Onko tärkeää, ettei parisuhde rajoita mitään?

LinerT.2

Tulipa tuosta muutama aina ajankohtainen ajatus parisuhteesta mieleen:

http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201707212200278420_vd.shtml

Yleensä ihmisillä on joitain tärkeitä asioita elämässään, joihin kuluu aikaa. Työt, harrastukset, lapset, ystävät... Mistä olisit valmis luopumaan tai mitä olisit valmis karsimaan parisuhteesi vuoksi, omasta halustasi tai toisen toiveesta? Vai oletko samalla linjalla kuin Sara Sieppi, ettei tarvitse luopua mistään?

80

2438

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tukseja.uitellen

      Omalla kohdallani tuollainen josta näemmä olisin valmis luopumaan taikka joustamaan on lapsihaaveet. Tiedä sitten mten sitä alkaa myöhemmin katumaan, mikäli tuosta haaveesta luopuu.

      Toinen mikä on aika lähellä itseäni on työ ja siitä luopuminen. En ole itse luopumassa nykyisestä työstäni, mutta tällä alalla kuulemma erittäin usein on kumppani pistänyt 'ultimaattumin' joko työ muuttuu taikka hän lähtee kävelemään.

      Mitä tulee ylipäätään siihen rajoittaako parisuhde mitään taikka saako rajoittaa...

      Oman näkemykseki mukaan parisuhteen pitääkin rajoittaa tiettyjä asioita. kuten Seksuaalista aktiivisuutta muiden kuin kumppanin kanssa, sitä että ollaan yhdessä velvollisia suunittelemaan ja toteuttamaan yjteistä tulevaisuutta, eikä vain itsekkäästi huidella mänemään kuin sinkkuna.

      • Toi oli hyvä huomio, että rajoittaa seksuaalista aktiivisuutta muiden kuin kumppanin kanssa. :) Nykyaikana on kyllä paljon vapaita suhteita, joissa on omat sääntönsä.

        Minä en ole ajatellut luopuvani mistään. Uskon siihen, että sopiva ihminen solahtaa mun elämääni ihan luonnostaan. Mulla ei toki olekaan tavoitteena perinteinen parisuhde, olen enemmänkin elämänasenteeltani ikisinkku. Tykkäsin tuosta Siepin tokaisusta. Nykyään kun tuntuu, että kaikki elämä loppuu jos joku alkaa seurustella, kun vaatimukset kaikkeen kumppanin viihdyttämiseen on niin kovat.


      • LinerT.2 kirjoitti:

        Toi oli hyvä huomio, että rajoittaa seksuaalista aktiivisuutta muiden kuin kumppanin kanssa. :) Nykyaikana on kyllä paljon vapaita suhteita, joissa on omat sääntönsä.

        Minä en ole ajatellut luopuvani mistään. Uskon siihen, että sopiva ihminen solahtaa mun elämääni ihan luonnostaan. Mulla ei toki olekaan tavoitteena perinteinen parisuhde, olen enemmänkin elämänasenteeltani ikisinkku. Tykkäsin tuosta Siepin tokaisusta. Nykyään kun tuntuu, että kaikki elämä loppuu jos joku alkaa seurustella, kun vaatimukset kaikkeen kumppanin viihdyttämiseen on niin kovat.

        Vaatimukset kumppanin viihdyttämiseen, niin, jos erehtyy haksahtamaan ripustautuvaan tyyppiin. Parisuhteen ei pitäisi olla jotain, millä täytetään tyhjää aukkoa elämässä,vaan sen pitäisi olla jotain extraa oman elämän päälle. Kyllä minulla epäilykset heräävät, jos kumppaniehdokkaalla ei muuta elämää ole kuin telkkarisarjat. Itse olen aina viettänyt aktiivista elämää, enkä voisi kuvitella pystyväni istumaan sohvan nurkassa paria vuorokautta pitempään.


      • elämänpeli1 kirjoitti:

        Vaatimukset kumppanin viihdyttämiseen, niin, jos erehtyy haksahtamaan ripustautuvaan tyyppiin. Parisuhteen ei pitäisi olla jotain, millä täytetään tyhjää aukkoa elämässä,vaan sen pitäisi olla jotain extraa oman elämän päälle. Kyllä minulla epäilykset heräävät, jos kumppaniehdokkaalla ei muuta elämää ole kuin telkkarisarjat. Itse olen aina viettänyt aktiivista elämää, enkä voisi kuvitella pystyväni istumaan sohvan nurkassa paria vuorokautta pitempään.

        Tästä olen hyvin samaa mieltä. Tuollainen ripustautuja sopii varmasti oikein hyvin toiselle samanlaiselle tarvitsijalle. Sellainen omillaankin toimeentuleva (hehe) olis enemmänkin mun makuuni.

        Mulla on vielä sekin erikoisuus, että mun elämäntapani myötäilee aikalailla urheiluharrastuksiani. Lepo, ravinto, treenaaminen. Sellainen voi sohvaperunan mielestä olla hyvin kurinalaista ja ahdistavaa, vaikka mulle se on rento ja mukava tapa elää, josta tulee hyvä olo. Eikä mulla edes ole mitään tiukkoja taulukoita, otan aika rennosti. Sellaisen kolme kertaa viikossa 5 km kerrallaan juoksevan voi olla vaikea ymmärtää vähän reippaampaa treenaamista ja mitä tavoitteelliseen treenaamiseen kuuluu, vaikka se jo omasta mielestään on kovinkin urheilullinen ;)

        Olis helpompaa, jos kummallakin olis samantyyppiset elämäntavat ja arvot, sekä tarve toisen läheisyydelle.


    • Ehkä tätä nettisurffailua pitäisi vähentää

      • Rajoittaako tää palstailu sun elämääsi liikaa? :)


      • LinerT.2 kirjoitti:

        Rajoittaako tää palstailu sun elämääsi liikaa? :)

        Ei nyt juuri tämä palstailu, enemmänkin joku muu nettisurffailu


    • miksinäinon

      Miksi työn pitöisi muuttua teetkö kolmivuorotyötä vai reissutyötä jotka vaikeuttaisivat parisuhdetta??

      • Tukseja.uitellen

        Oletan että tämän piti tulla tuohon miulle kysymykseksi.

        Merimies sisävesilaivalla. Kesäkausi työtä, jossa ollaan 2-3 viikkoa yhtäsoittoa töissä laivalla ja sen jälkeen 1 viikko vapaata. Ja poikkeus tapauksissa pidempäänkin töissä mikäli tarpeen, yleensä juhannuksen jälkeen kuukausi kaksi on kiireisintä aikaa.

        Eli siis kesällä kahteen kolmeen viikkoon minua ei näy ollenkaan, jonka jälkeen olen viikon kotona kokoajan.


      • .. VoeElämä.. Onneks meil on täällä näitä Sherlockeja, jotka jaksavat kantaa meille RaskauttaviaFaktoja pöytään.. Olis voinut jotain tälläistä spekuloida Ätskyn aloituksen linkistä, mutta ne hautautuu helposti SeliSelityksien Ja SumuSumutuksien yms. alle.. ;P

        .. Noh, BonoBot on Aina Just Tollassii.. Se on niiden Luonne.. ;D


      • Noissa linkeissä en nähnyt mitään epäsopivaa. Aina voi tietysti kuvitella kaikenlaista jos haluaa, mutta suosikkilehtesi Seiskakaan ei voinut muuta kuin esittää varovaisia vihjailuja ja toivoa että ihmiset itse keksisivät pahempia tarinoita noista jutuista. Jos Seiska olis väittänyt jotain epäsopivaa tapahtuneen vaikkei niin olisi, se lehti olisi käräjillä ja se tietää sen tasan tarkkaan. Siksi vain ilkeitä vihjauksia.

        Uskoisin että S&S julkkiksina tietävät molemmat tuon lehtien sensaatiohakuisuuden. Tuskinpa jaksavat välittää. Luottamusta se vaatii, mutta niinhän jokaisessa suhteessa on. Jos ei ole sitä luottamusta, ei ole hyvää suhdettakaan.


      • ei.totuutta
        LinerT.2 kirjoitti:

        Noissa linkeissä en nähnyt mitään epäsopivaa. Aina voi tietysti kuvitella kaikenlaista jos haluaa, mutta suosikkilehtesi Seiskakaan ei voinut muuta kuin esittää varovaisia vihjailuja ja toivoa että ihmiset itse keksisivät pahempia tarinoita noista jutuista. Jos Seiska olis väittänyt jotain epäsopivaa tapahtuneen vaikkei niin olisi, se lehti olisi käräjillä ja se tietää sen tasan tarkkaan. Siksi vain ilkeitä vihjauksia.

        Uskoisin että S&S julkkiksina tietävät molemmat tuon lehtien sensaatiohakuisuuden. Tuskinpa jaksavat välittää. Luottamusta se vaatii, mutta niinhän jokaisessa suhteessa on. Jos ei ole sitä luottamusta, ei ole hyvää suhdettakaan.

        Onhan se hyvä et jotkut uskoo täysin noihin juorulehden juttuihin, jos niitä ei kukaan lukis eikä uskois, miten se lehti sitten myisi.


      • LinerT.2 kirjoitti:

        Noissa linkeissä en nähnyt mitään epäsopivaa. Aina voi tietysti kuvitella kaikenlaista jos haluaa, mutta suosikkilehtesi Seiskakaan ei voinut muuta kuin esittää varovaisia vihjailuja ja toivoa että ihmiset itse keksisivät pahempia tarinoita noista jutuista. Jos Seiska olis väittänyt jotain epäsopivaa tapahtuneen vaikkei niin olisi, se lehti olisi käräjillä ja se tietää sen tasan tarkkaan. Siksi vain ilkeitä vihjauksia.

        Uskoisin että S&S julkkiksina tietävät molemmat tuon lehtien sensaatiohakuisuuden. Tuskinpa jaksavat välittää. Luottamusta se vaatii, mutta niinhän jokaisessa suhteessa on. Jos ei ole sitä luottamusta, ei ole hyvää suhdettakaan.

