Kulttuurissamme taistelee keskenään kaksi vastakkaista maailmankuvaa:
a) Uskonto jossa selitykseksi tarjotaan Jumalaa kaikkeen mahdolliseen.
b) Materialistinen tieteellinen maailmankuva jossa taas selitykseksi tarjotaan joko sattumaa tai sitten determinismiä tai niiden yhdistelmää.
Kumpikin näistä maailmankuvista on hyvin steriili eikä johda mihinkään. Ehkä pitäisi etsiä jonkinlaita kolmatta mahdollisuutta joka olisi sekä tieteen tavoin looginen ja ymmärrettävissä mutta samalla tekisi yksilön elämästä mielekästä.
Uskonnot pyrkivät tarjoamaan mielekkyyttä mutta yleensä loogisuuden puuttumisen kovalla hinnalla. Tiede taas on hyvin looginen mutta pohjimmiltaan tulkitsee yksilön elämän tarkoituksettomaksi ja merkityksettömäksi.
Mielekäs ja looginen maailmankuva edellyttää kolmea kiinteästi toisiinsa liittyvää perusoletusta:
a) Ihmisellä on vapaa tahto eli tietty olosuhteiden mukaan vaihteleva valikoima mahdollisuuksia ja niitä valinnan mahdollisuuksia on aina enemmän kuin 1. Jokainen valinta joko lisää tai vähentää tulevia valinnanmahdollisuuksia.
b) Ihminen on tietoisuus ja yksilöllinen ainutlaatuinen persoonallinen minuus on olennaisin asia. Tämä ei rajoitu tietenkään vain ihmisiin vaan kaikkiin tietoisiin olentoihin mutta vain inhimillisestä kokemuksesta meillä on suoraa kokemusta.
c) Aika on todellista
d) Evoluutio on todellista ja alkaa jo alkeishiukkasten ja atomien tasolla ja jatku molekyylien ja biologisten eliöiden tasolta pyrkien optimoimaan tietoisuuden. Evoluutio on järjestyksen lisääntymistä kun taas devoluutio on järjestyksen vähentymistä. Järjestyksen lisääntyminen tuottaa nautintoa kun taas epäjärjestyksen lisääntyminen tuskaa ja epämukavuutta joten vaikka epäjärjestys hetkellisesti ja paikallisesti lisääntyisikin niin kuitenkin vähitellen suuntaudutaan yrityksen ja erehdyksen kautta järjestystä lisäämään.
Tietoisuutta ei voi olla ilman vapaata tahtoa eikä valintoja ilman aikaa. Valinnat eivät myöskään voi olla mielekkäitä ellei maailmankaikkeus ole jollain tavalla säännönmukainen ja ymmärrettävissä. Vapaa tahto ja valinnat ovat ainoa asia miksi maailmankaikkeus on olemassa sellaisena kuin on. Maailmankaikkeuden entropia vähenee ja järjestys lisääntyy vain tekemällä mielekkäitä valintoja jotka lisäävät ja rikastuttavat mahdollisten tulevien tapahtumien todennäköoisyysjakaumaa
Itse olen löytänyt joitakin "rakennusaineita" tällaiseen sekä loogiseen että mielekkääseen maailmankuvaan monista eri uskontojen perustotuuksista (Kristinusko, Hindulaisuus, Buddhalaisuus) ja sitten toisaalta vähän esoteerisemmista opeista kuten teosofia, antroposofia (Rudolf Steiner) ja Neljäs Tie (Gurdjieff) ja sitten toisaalta moderneimmista malleista kuten Husserlin fenomenologia, Bernardo Kastrupin idealismi, A.N. Whiteheadin prosesssifilosofia, Tom Campbellin My Big Toe, C.G. Jungin syvyyspsykologia ja tieteen puolelta Rupert Sheldrake, William Tiller, monet kvanttifysiikan pioneerit kuten Schrödinger, Heisenberg ja Bohm ja paljon muita.
