Auttamisenhalu pahuudenlähteenä

Ihminen on sellainen, että hän haluaa hyvän olon auttamalla jotakin vaikka väkisin.
Monet eläimet ovat elinkautisvankeja stressaantuneina niille täysin luonnottomissa olosuhteissa eivätkä taatusti nauti ihmisten tuijjottelusta. Eläimelle jota ei enää voida palauttaa luontoon on kaikkein armeliain vaihtoehto sen välitön lopettaminen. Tämä tyssää aina joskus siihen, että ihminen haluaa itselleen hyvän olon "auttamalla" eläintä. Ihmisten luontosuhdekaan ei ole enää normaali, vaan se perustuu pitkälti piirrettyihin sarjakuviin ja -elokuviin joissa eläin käyttäytyy kuin ihminen. Siksi näin ajattelevalle voidaan vastalauseena sanoa, että entäpä sairaat ihmiset pitäisikö heidät lopettaa? Tämä on tietenkin täysin absurdia eikä liity asiaan. Myöskin metsästäjiä pidetään pahoina ja yksinkertaisina, kun näillä on tälläisissa tapauksissa se oikea ratkaisu eläimen parhaaksi. Luontoihmisistähän juuri metsästäjällä on nykyään läheisin suhde luontoon, vaikka moni villieläimiä inhimillistävä sarjakuvien ystävä luuleekin myös olevansa suuri luonnon ystävä.

Tätä teemaa voidaan tietenkin laajentaa koskemaan ihmistä itseään. Onhan sanottu, että hyvässä tarkoituksessa tehdään suurimmat pahuudet.