Elämän tarkoitus: Kohti yhdyntää?

Paremminkin kohti universaalia ykseyttä. Eli pyritään kokemuksen kautta havaitsemaan todellisuus sellaisena kuin se pohjimmiltaan on - ykseys. Tämä kokemuksellinen tieto on äärimmäisen vapauttava. Genitaaliyhdyntä on vain hyvin alkeellinen ja osin harhainen heijastuma tästä pyrkimyksestä.

Elämä ei edellytä tarkoitusta, vaan sen olemassaoloon riittää se, että luonnonlait sallivat sen. Elämällä ei ole ainakaan mitään todennettua tarkoitusta. Elämässä on kyse sellaisesta luonnonlakien sallimasta prosessista, joka mahdollistaa havaitsemisen.

Elämä on siinä merkityksessä erityislaatuista, että se mahdollistaa itsensä jatkumisen ja yleistymisen. Tosin tietysti vain tietyillä edellytyksillä ja vain yleisellä tasolla ja mitä todennäköisimmin vain rajallisen ajan, koska luonnonlait eivät ylipäätään salli loputonta elämää. Vaikka tässä puhutaan siitä, että elämä mahdollistaa erilaisia asioita, niin kyse on tietysti myös siitä, että taustalla vallitsevat luonnonlait mahdollistavat nuo asiat.

Eli, luonnonlakien ja elävien olentojen toiminnan välillä ei olla pystytty osoittavan vallitsevan ristiriitoja. Tapana vain on yleisessä kielenkäytössä korostaa elävien olentojen ns. aktiivista roolia, mikä rooli ei tietenkään olisi mahdollinen, jos luonnonlait eivät sitä ylipäätään sallisi. Oleellisesti tässä on se, että elinkelpoisen organismin rakenteet säilyvät (ceteris paribus) pidempään elinkelpoisina, kuin vähemmän elinkelpoisen.

Elämän jatkuvuus ei tunnetusti ole mahdollista yksittäisen organismin tasolla yhtä pitkään kuin lajitasolla, koska yksilöiden rakenteet vikaantuvat ennemmin tai myöhemmin ja ne kuolevat sen seurauksena. Elävien olentojen rakenteiden tuottamista ohjaavan informaation (DNA:n) kopioitumisen ansiosta kuitenkin siis muodostuu uusia eläviä olentoja, joista osa on riittävän sopeutuneita vallitseviin olosuhteisiin, jotta ne voivat taas tuottaa uusia kopioita tuosta informaatiosta.

Suvullinen lisääntyminen on tyypillistä suhteellisen kompleksisille eliölajeille, koska se mahdollistaa suhteellisen tehokkaan sopeutumisen muuttuviin olosuhteisiin, mutta se ei ole ainoa eikä edes se alkuperäinen lisääntymistapa, sillä esimerkiksi bakteerithan eivät lisäänny yhtymällä, vaan päinvastoin jakautumalla.

Oleellista tässä kaikessa on elämän jatkuvuuden kannalta se, että saadaan keinolla millä hyvänsä tuotettua kopioita siitä informaatiosta, joka tuottaa mahdollisesti elämän jatkuvuuden mahdollistavia rakenteita. Yksittäisen organismin elämä on sitten yksinkertaisesti välttämätön testi sille, ovatko nuo rakenteet oikeasti riittävän elinkelpoisia niiden muodostumista ohjaavan informaation edelleenkopioitumisen kannalta. Organismin merkitys on siis vain siinä, että se mahdollistaa tuon informaation kelvollisuuden testauksen.

Jos elämällä yleisprosessina kaikesta huolimatta olisi tarkoitus, niin se voisi hyvinkin olla, mahdollisimman elinkelpoisia rakenteita tuottavan informaation tuottaminen evoluution kautta, vallitsevien luonnonlakien tapauksessa. Eli, kyseessä voisi olla esimerkiksi ihan yksinkertainen harjoitustyö: optimaalisen; eli esimerkiksi pisimpään elossa säilyvän, laajimmalle leviävän tai hassuimman näköisen organismin, tuottaminen annetuilla parametreilla sillä aikajänteellä, jona luonnonlait ylipäätään sallivat elämän; eli esimerkiksi 10-100 miljardia vuotta alkuräjähdyksestä.