Pisimmälle on ehkä päässyt Tom Campbell joka on saanut jo julkaistua oman mallinsa perusteet vertaisarvioituna kvanttifysiikkaa käsittelevässä julkaisussa International Journal of Quantum Foundations:
http://www.ijqf.org/archives/4105
Tuollainen tietoisuuteen pohjaava malli on ehkä kaikkein toimivin ja loogisin kaikista simulaatiomalleista koska se ei perustu tekoälyyn eikä oleta maailmankaikkeuden pystyvän simuloimaan itseään mutta kuitenkin muodostaa selkeän loogisen sekä tieteellisen kokonaisuuden mutta pyrkii silti säilyttämään ja korostamaan ihmiselämän mielekkyyttä.
Mekaanisen merkityksettömän maailmankaikkeuden sijasta meillä on dramaattinen maailmankaikkeus jossa kaikkien yksilöiden valinnoilla on kokonaisuuden kannalta merkitystä ja mielekkyyttä.
Mikään näistä ei tunnu yksistään riittävän mutta täydentävät mielestäni aika hyvin toisiaan eri näkökulmista. Pääasia taitaa kuitenkin olla totuuden etsiminen eikä mitään lopullista totuutta varmaan edes ole.
Olennaista kuitenkin on että toimivan maailmankuvan pitää olla asenteeltaan myönteinen eikä nihilistinen tai kyyninen kuten nykyinen materialismiin perustuva uskomusjärjestelmä. Tällaisia negatiivisuutta pursuvia uskomuksia ovat mm. reduktionistinen materialismi sekä geenikeskeinen biologia.
Ihminen ei voi lajina menestyä evoluutiossa ellei pysty kehittämään itselleen mielekästä ja loogista maailmankuvaa ja se maailmankuva on enemmän asenne suhteessa todellisuuteen kuin varsinainen tieteellinen fakta.
Olennaista ei ole onko jokin asia totta vai ei vaan toimiiko se käytännössä vai ei. Nykyiset vaihtoehdot (tietreellinen maailmankuva ja uskonnollinen maailmankuva) eivät toimi kovin hyvin ja aiheuttavat enemmän ongelmia kuin ratkaisevat. Sellainen maailmankuva joka ei jätä vastaanottajalle muita mahdollisuuksia kuin joko uskoa tai olla uskomatta ei ole kovin hyödyllinen.
Tässä nämä minun tämänpäiväiset filosofiset jaaritkset niille joita aihe sattuu kiinnostamaan.
a) Uskonto jossa selitykseksi tarjotaan Jumalaa kaikkeen mahdolliseen.
b) Materialistinen tieteellinen maailmankuva jossa taas selitykseksi tarjotaan joko sattumaa tai sitten determinismiä tai niiden yhdistelmää.
Kumpikin näistä maailmankuvista on hyvin steriili eikä johda mihinkään. Ehkä pitäisi etsiä jonkinlaita kolmatta mahdollisuutta joka olisi sekä tieteen tavoin looginen ja ymmärrettävissä mutta samalla tekisi yksilön elämästä mielekästä.
Uskonnot pyrkivät tarjoamaan mielekkyyttä mutta yleensä loogisuuden puuttumisen kovalla hinnalla. Tiede taas on hyvin looginen mutta pohjimmiltaan tulkitsee yksilön elämän tarkoituksettomaksi ja merkityksettömäksi.
Mielekäs ja looginen maailmankuva edellyttää kolmea kiinteästi toisiinsa liittyvää perusoletusta:
a) Ihmisellä on vapaa tahto eli tietty olosuhteiden mukaan vaihteleva valikoima mahdollisuuksia ja niitä valinnan mahdollisuuksia on aina enemmän kuin 1. Jokainen valinta joko lisää tai vähentää tulevia valinnanmahdollisuuksia.
b) Ihminen on tietoisuus ja yksilöllinen ainutlaatuinen persoonallinen minuus on olennaisin asia. Tämä ei rajoitu tietenkään vain ihmisiin vaan kaikkiin tietoisiin olentoihin mutta vain inhimillisestä kokemuksesta meillä on suoraa kokemusta.
c) Aika on todellista
d) Evoluutio on todellista ja alkaa jo alkeishiukkasten ja atomien tasolla ja jatku molekyylien ja biologisten eliöiden tasolta pyrkien optimoimaan tietoisuuden. Evoluutio on järjestyksen lisääntymistä kun taas devoluutio on järjestyksen vähentymistä. Järjestyksen lisääntyminen tuottaa nautintoa kun taas epäjärjestyksen lisääntyminen tuskaa ja epämukavuutta joten vaikka epäjärjestys hetkellisesti ja paikallisesti lisääntyisikin niin kuitenkin vähitellen suuntaudutaan yrityksen ja erehdyksen kautta järjestystä lisäämään.
