eri arvopohja elämälle? Tavoitteletteko edes samoja asioita nyt, entä tulevaisuudelta?
2. Asuntomme on kuin kaatopaikka koska jokapaikka on täynnä avovaimoni keräämää tavaraa. Kaappien ovia ei voi avata koska tavarat kaatuvat päälle. Hyllyjen kannakkeet särkyvät toistuvasti ylikuorman takia. Häpeän tätä huushollia enkä ole voinut laskea ystäviäni meille kylään vuosiin.
- Myöhemmin väität että hänellä ei ole omaisuutta lainkaan. Joten mietin, hakeeko hän turvallisuuden tunnetta keräämällä "arvottomampaa tavaraa" koska muuhun hänellä ei ole varaa mutta hän haluaa rakentaa pesää ympärilleen.
3. Syömme eri aikaan eri ruokia koska avovaimoni tekee sellaista ruokaa kuin lystää, eikä välitä voinko syödä sitä.
- Hän säännöstelee ruokaansa. Miksi? Painosyistä, onko hänellä ongelmia itsetunnon kanssa tässä? Vai kasvissyöntiä tm. ideologista? Miltähän vaimosta tuntuu kun et hänen tekemäänsä ruokaa arvosta - ainoa asia mitä hän voi sinulle tarjota kun ei itse ole töissä?
4. Avovaimoni julistaa ettei välitä mitä muut ajattelevat ja hänen käytös ja olemus on saanut minut häpeämään vuosien ajan.
- En yhtään ihmettele että hän sanoo noin, kaiken sen jälkeen miten sinä joka asiassa häntä halveksut. Noin minäkin sanoisin "en välitä", vaikka sattuisi pirusti kun mies ei arvosta pätkääkään.
5. Hän ei ole ikinä omistanut mitään ja minä olen antanut hänen käyttöönsä omaisuuteni jota hän ei arvosta eikä kunnioita yhtään. Eikä hän myöskään pidä niistä yhtään huolta.
- Sinun käsityksesi huolenpidosta voi olla kovin erilaista. Oletteko keskustelleet siitä, mitä haluaisit että hän "omaisuudellasi" tekee?
6. Asumme vuokra-asunnossa joka on nimissäni(josta hän ei pidä yhtään huolta). Minun pitäisi ostaa meille omakotitalo pelkästään omilla hankkeillani ja omaisuuteni kiinnittäen koska hänellä ei ole mitään. Hänen pitäisi kuitenkin saada talosta puolet omiin nimiinsä.
- Varmasti hän kaipaa turvallisuutta, koska aivan aiheesta kokee parisuhteenne turvattomaksi. Ja oletettavasti vetoat joka riidassa siihen miten kaikki on sinun "omaisuuttasi". Ei olisi pelkoa että sinä heität hänet ulos, kun olisi yhteisissä nimissä koti. Ja verotuksellisestikin järkevämpi niin olisi, mutta selvästi sinä et tätä naista elämääsi halua joten: Miksi haluat säilyttää suhteen???
7. Meillä ei ole ollut seksiä yli vuoteen koska häntä ei pysty tyydyttämään ja kaikki nämä ongelmat kuormittavat ja stressaavat niin että koko touhu on muuttunut vastenmieliseksi.
- Olen täysin varma että tyttöystäväsi on samaa mieltä että häntä kuormittaa ja etoo tämä touhu jossa sinä joka tavalla teet selväksi että hän on vain ylimääräinen loinen SINUN kodissasi.

Sinä et voi odottaa että toinen muuttuisi toiveidesi mukaiseksi, kun selvästi hänellä on toiset toiveet sekä ruuan että siisteyden että ihmisten mielipiteiden suhteen. Etkö uskalla erota, kun pelkäät mitä muut ihmiset sanoisivat? Vai onko sinulla vielä tunteita, joita voisi käsitellä pariterapeutilla?

