eli siis kun jonkun aineen atomin malli on sellainen että sielä atomin keskellä sijaitsee sellainen protoni, ehkä myös neutroni ym kivaa ja sit niitä kiertää elektroni tai elektroneja. Niin onks tä vaan ihmisten kehittelemä malli vai onko atomissa oikeestikin ydin jota kiertää elektroni tai monta elektronii? Jos näin on niin mistä se tyhjä aine sielä atomissa sit koostuu..häh? vai onko se vaan tyhjiö?
tyhmä kysymys tyhmältä
ei ainakaan asiantuntija
221654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kyllä ne ovat oikeasti olemassa. Lisäksi siinä
välissä ei ole tyhjää, vaan elektronit ja protonit
ja neutronit kytkeytyvät toisiinsa erilaisten
kenttien avulla.
Oikeasti tyhjää ei ole olemassa, vaan tuota
kenttäpörinää on kaikkialla.
mistä ne elkektronit sitten koostuu? tai siis mitä on elktroni? ja samoin mistä ne jotkut ihme kvarkit koostuu?
Nykykäsityksen mukaan elektroni on alkeishiukkanen; sitä ei voi jakaa mihinkään pienempään osaan.
Sama koskee kvarkkeja. Kvarkithan ovat hiukkasia, jotka muodostavat muun muassa protonin ja neutronin.
Ei ole kuitenkaan läheskään mahdotonta, että tulevaisuudessa huomattaisiin kvarkkien ja elektronienkin koostuvat jostain vielä pienemmistä hiukkasista. Toivottavasti kuitenkaan ei huomata. Hiukkasia on nimittäin ihan tarpeeksi jo nykyään.. :)
http://physics.joensuu.fi/ope/materiaali/hiukkasfysiikka/
http://www.cc.jyu.fi/~hetahein/tiede/alkeishiukkaset.html
niin, niin sit avaruudesta vielä vähän kysyttävää...
Eli siis kun eikös planeetat ja muut vedä toisiaan puoleensa...tai siis aurinko vetää puoleensa maata yms. systeemejä niin miten se niinku oikeen menee? Mitä siis on maan vetovoima, olikse jotain sähköistä vetovoimaa vai siis magneettista...ööö? ja mistä siis magneettisuus johtuu...onx se kans niinku sähköö? Pitäis varmaan jostain ite kattoo mut täältä saa vastaukset nopeemmin ;)
Ja miten voi olla niin että noiden atomien ym jännien systeemien rakenne on silleen niinku symmetrinen avaruuden kaa? Tai siis tiedätte varmaan mitä tarkotan, heh! Et siis niinku joka paikas on niiku joku keskus mitä muut kiertää, wau ;)
"Mitä siis on maan vetovoima, olikse jotain sähköistä vetovoimaa vai siis magneettista"
Vetovoima, gravitaatio, ei ole magneetti- eikä sähkökenttää. Maan magneettikenttä on siis aivan eri asia kuin omenan tippuminen maahan.
Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaan gravitaatio johtuu avaruuden kaareutumisesta. Kaareutuminen on oikeastaan todistettukin, kun on huomattu valon taittuvat suuressa gravitaatiokentässä.
Hiukkastasolla oletetaan gravitaation liittyvät gravitonihiukkasiin, mutta näistä ei ole havaintoja.
Maan magneettikentän syntyminen taas taitaa liittyä siihen rautamössöön mitä Maan sisuksissa on sulana ja ei-niin-sulana.
" Pitäis varmaan jostain ite kattoo mut täältä saa vastaukset nopeemmin ;)"
Yhdeksän tuntia.
" Et siis niinku joka paikas on niiku joku keskus mitä muut kiertää, wau ;)"
Suorastaan hulvatonta.
kun paat toisen käden sormes pers'reikääsi ja toisen käden sormes keskelle nuppiasi ja pyörit niiden ympäri bioenergialla niin so'n E = mc^2
"Yhdeksän tuntia."
No arvaappa kaks kertaa oonko ollut tän koneen ääres noin kauaa vastauksii oottaas?! ;)
"Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaan gravitaatio johtuu avaruuden kaareutumisesta. Kaareutuminen on oikeastaan todistettukin, kun on huomattu valon taittuvat suuressa gravitaatiokentässä."
Mikä sielä avaruudes sit kaarautuu ja vääntyy???!!! sehän on suuri tyhjiö, tai siis niitä planeettoja ym roskaa lukuunottamatta...eihän tyhjä voi muodostaa mitään kaarevaa pintaa, kun eihän sielä ees oo mitään pintaa...
