Syntiset vai pyhät uskovat?

Tällä palstalla on usein väitteitä uskovista armahdettuina syntisinä. Tämä on erikosta koska näiden väitteiden takana on useimmiten vilpittömät uskovat. Erikoista tämä on juuri siitä syystä että Raamattu ei tunne armahdettua syntistä. Uskovan oppi ja usko tulisi perustua Raamatun ilmoitukseen. Koska Raamattu ei tunne armahdettua syntistä, mistä sellainen oppi nousee?

Minä vastaan sinulle "armahdettu syntinen" mistä se oppi nousee; se nousee
ihmisen omasta navasta, ei Jumalan Sanasta.

Missä Raamatun luvussa ja jakeessa esiintyy armahdettu syntinen? Ei missään!
Missä Raamatun luvussa ja jakeessa Jumalan Henki ja Sana kutsuu Jumalasta
syntynyttä Jumalan lasta armahdetuksi syntiseksi? Ei missään!

Millä nimellä Raamattu, Jumalan Henki ja Sana, kutsuu Jumalasta syntyneitä
uskovia? Minkälaisia he ovat?

Paavalin Sana: "Olen syntisistä suurin", mihin sana "syntisistä" viittaa?

Tarkoittaako Paavali että hän on armahdetuista syntisistä, siis uskovista,
se suurin syntinen uskova? Vai tarkoittaako hän että hän on kaikista
syntisistä ihmisistä, "Kaikki ovat syntiä tehneet" , siis kaikista ihmisistä
se suurin syntinen?

Raamattu kertoo meille että Jumala on pyhittänyt Jeesukseen Kristukseen
uskovan ihmisen Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkiseti (Heb 10:10).

1. Kuka on pyhittäjä? Jumala!
2. Voiko Jumala epäonnistua? Ei voi!
3. Koska Jumala onnistui, mikä uskova silloin on Jumalan teon seurauksena?
Uskova on pyhä. Muussa tapauksessa Jumala epäonnistui ja uskova on vielä
syntinen. Mutta uskova ei enää ole syntinen koska Jumala pyhitti hänet
(Room 5:8).

Raamattu todistaa että uskova on vanhurskautettu.

1. Kuka on vanhurskauttaja? Room 8:33 "Jumala on se, joka vanhurskauttaa."
2. Onnistuiko Jumala vanhurskauttaessaan uskovan? Onnistui varmasti!
3. Koska Jumala onnistui, mikä uskova on Hänen onnistuneen työnsä seurauksena?

Room 5:9 "Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta" OLEMME VANHURSKAUTETUT!!! Room 3: 26 "hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen."
Room 5:1 "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, "

OLEMMEKO TULLEET ARMOSTA PELASTETUIKSI SYNTISIKSI VAI VANHURSKAIKSI? Miten luet?

1 Kor 6:11 "Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te OLETTE PYHITETYT, te OLETTE VANHURSKAUTETUT meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä."

Keille Paavali kirjoitti? Armosta pelastetuille syntisille uskoville, vai keille hän kirjoitti?

1.Kor1:1-2 Paavali, Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, KRISTUKSESSA JEESUKSESSA PYHITETYILLE, JOTKA OVAT kutsutut ja PYHÄT, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.

Olivatko nämä Korintton uskovat malliuskovia ja täydellisiä synnittömiä omien tekojensa perusteella? Eivät olleet malliuskovia! (1 Kor 3:1-4, 5:1-6:11). Miksi sitten Paavali puhuttelee näitä "armosta pelastettuja syntisiä uskovia" pyhiksi? Huomaa että Ef 2:5, 8 jakeissa ei esiinny sanaa "syntinen". Emme mekään lisää sitä sanaa sinne koska Sanaan ei saa lisätä mitään.

169

2371

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • >>>Paavalin Sana: "Olen syntisistä suurin", mihin sana "syntisistä" viittaa?

      Tarkoittaako Paavali että hän on armahdetuista syntisistä, siis uskovista,
      se suurin syntinen uskova? Vai tarkoittaako hän että hän on kaikista
      syntisistä ihmisistä, "Kaikki ovat syntiä tehneet" , siis kaikista ihmisistä
      se suurin syntinen?<<<

      Paavali tiesi että ihminen tulee vanhurskaaksi uskosta Jeesukseen Kristukseen
      eikä lain tekoja tekemällä. Hän varmasti piti itseään Herraan uskovana ja niin
      myös vanhurskaana. Hän myös opetti vanhurskautta uskosta.

      Gal 2:16 "koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista."

      Room 5:1 "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,"
      Room 1:17 "Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta.""

      Room 3:22 "JUMALAN VANHURSKAUS, joka USKON KAUTTA JEESUKSEEN KRISTUKSEEN TULEE KAIKKIIN JA KAIKILLE, JOTKA USKOVAT; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja SAAVAT LAHJAKSI VANHURSKAUDEN hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että HÄN ITSE ON VANHURSKAS ja VANHURSKAUTTAA SEN, JOLLA ON USKO JEESUKSEEN.

      2 Kor 5:21 "Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme JUMALAN VANHURSKAUDEKSI."

      • capiche

        Paavali kuvaa itseään nöyrästi syntisistä suurimmaksi. Hän perustaa tuntemuksensa ilmeisesti siihen, että hän ennen kääntymystään vainosi kristittyjä. Kyseessä on tietenkin Paavalin oma tuntemus, ei tosiasioihin vertailu kaikkiin maailman syntisiin .

        Ei siinä ole mitään ristiriitaa, että ihminen on samalla sekä vanhurskautettu että syntinen. Syntisiä tulemme olemaan elämämme loppuun saakka, vaikka pyrkisimmekin välttämään synnin tekemistä. Mutta kun olemme ottaneet vastaan Jeesuksen, niin Jumala näkee meidät vanhurskautettuina Poikansa sovitustyön kautta.

        Vanhurskauttaminen ja elämän vanhurskaus ovat kaksi eri asiaa. Jumala vanhurskauttaa meidät hetkessä. Mutta elämän vanhurskaus kasvaa kun vaellamme Kristuksen yhteydessä. Epätäydellisinä ihmisinä tämä "aarre on meissä kuitenkin saviastioissa" jotta ei olisi epäselvää kuka on vanhurskauden lähde.


      • capiche kirjoitti:

        Paavali kuvaa itseään nöyrästi syntisistä suurimmaksi. Hän perustaa tuntemuksensa ilmeisesti siihen, että hän ennen kääntymystään vainosi kristittyjä. Kyseessä on tietenkin Paavalin oma tuntemus, ei tosiasioihin vertailu kaikkiin maailman syntisiin .

        Ei siinä ole mitään ristiriitaa, että ihminen on samalla sekä vanhurskautettu että syntinen. Syntisiä tulemme olemaan elämämme loppuun saakka, vaikka pyrkisimmekin välttämään synnin tekemistä. Mutta kun olemme ottaneet vastaan Jeesuksen, niin Jumala näkee meidät vanhurskautettuina Poikansa sovitustyön kautta.

        Vanhurskauttaminen ja elämän vanhurskaus ovat kaksi eri asiaa. Jumala vanhurskauttaa meidät hetkessä. Mutta elämän vanhurskaus kasvaa kun vaellamme Kristuksen yhteydessä. Epätäydellisinä ihmisinä tämä "aarre on meissä kuitenkin saviastioissa" jotta ei olisi epäselvää kuka on vanhurskauden lähde.

        >>>Paavali kuvaa itseään nöyrästi syntisistä suurimmaksi. Hän perustaa tuntemuksensa ilmeisesti siihen, että hän ennen kääntymystään vainosi kristittyjä. Kyseessä on tietenkin Paavalin oma tuntemus, ei tosiasioihin vertailu kaikkiin maailman syntisiin . <<<

        Huolimatta siitä mihin Paavali vertasi itseään, hän piti itseään Herraan Jeesukseen Kristukseen uskovana. Uskova on Paavalin oman opin mukaan uusi ihminen. Tämä uusi ihminen on Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi. Hän on aina vanhurskas ja pyhä ja sellaisena Paavali piti itseään. Hän siis puhui entisestä syntisestä seurakunnan vainoojasta Sauluksesta sanoessaan olevansa syntisistä suurin. Hän ei puhunut Paavalista. Hän puhui Sauluksesta.

        Hyvinharva ihminen, ei edes kaikki uskovat, ymmrtävät, että uskovan vanha ihminen on kuollut ja uusi ihminen on tullut tilalle. Tästä näkökulmasta Paavali puhui itsestään syntisistä suurimpana syntisenä.

        >>>Ei siinä ole mitään ristiriitaa, että ihminen on samalla sekä vanhurskautettu että syntinen. Syntisiä tulemme olemaan elämämme loppuun saakka, vaikka pyrkisimmekin välttämään synnin tekemistä.<<<

        Siinä on paha ristiriita jo senkin tähden että Raamattu ei puhu uskovista syntisinä vaan vanhurskaina ja pyhinä. Jo VT:ssä Jumala erottaa syntisen vanhurskaasta, saati sitten UT:ssa.

        >>> Mutta kun olemme ottaneet vastaan Jeesuksen, niin Jumala näkee meidät vanhurskautettuina Poikansa sovitustyön kautta.<<<

        Koska Jumala näkee uskovan vanhurskautettuna, meidänkin tulee nähdä itsemme ja toinen uskova vanhurskautettuna. Koska uskova on Jumalan vanhurskauttama, ja Jumala ei voi epäonnistua vanhurskautuksessamme, me olemme vanhurskaita.

        >>>Vanhurskauttaminen ja elämän vanhurskaus ovat kaksi eri asiaa. Jumala vanhurskauttaa meidät hetkessä. Mutta elämän vanhurskaus kasvaa kun vaellamme Kristuksen yhteydessä. Epätäydellisinä ihmisinä tämä "aarre on meissä kuitenkin saviastioissa" jotta ei olisi epäselvää kuka on vanhurskauden lähde.<<<

        Aina, kun uskon vanhurskaus otetaan esille, joku tulee ja yrittää kääntää keskustelun Jumalan teosta meille ja meissä käsittelemään ihmisen kilvoittela ja vaellusta. Tältä uskovan epäonnistuvan vaelluksen pohjalta väitetään sitten että uskova on syntinen. Tämä tietenkin siitä syystä että jokainen rehellinen uskova kokee itsensä epätäydellisenä ja syntiin lankeilevana. Mutta Jumala näkee ihmisen vanhurskaana ja pyhänä Kristuksessa Jeesuksessa. Ja sellaisena Jumala puhuttelee ja myös kohtelee omiaan.


      • Olet.väärässä
        Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Paavali kuvaa itseään nöyrästi syntisistä suurimmaksi. Hän perustaa tuntemuksensa ilmeisesti siihen, että hän ennen kääntymystään vainosi kristittyjä. Kyseessä on tietenkin Paavalin oma tuntemus, ei tosiasioihin vertailu kaikkiin maailman syntisiin . <<<

        Huolimatta siitä mihin Paavali vertasi itseään, hän piti itseään Herraan Jeesukseen Kristukseen uskovana. Uskova on Paavalin oman opin mukaan uusi ihminen. Tämä uusi ihminen on Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi. Hän on aina vanhurskas ja pyhä ja sellaisena Paavali piti itseään. Hän siis puhui entisestä syntisestä seurakunnan vainoojasta Sauluksesta sanoessaan olevansa syntisistä suurin. Hän ei puhunut Paavalista. Hän puhui Sauluksesta.

        Hyvinharva ihminen, ei edes kaikki uskovat, ymmrtävät, että uskovan vanha ihminen on kuollut ja uusi ihminen on tullut tilalle. Tästä näkökulmasta Paavali puhui itsestään syntisistä suurimpana syntisenä.

        >>>Ei siinä ole mitään ristiriitaa, että ihminen on samalla sekä vanhurskautettu että syntinen. Syntisiä tulemme olemaan elämämme loppuun saakka, vaikka pyrkisimmekin välttämään synnin tekemistä.<<<

        Siinä on paha ristiriita jo senkin tähden että Raamattu ei puhu uskovista syntisinä vaan vanhurskaina ja pyhinä. Jo VT:ssä Jumala erottaa syntisen vanhurskaasta, saati sitten UT:ssa.

        >>> Mutta kun olemme ottaneet vastaan Jeesuksen, niin Jumala näkee meidät vanhurskautettuina Poikansa sovitustyön kautta.<<<

        Koska Jumala näkee uskovan vanhurskautettuna, meidänkin tulee nähdä itsemme ja toinen uskova vanhurskautettuna. Koska uskova on Jumalan vanhurskauttama, ja Jumala ei voi epäonnistua vanhurskautuksessamme, me olemme vanhurskaita.

        >>>Vanhurskauttaminen ja elämän vanhurskaus ovat kaksi eri asiaa. Jumala vanhurskauttaa meidät hetkessä. Mutta elämän vanhurskaus kasvaa kun vaellamme Kristuksen yhteydessä. Epätäydellisinä ihmisinä tämä "aarre on meissä kuitenkin saviastioissa" jotta ei olisi epäselvää kuka on vanhurskauden lähde.<<<

        Aina, kun uskon vanhurskaus otetaan esille, joku tulee ja yrittää kääntää keskustelun Jumalan teosta meille ja meissä käsittelemään ihmisen kilvoittela ja vaellusta. Tältä uskovan epäonnistuvan vaelluksen pohjalta väitetään sitten että uskova on syntinen. Tämä tietenkin siitä syystä että jokainen rehellinen uskova kokee itsensä epätäydellisenä ja syntiin lankeilevana. Mutta Jumala näkee ihmisen vanhurskaana ja pyhänä Kristuksessa Jeesuksessa. Ja sellaisena Jumala puhuttelee ja myös kohtelee omiaan.

        Harha oppia! Tämä on tätä perus hapatusta, mitä "seurakunnat" on pullollaan.

        Oppisi on juuri tätä "Jeesus on kuin peili edessämme ja kun Jumala katsoo meihin näkee Hän oman pyhyytensä."

        Tuo on pelkkää itse petosta, silkkaa hapatusta.

        Totuus on kuitenkin se, että Jumala näkee salatuinpaan saakka eikä mikään luotu ole Häneltä piilossa vaan kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmiensä edessä, jolle jokaisen on tehtävä tili tuomiopäivänä ja silloin Jumala maksaa jokaiselle heidän tekojensa mukaan henkilöön katsomatta.

        HUOM! HENKILÖÖN KATSOMATTA!

        Jumala ei säästänyt edes enkeleitä jotka syntiä tekivät.
        Sinutko hän säästäisi koska olet mukamas synteinesi piilossa Jeesuksen selän takana?

        Jeesus Kristus on Totuus, ei hän piilottele yhtäkään väärintekijää. Totuus ei puollusta valhetta.

        Jaikalikin jos olisit rehellinen itsellesi tunnustaisit sen, että sinä et ole sydämestäsi päästänyt irti synnistä, vaan haudot yhä sisimmässäsi asioita mitkä tiedät tasan tarkkaan vääriksi, Herran tiet on suorat, mutta sinä pyrit vääntämään ne kieroon siten, ettet joutuisi tekemään todellista parannusta synneistäsi.

        Suuresti sinä eksyt.


      • capiche
        Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Paavali kuvaa itseään nöyrästi syntisistä suurimmaksi. Hän perustaa tuntemuksensa ilmeisesti siihen, että hän ennen kääntymystään vainosi kristittyjä. Kyseessä on tietenkin Paavalin oma tuntemus, ei tosiasioihin vertailu kaikkiin maailman syntisiin . <<<

        Huolimatta siitä mihin Paavali vertasi itseään, hän piti itseään Herraan Jeesukseen Kristukseen uskovana. Uskova on Paavalin oman opin mukaan uusi ihminen. Tämä uusi ihminen on Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi. Hän on aina vanhurskas ja pyhä ja sellaisena Paavali piti itseään. Hän siis puhui entisestä syntisestä seurakunnan vainoojasta Sauluksesta sanoessaan olevansa syntisistä suurin. Hän ei puhunut Paavalista. Hän puhui Sauluksesta.

        Hyvinharva ihminen, ei edes kaikki uskovat, ymmrtävät, että uskovan vanha ihminen on kuollut ja uusi ihminen on tullut tilalle. Tästä näkökulmasta Paavali puhui itsestään syntisistä suurimpana syntisenä.

        >>>Ei siinä ole mitään ristiriitaa, että ihminen on samalla sekä vanhurskautettu että syntinen. Syntisiä tulemme olemaan elämämme loppuun saakka, vaikka pyrkisimmekin välttämään synnin tekemistä.<<<

        Siinä on paha ristiriita jo senkin tähden että Raamattu ei puhu uskovista syntisinä vaan vanhurskaina ja pyhinä. Jo VT:ssä Jumala erottaa syntisen vanhurskaasta, saati sitten UT:ssa.

        >>> Mutta kun olemme ottaneet vastaan Jeesuksen, niin Jumala näkee meidät vanhurskautettuina Poikansa sovitustyön kautta.<<<

        Koska Jumala näkee uskovan vanhurskautettuna, meidänkin tulee nähdä itsemme ja toinen uskova vanhurskautettuna. Koska uskova on Jumalan vanhurskauttama, ja Jumala ei voi epäonnistua vanhurskautuksessamme, me olemme vanhurskaita.

        >>>Vanhurskauttaminen ja elämän vanhurskaus ovat kaksi eri asiaa. Jumala vanhurskauttaa meidät hetkessä. Mutta elämän vanhurskaus kasvaa kun vaellamme Kristuksen yhteydessä. Epätäydellisinä ihmisinä tämä "aarre on meissä kuitenkin saviastioissa" jotta ei olisi epäselvää kuka on vanhurskauden lähde.<<<

        Aina, kun uskon vanhurskaus otetaan esille, joku tulee ja yrittää kääntää keskustelun Jumalan teosta meille ja meissä käsittelemään ihmisen kilvoittela ja vaellusta. Tältä uskovan epäonnistuvan vaelluksen pohjalta väitetään sitten että uskova on syntinen. Tämä tietenkin siitä syystä että jokainen rehellinen uskova kokee itsensä epätäydellisenä ja syntiin lankeilevana. Mutta Jumala näkee ihmisen vanhurskaana ja pyhänä Kristuksessa Jeesuksessa. Ja sellaisena Jumala puhuttelee ja myös kohtelee omiaan.

        Kaikki, jotka tekevät syntiä, ovat syntisiä. Oli kyseessä sitten pieni lipsahdus tai tahallinen suunniteltu teko. On totta, että vanhurskautettu on Jumalan silmissä Jeesuksen veren kautta puhdistettu ja pyhitetty. Mutta ei tee hänestä eläessään synnitöntä pyhimystä.

        Paavalille ja Jaakobille tämä näytti olevan selvää:


        Room. 7: 18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
        19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
        20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

        Jaak. 2 Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa.


      • Olet.väärässä
        capiche kirjoitti:

        Kaikki, jotka tekevät syntiä, ovat syntisiä. Oli kyseessä sitten pieni lipsahdus tai tahallinen suunniteltu teko. On totta, että vanhurskautettu on Jumalan silmissä Jeesuksen veren kautta puhdistettu ja pyhitetty. Mutta ei tee hänestä eläessään synnitöntä pyhimystä.

        Paavalille ja Jaakobille tämä näytti olevan selvää:


        Room. 7: 18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
        19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
        20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

        Jaak. 2 Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa.

        "Kaikki, jotka tekevät syntiä, ovat syntisiä."

        Ja mitä Jeesus sanoikaan siitä?

        Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.
        Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.
        Johannes 8:34‭-‬36

        "On totta, että vanhurskautettu on Jumalan silmissä Jeesuksen veren kautta puhdistettu ja pyhitetty."

        Miten se näkyy sinusta ulospäin jos sinut on vanhurskautettu, puhdistettu ja pyhitetty?

        "Paavalille ja Jaakobille tämä näytti olevan selvää"

        Sama lainaamasi Paavali joka kirjoitti tuon lainaamasi kohdan Paavalin kirjoitti myös näin ja vieläpä tuossa samaisessa kirjeessään:

        Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!
        Sillä Jumala ei katso henkilöön.
        Roomalaiskirje 2:9‭-‬11

        Sinun mukaan Paavali siis vähän ennen tuota lainaamaasi kohtaa julisti itsensä päälle tuskan ja ahdistuksen, koska hän mielestäsi tekee tahtomattaan pahaa, kykenemättä tekemään sitä hyvää mitä tahtoisi.

        Katsotaan mitä muuta Paavali kirjoitti tuossa samaisessa kirjeessään:

        Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
        Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
        Roomalaiskirje 6:1‭-‬2

        Paavali kirjoittaa kuoleensa pois synnistä, hieman ennen lainaamaasi kohtaa, luetaan vielä lisää:

        sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
        Roomalaiskirje 6:7

        Paavali siis sanoo kuolleensa itselleen ja vanhurskautuneensa pois synnistä

        Paavali jatkaa:

        Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
        Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
        Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut, ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
        Roomalaiskirje 6:15‭-‬18

        Paavali siis aivan selvästi kirjoittaa tässä, että se joka tekee syntiä on synnin palvelija, Jeesus käytti tästä sanaa synnin orja.

        Huomaa myös:
        "Synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi"

        Ei kukaan voi palvella kahta herraa.

        Ja nyt sinä siis ihan oikeasti väität, että Paavali puhuu tässä siitä, miten hän yhä tekee pahaa mitä ei tahdo ja sitä hyvää mitä tahtoo hän ei pysty tekemään?

        Kaiken tuon jälkeen mitä hän aikaisemmin kirjoitti hän kirjoittaakin yhtä äkkiä roomalaiskirje 7 kohdalla ihan täysin päin vastaista??

        Tästä asiasta Pietari kirjoittikin, sillä näin Paavalin kirjoituksia vääristeltiin jo siihen aikaan:

        niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
        2. Pietarin kirje 3:16


      • Olet.väärässä
        capiche kirjoitti:

        Kaikki, jotka tekevät syntiä, ovat syntisiä. Oli kyseessä sitten pieni lipsahdus tai tahallinen suunniteltu teko. On totta, että vanhurskautettu on Jumalan silmissä Jeesuksen veren kautta puhdistettu ja pyhitetty. Mutta ei tee hänestä eläessään synnitöntä pyhimystä.

        Paavalille ja Jaakobille tämä näytti olevan selvää:


        Room. 7: 18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
        19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
        20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

        Jaak. 2 Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa.

        "Jaak. 2 Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa."

        Ja Jaakobko mielestäsi tässä sanoissa hairahtumisella tarkoittaa, että hän välillä kiroilee, haistattelee ja toisaalla taas siunaa?

        Kun kuitenkin hän kirjoittaa samassa kirjeessään myös näin:

        Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous.
        Näin ei saa olla, veljeni. Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
        Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.
        Jaakobin kirje 3:9‭-‬12


      • capiche kirjoitti:

        Kaikki, jotka tekevät syntiä, ovat syntisiä. Oli kyseessä sitten pieni lipsahdus tai tahallinen suunniteltu teko. On totta, että vanhurskautettu on Jumalan silmissä Jeesuksen veren kautta puhdistettu ja pyhitetty. Mutta ei tee hänestä eläessään synnitöntä pyhimystä.

        Paavalille ja Jaakobille tämä näytti olevan selvää:


        Room. 7: 18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
        19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
        20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

        Jaak. 2 Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa.

        Miksi sinä et tahdo päästää vankeja Herran luo vapauteen?

        Kuka sitoo ihmisiä synnin orjuuteen eikä päästä heitä vapauteen?
        Kuka vapauttaa synnin orjia ja kuka vapauttaa ihmisen palvelemaan Elävää Jumalaa? Kuka puhdistaa omantunnon kuolleista teoista niin että uskova voi puhtaalla hyvällä omallatunnolla palvella Elävää Jumalaa?

        Heb :9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa.

        Voiko synnin rasittamalla huonolla omallatunnolla kulkeva ihminen palvella Jumalaa? Eikö omatunto tule olla puhdistettu jotta voidaan palvella Jumalaa? Kuka siis on Vapahtaja ja kuka tätä vapautusta vastustaa ja sitoo ihmisraukkoja syntiin heidän omissatunnoissaan?

        Mitä tämä tarkoittaa?

        Jes 14:17 joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka EI PÄÄSTÄNYT VANKEJA KOTIIN?'

        Luukkaan evankeliumi:4:18 "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan VANGITUILLE VAPAUTUSTA ja sokeille näkönsä saamista, PÄÄSTÄMÄÄN SORRETUT VAPAUTEEN,

        Ps. 68:18-19 Herra on niiden keskellä, pyhyydessään niinkuin Siinai. Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjaksesi:
        Ef 4:8 Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen,

        Roomalaiskirje:6:18 ja että te SYNNISTÄ VAPAUTETTUINA olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! 6:22 Mutta nyt, kun OLETTE SYNNISTÄ VAPAUTETUT ja Jumalan palvelijoiksi tulleet,

        Galatalaiskirje:5:1 VAPAUTEEN Kristus vapautti meidät.

        Psalmit:18:20 Hän toi minut AVARAAN PAIKKAAN, hän VAPAUTTI MINUT,

        Joh 8:36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.


      • Mä oon kerran aiemmin jo sanonut sulle jouko että sä rakentelet olkinukkeja toisten pään menoksi...

        Laitoin sulle linkinkin että sä voisit tutustua siihen mitä sana olkinukke tarkoittaa.

        Sen jälkeen sinä olet löytänyt monia olkinukkeja toisten teksteistä mutta omat -nukkesi olet jättänyt tietysti tarkastamatta minkä tämä viestisi johon nyt vastaan- kertoo.


    • Onäänestetty

      Mutta molemmat uskovat.

    • capiche

      Et sitten ymmärrä, että vanhurskautettu on tismalleen sama asia kuin armahdettu syntinen. Vanhurskautettu on teologinen termi ja armahdettu syntinen kuvaa samaa asiaa selkeästi arkikielellä. Sillä Jumala armahtaa syntisen lain kirouksesta vanhurskauttaessaan hänet Jeesuksen sovitustyön kautta. Vai väitätkö vastaan???

      • >>>Et sitten ymmärrä, että vanhurskautettu on tismalleen sama asia kuin armahdettu syntinen. <<<

        Missä Raamatussa Jumala tai Jumalan palvelija kutsuu uudestisyntynyttä uskovaa armahdetuksi syntiseksi?

        Uskova on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa. Uusi luomus, Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi, on aina vanhurskas ja pyhä.

        >>> Jumala armahtaa syntisen lain kirouksesta vanhurskauttaessaan hänet Jeesuksen sovitustyön kautta. <<<

        Kun Jumala vanhurskauttaa syntisen, onko hän vanhurskautettunakin syntinen?
        Jos hän on vielä syntinen, Jumala epäonnistui ihmisen vanhurskauttamisessa. Ymmärrä että Jumala ei voi epäonnistua. Ymmärrä myös että syntinen ja vanhurskas ovat toistensa vastakohtia. ihminen ei voi olla syntinen ja vanhurskas samaan aikaan. Jumalan vanhurskauttama ihminen on vanhurskas koska Jumala teki hänestä vanhurskaan. Ja Jumala onnistuu aina. Ihminen tulee Jumalan vanhurskauttamaksi uskosta Jeesukseen Kristukseen.


    • <<< Tarkoittaako Paavali että hän on armahdetuista syntisistä, siis uskovista,
      se suurin syntinen uskova? Vai tarkoittaako hän että hän on kaikista
      syntisistä ihmisistä, "Kaikki ovat syntiä tehneet" , siis kaikista ihmisistä
      se suurin syntinen?<<<

      Paavali ei tietenkään pitänyt itseään uskovista ihmisistä suurimpana syntisenä
      koska hän opetti uskosta Jeesukseen vanhurskaaksi tulemista. Uskova ei siis
      ole Paavalin opin mukaan syntinen. Uskova on vanhurskas ja pyhä.

      Paavali tarkoitti että hän oli kaikista syntisistä ihmisistä se suurin syntinen.
      Hän siis puhui Saulus Tarsolaisesta, entisestä vanhasta ihmisestään seurakunnan
      vainoojasta. Saulus Tarsolainen kuului syntisten joukkoon koska Jumala ei ollut
      vanhurskauttanut häntä seurakunnan ja Jeesuksen vainoojana.

      Saulus Tarsolainen kuoli Golgatan ristillä Jeesuksen Kristuksen kanssa
      Kristuksessa Jeesuksessa kohdattuaan ylösnousseen Vapahtajan Jeesuksen
      Kristuksen. Silloin Saulus kuoli Jeesuksen kanssa ristillä.

      Siinä hetkessä Jumala loi uuden ihmisen. Tämä uusi ihminen sai uuden
      nimen apostoli Paavali. Apostoli Paavali oli syntynyt Sanasta ja Hengestä
      Jumalan lapseksi. Jumalan lapsi on uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa.
      Entinen syntinen Saulus ei enää edustanut Paavalia koska Saulus oli kuollut.
      Uutta ihmistä, apostoli Paavalia, edusti Jumalasta syntynyt ihminen.
      Tämä uusi ihminen. apostoli Paavali, oli vanhurskas ja pyhä koska se on
      Jumalasta syntynyt.

      Koska apostoli Paavali on uusi ihminen, Jumala tuntee Paavalin uuden
      ihmisen mukaan. Hän myös kehottaa häntä ja kaikkia uskovia ihmisiä tuntemaan
      itsensä ja toisen uskovan uuden luomuksen, uuden ihmisen mukaan vanhurskaana
      ja pyhänä.

      2 kor 5:14-21 "Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: YKSI ON KUOLLUT KAIKKIEN EDESTÄ, SIIS MYÖS KAIKKI OVAT KUOLLEET; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

      SEN TÄHDEN ME EMME TÄSTÄ LÄHTIEN TUNNE KETÄÄN LIHAN MUKAAN; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin HÄN ON UUSI LUOMUS; se, MIKÄ ON VANHAA, ON KADONNUT, katso, UUSI ON SIJAAN TULLUT.

      Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me HÄNESSÄ tulisimme JUMALAN VANHURSKAUDEKSI.

      • saviseutulainen

        Synnittömiä ei meistä uskovistakaan - EI YHDESTÄKÄÄN - tässä ajassa tule,

        vaan Kiitos Jumalalle siitä,
        että saamme alati turvata Jeesuksen Kristuksen edestämme vuodatetun veren voimaan!

        Sanotaan, että ihminen alkaa nähdä kaikinpuolisen kelvottomuutensa ja syntisyytensä Jumalan edessä vasta uskoon tultuaan ja uskossa eläessään.
        Vieläpä mitä kauemmin on uskossa saanut elää.

        Pahinta mitä uskovalle ihmiselle voi tapahtua, uskonsa menettämisen ohella, on
        KADOTTAA SYNNINTUNTONSA.

        Paavali on jossain, kaiketi Roomalaiskirjeessä, sanonut, että ilolla hän mielellä ( hengessään ) yhtyy Jumalan lakiin, mutta jäsenissään ( lihassaan ) hän tuntee synnin lain.
        ( vapaa muoto )

        Selvyydeksi ( jälleen kerran ): KYSE EI OLE SYNNIN PUOLUSTAMISESTA, SEN HYVÄKSYTTÄVÄKSI TEKEMISESTÄ. EI.
        POIS SE.

        Jeesukseen Kristukseen alati turvaamalla, Häntä avuksi huutamalla, on uskovalla ihmisellä ihana vapaus vastustaa kiusausten muuttumista synnintekemiseksi.
        Siitä huolimatta lankeemuksia joskus tapahtuu. Niistä on kuitenkin noustava ylös kuin tulesta, johon on kaatunut. Taisteltava on loppuun saakka.
        Ei omin voimin, vaan Jeesuksen Kristuksen avulla - Häneen kaikessa uskomalla, luottamalla ja turvaamalla.

        "Joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu".

        Itsessään köyhä syntinen, mutta Jeesuksessa puhdas ja vanhurskas - se on uskon kaita tie.
        ( Vanhasta hartauskirjasesta Katso Jeesukseen )


        Käsin tyhjin pakenen sinun ristis juurehen;
        siinä armos verholla alastonta vaateta,
        lastas, tiellä nääntyvää, haavas aina virkistää.
        ( Siionin Kannel 223:3 )


      • saviseutulainen kirjoitti:

        Synnittömiä ei meistä uskovistakaan - EI YHDESTÄKÄÄN - tässä ajassa tule,

        vaan Kiitos Jumalalle siitä,
        että saamme alati turvata Jeesuksen Kristuksen edestämme vuodatetun veren voimaan!

        Sanotaan, että ihminen alkaa nähdä kaikinpuolisen kelvottomuutensa ja syntisyytensä Jumalan edessä vasta uskoon tultuaan ja uskossa eläessään.
        Vieläpä mitä kauemmin on uskossa saanut elää.

        Pahinta mitä uskovalle ihmiselle voi tapahtua, uskonsa menettämisen ohella, on
        KADOTTAA SYNNINTUNTONSA.

        Paavali on jossain, kaiketi Roomalaiskirjeessä, sanonut, että ilolla hän mielellä ( hengessään ) yhtyy Jumalan lakiin, mutta jäsenissään ( lihassaan ) hän tuntee synnin lain.
        ( vapaa muoto )

        Selvyydeksi ( jälleen kerran ): KYSE EI OLE SYNNIN PUOLUSTAMISESTA, SEN HYVÄKSYTTÄVÄKSI TEKEMISESTÄ. EI.
        POIS SE.

        Jeesukseen Kristukseen alati turvaamalla, Häntä avuksi huutamalla, on uskovalla ihmisellä ihana vapaus vastustaa kiusausten muuttumista synnintekemiseksi.
        Siitä huolimatta lankeemuksia joskus tapahtuu. Niistä on kuitenkin noustava ylös kuin tulesta, johon on kaatunut. Taisteltava on loppuun saakka.
        Ei omin voimin, vaan Jeesuksen Kristuksen avulla - Häneen kaikessa uskomalla, luottamalla ja turvaamalla.

        "Joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu".

        Itsessään köyhä syntinen, mutta Jeesuksessa puhdas ja vanhurskas - se on uskon kaita tie.
        ( Vanhasta hartauskirjasesta Katso Jeesukseen )


        Käsin tyhjin pakenen sinun ristis juurehen;
        siinä armos verholla alastonta vaateta,
        lastas, tiellä nääntyvää, haavas aina virkistää.
        ( Siionin Kannel 223:3 )

        >>>Synnittömiä ei meistä uskovistakaan - EI YHDESTÄKÄÄN - tässä ajassa tule,<<<

        Kysymys ei ole uskovan suoritustasosta eikä synnittömyydestä tai ihmisen tekoihin perustuvasta syntisyydestä. En kirjoita ihmisen suoritustasosta. Siitä täällä kirjoitetaan muutenkin ihan tarpeeksi paljon. Kirjoitan Jumalan teosta ihmiselle ja ihmisessä.

        Aloituksessa on kysymys ihmisen asemasta Jumalan edessä. Ihmisen asema Jumalan edessä on joko syntinen tai vanhurskas ja pyhä. Uskosta osaton ihminen on syntinen ja uskova ihminen on vanhurskas pyhän Jumalan edessä.

        Uskosta osaton on syntinen koska hän elää erossa pyhästä Jumalasta ilman Kristusta Jeesusta ja siten ilman Jumalaa sydämessään. Siksi hän on syntinen. Jokainen ihminen ilman Kristusta sydämessään on syntinen ihminen.

