Vanhemman outo käytös

Eikö ole aika luonnollista että pitää silmäkontaktia ahdistavana.

Kuulostaa autismin kirjoon kuuluvalta käytökseltä, siis lievä asteiselta. Olen huomannut, että itsekkään en helposti luontaisesti katso silmiin, muuta kuin vain hetken ja muutoin oikein pakottamalla itseäni. Isäni on samanlainen, että hän vieraammille puhuessaan ei katso edes päinkään. Kyse on luontaisesta epäsosiaalisuuden piirteestä, josta voi toki oppia pois harjoituksen kautta. Osaltaa kyseessä saattaa olla myös huonommuuden tunnetta mukana, eli ei kehtaa tuijottaa päin. Ja jos lapsena on vielä hoettu, että ei saa tuijottaa, niin silloin on kyseessä myös luontaisen käytöksen ohella opittu käyttäytyminen. Kannattaa googlettaa varoiksi autismin kirjo.

Ihan tavallisia suomalaisia anteeksiettäolenolemassa- ihmisiä. Kunnon vaalikarjaa ja kilttejä lisäveronmaksajia härskeimmille.

Älä huolehdi vanhempiesi käytöksestä. Hienoa, että itse olet opetellut tavoille katsoa ihmisiä silmiin. Se, että sinä käyttäydyt avoimesti, muuttaa vanhempiesi käyttäytymistä. Pikkuhiljaa he alkavat matkia sinun käytöstäsi. Sinun pitää vain uskaltaa rikkoa heidän kaavaansa.

Linnan juhlissa käytöstä on vieläkin enemmän.

Tämä on mielenkiintoinen tarina - kaikki ovat.

Kirjoituksesta sai mielikuvan, että molemmat ovat yhä elossa ja et ole erityisen
paniikissa heidän suhteensa muutenkaan

Ihmisiä on niin erilaisia.
Minäkin syön töissä eväitä, sen jälkeen kun muut ovat käyneet laumoittain ruokaloissa syömässä.
Siitäkös ihmettelyä ja yksi jos toinen heittämään "nasevaa" sanontaa ruuasta ja sen terveellisyydestä ynnä muusta - kaikenlaista huomauttelua - ei pahalla lainkaan, mutta osittain huumorilla jne.
Sitä kesti aikansa ja vasta reilun vuoden jälkeen en juuri kuule enää mitään.
Saan nauttia evääni rauhassa ja nyt voisin vaikka nukahtaa pöydän ääreen ja kukaan ei juurikaan huomaa.
Lisänä vielä, että minulla on todettu lievä autismi ja vältän katsomasta ihmisiä silmiin.