Tämän tajuaminen tekee henkilöstä suuren fyysikon. Muiden on vain uskottava, että tällainen malli kuvaa luontoa parhaiten.
""Yhdeksän tuntia."
No arvaappa kaks kertaa oonko ollut tän koneen ääres noin kauaa vastauksii oottaas?! ;)"
Olet. Et ole.
Ei muuten tarvi olla edes suuri fyysikko tuon kaareutumisen hiffaamiseen.
"Mikä sielä avaruudes sit kaarautuu ja vääntyy???!!!"
No se itse avaruus tietennii!!!!!1111!!!yksiyksi??? !
Kaksiulotteisena asia on eka helpompi hahmottaa.
Ajattelepa vaikka maapallon pinnalle piirrettyä toodella suurta, kolmesta suorasta viivasta koostettua, tasasivuista kolmiota. Perinteisesti ruutupaperille piirretyn kolmion kulmien summa on se 180-astetta, mutta tälläisellä pallopinnalla se onkin jotain muuta. Jokainen kulma nimittäin on 90-astetta, eli summaksi tulee 270-astetta. Huisia.
Avaruuden tapauksessa meidän suorille viivoillemme kävisi samoin -> avaruus kaareutuu.
Nuo maapallon suorat viivathan ei ole kuin yhdestä suunnasta, pinnannormaalista viivan kohdalta, katsottuna suoria. Vähänkin sivulta huomataan viivan kaarevuus, joka tietenkin johtuu maapallon kaarevuudesta. Karttapallon pituus- ja leveyspiirien tuijotteleminen toimii hyvänä esimerkkinä seikkailtaessa euklidisen koordinaatiston syövereissä.
"kaarevaa pintaa, kun eihän sielä ees oo mitään pintaa..."
Ei kaarevaa pintaa, ei. Pinnasta puhutaan kun käsitellään asioita suunnilleen kaksiulotteisena. Avaruuden tapauksessa itse tila, avaruus, on se kaareutuva asia.
"...Et siis niinku joka paikas on niiku joku keskus mitä muut kiertää, wau ;)"
No eiköhän tuo johdu ihan siitä, että kaikki aineen vuorovaikutus on aikalailla suoraviivaista, tai ainakin symmetristä, eli siis esim. tuo gravitaatio vetää kappaleita kohtisuoraan puoleensa. Sitten ei tarvitakaan kuin vähän matematiikkaa ja kaikki pyörii (makromaailmassa )toistensa ympäri.
Ja no tuo perukoulun/lukion atomimalli on vähän kyllä vaillinainen. Ei ne elektronit itseasiassa ihan sillai konkreettisesti pyöri samaa yksittäistä rataa ytimen ympäri kuten maapallo aurinkoa.
Tai no jos haluaa vielä enemmän sekottaa niin itseasiassa maapallokaan ei pyöri ihan puhtaasti sitä tiettyä rataansa, mikä on klassinen näkemys, mutta kvantti-ilmiöt eivät oikein vaan pääse esille. ;)
Yleisesti voisin maailman kummallisuutta ihmetteleville vielä mainita, että ei pidä fysiikan teorioita ajatella sillä mielellä, että "tuohan on täysin järjenvastaista". Järjenvastainen on vain subjektiivinen mielikuva, jonka mittana on ihmismieli. Ja ihmismieli on kehittynyt hyvin rajoitetussa maapallon ympäristössä. Ja tottunut elämään juuri siinä kokoluokassa ja niillä "energiaalueilla" missä me nyt elämme. Siksi "luonnon kannalta objektiivisesti täysin järkevät" asiat voivat tuntua ihmismielessä täysin hulluilta.
Olet täysin oikeassa. Kyseessä on ihmisen kehittelemä malli.
Ensinäkin, kukaan ei ole nähnyt sen enempää neutronia, elektronia, kuin protoniakaan, kvarkeista puhumattakaan. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että malli on muodostettu toisen käden havaintojen pohjalta.
Periaatteessa tieteenharjoittajat ovat tutkineet atomien rektioita ympäristöön, esim. hiukkaskiihdyttimessä, ja tehneet mallin atomin rakenteesta, joka mahdollistaisi KAIKKI kyseiset havainnot.