        Uskova on vanhurskas ja pyhä koska hän on Jumalan vanhurskauttama ja pyhittämä
        ja hän elää Jumalan kanssa Hänen yhteydessä Hänessä. Jokainen Jeesuksen Kristuksen sydämessään omistava ihminen on Jeesuksessa Kristuksessa. Hänessä uskova on vanhurskas ja Pyhä. Jeesus uskovassa on hänen vanhurskautensa ja pyhityksensä.

        Jumalan ulkopuolella, Kristuksen ulkopuolella, ilman Häntä, oleva ihminen on syntinen.
        Jumalan yhtedessä, Kristuksessa, elävä uskova on vanhurskas ja pyhä.


      • saviseutulainen kirjoitti:

        Synnittömiä ei meistä uskovistakaan - EI YHDESTÄKÄÄN - tässä ajassa tule,

        vaan Kiitos Jumalalle siitä,
        että saamme alati turvata Jeesuksen Kristuksen edestämme vuodatetun veren voimaan!

        Sanotaan, että ihminen alkaa nähdä kaikinpuolisen kelvottomuutensa ja syntisyytensä Jumalan edessä vasta uskoon tultuaan ja uskossa eläessään.
        Vieläpä mitä kauemmin on uskossa saanut elää.

        Pahinta mitä uskovalle ihmiselle voi tapahtua, uskonsa menettämisen ohella, on
        KADOTTAA SYNNINTUNTONSA.

        Paavali on jossain, kaiketi Roomalaiskirjeessä, sanonut, että ilolla hän mielellä ( hengessään ) yhtyy Jumalan lakiin, mutta jäsenissään ( lihassaan ) hän tuntee synnin lain.
        ( vapaa muoto )

        Selvyydeksi ( jälleen kerran ): KYSE EI OLE SYNNIN PUOLUSTAMISESTA, SEN HYVÄKSYTTÄVÄKSI TEKEMISESTÄ. EI.
        POIS SE.

        Jeesukseen Kristukseen alati turvaamalla, Häntä avuksi huutamalla, on uskovalla ihmisellä ihana vapaus vastustaa kiusausten muuttumista synnintekemiseksi.
        Siitä huolimatta lankeemuksia joskus tapahtuu. Niistä on kuitenkin noustava ylös kuin tulesta, johon on kaatunut. Taisteltava on loppuun saakka.
        Ei omin voimin, vaan Jeesuksen Kristuksen avulla - Häneen kaikessa uskomalla, luottamalla ja turvaamalla.

        "Joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu".

        Itsessään köyhä syntinen, mutta Jeesuksessa puhdas ja vanhurskas - se on uskon kaita tie.
        ( Vanhasta hartauskirjasesta Katso Jeesukseen )


        Käsin tyhjin pakenen sinun ristis juurehen;
        siinä armos verholla alastonta vaateta,
        lastas, tiellä nääntyvää, haavas aina virkistää.
        ( Siionin Kannel 223:3 )

        >>>Jeesukseen Kristukseen alati turvaamalla, Häntä avuksi huutamalla, on uskovalla ihmisellä ihana vapaus vastustaa kiusausten muuttumista synnintekemiseksi.
        Siitä huolimatta lankeemuksia joskus tapahtuu. Niistä on kuitenkin noustava ylös kuin tulesta, johon on kaatunut. Taisteltava on loppuun saakka.
        Ei omin voimin, vaan Jeesuksen Kristuksen avulla - Häneen kaikessa uskomalla, luottamalla ja turvaamalla.<<<<

        Huomaatko että vaikka sinä useimmiten tuot tänne hyvää sanaa ja korotat Jeesusta Kristusta, julistat Kristusta, nyt julistat ihmistä ja ihmisen syntisyyttä. Mitä merkitsee julistaa Kristusta? Filippos meni Samariaan ja julisti Kristusta? Mitä hän siis julisti? Hän julisti kaikkea sitä mitä Jeesus on ja mitä Hän on tehnyt ja mitä se merkitsee ihmiselle joka uskoo Häneen. Se on mielestäni Kristuksen julistamista. Tällä palstalla monet kuitenkin julistavat jotakin muuta mutta ei Kristusta. Sinä kuitenkin julistat useimmiten Kristusta.

        Entä mitä merkitsee pysyä Kristuksessa? Se merkitsee mielestäni pysyä Jumalan Sanan ilmoituksessa ja siinä mitä Kristus on ja mitä Hän on tehnyt. Ihmisen teoilla on merkitystä mutta ne tulee ponnistaa Kristuksen teosta meille ja meissä. Häntä meidän tulee julistaa, ei ihmisen syntisyyttä eikä ihmistekoja. Kristuksesta ja Hänen teoistaan me saamme voimaa kilvoitteluun.

        >>>Itsessään köyhä syntinen, mutta Jeesuksessa puhdas ja vanhurskas - se on uskon kaita tie.( Vanhasta hartauskirjasesta Katso Jeesukseen )<<<

        Nyt sinä jo tunnustat että uskova on Jeesuksessa puhdas ja VANHURSKAS. Silloin me menemme Kristukseen Jeesukseen mitä Hän on tehnyt uskovalle ja mitä Hän on uskovalle. Hän on meidän vanhurskautemme ja pyhityksemme.

        >>Käsin tyhjin pakenen sinun ristis juurehen;
        siinä armos verholla alastonta vaateta,
        lastas, tiellä nääntyvää, haavas aina virkistää.
        ( Siionin Kannel 223:3 )<<<

        Aadama ja Eeva menettivät Jumalan kirkkauden, Jumalan vanhurskauden, langettuaan syntiin (Room 3:23). He huomasivat nyt olevansa alasti ilman Jumalan kirkkautta. Mutta Jumala puki heidät valmistamaansa eläimen nahkapukuun (1 Ms 3:21). Tämä puku on esikuva Jumalan vanhurskaudesta jonka Herra itse oli tuova heille Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala siis palauttaa ihmiselle kirkkautensa Jeesuksessa Kristuksessa.

        Ylipappi Joosua riisuttiin likaisista vaatteistaan ja puettiin puhtaisiin vaatteisiin (Sak 3:1-5).

        Tuhlaajapoika armahdettiin ja puettiin välittömästi parhaisiin juhlavaatteisiin (Luuk 15:22).

        Syntinen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, pestään täysin puhtaaksi synneistä uskon kautta Jeesukseen. Hänet puetaan välittömästi Jumalan vanhurskauteen. Se on se Jumalan kirkkaus jonka ihminen menetti syntiin lankeemuksessaan (Room 3:22-26).

        Kun Jumala armahtaa ja pelastaa syntisen, syntinen riisuu pahat tekonsa synnin tunnustuksessa ja parannuksen teossa. Hän luopuu synneistään ja tuo ne Jeesukselle. Sitten välittömästi Jumala pesee hänet täysin puhtaaksi synneistä. Hänen likaiset omavanhurskauden vaatteet ja synnit otetaan häneltä pois.

        Mutta Jumala ei jätä pestyä ihmistä alasti. Hän pukee hänet omaan vanhurskauteensa. Se on Jeesuksen Kristuksen meille taivaasta tuoma ja hankkima Jumalan vanhurskaus.
        Hän eli sellaisen synnittömän elämän kuin sinun ja minut olisi pitänyt elää mutta me epäonnistuimme.

        Tämän Jeesuksen viattomuuden syntinen saa uskoon tulossaan lahjaksi Jumalalta. Me puhumme lahjavanhurskaudesta uskon kautta Jeesukseen kristukseen. https://www.youtube.com/watch?v=irNMQPwzJF0


      • saviseutulainen kirjoitti:

        Synnittömiä ei meistä uskovistakaan - EI YHDESTÄKÄÄN - tässä ajassa tule,

        vaan Kiitos Jumalalle siitä,
        että saamme alati turvata Jeesuksen Kristuksen edestämme vuodatetun veren voimaan!

        Sanotaan, että ihminen alkaa nähdä kaikinpuolisen kelvottomuutensa ja syntisyytensä Jumalan edessä vasta uskoon tultuaan ja uskossa eläessään.
        Vieläpä mitä kauemmin on uskossa saanut elää.

        Pahinta mitä uskovalle ihmiselle voi tapahtua, uskonsa menettämisen ohella, on
        KADOTTAA SYNNINTUNTONSA.

        Paavali on jossain, kaiketi Roomalaiskirjeessä, sanonut, että ilolla hän mielellä ( hengessään ) yhtyy Jumalan lakiin, mutta jäsenissään ( lihassaan ) hän tuntee synnin lain.
        ( vapaa muoto )

        Selvyydeksi ( jälleen kerran ): KYSE EI OLE SYNNIN PUOLUSTAMISESTA, SEN HYVÄKSYTTÄVÄKSI TEKEMISESTÄ. EI.
        POIS SE.

        Jeesukseen Kristukseen alati turvaamalla, Häntä avuksi huutamalla, on uskovalla ihmisellä ihana vapaus vastustaa kiusausten muuttumista synnintekemiseksi.
        Siitä huolimatta lankeemuksia joskus tapahtuu. Niistä on kuitenkin noustava ylös kuin tulesta, johon on kaatunut. Taisteltava on loppuun saakka.
        Ei omin voimin, vaan Jeesuksen Kristuksen avulla - Häneen kaikessa uskomalla, luottamalla ja turvaamalla.

        "Joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu".

        Itsessään köyhä syntinen, mutta Jeesuksessa puhdas ja vanhurskas - se on uskon kaita tie.
        ( Vanhasta hartauskirjasesta Katso Jeesukseen )


        Käsin tyhjin pakenen sinun ristis juurehen;
        siinä armos verholla alastonta vaateta,
        lastas, tiellä nääntyvää, haavas aina virkistää.
        ( Siionin Kannel 223:3 )

        >>>Pahinta mitä uskovalle ihmiselle voi tapahtua, uskonsa menettämisen ohella, on
        KADOTTAA SYNNINTUNTONSA.<<<

        Missä niin sanotaan Raamatussa? Entä mitä Jeesus tarkoittaa tällä:
        "Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan" (Matt 5:6).
        Oletko kokenut vanhurskauden nälkää ja janoa? Onko sinut ravittu vanhurskaudella?
        Jeesus lupaa ravita vanhurskauden nälkäiset ja janoiset.


      • saviseutulainen kirjoitti:

        Synnittömiä ei meistä uskovistakaan - EI YHDESTÄKÄÄN - tässä ajassa tule,

        vaan Kiitos Jumalalle siitä,
        että saamme alati turvata Jeesuksen Kristuksen edestämme vuodatetun veren voimaan!

        Sanotaan, että ihminen alkaa nähdä kaikinpuolisen kelvottomuutensa ja syntisyytensä Jumalan edessä vasta uskoon tultuaan ja uskossa eläessään.
        Vieläpä mitä kauemmin on uskossa saanut elää.

        Pahinta mitä uskovalle ihmiselle voi tapahtua, uskonsa menettämisen ohella, on
        KADOTTAA SYNNINTUNTONSA.

        Paavali on jossain, kaiketi Roomalaiskirjeessä, sanonut, että ilolla hän mielellä ( hengessään ) yhtyy Jumalan lakiin, mutta jäsenissään ( lihassaan ) hän tuntee synnin lain.
        ( vapaa muoto )

        Selvyydeksi ( jälleen kerran ): KYSE EI OLE SYNNIN PUOLUSTAMISESTA, SEN HYVÄKSYTTÄVÄKSI TEKEMISESTÄ. EI.
        POIS SE.

        Jeesukseen Kristukseen alati turvaamalla, Häntä avuksi huutamalla, on uskovalla ihmisellä ihana vapaus vastustaa kiusausten muuttumista synnintekemiseksi.
        Siitä huolimatta lankeemuksia joskus tapahtuu. Niistä on kuitenkin noustava ylös kuin tulesta, johon on kaatunut. Taisteltava on loppuun saakka.
        Ei omin voimin, vaan Jeesuksen Kristuksen avulla - Häneen kaikessa uskomalla, luottamalla ja turvaamalla.

        "Joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu".

        Itsessään köyhä syntinen, mutta Jeesuksessa puhdas ja vanhurskas - se on uskon kaita tie.
        ( Vanhasta hartauskirjasesta Katso Jeesukseen )


        Käsin tyhjin pakenen sinun ristis juurehen;
        siinä armos verholla alastonta vaateta,
        lastas, tiellä nääntyvää, haavas aina virkistää.
        ( Siionin Kannel 223:3 )

        >>>Sanotaan, että ihminen alkaa nähdä kaikinpuolisen kelvottomuutensa ja syntisyytensä Jumalan edessä vasta uskoon tultuaan ja uskossa eläessään.<<<

        Koska olen hereillä ja tämä asia on päällä, minä en malta olla jatkamatta.
        Mitä sinä ajattelet tästä?

        Oletetaan että sinä ostat vanhan lahon pukumökin. Sinä kuitenkin teet
        taloon täyden remontin. Sinä sijoitat talon peruskorjaukseen suuren
        summan rahaa, aikaa ja työtä. Sinä purat talosta pois kaiken lahon ja
        kaiken muun paitsi rungon. Sitten rakennat siitä kokonaan uuden talon.

        Kun talon remontti on valmis, sinä katsot sitä ja olet tyytyväinen työsi
        tulokseen; kaikki on uutta, ei mitään entistä vanhaa lahoa eikä mitään
        huonoa. Talo näyttää silmissäsi uudelta talolta ja sitä sen onkin.

        Ystäväsi tulevat katsomaan taloa ja toteavat sinulle: "Vanha laho
        purkumökki". Sinä yrität näyttää heille kylpyhuonetta jossa kaikki
        on uutta, uusi lavuaari, vessanpönttö ja uusi suihku sekä uudet
        vesijohdot, viemäriputket ja pesukonekin on uusi, puhumattakaan
        kylpyhuoneen seinä-, lattia- ja kattopinnoista ja valaistuksesta; kaikki
        kylpyhuoneessasi on uutta. Mutta ystäväsi toteavat sinulle: "Vanhan
        lahon purkumökin laho kylpyhuone."

        Näytät heille uuden keittiön joka on niin moderni kuin vain moderni
        keittiö voi olla. Viet heidät yläkertaan jossa kaikki pinnat ovat uutta,
        kaikki sähköjohdot ja kaikki on uutta. Mutta ystäväsi toteavat sinulle:
        "Vanhan purkumökin laho haiseva vanha keittiö ja yläkerta."

        Et varmaan iloitse siitä että ystäväsi eivät näe eivätkä arvosta sitä
        valtavaa sijoitustasi ja työtäsi mitä olet taloon sijoittanut ja mitä
        olet tehnyt talolle. Et iloitse siitä että ystäväsi näkevät ja kokevat
        talosi peruskorjauksestasi huolimatta talon entisenä vanhana lahona
        purkumökkinä. Et varmasti!

        Sinä kysyt nyt ystäviltäsi että miten te voitte sanoa tätä taloa vanhaksi
        lahoksi purkumökiksi? Ettekö te näe mitä minä olen sille tehnyt.
        He vastaavat sinulle: "Tämä talo on aina ollut, niin kauan kuin muistamme,
        vanha ja laho purkumökki, Ei se voi muuttua siitä miksikään muuksi."
        Ilahduttaisiko tällainen asenne sinua?

        Kun Jumala osti meidät Kristuksen verellä, Hän ei tehnyt meille ja meissä
        täysremonttia. Hän loi kokonaan uuden ihmisen. Entistä on vain kuoret.
        Sisäpuoli on kokonaan uusi.

        2.Korinttolaiskirje:5:17 "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut."


      • capiche

        Jaikal ei nyt tahdo ymmärtää kristinuskon paradoksia, eli "aarretta saviastiassa".

        Paavali kyllä puhui kyllä itsestään kristittynä kun hän kirjoitti:

        Room. 7: 18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
        19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
        20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan SYNTI JOKA MINUSSA ASUU..


      • Puplikaanius0031
        saviseutulainen kirjoitti:

        Synnittömiä ei meistä uskovistakaan - EI YHDESTÄKÄÄN - tässä ajassa tule,

        vaan Kiitos Jumalalle siitä,
        että saamme alati turvata Jeesuksen Kristuksen edestämme vuodatetun veren voimaan!

        Sanotaan, että ihminen alkaa nähdä kaikinpuolisen kelvottomuutensa ja syntisyytensä Jumalan edessä vasta uskoon tultuaan ja uskossa eläessään.
        Vieläpä mitä kauemmin on uskossa saanut elää.

        Pahinta mitä uskovalle ihmiselle voi tapahtua, uskonsa menettämisen ohella, on
        KADOTTAA SYNNINTUNTONSA.

        Paavali on jossain, kaiketi Roomalaiskirjeessä, sanonut, että ilolla hän mielellä ( hengessään ) yhtyy Jumalan lakiin, mutta jäsenissään ( lihassaan ) hän tuntee synnin lain.
        ( vapaa muoto )

        Selvyydeksi ( jälleen kerran ): KYSE EI OLE SYNNIN PUOLUSTAMISESTA, SEN HYVÄKSYTTÄVÄKSI TEKEMISESTÄ. EI.
        POIS SE.

        Jeesukseen Kristukseen alati turvaamalla, Häntä avuksi huutamalla, on uskovalla ihmisellä ihana vapaus vastustaa kiusausten muuttumista synnintekemiseksi.
        Siitä huolimatta lankeemuksia joskus tapahtuu. Niistä on kuitenkin noustava ylös kuin tulesta, johon on kaatunut. Taisteltava on loppuun saakka.
        Ei omin voimin, vaan Jeesuksen Kristuksen avulla - Häneen kaikessa uskomalla, luottamalla ja turvaamalla.

        "Joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu".

        Itsessään köyhä syntinen, mutta Jeesuksessa puhdas ja vanhurskas - se on uskon kaita tie.
        ( Vanhasta hartauskirjasesta Katso Jeesukseen )


        Käsin tyhjin pakenen sinun ristis juurehen;
        siinä armos verholla alastonta vaateta,
        lastas, tiellä nääntyvää, haavas aina virkistää.
        ( Siionin Kannel 223:3 )

        Voikoo asian enää paremmin sanoa.
        Kitteytät.sen todella osuvasti.
        Kiitos...kyllä me totisesti olemme armahdettuja syntisiä.Aamen


    • Asemamme Kristuksessa on se,
      että me olemme kuolleet synnille.
      Me olemme kuolleet,
      ja meidän elämämme on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.

      Mutta kuitenkin minä joudun yhä uudelleen
      rukoilemaan publikaanin tavoin:
      "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen".

      Tuntuisi aika oudolta rukoilla:
      'ole minulle vanhurskaalle armollinen'.

      Ja kun Hän on armollinen
      ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen veri
      puhdistaa jatkuvasti kaikesta synnistä,
      niin kaiketi minä olen armahdettu syntinen enkä armahdettu vanhurskas,
      vaikka minut Jeesuksen tähden luetaankin vanhurskaaksi.

      Joka aamu on armo uus.
      Ja joka päivä minä rukoilen niinkuin Jeesus opetti opetuslapsiaan.

      "anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;
      ja anna meille meidän syntimme anteeksi,"

      • >>>Mutta kuitenkin minä joudun yhä uudelleen
        rukoilemaan publikaanin tavoin:
        "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen". <<<

        Publikaani ei ollut uudestisyntynyt. Uudestisyntymätön ihminen on syntinen.

        Publikaani rukoili Jumalaa syntisenä syntisen asemassa. Jeesus sanoi että hän meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen (vanha käännös). RK kääntää "hän meni kotiinsa vanhurskautettuna".

        Jos publikaani vanhurskautettuna seuraavan kerran rukoilee syntisenä syntisen asemasta käsin: "Ole minulle syntiselle armollinen". Iloitseeko Jumala siitä. Ei varmasti, vaikka Jumala ymmärtää ihmisen ymmärtämättömyyttä ja antaa tietenkin synnit anteeksi ihmiselle joka niitä pyytää anteeksi huolimatta siitä, rukoileeko ihminen anteeksi syntejään vanhurskautettuna ja vanhurskaana uskovana vai uskosta osattomana syntisenä. Jumala katsoo sydämeen.

        Kun Jumala vanhurskauttaa ihmisen, hän on vanhurskas. Publikaani meni kotiinsa Jumalan vanhurskauttamana. Hänen asemansa Jumalan edessä ei siis enää ollut syntinen. Hänen asemansa Jumalan edessä oli vanhurskas. Tästä lähtien publikaani rukoilee Jumalaa vanhurskaana. Muussa tapauksessa Jumalan täytyy lähettää hänelle opettaja opettamaan hänelle uskon vanhurskautta.

        >>>Tuntuisi aika oudolta rukoilla:
        'ole minulle vanhurskaalle armollinen'.<<<

        Tuntuu oudolta jos vanhurskas ja pyhä uskova rukoilee: "Ole minulle syntiselle armollinen." Se on vähän sama asia kuin lyödä Jumalaa poskelle. Ja kyllä Jeesusta lyötiinkin poskelle ja vähän muuallekin.

        Siksi minulla on vaikea rukoilla syntisen rukousta: "Ole minulle syntiselle armollinen".
        Minä en lähesty Jumalaa syntisenä. Lähestyn Jumalaa vanhurskaana ja pyhänä.
        Siksi rukoilen mieluummin: "Ole minulle lapsellesi ja palvelijallesi armollinen ja annan anteeksi tämä syntini ja erheeni ja nekin synnit joista en mitään tiedä."

        Minä en Jumalan vanhurskauttamana ja pyhittämänä uskovana Jumalan lapsena nosta syntisiä käsiäni rukoukseen Jumalan puoleen. Eiväthän käteni ole syntisiä eikä syntisen miehen käsiä. Olen uskossa. Uskovan kädet ovat pyhät.

        1.Timoteuksen kirje:2:8 "Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä"

        Jos käteni ovat pyhät, niin kuin Jumala tässä väittää niiden olevan, onko sitten ruumiini syntinen ja saastainen? Mihin sellainen oppi sitten perustuisi?

        1.Korinttolaiskirje:3:17 "Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette."


      • >>> kaiketi minä olen armahdettu syntinen enkä armahdettu vanhurskas,
        vaikka minut Jeesuksen tähden luetaankin vanhurskaaksi. <<<

        Syntinen ihminen, joka tulee uskoon, armahdetaan. Syntinen saa armon Jumalalta uskosta Kristukseen Jeesukseen. Hän on armahdettu. Armahdettuna hän ei enää ole syntinen koska Jumala armahtaessaan syntisen vanhurskautti ja pyhitti hänet.
        Tuhlaajapoika armahdettiin ja puettiin (Luuk 15:20-24). Ylipappi Joosualta riisuttiin pahat teot ja hänet puettiin puhtaisiin vaatteisiin. Riisuja ja pukija oli Jumala (Sakarja 3:4-5).

        Apt:10:15 "Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.""

        >>>Ja joka päivä minä rukoilen niinkuin Jeesus opetti opetuslapsiaan.
        "anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;
        ja anna meille meidän syntimme anteeksi,"<<<

        Keille Jeesus opetti "Isä meidän" rukouksen? Omilleenko vai muille ihmisille, vai kaikille? Keiden Isä Jumala on? Opettiko Jeesus rukoilemaan tuon rukouksen syntisenä vai Jumalan lapsena? Rukoileeko siis uskova syntisenä vai vanhurskaana Jumalan lapsena Jumalan lapsen asemassa? "Isä meidän".

        Opettiko Jeesus rukoilemaan -anna meille syntisille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme, ja anna meille syntisille meidän syntimme anteeksi,?"

        Luuk 11:2-4 "Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; [tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;] anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen;"


      • Jaikal91 kirjoitti:

        >>> kaiketi minä olen armahdettu syntinen enkä armahdettu vanhurskas,
        vaikka minut Jeesuksen tähden luetaankin vanhurskaaksi. <<<

        Syntinen ihminen, joka tulee uskoon, armahdetaan. Syntinen saa armon Jumalalta uskosta Kristukseen Jeesukseen. Hän on armahdettu. Armahdettuna hän ei enää ole syntinen koska Jumala armahtaessaan syntisen vanhurskautti ja pyhitti hänet.
        Tuhlaajapoika armahdettiin ja puettiin (Luuk 15:20-24). Ylipappi Joosualta riisuttiin pahat teot ja hänet puettiin puhtaisiin vaatteisiin. Riisuja ja pukija oli Jumala (Sakarja 3:4-5).

        Apt:10:15 "Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.""

        >>>Ja joka päivä minä rukoilen niinkuin Jeesus opetti opetuslapsiaan.
        "anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme;
        ja anna meille meidän syntimme anteeksi,"<<<

        Keille Jeesus opetti "Isä meidän" rukouksen? Omilleenko vai muille ihmisille, vai kaikille? Keiden Isä Jumala on? Opettiko Jeesus rukoilemaan tuon rukouksen syntisenä vai Jumalan lapsena? Rukoileeko siis uskova syntisenä vai vanhurskaana Jumalan lapsena Jumalan lapsen asemassa? "Isä meidän".

        Opettiko Jeesus rukoilemaan -anna meille syntisille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme, ja anna meille syntisille meidän syntimme anteeksi,?"

        Luuk 11:2-4 "Niin hän sanoi heille: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; [tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;] anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen;"

        Jeesus opetti opetuslapsilleen eli omilleen tuon rukouksen.
        Tuo tilannehan ei ole sama kuin Matteuksen kuvaama tilanne.
        Nimenomaan opetuslapset pyysivät nyt Jeesusta opettamaan
        heitä itseään eli Jeesuksen opetuslapsia rukoilemaan.

        Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa
        ja oli lakannut, sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle:
        "Herra, opeta meitä rukoilemaan,
        niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa." (Luuk 11:1-2)

        En usko, että opetuslapset koskaan lakkasivat noin rukoilemasta,
        kuin Jeesus opetti heitä rukoilemaan.
        Etkö Sinä rukoile niinkuin Jeesus tuossa kohden opetti?

        Mitä vanhemmaksi tulen, sitä täydellisemmin ymmärrän sen,
        että minä olen pelastettu yksin armosta.
        Ja myöskin sen, että joka aamu on armo uuus.
        Ja joka ilta jalat tarvitsevat pesua.

        Nuorempana ajattelin,
        että kunhan vielä pari ryppyä oikaisen,
        niin ehköhän ala kelvata.
        Mutta sitten vanhemmiten olen alkanut huomaamaan
        itsessäni aina vaan enemmän ja enemmän ryppyjä.

        Ihan ruttuinen kalamos
        http://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=373&t=27


      • kalamos kirjoitti:

        Jeesus opetti opetuslapsilleen eli omilleen tuon rukouksen.
        Tuo tilannehan ei ole sama kuin Matteuksen kuvaama tilanne.
        Nimenomaan opetuslapset pyysivät nyt Jeesusta opettamaan
        heitä itseään eli Jeesuksen opetuslapsia rukoilemaan.

        Ja kun hän oli eräässä paikassa rukoilemassa
        ja oli lakannut, sanoi eräs hänen opetuslapsistansa hänelle:
        "Herra, opeta meitä rukoilemaan,
        niinkuin Johanneskin opetti opetuslapsiansa." (Luuk 11:1-2)

        En usko, että opetuslapset koskaan lakkasivat noin rukoilemasta,
        kuin Jeesus opetti heitä rukoilemaan.
        Etkö Sinä rukoile niinkuin Jeesus tuossa kohden opetti?

        Mitä vanhemmaksi tulen, sitä täydellisemmin ymmärrän sen,
        että minä olen pelastettu yksin armosta.
        Ja myöskin sen, että joka aamu on armo uuus.
        Ja joka ilta jalat tarvitsevat pesua.

        Nuorempana ajattelin,
        että kunhan vielä pari ryppyä oikaisen,
        niin ehköhän ala kelvata.
        Mutta sitten vanhemmiten olen alkanut huomaamaan
        itsessäni aina vaan enemmän ja enemmän ryppyjä.

        Ihan ruttuinen kalamos
        http://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=373&t=27

        >>>Etkö Sinä rukoile niinkuin Jeesus tuossa kohden opetti? <<<

        Rukoilen nimenomaan juuri niin kuin Jeesus opetti Jumalan rakkaana lapsena :"Isä meidän". Lähestyn siis Jumalaa Hänen lapsenaan. En Hänen syntisenä vihollisenaan.

        Syntinen on aina Jumalan vihollinen koska syntinen ei ole alistunut Jumalan tahtoon, ei ole alistunut Jumalan vanhurskauden alle vaan monta kertaa syntinen koettaa pystyttää omaa vanhurskauttaan jotta välttäisi Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan vanhurskauden alle alistumisen.

        Niin minäkin tein ennen uudestisyntymistäni. Mutta sillä tiellä en saavuttanut kaipaamaani ja etsimääni vanhurskautta. Löysin sen vasta sitten kun olin alistunut Jumalan vanhurskauden alle. Löysin Jumalan vanhurskauden Jeesuksesta Kristuksesta, tahtoisinpa sanoa Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Tästä vanhurskaudesta minä olen sen jälkeen todistanut ja todistan tässäkin ketjussa. Jotkut yrittävät kääntää keskustelun ihmiseen ja hänen omaan napaansa ja synnittömyyskeskusteluksi.

        http://www.jaikal.se/48683125

        Psalmit:35:28 Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.

        40:11 Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.

        71:15 Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne.

        71:16 Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.

        71:24 Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää,


      • Kuolema tuli meihin, kun teimme syntiä. Synti petti ja tappoi.
        Ja otti hallintavallan. Meistä tuli Jumalan vihollisia.

        Mutta meidät Jumalan viholliset sovitettiin Jumalan kanssa
        Hänen Poikansa kuoleman kautta.
        Jeesus otti päällensä meidän pahat tekomme ja rikkomuksemme.
        Ja kuolemallaan Hän maksoi meidän syntivelkamme.
        Rikkomuksemme on siis jo sovitettu. Rangaistus niistä on jo kärsitty.

        Mutta ei siinä kaikki.
        Raamattu sanoo, että Hänet, joka ei synnistä tiennyt,
        tehtiin meidän tähtemme synniksi.
        Paitsi syntitekomme, myös itse synti,
        joka oli imeytynyt meihin kuin käärmeen myrkky,
        siirrettiin meistä Jeesukseen.

        Jeesus tehtiin synniksi. Ja meidät vanhurskautettiin.
        Tätä vaihtokauppaa sanotaan sovitukseksi.
        Jeesuksen tähden meillä on vapaa pääsy tähän armoon,
        jossa Elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa
        on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista.

        On siis vain yksi Vanhurskas,
        joka kuoli meidän kaikkien vääräin puolesta.


    • Olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskautettuja. Simul iustus et peccator. Peruskauraa. Lukekaa Lutheria.

      • Olemme joko syntisiä tai vanhurskaita.
        Lukekaa Raamattua!


      • saviseutulainen

        Näin Olavi Peltola:

        Samaan aikaan vanhurskas ja syntinen

        Jokainen Jeesukseen uskova on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen. Syntinen tietoisesti ja vanhurskas vasta toivossa ja siksi, että hänelle tällä hetkellä luetaan Jeesuksen pyhyys ja puhtaus. Hän on omissa silmissään ja todellisuudessa monin tavoin epävanhurskas. Mutta Kristukseen uskoessaan Jumalan silmissä hän on kuitenkin vanhurskas ja kestää Jumalan tuomiolla. Kristus peittää uskovan syntisyyden omaan puhtauteensa, kuten morsian puetaan puhtaaseen morsiuspukuun.

        Luther sanoo tämän tilanteemme varsin suorasukaisesti Galatalaiskirjeen selityksessään: "Vanhurskaushan...on meidän ulkopuolellamme, ainoastaan jumalallisen armon ja vanhurskaaksiarvostelemisen varassa eikä meissä ole mitään muuta oleellista eikä vanhurskautta kuin mainittu heikko usko eli uskon esikoislahja, me kun olemme alkaneet omistaa Kristusta. Meihin kuitenkin tosiasiallisesti jää synti olemaan" (Luther, 282)

        Tämä kahden vastakkaisen totuuden samanaikaisuus leimaa kaikkea uskon elämää. Uskova on kyllä uusi ihminen, joka on jo luotu ja samaan aikaan hänen on päivittäin pukeuduttava uuteen ihmiseensä (2 Kor 5:17). Uskova on myös vanha ihminen, joka on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja samaan aikaan hänen on päivittäin ristiinnaulittava vanha ihmisensä (Kol 3:1-5).

        Olemme läpi elämme ajan kuin savi savenvalajan pöydällä (Jer 18:3-6) ja samaan aikaan jo valmis saviastia, jossa on suunnattoman suuri aarre, usko Jeesukseen (2 Kor 4:7).

        Olemme murheellisia ja huokailemme ja samaan aikaan saamme aina olla iloisia (2 Kor 6:10). Vapisemme Jumalan vihaa ja samaan aikaan panemme rohkeasti toivomme yksin Jumalan laupeuteen. Olemme varmoja pelastumisestamme (Room 8:38-39) ja samaan aikaan emme voi kuitenkaan olla varmoja siitä, että pääsemme perille (1 Kor 10:11-12). Jumala pyhittää meidät kokonaan (1 Tess 5:23) ja kuitenkin samaan aikaan meitä kehotetaan Jumalaa peläten pyhittämään elämämme kokonaan hänelle (2 Kor 7:1).

        Uskovan elämässä on Jumalan rauhaa ja iloa, mutta myös uskon heikkoutta, kiusauksia ja ahdistuksia. Uskonelämä on pikemminkin kaiken vastaanottamista Jumalalta kuin itsensä Jumalalle antamista, enemmän halajamista kuin omistamista, hurskaaksi tulemista kuin hurskaana olemista.

        Kristukseen uskovan elämää leimaa sekoitus heikkoutta ja voimaa, kärsimystä ja iloa, luottamusta ja toiveissa pettymistä, turvallisuutta ja pelkoa, menestystä ja vastoinkäymistä, epätoivoa ja toivoa, kiitosta ja panettelua, katkeraa itkua ja vapauttavaa naurua, sairautta ja terveyttä ja lopuksi kaikkein varmimpana vaiheena - usein vähiten sitä odottaessamme - kuolema.

        Meidän on opittava pitämään yhdessä tällaiset vastakkaiset kuvaukset uskonelämästä. On helpompi yksinkertaistaa ja korostaa vain toista puolta. Kuitenkaan Jumalan Hengen meissä tapahtuvaa työtä ei voida kuvata totuudellisesti muuten kuin näennäisesti toisensa poissulkevien vastakohtien avulla.
        Eräänä seurauksena tästä on, että Raamattua tuekseen käyttäen pyhityksestä opetetaan varsin eri tavoin ja kristityt ovat kovin eri mieltä.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Olemme joko syntisiä tai vanhurskaita.
        Lukekaa Raamattua!

        Lue itse Raamattusi. Raamatun mukaan me olemme armahdettuja syntisiä, samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita. Tämä on Jumalan sana.


      • saviseutulainen kirjoitti:

        Näin Olavi Peltola:

        Samaan aikaan vanhurskas ja syntinen

        Jokainen Jeesukseen uskova on samaan aikaan vanhurskas ja syntinen. Syntinen tietoisesti ja vanhurskas vasta toivossa ja siksi, että hänelle tällä hetkellä luetaan Jeesuksen pyhyys ja puhtaus. Hän on omissa silmissään ja todellisuudessa monin tavoin epävanhurskas. Mutta Kristukseen uskoessaan Jumalan silmissä hän on kuitenkin vanhurskas ja kestää Jumalan tuomiolla. Kristus peittää uskovan syntisyyden omaan puhtauteensa, kuten morsian puetaan puhtaaseen morsiuspukuun.