        Niin, kylässähän se bb-mari vaan kävi eikä roope vongannut ollenkaan eikä sitlä blondiltakaan eikä tuolta tummalta kaunottareltakaan :D


      • Harmaaritari kirjoitti:

        Niin, kylässähän se bb-mari vaan kävi eikä roope vongannut ollenkaan eikä sitlä blondiltakaan eikä tuolta tummalta kaunottareltakaan :D

        Nämähän on asioita, jotka vain paikalla olleet tietävät, miten homma on oikeasti mennyt. Jos seiskan juttuihin uskoo kuin eräät raamattuun, niin kovin on pienet kuviot elämässä. Mutta juuri tuollaisille kaikesta ja kaikista pahinta kuvitteleville juorulehdet on suunnattukin.


      • Harmaaritari kirjoitti:

        Niin, kylässähän se bb-mari vaan kävi eikä roope vongannut ollenkaan eikä sitlä blondiltakaan eikä tuolta tummalta kaunottareltakaan :D

        "Roope kertoi Seiskalle, että jatkobileissä oli Marin lisäksi kaksi hänen miespuolista ystäväänsä."

        Roopella oli kylässä 2 miestä, taitaakin olla bi tuo Roope. Mari on tietty ollut siellä vain hämäykseksi.

        Tulee ihan omat naapurit mieleen, kun ne käy kyselemässä mun kyläilijöistäni. Niiden silmissä jokainen miespuolinen tuttavani on mun kanssani suhteessa, ja voi jösses jos ne eivät ole jotakuta nähneet aikasemmin. :)


      • elämänpeli1 kirjoitti:

        Nämähän on asioita, jotka vain paikalla olleet tietävät, miten homma on oikeasti mennyt. Jos seiskan juttuihin uskoo kuin eräät raamattuun, niin kovin on pienet kuviot elämässä. Mutta juuri tuollaisille kaikesta ja kaikista pahinta kuvitteleville juorulehdet on suunnattukin.

        Mun mielestäni tuollaiset lehdet on tarkoitettu ilkeämielisille ja poikkeuksellisen tyhmille ihmisille. Joku ihan oikeasti maksaa tuosta lehdestä ja vielä lukeekin sen. Miten voikin toisten ihmisten yksityisasiat kiinnostaa niin kovasti.


    • Nainen39vee

      Se on huono lähtökohta suhteelle, jos toinen tai molemmat joutuvat luopumaan itselleen tärkeistä asioista. Hyvässä suhteessa täytyy olla tilaa molempien omalle elämälle ja omille unelmille/toiveille. Mutta toki suhteessa käy usein niin, että sen sijaan että menisi kavereiden kanssa jonnekin, jääkin kotiin kumppaninsa luo - eli vapaus antaa mahdollisuuden tehdä myös tällaisia valintoja. Hyvässä suhteessa myös itse haluaa kumppanilleen niitä asioita, jotka tuovat tämän elämään sisältöä - eikä vain niin, että itsekeskeisesti haluaisi toisen pyörivän vain itsensä ympärillä.

      Mitä tulee seksiin muiden kanssa, niin en itse koe, että parisuhde rajoittaa mahdollisuutta siihen. Eikös sen pitäisi mennä niin, että oma halu olla sen kumppanin kanssa on se, mikä rajaa ne muut pois? Eikä niin, että tekisi mieli olla kaikkien muidenkin kanssa, "mutta ei voi koska parisuhde". (Poislukien toki ne, joilla on avoin suhde tms - siinäkin se on ihan ok, jos se kaikille osapuolille sopii, mutta itse nyt vastasin tähän monogaamisesta lähtökohdasta.)

      • Olen joskus joutunut vääntämään oman ajan tarpeestani. Sitä voi olla toisen vaikea ymmärtää, jos viikkoon ei ole kiireiltä nähty ja toinen haluaa levätä yksinään melkein koko viikonlopun.

        Minä huutelenkin samanlaisten tarpeiden perään. Samanlaiset kiinnostuksen kohteet, esim. liikunta voi olla myös yhteistä aikaa.

        En halua ketään pyörimään itseni ympärille, tää on yksi asia mitä en katsele sitten yhtään. Jokaisella pitäis olla oma elämä.


      • kiitos.siitä
        LinerT.2 kirjoitti:

        Olen joskus joutunut vääntämään oman ajan tarpeestani. Sitä voi olla toisen vaikea ymmärtää, jos viikkoon ei ole kiireiltä nähty ja toinen haluaa levätä yksinään melkein koko viikonlopun.

        Minä huutelenkin samanlaisten tarpeiden perään. Samanlaiset kiinnostuksen kohteet, esim. liikunta voi olla myös yhteistä aikaa.

        En halua ketään pyörimään itseni ympärille, tää on yksi asia mitä en katsele sitten yhtään. Jokaisella pitäis olla oma elämä.

        Olen just samanlainen! Tärkein kriteeri on nykyään se, että myös miehellä on tarpeeksi paljon omaa elämää. Siitä lähden liikkeelle. Usein vaan on käynyt niin, että jos toinen huitelee aina omia teitään, ei se kauheasti myöskään välitä.

        Yhteiset mielenkiinnon kohteet ovat myös todella tärkeitä. Tai no, yksikin riittää.

        Työ on nykyään NIIN kortilla, etten ymmärrä yhtään vaatimusta siitä luopumisesta -vielä kun julkiset terveyspalvelut toimivat täysin arvaamattomasti.

        Sulla on muuten Liner nyt joku uusi vaihde päällä.. :D Ihan hiton mielenkiintoista, ja ajatuksia herättävää juttua on ollut viime aikoina .. :)


      • kiitos.siitä kirjoitti:

        Olen just samanlainen! Tärkein kriteeri on nykyään se, että myös miehellä on tarpeeksi paljon omaa elämää. Siitä lähden liikkeelle. Usein vaan on käynyt niin, että jos toinen huitelee aina omia teitään, ei se kauheasti myöskään välitä.

        Yhteiset mielenkiinnon kohteet ovat myös todella tärkeitä. Tai no, yksikin riittää.

        Työ on nykyään NIIN kortilla, etten ymmärrä yhtään vaatimusta siitä luopumisesta -vielä kun julkiset terveyspalvelut toimivat täysin arvaamattomasti.

        Sulla on muuten Liner nyt joku uusi vaihde päällä.. :D Ihan hiton mielenkiintoista, ja ajatuksia herättävää juttua on ollut viime aikoina .. :)

        Joo, minäkin huomannut että Liner on vähän sekaisin, oliskohan se tämä kesä joka tuommoista tekee? Jos tuosta vielä mukavammaksi muuttuu niin tiedä vaikka löytää vielä miehen itselleen :D


      • en.olisi.uskonut
        Harmaaritari kirjoitti:

        Joo, minäkin huomannut että Liner on vähän sekaisin, oliskohan se tämä kesä joka tuommoista tekee? Jos tuosta vielä mukavammaksi muuttuu niin tiedä vaikka löytää vielä miehen itselleen :D

        Joku auringonpistos on kyllä sullakin. Ihan mukava mieshän sieltä kaiken provoilun taustalta on paljastunut.


      • jhkjh757657kjhkjhk
        Harmaaritari kirjoitti:

        Joo, minäkin huomannut että Liner on vähän sekaisin, oliskohan se tämä kesä joka tuommoista tekee? Jos tuosta vielä mukavammaksi muuttuu niin tiedä vaikka löytää vielä miehen itselleen :D

        Keittiöpsykologiaa..

        Hmm.. Olen usein itse miettinyt, että olen hyvin paljon Linerin tyyppinen -ikäkin sama.

        Tuskin kummallekaan on ongelmana se "miehen löytäminen". Niitä kyllä löytyy pilvin pimein, jos haluaa. Löytyykö kuitenkaan niin säväyttävää, että haluaa tästä onnellisesta ja itsenäisestä elämästä siirtyä kompsomisseihin?

        Voin olla toki väärässä. :D


      • fdsfdssfsfsfds
        jhkjh757657kjhkjhk kirjoitti:

        Keittiöpsykologiaa..

        Hmm.. Olen usein itse miettinyt, että olen hyvin paljon Linerin tyyppinen -ikäkin sama.

        Tuskin kummallekaan on ongelmana se "miehen löytäminen". Niitä kyllä löytyy pilvin pimein, jos haluaa. Löytyykö kuitenkaan niin säväyttävää, että haluaa tästä onnellisesta ja itsenäisestä elämästä siirtyä kompsomisseihin?

        Voin olla toki väärässä. :D

        -kompromisseihin-


      • LinerT.2 kirjoitti:

        Olen joskus joutunut vääntämään oman ajan tarpeestani. Sitä voi olla toisen vaikea ymmärtää, jos viikkoon ei ole kiireiltä nähty ja toinen haluaa levätä yksinään melkein koko viikonlopun.

        Minä huutelenkin samanlaisten tarpeiden perään. Samanlaiset kiinnostuksen kohteet, esim. liikunta voi olla myös yhteistä aikaa.

        En halua ketään pyörimään itseni ympärille, tää on yksi asia mitä en katsele sitten yhtään. Jokaisella pitäis olla oma elämä.

        Sinä monesti kerrot, mitä sinä et halua parisuhteelta. Itsekin ajattelen monesta asiasta samoin, en halua toisen rajoittavan elämääni, aikaani, harrastuksiani tai mitään mikä on tärkeää minulle. Mutta vaikka kerrot, ettei parisuhde ole sinulle välttämätön, et kuitenkaan periaatteessa vastusta ajatusta. Mitä sinä odotat parisuhteen antavan sinulle? Monen miehen on varmasti vaikeaa hyväksyä, ettei ole naiselle ykkössijalla elämässä, jos ei itse ajattele parisuhteesta samalla tavalla. Mutta jotenkin tulee tunne, että jos viikkoon ei näe kumppaniaan kiireiden takia ja sit haluaakin vapaan viikonlopun viettää yksin, ettei se kumppani ole kuin varasijalla jossakin listan loppupuolella. Jos toisesta oikeasti välittää, sitä voi huilailla hänen kanssaankin, oikean ihmisen kanssa voi olla rentouttavampaakin.