Tietoisuutta ei voi olla ilman vapaata tahtoa eikä valintoja ilman aikaa. Valinnat eivät myöskään voi olla mielekkäitä ellei maailmankaikkeus ole jollain tavalla säännönmukainen ja ymmärrettävissä. Vapaa tahto ja valinnat ovat ainoa asia miksi maailmankaikkeus on olemassa sellaisena kuin on. Maailmankaikkeuden entropia vähenee ja järjestys lisääntyy vain tekemällä mielekkäitä valintoja jotka lisäävät ja rikastuttavat mahdollisten tulevien tapahtumien todennäköoisyysjakaumaa
Itse olen löytänyt joitakin "rakennusaineita" tällaiseen sekä loogiseen että mielekkääseen maailmankuvaan monista eri uskontojen perustotuuksista (Kristinusko, Hindulaisuus, Buddhalaisuus) ja sitten toisaalta vähän esoteerisemmista opeista kuten teosofia, antroposofia (Rudolf Steiner) ja Neljäs Tie (Gurdjieff) ja sitten toisaalta moderneimmista malleista kuten Husserlin fenomenologia, Bernardo Kastrupin idealismi, A.N. Whiteheadin prosesssifilosofia, Tom Campbellin My Big Toe, C.G. Jungin syvyyspsykologia ja tieteen puolelta Rupert Sheldrake, William Tiller, monet kvanttifysiikan pioneerit kuten Schrödinger, Heisenberg ja Bohm ja paljon muita.
Pisimmälle on ehkä päässyt Tom Campbell joka on saanut jo julkaistua oman mallinsa perusteet vertaisarvioituna kvanttifysiikkaa käsittelevässä julkaisussa International Journal of Quantum Foundations:
http://www.ijqf.org/archives/4105
Tuollainen tietoisuuteen pohjaava malli on ehkä kaikkein toimivin ja loogisin kaikista simulaatiomalleista koska se ei perustu tekoälyyn eikä oleta maailmankaikkeuden pystyvän simuloimaan itseään mutta kuitenkin muodostaa selkeän loogisen sekä tieteellisen kokonaisuuden mutta pyrkii silti säilyttämään ja korostamaan ihmiselämän mielekkyyttä.
Mekaanisen merkityksettömän maailmankaikkeuden sijasta meillä on dramaattinen maailmankaikkeus jossa kaikkien yksilöiden valinnoilla on kokonaisuuden kannalta merkitystä ja mielekkyyttä.
Mikään näistä ei tunnu yksistään riittävän mutta täydentävät mielestäni aika hyvin toisiaan eri näkökulmista. Pääasia taitaa kuitenkin olla totuuden etsiminen eikä mitään lopullista totuutta varmaan edes ole.
Olennaista kuitenkin on että toimivan maailmankuvan pitää olla asenteeltaan myönteinen eikä nihilistinen tai kyyninen kuten nykyinen materialismiin perustuva uskomusjärjestelmä. Tällaisia negatiivisuutta pursuvia uskomuksia ovat mm. reduktionistinen materialismi sekä geenikeskeinen biologia.
Ihminen ei voi lajina menestyä evoluutiossa ellei pysty kehittämään itselleen mielekästä ja loogista maailmankuvaa ja se maailmankuva on enemmän asenne suhteessa todellisuuteen kuin varsinainen tieteellinen fakta.
Olennaista ei ole onko jokin asia totta vai ei vaan toimiiko se käytännössä vai ei. Nykyiset vaihtoehdot (tietreellinen maailmankuva ja uskonnollinen maailmankuva) eivät toimi kovin hyvin ja aiheuttavat enemmän ongelmia kuin ratkaisevat. Sellainen maailmankuva joka ei jätä vastaanottajalle muita mahdollisuuksia kuin joko uskoa tai olla uskomatta ei ole kovin hyödyllinen.
Tässä nämä minun tämänpäiväiset filosofiset jaaritkset niille joita aihe sattuu kiinnostamaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.