        Luther sanoo tämän tilanteemme varsin suorasukaisesti Galatalaiskirjeen selityksessään: "Vanhurskaushan...on meidän ulkopuolellamme, ainoastaan jumalallisen armon ja vanhurskaaksiarvostelemisen varassa eikä meissä ole mitään muuta oleellista eikä vanhurskautta kuin mainittu heikko usko eli uskon esikoislahja, me kun olemme alkaneet omistaa Kristusta. Meihin kuitenkin tosiasiallisesti jää synti olemaan" (Luther, 282)

        Tämä kahden vastakkaisen totuuden samanaikaisuus leimaa kaikkea uskon elämää. Uskova on kyllä uusi ihminen, joka on jo luotu ja samaan aikaan hänen on päivittäin pukeuduttava uuteen ihmiseensä (2 Kor 5:17). Uskova on myös vanha ihminen, joka on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja samaan aikaan hänen on päivittäin ristiinnaulittava vanha ihmisensä (Kol 3:1-5).

        Olemme läpi elämme ajan kuin savi savenvalajan pöydällä (Jer 18:3-6) ja samaan aikaan jo valmis saviastia, jossa on suunnattoman suuri aarre, usko Jeesukseen (2 Kor 4:7).

        Olemme murheellisia ja huokailemme ja samaan aikaan saamme aina olla iloisia (2 Kor 6:10). Vapisemme Jumalan vihaa ja samaan aikaan panemme rohkeasti toivomme yksin Jumalan laupeuteen. Olemme varmoja pelastumisestamme (Room 8:38-39) ja samaan aikaan emme voi kuitenkaan olla varmoja siitä, että pääsemme perille (1 Kor 10:11-12). Jumala pyhittää meidät kokonaan (1 Tess 5:23) ja kuitenkin samaan aikaan meitä kehotetaan Jumalaa peläten pyhittämään elämämme kokonaan hänelle (2 Kor 7:1).

        Uskovan elämässä on Jumalan rauhaa ja iloa, mutta myös uskon heikkoutta, kiusauksia ja ahdistuksia. Uskonelämä on pikemminkin kaiken vastaanottamista Jumalalta kuin itsensä Jumalalle antamista, enemmän halajamista kuin omistamista, hurskaaksi tulemista kuin hurskaana olemista.

        Kristukseen uskovan elämää leimaa sekoitus heikkoutta ja voimaa, kärsimystä ja iloa, luottamusta ja toiveissa pettymistä, turvallisuutta ja pelkoa, menestystä ja vastoinkäymistä, epätoivoa ja toivoa, kiitosta ja panettelua, katkeraa itkua ja vapauttavaa naurua, sairautta ja terveyttä ja lopuksi kaikkein varmimpana vaiheena - usein vähiten sitä odottaessamme - kuolema.

        Meidän on opittava pitämään yhdessä tällaiset vastakkaiset kuvaukset uskonelämästä. On helpompi yksinkertaistaa ja korostaa vain toista puolta. Kuitenkaan Jumalan Hengen meissä tapahtuvaa työtä ei voida kuvata totuudellisesti muuten kuin näennäisesti toisensa poissulkevien vastakohtien avulla.
        Eräänä seurauksena tästä on, että Raamattua tuekseen käyttäen pyhityksestä opetetaan varsin eri tavoin ja kristityt ovat kovin eri mieltä.

        1.Pietarin kirje:4:18 Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu,
        niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"

        Vanhurskas pelastuu vaivoin.
        Syntinen ei pelastu.

        Jeesus ei lukenut omiaan syntisten joukkoon.
        Opetuslapset eivät siis olleet syntisiä.


        Luuk :6:32 Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.
        6:33 Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.

        Paavali ei lukenut itseään syntisten joukkoon kuuluvaksi.

        Room :3:7 "Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?"


        Room:4:24 myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty MEIDÄN VANHURSKAUTTAMISEMME TÄHDEN. 5:1 Koska me siis OLEMME USKOSTA VANHURSKAIKSI TULLEET, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme USKOSSA SAANEET PÄÄSYN TÄHÄN ARMOON, JOSSA ME NYT OLEMME, ja meidän kerskauksemme on JUMALAN KIRKKAUDEN TOIVO.

        Room 5:8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, KUN ME VIELÄ OLIMME SYNTISIÄ, kuoli meidän edestämme. Uskova ei ole enää syntinen.
        Mikä hän on?

        5:9 "Paljoa ennemmin me siis NYT, kun OLEMME VANHURSKAUTETUT HÄNEN VERESSÄÄN, pelastumme hänen kauttansa vihasta." Oma lisäykseni: Olemme siis vanhurskautettuja Jeesuksen veressä ja siksi vanhurskaita.

        5:10 "Sillä jos me silloin, kun VIELÄ OLIMME Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta NYT, kun OLEMME SOVITETUT;" Oma lisäys: Ihminen oli syntisessä tilassaan syntisenä Jumalan vihollinen. Uskoon tulossaan hän on saanut Jumalan suorittaman sovituksen. Sovituksen seurauksena Jumala vanhurskauttaa sovituksen vastaan ottavan syntisen ja hän lakkaa olemasta syntinen Jumalan vihollinen. Hänet on vanhurskautettua ja hän on vanhurskas.

        11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta ME NYT OLEMME SOVITUKSEN SAANEET. Oma lisäys: Sovituksen saanut ja vastaan ottanut ihminen on vanhurskautettu. Hän omistaa Jumalan vanhurskauden Jeesuksessa Kristuksessa (2 Kor 5:20-21).

        16-18 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta ARMOLAHJA TULEE monesta rikkomuksesta VANHURSKAUTTAMISEKSI. Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän NE, JOTKA SAAVAT ARMON JA VANHURSKAUDEN LAHJAN RUNSAUDEN, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -

        Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko KOITUU kaikille ihmisille elämän VANHURSKAUTTAMISEKSI; 5:19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta MONET OVAT JOUTUNEET SYNTISIKSI, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta MONET TULEVAT VANHURSKAIKSI.


      • >>>"Yhä uudestaan uskovien keskuuteen nousee opetus siitä, että uskova voi olla täydellinen ja elää synnittömästi täällä maan päällä. <<<

        Missä sellaista opetusta on esillä? Anna linkki.

        Minun tekstini käsittelevät Jumalan tekoa Kristuksessa Jeesuksessa meidän hyväksemme ja Jumalan vanhurskautta. En kirjoita uskovan vaelluksesta enkä kilvoituksesta koska siitä aiheesta on kirjoituksia ihan riittävästi. Uskovan teoista en tässä ketjussa kirjoita mitään, paitsi uskosta Jeesukseen ja sovituksen vastaan ottamisesta. Kirjoitan siis Jumalan teosta Kristuksessa Jeesuksessa ja mitä se merkitsee Häneen uskovalle ihmiselle.

        >>>"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä." (1. Joh. 1:8)<<<

        Olen tässä ketjussa kertonut rukoilevani Jumalalta syntejäni anteeksi uskovana vanhurskautettuna ja pyhitettynä Jumalan lapsena. En siis väitä itseäni synnittömäksi vaan vanhurskaaksi. Lähestyn siis Jumalaa Jumalan lapsena, en syntisenä Jumalan vihollisena.

        Room:5:1 Koska me siis olemme USKOSTA VANHURSKAIKSI TULLEET, niin MEILLÄ ON RAUHA JUMALAN KANSSA meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

        1.Johanneksen kirje:3:1 Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että MEITÄ KUTSUTAAN JUMALAN LAPSIKSI, JOITA ME OLEMMEKIN. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.


      • Kristitty.net kirjoitti:

        Lue itse Raamattusi. Raamatun mukaan me olemme armahdettuja syntisiä, samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita. Tämä on Jumalan sana.

        >>>Raamatun mukaan me olemme armahdettuja syntisiä, samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita. Tämä on Jumalan sana<<<

        Koska se on Jumalan sana, anna luku ja jae!
        Minä olen antanut lukuja ja jakeita joissa
        Jumala todistaa uskovan vanhurskaaksi ja
        pyhäksi. Ja jos nämä eivät riitä, minulla on
        antaa lisää niitä lukuja ja jakeita.

        Anna sinä jakeet jotka todistavat toista
        jos kerran väittämäsi on Jumalan sana.


      • Vilkaisin tuota Paavolan kirjoitusta ja totesin että Paavola kirjoittaa synnittömyysopista harhaoppina. Tässä asiassa olen Paavolan kanssa samaa mieltä. En kuitenkaan ole lukenut hänen kirjoitustaan, vilkaisin vain vähän, enkä siksi voi sanoa koko tekstiin aamenta tai väittää hänen kokonaisuutta vastaan. Petri käsittelee siis kirjoituksessaan toista aihetta, ei uskon vanhurskautta.

        Minä uskon että kukaan uskova ei voi elää synnittömästi. Siksi tarvitsemme Jumalan armoa ja Jeesuksen veren jatkuvaa puhdistusta jotta pysyisimme puhtaina Kaikkivaltiaan Jumalan edessä.

        Minä en ole koskaan opettanut missään synnittömyysoppia. Minä opetan ja olen opettanut vanhurskautta uskosta Jeesukseen Kristukseen. Se on kokonaan eri aihe eikä käsittele synnittömyyttä eikä puolusta synnittömyysoppia.

        Uskon vanhurskaus opissa on kysymys Jumalan teosta Kristuksessa Jeesuksessa.
        Synnittömyysopissa on kysymys väitetystä ihmisen synnittömästä elämästä.
        Nämä ovat kaksi eri aihetta ja ne täytyy pitää erossa toisistaan ettei tule sekaannusta ja väärinymmärryksiä ja niiden tähden riitoja.

        Mutta Pyhä Henki on voimakas ase taistelussa syntiä vastaan. Pyhä Henki uskovassa voittaa synnin vallan ja uskova voi hetkittäin kokea Hengen voimaa joka voittaa synnin.

        Pannaan linkki tekstiini jossa otan vähän esille tätä aihetta. Tähän liittyvä teksti löytyy sieltä " PYHÄN HENGEN VAIKUTUKSIA" tekstistä lähtien. Se kohta on vähän puolirajan yläpuolella. http://www.jaikal.se/48683151


      • Eenokki12
        Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Raamatun mukaan me olemme armahdettuja syntisiä, samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita. Tämä on Jumalan sana<<<

        Koska se on Jumalan sana, anna luku ja jae!
        Minä olen antanut lukuja ja jakeita joissa
        Jumala todistaa uskovan vanhurskaaksi ja
        pyhäksi. Ja jos nämä eivät riitä, minulla on
        antaa lisää niitä lukuja ja jakeita.

        Anna sinä jakeet jotka todistavat toista
        jos kerran väittämäsi on Jumalan sana.

        1.Timot. kirje 1:15 Biblia.
        Miten on lihavien 100-150 kg naisten ystävä ajattelee tuosta Paavalin tunnustuksesta että hän ON syntisistä suurin? Muista ottaa lääkkeesi ettei mieliala heittelehtisi liikaa. Seksuaaliset ajatukset pysyvät kurissa eivätkä miehet saati naiset kiusaa edes unissakaan vai kuinka?


      • otetaan.selvää
        Eenokki12 kirjoitti:

        1.Timot. kirje 1:15 Biblia.
        Miten on lihavien 100-150 kg naisten ystävä ajattelee tuosta Paavalin tunnustuksesta että hän ON syntisistä suurin? Muista ottaa lääkkeesi ettei mieliala heittelehtisi liikaa. Seksuaaliset ajatukset pysyvät kurissa eivätkä miehet saati naiset kiusaa edes unissakaan vai kuinka?

        Ennen kuin ihan kivittelet siellä toisia, niin kannattaisi käydä lukemassa miten teksti on alunperin mennyt.
        Siksihän tässäkin taas mennään harhaan, koska väitetään, että Paavali sanoo olevansa syntisistä suurin.
        Mutta käännösvirhe tekee taas tepposensa, sillä Paavali sanoo, minä OLIN syntisistä suurin. Hänhän vahti Stefanuksen vaatteita, kun tämä kvitettiin kuolisaaksi, jahtasi uudestisyntyneitä juutalaisia jne.
        1 Tim. 1:15 Uskollista on se sana, ja arvollista ja vastaan otettavaa, että Jeshua, Messias, on tullut maailmaan antamaan elämää syntisille, joka minä ensisijaisesti olin.


        Paavali kuitenkin tuli uskoon, hänet vanhurskautettiin, aivan kuten jokainen joka ottaa Jeesuksen vastaan. SYntisestä tulee vanhurskas.
        Me voimme tehdäö syntiä, mutta emme elää synnissä. SIinä on valtava ero.

        Me emm tässä ajassa tule täydellisiksi, mutta kyse on siitä, miten Jumala näkee meidät. EMme me ole enöö syntisiä, vaan vanhurskaita.

        Koko raamattuhan opettaa tätä. Synnin palkka on kuolema, jos me siis olisimme edelleen syntisiä, silloin meidän paikkamme olisi sama kuin uskosta osattomilla, eli ikuinen ero Jumalasta ja kadotus.

        Miski Jeesus siis kuoli, jos se ei riittänytkään?
        Te alennatte Jeesuksen ristintyön väittäen, että Jeesuksen kallis veri ei riittänyt.
        Jos puurot ja vellit ovat näin sekaisin, niin melkoisen alkeissa vielä silloin eletään.


      • Eenokki12
        otetaan.selvää kirjoitti:

        Ennen kuin ihan kivittelet siellä toisia, niin kannattaisi käydä lukemassa miten teksti on alunperin mennyt.
        Siksihän tässäkin taas mennään harhaan, koska väitetään, että Paavali sanoo olevansa syntisistä suurin.
        Mutta käännösvirhe tekee taas tepposensa, sillä Paavali sanoo, minä OLIN syntisistä suurin. Hänhän vahti Stefanuksen vaatteita, kun tämä kvitettiin kuolisaaksi, jahtasi uudestisyntyneitä juutalaisia jne.
        1 Tim. 1:15 Uskollista on se sana, ja arvollista ja vastaan otettavaa, että Jeshua, Messias, on tullut maailmaan antamaan elämää syntisille, joka minä ensisijaisesti olin.


        Paavali kuitenkin tuli uskoon, hänet vanhurskautettiin, aivan kuten jokainen joka ottaa Jeesuksen vastaan. SYntisestä tulee vanhurskas.
        Me voimme tehdäö syntiä, mutta emme elää synnissä. SIinä on valtava ero.

        Me emm tässä ajassa tule täydellisiksi, mutta kyse on siitä, miten Jumala näkee meidät. EMme me ole enöö syntisiä, vaan vanhurskaita.

        Koko raamattuhan opettaa tätä. Synnin palkka on kuolema, jos me siis olisimme edelleen syntisiä, silloin meidän paikkamme olisi sama kuin uskosta osattomilla, eli ikuinen ero Jumalasta ja kadotus.

        Miski Jeesus siis kuoli, jos se ei riittänytkään?
        Te alennatte Jeesuksen ristintyön väittäen, että Jeesuksen kallis veri ei riittänyt.
        Jos puurot ja vellit ovat näin sekaisin, niin melkoisen alkeissa vielä silloin eletään.

        Lue sinä pölkky kreikan kieltä ja opi ehkä sitten hylkäät lukemaasi Jehovien käännöstä.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        1.Pietarin kirje:4:18 Ja "jos vanhurskas vaivoin pelastuu,
        niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?"

        Vanhurskas pelastuu vaivoin.
        Syntinen ei pelastu.

        Jeesus ei lukenut omiaan syntisten joukkoon.
        Opetuslapset eivät siis olleet syntisiä.


        Luuk :6:32 Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.
        6:33 Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.

        Paavali ei lukenut itseään syntisten joukkoon kuuluvaksi.

        Room :3:7 "Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan?"


        Room:4:24 myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty MEIDÄN VANHURSKAUTTAMISEMME TÄHDEN. 5:1 Koska me siis OLEMME USKOSTA VANHURSKAIKSI TULLEET, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme USKOSSA SAANEET PÄÄSYN TÄHÄN ARMOON, JOSSA ME NYT OLEMME, ja meidän kerskauksemme on JUMALAN KIRKKAUDEN TOIVO.

        Room 5:8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, KUN ME VIELÄ OLIMME SYNTISIÄ, kuoli meidän edestämme. Uskova ei ole enää syntinen.
        Mikä hän on?

        5:9 "Paljoa ennemmin me siis NYT, kun OLEMME VANHURSKAUTETUT HÄNEN VERESSÄÄN, pelastumme hänen kauttansa vihasta." Oma lisäykseni: Olemme siis vanhurskautettuja Jeesuksen veressä ja siksi vanhurskaita.

        5:10 "Sillä jos me silloin, kun VIELÄ OLIMME Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta NYT, kun OLEMME SOVITETUT;" Oma lisäys: Ihminen oli syntisessä tilassaan syntisenä Jumalan vihollinen. Uskoon tulossaan hän on saanut Jumalan suorittaman sovituksen. Sovituksen seurauksena Jumala vanhurskauttaa sovituksen vastaan ottavan syntisen ja hän lakkaa olemasta syntinen Jumalan vihollinen. Hänet on vanhurskautettua ja hän on vanhurskas.

        11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta ME NYT OLEMME SOVITUKSEN SAANEET. Oma lisäys: Sovituksen saanut ja vastaan ottanut ihminen on vanhurskautettu. Hän omistaa Jumalan vanhurskauden Jeesuksessa Kristuksessa (2 Kor 5:20-21).

        16-18 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta ARMOLAHJA TULEE monesta rikkomuksesta VANHURSKAUTTAMISEKSI. Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän NE, JOTKA SAAVAT ARMON JA VANHURSKAUDEN LAHJAN RUNSAUDEN, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -

        Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko KOITUU kaikille ihmisille elämän VANHURSKAUTTAMISEKSI; 5:19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta MONET OVAT JOUTUNEET SYNTISIKSI, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta MONET TULEVAT VANHURSKAIKSI.

        >> Paavali ei lukenut itseään syntisten joukkoon kuuluvaksi. <<

        "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." (1. Tim. 1:15)

        >> Koska se on Jumalan sana, anna luku ja jae! <<

        "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä." (1. Joh. 1:8)

        Selvä Raamatun sana on, että me olemme syntisiä. Jopa Paavali myöntää olevansa syntinen. Tämä on Raamatun sana. Raamatussa on lisäksi paljon kohtia, jotka osoittavat meidän olevan vanhurskaita, kuten olet osoittanut. Johtopäätös tästä on, että olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskautettuja. Simul iustus et peccator, kuten Luther opetti.

        >> Olen tässä ketjussa kertonut rukoilevani Jumalalta syntejäni anteeksi uskovana vanhurskautettuna ja pyhitettynä Jumalan lapsena. En siis väitä itseäni synnittömäksi vaan vanhurskaaksi. Lähestyn siis Jumalaa Jumalan lapsena, en syntisenä Jumalan vihollisena. <<

        Jos myönnät olevasi syntinen, olemme samaa mieltä. Oppisi on melko sekavaa. Kerro selkeästi, ollemmeko me syntisiä vai emmekö ole.

        >> Mutta käännösvirhe tekee taas tepposensa, sillä Paavali sanoo, minä OLIN syntisistä suurin. <<

        πιστος ο λογος και πασης αποδοχης αξιος οτι χριστος ιησους ηλθεν εις τον κοσμον αμαρτωλους σωσαι ων πρωτος ειμι εγω (1. Tim. 1:15)

        ειμι eimi - on preesenssissä. Jokainen voi itse tarkistaa asian tästä: http://biblehub.com/interlinear/1_timothy/1-15.htm Paavali ei sano olleensa syntisistä suurin, vaan olevan preesenssissä eli nykyhetkessä syntinen. Tässä kohtaa ei ole ainuttakaan varianttia, jossa olisi tuo verbi missään muussa muodossa kuin preesenssissä.

        Jos korostat olevasi vanhurskas, saattaa se johtaa siihen että et koe olevasi syntinen, etkä näin ollen tarvitse pelastusta Jeesuksessa. Kyllä meidän on hyvä pitää mielessä, että olemme syntisiä ja tarvitsemme pelastusta joka hetki. Meidän tulee rukoilla niin kuin publikaani, että ole minulle syntiselle armollinen.


      • otetaan.selvää
        Kristitty.net kirjoitti:

        >> Paavali ei lukenut itseään syntisten joukkoon kuuluvaksi. <<

        "Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." (1. Tim. 1:15)

        >> Koska se on Jumalan sana, anna luku ja jae! <<

        "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä." (1. Joh. 1:8)

        Selvä Raamatun sana on, että me olemme syntisiä. Jopa Paavali myöntää olevansa syntinen. Tämä on Raamatun sana. Raamatussa on lisäksi paljon kohtia, jotka osoittavat meidän olevan vanhurskaita, kuten olet osoittanut. Johtopäätös tästä on, että olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskautettuja. Simul iustus et peccator, kuten Luther opetti.

        >> Olen tässä ketjussa kertonut rukoilevani Jumalalta syntejäni anteeksi uskovana vanhurskautettuna ja pyhitettynä Jumalan lapsena. En siis väitä itseäni synnittömäksi vaan vanhurskaaksi. Lähestyn siis Jumalaa Jumalan lapsena, en syntisenä Jumalan vihollisena. <<

        Jos myönnät olevasi syntinen, olemme samaa mieltä. Oppisi on melko sekavaa. Kerro selkeästi, ollemmeko me syntisiä vai emmekö ole.

        >> Mutta käännösvirhe tekee taas tepposensa, sillä Paavali sanoo, minä OLIN syntisistä suurin. <<

        πιστος ο λογος και πασης αποδοχης αξιος οτι χριστος ιησους ηλθεν εις τον κοσμον αμαρτωλους σωσαι ων πρωτος ειμι εγω (1. Tim. 1:15)

        ειμι eimi - on preesenssissä. Jokainen voi itse tarkistaa asian tästä: http://biblehub.com/interlinear/1_timothy/1-15.htm Paavali ei sano olleensa syntisistä suurin, vaan olevan preesenssissä eli nykyhetkessä syntinen. Tässä kohtaa ei ole ainuttakaan varianttia, jossa olisi tuo verbi missään muussa muodossa kuin preesenssissä.

        Jos korostat olevasi vanhurskas, saattaa se johtaa siihen että et koe olevasi syntinen, etkä näin ollen tarvitse pelastusta Jeesuksessa. Kyllä meidän on hyvä pitää mielessä, että olemme syntisiä ja tarvitsemme pelastusta joka hetki. Meidän tulee rukoilla niin kuin publikaani, että ole minulle syntiselle armollinen.

        Kyse on siitä, että ei ymmärretä, että jokainen on syntinen siinä kohden, että tarvitsee pelastajaa, mutta kun ihminen tulee uskoon, on hän vanhurskas.
        Uskomatonta, että voi sekoittaa nuo kaksi asiaa.

        1 Tim. 1:15

        מהימנא הי מלתא ושׁויא הי למקבלותה דישׁוע
        משׁיחא אתא לעלמא למחיו לחטיא דקדמיהון אנא אנא׃


        Vai Jehovalaisten raamattua... aivan, jos tuntemus on tuota luokkaa, niin olkoot sitten.
        Kaikki UT:N tekstit eivät todellakaan ole alunperin kreikaksi kirjoitettu. Mutta ihminen saa toki uskoa mitä haluaa.
        Hieronymus kirjoittaa, että Paavali kirjoitti kaikki kirjeensä aramean kielellä,
        ja ne käännettiin kreikaksi.
        Paavali syntyikin alueella, jossa pääasiallinen kieli oli aramea. Kaikki
        ’pyhien kirjoitusten’ ulkopuoliset tekstit oli kirjoitettiin aramean kielellä, esim. talmud.


      • otetaan.selvää kirjoitti:

        Kyse on siitä, että ei ymmärretä, että jokainen on syntinen siinä kohden, että tarvitsee pelastajaa, mutta kun ihminen tulee uskoon, on hän vanhurskas.
        Uskomatonta, että voi sekoittaa nuo kaksi asiaa.

        1 Tim. 1:15

        מהימנא הי מלתא ושׁויא הי למקבלותה דישׁוע
        משׁיחא אתא לעלמא למחיו לחטיא דקדמיהון אנא אנא׃


        Vai Jehovalaisten raamattua... aivan, jos tuntemus on tuota luokkaa, niin olkoot sitten.
        Kaikki UT:N tekstit eivät todellakaan ole alunperin kreikaksi kirjoitettu. Mutta ihminen saa toki uskoa mitä haluaa.
        Hieronymus kirjoittaa, että Paavali kirjoitti kaikki kirjeensä aramean kielellä,
        ja ne käännettiin kreikaksi.
        Paavali syntyikin alueella, jossa pääasiallinen kieli oli aramea. Kaikki
        ’pyhien kirjoitusten’ ulkopuoliset tekstit oli kirjoitettiin aramean kielellä, esim. talmud.

        Meillä ei ole ainuttakaan alkuperäistä arameankielistä UT:n käsikirjoitusta. Kaikki arameankieliset versiot ovat myöhempiä käännöksiä. Ne eivät ole varhaisempia kuin kreikka. Kreikankielinen kriittinen laitos on tarkin ja varhaisin versio mitä meillä on. Siksi meidän tulee katsoa kreikasta, mitä Paavali opetti. Ja kreikassa lukee selvääkin selvemmin, että Paavali on preesenssissä syntisistä suurin.


      • otetaan.selvää
        Kristitty.net kirjoitti:

        Meillä ei ole ainuttakaan alkuperäistä arameankielistä UT:n käsikirjoitusta. Kaikki arameankieliset versiot ovat myöhempiä käännöksiä. Ne eivät ole varhaisempia kuin kreikka. Kreikankielinen kriittinen laitos on tarkin ja varhaisin versio mitä meillä on. Siksi meidän tulee katsoa kreikasta, mitä Paavali opetti. Ja kreikassa lukee selvääkin selvemmin, että Paavali on preesenssissä syntisistä suurin.

        Mistä niin todistat ettei yksikään kirje ollut arameaksi, jos esim. Hieronymos tiesi käännöksiä tehdessään, että Paavalin kirjeet olivat arameaksi?
        Ja miksi esimerkiksi hebrealaisille Paavali kirjoittaisi kreikaksi?

        Esimerkiksi hebrealaiskirjeen teksti ja historia osoittaa, ettei sitä kirjettä ole ainakaan kreikan kielellä kirjoitettu.
        Hyvä kysymys onkin, miksi Paavali kirjoittaisi hebrealaisille jollain muulla, kuin heidän käyttämällään kielellä? Codex Khabouris mainitsee, että sen teksti on kirjoitettu sata vuotta suuren vainon jälkeen, siis vuonna 164, ja sivuja on korjailtu ja vaihdettu vuosisatojen
        kuluessa, kuten tutkija De Mar Shimun kirjoitti 1965. Useat käsikirjoitukset tästä lopettavat sanoihin, ”kirjoitettu Italian Roomassa, ja toimitettu Timoteuksen käsien kautta”. Arameassa tämä on aina ollut Paavalin kirje muiden joukossa, ja siis vankilasta kirjoitettu.
        Loppupuolella puhutaankin vankien muistamisesta, jae 2:3 ilmoittaa myös, ettei
        kirjoittaja ollut varsinainen silminnäkijä.
        Aleksandian Klemens mainitsee noin vuonna 190, että Paavali kirjoitti tämän
        hebrealaisten omalla kielellä, ja lääkäri Luukas huolella käänsi sen kreikaksi.
        Eusebius kirjoittaa samoin, mutta lisää vielä, että ”toiset sanovat, että Klemens käänsi tekstin kreikaksi”. Mikä todennäköisesti pitää paikkansa, Luukas ei olisi
        jättänyt niin suuria virheitä tekstiin, esim. Melkisedek, ”jolla ei ole sukua”, pitäisi olla ”jota ei ole sukuluetteloissamme” –asia, jonka Luukas olisi varmasti ymmärtänyt oikein. Hieronymus taas kirjoittaa, että Paavali kirjoitti kaikki kirjeensä aramean kielellä, ja ne käännettiin kreikaksi.

        Eli oletko kenties elänyt siihen aikaan, että asian noin varmaksi tiedät ja väität muuta?
        Sinulla tahtoo olla vähän niin ja näin nuo "opetuksesi", sapatti tulee pitää, mutta silti olet syntinen. Sapattiko sinut pelastaa, vai Kristuksen veri, joka julistaa että uudestisyntynyt ihminen on vanhurskas.


      • otetaan.selvää kirjoitti:

        Mistä niin todistat ettei yksikään kirje ollut arameaksi, jos esim. Hieronymos tiesi käännöksiä tehdessään, että Paavalin kirjeet olivat arameaksi?
        Ja miksi esimerkiksi hebrealaisille Paavali kirjoittaisi kreikaksi?

        Esimerkiksi hebrealaiskirjeen teksti ja historia osoittaa, ettei sitä kirjettä ole ainakaan kreikan kielellä kirjoitettu.
        Hyvä kysymys onkin, miksi Paavali kirjoittaisi hebrealaisille jollain muulla, kuin heidän käyttämällään kielellä? Codex Khabouris mainitsee, että sen teksti on kirjoitettu sata vuotta suuren vainon jälkeen, siis vuonna 164, ja sivuja on korjailtu ja vaihdettu vuosisatojen
        kuluessa, kuten tutkija De Mar Shimun kirjoitti 1965. Useat käsikirjoitukset tästä lopettavat sanoihin, ”kirjoitettu Italian Roomassa, ja toimitettu Timoteuksen käsien kautta”. Arameassa tämä on aina ollut Paavalin kirje muiden joukossa, ja siis vankilasta kirjoitettu.
        Loppupuolella puhutaankin vankien muistamisesta, jae 2:3 ilmoittaa myös, ettei
        kirjoittaja ollut varsinainen silminnäkijä.
        Aleksandian Klemens mainitsee noin vuonna 190, että Paavali kirjoitti tämän
        hebrealaisten omalla kielellä, ja lääkäri Luukas huolella käänsi sen kreikaksi.
        Eusebius kirjoittaa samoin, mutta lisää vielä, että ”toiset sanovat, että Klemens käänsi tekstin kreikaksi”. Mikä todennäköisesti pitää paikkansa, Luukas ei olisi
        jättänyt niin suuria virheitä tekstiin, esim. Melkisedek, ”jolla ei ole sukua”, pitäisi olla ”jota ei ole sukuluetteloissamme” –asia, jonka Luukas olisi varmasti ymmärtänyt oikein. Hieronymus taas kirjoittaa, että Paavali kirjoitti kaikki kirjeensä aramean kielellä, ja ne käännettiin kreikaksi.

        Eli oletko kenties elänyt siihen aikaan, että asian noin varmaksi tiedät ja väität muuta?
        Sinulla tahtoo olla vähän niin ja näin nuo "opetuksesi", sapatti tulee pitää, mutta silti olet syntinen. Sapattiko sinut pelastaa, vai Kristuksen veri, joka julistaa että uudestisyntynyt ihminen on vanhurskas.

        En sanonut, että kirjeet eivät alunperin olleet arameaksi. Sanoin, että meillä ei ole ainuttakaan alkuperäistä arameankielistä käsikirjoitusta. Varhaisimmat käsikirjoitukset ovat kaikki kreikaksi, joten jos haluamme tietää mitä Paavali sanoi, joudumme tutkimaan kreikankielisiä tekstejä. Kaikki arameankieliset tekstit joita on käytössämme, ovat myöhempiä käännöksiä. Kreikka on UT:n alkukieli ja sitä meidän tulee tutkia. On mielenkiintoinen teoria, että Paavali olisi kirjoittanut kirjeensä arameaksi, mutta se ei hyödytä meitä tippaakaan. Tutkikaamme siis varhaisimpia kreikankielisiä käsikirjoituksia.


      • otetaan.selvää kirjoitti:

        Mistä niin todistat ettei yksikään kirje ollut arameaksi, jos esim. Hieronymos tiesi käännöksiä tehdessään, että Paavalin kirjeet olivat arameaksi?
        Ja miksi esimerkiksi hebrealaisille Paavali kirjoittaisi kreikaksi?

        Esimerkiksi hebrealaiskirjeen teksti ja historia osoittaa, ettei sitä kirjettä ole ainakaan kreikan kielellä kirjoitettu.
        Hyvä kysymys onkin, miksi Paavali kirjoittaisi hebrealaisille jollain muulla, kuin heidän käyttämällään kielellä? Codex Khabouris mainitsee, että sen teksti on kirjoitettu sata vuotta suuren vainon jälkeen, siis vuonna 164, ja sivuja on korjailtu ja vaihdettu vuosisatojen
        kuluessa, kuten tutkija De Mar Shimun kirjoitti 1965. Useat käsikirjoitukset tästä lopettavat sanoihin, ”kirjoitettu Italian Roomassa, ja toimitettu Timoteuksen käsien kautta”. Arameassa tämä on aina ollut Paavalin kirje muiden joukossa, ja siis vankilasta kirjoitettu.
        Loppupuolella puhutaankin vankien muistamisesta, jae 2:3 ilmoittaa myös, ettei
        kirjoittaja ollut varsinainen silminnäkijä.
        Aleksandian Klemens mainitsee noin vuonna 190, että Paavali kirjoitti tämän
        hebrealaisten omalla kielellä, ja lääkäri Luukas huolella käänsi sen kreikaksi.
        Eusebius kirjoittaa samoin, mutta lisää vielä, että ”toiset sanovat, että Klemens käänsi tekstin kreikaksi”. Mikä todennäköisesti pitää paikkansa, Luukas ei olisi
        jättänyt niin suuria virheitä tekstiin, esim. Melkisedek, ”jolla ei ole sukua”, pitäisi olla ”jota ei ole sukuluetteloissamme” –asia, jonka Luukas olisi varmasti ymmärtänyt oikein. Hieronymus taas kirjoittaa, että Paavali kirjoitti kaikki kirjeensä aramean kielellä, ja ne käännettiin kreikaksi.

        Eli oletko kenties elänyt siihen aikaan, että asian noin varmaksi tiedät ja väität muuta?
        Sinulla tahtoo olla vähän niin ja näin nuo "opetuksesi", sapatti tulee pitää, mutta silti olet syntinen. Sapattiko sinut pelastaa, vai Kristuksen veri, joka julistaa että uudestisyntynyt ihminen on vanhurskas.

        En ole koskaan sanonut, että sapatti pelastaa. Olen sanonut, että sapattikäsky on kymmenestä käskystä neljäs ja kuuluu "Muista pyhittää sapatinpäivä". Jos me rakastamme Jeesusta, emme tee syntiä, vaan noudatamme Jumalan käskyä ja pyhitääme sapatinpäivän.


      • otetaan.selvää
        Kristitty.net kirjoitti:

        En sanonut, että kirjeet eivät alunperin olleet arameaksi. Sanoin, että meillä ei ole ainuttakaan alkuperäistä arameankielistä käsikirjoitusta. Varhaisimmat käsikirjoitukset ovat kaikki kreikaksi, joten jos haluamme tietää mitä Paavali sanoi, joudumme tutkimaan kreikankielisiä tekstejä. Kaikki arameankieliset tekstit joita on käytössämme, ovat myöhempiä käännöksiä. Kreikka on UT:n alkukieli ja sitä meidän tulee tutkia. On mielenkiintoinen teoria, että Paavali olisi kirjoittanut kirjeensä arameaksi, mutta se ei hyödytä meitä tippaakaan. Tutkikaamme siis varhaisimpia kreikankielisiä käsikirjoituksia.

