KAksoisrakokokeessa fotonit vuorovaikuttavat toistensa kanssa, ja tiedämme että valo on altista gravitaation vaikutukselle. Mutta gravitaatio ei vaikuta itsensä kanssa, koska mustista aukoista pääsee gravitaatiota ulos. Tästä voitaisiin päätellä että gravitoni-hiukkaset eivät vuorovaikuta toistensa kanssa mitenkään. Eikö tästä seuraisi että kaksoisrakokoe gravitoneilla olisi mahdoton?
Kaksoisrakokoe Gravitoneilla
miktf
12250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
onko joku joskus havainnut gravitonin? mieti sitä ensin..
Juuri niin
Näillä palstoilla temmeltävät gravitonit jatkuvasti vaikka tosiaankaan yhtään gravitonia ei ole havaittu eikä yleisesti hyväksyttyä kvanttigravitaation teoriaa ole. Silti jatkuvasti gravitoneista puhutaan kuin omenoista.
Sen se heppoisten "kansantajuisten" tiedejuttujen lukeminen teettää!
Tietenkin joskus tulevaisuudessa tällainen teoria saatetaan kehittää.
Ohman
Seuraavassa linkissä Syksy Räsänen selittää gravitonin olemusta maallikolle ymmärrettävällä tavalla.
Pari poimintaa:
"Jos hiukkasen ymmärtää ... yksittäisenä aaltona tai aaltolajina, niin gravitoni on samanlainen ilmiö kuin fotoni tai elektroni. Mutta siinä missä fotoni on aalto sähkömagneettisessa kentässä, avaruuden täyttävää gravitonikenttää ei ole olemassa, vaan gravitoni on aalto aika-avaruudessa itsessään...
Lyhyesti sanottuna, gravitoni on tapa kuvailla pieniä tihentymiä aika-avaruudessa, samalla tapaa kuin elektroni on tapa kuvailla pieniä tihentymiä elektronikentässä.
Onko gravitonia sitten havaittu? Jos gravitonilla tarkoitetaan yksittäistä aaltoa, niin sellaista ei ole havaittu, eikä nähtävissä olevassa lähitulevaisuudessa tulla havaitsemaankaan. ...Jos kysymyksellä tarkoitetaan sitä, onko hiukkasten taustalla oleva kenttä havaittu, niin sellaista ei ole olemassa, mutta aika-avaruutta on vaikea olla havaitsematta."
Ainakin minulle artikkeli oli selventävä.
https://www.ursa.fi/blogi/kosmokseen-kirjoitettua/painon-valittajasta/
Jos olemattomien asioiden selittely on selventävää sinulle niin mikäs siinä.
Voihan sitä kirjoitella siitä, että j o s gravitoneja olisi niin ne saattaisivat olla tällaisia...
Minun ja ymmärtääkseni gravitoninkin sanoma oli se, että palstalla keskustellaan gravitoneista kuten tunnetuista hiukkasista, kuin ne olisivat nykyistä arkipäivää.
Ne ovat vain sen verran "eksoottisia" että kiehtovat tiettyjen kirjoittajien mieltä enemmän kuin tunnettu fysiikka.
Tätä eksotiikkaa harrastetaan paljon, maallikkokyselijät ottavat mieluiten aiheensa äärirajoilta tai peräti tuntemattomasta. Suosittuja aiheita ovat esim. mustat aukot,big bang, suhteellisuusteorioiden oletetut virheet, kvanttimekaniikan kummallisuudet.Tämä tietenkin voi johtua siitä, että populaarikirjailijat suosivat tällaisia aiheita myyntiä saadakseen. Kuka nyt "kuivaa,oikeata " fysiikkaa haluaisi lukea.
Ohman
Kyllä se on. Kun joku oikoo väärinkäsityksiäni, pidän sitä selventävänä.
Kvanttielektrodynamiikassa (QED) sähköisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkanen kuvataan virtuaalisena fotonina, siis sähkömagneettisen säteilyn kvanttina.
Gravitoni on tuon virtuaalisen fotonin analogia, jos ajatellaan, että gravitaatiovuorovaikutuksella on myös jokin virtuaalinen välittäjähiukkanen mikrotasolla. Tuollaisen hiukkasen olemus on hämärän peitossa, eikä sellaisia ole havaittu - toistaiseksi.
Räsänen:
"Mutta siinä missä fotoni on aalto sähkömagneettisessa kentässä, avaruuden täyttävää gravitonikenttää ei ole olemassa, vaan gravitoni on aalto aika-avaruudessa itsessään..."
Tuo on Syksyn käsitys asiasta. Todennäköisesti "aika-avaruuden tapimuminen" ei ole lopullinen selitys gravitaatiolle.
Säieteoreetikoiden mukaan aikaa ja avaruutta ei ole edes olemassa. Ne ovat vain meidän karkean maailmankuvamme synnyttämä illuusio. Säieteorioista odotetaan ns. "kaiken teoriaa" joskus tulevaisuudessa.
Taitaa se olla fyysikkojen käsitys yleensäkin. Niin kauan kuin parempia selityksiä ei ole, tyydyn maallikkona siihen, mitä asiantuntijat sanovat. Säijeteoriat ovat käsittääkseni varsin hitaasti lunastaneet niihin alkuun kohdistettuja suuriakin odotuksia.
Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että protonikin on "olemassa" vasta, kun maailmaa katsotaan huonommalla kuin 1E-15 m resoluutiolla. Säieteoriat katsovat maailmaa Planckin pituutta 1.6E-35 m pienemmillä resoluutioilla.
Hiukkaskiihdyttimillä protonikin pystytään kyllä jo murskaamaan osiinsa, mutta Planckin pituuteen on vielä 20 dekadia matkaa. Jossain tässä välimaastossa kulkee nykyään tiedon ja uskon raja.
Hitaastipa niinkin. Kilpaileva teoria on esim. LQG = Loop Quantum Gravity (Carlo Rovelli& knit) jota ainakin sen kehittäjät pitävät säieteoriaa lupaavampana.
Ohman