      • elämänpeli1 kirjoitti:

        Sinä monesti kerrot, mitä sinä et halua parisuhteelta. Itsekin ajattelen monesta asiasta samoin, en halua toisen rajoittavan elämääni, aikaani, harrastuksiani tai mitään mikä on tärkeää minulle. Mutta vaikka kerrot, ettei parisuhde ole sinulle välttämätön, et kuitenkaan periaatteessa vastusta ajatusta. Mitä sinä odotat parisuhteen antavan sinulle? Monen miehen on varmasti vaikeaa hyväksyä, ettei ole naiselle ykkössijalla elämässä, jos ei itse ajattele parisuhteesta samalla tavalla. Mutta jotenkin tulee tunne, että jos viikkoon ei näe kumppaniaan kiireiden takia ja sit haluaakin vapaan viikonlopun viettää yksin, ettei se kumppani ole kuin varasijalla jossakin listan loppupuolella. Jos toisesta oikeasti välittää, sitä voi huilailla hänen kanssaankin, oikean ihmisen kanssa voi olla rentouttavampaakin.

        En sanoisi että kukaan tai mikään tärkeä on varasijalla. Tärkeät asiat menee lomittain, ei tärkeysjärjestykseen, vaan tilanteen mukaan ne sieltä tulevat ylös.

        "Jos toisesta oikeasti välittää, sitä voi huilailla hänen kanssaankin, oikean ihmisen kanssa voi olla rentouttavampaakin."

        Toikin voi olla totta, erilaisilla ihmisillä erilailla. Mutta vaikka jonkun seurasta pitää, se ei tarkoita että sen kanssa pitäisi haluta olla kaiken aikaa.

        Voi olla, että juttu onkin siinä etten odota parisuhteen antavan mulle mitään, ehkä vapautta? Pitäsikö alkaa vaativammaksi ja keksiä vaatimuslistoja? Ehkä mietinkin vain, miten hankalaksi taas menee, kun parisuhde odottaa multa joitan. Ei, kun anna mitään parisuhteelle, mutta ihmiselle jonka kanssa haluan olla. Pelkkä parisuhde ei oo mun juttuni. En mä tiedä enkä varmaan osaa kertoa mitä tarkoitan, kun mulle tuo parisuhde-status ei ole mitenkään tärkeä asia elämässä, ihminen ennemminkin.


      • LinerT.2 kirjoitti:

        En sanoisi että kukaan tai mikään tärkeä on varasijalla. Tärkeät asiat menee lomittain, ei tärkeysjärjestykseen, vaan tilanteen mukaan ne sieltä tulevat ylös.

        "Jos toisesta oikeasti välittää, sitä voi huilailla hänen kanssaankin, oikean ihmisen kanssa voi olla rentouttavampaakin."

        Toikin voi olla totta, erilaisilla ihmisillä erilailla. Mutta vaikka jonkun seurasta pitää, se ei tarkoita että sen kanssa pitäisi haluta olla kaiken aikaa.

        Voi olla, että juttu onkin siinä etten odota parisuhteen antavan mulle mitään, ehkä vapautta? Pitäsikö alkaa vaativammaksi ja keksiä vaatimuslistoja? Ehkä mietinkin vain, miten hankalaksi taas menee, kun parisuhde odottaa multa joitan. Ei, kun anna mitään parisuhteelle, mutta ihmiselle jonka kanssa haluan olla. Pelkkä parisuhde ei oo mun juttuni. En mä tiedä enkä varmaan osaa kertoa mitä tarkoitan, kun mulle tuo parisuhde-status ei ole mitenkään tärkeä asia elämässä, ihminen ennemminkin.

        Korjaus: "Ei, kun en anna mitään parisuhteelle, vaan ihmiselle jonka kanssa haluan olla."


      • eli.siis
        LinerT.2 kirjoitti:

        En sanoisi että kukaan tai mikään tärkeä on varasijalla. Tärkeät asiat menee lomittain, ei tärkeysjärjestykseen, vaan tilanteen mukaan ne sieltä tulevat ylös.

        "Jos toisesta oikeasti välittää, sitä voi huilailla hänen kanssaankin, oikean ihmisen kanssa voi olla rentouttavampaakin."

        Toikin voi olla totta, erilaisilla ihmisillä erilailla. Mutta vaikka jonkun seurasta pitää, se ei tarkoita että sen kanssa pitäisi haluta olla kaiken aikaa.

        Voi olla, että juttu onkin siinä etten odota parisuhteen antavan mulle mitään, ehkä vapautta? Pitäsikö alkaa vaativammaksi ja keksiä vaatimuslistoja? Ehkä mietinkin vain, miten hankalaksi taas menee, kun parisuhde odottaa multa joitan. Ei, kun anna mitään parisuhteelle, mutta ihmiselle jonka kanssa haluan olla. Pelkkä parisuhde ei oo mun juttuni. En mä tiedä enkä varmaan osaa kertoa mitä tarkoitan, kun mulle tuo parisuhde-status ei ole mitenkään tärkeä asia elämässä, ihminen ennemminkin.

        Sen perusteella mitä tässä ketjussa olet kirjoitellut, olen saanut mielikuvan että siun mieleisesi parisuhde on sellainen jossa nähdään kun siltä tuntuu mutta muuten eletään erillisiä ja omaa elämää omissa piireissä. Minun korvaani tuo kuulostaa enemmänkin FWB suhteelta jossa mahdollisia syvempiä tunteita myös on mukana.


      • eli.siis kirjoitti:

        Sen perusteella mitä tässä ketjussa olet kirjoitellut, olen saanut mielikuvan että siun mieleisesi parisuhde on sellainen jossa nähdään kun siltä tuntuu mutta muuten eletään erillisiä ja omaa elämää omissa piireissä. Minun korvaani tuo kuulostaa enemmänkin FWB suhteelta jossa mahdollisia syvempiä tunteita myös on mukana.

        Onko se sulle tärkeää, miltä kahden ihmisen välinen hyvä suhde näyttää ulkopuolisten silmin? Mulle se ei ole tärkeää.


      • eli.siis
        LinerT.2 kirjoitti:

        Onko se sulle tärkeää, miltä kahden ihmisen välinen hyvä suhde näyttää ulkopuolisten silmin? Mulle se ei ole tärkeää.

        Ei ole tärkeää, mutta omalle kohdalleni tuollainen säätö ei tunnu parisuhteelta.


      • LinerT.2 kirjoitti:

        Onko se sulle tärkeää, miltä kahden ihmisen välinen hyvä suhde näyttää ulkopuolisten silmin? Mulle se ei ole tärkeää.

        Eihän se ole tärkeää, miltä näyttää ulkopuolisen silmissä ja onhan panosuhdekin jonkinlainen suhde. Tavallaan sitoutuu siihen ihmiseen, mutta ei parisuhteeseen. Olen kokeillut ja aikansa toimikin, vaikka tiesinkin, etten parisuhteessa edes haluaisi olla näiden ihmisten kanssa.


    • Onhan suhteessa varattava aikaa toiselle. Se pakosta rajoittaa ajankäyttöä johonkin muuhun. Ainakin kiireisille ihmisille todellinen ongelma.
      Kumppania jotenkin koskevissa päätöksissä tietenkin on neuvoteltava.

    • Hmmmm, tavallaan on tavallaan olen jo varautunut siihen, että parisuhde ottaa osuutensa, mutta olen siihen valmiskin.

      Lähinnä koskee yhteistä aikaa ja omaa halua käyttää aikaansa kumppanin ja samalla itsensä hyväksi. Eli hyvin helposti ja lähes automaattisesti tulee valittua se koti-ilta kumppanin kanssa mielummin, kuin vaikka pikkujoulut työporukan kanssa.

      Mut en ole muutamassa viimeisessä suhteessa kokenut joutuvani luopumaan mistään kumppanin takia, mistä en itse olis halunnutkin luopua. Mulla on kyllä taipumus tehdä kompromisseja enemmän kumppanin kuin itseni hyväksi, mutta ei ole pshemmin tarvinut.

      No lasten suhteen olen kyllä saanut venyä paljon, ehkä olis joskus toivonut ja toivoo että kumppani ottas enempi heistä hoitovastuuta ja ilman erityistä pyytämistä.

      Siinä olis toivomisen varaa hiukan. Mut kai se on tottumus, että mä kumminkin teen jos ei toinen tee elettäkään tehdäkseen. Se kyl joskus nyppii....jos nyt jostain jotaki toivomisen varaa pitäs kaivaa.🙃


      Mut mä taidan olla tyyppiä teen toisen hyväks, siks koska tykkään tehdä. Öitä.

    • Gnuk

      Mä jotenki luulen, että Siepillä ei ole mitään mistä luopua. Siinä tapauksessa on helppoa olla luopumatta mistään kun vaihtoehtona on vaan saatavaa... :)

      Mistä itse luopuisin? En tiedä. Tuskin mistään. Mullakaan ei tosin ole ollut vuosiin mitään mistä luopua tai jotain mikä olisi parisuhteen esteenä. Näillä spekseillä on pärjännyt ihan ok itekseen ja myös suhteessa.

      Parempi kysymys kuitenkin olisi se, että mistä EN luopuisi? Itsestäni ja persoonastani en luovu. Jos siitä ei pidä, ei ole mikään pakko olla. Aina voi olla sellaisen persoonan kans mistä pitää enemmän. En ole kenellekään vankila enkä vanginvartija... :)

      • iuyguytiuytit

        On sillä, aika paljonkin.

        Suomen tavoitelluin sinkku ennen Roopea.

        Uskon, että kärsii nöyryytyksistä -tai on liian sinisilmäinen pelimiehen höpötyksille.