        Kyllä löytyy käännettyjä aramean tekstejä, ihan koko UT kokonaisuudessaan, mutta jos ei osaa edes etsiä, niin ei voi löytääkään.


      • otetaan.selvää kirjoitti:

        Kyllä löytyy käännettyjä aramean tekstejä, ihan koko UT kokonaisuudessaan, mutta jos ei osaa edes etsiä, niin ei voi löytääkään.

        En ole väittänyt että ei löytyisi arameankielisiä tekstejä. Mutta ne ovat kaikki myöhempiä käännöksiä. UT:n alkukieli on kreikka ja kaikki varhaisimmat käsikirjoitukset ovat kreikankielisiä. Meillä ei ole ainuttakaan arameankielistä käsikirjoitusta, joka olisi kreikankielisiä varhaisempi. Selkesikö?


    • vähäntarkkuutta

      Jommasta kummasta se kuitenkin kasvaa: mielenmuutoksesta tai parannuksenteosta, vai ei kaiketi kummastakin?
      Anteeksi voikin antaa, muttei unohtaa.

    • antilate

      Kristitty.net, sinä olet se syntinen ja jumalaton ,mutta minä sen sijaa olen Jumalan armosta pyhä ja vanhurskas.

    • takanojat

      Seurapenkissä tai puhelimitse saa nykyään synnit anteeksi.

      • capiche

        Minä en tarvitse penkkejä tai digisovelluksia. Minulla on sovellus yläkertaan aina auki. Sitä kutsutaan rukoukseksi.

        Jeesuksen sanoin:
        Anna meille meidän velkamme (=syntimme) anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.


      • capiche kirjoitti:

        Minä en tarvitse penkkejä tai digisovelluksia. Minulla on sovellus yläkertaan aina auki. Sitä kutsutaan rukoukseksi.

        Jeesuksen sanoin:
        Anna meille meidän velkamme (=syntimme) anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

        Antoiko ja opettiko Jeesus "Isä meidän" rukouksen syntisille vaiko omilleen?
        Opettiko Jeesus omiaa rukoilemaan syntisenä syntisen asemasta ja asemassa
        vai uskovana Jumalan lapsen asemasta "Isä meidän"?

        Oletko lukenut Raamatusta että siellä puhutaan syntisistä ja vanhurskaista
        ihmisistä? Nämä eivät tarkoita samoja ihmisiä. Jumala erottaa vanhurskaat
        syntisistä. Erotatko sinä?

        Ps 1:5 "Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa."

        1 Ms 18:23 "Ja Aabraham lähestyi häntä ja sanoi: "Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden? Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?" Ja Herra sanoi: "Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan." Entä jos viidestäkymmenestä vanhurskaasta puuttuu viisi; hävitätkö viiden tähden koko kaupungin?" Hän sanoi: "En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentä viisi."


    • armonvarassa

      Niinhän se menee; uuden ihmisen puolesta olemme vanhurskaita ja pyhiä, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä. Tämä uusi ihminen herätetään Kristuksen tullessa ja hän rientää pilvissä ylkäänsä vastaan.
      Vanha ihminen, meissä oleva liha sen sijaan tulee maaksi jälleen ja sitä ei herätetä koskaan. Tämä Vanha ihminen ei peri iankaikkista elämää, eikä voi tulla synnittömäksi.
      1. Piet. 2:24
      joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun
      1. Piet. 3:18
      Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö;
      Jes. 43:25
      Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden, enkä sinun syntejäsi muista.
      Hepr. 8:12
      Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä."
      2. Kor. 5:16
      Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan;
      Gal. 5:17
      Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan;
      https://www.youtube.com/watch?v=WzB5JLkOGlw

    • tarkkailija47

      Room. 8:14
      Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
      Room. 8:16
      Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
      Room. 8:17
      Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
      Gal. 3:26
      Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
      Gal. 4:6
      Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
      1. Tess. 5:8
      Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.
      1. Joh. 3:2
      Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

      Jumalan lapseudesta käsin me voimme aina mennä Isän eteen, koska Isä näkee meidät Jeesuksen täytetyn työn kautta lapsinaan, täydellisinä, ihanina ja rakastettuina. Isälle voimme kertoa kaikki, mitä on tapahtunut päivän aikana, onko kaaduttu ja vaatteet ovat kuraantuneet ja myös kaikki ilomme ja onnelliset hetkemme. Se on jotain niin ihmeellistä, että sitä ei edes ymmärrä täysin.

    • aikaopin

      Syntinen ja vanhurskas. Kumpikin sana on oikein uskovasta puhuttaessa, mutta ei yhtäaikaisesti. Raamattu käyttää molempia sanoja. Syntinen muuttuu vanhurskaaksi, mutta saatte itse selvittää miten se tapahtuu.

      • pinel

        Ei ainakaan pyhävanhurskas tarvitse armoa. Kyllä sitä syntinen tarvitsee, joten jaikalinkin pitäsi valita kuuluuko syntisiis vai pyhiin. Teetkö syntiä,vai oletko saanut siitä vapautua?


      • capiche

        Kyllä me olemme yhtäaikaa syntisiä ja vanhurskaita. Sillä Jumala vanhurskauttaa Jeesuksen sovitustyön kautta kerralla. Kun otat vastaan Jeesuksen, niin sinusta tulee Jumalan perheväkeä.

        Elämän vanhurskaus sen sijaan kasvaa vähitellen, JOS pyrimme elämään Kristuksen mielen mukaisesti. Teot ovat vanhurskauden siemeniä ja sato korjataan tuonpuoleisessa. Sillä vasta silloin meistä tulee Täydellisen läsnälolossa täydellisiä.

        Jaak. 18:Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.


      • mitäseonLOL
        pinel kirjoitti:

        Ei ainakaan pyhävanhurskas tarvitse armoa. Kyllä sitä syntinen tarvitsee, joten jaikalinkin pitäsi valita kuuluuko syntisiis vai pyhiin. Teetkö syntiä,vai oletko saanut siitä vapautua?

        Näissäkin kirjoituksissa, jokainen on syntinen, Ei ole ihmiskunnassa yhtään synnitöntä, missään ilmansuunnassa, ja se on TOTUUS, josta ei rangaista, LOL.


      • mitäseonLOL kirjoitti:

        Näissäkin kirjoituksissa, jokainen on syntinen, Ei ole ihmiskunnassa yhtään synnitöntä, missään ilmansuunnassa, ja se on TOTUUS, josta ei rangaista, LOL.

        Jokainen ihminen, joka EI OLE USKOSSA Herraan Jeesukseen Kristukseen, on syntinen.
        Jokainen ihminen, joka ON USKOSSA Herraan Jeesuksen Kristukseen, on vanhurskas.

        Se, että joku on vanhurskas, ei tarkoita, että hän on synnitön. Raamattu todistaa että seitsemästi vanhurskas lankeaa (syntiin) ja nousee jälleen (San 24:16). Siis vanhurskas lankeaa ja vanhurskas nousee.

        Syntiin lankeaminenkaan ei tee vanhurskaasta uskovasta syntistä koska hänen vanhurskautensa ei perustu häneen itseensä eikä hänen synnittömyyteensä. Uskovan vanhurskaus perustuu Herraan Jeesukseen Kristukseen, joka on tullut Jumalasta uskovalle vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi (1 Kor 1:30).

        Herra Jeesus Kristus uskovassa on hänen vanhurskautensa. Siksi uskovan kompuroinnit eivät tee hänestä syntistä.


      • pinel kirjoitti:

        Ei ainakaan pyhävanhurskas tarvitse armoa. Kyllä sitä syntinen tarvitsee, joten jaikalinkin pitäsi valita kuuluuko syntisiis vai pyhiin. Teetkö syntiä,vai oletko saanut siitä vapautua?

        Syntinen kokee harvoin tarvitsevansa armoa. Kun hän niin kokee ja etsii armon antajaa, Herraa Jeesusta Kristusta, hän tulee Jeesuksen luokse. Herran luona on armo ja anteeksiantamus, suuri lunastus Hänen luonaan. Ja sen lunastuksen ja armon vastaanottanut syntinen on tullut välittömästi Jumalan vanhurskauttamaksi. Sen jälkeen hän on vanhurskas ja pyhä Jumalan edessä ja Jumalan mielestä. Hän elää Jumalan yhteydessä.

        Uskoon tullut (syntinen) rukoilee Jumalaa uutena luomuksena Jumalan lapsen asemassa. Jumalan lapsi on aina vanhurskas ja pyhä. Vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi tahtoo pysyä puhtaana. Siksi hän kokee tarvitsevansa Jumalan armoa joka päivä ja rukoilee syntejään anteeksi joka päivä.

        Jumalaton tuskin rukoilee syntejään anteeksi koska hän elää kaukana Herrasta eikä siksi näe syntiään ja syntistä tilaansa. Ja jos hän rukoilee vilpittömästi, hän saa synnit anteeksi ja tulee uskoon. Ja uskoon tulon seurauksena hänestä tulee vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi.


      • Miten.on
        Jaikal91 kirjoitti:

        Jokainen ihminen, joka EI OLE USKOSSA Herraan Jeesukseen Kristukseen, on syntinen.
        Jokainen ihminen, joka ON USKOSSA Herraan Jeesuksen Kristukseen, on vanhurskas.

        Se, että joku on vanhurskas, ei tarkoita, että hän on synnitön. Raamattu todistaa että seitsemästi vanhurskas lankeaa (syntiin) ja nousee jälleen (San 24:16). Siis vanhurskas lankeaa ja vanhurskas nousee.

        Syntiin lankeaminenkaan ei tee vanhurskaasta uskovasta syntistä koska hänen vanhurskautensa ei perustu häneen itseensä eikä hänen synnittömyyteensä. Uskovan vanhurskaus perustuu Herraan Jeesukseen Kristukseen, joka on tullut Jumalasta uskovalle vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi (1 Kor 1:30).

        Herra Jeesus Kristus uskovassa on hänen vanhurskautensa. Siksi uskovan kompuroinnit eivät tee hänestä syntistä.

        "Raamattu todistaa että seitsemästi vanhurskas lankeaa (syntiin) ja nousee jälleen"

        Montaskos noista seitsemästä Jaikalilla on vielä käyttämättä?


    • porsaankylyjykset

      Nyt ei anneta syntejä anteeksi, eikä myöskään mennä lentomatkalle "taivaaseen" ? Kaikella on oma aikansa, auringon alla. Hosujat kiihoittavat ns, uskovaisia tekemään parannuksen,? parannuksen mistä? Mielenvikaisuudesta arvelisin ? Sitten vasta tuntemattomassa tulevaisuudessa, jolloin "KIRJAT AVATAAN", jokainen saa tekojensa mukaan, ei ennen. Juutalaisetkin voivat ahmia possunkyljyksiä, ei siitä sakoteta.

    • "Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille,
      ettette syntiä tekisi;
      mutta jos joku syntiä tekeekin,
      niin meillä on puolustaja Isän tykönä,
      Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
      Ja hän on meidän syntiemme sovitus;
      eikä ainoastaan meidän,
      vaan myös koko maailman syntien." (1 Joh 2:1)

      • Minun täytyy kysyä sinulta selvyyden saamisen vuoksi:

        Oletko sitä mieltä että uudestisyntynyt uskova Jumalan lapsi on
        armosta pelastettu syntinen? Oletko siis eri mieltä tästä asiasta
        mitä teksteistäni on tässä ketjussa luettavissa? Oletan että olet
        lukenut tekstejäni.

        Jos uskova on armosta pelastettu syntinen, miksi Raamatussa ei
        ole sitä sanottu esim Ef 2:5, 8 jakeissa joissa sanotaan uskovan
        olevan armosta pelastettu. Miksi siellä ei ole sanaa "syntinen" jos
        uskova on armosta pelastettu syntinen? Miksi Jumala ja Jumalan
        palvelijat puhuvat uudestisyntyneistä uskovista vanhurskaina ja
        pyhinä jos uskova on armosta pelastettu syntinen?

        Uskon kuitenkin että olet ymmärtänyt uskonvanhurskauden samalla
        tavalla kuin minäkin. Nimittäin, että uskova Jumalan lapsi on armosta
        pelastettu uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa ja että uusi luomus
        on aina vanhurskas ja pyhä koska se on Jumalasta.

        Uskon myös että ymmärrät niin että;

        Ihminen, joka ei ole uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen, on syntinen.
        Uskoon tulossa hänen syntinen aatu/eeva kuolee Jeesuksen kanssa.
        Siis, syntinen kuolee Jeesuksen Kristuksen kanssa syntisen uskoon tulossa.
        Samassa hetkessä hän uudestisyntyy Jumalasta: Sanasta ja Hengestä.
        Jumala luo itsessään Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Sanassa, hänestä
        uuden ihmisen. Uusi ihminen on Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi.
        Tämä uusi luomus, uusi ihminen, on vanhurskas ja pyhä. Jumala tuntee uskovan
        uuden luomuksen mukaan sellaisena kuin se on; vanhurskaana ja pyhänä.

        Jumala kehottaa meitä uskovia tuntemaan itsemme ja toisen uskovan
        samalla tavalla kuin Hän tuntee meidät uuden luomuksen mukaan
        vanhurskaina ja pyhinä uusina luomuksina Kristuksessa (2 Kor 5:14-18).

        Jos olet jossakin kohtaa eri mieltä, sinulla on eri käsitys Raamatun
        ilmoituksesta, toivon että oikaiset. Muussa tapauksessa tulkitsen asian
        niin että sinä olet ymmärtänyt tämän asian samalla tavalla kuin minä.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Minun täytyy kysyä sinulta selvyyden saamisen vuoksi:

        Oletko sitä mieltä että uudestisyntynyt uskova Jumalan lapsi on
        armosta pelastettu syntinen? Oletko siis eri mieltä tästä asiasta
        mitä teksteistäni on tässä ketjussa luettavissa? Oletan että olet
        lukenut tekstejäni.

        Jos uskova on armosta pelastettu syntinen, miksi Raamatussa ei
        ole sitä sanottu esim Ef 2:5, 8 jakeissa joissa sanotaan uskovan
        olevan armosta pelastettu. Miksi siellä ei ole sanaa "syntinen" jos
        uskova on armosta pelastettu syntinen? Miksi Jumala ja Jumalan
        palvelijat puhuvat uudestisyntyneistä uskovista vanhurskaina ja
        pyhinä jos uskova on armosta pelastettu syntinen?

        Uskon kuitenkin että olet ymmärtänyt uskonvanhurskauden samalla
        tavalla kuin minäkin. Nimittäin, että uskova Jumalan lapsi on armosta
        pelastettu uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa ja että uusi luomus
        on aina vanhurskas ja pyhä koska se on Jumalasta.

        Uskon myös että ymmärrät niin että;

        Ihminen, joka ei ole uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen, on syntinen.
        Uskoon tulossa hänen syntinen aatu/eeva kuolee Jeesuksen kanssa.
        Siis, syntinen kuolee Jeesuksen Kristuksen kanssa syntisen uskoon tulossa.
        Samassa hetkessä hän uudestisyntyy Jumalasta: Sanasta ja Hengestä.
        Jumala luo itsessään Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Sanassa, hänestä
        uuden ihmisen. Uusi ihminen on Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi.
        Tämä uusi luomus, uusi ihminen, on vanhurskas ja pyhä. Jumala tuntee uskovan
        uuden luomuksen mukaan sellaisena kuin se on; vanhurskaana ja pyhänä.

        Jumala kehottaa meitä uskovia tuntemaan itsemme ja toisen uskovan
        samalla tavalla kuin Hän tuntee meidät uuden luomuksen mukaan
        vanhurskaina ja pyhinä uusina luomuksina Kristuksessa (2 Kor 5:14-18).

        Jos olet jossakin kohtaa eri mieltä, sinulla on eri käsitys Raamatun
        ilmoituksesta, toivon että oikaiset. Muussa tapauksessa tulkitsen asian
        niin että sinä olet ymmärtänyt tämän asian samalla tavalla kuin minä.

        Laitin tuon suoran lainauksen Raamatusta,
        kun tuolla ylempänä kehotit lukemaan Raamattua.

        Tuo jae nyt jotenkin mielestäni liittyy aiheeseen,
        josta olet herättänyt keskustelua.
        Miten tuo kohta avautuu Sinulle?

        Nuo lapsukaiset ovat kai Jumalan lapsia eivätkä Jumalan vihollisia.
        Tekstissä tuodaan esille kai vain yksi vanhurskas.
        Hän on meidän syntiemme sovitus.
        Tuo tarkoittanee uskovien syntejä,
        kun erikseen vielä mainitaan,
        että Hän on myös koko maailman syntien sovitus.


    • Paljon sekavaa opetusta Jaikalilta. Raamatun mukaan me olemme loppuun asti syntisiä, meistä ei ikinä tule synnittömiä. Mutta uskon kautta me olemme vanhurskaita. Olemme siis samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita. Simul iustus et peccator, lukekaa Lutheria.

      • ouiopjuiou7io

        Lukekaa Lutheria?????
        Juutalaisten vainoajaa ja naisten alistajaa?

        Luuletko, että sapattisi pitäminen pyhittää sinut?
        Kunhan pidät sapatin, niin muulla ei olekaan niin väliä....kyllä kyllä, lukekaa lutteria....


      • Syntinen on vanhurskaan vastakohta.
        Vanhurskas on syntisen vastakohta.
        Kukaan ei voi olla syntinen ja vanhurskas.
        Kukaan ei voi olla vanhurskas ja syntinen.
        Ihminen on joko syntinen tai vanhurskas.

        Kuka on sitten syntinen ja kuka on vanhurskas?

        Syntinen on ihminen, joka ei ole uskossa Herraan
        Jeesukseen Kristukseen. Jeesus ei ole vielä
        saanut ottaa pois hänen syntejään. Hän on
        synneissään erossa Jumalasta ja siksi syntinen.
        Jumala ei myöskään ole saanut pukea häntä
        omaan vanhurskauteensa. Siksi hän on syntinen.

        Vanhurskas on ihminen, joka on tullut Jumalan
        luokse Jeesuksen Kristuksen kautta uskossa Jeesukseen.
        Hän on antanut sovittaa itsensä Jumalan kanssa.
        Jeesus Kristus on ottanut pois hänen syntinsäja pessyt
        hänet puhtaaksi synneistä. Jeesus on myös lahjoittanut
        hänelle oman vanhurskautensa ja niin vanhrskauttanut
        hänet. Raamattu todistaa myös että Jeesus Kristus
        on tullut uskovalle Jumalasta hänen vanhurskaudekseen.

        Jumalan vanhurskaus, siis vanhurskaus, on vain
        Jeesuksessa Kristuksessa. Sillä hmisellä, jolla on Jeesus
        Kristus sydämessään, on myös Jumalan vanhurskaus Hänessä.
        Jumalan vanhurskaus on vain Jeesukseen uskovassa ihmisessä.

        Se, ihminen, joka elää ilman Jeesusta Kristusta sydämessään,
        on vailla Jumalan vanhurskautta, vailla Jumalan kirkkautta.
        Hän on ilman Jumalan vanhurskautta ja kirkkautta syntisessä
        tilassaan ja siksi syntinen.

        Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.
        Mutta saavat lahjaksi Jumalalta Jumalan vanhurskauden Hänen
        armostaan sen lunastuksen kautta joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

        Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän teki meidän tähtemme synniksi,
        jotta me Hänessä tulisimme JUMALAN VANHURSKAUDEKSI
        (2 Kor 5:20-21).

        Jes 56:1 Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää
        vanhurskaus, sillä MINUN AUTUUTENI ON LÄHELLÄ ja MINUN
        VANHURSKAUTENI ILMESTYY.

        51:5 "Lähellä on minun vanhurskauteni, minun autuuteni ilmestyy,
        minun käsivarteni tuomitsevat kansat; minua odottavat merensaaret
        ja panevat toivonsa minun käsivarteeni."

        Room 1:17 Sillä siinä JUMALAN VANHURSKAUS ILMESTYY uskosta uskoon,
        niinkuin kirjoitettu on: "VANHURSKAS on elävä uskosta.

        3:21 Mutta nyt JUMALAN VANHURSKAUS, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se JUMALAN VANHURSKAUS, JOKA USKON KAUTTA JEESUKSEEN KRISTUKSEEN TULEE KAIKKIIN JA KAIKILLE, JOTKA USKOVAT; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat JUMALAN KIRKKAUTTA VAILLA ja SAAVAT LAHJAKSI VANHURSKAUDEN hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että HÄN ITSE ON VANHURSKAS JA VANHURSKAUTTAA SEN, JOLLA ON USKO JEESUKSEEN.

        Jesaja:54:17 "Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu,
        sanoo Herra."


      • ouiopjuiou7io kirjoitti:

        Lukekaa Lutheria?????
        Juutalaisten vainoajaa ja naisten alistajaa?

        Luuletko, että sapattisi pitäminen pyhittää sinut?
        Kunhan pidät sapatin, niin muulla ei olekaan niin väliä....kyllä kyllä, lukekaa lutteria....

        Lutherilla on paljon hyvää opetusta. Itse en arvosta Lutheria ollenkaan, hänen juutalaisvastaisten kirjoitusten takia, en palvo Lutheria enkä ylistä häntä. Mutta Lutherin järkevistä opeista meidän tulee ottaa oppia. Kuten esimerkiksi, että olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita.

        Sano Jaikal suoraan, olemmeko me syntisiä? Raamatun mukaan me olemme syntisiä.

        "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä." (1. Joh. 1:8-10)

        Kuinka voit väittää vastoin Raamatun suoraa sanaa, että emme ole syntisiä? Raamatun mukaan me olemme armahdettuja syntisiä, samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita.


      • Kristitty.net kirjoitti:

        Lutherilla on paljon hyvää opetusta. Itse en arvosta Lutheria ollenkaan, hänen juutalaisvastaisten kirjoitusten takia, en palvo Lutheria enkä ylistä häntä. Mutta Lutherin järkevistä opeista meidän tulee ottaa oppia. Kuten esimerkiksi, että olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita.

        Sano Jaikal suoraan, olemmeko me syntisiä? Raamatun mukaan me olemme syntisiä.

        "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä." (1. Joh. 1:8-10)

        Kuinka voit väittää vastoin Raamatun suoraa sanaa, että emme ole syntisiä? Raamatun mukaan me olemme armahdettuja syntisiä, samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita.

        >>>Sano Jaikal suoraan, olemmeko me syntisiä? Raamatun mukaan me olemme syntisiä.<<<

        Jos Raamatussa Jumala tai Jumalan palvelija, siis Raamatun kirjoittaja, selvästi ilmoittaa, että uudestisyntyneet uskovat ovat syntisiä, uskovat ovat syntisiä. Jos he ilmoittavat selvästi, että uudestisyntyneet uskovat ovat vanhurskaita ja pyhiä, uskovat ovat vanhurskaita ja pyhiä.

        Keille apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä? Miten luet?Jos hän kirjoitti syntisille uskoville, uskovat ovat syntisiä. Jos hän kirjoitti pyhille, uskovat ovat pyhiä. Näin siis siinä tapauksessa että auktoriteettimme on Jumalan Sana, ei oma tai naapurin napa.

        Room 1:7 "kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille"

        1 Kor 1:1-2 "Paavali, Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin."

        2 Kor 1:1 "Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa."

        Ef 1:1 "Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa."

        Fil 1:1 "Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille."

        Kol 1:1 "Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme!"


      • Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Sano Jaikal suoraan, olemmeko me syntisiä? Raamatun mukaan me olemme syntisiä.<<<

        Jos Raamatussa Jumala tai Jumalan palvelija, siis Raamatun kirjoittaja, selvästi ilmoittaa, että uudestisyntyneet uskovat ovat syntisiä, uskovat ovat syntisiä. Jos he ilmoittavat selvästi, että uudestisyntyneet uskovat ovat vanhurskaita ja pyhiä, uskovat ovat vanhurskaita ja pyhiä.

        Keille apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä? Miten luet?Jos hän kirjoitti syntisille uskoville, uskovat ovat syntisiä. Jos hän kirjoitti pyhille, uskovat ovat pyhiä. Näin siis siinä tapauksessa että auktoriteettimme on Jumalan Sana, ei oma tai naapurin napa.

        Room 1:7 "kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille"

        1 Kor 1:1-2 "Paavali, Kristuksen Jeesuksen kutsuttu apostoli Jumalan tahdosta, ja veli Soostenes Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin."

        2 Kor 1:1 "Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa."

        Ef 1:1 "Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa."

        Fil 1:1 "Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille."

        Kol 1:1 "Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme!"

        Et siis voi suoraan myöntää, että olemme syntisiä. Selvä homma. Sinusta on mahdotonta, että olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita?


      • Kristitty.net kirjoitti:

        Et siis voi suoraan myöntää, että olemme syntisiä. Selvä homma. Sinusta on mahdotonta, että olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita?

        En myönnä että uskova on syntinen koska Jumala sanoo
        uskovaa vanhurskaaksi ja pyhäksi Jumalan lapseksi.

        En tahdo riidellä Jumalan kanssa. Parempi on nöyrtyä
        ja tunnustaa Jumalan ilmoitus uskovista vanhurskaina
        ja pyhinä.

        Eikö tämä ole ihmeellistä? Uskova on tullut uskoon
        ja saanut kohdata Jeesuksen Kristuksen uskomalla
        Jumalan Sana. Hän on uudestisyntynyt uskomalla
        Jumalan Sana. Hän on saanut synnit anteeksi uskomalla
        Jumalan Sana. Hän on saanut jäädä Jeesuksen luokse
        ja elää Jeesuksen kanssa uskomalla Jumalan Sana.

        Uskova, joka on janonnut ja pyytänyt Jumalalta
        Pyhää Henkeä, on saanut Hänet uskon kautta
        Jumalan Sanaan. Hän elää, ei ainoastaan leivästä,
        vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan Suusta.

        Uskoon tullut ymmärtää että KAIKKI on uskon kautta
        Jumalan Sanaan. Jumalan siunaukset ovat Sanassa ja
        ne saadaan Sanasta uskon kautta Sanaan. Näin siis Jumalan
        Sana vaikuttaa ja tekee työtä uskovissa.

        Sama Sana tahtoo opettaa meille uskoville hengellisiä totuuksia.
        Jumala on ilmoittanut ne Raamatussa. Uskova saa tietoa
        Jumalalta uskomalla Jumalan ilmoitus, Jumalan Sana. Se, joka
        ei usko Jumalan Sanaa, ei usko Jumalaa. Hän ei siten voi saada
        Jumalalta opetusta, koska hän ei usko sitä Sanaa joka opettaisi
        häntä. Usko Sanaan on edellytys Sanan antamalle opetukselle.

        Se ihminen, joka uskoo Jumalan Sanaa ja rakastaa Sanaa, saa
        Jumalalta Sanan kautta Sanassa opetusta hengellisistä asioista.

        Erikoista on se, että tällä palstalla on monia uskovina esiintyviä
        Jeesuksen jumaluuden ja niin myös Hänen herruuden kieltäviä
        ihmisiä, jotka eivät usko koko Raamattua. He eivät usko Jumalan
        Sanaa, mutta kuitenkin he pyrkivät opettamaan toisille Sanaa.
        Eikös tämä ole nurinkurista ja vaikuta oudolta? Nämä ihmiset
        eivät hyväksy Raamatusta kaikkia ilmoituksia, koska ne eivät sovi
        heidän oppeihinsa. Koska he kokevat monet Raamatun ilmoitukset
        ristiriitaisina heidän omien oppiensa kanssa, he hylkäävät mieluummin
        Jumalan ilmoitukset kuin oman oppinsa. Tämä on vakavaa ylpeyttä
        ja Herran halveksimista.

        Ja tässä tullaan tähän loppukanettiin ja loppuhuipentumaan.

        Tällä palstalla on hämmästyttävän monia uudestisyntyneitä
        vilpittömiä uskovia jotka eivät ymmärrä uskon vanhurskautta.
        Myöskään he eivät näytä hyväksyvän kaikkia Jumalan ilmoituksia
        koska he näkevät ne ristiriitaisina sen kanssa mitä he näkevät ja
        kokevat omassa itsessään ja toisissa uskovissa. Silloin he hylkäävät
        selvät Jumalan ilmoitukset ristiriitaisina oman itsensä kanssa.

        Tällaiselle ihmiselle on oma napa tullut auktoriteetiksi:
        "Se, mitä näen ja koen omassa itsessäni, on minulle totuus,
        vaikka Raamattu ilmoittaisi toista." Tämä uskovan oma napa, ja
        siihen tuijottaminen Sanan sijasta, hämmästyttää minua suuresti.


      • Kristitty.net kirjoitti:

        Lutherilla on paljon hyvää opetusta. Itse en arvosta Lutheria ollenkaan, hänen juutalaisvastaisten kirjoitusten takia, en palvo Lutheria enkä ylistä häntä. Mutta Lutherin järkevistä opeista meidän tulee ottaa oppia. Kuten esimerkiksi, että olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita.

        Sano Jaikal suoraan, olemmeko me syntisiä? Raamatun mukaan me olemme syntisiä.

        "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä." (1. Joh. 1:8-10)

        Kuinka voit väittää vastoin Raamatun suoraa sanaa, että emme ole syntisiä? Raamatun mukaan me olemme armahdettuja syntisiä, samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita.

        >>>Raamatun mukaan me olemme armahdettuja syntisiä,<<<

        Missä Raamatun jakeessa tai luvussa sanotaan niin? Anna luku
        ja jae. Paavalin "Olen syntisistä suurin" ei kelpaa koska uskovan
        syntisyys tulee perustua Raamatun kokonaisilmoitukseen, ei
        yhden jakeen ilmoitukseen.

        Paavalin "syntisistä suurin" tulee ymmärtää Raamatun kokonaisilmoituksen
        valossa. Paavali puhui kaikista syntisistä ihmisistä. Hänen mielestään hän oli
        Saulus Tarsolaisena kaikista ihmisistä se suurin syntinen. Hän piti itseään
        Herraan uskovana ja opettu uskon vanhurskautta.Hän varmasti ymmärsi uskonvanhurskauden omalle kohdalleen. Näin se tulee ymmärtää.

        Jos Paavali piti kaikkia uskovia syntisinä, miksi hän kirjoittaa pyhille
        uskoville? Keitä olivat ja ovat pyhät uskovat joille Paavali kirjoitti
        kirjeensä? Lue Paavalin kirjeiden alkusanat ja huomaa että hän kirjoitti
        pyhille uskoville, ei yhdellekään syntiselle uskovalle.


      • markku.lievonen
        Jaikal91 kirjoitti:

        En myönnä että uskova on syntinen koska Jumala sanoo
        uskovaa vanhurskaaksi ja pyhäksi Jumalan lapseksi.

        En tahdo riidellä Jumalan kanssa. Parempi on nöyrtyä
        ja tunnustaa Jumalan ilmoitus uskovista vanhurskaina
        ja pyhinä.

        Eikö tämä ole ihmeellistä? Uskova on tullut uskoon
        ja saanut kohdata Jeesuksen Kristuksen uskomalla
        Jumalan Sana. Hän on uudestisyntynyt uskomalla
        Jumalan Sana. Hän on saanut synnit anteeksi uskomalla
        Jumalan Sana. Hän on saanut jäädä Jeesuksen luokse
        ja elää Jeesuksen kanssa uskomalla Jumalan Sana.

        Uskova, joka on janonnut ja pyytänyt Jumalalta
        Pyhää Henkeä, on saanut Hänet uskon kautta
        Jumalan Sanaan. Hän elää, ei ainoastaan leivästä,
        vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan Suusta.

        Uskoon tullut ymmärtää että KAIKKI on uskon kautta
        Jumalan Sanaan. Jumalan siunaukset ovat Sanassa ja
        ne saadaan Sanasta uskon kautta Sanaan. Näin siis Jumalan
        Sana vaikuttaa ja tekee työtä uskovissa.

        Sama Sana tahtoo opettaa meille uskoville hengellisiä totuuksia.
        Jumala on ilmoittanut ne Raamatussa. Uskova saa tietoa
        Jumalalta uskomalla Jumalan ilmoitus, Jumalan Sana. Se, joka
        ei usko Jumalan Sanaa, ei usko Jumalaa. Hän ei siten voi saada
        Jumalalta opetusta, koska hän ei usko sitä Sanaa joka opettaisi
        häntä. Usko Sanaan on edellytys Sanan antamalle opetukselle.

        Se ihminen, joka uskoo Jumalan Sanaa ja rakastaa Sanaa, saa
        Jumalalta Sanan kautta Sanassa opetusta hengellisistä asioista.

        Erikoista on se, että tällä palstalla on monia uskovina esiintyviä
        Jeesuksen jumaluuden ja niin myös Hänen herruuden kieltäviä
        ihmisiä, jotka eivät usko koko Raamattua. He eivät usko Jumalan
        Sanaa, mutta kuitenkin he pyrkivät opettamaan toisille Sanaa.
        Eikös tämä ole nurinkurista ja vaikuta oudolta? Nämä ihmiset
        eivät hyväksy Raamatusta kaikkia ilmoituksia, koska ne eivät sovi
        heidän oppeihinsa. Koska he kokevat monet Raamatun ilmoitukset
        ristiriitaisina heidän omien oppiensa kanssa, he hylkäävät mieluummin
        Jumalan ilmoitukset kuin oman oppinsa. Tämä on vakavaa ylpeyttä
        ja Herran halveksimista.

        Ja tässä tullaan tähän loppukanettiin ja loppuhuipentumaan.

        Tällä palstalla on hämmästyttävän monia uudestisyntyneitä
        vilpittömiä uskovia jotka eivät ymmärrä uskon vanhurskautta.
        Myöskään he eivät näytä hyväksyvän kaikkia Jumalan ilmoituksia
        koska he näkevät ne ristiriitaisina sen kanssa mitä he näkevät ja
        kokevat omassa itsessään ja toisissa uskovissa. Silloin he hylkäävät
        selvät Jumalan ilmoitukset ristiriitaisina oman itsensä kanssa.

        Tällaiselle ihmiselle on oma napa tullut auktoriteetiksi:
        "Se, mitä näen ja koen omassa itsessäni, on minulle totuus,
        vaikka Raamattu ilmoittaisi toista." Tämä uskovan oma napa, ja
        siihen tuijottaminen Sanan sijasta, hämmästyttää minua suuresti.

        Todellisuus on. Jos ihminen ei ymmärrä syntisyyttään ja tunnusta sitä avoimesti, niin ensiksi hän ei voi iloita Herrassa sillä ilolla ja määrällä, joka tulee syntien sovituksesta.
        Toiseksi, jos ihminen ei ymmärrä syntisyyttään ja tekemisiään, niin koko armo ei mahdollistu edes kasvattamaan tätä sokeaa ihmistä.

        Ei turhaan ole kehotusta; Valvo itseäsi ja opetusta, ole siinä kestävä jne.....

        Raamattu ja käyttäyttyimsesi on todisteena siitä, miten edelleen synti asuu sinussa/kin ja siten teet syntiä.

        Synnitön,- ei tee syntiä eikä hänessä asu synti.


