Miksi pienet lapset näkevät painajaisia? Ne ovat niin pahoja, että painajaisten pelossa pienokaiset hakeutuvat hyvin mielellään vanhempiensa tykö nukkumaan. - Molemmat ilmiöt ovat perinnöllistä käyttäytymistä.
Palataanpa luolamiehen aikaan.
Jos lapsi nukahti luolan ulkopuolella tai missä tahansa etäällä vanhemmistaan, hän oli villieläinten saalis. Painajaisten pelossa lapsi ei käynyt nukkumaan yksinäisessä paikassa, vaan hakeutui vanhempiensa luo. Ja säilyi hengissä.
Kuulostaako järkevältä?
Palataanpa luolamiehen aikaan.
Jos lapsi nukahti luolan ulkopuolella tai missä tahansa etäällä vanhemmistaan, hän oli villieläinten saalis. Painajaisten pelossa lapsi ei käynyt nukkumaan yksinäisessä paikassa, vaan hakeutui vanhempiensa luo. Ja säilyi hengissä.
Kuulostaako järkevältä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En kyllä usko... tosiasiahan on, että myös aikuiset näkevät unia, painajainen ei hermofysiologisesti ole juuri kummempi kuin muutkaan unet (ja minä kyllä näen painajaisiakin...). Lapset säikkyvät unia enemmän, koska heidän kykynsä erotella tosia ja kuviteltuja asioita on kehittymättömämpi kuin aikuisella. Lapset myös näkevän kaikkia unia enemmän, koska heidän unisyklinsä on erilainen: uni muodostuu erilaisista unityypeista (esim. REM), jotka voidaan havaita ja erottaa toisistaan sähköfysiologisilla mittauksilla. Unennäkeminen liittyy syklin tiettyyn vaiheeseen, ja tätä vaihetta on lapsen unesta suurempi osa kuin aikuisella.
Miksi sitten on näin? Ylipäätänsä ei olla aivan varmoja, mikä unen funktio on. Todennäköisesti se antaa ruumiille aikaa levätä ja säästää energiaa (yö on ihmiselle "hukka-aikaa"), mutta ehkä ennen kaikkea sillä on merkityksensä muistiainesten järjestelyssä ja tallentamisessa. Lapsilla tarve tällaiselle toiminnalle on erittäin suuri: lapsilla on paljon oppimisprosesseja meneillään ja lapsen aivoje "hienosäätö" on vielä kesken. Unet saattavat olla "reaalielämän simulaatio", jolla hermoverkkojen toimintaa testataan. Hiljaisten jaksojen aikana tehdään tarvittavat "muutokset".
Tuo on vielä osin todistamatta, mutta ehdottamasi selitys tuskin on oikea. Unitutkimus on nykyään Suomessakin melko aktiivista. Jos unen tehtävät ja siihen vaikuttvat mekanismit opitaan tuntemaan perinpohjin, kasvavat tietämyksemme fysiologiasta ja etenkin neurobiologiasta räjähdysmäisesti.
Hih, verraton vertaus luolamiesaikaan laitettuna!
Oli tilanne mikä hyvänsä, lapsi hakee turvaa vanhemmistaan. Jopa niissäkin kodeissa, joita lapsia kohdellaan huonosti (esim. pahoinpidellään), äiti ja isä ovat lapselle se paikka, josta hän hakee ensisijaisesti turvaa. Tämä on varmasti osa ihmisen eläimellistä käyttäytymistä: vaistot luottavat omaan emoon ja pieni lapsi on aina osittain turvaton.
Lapsi näkee painajaisia siinä missä aikuinenkin, mutta herätessään mokomasta, jo silkka pimeys painajaisuneen herättynä, on kuin mätkyt velkojen päälle. *Viuuuh* äiskän ja iskän välin, niinkuin olis jo..
Pelko ajaa hänet varmasti turvallisimpaan paikkaan: vanhempien viereen.
Voisin väittää, etteivät lapset näe sen enempää painajaisia kuin aikuisetkaan ja etteivät painajaiset olisi välttämättä se varsinainen syy hipsiä sinne suureen sänkyyn. Lapsi noin niinkuin yleisesti nauttii vanhempiensa läheisyydestä ja mikä sen mukavampaa/turvallisempaa, kuin vanhempien lämpöinen selkäpieli.
Voihan sitä yöllä muistakin syistä herätä, kuin mörrimöykkyjen irvistelyihin.