      • Luulisin Siepillä olevan aika kiire kaikkien kuvausten ja kissanristiäisten kanssa. Julkisuudesta elantonsa tienaavat varmaan ymmärtävät paremmin toisiaan. Sen, että vähän väliä joku saa myytyä kuvia seiska-lehteen jonkun fanin viihdyttämisestä, Sen, että töitä tehdään kuukausia toisella puolella maapalloa. Viikkoja toisella puolella Suomea. Niitä töitä tehdään kauniiden ja rohkeiden vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Sen, että kiusauksia varmasti riittää.
        Olishan tuossa luopumista, jos kumppanina olisi joku mustasukkainen ja kontrolloiva ääliö, joka vaatisi kaikkea aikaa ja huomioita itselleen.


    • 7369

      Tulkintakysymys. Mikä on rajoittamista?
      Elämänarvojen uudelleenjärjestely ei mielestäni ole rajoittamista.
      Jostakin tapahtuva vastentahtoinen luopuminen olisi rajoittamista.
      En ole kokenut sellaista mutta kumppanin hyvinvoinnin merkityksen lisääntyminen ilman toiveitakaan, on johtanut asioiden uudelleen arviointiin.
      Minusta on kivaa kun kaverilla on mukavaa.
      Lienenköhän aivopeseytynyt 47:n vuoden avioliiton aikana?

    • Suhteen alussa tai oikeestaan jo ennen, puolisoni oli tietoinen, että mitä siitä seuraisi, jos minulta vaadittaisiin luopumista itselleni tärkeistä asioita. Eikä hän ole koskaan mitään vaatinutkaan. Enkä ole vaatinut minäkään.

      Varsinaisesti ei ole tarvinnut luopua mistään -parisuhteen vuoksi. Ehkä ne rajoitukset on ihan itse aiheutettuja, kaikkien muutosten ja valintojen myötä.

      Jos jotain puuttuu, niin se on aika. Ja sitä aikaa rajoittaa juuri ne mainitut asia; työ, asuinpaikat, erinäiset sosiaaliset vastuut ja velvoitteet, ihmissuhteet. Jos voisin jotain hankkia lisää, niin hommaisin lisää aikaa. Ja jaksavuutta. Mutta käyttäisin sen yhteiseen vapaa-aikaan, mitä se milloinkin mielekästä olisi.

    • flowersreally

      Aika monen pitää ensin tuntea tulleensa rajoitetuksi, jotta voi omista ja toisten asettamista kahleista irtautua. Vastareaktiokin usein on raju, mennään ääripäästä toiseen tai yhdestä kahleesta toiseen.

      Se sitten purkautuu tuon kaltaisina hieman huvittavinakin yksisilmäisinä lausuntoina.

    • Ensin wau sille, että sinä laitat aloituksen. Ensimmäistä kertaa sen nään...tai en ainakaan ole huomannut ennen. Propsit tästä.

      Aiheesta. Siepin kanssa samoilla linjoilla. Toiselle ihmiselle vaan pitää olla se tilaus. Ja oma elämä jo sellainen, että myös sille toiselle on aikaa ja mahdollisuus.

      Moni parisuhdehan kosahtaa siihen, että sitä "kasvetaan" erilleen. Lapset saattaa aiheuttaa sellaista tai toisen uraputki...

      Itse haaveilen sellaisesta nautintosuhteesta, että kun ollaan kahden, sitä ollaan kahden. Ei siihen todellakaan tarvitse elokuvaa, ravintolailtaa tai muuta, kuin läsnäoloa ja sitä todellista yhdessäoloa.
      Sen kun saa välillä ja pitää yhteyttä muuten kuten ystävät konsanaan, niin miksi sitä ei kannustaisi toista elämään ja saamaan onnistumisia, toisaalta lohduttaa ja myötäelää pettymykset.

      • Aijaa. Olen joskus ennenkin laittanut, mutta tultiin kaikki silloin siihen tulokseen, että mun ei niin pitäisi mennä tekemään. Vakikirjoittajat loukkantuivat silloin pahasti jostain. Olisinkohan arvostellut meitä kaikkia "erityisherkkiä" erityisestä itsekeskeisyydestä, "erityisyytemme" varjolla eritysestä erityisaseman vaatimisesta ja itsemme erityisen erityisestä yliasemaan nostamisesta. Voin muistaa väärinkin. ;)


      • "Siepin kanssa samoilla linjoilla. Toiselle ihmiselle vaan pitää olla se tilaus. Ja oma elämä jo sellainen, että myös sille toiselle on aikaa ja mahdollisuus. "

        Mun mielestäni Sieppi oli ihan toista mieltä. Että toinen vaan solahtaa siihen omaan elämään. Sieppihän eli omaa elämämäänsä, vuosia sinkkuna. Halusi kyllä löytää sopivan ihmisen rinnalleen. Ja kun löysi, ei joutunut luopumaan mistään, omasta ajastaan eikä töistään. Ehkäpä tuo suhde toimii just siksi, että molemmilla on aika yhtä kortilla. Kummankaan ei tarvitse pyöritellä peukaloitaan yksin kotona, kun toinen on maailmalla.


      • LinerT.2 kirjoitti:

        "Siepin kanssa samoilla linjoilla. Toiselle ihmiselle vaan pitää olla se tilaus. Ja oma elämä jo sellainen, että myös sille toiselle on aikaa ja mahdollisuus. "

        Mun mielestäni Sieppi oli ihan toista mieltä. Että toinen vaan solahtaa siihen omaan elämään. Sieppihän eli omaa elämämäänsä, vuosia sinkkuna. Halusi kyllä löytää sopivan ihmisen rinnalleen. Ja kun löysi, ei joutunut luopumaan mistään, omasta ajastaan eikä töistään. Ehkäpä tuo suhde toimii just siksi, että molemmilla on aika yhtä kortilla. Kummankaan ei tarvitse pyöritellä peukaloitaan yksin kotona, kun toinen on maailmalla.

        Niin. Siis minunkaan mielestä ei tarvitse mistään haluamastaan luopua, mutta tilaa pitää olla. Jos elämässä on jo 7 päivänä viikossa kaikkea suunniteltu seuraavat sata vuotta ja ainoa mahdollisuus on nähdä kun jumppasali on pyhien takia kiinni, niin en mä sellaiseen lähtis. Sitä tarkoitin tilauksella.

        Koiraihmisenä tiedät, että sille koirallekin pitää olla aikaa... ei riitä että häkissä on pihalla ja saa ruokaa.
        Tuli dejavuu....vuh!


      • LinerT.2 kirjoitti:

        Aijaa. Olen joskus ennenkin laittanut, mutta tultiin kaikki silloin siihen tulokseen, että mun ei niin pitäisi mennä tekemään. Vakikirjoittajat loukkantuivat silloin pahasti jostain. Olisinkohan arvostellut meitä kaikkia "erityisherkkiä" erityisestä itsekeskeisyydestä, "erityisyytemme" varjolla eritysestä erityisaseman vaatimisesta ja itsemme erityisen erityisestä yliasemaan nostamisesta. Voin muistaa väärinkin. ;)

        Olisiko silloin hiertänyt sua esimerkiksi oma nykyinen itsesi. Olethan erityisen herkkä ja sanotkin olevasi sellainen. Nostat itsesi erityisasemaan erityisyytesi perusteella. Nytkö ymmärrät sen merkityksen itselläsikin? Ehkä se on saanut sinut kuulostamaan toisenlaiselta, eikä nämä "kesähelteet"?

        Haluatko sinä sitten tulevaa kumppaniasi kohden "yliaseman"? Että se on oltava sellainen, että näkee minua vaan silloin kun minä niin haluan, kosko olen erakkoluonne ja introvertti? Hyväksy se tai elä sitten tule mun elämään...

        Kuullostaa yhtä houkuttelevalle diilille kuin Harmiksen 50 luvun tasolle naisena palaaminen. Tituleeresinkin sen 20-80 suhdediiliksi. 20 % sulta ja 80 % toiselta henkistä pääomaa, niin voit harkita. Kun ottaa heti alussa luulot pois, niin eipähän tartte vinkua sit.


      • Dissident kirjoitti:

        Olisiko silloin hiertänyt sua esimerkiksi oma nykyinen itsesi. Olethan erityisen herkkä ja sanotkin olevasi sellainen. Nostat itsesi erityisasemaan erityisyytesi perusteella. Nytkö ymmärrät sen merkityksen itselläsikin? Ehkä se on saanut sinut kuulostamaan toisenlaiselta, eikä nämä "kesähelteet"?

        Haluatko sinä sitten tulevaa kumppaniasi kohden "yliaseman"? Että se on oltava sellainen, että näkee minua vaan silloin kun minä niin haluan, kosko olen erakkoluonne ja introvertti? Hyväksy se tai elä sitten tule mun elämään...

        Kuullostaa yhtä houkuttelevalle diilille kuin Harmiksen 50 luvun tasolle naisena palaaminen. Tituleeresinkin sen 20-80 suhdediiliksi. 20 % sulta ja 80 % toiselta henkistä pääomaa, niin voit harkita. Kun ottaa heti alussa luulot pois, niin eipähän tartte vinkua sit.

        Miksi pitäisi sopia parisuhteeseen kaikkien kanssa? Jospa vaan olis suhtessa sellaisen kanssa, joka sopii itselle ja joka kokee että minä olen sopiva hänelle. Kummankaan ei siis tarvitse kelvata kenellekään mulle millään sektorilla. Eikä edes selitellä olemistaan eikä tekemisiään kellekään.


      • LinerT.2 kirjoitti:

        Miksi pitäisi sopia parisuhteeseen kaikkien kanssa? Jospa vaan olis suhtessa sellaisen kanssa, joka sopii itselle ja joka kokee että minä olen sopiva hänelle. Kummankaan ei siis tarvitse kelvata kenellekään mulle millään sektorilla. Eikä edes selitellä olemistaan eikä tekemisiään kellekään.