      • markku.lievonen kirjoitti:

        Todellisuus on. Jos ihminen ei ymmärrä syntisyyttään ja tunnusta sitä avoimesti, niin ensiksi hän ei voi iloita Herrassa sillä ilolla ja määrällä, joka tulee syntien sovituksesta.
        Toiseksi, jos ihminen ei ymmärrä syntisyyttään ja tekemisiään, niin koko armo ei mahdollistu edes kasvattamaan tätä sokeaa ihmistä.

        Ei turhaan ole kehotusta; Valvo itseäsi ja opetusta, ole siinä kestävä jne.....

        Raamattu ja käyttäyttyimsesi on todisteena siitä, miten edelleen synti asuu sinussa/kin ja siten teet syntiä.

        Synnitön,- ei tee syntiä eikä hänessä asu synti.

        Jos tahdot kääntää keskustelun aloituksen aiheesta Jumalan teoista ihmiselle käsittelemään ihmisen tekoja, aloita uusi ketju jossa keskitytään uskovan
        ihmisen tekoihin. Tässä ketjussa keskitymme yksinomaan Jumalan tekoihin.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        En myönnä että uskova on syntinen koska Jumala sanoo
        uskovaa vanhurskaaksi ja pyhäksi Jumalan lapseksi.

        En tahdo riidellä Jumalan kanssa. Parempi on nöyrtyä
        ja tunnustaa Jumalan ilmoitus uskovista vanhurskaina
        ja pyhinä.

        Eikö tämä ole ihmeellistä? Uskova on tullut uskoon
        ja saanut kohdata Jeesuksen Kristuksen uskomalla
        Jumalan Sana. Hän on uudestisyntynyt uskomalla
        Jumalan Sana. Hän on saanut synnit anteeksi uskomalla
        Jumalan Sana. Hän on saanut jäädä Jeesuksen luokse
        ja elää Jeesuksen kanssa uskomalla Jumalan Sana.

        Uskova, joka on janonnut ja pyytänyt Jumalalta
        Pyhää Henkeä, on saanut Hänet uskon kautta
        Jumalan Sanaan. Hän elää, ei ainoastaan leivästä,
        vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan Suusta.

        Uskoon tullut ymmärtää että KAIKKI on uskon kautta
        Jumalan Sanaan. Jumalan siunaukset ovat Sanassa ja
        ne saadaan Sanasta uskon kautta Sanaan. Näin siis Jumalan
        Sana vaikuttaa ja tekee työtä uskovissa.

        Sama Sana tahtoo opettaa meille uskoville hengellisiä totuuksia.
        Jumala on ilmoittanut ne Raamatussa. Uskova saa tietoa
        Jumalalta uskomalla Jumalan ilmoitus, Jumalan Sana. Se, joka
        ei usko Jumalan Sanaa, ei usko Jumalaa. Hän ei siten voi saada
        Jumalalta opetusta, koska hän ei usko sitä Sanaa joka opettaisi
        häntä. Usko Sanaan on edellytys Sanan antamalle opetukselle.

        Se ihminen, joka uskoo Jumalan Sanaa ja rakastaa Sanaa, saa
        Jumalalta Sanan kautta Sanassa opetusta hengellisistä asioista.

        Erikoista on se, että tällä palstalla on monia uskovina esiintyviä
        Jeesuksen jumaluuden ja niin myös Hänen herruuden kieltäviä
        ihmisiä, jotka eivät usko koko Raamattua. He eivät usko Jumalan
        Sanaa, mutta kuitenkin he pyrkivät opettamaan toisille Sanaa.
        Eikös tämä ole nurinkurista ja vaikuta oudolta? Nämä ihmiset
        eivät hyväksy Raamatusta kaikkia ilmoituksia, koska ne eivät sovi
        heidän oppeihinsa. Koska he kokevat monet Raamatun ilmoitukset
        ristiriitaisina heidän omien oppiensa kanssa, he hylkäävät mieluummin
        Jumalan ilmoitukset kuin oman oppinsa. Tämä on vakavaa ylpeyttä
        ja Herran halveksimista.

        Ja tässä tullaan tähän loppukanettiin ja loppuhuipentumaan.

        Tällä palstalla on hämmästyttävän monia uudestisyntyneitä
        vilpittömiä uskovia jotka eivät ymmärrä uskon vanhurskautta.
        Myöskään he eivät näytä hyväksyvän kaikkia Jumalan ilmoituksia
        koska he näkevät ne ristiriitaisina sen kanssa mitä he näkevät ja
        kokevat omassa itsessään ja toisissa uskovissa. Silloin he hylkäävät
        selvät Jumalan ilmoitukset ristiriitaisina oman itsensä kanssa.

        Tällaiselle ihmiselle on oma napa tullut auktoriteetiksi:
        "Se, mitä näen ja koen omassa itsessäni, on minulle totuus,
        vaikka Raamattu ilmoittaisi toista." Tämä uskovan oma napa, ja
        siihen tuijottaminen Sanan sijasta, hämmästyttää minua suuresti.

        >> En myönnä että uskova on syntinen koska Jumala sanoo
        uskovaa vanhurskaaksi ja pyhäksi Jumalan lapseksi. <<

        Olet täysin harhaoppinen ja väärässä. Raamatun mukaan me olemme syntisiä:

        "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä." (1. Joh. 1:8-10)

        "Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä." (Saarn. 7:20)

        " Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään." (Ps. 14:3)

        "Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla" (Room. 3:9)

        "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" (Room. 3:23)

        "Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat." (Gal. 3:22)

        Jos sinä olet kerta niin synnitön, mihin sinä tarvitset Jeesusta? Lopeta jo jauhamasta paskaa, ja myönnä että me olemme syntisiä kaikki.


      • Kristitty.net kirjoitti:

        >> En myönnä että uskova on syntinen koska Jumala sanoo
        uskovaa vanhurskaaksi ja pyhäksi Jumalan lapseksi. <<

        Olet täysin harhaoppinen ja väärässä. Raamatun mukaan me olemme syntisiä:

        "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä." (1. Joh. 1:8-10)

        "Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä." (Saarn. 7:20)

        " Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään." (Ps. 14:3)

        "Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla" (Room. 3:9)

        "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla" (Room. 3:23)

        "Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat." (Gal. 3:22)

        Jos sinä olet kerta niin synnitön, mihin sinä tarvitset Jeesusta? Lopeta jo jauhamasta paskaa, ja myönnä että me olemme syntisiä kaikki.

        >>>Jos sinä olet kerta niin synnitön, mihin sinä tarvitset Jeesusta? Lopeta jo jauhamasta paskaa, ja myönnä että me olemme syntisiä kaikki.<<<

        En minä ole puhunut kenenkään synnittömyydestä, en itseni enkä muidenkaan ihmisten synnittömyydestä. En ole koskaan, enkä missään, väittänyt itseäni tai toista ihmistä synnittömäksi. Älä käännä keskustelua toiseen aiheeseen. Pysytään Jumalan teoissa josta voidaan lukea Raamatussa.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Jos sinä olet kerta niin synnitön, mihin sinä tarvitset Jeesusta? Lopeta jo jauhamasta paskaa, ja myönnä että me olemme syntisiä kaikki.<<<

        En minä ole puhunut kenenkään synnittömyydestä, en itseni enkä muidenkaan ihmisten synnittömyydestä. En ole koskaan, enkä missään, väittänyt itseäni tai toista ihmistä synnittömäksi. Älä käännä keskustelua toiseen aiheeseen. Pysytään Jumalan teoissa josta voidaan lukea Raamatussa.

        >> En minä ole puhunut kenenkään synnittömyydestä <<

        ???

        >> En myönnä että uskova on syntinen koska Jumala sanoo
        uskovaa vanhurskaaksi ja pyhäksi Jumalan lapseksi. <<

        Me olemme syntisiä ja vanhurskaita. Tämä on Jumalan sana.


    • markku.lievonen

      Toottahan toki ihminen voi kikkailla ja olla erikoinen ja painottua jonkun yhden asian opiksi.
      Jos pohditaan ihmisen olemusta ja uudestisyntymistä, niin Raamattu opettaa aivan yksiselitteisesti, miten ihminen kuolemaansa asti tekee syntiä,- koska synti asuu ihmisessä ja tästä tilasta ihminen ei koskaan pääse täällä ollessaan eroon.

      20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.

      Armo on tullut pelastukseksi juuri tästä tilasta. valkeudessa vaeltaminen näyttää ihmiselle syntisyytensä;

      7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
      8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
      9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
      10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

      Pelastuneet / syntiensä sovitukseen uskon saanaat ihmiset ovat pyhiä.

      • Jaikal91

        >>>Raamattu opettaa aivan yksiselitteisesti, miten ihminen kuolemaansa asti tekee syntiä,-<<<

        Minun kirjoitukset tässä ketjussa käsittelevät sitä, mitä Jumala on Kristuksessa tehnyt
        ja mitä se merkitsee uskoville. Raamatussa kerrotaan näistä asioista hyvin paljon ja siitä minä tahdon keskustella tässä ketjussa.

        Jos tahdot keskustella ihmisen teoista, aloita uusi ketju.


      • hotellivieras
        Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Raamattu opettaa aivan yksiselitteisesti, miten ihminen kuolemaansa asti tekee syntiä,-<<<

        Minun kirjoitukset tässä ketjussa käsittelevät sitä, mitä Jumala on Kristuksessa tehnyt
        ja mitä se merkitsee uskoville. Raamatussa kerrotaan näistä asioista hyvin paljon ja siitä minä tahdon keskustella tässä ketjussa.

        Jos tahdot keskustella ihmisen teoista, aloita uusi ketju.

        Jaikali käsittää sovituksen hänen vilkkaan mielikuvituksen ja miten se hänen uskoonsa sopii. Toisin kuin muut jotka uskovat syntisten Vapahtajaan. Jaikalia voitte tutkia adventisti palstalta jarinhotelli nimmarilla. Sieltä löytyy lähempi jaikalin tuntemus, persoonallinen pinnallinen ja häilyvä olemus.


      • markku.lievonen
        Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Raamattu opettaa aivan yksiselitteisesti, miten ihminen kuolemaansa asti tekee syntiä,-<<<

        Minun kirjoitukset tässä ketjussa käsittelevät sitä, mitä Jumala on Kristuksessa tehnyt
        ja mitä se merkitsee uskoville. Raamatussa kerrotaan näistä asioista hyvin paljon ja siitä minä tahdon keskustella tässä ketjussa.

        Jos tahdot keskustella ihmisen teoista, aloita uusi ketju.

        >>MINUN kirjoitukset tässä ketjussa käsittelevät ...<<

        Tuli väärin käsitys. Ajattelein asiaa pohdittavan Raamatun ilmoitusten kautta. Ero on kuin yöllä ja päivällä.


    • markku.lievonen

      Jos akuetta pohditaa Raamatun hengessä ,- ilmoitusten kautta, niin asia on yksinkertainen ymmärtää ja siten tämän ymmärtää myös Öllölän mummokin.

      Niin, kun ihminen kuulee JUMALAN aivoituksien kautta olevan turmeltuneessa tilassa eli on sisäistänyt syntikäyttäytymisen. Laki näyttää synnin ja aktivoi synnintunnon - tuntemisen.

      Ihmisen saadessa uskon syntiensä sovituksesta ja siten anteeksi saamisesta JUMALAN taholta, niin tämä ihminen,- tässä tilassa on vanhurskas ja synnitön,- koska synnit on sovitettu. On Pyhä.
      Siis ihminen pääsee tähän tilaan vain ja ainostaan uskon kautta.

      Taas ihminen olemukseltaan on syntinen, koska synti asumalla asuu ihmisessä. Niin, ihminen ei koskaan tule edes Pyhäksi, jos ei ymmärrä syntisyyttään. Pyhyyteen vaaditaan juuri syntien sovitus ja taas sovitusta ei ole, jos ei ole mitä sovittaa,- syntiä ihmisessä.

    • markku.lievonen

      Niin, jokainen ymmärtänee päätepisteen, mihin vie jaikalin opetuksen tie. Jos ihminen tuudittautuu uneen, ettei hän tee syntiä ja takerru näihin ihmisen tekemiin tekoihin, niin pääte piste on se, miten ihminen elää viimein synnissä. Siis ei lankea,- vaan elää synnissä.

      Ihmiselle on erittäin tärkeää ymmärtää ja tiedostaa ja nähdä tilansa, miten on syntiin lankeava. Ihan tämän elämän elämisen kannaltakin,- ettei kasaamalla kasaa ongelmia arkeensa.

      On parempi / viisautta puhua oikeassa hengessä synnistä ja synnin vaikutuksesta kuin sokeutua jaikalismiin ja tuudittautua synnittömyyteensä. Siis ei synnillä tuomita, vaan tuoda esiin sen vaikutus.

    • Oletaanihmeisiksi

      Utsjoen synkkyydessäkin loistaa Naantalin aurinko.

      • Evvp

        Lastenoikeuden-viikko lähestyy loppua.


    • Psalmin kirjoittajan mukaan Jumalan sanat ovat selviä sanoja, mutta Raamatun kirjoitukset ovat paikoin hyvin vaikeatajuisia ja moniselitteisiä. Pietari tunnusti kirjeessään sen, että Paavalin kirjoitukset ovat paikoin vaikeatajuisia, joten meidän on hyvä tunnustaa todeksi Raamatun kirjoitusten oikein ymmärtämisen vaikeus. Jos pidämme itsestään selvänä, että Raamattua on helppo ymmärtää oikein kaikissa kohdissa, niin valehtelemme totuutta vastaan. Raamattu on paikoin niin vaikeatajuinen, että tuskin kukaan on ymmärtänyt täysin oikein kaikkia Raamatun kirjoituksia.

      Omat ongelmansa Raamatun oikein ymmärtämiseen tuovat Raamatun kirjoitusten syntyaikojen erilainen käsitys maailmasta, erilainen kieli, erilaiset uskomukset, erilainen sivistyksen taso, erilainen tekniikka, jne. Nykyajan ihmisen voi olla vaikea ymmärtää Raamatun vanhanaikaista kieltä ja kuvauksia maailmasta, joka on "kadonnut" teknisen kehityksen myötä. Tästä huolimatta Raamatun perustavat totuudet voidaan löytää sieltä ilman ristiriitaa: ihminen on syntinen ja Jumala yksin on vanhurskas, pois lukien Jeesus kristus, joka on ihmisenä vanhurskas ja ilman syntiä. Tähän Jeesuksen täydelliseen vanhurskauteen perustuu myös häneen uskovien iankaikkisen elämän toivo.

      Olen sitä mieltä, että helpoista asioista tehdään tarpeettomasti turhan vaikeita. Osittain tähän vaikuttaa maallikoille outo Raamatun terminologia, osittain Raamatun opettajien taitamattomuus. Jotta tavallinen kaduntallaaja ymmärtäisi, mistä on kysymys, niin kirjoitan lyhyesti joitakin perusasioita tähän kansantajuisella tavalla.

      • sana "pyhä" on yksin Jumalasta käytetty absoluuttinen ilmaisu, joka tarkoittaa syntisistä ja synnistä erotettua, mutta myös uskovia kutsutaan pyhiksi sen vuoksi, että heidät on erotettu tästä maailmasta ja synnistä palvelemaan Jumalaa ja vanhurskautta
      • vanhurskaus on suomeksi "oikeamielinen", joten jos joku elää oikeamielisesti, elää hän vanhurskaan tavalla
      • verbi "vanhurskautettu" on oikeammin "syyttömäksi julistettu", mikä sotii länsimaista oikeuskäytäntöä vastaan, jos syyllinen julistetaan syyttömäksi sen vuoksi, että joku syytön on kärsinyt rangaistuksen sen syntisen puolesta. näin kuitenkin on kristittyjen laita.

      Me olemme Raamatun mukaan pyhät sen vuoksi, että olemme uskoneet evankeliumin ja Jumala on tehnyt meidät iankaikkisesti täydellisiksi sekä pyhiksi Kristuksen ruumiin ja veren uhrin kautta. Siihen ei tarvita omaa pyhyyttä (puhtautta) tai vanhurskautta (oikeamielisyyttä), koska Jumala lukee meidän hyväksemme Kristuksen täydellisen pyhyyden (synnittömyyden) ja vanhurskauden (oikeamielisyyden). Niin meistä on tullut Jumalalle kelpaavia uskottuamme Jeesukseen kristukseen evankeliumin sanoman mukaan. Sen lisäksi, että meistä on tullut pyhiä ja vanhurskaita Kristuksen uhrin ansiosta, tulee meistä pyhiä ja vanhurskaita myös sitä kautta, että me muutumme Kristuksen kaltaisiksi Jumalan vaikutuksesta, joka asuu meissä, mutta tämä muutos on vielä menossa eikä tule valmiiksi ennen Kristuksen toista tulemusta.

      Voi olla, että erehdyin, mutta näin kirjoitin...

    • Kutistuksenloppu

      Maltilla ja Valtilla oli uudelleen sovitus.

    • markku.lievonen

      Niin, ihmisen saadessa uskon syntiensä sovituksesta ja siten JUMALAN silmillä katsoen ihminen on näin kelpaava / kelvollinen lähestymään JUMALAA / tulla JUMALAN lapseuteen.

      Kun ihminen pääsee tähän tilaan uskon kautta syntiensä sovituksesta, niin tämä ei tarkoita, että JUMALA olisi antanut pankkikortin tapaista korttia, jolla vinguttaa rahaa / tehdä syntiä mielin määrin. Siis syntien sovitus,- usko siihen, ei tarkoita lupaa tehdä syntiä.

    • Syntiset vai pyhät uskovat?

      Tämä on mielenkiintoinen aihe. Uuden testamentin kirjoituksissa ei kutsuta uudestisyntyneitä Jumalan lapsia kertaakaan syntisiksi tai jumalattomiksi. Heitä kutsutaan sellaisilla nimillä kuin uskovat ja pyhät ja vanhurskaat ja kutsutut ja valitut, mutta ei koskaan "syntiset" tai "jumalattomat". Onko siis oikein kutsua uuden liiton valittuja ja pyhiä syntisiksi tai jumalattomiksi, koska uuden liiton kirjoituksissa ei niin tehdä? Siitä huolimatta meillä on hyvin yleistä puhua uskovista "armahdettuina syntisinä", koska se on luterilaisen kirkon perintö.

      Miksi uskovia kutsutaan Raamatussa pyhiksi ja vanhurskaiksi? Tähän on kaksi syytä:

      1. Jeesus kristus on vanhurskas ja hänen vanhurskautensa luetaan niiden hyväksi, jotka uskovat evankeliumin sanan kautta häneen.
      2. Jumala muuttaa ihmisen sydämen siten, että ihmisestä itsestään tulee pyhä ja vanhurskas, vaikka hän ei ole täydellinen vaan kasvaa täydellistä pyhyyttä ja vanhurskautta kohti Jumalan armossa.

      Näin siis Raamatussa, mutta miten on käytännön elämässä?

      • Luultavasti uskova ajattelee nöyryydeksi kutsua itseään armahdetuksi syntiseksi? Sitten uskova pitää ylpeytenä kutsua itsenään vanhurskaaksi ja pyhäksi.

        Olisihan se uskosta osattomalta valtavaa ylpeyttä sanoa itseään vanhurskaaksi ja tai pyhäksi. Mutta se ei olisi uskovalta ylpeyttä vaan totuuden julistamista. Uskosta osaton on aina syntinen vaikka hän olisi maailman paras ihminen ja monien Nobelin palkintojen saanut sankari.

        Oikeaa nöyryyttä Jumalan edessä on kutsua itseään Jumalan määritelmästä käsin Jumalan määritelmillä.

        Jumalan määritelmän mukaan uskova on vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi. Tällä määritelmällä uskovan tulisi tuntea itsensä ja tunnustaa sitä Jumalan ja ihmisten edessä. Mutta ihmisten mielestä tämä on ylpeyttä. Mutta uskova olisi tässä asiassa samaa mieltä Jumalan kanssa.

        Uskosta osattoman kohdalla Jumalan määritelmä hänestä on syntinen Jumalan vihollinen. Jos uskosta osaton on nöyrä, hän tunnustaa itsensä syntiseksi Jumalan vastustajaksi. Hän ymmärtää ettei hän ole nöyrtynyt Jumalan tahtoon elämässään.

        Mielestäni Jumalan kanssa samaa mieltä oleminen on nöyryyttä. Uskon Jumalan kunnioittavan nöyryyttä mutta vihaavan nöyristelyä.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Luultavasti uskova ajattelee nöyryydeksi kutsua itseään armahdetuksi syntiseksi? Sitten uskova pitää ylpeytenä kutsua itsenään vanhurskaaksi ja pyhäksi.

        Olisihan se uskosta osattomalta valtavaa ylpeyttä sanoa itseään vanhurskaaksi ja tai pyhäksi. Mutta se ei olisi uskovalta ylpeyttä vaan totuuden julistamista. Uskosta osaton on aina syntinen vaikka hän olisi maailman paras ihminen ja monien Nobelin palkintojen saanut sankari.

        Oikeaa nöyryyttä Jumalan edessä on kutsua itseään Jumalan määritelmästä käsin Jumalan määritelmillä.

        Jumalan määritelmän mukaan uskova on vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi. Tällä määritelmällä uskovan tulisi tuntea itsensä ja tunnustaa sitä Jumalan ja ihmisten edessä. Mutta ihmisten mielestä tämä on ylpeyttä. Mutta uskova olisi tässä asiassa samaa mieltä Jumalan kanssa.

        Uskosta osattoman kohdalla Jumalan määritelmä hänestä on syntinen Jumalan vihollinen. Jos uskosta osaton on nöyrä, hän tunnustaa itsensä syntiseksi Jumalan vastustajaksi. Hän ymmärtää ettei hän ole nöyrtynyt Jumalan tahtoon elämässään.

        Mielestäni Jumalan kanssa samaa mieltä oleminen on nöyryyttä. Uskon Jumalan kunnioittavan nöyryyttä mutta vihaavan nöyristelyä.

        Siis mitä meidän pitää tunnustaa:

        "Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
        niinkuin hän on valkeudessa,
        niin meillä on yhteys keskenämme,
        ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri
        puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

        Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä,
        niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

        Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas,
        niin että hän antaa meille synnit anteeksi
        ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

        Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet,
        niin me teemme hänet valhettelijaksi,
        ja hänen sanansa ei ole meissä." (1 Joh 1:7-10)


      • kalamos kirjoitti:

        Siis mitä meidän pitää tunnustaa:

        "Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
        niinkuin hän on valkeudessa,
        niin meillä on yhteys keskenämme,
        ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri
        puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

        Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä,
        niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

        Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas,
        niin että hän antaa meille synnit anteeksi
        ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

        Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet,
        niin me teemme hänet valhettelijaksi,
        ja hänen sanansa ei ole meissä." (1 Joh 1:7-10)

        Ajatteletko, että jos uskova sanoo olevansa vanhurskas
        ja pyhä Jumalan lapsi, hän väittää ettei hänellä ole syntiä
        ja että hän on synnitön?

        Onko siis vanhurskas ja pyhä sama asia kuin synnitön?

        Sitten kysyn:

        Ajatteletko, että kun uskova sanoo itseään armosta pelastetuksi
        syntiseksi, hän on nöyrä ja tunnustaa, että hänellä on syntiä ja
        tarvitsee Vapahtajaa? Vanhurskas ja pyhä uskova ei sitten tarvitse
        Vapahtajaa koska on synnitön, niinkö?


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Ajatteletko, että jos uskova sanoo olevansa vanhurskas
        ja pyhä Jumalan lapsi, hän väittää ettei hänellä ole syntiä
        ja että hän on synnitön?

        Onko siis vanhurskas ja pyhä sama asia kuin synnitön?

        Sitten kysyn:

        Ajatteletko, että kun uskova sanoo itseään armosta pelastetuksi
        syntiseksi, hän on nöyrä ja tunnustaa, että hänellä on syntiä ja
        tarvitsee Vapahtajaa? Vanhurskas ja pyhä uskova ei sitten tarvitse
        Vapahtajaa koska on synnitön, niinkö?

        Minä olen nyt jo kolmasti vastannut johonkin
        Sinun esille nostamaasi asiaan.
        Ja aina kun niin teen, Sinä otat esille jonkin uuden asian,
        ikäänkuin et olisi edes huomannut, mihin kommentoin.

        Nyt vastasin siis siihen, kun Sinä kirjoitit,
        että meidän pitäisi tunnustaa Jumalan ja ihmisten edessä,
        että me olemme vanhurskaita ja pyhiä Jumalan lapsia.

        Tunnustaminen itse asiassa kyllä tarkoittaa juuri sitä,
        että me olemme yhtä mieltä Jumalan kanssa.

        Mutta nyt Johannes kehottaa meitä,
        jotka vaellamme Valkeudessa,
        tunnustamaan syntimme.
        Ja silloin Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri
        puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

        Ja kun näin tapahtuu, niin silloin me olemme
        tietenkin jatkuvasti puhtaita.

        Ainakaan tuossa Johanneksen kirjoituksessa
        ei kehoteta meitä tunnustamaan Jumalan edessä,
        että me olemme vanhurskaita ja pyhiä.
        Siinä kehotetaan meitä tunnustamaan syntimme.
        Siis kehotetaan olemaan yhtä mieltä Jumalan kanssa niistä.

        En minä pysty elämään hetkeäkään synnittömänä.
        Tätäkin viestiä kirjoittaessani olen varmasti tehnyt syntiä.
        Jo ensimmäisessä kappaleessa on ehkä nähtävissä
        ainakin kiivastumisen esiaste.

        En voi muuta kuin rukoilla.
        "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen".

        Minä tiedän olevani vanhurskas ja pyhä ja Jumalan lapsi.
        Ei minun sitä tarvitse Jumalalle tunnustaa.
        Kyllä Hän lapsensa tuntee.
        Mutta on ratkaisevan tärkeää ymmärtää se,
        että on vain yksi vanhurskas,
        jonka tähden minutkin luetaan sellaiseksi.

        Ja tämä yksi ja ainoa vanhurskas,
        joka on vuodattanut verensä minun tähteni,
        on siis minun vanhurskauteni.


      • kalamos kirjoitti:

        Minä olen nyt jo kolmasti vastannut johonkin
        Sinun esille nostamaasi asiaan.
        Ja aina kun niin teen, Sinä otat esille jonkin uuden asian,
        ikäänkuin et olisi edes huomannut, mihin kommentoin.

        Nyt vastasin siis siihen, kun Sinä kirjoitit,
        että meidän pitäisi tunnustaa Jumalan ja ihmisten edessä,
        että me olemme vanhurskaita ja pyhiä Jumalan lapsia.

        Tunnustaminen itse asiassa kyllä tarkoittaa juuri sitä,
        että me olemme yhtä mieltä Jumalan kanssa.

        Mutta nyt Johannes kehottaa meitä,
        jotka vaellamme Valkeudessa,
        tunnustamaan syntimme.
        Ja silloin Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri
        puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

        Ja kun näin tapahtuu, niin silloin me olemme
        tietenkin jatkuvasti puhtaita.

        Ainakaan tuossa Johanneksen kirjoituksessa
        ei kehoteta meitä tunnustamaan Jumalan edessä,
        että me olemme vanhurskaita ja pyhiä.
        Siinä kehotetaan meitä tunnustamaan syntimme.
        Siis kehotetaan olemaan yhtä mieltä Jumalan kanssa niistä.

        En minä pysty elämään hetkeäkään synnittömänä.
        Tätäkin viestiä kirjoittaessani olen varmasti tehnyt syntiä.
        Jo ensimmäisessä kappaleessa on ehkä nähtävissä
        ainakin kiivastumisen esiaste.

        En voi muuta kuin rukoilla.
        "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen".

        Minä tiedän olevani vanhurskas ja pyhä ja Jumalan lapsi.
        Ei minun sitä tarvitse Jumalalle tunnustaa.
        Kyllä Hän lapsensa tuntee.
        Mutta on ratkaisevan tärkeää ymmärtää se,
        että on vain yksi vanhurskas,
        jonka tähden minutkin luetaan sellaiseksi.

        Ja tämä yksi ja ainoa vanhurskas,
        joka on vuodattanut verensä minun tähteni,
        on siis minun vanhurskauteni.

        >>>Tätäkin viestiä kirjoittaessani olen varmasti tehnyt syntiä.
        Jo ensimmäisessä kappaleessa on ehkä nähtävissä
        ainakin kiivastumisen esiaste. <<<

        Annan anteeksi kiivastumisesi ja kaiken muunkin jos jotaki
        on anteeksi annettavaa minun puolelta. Ja uskon että Jumalakin
        antoi jo sinulle anteeksi tuon "synnin" koska tunnustit sen.

        >>>En voi muuta kuin rukoilla.
        "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen".

        Minä tiedän olevani vanhurskas ja pyhä ja Jumalan lapsi. <<<

        Minua hämmästyttää se, että en saa sinulta selvää vastausta.
        Tässäkin viestissäsi annat epäselvän ja jopa ristiriitaisen äänen.
        Jos rukoilet syntisenä syntejäsi anteeksi, miten voit seuraavassa
        lauseessa tunnustaa tietäväsi että olet vanhurskas ja pyhä
        Jumalan lapsi?

        Oletan, että sinä vanhana Raamattua tuntevana uskovana ymmärrät
        uskon vanhurskauden; että uskova on aina vanhurskas ja pyhä
        huolimatta hänen onnistumisistaan tai epäonnistumisistaan.

        Uskovan vanhurskaus on Herra Jeesus Kristus, ja sen sinä tunnustatkin.
        Jeesuksesta ei tule uskovassa syntistä vaikka uskova lankeaisi joka päivä
        syntiin. Sinäkin tunnustat että jopa viestiä kirjoittaessasi teet syntiä. Siitä
        huolimatta uskallan väittää että sinä olet vanhurskas ja pyhä Jumalan edessä.
        Sellaisena sinä myös rukoilet Jumalaa. "Sellainen kuin Hän on, sellaisia mekin
        olemme tässä maailmassa."

        Olethan uskossa? Olethan Kristuksessa? Onhan Kristus sinussa?
        Et siis ole jumalaton! Et ole syntinen. Olet Jumalasta syntynyt
        vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi.

        Mielestäni uskovan tunnustus itsestään tulee olla sopusoinnussa Raamatun
        ilmoituksen kanssa. Johannes kirjoittaa kirjeensä, johon sinä viittaat, uskoville
        Jumalan lapsille. Uskova Jumalan lapsi ei rukoile syntisenä syntisen asemassa.
        Hän rukoilee Jumalaa Jumalan lapsen asemassa vanhurskaana ja pyhänä.
        Johannes todistaa uskoville että heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita he
        ovatkin. Ja maailma ei tunne heitä (vanhurskaina ja pyhinä) koska se ei tunne
        heidän vanhurskasta ja pyhää Isäänsä, Jumalaa.


      • kalamos kirjoitti:

        Minä olen nyt jo kolmasti vastannut johonkin
        Sinun esille nostamaasi asiaan.
        Ja aina kun niin teen, Sinä otat esille jonkin uuden asian,
        ikäänkuin et olisi edes huomannut, mihin kommentoin.

        Nyt vastasin siis siihen, kun Sinä kirjoitit,
        että meidän pitäisi tunnustaa Jumalan ja ihmisten edessä,
        että me olemme vanhurskaita ja pyhiä Jumalan lapsia.

        Tunnustaminen itse asiassa kyllä tarkoittaa juuri sitä,
        että me olemme yhtä mieltä Jumalan kanssa.

        Mutta nyt Johannes kehottaa meitä,
        jotka vaellamme Valkeudessa,
        tunnustamaan syntimme.
        Ja silloin Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri
        puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

        Ja kun näin tapahtuu, niin silloin me olemme
        tietenkin jatkuvasti puhtaita.

        Ainakaan tuossa Johanneksen kirjoituksessa
        ei kehoteta meitä tunnustamaan Jumalan edessä,
        että me olemme vanhurskaita ja pyhiä.
        Siinä kehotetaan meitä tunnustamaan syntimme.
        Siis kehotetaan olemaan yhtä mieltä Jumalan kanssa niistä.

        En minä pysty elämään hetkeäkään synnittömänä.
        Tätäkin viestiä kirjoittaessani olen varmasti tehnyt syntiä.
        Jo ensimmäisessä kappaleessa on ehkä nähtävissä
        ainakin kiivastumisen esiaste.

        En voi muuta kuin rukoilla.
        "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen".

        Minä tiedän olevani vanhurskas ja pyhä ja Jumalan lapsi.
        Ei minun sitä tarvitse Jumalalle tunnustaa.
        Kyllä Hän lapsensa tuntee.
        Mutta on ratkaisevan tärkeää ymmärtää se,
        että on vain yksi vanhurskas,
        jonka tähden minutkin luetaan sellaiseksi.

        Ja tämä yksi ja ainoa vanhurskas,
        joka on vuodattanut verensä minun tähteni,
        on siis minun vanhurskauteni.

        Paavali kutsui Korintton uskovia pyhiksi, ja seurakuntaa pyhien seurakunnaksi.
        Hän tarkoitti ihan tavallisia korinttolaisia, jotka olivat tulleet uskoon
        Herraan Jeesukseen Kristukseen. He olivat aivan varmasti olleet syntisiä
        ennen uskoon tuloaan. Mutta, Paavali ei enää puhutellut heitä syntisinä,
        ei edes armosta pelastettuina syntisinä. 1 Kor 1:2 ja 14:33 sekä 6:11.

        Kuitenkin Paavali nuhtelee näitä pyhiä vakavista synneistä; seurakuntaa ja
        sen uskovia, joille hän aloitti kirjeensä kutsumalla heitä pyhiksi!

        Jos tämän palstan "syntiset uskovat" olisivat kirjoittaneet korinttolaiskirjeen,
        he eivät varmasti olisi kutsuneet seurakuntaa, eikä edes sen yksilöuskovia,
        pyhiksi. He kun tiesivät seurakunnan uskovissa olevan syntiä, jopa tunnustamatonta
        syntiä. Mutta Paavali kirjoittikin kirjeensä Pyhässä Hengessä Pyhän Hengen
        sanelemana.

        Pyhän Hengen oppi ei ole ihmismielen mukaista oppia. Emme voi perustaa
        Jumalan oppia ihmisen lihaan. Jumalan oppi ei nouse ihmisestä.
        Se nousee ja lähtee Jumalasta ja Hänen teoista käsin.

        Monet tämän palstan kirjoittajat olisivat kirjoittaneet Korintton seurakunnalle
        oman navan, ja naapúrin navan oppiin perustuneina, syntisille uskoville Kristuksessa Jeesuksessa. Paavali kirjoitti perustaen Kristukseen Jeesukseen ja Hänen
        sovitusteostaan käsin. Pyhä Henki perustaa oppinsa Kristukseen Jeesukseen,
        Jumalan Sanaan.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Paavali kutsui Korintton uskovia pyhiksi, ja seurakuntaa pyhien seurakunnaksi.
        Hän tarkoitti ihan tavallisia korinttolaisia, jotka olivat tulleet uskoon
        Herraan Jeesukseen Kristukseen. He olivat aivan varmasti olleet syntisiä
        ennen uskoon tuloaan. Mutta, Paavali ei enää puhutellut heitä syntisinä,
        ei edes armosta pelastettuina syntisinä. 1 Kor 1:2 ja 14:33 sekä 6:11.

        Kuitenkin Paavali nuhtelee näitä pyhiä vakavista synneistä; seurakuntaa ja
        sen uskovia, joille hän aloitti kirjeensä kutsumalla heitä pyhiksi!