Ei siis ole millään muotoa mahdotonta, että atomit EIVÄT objektiivisesti koostukaan protoneista, elektroneista ja neutroneista vaan ovat tyystin toisenlaisia. Ja on täysin mahdollista, jopa luultavaa, että atomimalli muuttuu tieteen edestessä, sillä nykyinen alkaa jo kärsiä äärettömästä monimutkaisuudesta, joten yksinkertaisemman keksijää odottaa varma fysiikan Nobel. Sillä edelletyksellä tietenkin, että uusi malli selittää kaikki havaitut ilmiöt.
tosiaan KAIKKI fysiikan teoriat yms ovat vain malleja todellisuudesta. Mutta tänä päivänä ns. standarditeoriat ovat jo aika lailla hyviä malleja.
Paljon varmasti voi muuttua, mutta en usko, että atomimalli juurikaan muuttuisi. Tuskinpa ollenkaan. Monimutkaisuus ei ole mikään syy muuttaa mallia. Ja kun atomimaailman ilmiöt kerran ovat itsessään niin monimutkaisia on selvä, ettei yksinkertaista atomimallia ole olemassakaan. Itseasiassa atomimallin uusiminen tarkoittaa enempikin koko kvanttimekaniikan ja kvanttielektrodynamiikan uusimista (=tunneun fysiikan usimista) ja sitä ei hevillä tapahdu.
Omituista. Jokainen tunnettu fysikaalinen läpimurto on tullut vanhan 'standari mallin' murtamisella, mutta yhä vain tiede USKOVAT jyrisevät, kuin olisi muuttamassa jotakin pyhää kirjoitusta, jos esittää että heidän tietämyksensä voi olla yhtä kaukana totuudesta, kuin 1800- luvun eetteri-malli.
No mietitäämpä vaihtoehtoinen atomimalli. Koska jostakin on lähdettävä liikkeelle, niin miten olisi suhteellisuusteoria? Ensimmäinen tavoite olisi siis luoda nykyisestä poikkeava atomimalli, joka täyttää suhteellisuusteorian vaatimukset paremmin kuin nykyiset ja olisi yksinkertaisempi.
Suhteellisuusteoriassa on vain yksi vakio, c- valonnopeus, se pitää saada mukaan. Atomilla on massa. Massa kasvaa nopeuden lähestyessä valonnopeutta. Aine on yhtä kuin energia. Lähdetäämpä noista.
Esitän siis vaihtoehtoiseksi atomimalliksi seuraavaa. Atomit ovat energiaa. Energia on kvanttimuotoista aaltoliikettä, jonka alkuräjähdys on muuttanut energian massa- olomuotoon. Atomilla on kaksi pääominaisuutta, Amplitudi ja taajuus. Atomin kuvaaja olisi siis pätkä siniaaltoa. Siis yksinkertaistettuna, atomin nopeuden kasvaessa sen amplitudi ja taajuus kasvavat ja valonnopeudella molemmat ovat äärettömiä, jolloin atomin kuvaaja olisi pystysuora viiva, joka jatkuisi äärettömyyteen. Atomin mitattava massa olisi riippuvainen sen amplitudista, jolloin atomin massa olisi myös ääretön nopeudella c. Lisäksi atomin 'pituus' olisi nolla samalla nopeudella (eikös näin pitäisi kappaleelle käydäkkin, kun se saavuttaa valonnopeuden?). Lisäksi, koska atomi on jo aaltomuotoista energiaa, ei olisi vaikeaa saada sitä E=mc^2 sopimaan tähän atomimalliin, sillä kyseessähän on vain alkuräjähdyksen puristaman 'pakkotilan' purkaminen.
Tämän keksimiseen meni tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Jos olisi yhtä monta tiedemiestä ja yhtä paljon aikaa käytettävissä, kuin nykyiseen atomimalliin on käytetty, niin miten on, luulisitko, että tuo atomimalli olisi saatu yhtäpitäväksi kaikkien havaintojen kanssa? Minä sanoisin että kyllä se olisi saatu toimimaan.
Loppujen lopuksi ainoa syy, miksi pidämme kiinni nykyisestä atomimallista on, että se oli siellä ensin. Kaikki havainnot on SOVITETTU tähän malliin, eikä ole mitään syytä, mikseivät ne sopisi muihin malleihin aivan yhtä hyvin.
Tiede ei ole valmis. Eikä siitä sellaista koskaan tule. Ensimmäinen askel eteenpäin on aina vanhan tuhoaminen.
kuten sanoin en USKO atomimallin perustan muuttuva. En sanonut etteikö se voisi muuttua. Tiedän täsmälleen ja takuulla paremmin kuin sinä, että ikinä ei pidä olla liian varma. Mainitsin vain henkilökohtaisen mielipiteeni siitä miten minun mielestäni luultavimmin käy.
