Tutkimuksessa selvisi, että eräät simuloinnin vaatimat numeeriset laskutoimitukset eivät ole mahdollisia tehdä riittävällä tarkkuudella minkään yhtään isomman systeemin osalta tietyissä kvanttimekaniikkaan ja gravitaatioon liittyvissä ongelmissa. Koska nuo kvanttimekaaniset ongelmat ovat osa meidän maailmaamme ei meitä voi simuloida.
Lisää tietoa löytyy tutkimuksen tekijöiden nimillä eli googleen hakusanoiksi Ringel ja Kovrizhin
Lisää tietoa löytyy tutkimuksen tekijöiden nimillä eli googleen hakusanoiksi Ringel ja Kovrizhin
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin tai ehkä ne ei vaan meikäläisen nykyteknologisen tason avulla laskettavissa?
Ja tost tuli mielee: Tiiäks muute kuin kvanttifyysikot pelaa kuurupiiloo?
Yks niistä laskee silmät kii kymmenee. Ne muut alkaa liikkumaan. Ja Heisenbergin epätarkkuusperiaateen mukaan se joka on hippa ei noi ihan varmaks sanoa että missä kukin on niin kauan ku ne liikkuu! :P
"Niin tai ehkä ne ei vaan meikäläisen nykyteknologisen tason avulla laskettavissa?"
Tutkimuksessa osoitettiin matemaattisesti, että tässä laskemisen vaiva kasvaa ekponentiaalisesti mukana olevien hiukkasten lukumäärän mukaan. Kun ei ole käytettävissä matemaattista oikotietä niin ainoa tapa tehostaa laskemista on lisätä laskentatehoa.
Jos ongelma on eksponentiaalisesti vaikeutuva niin mukana olevien hiukkasten lukumäärän lisääminen yhdellä voi kasvattaa laskemiseen tarvittavan työn määrän esimerkiksi kaksinkertaiseksi. Kahdella lisääminen kasvattaisi työn määrän 2*2=4 - kertaiseksi (kaksi potenssiin kaksi) ja viidellä lisääminen kasvattaisi työn määrän 2*2*2*2*2=32 - kertaiseksi (kaksi potenssiin viisi),
Simuloitavien hiukkasten lukumäärän kasvattaminen kymmenellä nostaisi laskentatyön määrän noin tuhatkertaiseksi (1E3) ja kahdellakymmenellä lisäys nostaisi työn määrän miljoonakertaiseksi (1E6). Neljäkymmentä hiukkasta lisää simulaatioon kasvattaisi työn määrän miljoona kertaa miljoonakertaiseksi (1E12).
Jokainen sata hiukkasta LISÄÄ simulaatioon kasvattaisi simulaatioajan 1000000000000000000000000000000000000 - kertaiseksi (1E36). Seuraavat sata hiukkasta lisää kasvattaisi aikaa ihan samalla tekijällä.
Tätä on eksponentiaalisesti kasvava vaikeus ja tämän takia
Jotta voitaisiin simuloida edes yhden suolakiteen kokoinen määrä ainetta (0.3mm halkaisija) niin simulointiin pitää lisätä 1E18 eli 1000000000000000000 hiukkasta. Minkään maailmankaikkeuden ikä tai näkyvän universumin kaiken energian muuttaminen laskentatyöksi ei riittäisi edes 100000000 hiukkasen simulointiin...
Jos simuloidaan esim. aurinkokuntaa niin ei siinä simulaatiossa tarvitse ottaa huomioon kaikkia hiukkasia vaan aurinko, planeetat, kuut ja suurimmat asteroidit ja komeetat.
Jos simulaatio on toteutettu kuten nykyiset tietokonepelit niin kullekin pelaajalle ei tarvitse simuloida kunakin hetkenä yhteen enempää eikä suuremmalla tarkkuudella kuin se pelaaja sillä hetkellä kykenee havaitsemaan. Voimme aivan hyvin elää tällaisessa on-demand simulaatiossa.