        Jos tämän palstan "syntiset uskovat" olisivat kirjoittaneet korinttolaiskirjeen,
        he eivät varmasti olisi kutsuneet seurakuntaa, eikä edes sen yksilöuskovia,
        pyhiksi. He kun tiesivät seurakunnan uskovissa olevan syntiä, jopa tunnustamatonta
        syntiä. Mutta Paavali kirjoittikin kirjeensä Pyhässä Hengessä Pyhän Hengen
        sanelemana.

        Pyhän Hengen oppi ei ole ihmismielen mukaista oppia. Emme voi perustaa
        Jumalan oppia ihmisen lihaan. Jumalan oppi ei nouse ihmisestä.
        Se nousee ja lähtee Jumalasta ja Hänen teoista käsin.

        Monet tämän palstan kirjoittajat olisivat kirjoittaneet Korintton seurakunnalle
        oman navan, ja naapúrin navan oppiin perustuneina, syntisille uskoville Kristuksessa Jeesuksessa. Paavali kirjoitti perustaen Kristukseen Jeesukseen ja Hänen
        sovitusteostaan käsin. Pyhä Henki perustaa oppinsa Kristukseen Jeesukseen,
        Jumalan Sanaan.

        Kiitos anteeksiantamuksesta.
        Voit perustellusti rukoilla taas:
        "Isä anna meille meidän syntimme anteeksi,
        niinkuin mekin annamme anteeksi niille,
        jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".

        Yritän myös tehdä taas parannusta,
        ja kirjoittaa niinkuin aina haluan kirjoittaa eli Rakkauden ilmapiirissä.

        Mutta et vieläkään vastannut siihen, mitä Sinulta kysyin.
        Ja kysymykseni oli tämä: "Siis mitä meidän pitäisi tunnustaa".

        Johannes käskee meidän tunnustaa Jumalalle syntimme.
        Sinä kehotit meitä tunnustamaan Jumalalle vanhurskautemme.

        Minä kiitän Jeesusta siitä, että Hän on vanhurskas,
        ja että Hänen ainoan vanhurskaan tähden minutkin luetaan sellaiseksi.
        Mutta en oikein ymmärrä, miksi minun pitäisi tunnustaa Jumalalle,
        että Jeesus on vanhurskas, ja että Hän on minunkin vanhurskauteni.

        Mutta kun tunnustan syntini Jumalalle,
        niin silloin tiedän, että Jeesuksen Kristuksen
        Hänen Poikansa veri
        puhdistaa minut kaikesta synnistä.


      • Eenokki12
        Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Tätäkin viestiä kirjoittaessani olen varmasti tehnyt syntiä.
        Jo ensimmäisessä kappaleessa on ehkä nähtävissä
        ainakin kiivastumisen esiaste. <<<

        Annan anteeksi kiivastumisesi ja kaiken muunkin jos jotaki
        on anteeksi annettavaa minun puolelta. Ja uskon että Jumalakin
        antoi jo sinulle anteeksi tuon "synnin" koska tunnustit sen.

        >>>En voi muuta kuin rukoilla.
        "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen".

        Minä tiedän olevani vanhurskas ja pyhä ja Jumalan lapsi. <<<

        Minua hämmästyttää se, että en saa sinulta selvää vastausta.
        Tässäkin viestissäsi annat epäselvän ja jopa ristiriitaisen äänen.
        Jos rukoilet syntisenä syntejäsi anteeksi, miten voit seuraavassa
        lauseessa tunnustaa tietäväsi että olet vanhurskas ja pyhä
        Jumalan lapsi?

        Oletan, että sinä vanhana Raamattua tuntevana uskovana ymmärrät
        uskon vanhurskauden; että uskova on aina vanhurskas ja pyhä
        huolimatta hänen onnistumisistaan tai epäonnistumisistaan.

        Uskovan vanhurskaus on Herra Jeesus Kristus, ja sen sinä tunnustatkin.
        Jeesuksesta ei tule uskovassa syntistä vaikka uskova lankeaisi joka päivä
        syntiin. Sinäkin tunnustat että jopa viestiä kirjoittaessasi teet syntiä. Siitä
        huolimatta uskallan väittää että sinä olet vanhurskas ja pyhä Jumalan edessä.
        Sellaisena sinä myös rukoilet Jumalaa. "Sellainen kuin Hän on, sellaisia mekin
        olemme tässä maailmassa."

        Olethan uskossa? Olethan Kristuksessa? Onhan Kristus sinussa?
        Et siis ole jumalaton! Et ole syntinen. Olet Jumalasta syntynyt
        vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi.

        Mielestäni uskovan tunnustus itsestään tulee olla sopusoinnussa Raamatun
        ilmoituksen kanssa. Johannes kirjoittaa kirjeensä, johon sinä viittaat, uskoville
        Jumalan lapsille. Uskova Jumalan lapsi ei rukoile syntisenä syntisen asemassa.
        Hän rukoilee Jumalaa Jumalan lapsen asemassa vanhurskaana ja pyhänä.
        Johannes todistaa uskoville että heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita he
        ovatkin. Ja maailma ei tunne heitä (vanhurskaina ja pyhinä) koska se ei tunne
        heidän vanhurskasta ja pyhää Isäänsä, Jumalaa.

        Kyllä Kalamos ymmärtää oikein, mutta jaikal tavan takaa, päivittäin pyhittää itseänsä omalla luulopyhyydellään eli sillä uudella ihmisellä joka kuolettaa hänen mukaan tehokkaasti vanhaa aatamia. Jaikal on kirjoitellut muuallakin, sieltä olen havainnut jaikalin lentoa yläilmoissa. Nöyräksi hän sanoo sellaista jota Jumala ei ole nöyryyttänyt, tehdäkseen hänet nöyräksi armoa ja anteeksisaamista kaipaavaksi uskovaksi. Risti on rakkauden koe ja sen kantajissa voidaan nähdä nöyryyttä ja muitakin hengen hedelmiä.


      • kalamos kirjoitti:

        Kiitos anteeksiantamuksesta.
        Voit perustellusti rukoilla taas:
        "Isä anna meille meidän syntimme anteeksi,
        niinkuin mekin annamme anteeksi niille,
        jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".

        Yritän myös tehdä taas parannusta,
        ja kirjoittaa niinkuin aina haluan kirjoittaa eli Rakkauden ilmapiirissä.

        Mutta et vieläkään vastannut siihen, mitä Sinulta kysyin.
        Ja kysymykseni oli tämä: "Siis mitä meidän pitäisi tunnustaa".

        Johannes käskee meidän tunnustaa Jumalalle syntimme.
        Sinä kehotit meitä tunnustamaan Jumalalle vanhurskautemme.

        Minä kiitän Jeesusta siitä, että Hän on vanhurskas,
        ja että Hänen ainoan vanhurskaan tähden minutkin luetaan sellaiseksi.
        Mutta en oikein ymmärrä, miksi minun pitäisi tunnustaa Jumalalle,
        että Jeesus on vanhurskas, ja että Hän on minunkin vanhurskauteni.

        Mutta kun tunnustan syntini Jumalalle,
        niin silloin tiedän, että Jeesuksen Kristuksen
        Hänen Poikansa veri
        puhdistaa minut kaikesta synnistä.

        >>>Mutta et vieläkään vastannut siihen, mitä Sinulta kysyin.
        Ja kysymykseni oli tämä: "Siis mitä meidän pitäisi tunnustaa". <<<

        Meidän tulee tuntea itsemme, toisen uskovan ja seurakunnan
        uusina luomuksina Kristuksessa Jeesuksessa. Uusi luomus on
        aina vanhurskas ja pyhä. Se on ymmärtääkseni nöyryyttä ja
        Jumalan kunnioitusta kun ollaan samaa mieltä Jumalan kanssa.
        Silloin tunnustamme itsemme ja toisen uskovan Jumalan
        vanhurskauttamina ja pyhittäminä vanhurskaina ja pyhinä
        Jumalan lapsina.

        Ja Jumalan kanssa ei kannata riidellä; siinä jää aina toiseksi.
        ihmiset eivät kylläkään käsitä sitä että kuinka joku ihminen
        voi olla vanhurskas. Mutta Raaamttua tunteva hengellinen
        uudestisyntynyt uskova tulisi Sanan valossa ymmärtää.

        En minä kuitenkaan hoe ihmisille että olen vanhurskas ja pyhä.
        Ihmiset eivät yleensä ymmärrä mihin vanhurskauteen ja pyhyyteen
        viittaan. Siksi uskova ei yleensä voi tunnustaa ihmisten edessä
        samalla tavalla kuin Jumalan tunnustaa Häneen uskovan ihmisen.

        Sitten, jos nyt puhutaan synnistä ja synnin tunnustamisesta, joka
        on toinen asia, ja johon sinä tahdot keskustelua viedä. tahtoisin
        tehdä voimakkaan väittämän. Uskon että Jumalan Sana ja Henki
        on puolellani tässä asiassa. Väittämäni on siis seuraava:

        Syntinen ei yleensä rukoile syntejään anteeksi koska hän ei ole
        uskossa eikä ymmärrä syntiään eikä ole kokenut Jumalan armoa
        eikä anteeksiantamusta ja anteeksisaamista Jeesuksen veressä.
        Hän elää syntisenä synnissä eikä ymmärrä vanhurskautta.

        Mutta uudestisyntynyt uskova, joka on kokenut veren puhdistuksen,
        ja toivon mukaan myös vanhurskautuksen ihan tunnemaailmassaan,
        ymmärtää, että se puhtaus, minkä hän on saanut, johtuu Jeesuksen
        veren tuomasta synnin puhdistuksesta. Koska uskova kokee puhtauden,
        Hän tahtoo pysyä puhtaana kaikesta synnistä.

        Hän on näin ollen joka päivä täysin riippuvainen Jeesuksen verestä
        ollakseen ja pysyäkseen puhtaana synnistä.

        Uskosta osaton syntinen ei käsitä tätä.

        Lopuksi totean että ihminen, joka on arlalla tunnolla Jumalan edessä
        ja tunnustaa syntejään ja etsii ja janoaa anteeksisaamista, on uskossa.
        Hän on vanhurskas ja pyhä ja sen tähden hän rukoilee: "Anna meille
        meidän syntimme anteeksi". Jeesus opetti "Isä meidän" rukouksen omilleen,
        siis uskoville.


      • kalamos kirjoitti:

        Kiitos anteeksiantamuksesta.
        Voit perustellusti rukoilla taas:
        "Isä anna meille meidän syntimme anteeksi,
        niinkuin mekin annamme anteeksi niille,
        jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".

        Yritän myös tehdä taas parannusta,
        ja kirjoittaa niinkuin aina haluan kirjoittaa eli Rakkauden ilmapiirissä.

        Mutta et vieläkään vastannut siihen, mitä Sinulta kysyin.
        Ja kysymykseni oli tämä: "Siis mitä meidän pitäisi tunnustaa".

        Johannes käskee meidän tunnustaa Jumalalle syntimme.
        Sinä kehotit meitä tunnustamaan Jumalalle vanhurskautemme.

        Minä kiitän Jeesusta siitä, että Hän on vanhurskas,
        ja että Hänen ainoan vanhurskaan tähden minutkin luetaan sellaiseksi.
        Mutta en oikein ymmärrä, miksi minun pitäisi tunnustaa Jumalalle,
        että Jeesus on vanhurskas, ja että Hän on minunkin vanhurskauteni.

        Mutta kun tunnustan syntini Jumalalle,
        niin silloin tiedän, että Jeesuksen Kristuksen
        Hänen Poikansa veri
        puhdistaa minut kaikesta synnistä.

        >>>Sinä kehotit meitä tunnustamaan Jumalalle vanhurskautemme. <<<

        Jos tarkoitat omavanhurskautta (tiedät mikä se on), niin en kehottanut tunnustamaan sellaista vanhurskautta. Minä kehotan uskovia tunnustamaan Jumalan teon itsessään, toisessa uskovassa ja seurakunnassa. Jumala on vanhurskauttanut ja pyhittänyt Jeesukseen Kristukseen uskovan ihmisen. Siksi uskova on vanhurskas ja pyhä. Tätä Jumalan tekoa meille ja meissä minä pyrin kunnioittamaan ja siitä minä kirjoitan tässä ketjussa.

        Ps 71:15-16 "Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne. Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan."


      • Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Sinä kehotit meitä tunnustamaan Jumalalle vanhurskautemme. <<<

        Jos tarkoitat omavanhurskautta (tiedät mikä se on), niin en kehottanut tunnustamaan sellaista vanhurskautta. Minä kehotan uskovia tunnustamaan Jumalan teon itsessään, toisessa uskovassa ja seurakunnassa. Jumala on vanhurskauttanut ja pyhittänyt Jeesukseen Kristukseen uskovan ihmisen. Siksi uskova on vanhurskas ja pyhä. Tätä Jumalan tekoa meille ja meissä minä pyrin kunnioittamaan ja siitä minä kirjoitan tässä ketjussa.

        Ps 71:15-16 "Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne. Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan."

        Otit esille uuden ilmaisun, eli vanhurskauttamisen.
        Iloitsen siitä. Sillä juuri sitä olen ajanut takaa,
        kun olen toistanut viesteissäni,
        että Jeesus on ainoa vanhurskas ihminen.
        Siis Jeesus on ainoa synnitön, syytön, vanhurskas. Ei ole toista.
        Ja tämän Hänen vanhurskautensa me olemme saaneet lahjaksi.
        Siis meidät on vanhurskautettu.
        Ja tämä vanhurskauttaminen edellyttää,
        että me tunnustamme syntimme.
        Ja Johanneksen teksti, jota olen lainannut,
        paljastaa, että tämä on jatkuva prosessi.
        Me tunnustamme jatkuvasti syntimme,
        ja Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti meidät
        eli vanhurskauttaa meidät eli julistaa meidät syyttömiksi.

        Raamatun viimeisessä luvussa Johannes on tallentanut
        enkelin sanoman, joka Toivo Koilon suomennoksessa menee näin:
        "ja joka on vanhurskas olkoon yhä vanhurskas" (Ilm 22:11).
        Siis kysymyksessä on jatkuva prosessi, jossa
        me tunnustamme syntimme ja meidät julistetaan vanhurskaiksi.

        Lue vielä taaaarkkaan, mitä
        IRT sanoo tuohon jakeeseen liittyen,
        miten se tulisi kääntää:

        "Eräissä käsikirjoituksissa
        (joihin ns. Textus receptus perustuu)
        on Ilm. 22:11:ssä verbin dikaióÓ passiivimuoto.
        Koska tällä verbillä on nimenomaan
        oikeudenkäyntiä liittyvä merkitys,
        tämä kohta tulisi kääntää:
        »ja se, joka on vanhurskautettu,
        tulkoon edelleenkin vanhurskautetuksi
        (vanhurskaaksi julistetuksi).»
        Tällöin on kyse vanhurskauttamisesta
        ei vain päättyneenä tapahtumana,
        vaan pysyvänä tilana, jatkuvana vanhurskauttamisena,
        jollaisesta on kysymys myös
        Daavidin sanojen lainauksessa Room. 4:68:ssa.
        Sanat koskevat ihmistä,
        jolle Herra lukee vanhurskauden mutta ei syntiä, vrt. 3:24.
        Tämä vastaa preesensmuotoa 1Joh. 1:7:ssä:
        »jos me valkeudessa vaellamme ... niin
        ... Jeesuksen Kristuksen ... veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.»


      • kalamos kirjoitti:

        Otit esille uuden ilmaisun, eli vanhurskauttamisen.
        Iloitsen siitä. Sillä juuri sitä olen ajanut takaa,
        kun olen toistanut viesteissäni,
        että Jeesus on ainoa vanhurskas ihminen.
        Siis Jeesus on ainoa synnitön, syytön, vanhurskas. Ei ole toista.
        Ja tämän Hänen vanhurskautensa me olemme saaneet lahjaksi.
        Siis meidät on vanhurskautettu.
        Ja tämä vanhurskauttaminen edellyttää,
        että me tunnustamme syntimme.
        Ja Johanneksen teksti, jota olen lainannut,
        paljastaa, että tämä on jatkuva prosessi.
        Me tunnustamme jatkuvasti syntimme,
        ja Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti meidät
        eli vanhurskauttaa meidät eli julistaa meidät syyttömiksi.

        Raamatun viimeisessä luvussa Johannes on tallentanut
        enkelin sanoman, joka Toivo Koilon suomennoksessa menee näin:
        "ja joka on vanhurskas olkoon yhä vanhurskas" (Ilm 22:11).
        Siis kysymyksessä on jatkuva prosessi, jossa
        me tunnustamme syntimme ja meidät julistetaan vanhurskaiksi.

        Lue vielä taaaarkkaan, mitä
        IRT sanoo tuohon jakeeseen liittyen,
        miten se tulisi kääntää:

        "Eräissä käsikirjoituksissa
        (joihin ns. Textus receptus perustuu)
        on Ilm. 22:11:ssä verbin dikaióÓ passiivimuoto.
        Koska tällä verbillä on nimenomaan
        oikeudenkäyntiä liittyvä merkitys,
        tämä kohta tulisi kääntää:
        »ja se, joka on vanhurskautettu,
        tulkoon edelleenkin vanhurskautetuksi
        (vanhurskaaksi julistetuksi).»
        Tällöin on kyse vanhurskauttamisesta
        ei vain päättyneenä tapahtumana,
        vaan pysyvänä tilana, jatkuvana vanhurskauttamisena,
        jollaisesta on kysymys myös
        Daavidin sanojen lainauksessa Room. 4:68:ssa.
        Sanat koskevat ihmistä,
        jolle Herra lukee vanhurskauden mutta ei syntiä, vrt. 3:24.
        Tämä vastaa preesensmuotoa 1Joh. 1:7:ssä:
        »jos me valkeudessa vaellamme ... niin
        ... Jeesuksen Kristuksen ... veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.»

        >>>Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti meidät
        eli vanhurskauttaa meidät eli julistaa meidät syyttömiksi. <<<

        Olen kuullut ja lukenut monien uskovien, jopa saarnaajien
        sanovan vanhurskauttamisesta, että se on syyttömäksi
        julistamista. Minä olen ymmärtänyt asian toisin.
        Vanhurskauttaminen ei ole syyttömäksi julistamista.
        Vanhurskauttaminen on enemmän kuin syyttömäksi julistamista.
        Vanhurskauttaminen on pukemista Jumalan vanhurskauteen.

        Perustelen tätä:

        Uskoon tuleva ihminen riisuutuu pahoista teoistaan parannuksessa.
        Hän "heittää syntinsä" Jeesuksen päälle. Jeesus ottaa ne vastaan.

        Jeesuksen veri puhdistaa Häneen uskovan parannuksen tekevän
        ihmisen kaikesta synnistä, Silloin uskova on puhdas synnistä.
        Hän on silloin syyttömäksi julistettu, koska hänellä ei ole syntiä,
        mistä Jumala voisi tuomita hänet.

        Elikkä, olen ymmärtänyt, että syyttömäksi julistaminen on
        syntien anteeksiantamista ja anteeksi saamista. Ja toisin päin:
        Syntien anteeksi antaminen Jumalan puolelta, ja uskovan puolelta
        syntien anteeksi saaminen, on uskovan syyttömäksi julistamista.
        Jumala julistaa synnit anteeksi saaneen ihmisen syyttömäksi.
        Tässä tilassa uskova on "alasti" ilman vaatteita Jumalan edessä.

        Taivaaseen ei pääse syyttömänä ilman vaatteita. Siihen tarvitaan
        pukeminen.

        Siksi Jumala pukee syyttömäksi julistamansa ja synnistä puhdistamansa
        uskovan omaan vanhurskauteensa. Se on se Jumalan kirkkaus, joka ihminen
        menetti syntiin lankeemuksessa. Se on myös Jeesuksen vanhurskaus.

        Jeesus hankki meille lain täyttymyksen elämällä syyttömästi ja täysin
        Jumalan lain mukaisesti ja niin myös täysin Jumalan tahdon mukaisesti.
        Hän eli sellaisen elämän kuin ihmisen olisi pitänyt elää, jotta hän olisi
        päässyt taivaaseen omilla ansioillaan, Kukaan ei kyennyt eikä kykene
        elämään synnittömästi. Kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä.

        Jeesus eli siis synnittömän elämän meidän puolesta; täytti lain vaatimukset
        viimeistä piirtoa myöten. Näin Jeesus hankki meille Jumalan vanhurskauden
        puvun. Sen me saamme/saimme Jumalalta lahjaksi uskoon tulossamme.

        Tuhlaajapoika riisuutui pahosta teoistaan kääntymällä pois synneistään
        ja tulemalla Isän luokse tunnustaen syntinsä. Hän siis jätti entisen syntisen
        elämänsä, jonka hän oli elänyt ilman Isää erossa Hänestä. Isä puki pojan heti
        parhaisiin vaatteisiin. Tämä on kuva vanhurskauttamisesta. Poikaa ei
        jätetty alastomaksi, "vain syyttömäksi" Isän kotona.

        Samoin ylipappi Joosuan päältä riisuttiin likaiset vaatteet ja Joosua
        puettiin puhtaisiin vaatteisiin. Tässäkin on kuva vanhurskauttamisesta.
        Jumala ei jättänyt Joosuatakaan pelkästään syyttömäksi ilman vaatteita.

        Taivaaseen pääsyyn tarvitaan siis syyttömyys Jumalan edessä.
        Se on synnit anteeksi Jeesukesen Kristuksen nimessä ja veressä.

        Sitten taivaaseen tarvitaan Jumalan vanhurskaus, Jeesuksen Kristuksen
        ansioi. Ilman sitä kukaan ei tule porteista sisälle Pyhään Kaupunkiin.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti meidät
        eli vanhurskauttaa meidät eli julistaa meidät syyttömiksi. <<<

        Olen kuullut ja lukenut monien uskovien, jopa saarnaajien
        sanovan vanhurskauttamisesta, että se on syyttömäksi
        julistamista. Minä olen ymmärtänyt asian toisin.
        Vanhurskauttaminen ei ole syyttömäksi julistamista.
        Vanhurskauttaminen on enemmän kuin syyttömäksi julistamista.
        Vanhurskauttaminen on pukemista Jumalan vanhurskauteen.

        Perustelen tätä:

        Uskoon tuleva ihminen riisuutuu pahoista teoistaan parannuksessa.
        Hän "heittää syntinsä" Jeesuksen päälle. Jeesus ottaa ne vastaan.

        Jeesuksen veri puhdistaa Häneen uskovan parannuksen tekevän
        ihmisen kaikesta synnistä, Silloin uskova on puhdas synnistä.
        Hän on silloin syyttömäksi julistettu, koska hänellä ei ole syntiä,
        mistä Jumala voisi tuomita hänet.

        Elikkä, olen ymmärtänyt, että syyttömäksi julistaminen on
        syntien anteeksiantamista ja anteeksi saamista. Ja toisin päin:
        Syntien anteeksi antaminen Jumalan puolelta, ja uskovan puolelta
        syntien anteeksi saaminen, on uskovan syyttömäksi julistamista.
        Jumala julistaa synnit anteeksi saaneen ihmisen syyttömäksi.
        Tässä tilassa uskova on "alasti" ilman vaatteita Jumalan edessä.

        Taivaaseen ei pääse syyttömänä ilman vaatteita. Siihen tarvitaan
        pukeminen.

        Siksi Jumala pukee syyttömäksi julistamansa ja synnistä puhdistamansa
        uskovan omaan vanhurskauteensa. Se on se Jumalan kirkkaus, joka ihminen
        menetti syntiin lankeemuksessa. Se on myös Jeesuksen vanhurskaus.

        Jeesus hankki meille lain täyttymyksen elämällä syyttömästi ja täysin
        Jumalan lain mukaisesti ja niin myös täysin Jumalan tahdon mukaisesti.
        Hän eli sellaisen elämän kuin ihmisen olisi pitänyt elää, jotta hän olisi
        päässyt taivaaseen omilla ansioillaan, Kukaan ei kyennyt eikä kykene
        elämään synnittömästi. Kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä.

        Jeesus eli siis synnittömän elämän meidän puolesta; täytti lain vaatimukset
        viimeistä piirtoa myöten. Näin Jeesus hankki meille Jumalan vanhurskauden
        puvun. Sen me saamme/saimme Jumalalta lahjaksi uskoon tulossamme.

        Tuhlaajapoika riisuutui pahosta teoistaan kääntymällä pois synneistään
        ja tulemalla Isän luokse tunnustaen syntinsä. Hän siis jätti entisen syntisen
        elämänsä, jonka hän oli elänyt ilman Isää erossa Hänestä. Isä puki pojan heti
        parhaisiin vaatteisiin. Tämä on kuva vanhurskauttamisesta. Poikaa ei
        jätetty alastomaksi, "vain syyttömäksi" Isän kotona.

        Samoin ylipappi Joosuan päältä riisuttiin likaiset vaatteet ja Joosua
        puettiin puhtaisiin vaatteisiin. Tässäkin on kuva vanhurskauttamisesta.
        Jumala ei jättänyt Joosuatakaan pelkästään syyttömäksi ilman vaatteita.

        Taivaaseen pääsyyn tarvitaan siis syyttömyys Jumalan edessä.
        Se on synnit anteeksi Jeesukesen Kristuksen nimessä ja veressä.

        Sitten taivaaseen tarvitaan Jumalan vanhurskaus, Jeesuksen Kristuksen
        ansioi. Ilman sitä kukaan ei tule porteista sisälle Pyhään Kaupunkiin.

        Eli ... et siis yhdy tähän lainaukseen (IRT):

        "Eräissä käsikirjoituksissa
        (joihin ns. Textus receptus perustuu)
        on Ilm. 22:11:ssä verbin dikaióÓ passiivimuoto.
        Koska tällä verbillä on nimenomaan
        oikeudenkäyntiä liittyvä merkitys,
        tämä kohta tulisi kääntää:
        »ja se, joka on vanhurskautettu,
        tulkoon edelleenkin vanhurskautetuksi
        (vanhurskaaksi julistetuksi).»
        Tällöin on kyse vanhurskauttamisesta
        ei vain päättyneenä tapahtumana,
        vaan pysyvänä tilana, jatkuvana vanhurskauttamisena,
        jollaisesta on kysymys myös
        Daavidin sanojen lainauksessa Room. 4:68:ssa.
        Sanat koskevat ihmistä,
        jolle Herra lukee vanhurskauden mutta ei syntiä, vrt. 3:24.
        Tämä vastaa preesensmuotoa 1Joh. 1:7:ssä:
        »jos me valkeudessa vaellamme ... niin
        ... Jeesuksen Kristuksen ... veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.»


      • kalamos kirjoitti:

        Eli ... et siis yhdy tähän lainaukseen (IRT):

        "Eräissä käsikirjoituksissa
        (joihin ns. Textus receptus perustuu)
        on Ilm. 22:11:ssä verbin dikaióÓ passiivimuoto.
        Koska tällä verbillä on nimenomaan
        oikeudenkäyntiä liittyvä merkitys,
        tämä kohta tulisi kääntää:
        »ja se, joka on vanhurskautettu,
        tulkoon edelleenkin vanhurskautetuksi
        (vanhurskaaksi julistetuksi).»
        Tällöin on kyse vanhurskauttamisesta
        ei vain päättyneenä tapahtumana,
        vaan pysyvänä tilana, jatkuvana vanhurskauttamisena,
        jollaisesta on kysymys myös
        Daavidin sanojen lainauksessa Room. 4:68:ssa.
        Sanat koskevat ihmistä,
        jolle Herra lukee vanhurskauden mutta ei syntiä, vrt. 3:24.
        Tämä vastaa preesensmuotoa 1Joh. 1:7:ssä:
        »jos me valkeudessa vaellamme ... niin
        ... Jeesuksen Kristuksen ... veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.»

        Tämä IRT:n selitys tuosta jakeesta ei mitenkään kumoa minun ymmärtämääni
        oppia uskonvanhurskaudesta. Päin vastoin; Se vahvistaa sen.

        >>>"Eräissä käsikirjoituksissa
        (joihin ns. Textus receptus perustuu)
        on Ilm. 22:11:ssä verbin dikaióÓ passiivimuoto.
        Koska tällä verbillä on nimenomaan
        oikeudenkäyntiä liittyvä merkitys,
        tämä kohta tulisi kääntää:
        »ja se, joka on vanhurskautettu,
        tulkoon edelleenkin vanhurskautetuksi
        (vanhurskaaksi julistetuksi).» <<<

        Raamattua tutkiessa ei ole oleellista se, miten jonkun Raamatun tietosanakirjan mukaan joku jae tulisi kääntää; miten se tulee lukea. Mielestäni ratkaisevaa on se, miten se ON KÄÄNNETTY, siis mitä Raamatussa lukee. Oletko löytänyt jonkun käännöksen, jossa se on kirjoitettu IRT:n esityksen mukaan? Jos IRT:n käännös on oikea käännös tuosta jakeesta, miksi esim, RK ei ole kääntänyt sitä niin?

        Vanha 33/38 käännös ja RK kääntävät "tehköön edelleen vanhurskautta", joka tietenkin viittaa uskovan pyhityselämään, joka tarkoittaa sitä, että uskova antaa päivittäin itsensä Jumalalle vanhurskauden palvelukseen. Silloin hän pyrkii tekemään oikein.

        Huomattavaa tuossa jakeessa on myös se, että siinä kehotetaan VANHURSKASTA tekemään vanhurskautta. (Uskosta osaton syntinen on vapaa vanhurskaudesta, miksi? Room 6:20). Jakeesta saa sen ymmärryksen, että vanhurskauden tekemisen perusta on Kristukselta saatu vanhurskaus; "Vanhurskas tehköön edelleen vanhurskautta". Ei voida ajatella, että vanhurskaalla tässä tarkoitetaan uskovan omavanhurskautta, omiin tekoihin perustuvaa vanhurskautta. Siinä tarkoitetaan tietenkin Kristuksen vanhurskautta (Jumalan vanhurskautta), jonka uskova on saanut Häneltä lahjaksi uskon kautta Jeesukseen Kristukseen (Room 3:21-24). Vain tällainen ihminen on vanhurskas ja voi tehdä vanhurskautta,

        Uskosta osattomalle kaikki on syntiä, koska hän elää erossa Jumalasta (Ef 2:11-14), mikä on se pääsynti. Tämän pääsynnin, epäuskon, alle jää kaikki tekosynnit (Joh 16:8-9). Kaikki, mikä ei ole uskosta Jeesukseen, mikä siis ei tapahdu uskossa Jeesukseen, on syntiä (Room 14:23). Siksi uskosta osaton on vapaa vanhurskaudesta (Room 6:20). Häneltä ei voida vaatia (pelastavaa) vanhurskautta, koska hän ei siihen kykene (Room 3:9-20, Gal 3:11, 2:16). Jumala lahjoittaa ihmiselle pelastavan vanhurskauden, oman vanhurskautensa, uskosta Jeesukseen Kristukseen.

        Epäusko on siis se kaikkein suurin ja vaarallisin sielun kadottava synti, josta jokaista ihmistä kehotetaan tekemään parannus. Siitä synnistä tulee ensin, ennen kaikkia muita syntejä, kääntyä pois. Jokaisen ihmisen tulee uskoa Jeesukseen Kristukseen.

        Pietari nuhteli jerusalemilaisia vain yhdestä synnistä (epäusko Jeesukseen ja Jeesuksen hylkääminen, joka oli epäuskon seurausta), ja käski kansaa kääntymään Jumalan puoleen uskossa Jeesukseen Kristukseen (Apt 2:36-40, 3:13-26). Stefanos nuhteli neuvostoa epäuskosta Jeesukseen Kristukseen, sekä epäuskon aiheuttamasta Jeesuksen Kristuksen hylkäämisestä (Apt 6:12-15, 7:51-60). Korneliuksen tapaus; Hän uskoi Herraan Jeesukseen Kristukseen ja sai Pyhän Hengen (Apt 10:42-48, 11:17-18). Paavali vanginvartijalle: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut" (Apt 16:31-34). Efeson uskovat uskoivat Herraan Jeesukseen ja saivat Pyhän Hengen (Apt 19:1-7).
        He olivat varmasti vanhurskaita uskosta Jeesukseen Kristukseen.

        Vanhurskauden tekeminen ponnistaa siis Kristuksen teon ja lahjavanhurskauden pohjalta. Ja tämä pitää yhtä Raamatun Sanan kanssa siitä, että kukaan ei voi laskea muuta perustusta pelastumiselleen ja vanhurskaudelleen kuin se, mikä on jo laskettu, ja se on Herra Jeesus Kristus (1 Kor 3:11). Hän on meidän vanhurskautemme ja lain täyttymys (1 Kor 1:30, Room 10:4, 2 Kor 5:21).


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Tämä IRT:n selitys tuosta jakeesta ei mitenkään kumoa minun ymmärtämääni
        oppia uskonvanhurskaudesta. Päin vastoin; Se vahvistaa sen.

        >>>"Eräissä käsikirjoituksissa
        (joihin ns. Textus receptus perustuu)
        on Ilm. 22:11:ssä verbin dikaióÓ passiivimuoto.
        Koska tällä verbillä on nimenomaan
        oikeudenkäyntiä liittyvä merkitys,
        tämä kohta tulisi kääntää:
        »ja se, joka on vanhurskautettu,
        tulkoon edelleenkin vanhurskautetuksi
        (vanhurskaaksi julistetuksi).» <<<

        Raamattua tutkiessa ei ole oleellista se, miten jonkun Raamatun tietosanakirjan mukaan joku jae tulisi kääntää; miten se tulee lukea. Mielestäni ratkaisevaa on se, miten se ON KÄÄNNETTY, siis mitä Raamatussa lukee. Oletko löytänyt jonkun käännöksen, jossa se on kirjoitettu IRT:n esityksen mukaan? Jos IRT:n käännös on oikea käännös tuosta jakeesta, miksi esim, RK ei ole kääntänyt sitä niin?

        Vanha 33/38 käännös ja RK kääntävät "tehköön edelleen vanhurskautta", joka tietenkin viittaa uskovan pyhityselämään, joka tarkoittaa sitä, että uskova antaa päivittäin itsensä Jumalalle vanhurskauden palvelukseen. Silloin hän pyrkii tekemään oikein.

        Huomattavaa tuossa jakeessa on myös se, että siinä kehotetaan VANHURSKASTA tekemään vanhurskautta. (Uskosta osaton syntinen on vapaa vanhurskaudesta, miksi? Room 6:20). Jakeesta saa sen ymmärryksen, että vanhurskauden tekemisen perusta on Kristukselta saatu vanhurskaus; "Vanhurskas tehköön edelleen vanhurskautta". Ei voida ajatella, että vanhurskaalla tässä tarkoitetaan uskovan omavanhurskautta, omiin tekoihin perustuvaa vanhurskautta. Siinä tarkoitetaan tietenkin Kristuksen vanhurskautta (Jumalan vanhurskautta), jonka uskova on saanut Häneltä lahjaksi uskon kautta Jeesukseen Kristukseen (Room 3:21-24). Vain tällainen ihminen on vanhurskas ja voi tehdä vanhurskautta,

        Uskosta osattomalle kaikki on syntiä, koska hän elää erossa Jumalasta (Ef 2:11-14), mikä on se pääsynti. Tämän pääsynnin, epäuskon, alle jää kaikki tekosynnit (Joh 16:8-9). Kaikki, mikä ei ole uskosta Jeesukseen, mikä siis ei tapahdu uskossa Jeesukseen, on syntiä (Room 14:23). Siksi uskosta osaton on vapaa vanhurskaudesta (Room 6:20). Häneltä ei voida vaatia (pelastavaa) vanhurskautta, koska hän ei siihen kykene (Room 3:9-20, Gal 3:11, 2:16). Jumala lahjoittaa ihmiselle pelastavan vanhurskauden, oman vanhurskautensa, uskosta Jeesukseen Kristukseen.

