Korvaani särähti YLE:n otsikko 20.08.-17; "Edesvastuuton ihmiskoe 200 vuotta sitten on pelastanut jo miljoonia ihmishenkiä" ja aprikoin miten pelkkä "vastuuton" olisi muuttanut otsikon viestiä.
Edesvastuu käsittääkseni tarkoittaa lainopillisten seurausten kohteeksi joutumista teosta, joka on lainvastainen, mutta voi silti olla vastuuton tai vastuullinen. Vastuu puolestaan voi olla paitsi lainopillinen, myös eettinen tai moraalinen yms.
Edesvastuu käsittääkseni tarkoittaa lainopillisten seurausten kohteeksi joutumista teosta, joka on lainvastainen, mutta voi silti olla vastuuton tai vastuullinen. Vastuu puolestaan voi olla paitsi lainopillinen, myös eettinen tai moraalinen yms.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Katteetonta vastuuta ja tyhjää vastaamista
Vastuu ymmärretään suomen kielen piirissä velvollisuudeksi vastata eli tehdä tiliä esimerkiksi omaisuudesta, henkilöstä tai teosta. Jos joku vastaa toisen veloista, hän hoitaa ne tarvittaessa omasta pussistaan. Omavastuu tarkoittaa vakuutuksessa sitä, että korvaamme itse vahingot sovittuun rajaan saakka. Vastuuseen kuuluu velvollisuus kantaa seuraukset.
Sana vastuu on johdos verbistä vastata, samanlainen kuin korjuu sanasta korjata. Sen edeltäjä vanhassa kirjasuomessa oli edesvastaus, jonka ensisijainen merkitys oli ’puolustaminen’. Edesvastaaja tarkoitti mm. asianajajaa ja holhoojaa. Taustalla oli ruotsin sana försvara (= puolustaa, ajaa jonkun asiaa), mutta jo varhain edesvastata on joutunut vastineeksi myös ruotsin sanalle ansvara för något (= olla vastuussa jostakin). Lönnrot mainitsee sanakirjassaan muodon edesvastuu, ja tästä Fred. Ahlman otti ruotsalais-suomalaisen sanakirjansa vuoden 1883 painokseen nykyisen asun vastuu. Se on hänen sanakirjassaan pelkästään ansvar-sanan selitteenä.
Jo 1845 oli Paavo Tikkanen käyttänyt johdosta vastuu merkityksessä ’vastaus, vastustus’. Kansankielessä vastuu-sanalla on Itä- ja Pohjois-Suomessa myös konkreettinen merkitys. Kun tukit halutaan uitossa pysäyttää määräpaikkaan, vedetään joen yli vastuupuomi eli vastuu.
Palautettakoon vastuu arvoonsa. Jos terroristijärjestö haluaa tihutyöstään julkisuutta ja julistaa ”responsibiliteettiaan”, ei joukkoviestimien pitäisi puhua vastuun ottamisesta, vastuussa olosta tai ylimalkaan vastuusta. ”Attentaatin toimeenpanijaksi on ilmoittautunut järjestö x”, ”Kaappauksen on ilmoittanut järjestäneensä järjestö x”, ”Tihutyön tekijäksi on ilmoittautunut järjestö x”. Tällaiset uutislauseet ovat täsmällisempää kieltä kuin vastuusta puhuminen.
Myös television kuulutuksissa on outoa vastaamista. Kun meille kerrotaan että ohjelman kuvauksesta, äänityksestä tms. ”vastaa” se ja se, on käännetty liian orjallisesti ruotsia (svara för något) suomeksi. Ruotsissa sekaannusta ei synny, koska vastuullista vastaamista ilmaisee verbi ansvara. Kun valmis filmi esitetään televisiossa, eivät äänittäjät ja kuvaajat liene enää erityisessä vastuussa tuotteestaan, vaikka työ sinänsä olisikin vastuullista.
Vinoon on vastuu ja vastaaminen mennyt myös urheilu-uutisissa, kun kerrotaan ”Tiina Lillakin vastaavan parhaasta tuloksesta”. Ei parhaasta tuloksesta joudu vastuuseen. Paras tulos saavutetaan tai tehdään.
Vastata-verbiä sopii suomessa käyttää henkilötekijän yhteydessä, kun kyseessä on 1) vastauksen antaminen tai reagoiminen toisen toimintaan, 2) vastuussa oleminen, tilinteko tai oikeudessa vastaaminen taikka 3) se, että joku on jollekin rinnakkainen, jonkun veroinen (”Pursimies vastaa maajoukkojen vääpeliä”). Jos kakkosryhmän mukaista käyttöä laajennetaan propagandistisessa tai muussa tarkoituksessa, tärkeä vastuun käsite hämärtyy jokapäiväisessä elämässä ja kielenkäytössä. Pian eivät syyttömästi kärsineet, huiputetut ja alistetut kykene enää äidinkielensä avulla ilmaisemaan, että joku on tilivelvollinen heille aiheutuneista vahingoista ja kärsimyksistä.