Miksi yleensä pitäisi

"Onko se jotenkin väärin jos ei voi, eikä halua uskoa ?"

Se, ettei joku usko, on isohko ongelma sellaiselle, joka on rakentanut identiteettinsä uskonsa varaan. Eli uskova ottaa sen pilkkaamisena, jos joku ei usko uskovan lailla olevan jumalrotua. Siksi jotkut uskovat yrittävät määritellä esimerkiksi termiä "ateismi" haluamakseen, koska "ateismin" oikea määritelmä saattaa antaa ymmärtää, että uskovaisella ei ole kaikki palikat laatikossa.

Ei pidä uskoa, en minäkään usko evoluutioteoriaan, tai nykyajan valemedioita (HS, CNN jne.) :)

Jos jollekkin ei lapsena ole vielä syötetty mitään "valheita", on hän tietämätön uskontojen raadollisuudesta ja näin ollen hän on viaton, puhdas pulmunen valmiina astumaan elämän polulle, jossa kaikenkarvaiset "torventoitottajat" odottavat häntä valheineen.
Sijainnistaan maapallolla johtuu hänen tuleva kuvitteellinen uskonnon suuntansa kirjavine versioineen elämän valheellisuudesta, johon hän on isiensä pahojen tekojen vuoksi joutunut.
Sairasta tulevaisuutta vain toivottaen !

Miksi et uskoisi kun ilmaiseksi saat uskoa? Mitä väliä vaikka Jumalaa ei olisikaan? Pääasia että uskoo itsensä autuaaksi. Uskolla autuaaksi. Usko, usko jo. Jos et usko, niin Tuomion Tuli polttaa!!!

Ei vieläkään mitään järkevää kommenttia siihen, miksi yleensä pitäisi uskoa jumaluuteen ?
Mielestäni jos ei muuta tekemistä keksi, niin silloin voi täyttää vajaan päivänsä uskottelemalla itselleen uskomattomia asioita.

Totuus ja tieto totuudesta paloi Aleksandrian kirjaston myötä. Pieni vähemmistö uskoi aikanaan, että maa on pallo. Heidät leimattiin harhaoppisiksi. Myöhemmin osottautui, että he olivat oikeassa.

1970-luvulla peruskouluissa opetettiin joukko-oppia, joka osottautui huonoksi. Kokonainen sukupolvi menetti matematiikan tajun niin, että Ylioppilaskirjoituksissa sen sukupolven osalta lievennettiin arvostelua.

Rikkaat saavat eniten totuutta haltuunsa. Köyhien on välillä hyvä uskoa mihin sattuu sellaiseen joka aiheuttaa pöhnää kun he eivät kykene mitään Sherryä kuitenkaan joka päivä ostamaan.
Tarvitaan ooppimia ja pöhnääkin. Muuten tämä kolmen kvarkin palapeli, jota maailmaksi kutsutaan alkaa maistua puulta.

Koraani opettaa uskokaa niin kuin muutkin uskovat ja polvistukaa polvistuvien kanssa. Köyhille on evankeliumin oopiumi tarkoitettu. Rikas voi ottaa Sherryä.

"1970-luvulla peruskouluissa opetettiin joukko-oppia, joka osottautui huonoksi. Kokonainen sukupolvi menetti matematiikan tajun niin, että Ylioppilaskirjoituksissa sen sukupolven osalta lievennettiin arvostelua."

Itse asiassa ainakin vuonna 1980 keväällä kävi päinvastoin kun ensimmäinen ikäluokka kirjoitti joka ei ollut muuta käynyt kuin peruskoulua. Arvostelua kiristettiin ja matematiikassa arvosanojen pisterajoja nostettiin.

Peruskoulu on kopioitu DDR:stä, aivan kuin itsellämme olisi näkemystä mitä pitäisi opettaa.Samoin muut ideologiat ovat "tuontitavaraa" aika pitkälle.Voi meitä.

Tässä työssä ja taloudessa kun olemme, niin siihen sen opetuksenkin pitäisi kohdentua.Aivopestyt "päättäjät" sitten toteuttavat näitä ideologioitaan.Monia asioita on unohdettu.

Itse jätin koko "show"n aikoja sitten, lähdin nk.omille teilleni.Itseopiskelun kautta kehittelin systeemejäni.Täytyy myöntää että ihan mielenkiintoista aikaa, niin ne asiat pikkuhiljaa aukenevat.