Uusi atomimalli vaatii melko paljon enempi kuin tuo sinun viritelmäsi. Jos sinulta meni yli tunti tuollaisen säveltämiseen, ei ainakaan kannata ruveta tieteiskirjailijaksi.
Tuollaisia hienolta kuullostavia mallin "peruslähtökohtia" nyt voi sepitellä kuka vain vaikka kuinka ja paljon, mutta fakta on se, että atomimaailman ilmiöt ovat mallista riippumatta HYVIN monimutkaisia. Ja vaikka voikin olla jokin huomattavasti nykyistä yksinkertaisempi tapa mallintaa niitä, tuo sinun mallisi perustuu yhä ihan samoihin nykyteorioihin (suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka) ja kun niitä alkaa soveltaa tuohon sinun malliisi, tulee takuulla vähintään yhtä monimutkaiset laskumekanismit, jos haluaa soveltaa tuota kaikkiin atomimaailman ilmiöihin.
Vaikka mallissa on aina vaikutteita tekijästänsä ja ajankohdasta jne. ei atomimalli kuitenkaan ole mitenkään ihan hatusta temmattu. Tai no ehkä alunperin olikin, mutta sen myöhempi muotoutuminen ei. Kokeellisissa havainnoissa selvästi on havaittu logisesti erilailla käyttäytyviä energiapaketteja, erilaisia hiukkasia. esim. ne joita nyt kuvataan protoneilla neutroneilla ja elektroneilla. Jotenkin nämä erilaiset ilmiöt pitäisi sinunkin mallissasi ottaa huomioon ja luulenpa että paljoa yksinkertaistumista ei tapahtuisi. tätä voisi jatkaa ikuisuuden.
Fakta on se että mallin voisi rakentaa miljoonalla eri tavalla, mutta vaatii jotain paljon isompaa, että voidaan rakentaa malli, joka toimii paremmin kuin nykyinen.
Kuten sanottua, se voi hyvinkin tapahtua, en vain ole kovin luotavainen sen suhteen. Yritä muokata tuota malliasi matemaattisempaan suuntaan ja katsotaan.
"Ensinäkin, kukaan ei ole nähnyt sen enempää neutronia, elektronia, kuin protoniakaan, kvarkeista puhumattakaan"
Näkeminen on vain fotonin vuorovaikutusta silmän sauva ja tappisolujen molekyylien kanssa. Samanlainen atomimaailman ilmiö, kuin on tapahtunut havaintolaitteiden detektoreissa havaittaessa neutroneita yms.
Voi olla ettei ole neutroneita, mutta ihan yhtä hyvin olla ettei myöskään ole olemassa sitä tietokonetta, jolla luulet kirjoittavasi tänne.
Useimpien fyysikkojen suurin unelma on romuttaa jokin tärkeä standardimalli. Mutta kun se ei ole helppoa. Ei niitä malleja aivan sattumanvaraisesti valittu ole, niin kuin annat ymmärtää. Teoria romuttuu, kun löytyy havaintoja, jotka ovat ristiriidassa teorian kanssa.
Enpä usko että monikaan ammattifyysikko pitää nykyistä atomimallia lopullisena totuutena. Mutta silti se on aivan eri asia kuin sattumanvarainen maallikkohöpinä tyyliin "atomeja ei ole olemassa, vaan kaikki koostuu neljänneselliptisistä Waq-urm-quftureista, jotka pyörivät valonnopeudella kuusiulotteisessa aika-avaruudessa".
Fysiikka on pohjimmiltaan raakaa matematiikkaa, ja matemaattinen ristiriidattomuus sekä mallin ennusteiden suhde havaintoihin ratkaisevat mallin käyttökelpoisuuden. Jos joku todella pystyisi esittämään järkevän (noilla em. kriteereillä määriteltynä) vaihtoehtomallin, niin kyllä se vakavasti otettaisiin. Jos malli pystyisi ennustamaan jotakin, jota nykyinen malli ei pysty, niin se myös omaksuttaisiin varsin nopeasti, ja viiden tai kymmenen vuoden päästä se olisi jo lukion oppikirjassa.
"Voi olla ettei ole neutroneita, mutta ihan yhtä hyvin olla ettei myöskään ole olemassa sitä tietokonetta, jolla luulet kirjoittavasi tänne."
Filosofian palsta on tällä samalla foorumilla, eksistentialismi sinne.