Toinen asia on sitten kuinka tarkkaan pystytään simuloimaan tieteellisesti ja tarkasti jotain systeemiä. Jo kolmen ja usemman kappaleen liikkeiden ennustaminen tuottaa vaikeuksia fysiikassa pelkän gravitaationkin tasolla.
Yleensä ei ole tarvetta simuloida yksittäisten alkeishiukkasten, atomien tai molekyylien tarkkuudella vaan riittää että otetaan huomioon esim. suurten molekyylijoukkojen käyttäytymisen säännönmukaisuudet. Esim. lintuparven/kalaparven/ihmisparven käyttäytymistä ei tarvitse simuloida yksittäisen linnun/kalan/ihmisen tasolla.
Joo just toi tuli mulle itsellenikin mieleen, et miks ihmeesä muka pitäs laskea joka atomi simulaatiossa erikseen, koska joka atomi kuitenkin käyttää tismalleen samanlailla ja samojen sääntöjeen mukaan kuin mikä tahansa toinenkin atomi, joten tossa voi vallan mainiosti oikoa ja käyttää vaan jotain yleisempää algoritmia suuremmall joukolle atomeita.
Koko maailmankaikkeus koostuu pelkästä 17 alkeishiukkasesta, jotka pörrää niille annettujen parametrien ja omien algoritmiensa (joita reaalimaailmassa kutsutaan ihan vaan fysiikaks) vaikutuksesta vallan mainiosti ilman et jokasella alkeishiukkasella tarttis olla oma helmitaulu "kädessään" jolla se määrittää oman paikkansa universumissa!? :P :D
Jos isompaa atomijoukkoa ei simuloi atomi tai pikemminkin atominydin ja elektroni kerrallaan niin se käyttäytyy eri lailla kuin jos simulaation tekisi kunnolla. Eron huomaa. Tästähän oli juuri kysymys eli simuloinnissa ei ollut tarjolla oikotietä, jolla pienempää hiukkasten joukkoa simuloimalla olisi voitu ennustaa suuremman joukon käyttäytymistä. Olikin pakko tehdä simulointi koko laajuudessaan.
Siksi pitää laskea joka atomi erikseen, että nämä simuloitavat ikävä kyllä tutkivat ympäristöään kaikenmaailman hiukkaskiihdyttimillä, gravitaatioaaltojen detektoreilla, teleskoopeilla, interferometreillä ja muilla mittausvälineillä. Jos maailmassa alkaisi näkyä nykimistä tai pikselöitymistä liian läheltä tai kaukaa katsottuna niin ne huomaisivat sen. Testaavat valon nopeuden vaihteluita ties kuinka monenteen desimaaliin asti ja muuta ikävää. Ovat vieläpä epäluuloisia ja pitävät yhtenä hypoteesina sitä että olisivat simulaatiossa. Koskaan ei etukäteen tiedä mitä kohtaa alkavat tutkia tarkemmin joten simulaatiota joutuisi ehtimiseen keskeyttämään ja ottamaan uusiksi näiden paljastuksien peittämiseksi.
Muistan kirjan, jossa elettiin simulaatiossa. Jossakin syrjäisellä vuoristoseudulla näkyi yhden vuoden kyljessä rivi kerrallaan juoksevaa loki tai koodia jota sitten oli vuosisatoja ihmetelty.
Eiköhän tuo tarkoita vain sitä että tietyille kvantti-ilmiöille ei löydy vastinetta klassisen fysiikan piiristä eikä siis millään klassisella tietokoneella voi simuloida näitä kvantti-ilmiöitä.
Kvanttifysiikka on taas sitten tilastollista eli yksittäisiä hiukkasia ja niiden käyttäytymistä ei muutenkaan voi mallintaa.
Jos tätä simulaatiota pyörittää sellainen "tietokone" joka toimii esim. kvanttiperiaatteella ja sen simulaation virkistystaajuus olisi sama kuin valonnopeus niin miksei tällainen prossessointi voisi tuottaa maailmaa jossa näytämme elävän?