        *ei tarvitse kelvata kenellekään MUULLE *


      • Dissident kirjoitti:

        Niin. Siis minunkaan mielestä ei tarvitse mistään haluamastaan luopua, mutta tilaa pitää olla. Jos elämässä on jo 7 päivänä viikossa kaikkea suunniteltu seuraavat sata vuotta ja ainoa mahdollisuus on nähdä kun jumppasali on pyhien takia kiinni, niin en mä sellaiseen lähtis. Sitä tarkoitin tilauksella.

        Koiraihmisenä tiedät, että sille koirallekin pitää olla aikaa... ei riitä että häkissä on pihalla ja saa ruokaa.
        Tuli dejavuu....vuh!

        Mulla on 70 kissaa, ei koiria. Ainakaan tän hetkisellä roolihahmolla ei oo koiria. Huomenna voi vaikka olla muutama rotikka, tänään ei oo... Eli sillä ei ole mitään merkitystä.


      • LinerT.2 kirjoitti:

        Mulla on 70 kissaa, ei koiria. Ainakaan tän hetkisellä roolihahmolla ei oo koiria. Huomenna voi vaikka olla muutama rotikka, tänään ei oo... Eli sillä ei ole mitään merkitystä.

        No mä vastaan kaikkiin kolmeen samallakertaa.
        Kerroit joskus kesällä, että sun koiras juoksee vapaana. Ja sama vaikka sulla ois 150 kissaa, niin sehän kuvastais, että määrä korvaa laadun. Ja kissa ei ole laumaeläin, että saattais olla aika huonossa hapessa henkisesti sun 70 kissaa. Hyihyi.

        Eipä sun tarvitsekaan kaikille sopia. Mutta mä vaan tartuin siihen, mitä olit muistisi mukaan itse aikoinaan provoilevasti kirjoittanut. Minusta supistat juuri itseäsi muottiin toisten suhteen, vaikka ei ole pitkä aika kun mulle julistit olevasi leveän sektorin ihminen. Joskus moralisoit minua lokeroitumasta "läheisriippuvaiseksi" nyt olet itse "introvertti". Terve vaan "boksiin". Mä oikeastaan pikkuisen jopa sinun ajatuksilla pääsin sieltä "boksista" itse pois.

        Eikä tää tosiaan ole mitään kisailua Lineri hyvä. Mä haastan sut ajattelemaan. Olitpa irl kuka tahansa. Miksikö? Koska voin ja haluan.

        Ps. Vtu se sokerimössö on hanurista... en saa sitä toimimaan niinkuin pitäis. Mutta ei se satu. Kyllä sillä sais aika kivuttomastikin karvat poikkeen, mutta ehkä se on ammattilaisten juttu...tai ainakin joku ulkopuolinen. Aikamoinen akrobaatti oon, mutta nyt nostan käteni... muuten... onpa aika epäreilua. Naiset kyllä saa vaikka missä minkäkinlaista karvanpoistopalvelua, mutta miehet ei jokapaikassa. Aika törkeetä. Sukupuolirasismia!


      • Dissident kirjoitti:

        No mä vastaan kaikkiin kolmeen samallakertaa.
        Kerroit joskus kesällä, että sun koiras juoksee vapaana. Ja sama vaikka sulla ois 150 kissaa, niin sehän kuvastais, että määrä korvaa laadun. Ja kissa ei ole laumaeläin, että saattais olla aika huonossa hapessa henkisesti sun 70 kissaa. Hyihyi.

        Eipä sun tarvitsekaan kaikille sopia. Mutta mä vaan tartuin siihen, mitä olit muistisi mukaan itse aikoinaan provoilevasti kirjoittanut. Minusta supistat juuri itseäsi muottiin toisten suhteen, vaikka ei ole pitkä aika kun mulle julistit olevasi leveän sektorin ihminen. Joskus moralisoit minua lokeroitumasta "läheisriippuvaiseksi" nyt olet itse "introvertti". Terve vaan "boksiin". Mä oikeastaan pikkuisen jopa sinun ajatuksilla pääsin sieltä "boksista" itse pois.

        Eikä tää tosiaan ole mitään kisailua Lineri hyvä. Mä haastan sut ajattelemaan. Olitpa irl kuka tahansa. Miksikö? Koska voin ja haluan.

        Ps. Vtu se sokerimössö on hanurista... en saa sitä toimimaan niinkuin pitäis. Mutta ei se satu. Kyllä sillä sais aika kivuttomastikin karvat poikkeen, mutta ehkä se on ammattilaisten juttu...tai ainakin joku ulkopuolinen. Aikamoinen akrobaatti oon, mutta nyt nostan käteni... muuten... onpa aika epäreilua. Naiset kyllä saa vaikka missä minkäkinlaista karvanpoistopalvelua, mutta miehet ei jokapaikassa. Aika törkeetä. Sukupuolirasismia!

        Senkus haastat. Ei mua kauheesti huvita avata itseäni eikä mennä turhaan liian syvälle asioihin. Oikeat tilanteet on kuitenkin niin uniikkeja, ettei niitä voi etukäteen juurikaan miettiä. Eikä niitä vanhojakaan halua perata, koska pitäisi liian tarkkaan selittää yksityiskohtia. Mutkat suoraksi, jos pitää jotain selittää.

        Se koiran juokseminen vapaana oli kuvainnollinen juttu, törppö. Eihän koiria saa pitää vapaana. Kotikissat on oikein sosiaalisia keskenään, jos persoonat osuu yksiin. Sama juttu ihmisten kanssa. ;)

        Näin lämpimällä ilmalla se sokeri ei jähmety tarpeeksi? Missä korvessa oikein asut, jos ei karvanpoistajaa löydy miehille? Onhan noita peppureiänkin valkaisijoita, mee jollekin sellaiselle. Joku tipsu kiskoo ihan mielellään sulta perskarvat siinä valkaisun ohessa, usko pois :) Kuuklaa, ihan varmasti joku löytyy.

        Ps. Naiset joutuu maksamaan parturoinnista enemmän kuin miehet. Tasoissa ollaan.


      • LinerT.2 kirjoitti:

        Senkus haastat. Ei mua kauheesti huvita avata itseäni eikä mennä turhaan liian syvälle asioihin. Oikeat tilanteet on kuitenkin niin uniikkeja, ettei niitä voi etukäteen juurikaan miettiä. Eikä niitä vanhojakaan halua perata, koska pitäisi liian tarkkaan selittää yksityiskohtia. Mutkat suoraksi, jos pitää jotain selittää.

        Se koiran juokseminen vapaana oli kuvainnollinen juttu, törppö. Eihän koiria saa pitää vapaana. Kotikissat on oikein sosiaalisia keskenään, jos persoonat osuu yksiin. Sama juttu ihmisten kanssa. ;)

        Näin lämpimällä ilmalla se sokeri ei jähmety tarpeeksi? Missä korvessa oikein asut, jos ei karvanpoistajaa löydy miehille? Onhan noita peppureiänkin valkaisijoita, mee jollekin sellaiselle. Joku tipsu kiskoo ihan mielellään sulta perskarvat siinä valkaisun ohessa, usko pois :) Kuuklaa, ihan varmasti joku löytyy.

        Ps. Naiset joutuu maksamaan parturoinnista enemmän kuin miehet. Tasoissa ollaan.

        Hihhih.. olet hauska tyyppi. Täytyy sanoa. Tykkään susta, vaikka en aina sun kiukkuiluista pidäkään. Toivon silti että pidät luonteesi mikä paistaa väkisin läpi. Olet muuten ihan vtun huono valehtelija. Siihen hommaan ei kannata sun lähteä.

        Mutta mä mielellään sun juttuja täällä katselen. Olet niin eläväinen hupsu. Käkäilet mutta oot hupsu. Sori, mutta en saa ajatusta muuks. Mieli tekis leuan alta rapsuttaa.

        Nooh. Enpä tee muutamasta karvasta asiaa. Asun mörön persiissä ja thats it. Sheivata osaan ja eipä se hullumpaa ole. Ehkä tälleen alussa jopa kiihottavaakin. Mutta pörrönä en usko enää itseäni näkevän. Tää on mun juttu. Tykkään.


      • Dissident kirjoitti:

        Hihhih.. olet hauska tyyppi. Täytyy sanoa. Tykkään susta, vaikka en aina sun kiukkuiluista pidäkään. Toivon silti että pidät luonteesi mikä paistaa väkisin läpi. Olet muuten ihan vtun huono valehtelija. Siihen hommaan ei kannata sun lähteä.

        Mutta mä mielellään sun juttuja täällä katselen. Olet niin eläväinen hupsu. Käkäilet mutta oot hupsu. Sori, mutta en saa ajatusta muuks. Mieli tekis leuan alta rapsuttaa.

        Nooh. Enpä tee muutamasta karvasta asiaa. Asun mörön persiissä ja thats it. Sheivata osaan ja eipä se hullumpaa ole. Ehkä tälleen alussa jopa kiihottavaakin. Mutta pörrönä en usko enää itseäni näkevän. Tää on mun juttu. Tykkään.

        Sinuna miettisin vielä sitä luean alta rapsuttelua.

        http://worth1000.s3.amazonaws.com/submissions/555000/555128_60be_1024x2000.jpg

        Täytyy varmaan käydä siinä yhdessä ketjussa kertomassa nainen34:lle, että sulla on piikikäs sänki... >:-)



      • LinerT.2 kirjoitti:

        *Leuan alta* Stana, kirjottelen tänään koko ajan väärin.

        Niin... no ei ehkä sitkään höpsö, vaan höselö.

        Ja ihan sama vaikka kirjoitat mistä sille tyypille. Taitaa olla kiinnostunut omista varpaanväleistäkin enemmän kun mun sänkisyydestä.


      • Dissident kirjoitti:

        Niin... no ei ehkä sitkään höpsö, vaan höselö.

        Ja ihan sama vaikka kirjoitat mistä sille tyypille. Taitaa olla kiinnostunut omista varpaanväleistäkin enemmän kun mun sänkisyydestä.

        Ja vaikka "pyllymies"oonkin henkeen ja vereen, ei rehevät tisukuvatkaan säikäytä.