Minulle tuli tunne kirjoituksestasi, että teillä suhteessa on jotain samaa kuin minulla ja miehelläni. Voisin kuvitella, että mieheni pystyisi sanomaan jotain tuon kaltaista minusta, mutta aina on kaksi näkökulmaa asiaan, eikä yksin toinen voi olla syypää kaikkeen. Meillä tosin minä en voi puhua, kun mieheni mielestä esitän asiani jotenkin väärin ja hän suuttuu herkästi. Oletan, että en osaa kaunistella lauseita riittävästi vaan sanon liian suoraan, mikä taas hänestä tuntuu epäkunnioittavalta. Asia on vaikea, koska yritän sanoa asiat kauniisti, mutta hän tulkitsee ne omien suodattimiensa läpi, ja yleensä hyvin kielteisesti. Hänellä on vakaana käsitys, että ajatusteni takana on aina jokin kielteinen motivaatio. Sen takia pyrin mahdollisimman paljon olemaan sanomatta asioista.
Ruokailun suhteen meillä on sama juttu: mies ei voi syödä kotona. Hän valittaa, että en tee hänelle ruokaa, mutta tämäkään ei ole totta. Hän ei halua syödä sitä ruokaa, mitä teen, eli hän tekee omat valintansa. Perheessämme on monta erilaista ruokamieltymystä (miehelle tärkeää on liha, mutta perheessämme on myös vegaaniruokavaliota, kasvisruokavaliota, ruoka-aineallergioita). Minun on äärettömän vaikea toteuttaa jokaisen ruokailijan ruokavaliota siten, että kaikki ovat tyytyväisiä. En myöskään halua eettisistä syistä laittaa liharuokaa vaikka muuten olen joustavin perheessämme ruokavalion suhteen (saatan esim ravintolassa syödä kanaruoan, jos kunnollisia kasvisvaihtoehtoja ei ole). Näin ollen teen kasvis/vegaaniruokaa pääasiassa, ja koska kasvisruoka ei kelpaa miehelleni, niin hän etsii oman ruokansa. Mutta mielestäni kysymys ei voi aina kuulua, miksi en tee ruokaa miehelleni, vaan onhan se toisinpäin: miksi hän ei tee ruokaa minulle ja perheelle? En kuitenkaan vaadi häntä laittamaan ruokaa.
Kodin sotkusta taas voisin sanoa, että jos mies osallistuisi enemmän, niin asiat suttaantuisivat paljon paremmin, mutta minä hoidan ruokapuolen, lastenhoitopuolen, pyykkipuolen, tiskit ja siivouspuolen. Minulla ei oikeasti ole muuta elämää kuin töissäkäynti ja kodin siivous. Siivoan joka päivä ja jatkuvasti, mutta kun toiset luovat kaaosta, niin yhden on vaikea pitää kotia koko ajan siistissä kunnossa :).
Tavaraa on kaapeissa minullakin. Miksi? Niitä on siellä esim odottamassa, että saan kodin siihen kuntoon, että voin ottaa niitä käyttöön/esille. Pikku hiljaa olen laitellut kodin sisustusta ja ostellut huonekaluja, sitä mukaa kuin talouteni antaa periksi. Mieheni ei kuitenkaan arvosta mitään, mitä olen kotiin ostanut (olen itse ostanut kaikki huonekalut ym omilla rahoillani), vaan hänen mielestään kaikki, mitä kotona teen/sisustan, on "bull shittia". Mielestäni minulla on kuitenkin hyvä maku värien ja sisustuksen suhteen, aiemmin taide on ollut minulle hyvin tärkeä asia (on edelleen), joten en kysy mieheni mielipiteitä, koska häneltä ei saa koskaan kuin moitteita ja syyllistämistä. Keräilen esineitä kyllä, mutta en suuressa määrin koska ne ovat niin arvokkaita, mitä keräilen, joten hyvin harvassa on hetket kun voin tuoda kotiin uuden keräilyesineen. Miehelleni näillä esineillä ei ole arvoa, mutta minulle ne tuovat mielihyvää tuodessan kotiin tunnelmallista ilmapiiriä. Niin. Tässä näkee, että asioita voi katsoa eri kanteilta.
Mutta vaikka meillä ei näytä päällisin puolin olevan mitään yhteistä mieheni kanssa, niin hän on mielestäni edelleen komein mies maan päällä. Hänen läsnäolonsa elämässäni rauhoittaa sieluani. Ilman häntä tuntuu kuin minusta puuttuisi jotain.

Ap:lle. Sinun parisuhteessa kaksi ihmistä, ja erittäin tyhmää sellaista, kiusaa toisiaan olemalla yhdessä, hupinsa kullakin.

Olis kiva kuulla myös "rouvan" versio teitin parisuhteesta.