Elämä on merkityksetöntä

Tuo pätee vain jos kuolematonta sielua ei ole.

MItä sitten?

Jos kuolematon sielu on niin merkitys jatkuu.

Ihminen, alaston apina, on lyhykäisen evoluution toimesta saanut aivot (oikeastaan niiden prototyypin) ja käyttää niitä kaikenlaiseen pohtimiseen muiden älyväläysten ohella.
Muu luomakunta elää näistä pähkäilyistä vapaana, ehkä mekin elimme siten varhaisessa menneisyydessä kun olemassaolon taistelu vei kaiken aikamme.

Mitäpä jos menisit ja istuttaisit puun.

Kyllä nuori löytää lisääntymis - ja paritteluvietissä tarpeeksi merkitystä. Vanha rappeutuu, mutta tahtoo hallita vähintään omaa elämäänsä. Sekä jättää jäljen historian lehdille?

Determinismi tekee elämästä tylsää tai kohtalokkaan vaarallista. Emme ole vain me, vaan näkymättömissä vaikuttaa latistajia.

Voi luoda oman konseptin, mutta se vaatii vapaan ympäristön, joka on suurimerkityksellistä sinänsä. Koneet voi olla vain vapaassa ympäristössä luotu sisältö elämässä. Missä on orjuutta ei ole koneita.

Elämän epävarmuus ja kaoottisuus tekee elämästä mielekkään ja arvokkaan. Täysin deterministisessä maailmassa millään ei ole mitään merkitystä ja samaa koskee täysin satunnaista maailmaa. Ihminen kokee olevansa aidosti elossa ja elävänsä merkityksellistä elämää nimenomaan kokiessaan esim. olevansa kuolemanvaarassa tai muissa dramaattisissa tilanteissa.

Mitä turvatumpaa ja kaavamisempaa ihmisten elämä on sitä tylsemmäksi ja merkityksettömämmäksi se koetaan. Ei ennustettavissa olevassa ja varmassa ole mitään mielenkiintoista. Esim. pelit ovat mielenkiintoisia vain jos niissä on suurempi mahdollisuus epäonnistua kuin onnistua.

"Siispä ihmisen elämällä ei ole merkitystä, koska ihmisen merkitys katoaa hänen kuolemansa myötä, eikä ihminen ei voi välttää kuolemaa."

Täsmälleen päinvastoin. Jos tietäisi ettei kuole koskaan vaikka tekisi mitä niin elämästä tulisi äärettömän tylsää. Merkitys ja riski kuuluvat aina yhteen.

Tietenkin merkitys on subjektiivinen koska kyse on nimenomaan merkityksen kokemisesta.

Tähänastinen elämä Maassa todellakin voi tuhoutua monellakin tavoin jäljettömiin.

Tekninen ja kyberneettinen - siis myös itsensä korkeimman älyllisen toimijan omia toimintatapojakin koskeva - kehitys mahdollistaa periaatteessa elämän laajentumisen ja kehittymisen niin, että merkittävä osa tuhomekanismeista pystytään väistämään tai eliminoimaan. Tällöin elämästä on tullut erottamaton ja maaimankaikkeuden mitoissa pysyväkin osa sitä.

Tämänhetkisen ja aikaisemman elämän merkitys on olla tulevaisuuden mahdollisuuksien välttämätön edellytys.

Elämän merkitys toimii mielestäni yhteisöllisellä tasolla tyydyttävästi.
Ihminen pystyy antamaan yhteisölleen paremman tulevaisuuden omalla toiminnallaan, eli tavallaan elämäntyömme jatkuu kun aika jättää meistä vaikka meillä ei olisi jälkikasvua.
On myös oikein että meidät aikanaan unohdetaan, muutenhan me hukuttaisiin menneisyyden muistoihin.

Vaikuttaa siltä, että kirjoittajat sekoittavat merkitykset ja tarkoitukset toisiinsa. "Merkitys" liittyy asian painoarvoon. "Tarkoitus"puolestaan kohdistuu asian toimivuuteen, eli siihen, mitä funktiota jokin asia palvelee.

Elämällä voi olla sekä itseis- että välinearvo. Elämä itsessään voi siis olla arvokas subjektiivisista lähtökohdista riippumatta. Elämän välinearvo taas korostuu monissa kulttuurillisissa ja sosiaalisissa yhteyksissä.

Elämäntarkoitus perustuu siihen, mitä tarkoitusta elämä missäkin tapauksessa palvelee. Taustalla on usein hyöty- eli utilitaristisia näkökohtia. Yhden elämä voi hyödyttää toisen elämää ja päinvastoin. Utilitaristiselta näkökannalta katsottuna maailma on sitä arvokkaampi, mitä enemmän se sisältää elämää.

Ei mitään uutta tietoa. Esim: kaikki paitsi puutarhanhoito on turhaa, eikä sekään ole kovin tärkeää.

Unohdat että ihminen on osa elämää, ja siksi elämällä on myös merkitys, koska ihminen on luonut merkityksen elämään.