Tietysti pitäisi ottaa huomioon vain ne asiat jotka oikeasti kykenemme havaitsemaan ja mittaamaan ilman mitään teoreettista ainesta. Ts. sen simulaation prosessoijan ei tarvitse itse noudattaa mitään tämän simulaation säännönmukaisuuksia eikä siis ns ." luonnonlakeja" eikä mitään muitakaan nykyisen tieteemme oletuksia koska se simulaation serveri on jossain tämän simulaation ulkopuolella.
Tuo noiden tutkijoiden tulokset osoittavat vain korkeintaan sen että tässä meidän maailmassamme ei voi simuloida tiettyjä kvanttifysikaalisia ilmiöitä nykyisin käytössä olevilla tietokoneilla.
Elämme simulaatiossa.
vieläköhän simulaation käynnistäjä on elossa, vai onko meidät jätetty heitteille.
Eiköhän tuo simulaatiossa eläminen ollut alunperinkin vain matemaattista spekulaatiota. Tuskin siihen kovin vakavasti on suhtauduttu kenenkään fyysikon taholta.
On niin todentuntuista joka suhteessa, jotta ei tämä simulaatiossa eläminen haittaa yhtään!
näinhän se on. kun ei paremmasta tiedä, niin on olemassaolevaan tyytyväinen.
"Break the Matrix, Neo!" :D
Ja ainahan voi parantaa tätä olemassaolevaakin "simulaatiota"?
Möyhi vaikka tyynys paremmaks ku käyt nukkumaan! ;)
(Vai oisko ne perhanat osannu ohjelmoida SENKIN etukäteen? Hmmm...)
Maapallo on iso eläintarha mitä seurataan naureskellen, uffojen tosi-tv.
Biologiset robotit saavat kehittyä mutta eivät ymmärrä olevansa pelkkiä koneita kuten eläimetkin.
"Biologinen robotti" on aika onneton ja avuton analogia. Luonnossa ei ole robottoja vaan organismeja ja ne taas käyttäytyvät aika eri tavalla kuin ihmisten valmistamat koneet.
Se että laskentateho ei riitä ei ole mikään syy. Syynä on tähänastinen alkeellinen kehitysaste joka ei osaa kuvitella toisenlaisia mahdollisuuksia.
Ei tarvi mennä kuin parisataa vuotta taaksepäin, niin nykyajankin saavutukset olivat aivan liian vaikeaselkoisia ja käsittämättömiä sen ajan kaikkein nerokkaimmilliken.
Ihan täyttä roskaa koko ketju.
"Ihan täyttä roskaa koko ketju."
Aliohjelma "trolli()" näyttää taas bugaavan. Pitää antaa palautetta ohjelmankehitysryhmälle.
Kun synnyin, niin synnyin nykyhetkeen. Tietoisuus (muisti ?? ) tuli päähäni 3-4 vuotiaana jostain. Samoin edeltävät sukupolvet ja tulevat sukupolvet elävät nykyhetkessä. Niin arvelen. Se on jotenkin ihmeellistä. Elämmekö kaikki menneet, nykyiset ja tulevat juuri tarkallensa samassa kopioituvassa "ruudussa". Ne joita emme nyt näe ympärillämme voivatkin olla olemassa tässä ja nyt toisessa rinnakkaisessa ulottuvuudessa (kopio) elämässä omaa elämäänsä. Jokainen silmänräpäys tallettuu isona skannauksena omaan ainutkertaiseen ulottuvuuteensa. Joka hetki räpsähtää uusi skannaus kaikesta maailmankaikkeuden olevaisuudesta omaan ulottuvuuteen ja arkistoituu. Eikä katoa. Ei prosessoidu ollenkaan sellaisena aikajuttuna kuten meille kellotaulu opettaa. Historiaa jatkumona ei olisikaan. Ajasta ikuisuuteen. Se voi olla niinkin.