Koska Midianissa sijaiseva Horeb oli purkautuva tulivuori, siitä nousi taivaalle valtavat määrät tuffia. Israelilaiset viettivät pitkän aikaa tuon tulivuoren juurella, joten heidän syömänsä manna oli vulkaanista tuhkaa. Ja vaikka vulkaaninen tuhka on ravinteikasta ja hyvän makuista, se ei ole ihmiselle terveellistä. Siksi monet mannaa syöneet kuolivat. Nämä kuolemat taas tulkittiin Jumalan käden rangaistukseksi kansan tottelemattomuudesta. Todellisuudessa vaelteleville paimentolaisille tuli vuljaanisen tuhkan syömisestä kovat vatsakivut.
Raamattu palapalalta: mannan mysteeri selvisi
MannanMysteeri
81949
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ole minkäänlaisia todisteita, että Israelin kansa koskaan edes olisi ollut Egyptin vankeudessa, saati, että Mooses olisi olemassa ollut henkilö.
Tieteen ja arkeologian päälinjan mukaan koko Mooses -juttu kaikkine seikkailuineen on satua.
Vaikka israelin pako Egyptistä on tarinaa, israelilaiset viettivät paimentolaiselämää Syyrian aavikolla ennen asettumistaan paikoilleen Kanaaninmaan ylängölle Jisreelin ja Hebronin väliin. Mielestäni tarina vaeltelevasta kansasta kuvastaa tuota aikaa ja se kertoo heimojen idenriteetin ja uskonnon muodostumisesta. Horebin vuorta kuvataan hyvin tarkkaan purkautuvaksi tulivuoreksi, sen laella oli tulinen pilvi, lisäksi pilvi salamoi ja vuori jyrisi voimakkaasti. Samoin joka aamu vuoren ympäristössä esiintyi valkeaa jauhomaista ainesta jota nämä paimentolaiset kutsuivat mannaksi. Vuorelle ei myöskään saanut mennä sillä sinne menneet kuolivat ja siksi vuori rajattiin pyhäksi alueeksi. Midianilaisten alue taas sijaitsi jossain Syyrian aavikon ja Edomin alueen välillä, midianilaiset olivat israelilaisten tavoin nomadeja paimentolaisia. Tutkijat eivät kuitenkaan tiedä lainkaan, miksi israelilaiset päättivät asettua aloilleen ja rakentaa vaatimattomia paimentolaisleirejä muistuttavia kyliä.
Midian kylläkin sijaitsee nykyisen Saudi-Arabian pohjoisosassa Israelista eteläkaakkoon.
https://en.wikipedia.org/wiki/Midian
Horebin sijaintia taas ei tiedetä.
https://en.wikipedia.org/wiki/Mount_Horeb
Midianin tarkkaa sijaintia ei oikeastaan tiedetä. Raamatun antamien tietojen mukaan se sijaitsi milloin missäkin nykyisen Jordanin valtion alueella, välillä etelämpänä ja välillä pohjoisempana. Raamattu on tosin ainoa lähde jossa midianilaiset mainitaan Midianin nimellä.
Vulkaaninen pilvi ei ole tuffia vaan tefra. Tuffi on kivettynyttä vulkaanista tuhkaa.
Ei todellakaan. Kyseessä on mannasaarnen (puun) mahla. Puun nimi on arabiaksi al-maraan romady, jossa romady tarkoittaa harmaata tai tuhkanväristä. Varmasti samantyylinen nimi arameassa, nehän ovat sukukieliä. Saarni on englanniksikin ash eli tuhka.
Olen Lähi-idässä asuessani syönytkin tuota mahlaa. Joku tyyppi oli tuonut sitä muistaakseni Syyrian rajalta Irakista. Oli kuulema harvinaista nykyään.
Mahla oli hieman kovettuneena vaalean beigeä, purukumimaisen venyvää ja erittäin makeaa ja erikoisen hyvää maultaan.
Raamatussa kuvattu manna oli jauhomaista, kiteytynyt hiutaleiksi, satoi alas taivaalta ja suli maahan aamukasteen tultua. Koska siitä valmistettiin leipiä, se ei ainakaan ollut lunta. Ja koska se satoi alas taivaalta, se ei voinut olla pihkaa. Raamatussa taas ei kuvata, että manna 8lisi ollut tahmee tai pihkamaista vaikka se maistuikin makelta.
Raamatussa kuvataan mannan väriä kuivaan korianterinsiemeniin, jotka ovat beigejä. Taivaalta sataminen tarkoittaa vaan että mannaa löytyi maasta, joten ihan hyvin se on voinut tulla puista. Raamatussa mannaa on myös verrattu pihkaan, mikä tarkoittaa varmaasti mannan rakenetta, juuri sellaista pihkamaista, venyvää.
Koraanissa manna mainitaan usean kerran myös. Siinä sitä verrataan halvaan, joka on makeaa, beigenväristä ja rapeaa sekä tarttuvaa. Koraanissa kuvataan että manna satoi taivaast puiden oksille, joten aika selvästi kyse on puissa ja niiden ympärillä esiityvästä aineesta.
Mannasta ei tehty leipää vaan leipäsiä (leivän muotoisia litteitä "kakkuja").