      • 9876876868
        Dissident kirjoitti:

        Olisiko silloin hiertänyt sua esimerkiksi oma nykyinen itsesi. Olethan erityisen herkkä ja sanotkin olevasi sellainen. Nostat itsesi erityisasemaan erityisyytesi perusteella. Nytkö ymmärrät sen merkityksen itselläsikin? Ehkä se on saanut sinut kuulostamaan toisenlaiselta, eikä nämä "kesähelteet"?

        Haluatko sinä sitten tulevaa kumppaniasi kohden "yliaseman"? Että se on oltava sellainen, että näkee minua vaan silloin kun minä niin haluan, kosko olen erakkoluonne ja introvertti? Hyväksy se tai elä sitten tule mun elämään...

        Kuullostaa yhtä houkuttelevalle diilille kuin Harmiksen 50 luvun tasolle naisena palaaminen. Tituleeresinkin sen 20-80 suhdediiliksi. 20 % sulta ja 80 % toiselta henkistä pääomaa, niin voit harkita. Kun ottaa heti alussa luulot pois, niin eipähän tartte vinkua sit.

        Myös moni mies haluaa tuollaista kuin Liner. Varsinkin yrittäjät, ja yhteishuoltajuudessa olevat ihmiset.

        Petit itse, kun olit siinä "kunnon parisuhteessa". Lapsillakin on nyt kaksi kotia.

        (Toki kaikki johtui narsistisesta exästä..) :D


      • 9876876868 kirjoitti:

        Myös moni mies haluaa tuollaista kuin Liner. Varsinkin yrittäjät, ja yhteishuoltajuudessa olevat ihmiset.

        Petit itse, kun olit siinä "kunnon parisuhteessa". Lapsillakin on nyt kaksi kotia.

        (Toki kaikki johtui narsistisesta exästä..) :D

        Mitähän mahdat ajaa takaa? Kysyppä suoraan. Voin vastata vaikka puskaan.


      • 987987989
        Dissident kirjoitti:

        Mitähän mahdat ajaa takaa? Kysyppä suoraan. Voin vastata vaikka puskaan.

        Tuomitset Linerin elintavat..

        Miten voit tehdä sen ottaen huomioon, millainen itse olet?

        (Olen ollut täällä noin 3x kauemmin kuin sinä. "Persoonani" ei vaihdu tuuliviirimäisesti.)

        Vielä puskista: Yritä vähän tiivistää jonninjoutavia höpötyksiäsi.. Mukavampaa kaikille.


      • 987987989 kirjoitti:

        Tuomitset Linerin elintavat..

        Miten voit tehdä sen ottaen huomioon, millainen itse olet?

        (Olen ollut täällä noin 3x kauemmin kuin sinä. "Persoonani" ei vaihdu tuuliviirimäisesti.)

        Vielä puskista: Yritä vähän tiivistää jonninjoutavia höpötyksiäsi.. Mukavampaa kaikille.

        Milloin ole Linerin elintavat tuominnut? En varmasti ole sitä tehnyt, koska tiedän itseni. Minulle palstan jokainen kirjoittaja elää minusta välittämättä. Miksi mä tuomitsisin? En käsitä tuota yhtään...

        Minä etsin itseäni. Vuorokausi sitten halusin parisuhteen. Nyt en enää. Jos se sinua ahdistaa. .voit unohtaa minut. Dissident ja kaappi ei ole sinulle mitään.

        Kuten edellä sanoin...voit unohtaa, skipata. Minä en ainakaan sinusta mieti paskaakaan. Kun painan viestin eetteriin olet zero. Nolla. Et yhtikäs mitään. Tästä lähtee...hep.


      • Dissident kirjoitti:

        Milloin ole Linerin elintavat tuominnut? En varmasti ole sitä tehnyt, koska tiedän itseni. Minulle palstan jokainen kirjoittaja elää minusta välittämättä. Miksi mä tuomitsisin? En käsitä tuota yhtään...

        Minä etsin itseäni. Vuorokausi sitten halusin parisuhteen. Nyt en enää. Jos se sinua ahdistaa. .voit unohtaa minut. Dissident ja kaappi ei ole sinulle mitään.

        Kuten edellä sanoin...voit unohtaa, skipata. Minä en ainakaan sinusta mieti paskaakaan. Kun painan viestin eetteriin olet zero. Nolla. Et yhtikäs mitään. Tästä lähtee...hep.

        Itseasiassa löylyissä mietin asiaa tarkemmin..Lineri sanoin mulle, että sen periaatteet on paremmat. Silti se on arvosteelut mun elintapaa enemmän kuin mä sen.

        Se eilen sanoi käyttävänsä seksuaalisesti hyväkseen toisen kotona sitä. Kun taas mä en ole edes visaillen väittänyt käyttäväni ketään seksuaalisesti hyväkseni.

        Kyllä nyt on vaan naiset hyväsyttävä asia, että aikanaan täältä miesten joukosta kuoriutuu niitä mitä ei voi käyttää hyväkseen.
        Ja minua ei käytetä hyväkseen. Minun pitää saada jotain muuta kuin fitnessperse ja pömpöttävät tissit. Eikä auta vtun kitinät. Perustakaa mun puolesta vaikka kuoro.


    • aaa184

      Ei se minulle ole olennaista. Vaikka minusta on tärkeää että kummallakin on myös omat ympyränsä niin olen kyllä valmis parisuhteessa pohtimaan asioiden tärkeyttä ja merkitystä itselleni. Paljon myös riippuu olosuhteista ja tarkoitusperistä.

      Esimerkiksi ollaan pelailtu kavereiden kanssa sählyä vuosi ja keväällä olisi viikonlopun turnaus toisella puolen Suomea. Tämä turnaus on joukkueelle sellainen kruunu kaudelle ja sekä minulle että kavereille hyvin tärkeä yhteinen kokemus. Jos kumppani ei halua päästää minua sinne turnaukseen vaikka sillä perusteella ettei pidä kavereistani tai siellä voi tapahtua kaikenlaista niin se on sellaista rajoittamista jota en hyvällä katso.
      Toisaalta jos kumppani on vaikka vuorotyössä ja samaan viikonloppuun osuisi hänelle harvinaisempi koko viikonlopun vapaa niin todennäköisesti siinä tilanteessa jo itse ilmoittaisin kavereille tilanteen ja jäisin kotiin viettämään kahdenkeskeisen viikonlopun.

    • Mielestäni parisuhteessa ei pidä joutua valitsemaan itselle tärkeiden asioiden välillä ja toisen minulle asettamien vaatimusten välillä. Parisuhde on kahden ihmisen välinen kompromissi, kumpikin luopuu jostaki saaden tilalle jotain uutta. Työ, harrastukset ja sosiaalinen elämä eivät kuulu rajoitettavien listalle, mutta jos kaljaillat kavereiden kanssa ovat tärkeämpiä kuin kumppanin kanssa vietetty aika, niin parisuhde ei ole silloin yhtä tärkeä kuin ne kaverit. Mutta tässäkin valinta pitää saada tehdä itse,ei kumppanin vaatimuksesta. Kumppanille pitää löytyä aikaa omien kiireiden keskeltä, jos sitä aikaa ei löydy, ei ole haluakaan panostaa suhteeseen, silloin kannattaa viheltää peli poikki.

      • Mitä se suhteeseen panostaminen lopulta on? En minä ole ystävyyssuhteisiinkaan panostanut koskaan sen enempää, ne menee omalla painollaan.

        Ymmärrän jos on jotain tavoitteita, päämääriä. Yhteinen koti, lapset, tai jotain vastaavaa. Jollakin voi olla tavoitteena saada vaikkapa kaveri mökille. Siinä tapauksessa pitää tehdä jotain, jotta tavoite saavutetaan. Mutta ihan näin kun elämä on hyvää ja valmista tavallaan, niin jos ei ihan tavallisuus riitä, niin en tiedä haluanko lähteä "panostamaan" yhtään mitään.


      • LinerT.2 kirjoitti:

        Mitä se suhteeseen panostaminen lopulta on? En minä ole ystävyyssuhteisiinkaan panostanut koskaan sen enempää, ne menee omalla painollaan.

        Ymmärrän jos on jotain tavoitteita, päämääriä. Yhteinen koti, lapset, tai jotain vastaavaa. Jollakin voi olla tavoitteena saada vaikkapa kaveri mökille. Siinä tapauksessa pitää tehdä jotain, jotta tavoite saavutetaan. Mutta ihan näin kun elämä on hyvää ja valmista tavallaan, niin jos ei ihan tavallisuus riitä, niin en tiedä haluanko lähteä "panostamaan" yhtään mitään.

        Tavallisuuteen puuttuu varmasti ainakin Pikkukakkonen. Joku voi tykätä, jos miehellä on kova yritys päällä, mä en tykkää. Feikkaajat saa kenkää heti kun sellaista paljastuu. Rehellisintä olis, jos Pikkukakkonenkin heti kättelyssä kertoisi naisille, että jokainen nainen haluaa vain jykeväleukaisen statusmiehen ja hyötyä miehestä taloudellisesti ja sosiaalisesti, ja ettei ole siitä asiasta valmis koskaan muuttamaan mieltään, ja että mitähän se parisuhdehuora olikaan vailla? ;)


      • No joo, kyllä minä tavallaan ymmärrän tuon "panostamisen". Kai se on sitä, että haluaa olla just sen ihmisen kanssa, ja on valmis tietyissä rajoissa tekemään sen asian eteen jotain jotta tilanne säilyy tai muuttuu halutunlaiseksi. Jostain syystä mulle tulee tuosta fiilis, että siinä voi myös hävitä ne panoksensa.


      • LinerT.2 kirjoitti:

        No joo, kyllä minä tavallaan ymmärrän tuon "panostamisen". Kai se on sitä, että haluaa olla just sen ihmisen kanssa, ja on valmis tietyissä rajoissa tekemään sen asian eteen jotain jotta tilanne säilyy tai muuttuu halutunlaiseksi. Jostain syystä mulle tulee tuosta fiilis, että siinä voi myös hävitä ne panoksensa.