        Epäusko on siis se kaikkein suurin ja vaarallisin sielun kadottava synti, josta jokaista ihmistä kehotetaan tekemään parannus. Siitä synnistä tulee ensin, ennen kaikkia muita syntejä, kääntyä pois. Jokaisen ihmisen tulee uskoa Jeesukseen Kristukseen.

        Pietari nuhteli jerusalemilaisia vain yhdestä synnistä (epäusko Jeesukseen ja Jeesuksen hylkääminen, joka oli epäuskon seurausta), ja käski kansaa kääntymään Jumalan puoleen uskossa Jeesukseen Kristukseen (Apt 2:36-40, 3:13-26). Stefanos nuhteli neuvostoa epäuskosta Jeesukseen Kristukseen, sekä epäuskon aiheuttamasta Jeesuksen Kristuksen hylkäämisestä (Apt 6:12-15, 7:51-60). Korneliuksen tapaus; Hän uskoi Herraan Jeesukseen Kristukseen ja sai Pyhän Hengen (Apt 10:42-48, 11:17-18). Paavali vanginvartijalle: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut" (Apt 16:31-34). Efeson uskovat uskoivat Herraan Jeesukseen ja saivat Pyhän Hengen (Apt 19:1-7).
        He olivat varmasti vanhurskaita uskosta Jeesukseen Kristukseen.

        Vanhurskauden tekeminen ponnistaa siis Kristuksen teon ja lahjavanhurskauden pohjalta. Ja tämä pitää yhtä Raamatun Sanan kanssa siitä, että kukaan ei voi laskea muuta perustusta pelastumiselleen ja vanhurskaudelleen kuin se, mikä on jo laskettu, ja se on Herra Jeesus Kristus (1 Kor 3:11). Hän on meidän vanhurskautemme ja lain täyttymys (1 Kor 1:30, Room 10:4, 2 Kor 5:21).

        >>> Mielestäni ratkaisevaa on se, miten se ON KÄÄNNETTY, siis mitä Raamatussa lukee. <<<<

        Tästä olemma varmaan yhtä mieltä.
        Mitä Raamatussa sitten lukee.

        No erittäin vanhurskas uskova Toivo Koilo
        pitää käännöksessään pohjana niimenomaan
        perinteisesti luotettavana pidettyä käsikirjoitusta.
        Eli käännöksessä Suuri Ilosanoma,
        tuo kohta on käännetty niin kuin
        edellä olen lainannut Toivo Koiloa:
        "ja joka on vanhurskas olkoon yhä vanhurskas"

        Biblia kääntää sen näin:
        "mutta joka vanhurskas on, se tulkoon vielä hurskaaksi"

        Svenska Karl VII:s bibel:
        "men den som from är, han varde ännu frommare"

        King James:
        "and he that is righteous, let him be righteous still"

        Lähdetekstissä ei siis ole ollenkaan verbiä "tehdä".
        "kai ho dikaios dikaiothego eti"


      • kalamos kirjoitti:

        >>> Mielestäni ratkaisevaa on se, miten se ON KÄÄNNETTY, siis mitä Raamatussa lukee. <<<<

        Tästä olemma varmaan yhtä mieltä.
        Mitä Raamatussa sitten lukee.

        No erittäin vanhurskas uskova Toivo Koilo
        pitää käännöksessään pohjana niimenomaan
        perinteisesti luotettavana pidettyä käsikirjoitusta.
        Eli käännöksessä Suuri Ilosanoma,
        tuo kohta on käännetty niin kuin
        edellä olen lainannut Toivo Koiloa:
        "ja joka on vanhurskas olkoon yhä vanhurskas"

        Biblia kääntää sen näin:
        "mutta joka vanhurskas on, se tulkoon vielä hurskaaksi"

        Svenska Karl VII:s bibel:
        "men den som from är, han varde ännu frommare"

        King James:
        "and he that is righteous, let him be righteous still"

        Lähdetekstissä ei siis ole ollenkaan verbiä "tehdä".
        "kai ho dikaios dikaiothego eti"

        >>>"ja joka on vanhurskas olkoon yhä vanhurskas"

        Biblia kääntää sen näin:
        "mutta joka vanhurskas on, se tulkoon vielä hurskaaksi" <<<

        Tämä keskustelu Jumalan teoista meille ja meissä on
        kääntynyt ihmisen teoiksi, joita hän tekee, jotta hän pysyisi
        siinä Jumalan teossa, jonka Jumala on hänessä tehnyt
        vanhurskauttaessaan jumalattoman uskosta Jeesukseen.
        Näin minä nyt tämän asian näen.

        Eikä tässä sinänsä ole mitään väärää. Mutta aloitus
        käsittelee, ja minun kirjoitukset tässä ketjussa, käsittelevät
        Jumalan tekoa ihmiselle ja ihmisessä.

        Mutta kun tätä asiaa käsitellään, tulemme väistämättä
        siihen tulokseen, että kukaan ihminen ei ole Jumalan
        edessä vanhurskaaksi omilla töillään, Kukaan ei voi itse
        vanhurskauttaa itseään, ei vaikka myisi koko omaisuutensa
        ja antaisi rahat köyhille. Hän ei sillä teollaan tule niin
        vanhurskaaksi että pelastaa sielunsa.

        Jotta ihminen tulisi vanhurskaaksi, ja sillä vanhurskaudellaan
        pelastaisi sielunsa, hänen tulee uskoa Herraan Jeesukseen
        Kristukseen. Silloin Jumala lahjoittaa hänelle vanhurskauden
        uskosta Jeesukseen. Ja se riittää pelastamaan hänen sielunsa.

        Vanhurskaana hän tietenkin tekee vanhurskautta.
        Vanhurskaalle on luonnollista tehdä vanhurskautta.
        Syntiselle on luonnollista tehdä syntiä. Siksi uskovalle
        tulee opettaa että hän on vanhurskas. Ja syntiselle tulee
        opettaa että hänen tulee uskoa Jeesukseen Kristukseen
        tullakseen vanhurskaaksi, ja jotta hän voisi tehdä vanhurskautta.

        Vanhurskas ei tee vanhurskautta tullakseen vanhurskaaksi,
        tai tullakseen vielä vanhurskaammaksi kuin mitä hän jo on.
        Vanhurskas tekee vanhurskautta koska hän on vanhurskas.
        Vanhurskaan vanhurskaat teot ponnistavat siis Jumalan
        vanhurskauden ponnahduslaudalta Jumalan vanhurskaudesta.

        En usko, että kukaan uskoon tullut uudestisyntynyt uskova
        (vanhurskas) ajattelee, että nyt kun olen vanhurskas, saan tehdä
        syntiä. Ei voida ajatellakaan että Raamatussa lukisi tuossa jakeessa
        esim näin: "Joka on vanhurskas, luottakoon nyt vanhurskauteensa
        ja eläköön miten tahtoo." Jokainen vilpitön uudestisyntynyt uskova
        ymmärtää tehdä oikein. Pyhä Henki on pannut Jumalan lain hänen
        sydämeensä ja hän tietää tehdä sitä mikä hyvää on.

        Siksi Raamattu toteaakin, ihan ymmärrettävistä syistä, että vanhurskas
        tehköön edelleen vanhurskautta, tai jonku käännöksen mukaan
        - ja joka on vanhurskas, olkoon yhä vanhurskas.

        En näe mitään ristiriitaa minun oppini ja IRT:n selityksen, tai jonku
        Raamatun käännöksen kanssa.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        >>>"ja joka on vanhurskas olkoon yhä vanhurskas"

        Biblia kääntää sen näin:
        "mutta joka vanhurskas on, se tulkoon vielä hurskaaksi" <<<

        Tämä keskustelu Jumalan teoista meille ja meissä on
        kääntynyt ihmisen teoiksi, joita hän tekee, jotta hän pysyisi
        siinä Jumalan teossa, jonka Jumala on hänessä tehnyt
        vanhurskauttaessaan jumalattoman uskosta Jeesukseen.
        Näin minä nyt tämän asian näen.

        Eikä tässä sinänsä ole mitään väärää. Mutta aloitus
        käsittelee, ja minun kirjoitukset tässä ketjussa, käsittelevät
        Jumalan tekoa ihmiselle ja ihmisessä.

        Mutta kun tätä asiaa käsitellään, tulemme väistämättä
        siihen tulokseen, että kukaan ihminen ei ole Jumalan
        edessä vanhurskaaksi omilla töillään, Kukaan ei voi itse
        vanhurskauttaa itseään, ei vaikka myisi koko omaisuutensa
        ja antaisi rahat köyhille. Hän ei sillä teollaan tule niin
        vanhurskaaksi että pelastaa sielunsa.

        Jotta ihminen tulisi vanhurskaaksi, ja sillä vanhurskaudellaan
        pelastaisi sielunsa, hänen tulee uskoa Herraan Jeesukseen
        Kristukseen. Silloin Jumala lahjoittaa hänelle vanhurskauden
        uskosta Jeesukseen. Ja se riittää pelastamaan hänen sielunsa.

        Vanhurskaana hän tietenkin tekee vanhurskautta.
        Vanhurskaalle on luonnollista tehdä vanhurskautta.
        Syntiselle on luonnollista tehdä syntiä. Siksi uskovalle
        tulee opettaa että hän on vanhurskas. Ja syntiselle tulee
        opettaa että hänen tulee uskoa Jeesukseen Kristukseen
        tullakseen vanhurskaaksi, ja jotta hän voisi tehdä vanhurskautta.

        Vanhurskas ei tee vanhurskautta tullakseen vanhurskaaksi,
        tai tullakseen vielä vanhurskaammaksi kuin mitä hän jo on.
        Vanhurskas tekee vanhurskautta koska hän on vanhurskas.
        Vanhurskaan vanhurskaat teot ponnistavat siis Jumalan
        vanhurskauden ponnahduslaudalta Jumalan vanhurskaudesta.

        En usko, että kukaan uskoon tullut uudestisyntynyt uskova
        (vanhurskas) ajattelee, että nyt kun olen vanhurskas, saan tehdä
        syntiä. Ei voida ajatellakaan että Raamatussa lukisi tuossa jakeessa
        esim näin: "Joka on vanhurskas, luottakoon nyt vanhurskauteensa
        ja eläköön miten tahtoo." Jokainen vilpitön uudestisyntynyt uskova
        ymmärtää tehdä oikein. Pyhä Henki on pannut Jumalan lain hänen
        sydämeensä ja hän tietää tehdä sitä mikä hyvää on.

        Siksi Raamattu toteaakin, ihan ymmärrettävistä syistä, että vanhurskas
        tehköön edelleen vanhurskautta, tai jonku käännöksen mukaan
        - ja joka on vanhurskas, olkoon yhä vanhurskas.

        En näe mitään ristiriitaa minun oppini ja IRT:n selityksen, tai jonku
        Raamatun käännöksen kanssa.

        Siis Jeesuksen veri sovitti meidät. Siksi me olemme vanhurskaita.
        Mutta edelleen Jeesuksen veri jatkuvasti puhdistaa meidät.
        Ja siten meitä, jotka jo olemme vanhurskaita vahurskautetaan.


      • kalamos kirjoitti:

        Siis Jeesuksen veri sovitti meidät. Siksi me olemme vanhurskaita.
        Mutta edelleen Jeesuksen veri jatkuvasti puhdistaa meidät.
        Ja siten meitä, jotka jo olemme vanhurskaita vahurskautetaan.

        Nyt tulimme yhteen tässä asiassa.
        Mutta sillä erolla, että Jumalan ei
        tarvitse vanhurskauttaa ihmistä
        jatkuvasti. Sen Hän on ymmärtääkseni
        tehnyt meidän uskoon tulossamme
        kertakaikkisena tekonaan.

        Mutta Hän pitää uskovan puhtaana
        Jeesuksen veren ja armon voimasta.
        Ja jos sitä sitten joku sanoo jatkuvaksi
        vanhurskauttamiseksi niin, OKEI!
        Olkoon niin, ei se ole Raamatun Sanan
        Henkeä vastaan. Kyllä voidaan väittää
        Jumalan vanhurskauttavan uskovaa
        jatkuvasti jos sillä tarkoitetaan Johanneksen
        ilmoitusta Jeesuksen veren jatkuvasta
        puhdistuksesta.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Nyt tulimme yhteen tässä asiassa.
        Mutta sillä erolla, että Jumalan ei
        tarvitse vanhurskauttaa ihmistä
        jatkuvasti. Sen Hän on ymmärtääkseni
        tehnyt meidän uskoon tulossamme
        kertakaikkisena tekonaan.

        Mutta Hän pitää uskovan puhtaana
        Jeesuksen veren ja armon voimasta.
        Ja jos sitä sitten joku sanoo jatkuvaksi
        vanhurskauttamiseksi niin, OKEI!
        Olkoon niin, ei se ole Raamatun Sanan
        Henkeä vastaan. Kyllä voidaan väittää
        Jumalan vanhurskauttavan uskovaa
        jatkuvasti jos sillä tarkoitetaan Johanneksen
        ilmoitusta Jeesuksen veren jatkuvasta
        puhdistuksesta.

        Meidät on kertakaikkisesti pyhitetty,
        "me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla
        kerta kaikkiaan (Hebr 10:10)"
        Siis me olemme erotetut Jumalalle.
        Emme enää kuulu paholaiselle.

        Mutta vanhurskauttaminen on eri asia.
        Me tarvitsemme koko ajan sitä,
        että Jeesuksen veri puhdistaa meidät synneistämme.
        Eli kirjaimellisesti kääntäen
        "vanhurskas vanhurskautukoon edelleen" (Ilm 22:11)
        Ja tämä vanhurskautuminen on tietenkin Jumalan teko,
        joka perustuu siihen, että me jatkuvasti tunnustamme syyllisyytemme,
        ja Jeesuksen veri puhdistaa syntimme.

        Me siis pyydämme syntejämme anteeksi
        aivan samoinkuin jokapäivästä ruokaamme.


      • kalamos kirjoitti:

        Meidät on kertakaikkisesti pyhitetty,
        "me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla
        kerta kaikkiaan (Hebr 10:10)"
        Siis me olemme erotetut Jumalalle.
        Emme enää kuulu paholaiselle.

        Mutta vanhurskauttaminen on eri asia.
        Me tarvitsemme koko ajan sitä,
        että Jeesuksen veri puhdistaa meidät synneistämme.
        Eli kirjaimellisesti kääntäen
        "vanhurskas vanhurskautukoon edelleen" (Ilm 22:11)
        Ja tämä vanhurskautuminen on tietenkin Jumalan teko,
        joka perustuu siihen, että me jatkuvasti tunnustamme syyllisyytemme,
        ja Jeesuksen veri puhdistaa syntimme.

        Me siis pyydämme syntejämme anteeksi
        aivan samoinkuin jokapäivästä ruokaamme.

        >>>Ja tämä vanhurskautuminen on tietenkin Jumalan teko,
        joka perustuu siihen, että me jatkuvasti tunnustamme syyllisyytemme, <<<

        Tämän voi tulkita siten että uskovan tulee jatkuvasti tutkia itseään ja
        kaivaa itsestään syntiä. Jossakin määrin se on oikein, kun se pysyy
        kohtuuden rajoissa. Mutta mitä vilpittömämpi uskova on, sitä suurempi
        on myös riski että hän jää tuijottamaan omaa napaansa liian syvälle ja
        liian kauan. Olisi parempi opettaa uskoville Jumalan vanhurskautta
        ja armoa niin että uskova juurtuu Kristukseen eikä juutu opaan napaan.

        Ymmärrän, että monet "opettajat" ja riviuskovat pelkäävät, että joku
        uskova eksyy tekemään syntiä ja luulee että Jumalan hyväksyy syntiä
        hänen lelämässään. Ja sitten heille täytyy opettaa että syntiä pitää
        tunnustaa jatkuvasti. Mutta jotta syntiä voi tunnustaa jatkuvasti, sitä
        pitää jatkuvasti löytää itsessään. Ja tämä ei mielestäni ole tervettä
        uskon elämää. Pikkulapselle on luonnollista kaivaa omaa napaa.
        Mutta oman navan kaiveleminen ei ole luonnollista enää nuorelle ja
        aikuiselle ihmiselle.

        Pannaan tähän vähän taivaskaipuuta synnyttävää musaa. Kohta, hyvin
        pian saamme nähdä Kuninkaan. Silloin viimeistään oman
        ja toisten uskovien navan kaivuu loppuu.
        https://www.youtube.com/watch?v=zQCpPaHecWI

        Kirjoitin tämän opeasti ilman jälkilukua, jotenka virheitä voi olla.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Ja tämä vanhurskautuminen on tietenkin Jumalan teko,
        joka perustuu siihen, että me jatkuvasti tunnustamme syyllisyytemme, <<<

        Tämän voi tulkita siten että uskovan tulee jatkuvasti tutkia itseään ja
        kaivaa itsestään syntiä. Jossakin määrin se on oikein, kun se pysyy
        kohtuuden rajoissa. Mutta mitä vilpittömämpi uskova on, sitä suurempi
        on myös riski että hän jää tuijottamaan omaa napaansa liian syvälle ja
        liian kauan. Olisi parempi opettaa uskoville Jumalan vanhurskautta
        ja armoa niin että uskova juurtuu Kristukseen eikä juutu opaan napaan.

        Ymmärrän, että monet "opettajat" ja riviuskovat pelkäävät, että joku
        uskova eksyy tekemään syntiä ja luulee että Jumalan hyväksyy syntiä
        hänen lelämässään. Ja sitten heille täytyy opettaa että syntiä pitää
        tunnustaa jatkuvasti. Mutta jotta syntiä voi tunnustaa jatkuvasti, sitä
        pitää jatkuvasti löytää itsessään. Ja tämä ei mielestäni ole tervettä
        uskon elämää. Pikkulapselle on luonnollista kaivaa omaa napaa.
        Mutta oman navan kaiveleminen ei ole luonnollista enää nuorelle ja
        aikuiselle ihmiselle.

        Pannaan tähän vähän taivaskaipuuta synnyttävää musaa. Kohta, hyvin
        pian saamme nähdä Kuninkaan. Silloin viimeistään oman
        ja toisten uskovien navan kaivuu loppuu.
        https://www.youtube.com/watch?v=zQCpPaHecWI

        Kirjoitin tämän opeasti ilman jälkilukua, jotenka virheitä voi olla.

        Miksi Sinä koko ajan tulkitset minua
        etkä Raamattua.

        Minä olen koko ajan tuonut esiin sen,
        mitä Raamattu sanoo,
        ja siitä olisin halunnut keskustella,
        mutta Sinä et ole halunnut.

        Olisin toivonut, että olisin onnistunut
        ilmaisemaan Sinulle sen tosiasian,
        että ei ole mitään vanhurskautta,
        jos emme tunnusta syntisyyttämme.

        Vanhurskautemme perustuu täysin syntien anteeksisaamiseen.
        Minun ei ole koskaan tarvinnut kaivella napaani,
        voidakseni rukoilla Jeesuksen opettaman päivittäisen rukouksen:
        "Anna minulle minun syntini anteeksi".

        Jeesuksen veri puhdistaa jatkuvasti kaikesta synnistä.
        Toistan ... synnistä. Ja siten meidät vanhurskautetaan.
        "vanhurskas vanhurskautukoon edelleen". (Ilm 22:11)

        Isä, anna minulle anteeksi kaikki synnit,
        jotka tein tätä viestiä kirjoittaessani!


    • qwertyuiopåas

      Petsku peen textii. Apostoli Paavali kirjoitti (1 Tim 1:12-15) kuinka hän kiittää Herraa Jeesusta, koska Jeesus katsoi hänet uskolliseksi ja asetti palvelukseensa, vaikka Paavali oli entinen pilkkaaja, vainooja sekä väkivallantekijä. Paavali kertoi kuinka hän oli elänyt epäuskossa ja tietämättömyydessä, mutta Herran armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Jeesus Messiaassa. Tämän jälkeen Paavali kertoi kuinka Herra Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista Paavali oli oman sanansa mukaan suurin. Kun Paavali sanoi olevansa syntisistä suurin, niin alkutekstin mukaan hän ei sanonut olleensa menneisyydessä (jumalattomana) syntisistä suurin, vaan hän tarkoitti olevansa syntisistä suurin juuri sillä hetkellä kun hän kirjoitti nuo sanat Timoteukselle. Toisin sanoen Paavali sanoi olevansa uskovana ihmisenä ja Herran Jeesuksen opetuslapsena syntisistä suurin. Paavali piti itseään syntisenä, vaikka hän oli samaan aikaan Jumalan armosta pelastettu sekä uudestisyntynyt uskova, Herran Jeesuksen opetuslapsi.

      Jotkut uskovat sanovat Paavalin tarkoittaneen, että hän oli syntisistä suurin jumalattomana, kun hän vainosi Jumalan seurakuntaa ja Herran Jeesuksen opetuslapsia. Edellä oleva väite ei pidä paikkaansa, koska alkutekstin mukaan Paavali kirjoitti olevansa (nyt tässä hetkessä) syntisistä suurin, eikä että olin tai olen ollut syntisistä suurin.

      • Pitikö Paavali Korintton uskovia itseään pyhempinä koska puhuttelee heitä pyhinä? Miksi Paavali heti sen jälkeen nuhtelee näitä pyhiä vakavista synneistä?

        Jos korintton uskovat olivat synneistään huolimatta pyhiä, heidän pyhyytensä ei voinut perustua heihin itseensä, eikä heidän "onnistuneeseen" vaellukseensa. Mihin heidän pyhyytensä silloin välttämättä perustui? Sillä emme voi sanoa Korintton uskovia syntisiksi koska Raamattu sanoo heitä pyhiksi? Mihin siis heidä pyhyytensä perustui?

        Onko 1 Kor 1:30 jakeessa vastaus? Jos Herra Jeesus Kristus Korintton uskovissa oli heidän pyhityksensä, ja pyhyytensä, eikö Jeesus ollut myös Paavalissa hänen pyhityksensä? Paavalihan toteaa että en enää elä minä (syntinen Saulus Tarsolainen joka kuoli Samaskon tiellä), vaan Kristus Jeesus elää minussa uuden luomuksen kautta (Gal 2:20, 2 Kor 5:17).

        1 Kor 1:1-2
        1 Kor 3:1-3, 5:1 - 6:11


      • Jos tarkoitat Petsku Peellä Petri Paavolaa, niin tuo hänen kirjoituksensa vahvistaa sitä tosiasiaa, jonka olen tiennyt jo 18 vuotta. Petri ei ole Jumalan valitsema opettaja. On surullista, miten monet ihmiset ovat lähteneet seuraamaan tätä väärää opettajaa, jolla ei ole edes alkeellista ymmärrystä siitä, mitä Raamatussa on kirjoitettu.


      • unitaari kirjoitti:

        Jos tarkoitat Petsku Peellä Petri Paavolaa, niin tuo hänen kirjoituksensa vahvistaa sitä tosiasiaa, jonka olen tiennyt jo 18 vuotta. Petri ei ole Jumalan valitsema opettaja. On surullista, miten monet ihmiset ovat lähteneet seuraamaan tätä väärää opettajaa, jolla ei ole edes alkeellista ymmärrystä siitä, mitä Raamatussa on kirjoitettu.

        Katsotaanpa mitä Paavali sanoo:

        1.Korinttolaiskirje:
        15:9 Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa.

        Paavali pitää itseään apostoleista halvimpana sen vuoksi, että on ennen valituksi tuloaan vainonnut Jumalan seurakuntaa. Hän on siis tällä hetkellä omasta mielestään apostoleista halvin oman menneisyytensä vuoksi, ei sen vuoksi, mitä hän on apostolina aikaan saanut tai millainen hän on apostolina. Paavali viittaa siis menneisyyteen, vaikka puhuu itsestään preesensissä.


        1.Timoteuksen kirje:
        1:12 Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
        1:13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
        1:14 ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
        1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
        1:16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
        1:17 Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.

        Petri Paavolan mielestä Paavali sanoo tässä olevansa syntisistä suurin sen vuoksi, että Paavali kokee olevansa juuri sillä hetkellä syntisistä suurin senhetkisen tilansa johdosta, sen sijaan, että hän viittaisi menneisyyteensä, jonka vuoksi hän on apostoleista halvin korinttolaiskirjeen perusteella. Korinttolaiskirjeen ja tämän Timoteukselle kirjoitetun kirjeen perusteella on selvää, että Paavali viittaa menneisyyteensä sen sijaan, että puhuisi kirjeen kirjoittamisen ajankohtaan liittyvästä olotilastaan. Tällaisia yksinkertaisia asioita eivät väärät opettajat kuten Petri Paavola voi ymmärtää, koska he ovat kirjaimen vankeja ja Jumalan pyhä henki ei opeta heitä.


      • saviseutulainen

        Unitaari,

        sinuako, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme ja Vapahtajamme, kieltäjää meidän tulisi seurata. Sinä, sinä se olet, joka harhaopeillasi johdat sinua kuulevia, sinua uskovia tielle, joka on kadotukseen johtava ellei siltä takaisin oikealle tielle käänny. Ja tuo oikea ja totinen TIE ON JEESUS KRISTUS. Häntä me seuraamme; emme omin voimin, vaan Hänen itsensä, Hänen Pyhän Henkensä, johdatuksessa. JEESUKSESSA KRISTUKSESSA meillä on Jumalan armosta kaikki uskomme, luottamuksemme ja turvamme.
        "Joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu."


      • unitaari kirjoitti:

        Jos tarkoitat Petsku Peellä Petri Paavolaa, niin tuo hänen kirjoituksensa vahvistaa sitä tosiasiaa, jonka olen tiennyt jo 18 vuotta. Petri ei ole Jumalan valitsema opettaja. On surullista, miten monet ihmiset ovat lähteneet seuraamaan tätä väärää opettajaa, jolla ei ole edes alkeellista ymmärrystä siitä, mitä Raamatussa on kirjoitettu.

        Petri Paavola sukeltelee viiden metrin syvyyksissä, kun sinä
        polskuttelet rantavesissä käsipohjaa. Tämä on totuus.


    • Qwertyuiopåas

      Petsku peen textii. Jaakobin kirjeen kaikki luvut ovat kirjoitettu uskoville ihmisille, Herran Jeesuksen opetuslapsille. Jaakobin kirjeen neljännessä luvussa (Jaak 4:7-11) kehotetaan olemaan Jumalalle alamaiset ja vastustamaan perkelettä sekä lähestymään Jumalaa, niin että Jumala lähestyisi uskovia. Tämän jälkeen Jaakobin kirjeen neljännessä luvussa sanotaan, että puhdistakaa kätenne te syntiset ja tehkää sydämenne puhtaiksi jne. Jaakobin kirjeen neljännessä luvussa sanotaan myös selkeästi, että uskovat ihmiset, Herran Jeesuksen opetuslapset ovat syntisiä ihmisiä.

      Paavali opetti Kolossalaiskirjeessä (Kol 3:12), että uskovat ihmiset, Herran Jeesuksen opetuslapset ovat Jumalan valittuja ja pyhiä. Raamatun kokonaisopetuksen mukaan Herran Jeesuksen opetuslapset ovat syntisiä ihmisiä, vaikka he ovat pelastettuja sekä pyhiä yhtä aikaa. Miten uskova ihminen voi olla yhtä aikaa syntinen ja pyhä? Raamatun sanan opetuksen mukaan emme tule tässä maailmanajassa täydellisiksi ja voimme langeta tekemään syntiä, mutta jos joku lankeaa tekemään syntiä, niin hänellä on Puolustaja Isän tykönä, Herra Jeesus, joka on vanhurskas (1 Joh 2:1). Koska Raamatun opetuksen mukaan uskovakin voi langeta ja lankeaa tekemään syntiä, niin on selvää, että vain syntinen ihminen voi langeta tekemään syntiä. Jos uskova ihminen ei olisi enää ollenkaan syntinen missään muodossa, niin silloin hän ei voisi tehdä syntiä, mutta tässä maailmanajassa kenestäkään uskovasta ei tule täydellistä ja synnitöntä ja siksi uskovakin on syntinen, mutta Jumalan armosta pelastettu ja kutsuttu kasvamaan uskossa yhä syvällisempään Jumalan tuntemiseen.

      • Mutta, jos vanhurskas vaivoin pelastuu, mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?
        Kuka on se vanhurskas joka vaivoin pelastuu, ja miksi vaivoin jos hän on vanhurskas?

        Entä keitä ovat ne jumalattomat ja syntiset, jotka eivät pelastu, ja miksi eivät pelastu?
        Miksi Raamattu puhuu erikseen syntisistä ja vanhurskaista. Niinhän Jeesuskin erotti syntiset vanhurskaista, niin myös VT:ssä puhutaan syntisistä ja vanhurskaista. Ja tietenkin pyhistä ihmisistä? Keitä ovat ne pyhät jotka tulevat tuomitsemaan maailman? Keitä ovat ne pyhät joista Paavali kertoo ja joita avustettiin?

        Psalmit:1:1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
        26:9 Älä tempaa pois minun sieluani syntisten kanssa äläkä minun henkeäni verenvuodattajain kanssa

        1 Kor 6:2-3 Vai ettekö tiedä, että PYHÄT tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos TE TUOMITSETTE MAAILMAN, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita? Ettekö tiedä, että ME tulemme tuomitsemaan enkeleitä,

        Olisiko Herran Jumalan luokse palannut syntinen ihminen vieläkin syntinen? Eikö Jumala vanhurskauta jumalatonta uskosta Jeesukseen Kristukseen? Jos Jumala vanhurskauttaa jumalattoman syntisen, eikö hän ole nyt vanhurskas? Ja kun Jumala pyhittää Jumalan luokse palanneen ihmisen itselleen elämään yhteydessään, eikö hän ole nyt pyhä?

        1 Kor 6:11 Ja tuommoisia TE OLITTE, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, TE OLETTE PYHITETYT, TE OLETTE VANHURSKAUTETUT meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.

        Jesaja:1:4 Voi SYNTISTÄ SUKUA, r askaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! HE OVAT HYLJÄNNEET HERRAN, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, HE OVAT KÄÄNTYNEET POIS.

        Jer 3:22 Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." - "Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme

        1 Piet 2:24-25 joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta TE OLETTE PARATUT." Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt TE OLETTE PALANNEET sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.

        Psalmit:130: "Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin. Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua. Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä. Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä."

        Apt:10:15 Ja TAAS ÄÄNI SANOI HÄNELLE TOISTAMISEEN: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi."
        11:9 Niin VASTASI ÄÄNI TAIVAASTA TOISTAMISEEN ja sanoi: 'Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.

        ÄLÄ SANO SYNTISEKSI SITÄ, MINKÄ JUMALA ON PUHDISTANUT, VANHURSKAUTTANUT JA PYHITTÄNYT!


    • Qwertyuiopåas

      Petsku peen textii. Raamattu sanoo ( 1 Kor 1:2), että Jumalan seurakunta (armosta pelastetut uskovat ihmiset) on Herrassa Jeesuksessa pyhitetty ja uskovat ihmiset ovat samaan aikaan kutsuttuja ja pyhiä. Uskovan ihmisen pyhänä oleminen perustuu Herran Jeesuksen sovitustyöhön (veri, kuolema ja ylösnousemus) ja Jeesuksen pyhitykseen (Jeesuksen pyhittävään tekoon) ja siksi uskova ihminen voi olla yhtä aikaa pyhä ja syntinen, sillä uskova on vajavainen vaellukseltaan, ei täydellinen, mutta Jeesuksen sovitustyön ja ansion tähden pyhitetty ja pyhä.

      Vaikka olemmekin uskovina pyhiä sekä syntisiä, niin meidän tulee joka päivä taistella syntiä vastaan. Se että olemme uskovina syntisiä ei ole lupa puolustella synnin harjoittamista. Roomalaiskirjeen 6 luvussa (Room 6:6-17) apostoli Paavali opettaa, että uskovan vanha ihminen tulee olla Herran Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu, niin että sillä tavalla synnin ruumis kukistetaan, emmekä enää palvele syntiä. Raamattu sanoo (Luuk 9:23,24), että Herraan Jeesukseen uskovan ihmisen tulee kulkea Jeesuksen perässä sekä kieltää itsensä ja ottaa joka päivä ristinsä ja seurata Herraa Jeesusta. Raamatun opetuksen mukaan vanhan ihmisen ristiinnaulitseminen yhdessä Herran Jeesuksen kanssa tulee tapahtua uskovalle ihmiselle joka päivä, ei siis vain kerran elämässä. Herra Jeesus ristiinnaulittiin vain yhden kerran, mutta uskovan ihmisen tulee suostua kuolemaan lihallensa (synnin himot ja halut) joka päivä.

      Vaikka uskova ihminen on Raamatun sanan mukaan yhtä aikaa pyhä ja syntinen, niin uskovan ihmisen tulee pyrkiä kuolemaan synneille, eikä hän saa hemmotella lihassaan syntejä ja antaa itselleen lupaa synnissä elämiseen. Uskovasta ei tule täydellistä tässä maailmanajassa, mutta siitä huolimatta meidän tulisi kasvaa uskossa koko ajan syvällisempään Jumalan tuntemiseen, jonka seurauksesta opimme hylkäämään syntejä, emmekä elä synnissä. Synnissä elävä elää tietoisesti ja jatkuvasti synnissä, jota voidaan kuvailla sanoilla synnin harjoittaminen. Syntiin lankeaminen ja lankeemuksesta tehty parannus on eri asia kuin elää jatkuvasti synnissä. Uskova voi langeta tekemään syntiä, mutta ei saisi elää jatkuvasti tietoisessa synnin harjoittamisesta. Jos ja kun lankeemus syntiin tapahtuu, niin silloin tulee tehdä parannusta sekä hylätä synti ja uskossa kasvaen oppia koko ajan yhä syvällisemmin elämään Jumalan tahdon mukaisesti.

      • >>>Uskovasta ei tule täydellistä tässä maailmanajassa, <<<

        Heb 10:14 "Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Tämä on jo tapahtunut tosiasia eikä valitusinstanssia ole ilmoitettu eikä annettu.

        1.Johanneksen kirje:4:17 "Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa."

        Tässä Johannes todistaa Jeesuksesta Kristuksesta, kukaan ei liene eri mieltä, ja väittää että sellainen kuin Jeesus Kristus on, sellaisia olemme mekin Häneen uskovat ihmiset
        tässää maailmassa. Onko tämä jotenkin tulkinnanvarainen ilmoitus? Onko Jumala todella sanonut näin, vai erehtyikö Johannes, tai mitä hän tarkoittaa?

        Sitten, jos hyväksymme Johanneksen todistuksen sellaisenaan, herää kysymys; minkälainen Jeesus oli ja on? Onko Hän vanhurskas ja pyhä?