Mutta asiaan. 'näkeminen', kuten tässä ilmaisin on tärkeää siinä mielessä, että atomia on kuvailtu vain ja ainoastaan sen aiheuttamien tekijöiden kautta, kun taas tämä tietokone voidaan nähdä sellaisenaan.
Sen sijaan usvalasi kokeet jne. 'detektorit, kuten niitä kutsut, antavat vain viivoja valokuvauslevylle (tiedän, usvalasia ei enää kaytetä, mutta se toimii). Mikä ne viivat aiheutti? Kuvitteelliset atomin osaset. Mutta! Ja tämä on iso mutta. Atomin osat on 'keksitty' ENNEN suhteellisuusteoriaa, ennen Kvanttimekaniikkaa ja ennen hiukkaskiihdyttimiä. Ne ovat ajalta, jolloin eetteri oli fysiikan isoin juttu ja koko ajatus aliatomisista hiukkasista oli järjetön. Itseasiassa atomin nykyinen perusmalli on suunniteltu palvelemaan KEMIAA, ei fysiikkaa.
Ongelma on tietenkin selvä. Atomi perustuu selvästi väärään ajatukseen, mutta romuttamisen sijaan fyysikot ovat paikkailleet mallia, kuin polkupyörän kumia erilaisilla kaavoilla ja lisäosioilla. Tämän vuoksi katson olevan jopa luultavaa, että meille nauretaan vielä fysiikan luentojen välissä oikein remakasti joskus tulevaisuudessa :"Elektroni! Kaikkea ne keksi."
eli siis mietin vaan sellasta, että kun sanotaan että avaruushan laajenee kokoajan, niin eiks sit jossain vaihees pitäis tulla joku repeämä jonnekin...tai no jos se avaruus on tyhjiö, ni eihän se sillon voi revetä ;)
Ja onko se avaruuden laajeneminen sitä että kaikki romu sielä avaruuden siis loittonee toisistaan tai siis galaksit? Johtuuks tää siitä Newton sedän laista? Siitä et jops kappaleeseen ei vaikuta voimia, niin se jatkaa liikettä tai pysyy paikallaan? Eli onks niin että galaksien välillä ei oo voimia?
Avaruus on se itse tila, ei tyhjiö eikä tyhjö.
Ei tule mitään repeämää. Ajattele vaikka jonkun kaasupilven laajenemista normaalissa ilmassa, ei siihenkään mitään repeämää tule, se vain laajenee.
Kaikki loittonee kaikesta.
Laajeneminen johtuu juuri Newton-sedän keksimästä laista. Tosin avaruuden ollessa kyseessä, on tietenkin vähän hankala käsitellä avaruuttaa kappaleena, mutta idea on kuitenkin sama. Ei toistaiseksi tunneta mitään voimaa mikä voisi laajenemista estääkään, joten oletaan laajenemisen jatkuvat loputtomiin.
Galaksien välillä on voimia, mutta ei riittävästi estämään laajenemista. Käytännössä lähimmänkin galaksin vetovoima taitaa olla niin äärimmäisen pieni, että sen voi ajatella olevan nolla. Painovoima ei kuitenkaan kysy etäisyyttä vaikuttaakseen...
Aurinkokuntahan on sitten jo niin tiivis yhteisö, että tämä ei mihinkään laajene. Uranus, Mars, Maa jne. pysyvät siis suunnilleen samalla vakioetäisyydellä Auringosta.
jos aina vaan laajenee niin kyl lopulta repee
jos valon nopeus, se c on maksimi nopeus mikä maailmankaikkeudessa esiintyy, niin ilmeisesti galaksit loittonee toisistaan pienemmällä nopeudella? ja sit jos näin on, ni sithän valo on jo saavuttanut sen universumin reunan? mitä sille valolle sielä sit tapahtuu? Kun jos sielä ei oo niinku mitään reunaa mihin se törmäis ja sammuis silleen...
Jospa avaruus kaareutuu niin, että valo ei koskaan saavuta mitään reunaa? Ethän säkään putoa maailman reunalta jos lähet kävelemään Venäjälle päin, et putoa koska Maa on pallon muotoinen.
Valon kaareutuminenhan on havaittu tosiasia, joten ei vallan mahdoton ajatus.
Tai sitten voi ajatella maailmankaikkeuden laajenevan valon nopeudella. Maailmankaikkeuden reunalla olisi siis sitä ekaa alkuräjähdyksessä syntynyttä smg-säteilyä, joka etenee koko ajan samaa kyytiä. Galaksit voisivat hyvin tulla hitaampaa kyytiä perässä.