        Ystävyys ja parisuhde ovatkin kaksi eri asiaa. Minulla on muutamia sellaisia ystäviä, joita saatan tavata muutaman vuoden välein ja juttu luistaa silti. Parisuhde ei toimi sillä tavoin, suhteeseen pitää panostaa, jos sen haluaa toimivan. Eli ei voi aina ajatella ensin itseään ja omia tarpeitaan, joutuu väkisinkin ottamaan toisen huomioon. Jos se ärsyttää,silloin juttu ei toimi, jos se tapahtuu kuin luonnostaan, silloin on löytynyt se oikea kumppani. Huonoon parisuhteeseen ei kannata panostaa, ei voi vain päättää, että nyt minä olen tuon kanssa yhdessä, koska en varmasti parempaakaan löydä. Ei, vaikka kummallakin olisi päämääränä omakotitalo, farkkuauto, kultainen noutaja ja pari sievää ja hyvinkäyttäytyvää lasta.


    • eikenenkäänoma

      Hänestä tuntuu ettei hänestä ole enää parisuhteeseen ollenkaan, mutta se voi johtua siitä ettei hän voi hyvin. Monta viime vuotta on ollut vaikeita siksi, että iso määrä ihmisiä on ilman lupaa puuttunut hänen elämäänsä. Se on vienyt voimat eli se tarkoitus miksi "apuun" alettiin on saanut aikaan täysin päinvastaisen tuloksen kuin mihin projekti alunperin tarkoitettiin. Ja sitä auttajien on ollut vaikea ymmärtää, koska sitä on jatkettu vuosia vaikka hän kertoi ettei se sovi hänen luonteelleen. Eli hänen näkökulmasta ainoa vaihtoehto on saada olla yksin ja parantua noista vuosista hiljaisuudessa niin arjessa kuin sen ulkopuolellakin. Hän ei osaa sanoa kuinka kauan siihen menee, mutta varmaa on että jos ns. auttaminen jatkuu pienessäkään määrin niin se varmistaa pelkän ykisn olemisen tarpeen. Näistä kiusaamisen vuosista hän voi kertoa rehellisesti ja jos toinen kuulija ei ymmärrä niin se ei ole hänen vastuullaan.

    • Totaalista luopumista en ymmärrä, mutta kompromisseja täytyy kuitenkin tehdä myös niiden tärkeiden asioiden suhteen

    • Tulipa vielä muutama asia mieleen.

      Luultavasti ajatuksiin vaikuttaa paljon nykyinen elämän tilanne. Jos vaikkapa perhehaaveet on jo toteutettu, niiden eteen ei enää tarvitse nähdä vaivaa eikä sellaista paniikkia kumppanin etsimisessä ole. Luultavasti omakin elämä on silloin jo siinä vaiheessa, että ollaan oikeasti aikuisia ja tiedetään mitä halutaan. On jo oma asunto, vakaa toimeentulo. Ehkäpä oma elämä on jo onnellista, ilman kumppania. Siksi ei ole tarvetta eikä halua luopuakaan mistään saavutetusta hyvästä.

      Tilanne on eri parikymppisillä ja nelikymppisillä. Parikymppisillä harvemmin on vaikkapa lapsenlapsia, sairaita vanhempiaan hoidettavana tai muita vastaavia velvollisuuksia, jotka tulevat tavallisten töiden, sukulaisten, ystävien ja harrastusten lisäksi. Ei siitä lähdetä toiselle paikkakunnalle niin vaan. Lähtökohdat on erilaiset, ne joilla ei ole velvollisuuksia eivät välttämättä ymmärrä niitä joilla on.

      Ihmiset on niin erilaisia. Joku voi olla vuosia yksinään mielellään, toinen taas hakeutuu toisen seuraan jo muutaman kuukauden päästä edellisestä erosta. Tietysti se, joka tarvitsee kumppanin elämäänsä, on valmiimpi joustamaan ja luopumaan itselleen tärkeistä asioista toisen vuoksi. Sellaiset pariutuukin helpommin, ainakin lyhytaikaisesti.

      Ja edelleen, ihmisten erilaisuudesta. Minä esimerkiksi en ole koskaan yksinäni yksinäinen. Minulla on tuttavapiirissä monta samanlaista ihmistä. Eikä ole yllätys, että tästä porukasta löytyy paljon mieleltään ikisinkkuja, vaikka heillä onkin kumppani. Hyvä suhde, mutta mielen on oltava vapaa omaan aikaan. Tiedän, että sellainen kumppanuus on mahdollista, jossa arvostetaan toisen (tai molempien) tarvetta olla myös yksin.

      Parisuhteelle ei taida olla yhtä pitävää määritelmää.

      • flowersreally

        Mun on edelleen hyvin vaikea ymmärtää sitä vastakkainasettelua, joka kuultaa kirjoituksistasi.

        Kirjoitat esim:

        ”Parikymppisillä harvemmin on vaikkapa lapsenlapsia, sairaita vanhempiaan hoidettavana tai muita vastaavia velvollisuuksia, jotka tulevat tavallisten töiden, sukulaisten, ystävien ja harrastusten lisäksi. Ei siitä lähdetä toiselle paikkakunnalle niin vaan. Lähtökohdat on erilaiset, ne joilla ei ole velvollisuuksia eivät välttämättä ymmärrä niitä joilla on.”

        Eli kaikki muut ihmissuhteet saavat rajoittaa (kirjoitat velvollisuuksista), mutta parisuhde ei? Muille ihmissuhteille kuuluu oma aikansa/panostuksensa, mutta parisuhteelle ei?

        Mulle toi vastakkainasettelu tuntuu hakemalla haetulta, koska parisuhteessa on mun mielestä lähtökohtaisesti aina kyse siitä, että elämä on parempaa, täydempää kun se toinen on siinä mukana. Silloin keskustelu siitä, kuinka parisuhteeseen panostaminen on riski on aika pitkälle sitä samaa markkinateoriakakkendaalia kuin monet pikkukakkosen jututkin. Koska se toinen on jo antanut sulle jotain, jonka haluat elämääsi.

        Ehkä sua (ja Sieppiä) ja/tai aikaanne on yritetty kontrolloida liikaa (tää on varmaan melko yleinen miesten helmasynti, tämä palstakin on pyhitetty naisten kontrolloimiselle – silloin tietty ei auta vaikka toisessa vaakakupissa ois vaikka mitä). Mutta ei sen perusteella kannata parisuhdetta tai koko vastakkaista sukupuolta tuomita (ellet halua olla naispuolinen IkiHarmi). Ne kontrolloivat tyypit on vaan olleet vääriä, niillä on ollut erilaiset tarpeet parisuhteelle kuin teillä. Onneksi jokainen voi räätälöidä oman suhteensa (ajankäytön jne suhteen) juuri sellaiseksi kuin haluaa. Pitää vaan löytää se oikea tyyppi.


      • flowersreally kirjoitti:

        Mun on edelleen hyvin vaikea ymmärtää sitä vastakkainasettelua, joka kuultaa kirjoituksistasi.

        Kirjoitat esim:

        ”Parikymppisillä harvemmin on vaikkapa lapsenlapsia, sairaita vanhempiaan hoidettavana tai muita vastaavia velvollisuuksia, jotka tulevat tavallisten töiden, sukulaisten, ystävien ja harrastusten lisäksi. Ei siitä lähdetä toiselle paikkakunnalle niin vaan. Lähtökohdat on erilaiset, ne joilla ei ole velvollisuuksia eivät välttämättä ymmärrä niitä joilla on.”

        Eli kaikki muut ihmissuhteet saavat rajoittaa (kirjoitat velvollisuuksista), mutta parisuhde ei? Muille ihmissuhteille kuuluu oma aikansa/panostuksensa, mutta parisuhteelle ei?

        Mulle toi vastakkainasettelu tuntuu hakemalla haetulta, koska parisuhteessa on mun mielestä lähtökohtaisesti aina kyse siitä, että elämä on parempaa, täydempää kun se toinen on siinä mukana. Silloin keskustelu siitä, kuinka parisuhteeseen panostaminen on riski on aika pitkälle sitä samaa markkinateoriakakkendaalia kuin monet pikkukakkosen jututkin. Koska se toinen on jo antanut sulle jotain, jonka haluat elämääsi.

        Ehkä sua (ja Sieppiä) ja/tai aikaanne on yritetty kontrolloida liikaa (tää on varmaan melko yleinen miesten helmasynti, tämä palstakin on pyhitetty naisten kontrolloimiselle – silloin tietty ei auta vaikka toisessa vaakakupissa ois vaikka mitä). Mutta ei sen perusteella kannata parisuhdetta tai koko vastakkaista sukupuolta tuomita (ellet halua olla naispuolinen IkiHarmi). Ne kontrolloivat tyypit on vaan olleet vääriä, niillä on ollut erilaiset tarpeet parisuhteelle kuin teillä. Onneksi jokainen voi räätälöidä oman suhteensa (ajankäytön jne suhteen) juuri sellaiseksi kuin haluaa. Pitää vaan löytää se oikea tyyppi.

        "Eli kaikki muut ihmissuhteet saavat rajoittaa (kirjoitat velvollisuuksista), mutta parisuhde ei?"

        Ei tuossa ole mitään ristiriitaa. Itse määrittelet sen, mikä sun elämääsi rajoittaa vai rajoittaako mikään. Ja mistä olet valmis luopumaan ja mistä et. Tärkeää ei ole löytää kaikille sopivaa keinoa toimia, vaan halusin kuulla asiasta muiden kokemuksia ja näkemyksiä. On ihan yhtä oikein uhrata koko elämänsä puolison hyväksi kuin olla uhraamatta yhtään mitään. Jokaisen oma asia ja kaikki itselleen sopivalla tavalla.