Vallitsevaa ympäristöä ei tietysti pysty muuttamaan, siihen pitää sopeutua.Keinot on sallittu tähän aktiviteettiin.

Samoin uskonnon osalta olen oman tieni kulkija, teologian opiskelu on ollut mielenkiintoista.Musiikki&lukeminen, niistä asioista olen muodostanut oman näkemykseni.Ev.lut.kirkko ei antanut paljoakaan, pakko suoritusta lähinnä.Onneksi itsenäisesti pystyy luomaan oman näkemyksensä.Epäterveisiin uskontoihin ei kannata lähteä, siis toinen kansankirkko on minun valintani.

Pienen pienet unelmat, niitä on kaikilla.

Kysymyksesi koskee yleisesti sitä, pitääkö uskoa sitä mitä sinulle yritetään totuutena »syöttää«. »Syöttäminen« on jotakin mitä tehdään vauvoille tai toisella tavalla avuttomille, jotka eivät kykene sen vertaa itsenäiseen toimintaan että ruokailisivat itse. Jossakin määrin olemme esimerkiksi lapsuuskokemuksessa »syötettyjen« todellisuuden havaitsemisen muotojen — kuten kielijärjestelmämme, joka mahdollistaa toisenlaisen todellisuuskokemuksen kuin vaikkapa pirahã-kieli — alaisia ja tuskin kykenemme kokonaan vapautumaan esimerkiksi valistuksen peräänkuuluttamaan vapautumiseen kaikista ennakkoarvostelmista. Inhimillinen kokemus todellisuudesta on toisten ihmisten meille »syöttämien« ja toisaalta itsenäisesti »ahmitun« tiedon yhdistelmä, josta luottamustamme toisiin ihmisiin ei voida kokonaan sulkea pois. Se pitääkö »johonkin« sellaiseen uskoa on erittäin epämääräinen kysymys. Vastaus on, että sellaisen totuutena »syötetyn« oikeutus riippuu pitkälle tapauskohtaisista tekijöistä. Yleisesti ottaen emme todellisuutta havainnoidessamme kykene suhtautumaan luottamukseen toisiin ihmisiin täysin kielteisesti, mutta emme täysin myönteisestikään. Kysymyksesi ei koskenut mitään määrättyä tapausta kuten kristinuskon totuutta tai »totuutta«, eikä siihen voida vastata pelkästään yleisen pohdinnan perusteella, vaan siinä täytyy huomioida tapauskohtaisia seikkoja kuten omat kokemukset, järkeilyt, yms.

No ei pidä, ei! Uskotko tämän?

Miksi syöt sitten sen että kaikki on syntynyt itsestään tyhjästä?

Argumentit ratkasiis. Se, mikä voidaan kattavasti perustella todeksi kannattaa uskoa. Pelkät uskomukset ilman perusteluja ovat pohjimmiltaan vain arvauksia. Arvauksiin (kuten uskontoihin) ei kannata uskoa.

"Miksi yleensä pitäisi uskoa johonkin sellaiseen, mitä joku sinulle yrittää totuutena syöttää ?
Onko se jotenkin väärin jos ei voi, eikä halua uskoa ?"

Kysymys ei ole siitä, että "pitäisi" uskoa, vaan ihminen luonnostaan uskoo siihen, mikä on hänelle itsestäänselvyys.
Kaikki kansat ja kulttuurit kaikkialla maailmassa ovatkin tästä syystä uskoneet yliluonnolliseen Jumalaan jossain muodossa. Se on ihmisen terve ja normaali tila,

"Miksi yleensä pitäisi
uskoa johonkin sellaiseen, mitä joku sinulle yrittää totuutena syöttää ? Onko se jotenkin väärin jos ei voi, eikä halua uskoa ?"

Ei tietenkään pidä uskoa kenenkään toisen totuuksien syöttelyyn. Silti me kyllä uskomme niihin, ja vasta Jumalan kanssa kulkien voimme hioa uskomusjärjestelmäämme todellisuuden mukaiseksi.

Jumalan ollessa Totuus, puhdas totuus ja absoluuttinen totuus. Emme tarvitse muita johtotähtiä. Ei meidän tarvitse uskoa mihinkään muuhun kuin Jumalaan.