        Voithan sinä kysellä porukalta, kuinka paljon sairaiden vanhempien hoitaminen saa rajoittaa elämää. Tai vaikka työnteko. Mua kiinnostaa tällä hetkellä asia enemmän parisuhteen kannalta, siksi esitin kysymyksen siitä.


      • flowersreally
        LinerT.2 kirjoitti:

        "Eli kaikki muut ihmissuhteet saavat rajoittaa (kirjoitat velvollisuuksista), mutta parisuhde ei?"

        Ei tuossa ole mitään ristiriitaa. Itse määrittelet sen, mikä sun elämääsi rajoittaa vai rajoittaako mikään. Ja mistä olet valmis luopumaan ja mistä et. Tärkeää ei ole löytää kaikille sopivaa keinoa toimia, vaan halusin kuulla asiasta muiden kokemuksia ja näkemyksiä. On ihan yhtä oikein uhrata koko elämänsä puolison hyväksi kuin olla uhraamatta yhtään mitään. Jokaisen oma asia ja kaikki itselleen sopivalla tavalla.

        Voithan sinä kysellä porukalta, kuinka paljon sairaiden vanhempien hoitaminen saa rajoittaa elämää. Tai vaikka työnteko. Mua kiinnostaa tällä hetkellä asia enemmän parisuhteen kannalta, siksi esitin kysymyksen siitä.

        Tässä on varmaan sellainen perustavanlaatuinen näkemysero, että sä näet ihmissuhteet velvollisuuksina tai rajoitteina, mutta mä en.


      • flowersreally kirjoitti:

        Tässä on varmaan sellainen perustavanlaatuinen näkemysero, että sä näet ihmissuhteet velvollisuuksina tai rajoitteina, mutta mä en.

        Jokaisessa ihmissuhteissa on velvollisuutensa ja rajansa olis hyvä kans tietää. :)


      • flowersreally
        LinerT.2 kirjoitti:

        Jokaisessa ihmissuhteissa on velvollisuutensa ja rajansa olis hyvä kans tietää. :)

        Mun mielestä ei ole vääriä ihmissuhteita, on vaan vääriä ihmisiä.
        Eli jos ihmissuhde tuntuu velvollisuudelta tai rajat ylittyvät, niin henkilö on väärä.

        Se on niin yksinkertaista :)


      • flowersreally kirjoitti:

        Mun mielestä ei ole vääriä ihmissuhteita, on vaan vääriä ihmisiä.
        Eli jos ihmissuhde tuntuu velvollisuudelta tai rajat ylittyvät, niin henkilö on väärä.

        Se on niin yksinkertaista :)

        Tai sitten on vain oikeita ihmisiä mutta väärissä ihmissuhteessa ;)

        Jos joskus hoidat sairasta äitiäsi, se voi tuntua joskus velvollisuudelta. Kyllä se äiti on silti ihan oikea henkilö ja oikea ihminen. Rakastettavakin vielä.


      • flowersreally
        LinerT.2 kirjoitti:

        Tai sitten on vain oikeita ihmisiä mutta väärissä ihmissuhteessa ;)

        Jos joskus hoidat sairasta äitiäsi, se voi tuntua joskus velvollisuudelta. Kyllä se äiti on silti ihan oikea henkilö ja oikea ihminen. Rakastettavakin vielä.

        Vanhemmat on tässä yhteydessä huono esimerkki, koska niitä ei voi valita. Kaikki muut ihmissuhteet voi valita.

        Mutta kyllä mä silti sairasta äitiä hoitaisin rakkaudesta, en velvollisuudesta. Jos alkaisi tuntua liikaa velvollisuudelta tai tuntuisi, että omat rajat ylittyy, niin hakisin apua, ratkaisisin asian parhaalla mahdollisella tavalla – meidän molempien kannalta. En uhrautuisi. Ei musta silloin olisi oikeasti äidillekään apua. En kokisi äidin rajoittavan mun elämää, se kuuluu mun mielestä elämän normaaliin kiertokulkuun, että me hoidamme ja huolehdimme niistä, jotka ovat aiemmin meistä huolehtineet. Rakkaudesta, ei velvollisuudesta.

        Ja toki tiedän myös tapauksia, joissa lapsi on katkaissut suhteet toiseen tai molempiin vanhempiinsa. Kaikki vanhemmat eivät ole edes rakastettavia, vaikka oikeita ihmisiä ovatkin.

        Ei se, että on mulle suhdemielessä väärä (lähes kaikki ihmiset on) tarkoita mulle, että henkilö olisi jotenkin muuten väärä.


      • flowersreally kirjoitti:

        Vanhemmat on tässä yhteydessä huono esimerkki, koska niitä ei voi valita. Kaikki muut ihmissuhteet voi valita.

        Mutta kyllä mä silti sairasta äitiä hoitaisin rakkaudesta, en velvollisuudesta. Jos alkaisi tuntua liikaa velvollisuudelta tai tuntuisi, että omat rajat ylittyy, niin hakisin apua, ratkaisisin asian parhaalla mahdollisella tavalla – meidän molempien kannalta. En uhrautuisi. Ei musta silloin olisi oikeasti äidillekään apua. En kokisi äidin rajoittavan mun elämää, se kuuluu mun mielestä elämän normaaliin kiertokulkuun, että me hoidamme ja huolehdimme niistä, jotka ovat aiemmin meistä huolehtineet. Rakkaudesta, ei velvollisuudesta.

        Ja toki tiedän myös tapauksia, joissa lapsi on katkaissut suhteet toiseen tai molempiin vanhempiinsa. Kaikki vanhemmat eivät ole edes rakastettavia, vaikka oikeita ihmisiä ovatkin.

        Ei se, että on mulle suhdemielessä väärä (lähes kaikki ihmiset on) tarkoita mulle, että henkilö olisi jotenkin muuten väärä.

        .. Hyvin puhuttu.. Korjaisin kuitenkin sen verran, että myös kaikki muut(kin) "suhteet" voi valita, mutta tämä nyt on itsestään selvä asia.. Tai ainakin pitäisi olla.. ;P.. Noh, IhmisSuhteet pääsääntöisesti vaikuttaa myös niihin enemmän tai vähemmän jollakin tavalla.. ;P


    • kjgjhgkjhgjhgkjhk

      Mukavaa, että palstalla on nyt näin paljon hyviä keskustelijoita! Muistin taas, miksi täällä kannattaa välillä käydä..

    • tasa-arvoinenn

      Kun seurustelusuhde alkaa, niin kyllä minä koen, että kummankin pitää mukautua jonkun verran niin, että kummankin on suhteessa hyvä olla. En olisi valmis esim. muuttamaan toiselle puolelle Suomea parisuhteen takia (nykyisellä paikkakunnalla minulla on kiva työ, omistusasunto sekä suku) enkä olisi valmis esim. luopumaan yhteydenpidosta sukulaisiini miehen vuoksi. En olisi myöskään valmis luopumaan puheliaisuudestani vain siksi, että mies ei pidä siitä. En olisi valmis myöskään vaihtamaan uskontoa miehen uskontoon (esim. ev.lut:ista muslimiksi). Luulen, että nämä onkin sellaisia perustavaa laatua olevia kysymyksiä yhteisistä elämänarvoista.

      Olisin valmis kuitenkin pienemmissä asioissa neuvottelemaan miehen kanssa asioista esim. jos mies ei tykkää kaalin hajusta, niin voisin välttää tekemästä kaaliruokia niin usein kun haluaisin. Voisin myös esim. miehen mieliksi pukeutua useammin stay up -sukkiin tai pitämään hiukset pitkinä, vaikka itse olisin valmis muuhun. Voisin myös vähentää harrastuksiani jonkun verran, jos miehestä tuntuisi siltä, että ehdimme viettää liian vähän aikaa yhdessä (nyt harrastuksia on joka illalle).

      Yhteenvetona: minulle todella tärkeissä asioissa en voisi joustaa, mutta pienissä asioissa ihan hyvin. Pikkuasioissa merkitystä on tietysti myös sillä, että kumpikin tekee kompromisseja.

      • .. Hyviä jutskia tässäkin.. "perusasioita" jotka "pitäisi" tulla AutoMaagisesti SelkäRangasta.. Mut joo.. Kaikilla ei jostain syystä tule.. Itsekkyys on paha KansanTauti Suomessakin.. Ainakin Nykyään.. ;P


    • Mulla on vaan asioita elämässä, mutta ei niistä mikään ole mitenkään tärkeä.

      Jos olisi jotain tärkeää en luopuisi siitä parisuhteen vuoksi. Mainitsemasi työt, harrastukset, ystävät jne. kyllä saa sovitettua parisuhteen kanssa. Lapset ja perhe vaatisi jo jonkinlaista survomista jostain suunnasta, mutta lapsettomien parisuhde nyt ei niin ihmeellisyyksiä vaadi. Asuinpaikka voisi kenties olla jonkinlainen koetinkivi: jos haluaisinkin asua ihan jossain muualla, niin edessä voisi sitten olla valinta parisuhteen ja asuinpaikan välillä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tykkään sinusta ikuisesti

      Olet niin mukava ja ihana ihminen rakas. ❤️
      Ikävä
      17
      6020
    2. Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella

      No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus
      Kasinopelit
      0
      4661
    3. Minä häviän tämän taistelun

      Ikä tekee tehtävänsä. En enää miellytä silmääsi.
      Ikävä
      56
      3160
    4. Kirjoita yhdellä sanalla

      Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin
      Ikävä
      226
      2876
    5. Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi

      En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon
      Ikävä
      33
      2436
    6. Onko muita oman polkunsa kulkijoita

      Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella
      Iisalmi
      45
      2350
    7. Sydän karrella

      Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme
      Ihastuminen
      22
      2033
    8. Olet hyvin erilainen

      Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja
      Ikävä
      73
      1757
    9. Miksi halusit

      Tällaisen suhteen?
      Ikävä
      38
      1560
    10. Mikä älykkäissä naisissa pelottaa?

      Miksei heitä uskalla lähestyä?
      Ikävä
      179
      1437
    Aihe