        Jos Jeesus on vanhurskas ja pyhä, ja Johannes sanoo, että sellaisia olemme mekin, emme voi olla syntisiä. Koska Jeesus on uskovissa, ja hän on vanhurskas ja pyhä, ja Hän on tullut meille Jumalasta sekä vanhurskaudeksemme että pyhityksekseksemme, Hän on Herra meidän vanhurskautemme ja pyhityksemme.

        Tällä perustalla uskon, että Johannes todistaa uskovien olevan tässä maailmassa samanlaisia kuin Jeesus Kristus; vanhurskaita ja pyhiä.

        Tai sitten Johannes tarkoittaa jotakin aivan eri asiaa. Mitä siis Johannes tarkoittaa tuossa jakeessa jos häne ei tarkoita sitä, että uskovat ovat Jeesuksessa Kristuksessa yhtä vanhurskaita kuin Hän?

        Room 3:2124 Mutta nyt JUMALAN VANHURSKAUS, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se JUMALAN VANHURSKAUS, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen TULEE KAIKKIIN JA KAIKILLE, JOTKA USKOVAT; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja SAAVAT LAHJAKSI VANHURSKAUDEN hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

        2.Kor:5:21 Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme JUMALAN VANHURSKAUDEKSI.

        Apostolien teot:10:15 "Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.""


    • Qwertyuiopåas

      Petsku peen textii. Raamattu opettaa (Tiit 2:11-14) Jumalan armon ilmestyneen pelastukseksi, sillä Jumalan armo kasvattaa uskovia ihmisiä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot (synti), koska Jumalan armo kasvattaa uskovia ihmisiä elämään vanhurskaasti ja jumalisesti tässä nykyisessä maailmanajassa. Jos uskova ihminen ei olisi enää syntinen, niin Jumalan armo ei kasvattaisi häntä hylkäämään syntejä, mutta koska Jumalan armo kasvattaa uskovaa ihmistä hylkäämään syntejä, niin sekin todistaa uskovan ihmisen olevan syntinen, vaikka hän onkin yhtä aikaa pelastunut ja pyhä.

      Jos uskova ihminen ei ymmärrä olevansa yhtä aikaa syntinen ja pyhä, niin hänestä voi tulla armoton ja kovasydäminen ihminen. Ylpeä ihminen ei halua tunnustaa syntisyyttään, tosin uskovan kohdalla voi olla myös kyse kasvamattomuudesta tai väärästä opetuksesta ja myös vilpitönkin uskova voi erehtyä luulemaan ettei hän ole yhtä aikaa syntinen ja pyhä. Vilpitönkin voi muuttua ylpeäksi, jos hän ei ymmärrä asioita oikein, sillä väärän opin eräs juuri on ylpeyden synti. Raamatun sanan opetuksen mukaan Jumalan armo kasvattaa uskovaa ihmistä hylkäämään syntejä ja vain syntinen ihminen voi kasvaa hylkäämään syntejä. Sellainen uskova ihminen ei ymmärrä oikein Jumalan armoa, jos hän ei ymmärrä olevansa yhtä aikaa syntinen ja pyhä. Jos ei ymmärrä oikein Jumalan armoa, niin se hyvin helposti eksyttää ihmisen oma vanhurskauden ja ylpeyden syntiin.

      Koska Paavali piti itseään syntisistä suurimpana, niin meidänkin tulisi Herran Jeesuksen opetuslapsina tiedostaa oma tilamme syntisenä, suurena syntisenä, mutta kuitenkin Jumalan armosta pyhitettynä ja pyhänä Herran Jeesuksen sovitustyön tähden. Jos ei ymmärrä Raamatun sanan opetusta hengellisesti oikein, vaan ymmärtää Raamattua järjellisesti, niin silloin järki aiheuttaa ristiriidan, joka sanoo ettei uskova voi olla yhtä aikaa syntinen ja pyhä. Silloin kun ymmärtää Raamatun sanan opetusta hengellisesti oikein, niin ymmärtää Herran Jeesuksen opetuslapsen olevan yhtä aikaa syntinen sekä pyhä.

      Voiko Jumalan vanhurskauttama ihminen olla enää syntinen? Jotkut uskovat esittävät edellä olevan kysymyksen, jonka kautta he antavat ymmärtää ettei uskova ihminen voi olla yhtä aikaa syntinen ja Jumalan vanhurskauttama.

      Raamattu sanoo (2 Kor 5:19-21) kuinka Jumala oli Herrassa Jeesuksessa sovittaen maailman itsensä ja kuinka Herran Jeesuksen opetuslapset ovat tulleet Herrassa Jeesuksessa Jumalan vanhurskaudeksi. Jumalan vanhurskaudeksi tuleminen tarkoittaa armosta pelastumista Herran Jeesuksen sovitustyön tähden. Siksi Raamattu sanoo (Room 10:9,10), että jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

      Jumalan vanhurskautus ja Jumalan vanhurskauttama tarkoittaa sitä kun Jumala julistaa uskovan ihmisen syyttömäksi ja pelastuneeksi Herran Jeesuksen sovitustyön tähden. Jumalan armosta pelastettu (Jumalan vanhurskauttama) voi kuitenkin langeta tekemään syntiä ja Raamatun sanan kokonaisopetuksen mukaan Jumalan vanhurskauttama uskova ihminen on yhtä aikaa syntinen ja pyhä.

      Jos ei ymmärrä oikein Jumalan sanan opetusta siitä, että Herran Jeesuksen opetuslapsi on yhtä aikaa syntinen ja pyhä, niin silloin voi helposti eksyä tukemaan synnittömyysopin harhaoppia, jonka mukaan uskova ihminen ei tee koskaan syntiä ja on täydellinen. Synnittömyysoppi on ylpeyden synti, joka tekee ihmisestä kovasydämisen ihmisen. Kuten jo aikaisemmin tuli esille, niin uskova voi langeta tekemään syntiä, mutta kun hän tekee Jumalan armosta parannusta, niin hänellä on Puolustaja Isän tykönä, Herra Jeesus, joka on vanhurskas. Olemme Jumalan armosta pelastetut, koska Herra Jeesus kärsi, vuodatti verensä ja kuoli syntien anteeksisaamiseksi, jonka todisteeksi Hän nousi kuolleista ylös Isän oikealle puolelle. Tämän tähden haluamme kasvaa uskossa sekä hylätä ja kuolla pois synneistä, koska Herra Jeesus on pelastuksemme perusta sekä Pyhä Henki vaikuttaa meissä rakkautta Jumalaa kohtaan, jonka seurauksena Jumalan armosta haluamme kasvaa uskossa ja oppia yhä syvällisemmin tuntemaan elävää Jumalaa sekä elää Jumalan tahdon mukaista elämää, niin kuin Raamattu opettaa.

      • markku.lievonen

        Niin, en tiedä miksi yleensä erikoisesti tänä aikana täysin yksinkertaiset ilmoitukset ja asiat uskonnollisuus muuttaa erittäin vaikeaksi ymmärtää. Ymmärrän tähän liittyvän ihmisen suuuuuuuuri EGO ja Raamatun ilmoitusta lainaten;

        22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet

        Todellisuus, joka ei muuksi muutu JUMALAN aivoituksiin uskovan ihmisen kohdalla. Hän on eräänä elämänsä aikana saanut tiedon ja ymmärryksen syntisyydestään ja miten synti ASUU hänessä. Tästä pelastumiseen tämä ihminen on saanut uskon syntien/sä sovituksesta.
        Yksikään JUMALASTA syntynyt ihminen ei omaa sokeutta,- etteikö hän edelleen tekisi syntiä tämän käännekohdan / uudestisyntymisen jälkeenkin,- koska TOTUUS = todellisuus on hänessä. Vain tällä ihmisellä on näkökyky itsetuntemukseen ja siten synnin tekemiseen.

        Niin, tämän ihmisen pyhyys tulee juuri siitä, (jonka jo toit esille) miten ihminen on saanut USKON syntiensä sovituksesta ja siksi hän on JUMALAN silmin / tahdon katsottuna PYHÄ ja SYNNITÖN,- koska synti käsite ja synnit on sovitettu.
        Niin, tuohon liittyen ; vanhurskas on elävä uskosta.

        Juuri tähän asiaan saumattomasti jäsentyy ihisen uusi mielentila,- joka on siis se näkyvä vaikutus ihmisessä;

        4. Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
        5. Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
        6. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
        7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
        8. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;

        Iloitseminen kumpuaa juuri Herrasta,- syntien sovituksesta ja erikoisesti koko maailman= kollektiivisesti. Kukaan ihminen ei voi iloita Herrassa, jos olisi ymmärrys ja usko, miten Herra sovittaa vain osan maailman synneistä. Kukaan muu kuin Jeesus Kristus ei voi sovittaa maailman / ihmisen syntejä ja tämän johdosta,- sen täyttämisestä Paavali vielä kehoittaa KAHDESTI peräkkäin iloitsemaan Herrasta,- niin ja ei turhasta.

        Mutta,- kuten tiedämme ja näemme, niin ihmisen on ensin omattava näkökyky / ymmärrys, enenkuin hahmottaa asian. Jos ihminen ei hahmota = näe asiaa, niin riitaisuus on valmis. Aivan sama tilanne, jos pohtisi aluetta Muslimien kanssa ja siksi rauhassa eläminen tulee huomioida.

        Iloisuutuutta Herrassa lisää sekin, miten KAIKKI ihmiset tulevat aikanaan valiostetuksi myös tässä asiassa.


      • markku.lievonen

        Tässä on kuvattu erittäin yksinkertaisesti todellisuus ihmisen tilasta ja erkoisesti painotan; JUJMALAN aivoituksiin uskovasta. ilmoitus,- joka on todellisuutta on karua luettavaa;

        14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
        15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
        16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
        17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
        18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
        19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
        20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
        21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
        22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
        23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
        24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

        Siis tuo tila ja käyttäyttyminen ihmisessä on todelllisuutta kuolemaansa / menehtymiseensa asti.
        Siis ihmisen käyttäytyminen,- joka tulee geneettisyydestä / lihallisuudesta ohjaa ihmisen käyttäytymistä ja tahtotilaa, joka tuossa on karua luettavaa.

        Kun ihminen uudestisyntyy / saa JUMALALTA uskon Jeesuksen kautta tuotuihin ilmoituksiin, niin tämä on mielenmuutos ja erikoisesti ihminen saa näkökyvyn tekemiinsä synteihin ja näkökyvyn milloin tekee syntiä. Luonnolllisesti uudestisyntynyt ihminen tekee vähemmän syntiä ajatellen tulevaisuutta verraten sitä menneisyyteensä,- koska armo todella kasvattaa / on kasvattava vaikutukseltaan.

        Niin, väitämpä, miten juuri syntisyyteen liittyy ihmisessä tila,- jossa hänen on erittäin vaikea tunnustaa itselleen mitä hän todellisuudesssa on. Itsensä löytäminen ihmiselle on erittäin haasteellinen asia ja tehtävä. Löytö,- joka ohjaa ihmisen aitoon elämään ja iloisen mielen / tyytyväisyyden omaamiseen.
        Kaksoiselämä / näytteleminen on ihmisessä erittäin voimakas tekijä stressin aiheuttajana. Geneettisyydestä kumpuava persoonallisuus joutuu siten toimimaan ristiriitaisesti ajatellen asiaa tämän päivän termejä käyttäen. Juuri tuota tilaa armossa vaeltaminen näivettää eli Jeesukseen uskovalla on tiedollisuus ja voima ajatella itsestään = lihallisuudestaan sitä, mitä todellisuudesssa on. Siten vailla kiirettä ja kilpailua jne...


      • >>>Jos ei ymmärrä oikein Jumalan sanan opetusta siitä, että Herran Jeesuksen opetuslapsi on yhtä aikaa syntinen ja pyhä, niin silloin voi helposti eksyä tukemaan synnittömyysopin harhaoppia, jonka mukaan uskova ihminen ei tee koskaan syntiä ja on täydellinen. Synnittömyysoppi on ylpeyden synti, joka tekee ihmisestä kovasydämisen ihmisen. <<<

        Jumalaton syntinen ei välttämättä ymmärrä syntiä ollenkaan. Jos hän ymmärtää että hän tekee syntiä, hän ei kuitenkaan välitä siitä, koska hän elää niin kaukana pyhästä Jumalasta. Raamattukin todistaa että syntinen ihminen on vapaa vanhurskaudesta.
        Onhan tälläkin palstalla jatkuvasti jumalattomien syntisten kirjoituksia joissa he pilkkaavat uskovia siitä että uskovat puhuvat synistä joka heidän mielestään on pappien keksimä keino pitää "köyhälistö aisoissa".

        Kun Jumala alkaa kutsua ihmistä ja puhua hänelle, hän alkaa näkemään syntinsä. Hän voi tulla suureen synninhätään. Se johtuu siitä, että Pyhä Henki näyttää hänelle synnin ja synnistä aiheutuvan tuomion.

        Kun syntinen kääntyy pois synneistään ja tulee Herran Jeesuksen Kristuksen luokse, Herran luona on armo ja anteeksiantamus, Herra antaa synnit anteeksi ja vapauttaa syntitaakoista. Sellainen uskoon tullut ihminen kokee vapautuksen synnistä. Hän vapautuu omantunnon syytöksistäkin koska omatuntokin on puhdistettu Jeesuksen verelleä. Hän on puhdas synnistä.

        Tällainen uskova tahtoo pysyä puhtaana synnistä. Siksi hän välttää syntiä ja taistelee syntiä vastaan. Jumalaton syntinen ei tätä tee vaan elää tahallisessa synnissä synnin harjoittajana. Uskova ei elä synnissä vaan Kristuksessa Jeesuksessa ja Hänen vanhurskaudessaan.

        Mitä lähempänä Jumalaa uskova elää, sitä paremmin hän näkee oman raadollisuutensa ja syntinsä. Sitä enemmän hän tarvitsee Jeesusta Kristusta ja Hänen armoaan. Sitä enemmän hän on riippuvainen Jeesuksen veren puhdistuksesta.

        Jumala tahtoo opettaa lapsilleen uskon vanhurskautta. Uskon vanhurskauden ymmärtäminen ei vie ketään ylpeyteen eikä syntiin takaisin. Sen ymmärtäminen on uskossa kasvua, ja vie uskovaa suuremmassa määrin riippuvaiseksi Kristuksesta Jeesuksesta. Uskon vanhurskauden ymmärtänyt uskova juurtuu syvemmälle Kristukseen Jeesukseen, koska hän ymmärtää, että vanhurskaus ja pyhyys on vain Herrassa ja Hänen yhteydessään. Tämä aiheuttaa oikeaa nöyryyttä uskovassa.

        Oikea nöyryys Jumalan edessä on olla samaa mieltä Jumalan kanssa, tuntui miltä tuntui.
        Jumalan mielipiteen uskovasta ihmisestä löydämme Raamatusta. Ihmisten mielipiteen uskovasta kuulemme ja löydämme toisen uskovan suusta ja navasta, ja omastakin navasta, ja sitten suun kautta kuulemme mitä me itse kukin itsessämme näemme. Mutta se ei ratkaise asiaa mitä me itsessämme ja toisessa uskovassa näemme. Ratkaisevaa on se, mitä me näemme Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Sanassa. Sana saakoon ratkaista nämäkin asiat.

        Sanon ehkä ylpeästi mutta näin olen todella havainnut asioiden olevan kun olen tätä uskon taivalta vaeltanut kohta kolkyt vuotta.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Jos ei ymmärrä oikein Jumalan sanan opetusta siitä, että Herran Jeesuksen opetuslapsi on yhtä aikaa syntinen ja pyhä, niin silloin voi helposti eksyä tukemaan synnittömyysopin harhaoppia, jonka mukaan uskova ihminen ei tee koskaan syntiä ja on täydellinen. Synnittömyysoppi on ylpeyden synti, joka tekee ihmisestä kovasydämisen ihmisen. <<<

        Jumalaton syntinen ei välttämättä ymmärrä syntiä ollenkaan. Jos hän ymmärtää että hän tekee syntiä, hän ei kuitenkaan välitä siitä, koska hän elää niin kaukana pyhästä Jumalasta. Raamattukin todistaa että syntinen ihminen on vapaa vanhurskaudesta.
        Onhan tälläkin palstalla jatkuvasti jumalattomien syntisten kirjoituksia joissa he pilkkaavat uskovia siitä että uskovat puhuvat synistä joka heidän mielestään on pappien keksimä keino pitää "köyhälistö aisoissa".

        Kun Jumala alkaa kutsua ihmistä ja puhua hänelle, hän alkaa näkemään syntinsä. Hän voi tulla suureen synninhätään. Se johtuu siitä, että Pyhä Henki näyttää hänelle synnin ja synnistä aiheutuvan tuomion.

        Kun syntinen kääntyy pois synneistään ja tulee Herran Jeesuksen Kristuksen luokse, Herran luona on armo ja anteeksiantamus, Herra antaa synnit anteeksi ja vapauttaa syntitaakoista. Sellainen uskoon tullut ihminen kokee vapautuksen synnistä. Hän vapautuu omantunnon syytöksistäkin koska omatuntokin on puhdistettu Jeesuksen verelleä. Hän on puhdas synnistä.

        Tällainen uskova tahtoo pysyä puhtaana synnistä. Siksi hän välttää syntiä ja taistelee syntiä vastaan. Jumalaton syntinen ei tätä tee vaan elää tahallisessa synnissä synnin harjoittajana. Uskova ei elä synnissä vaan Kristuksessa Jeesuksessa ja Hänen vanhurskaudessaan.

        Mitä lähempänä Jumalaa uskova elää, sitä paremmin hän näkee oman raadollisuutensa ja syntinsä. Sitä enemmän hän tarvitsee Jeesusta Kristusta ja Hänen armoaan. Sitä enemmän hän on riippuvainen Jeesuksen veren puhdistuksesta.

        Jumala tahtoo opettaa lapsilleen uskon vanhurskautta. Uskon vanhurskauden ymmärtäminen ei vie ketään ylpeyteen eikä syntiin takaisin. Sen ymmärtäminen on uskossa kasvua, ja vie uskovaa suuremmassa määrin riippuvaiseksi Kristuksesta Jeesuksesta. Uskon vanhurskauden ymmärtänyt uskova juurtuu syvemmälle Kristukseen Jeesukseen, koska hän ymmärtää, että vanhurskaus ja pyhyys on vain Herrassa ja Hänen yhteydessään. Tämä aiheuttaa oikeaa nöyryyttä uskovassa.

        Oikea nöyryys Jumalan edessä on olla samaa mieltä Jumalan kanssa, tuntui miltä tuntui.
        Jumalan mielipiteen uskovasta ihmisestä löydämme Raamatusta. Ihmisten mielipiteen uskovasta kuulemme ja löydämme toisen uskovan suusta ja navasta, ja omastakin navasta, ja sitten suun kautta kuulemme mitä me itse kukin itsessämme näemme. Mutta se ei ratkaise asiaa mitä me itsessämme ja toisessa uskovassa näemme. Ratkaisevaa on se, mitä me näemme Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Sanassa. Sana saakoon ratkaista nämäkin asiat.

        Sanon ehkä ylpeästi mutta näin olen todella havainnut asioiden olevan kun olen tätä uskon taivalta vaeltanut kohta kolkyt vuotta.

        >>>Oikea nöyryys Jumalan edessä on olla samaa mieltä Jumalan kanssa, tuntui miltä tuntui.<<<

        Sanottakoon vielä, että ihmisten mielestä tämä ei ole nöyryyttä vaan monta kertaa ylpeyttä. Jumalan kanssa samaa mieltä oleminen on joidenkin mielestä ylpeyttä. Sillä, kun Jumala sanoo jotakin, ja ja uskova pitää siitä kiinni, vaikka hän näkee oman todellisuutensa eri tavalla, hän on toisten uskovien mielestä ylpeä, eikä hyväksy itseään sellaisena kuin hän itse ja kaverit hänet näkevät. Tässäkin ketjussa on tullut selvästi esille Jumalan näkökanta uskovasta ja sitten ihmisten näkökanta uskovasta.

        Uskova nähdään syntisenä omien vajavien tekojensa perusteella. Silloin katsotaan ihmiseen ja hänen tekoihinsa ja epäonnistumisiin. Tällöin ihminen on auktoriteetti.

        Uskova voidaan myös nähdä vanhurskaana Jumalan teon perusteella. Silloin katsotaan Kristukseen Jeesukseen ja Hänen tekoihinsa uskovalle ja uskovassa. Tällöin Jumalan ilmoitus, Jumalan Sana uskovasta on auktoriteetti.

        Mutta, mutta, ...

        Se, joka pitää kiinni Jumalan Sanan ilmoituksesta, on monien uskovien mielestä ylpeä, ja jopa harhaoppinen, koska hän ei hyväksy sitä, mitä näkee itsessään. Tai hän on niin ylpeä ettei tunnusta itsessään syntiä. En ole tällä palstalla lukenut yhtään kirjoitusta jossa kirjoittaja todella vakavasti väittäisi päässeensä synnittömään tilaan omien tekojensa perusteella. Silti säännöllisesti saamme lukea näitä tulkintoja toisen teksteistä.

        Minunkaan kirjoitukset eivät ole synnittömyysoppia. En opeta sellaista oppia ettei uskova voi tehdä mitään syntiä. Pyrin tuomaan esille Jumalan vanhurskautta ja täydellistä anteeksiantamusta.

        Saatana on synnin lähde. Hän pitää omiaan kiinni synnissä. Hän ei tahdo päästää vankejaan vapauteen.

        Jeesus Kristus tuli vapauttamaan synnin orjia vapauteen. Hän vapauttaa synnistä ja kuolemasta ja Perkeleen vallasta. Mutta vihollinen ei tahdo päästää edes Jumalan lapsia täydelliseen vapauteen synnistä. Saatana tahtoo pitää vielä kuitenkin vähän kiinni. Hän sanoo: "Onko Jumala todellakin sanonut? Katso itseesi! Mitä näet ja koet itsessäsi? Eikö se ole auktoriteetti? Ei Jumalan ilmoitus voi olla totta, koska näet itsessäsi syntiä?"
        Onko tuttua?


      • Usko.Toivonen

        Tästä" Jaikal91":n kommentista iloitsen, se on hyvää pohdintaa, jossa kaikki pisteet annetaan Herralle Jeesukselle.

        Kannattaa lukea tuo kommentti useaan kertaan hitaasti ja ymmärryksellä.

        Uskovan tuntomerkki Raamatun ilmoituksen mukaan on se, että Hän jatkuvasti turvaa Vapahtajaan, Herraan Jeesukseen, katse on Jumalan Pojassa, Pelastajassa.

        13. Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa;
        14. ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat".
        ( Apt. 9. )

        Jeesuksen pyhät, Jumalan seurakunnan jäsenet, uskovat, katsovat Jumalan Hengen kuljettamina Vapahtajaansa ja huutavat avukseen Herranaan Jeesusta Kristusta.

        Vihollinen pyrkii lumoamaan ihmisen katsomaan itseään ja omaa ansiotaan, kuten Paavali tuo esille Galatalaiskirjeen 3. luvussa

        1. Oi te älyttömät galatalaiset! Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna?
        3. Niinkö älyttömiä olette? Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?

        Ei ole ketään toista Pelastajaa, kuin Herra Jeesus.

        12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
        ( Apt. 4. )

        Jeesuksen pyhä, turvautuu ainoaan Pelastajaan, joka omalla verellään on ansainnut Jumalan seurakunnan itselleen.

        28. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.
        ( Apt. 20. )


    • markku.lievonen

      Kerroppa jaikal tai muut lukijat / kirjoittajat. Mitä merkitystä tai hyötyä tai vaikutusta on tällä otsikon mukaisella asialla Jeesukseen uskovan ihmisen mielialaan tai yleensä elämän laatuun?

      Syntiset vai pyhät uskovat?

      Niin, mikä vaikutus tämän asian ymmärtämisellä on Öllölän mummon arkeen tai sinun / minun.

      Väitän.- koska tiedän, miten syntisyytensä tunteminen ja tiedostaminen on punainen lanka Herrassa iloitsemiseen. Siis on aihe ja motiivi iloitsemiseen ja omata tyytyväisyys yhdessä iloitsemisen kanssa.
      Kutan aina erittelen, niin nauru ihmisessä on reagoimistila ja sitä ei tule sotkea iloitsemiseen. Iloitseminen on mielenlaatu,- ei reagoimistila.

      • >>>Niin, mikä vaikutus tämän asian ymmärtämisellä on Öllölän mummon arkeen tai sinun / minun.<<<

        Sillä ei ole mitään vaikutusta sellaisen ihmisen arkeen, joka ei koskaan ole ollut synnintunnossa eikä koskaan ole kokenut eikä koe vanhurskauden nälkää (Matt 5:6). Muttta se, jolla on vanhurskauden nälkä ja jano, on autuas, Jeesuksen Sanojen mukaan.
        Tämä siksi, koska sellainen ihminen ravitaan vanhurskaudella.


      • markku.lievonen
        Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Niin, mikä vaikutus tämän asian ymmärtämisellä on Öllölän mummon arkeen tai sinun / minun.<<<

        Sillä ei ole mitään vaikutusta sellaisen ihmisen arkeen, joka ei koskaan ole ollut synnintunnossa eikä koskaan ole kokenut eikä koe vanhurskauden nälkää (Matt 5:6). Muttta se, jolla on vanhurskauden nälkä ja jano, on autuas, Jeesuksen Sanojen mukaan.
        Tämä siksi, koska sellainen ihminen ravitaan vanhurskaudella.

        Ihmisen omistaessa tämän mielentilan, niin mitään oppisi ei tuo lisäää;

        4. Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
        5. Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
        6. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
        7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
        8. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;

        Lisäksi painotan,- ettei kukaan ihminen voi näytellä tuota mielentilaa, jonka JUMALA on tehnyt ja ohjannut. Ihmisen osa om vain havainnoida itsestään, onko sitä vai ei. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin ihmisen on omattava itsetuntemus itseensä nähdä syntisyytensä, josta on kokenut syntien anteeksi saamisen. Öllölän mummo elää arkeaan juuri tuossa tilassa nauttien elämästään.

        Tila, joka ei rasita ihmisen olemusta ja siten ei aktivoi stressiä.Stressitila, joka on tämän päivän ihmisessä kirouksen omainen tila. Niin, en tiedä onko sattuma,- vaiko JUMALA vahvistaa uusia alueita, joita pohdin, mutta todellisuus on. Avaampa vaikka minkä kanavan, niin siellä pohditaan stressin vaikutusta. Toivon hartaasti miten JUMALA olisi ohjannut ihmisiä näkemään aluetta. Stressi ja sen ilmeneminen ja vaikutus eri muodoin.
        Huomaa, etten käsittele uskoa fitiivisenä asiana,- vaan todellisuudesta käsin havainnoivasti. Vanhurskauden vaikutus lepo ja rauha,- stressitön tila tyytyväisyydessä.

        Pyri käsittelemään Raamatun ilmolituksia siten, että jäsennät sen todellisuuteen,- jonka Öllölän mummokin voi havainnoida miten elävä on edelleen JUMALAN ilmoitukset.


      • markku.lievonen kirjoitti:

        Ihmisen omistaessa tämän mielentilan, niin mitään oppisi ei tuo lisäää;

        4. Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
        5. Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
        6. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
        7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
        8. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;

        Lisäksi painotan,- ettei kukaan ihminen voi näytellä tuota mielentilaa, jonka JUMALA on tehnyt ja ohjannut. Ihmisen osa om vain havainnoida itsestään, onko sitä vai ei. Kuten jo aiemmin mainitsin, niin ihmisen on omattava itsetuntemus itseensä nähdä syntisyytensä, josta on kokenut syntien anteeksi saamisen. Öllölän mummo elää arkeaan juuri tuossa tilassa nauttien elämästään.

        Tila, joka ei rasita ihmisen olemusta ja siten ei aktivoi stressiä.Stressitila, joka on tämän päivän ihmisessä kirouksen omainen tila. Niin, en tiedä onko sattuma,- vaiko JUMALA vahvistaa uusia alueita, joita pohdin, mutta todellisuus on. Avaampa vaikka minkä kanavan, niin siellä pohditaan stressin vaikutusta. Toivon hartaasti miten JUMALA olisi ohjannut ihmisiä näkemään aluetta. Stressi ja sen ilmeneminen ja vaikutus eri muodoin.
        Huomaa, etten käsittele uskoa fitiivisenä asiana,- vaan todellisuudesta käsin havainnoivasti. Vanhurskauden vaikutus lepo ja rauha,- stressitön tila tyytyväisyydessä.

        Pyri käsittelemään Raamatun ilmolituksia siten, että jäsennät sen todellisuuteen,- jonka Öllölän mummokin voi havainnoida miten elävä on edelleen JUMALAN ilmoitukset.

        >>>Kuten jo aiemmin mainitsin, niin ihmisen on omattava itsetuntemus itseensä nähdä syntisyytensä, josta on kokenut syntien anteeksi saamisen.<<<

        Kyllä se Markku on niin, että Jeesus Kristus on kaiken perusta. Hän on A ja O, alku ja loppu, Jokaisen ihmisen pelastus alkaa katsomalla Jeesukseen, katsekontaktista Vapahtajan kanssa. ihminen ei voi saada syntiään anteeksi, ellei hän katso Jeesukseen. Anteeksi saaminen on siis Jeesukseessa Kristuksessa. Anteeksi antaminen virtaa Jeesuksesta Kristuksesta ihmiseen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.

        Sen jälkeen ilo on Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa juuri siitä syystä, kun synti ei enää mieltä paina. Vai olisiko Jumalan tahto, että nyt uskova kääntäisi katseensa omaan napaansa ja murehtisi sitä, mitä navasta vielä löytää? Mistä voima kilvoitteluun ja taisteluun syntiä vastaan tulee? Ei varmasti omasta navasta! Ps 34:6 "Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu."

        Terve uskova ei tuijota enään omaan napaansa vaan Herraan. Omasta navasta ei löydy voimaa kilvoitteluun. Eikä sieltä saa voimaa uskon vaellukseen. Oma napa masentaa. Ehkä siksi Raamattu osoittaakin meille toista paljon parempaa ja mielenkiintoisempaa katselun ja ihailun kohdetta. Jos kysyttäisiin Jumalalta mihin uskovan tulee tuijottaa, omaan napaansa, vai Herraan, minkä vastauksen uskot saavasi?

        Hebrealaiskirje:12:1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, SILMÄT LUOTUINA uskon alkajaan ja täyttäjään, JEESUKSEEN, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. AJATELKAA HÄNTÄ, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ETTETTE VÄSYISI JA MENETTÄISI TOIVOANNE.

        Ehkä juuri sen tähden sielujemme vihollinen pyrkii pitämään uskovien katseet omassa ja naapurin navassa, koska se, mitä siellä näemme, masentaa. Silloin uskovalla on vaara väsyä ja menettää toivonsa pelastuksesta. Siksi Jumala ei tarkoita että uskovan tulee tuijottaa itseensä. Terve itsetutkistelu on paikallaan, mutta sairaaloinen omaan napaan juuttuminen ei ole Jumalan tahto eikä Jumalan vaikuttamaa nöyryyttä. Saatana kyllä pyrkii pukemaan sen nöyryydeksi, mutta se ei ole Jumalan mielen mukaista nöyryyttä.

        Jumala tahtoo, että uskovan katse on kiinni siinä kohteessa, mistä anteeksi antamus ja elämä alunpitäenkin tuli uskovalle. Sieltä, samasta lähteestä, se virtaa edelleenkin. Sieltä tulee myös ilo ja voima taistella syntiä vastaan.

        Sitten on Pyhä Henki Voimaksi tässä taistelussa. Mutta se on toinen asia. Mainittakoon kuitenkin, että myös Pyhä Henki saadaan katsomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen.


      • markku.lievonen
        Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Kuten jo aiemmin mainitsin, niin ihmisen on omattava itsetuntemus itseensä nähdä syntisyytensä, josta on kokenut syntien anteeksi saamisen.<<<

        Kyllä se Markku on niin, että Jeesus Kristus on kaiken perusta. Hän on A ja O, alku ja loppu, Jokaisen ihmisen pelastus alkaa katsomalla Jeesukseen, katsekontaktista Vapahtajan kanssa. ihminen ei voi saada syntiään anteeksi, ellei hän katso Jeesukseen. Anteeksi saaminen on siis Jeesukseessa Kristuksessa. Anteeksi antaminen virtaa Jeesuksesta Kristuksesta ihmiseen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.

        Sen jälkeen ilo on Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa juuri siitä syystä, kun synti ei enää mieltä paina. Vai olisiko Jumalan tahto, että nyt uskova kääntäisi katseensa omaan napaansa ja murehtisi sitä, mitä navasta vielä löytää? Mistä voima kilvoitteluun ja taisteluun syntiä vastaan tulee? Ei varmasti omasta navasta! Ps 34:6 "Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu."

        Terve uskova ei tuijota enään omaan napaansa vaan Herraan. Omasta navasta ei löydy voimaa kilvoitteluun. Eikä sieltä saa voimaa uskon vaellukseen. Oma napa masentaa. Ehkä siksi Raamattu osoittaakin meille toista paljon parempaa ja mielenkiintoisempaa katselun ja ihailun kohdetta. Jos kysyttäisiin Jumalalta mihin uskovan tulee tuijottaa, omaan napaansa, vai Herraan, minkä vastauksen uskot saavasi?

        Hebrealaiskirje:12:1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, SILMÄT LUOTUINA uskon alkajaan ja täyttäjään, JEESUKSEEN, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. AJATELKAA HÄNTÄ, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ETTETTE VÄSYISI JA MENETTÄISI TOIVOANNE.

        Ehkä juuri sen tähden sielujemme vihollinen pyrkii pitämään uskovien katseet omassa ja naapurin navassa, koska se, mitä siellä näemme, masentaa. Silloin uskovalla on vaara väsyä ja menettää toivonsa pelastuksesta. Siksi Jumala ei tarkoita että uskovan tulee tuijottaa itseensä. Terve itsetutkistelu on paikallaan, mutta sairaaloinen omaan napaan juuttuminen ei ole Jumalan tahto eikä Jumalan vaikuttamaa nöyryyttä. Saatana kyllä pyrkii pukemaan sen nöyryydeksi, mutta se ei ole Jumalan mielen mukaista nöyryyttä.

        Jumala tahtoo, että uskovan katse on kiinni siinä kohteessa, mistä anteeksi antamus ja elämä alunpitäenkin tuli uskovalle. Sieltä, samasta lähteestä, se virtaa edelleenkin. Sieltä tulee myös ilo ja voima taistella syntiä vastaan.

        Sitten on Pyhä Henki Voimaksi tässä taistelussa. Mutta se on toinen asia. Mainittakoon kuitenkin, että myös Pyhä Henki saadaan katsomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen.

        >>>Vai olisiko Jumalan tahto, että nyt uskova kääntäisi katseensa omaan napaansa ja murehtisi sitä, mitä navasta vielä löytää?<<<

        Toisaalta turhaa tämäkin kesksutelu, koska omaan aivan eri uskon ja ymmärfryksen tästäkin alueesta . Uskonto, jota harjoitat on aivan eri käsite lähes joka alueelta mitä Jeesus opetti / apostolit.

        Terve apostolien optuksen kautta ymmärretty usko nimen omaan kiinnittää ihmistä valvomaan itseään. Tavallaan tarkkailusta on kysymys. tutkimisesta itseään;

        16. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.

        5. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; TUTKIKAA ITSEÄNNE. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

        On tunne kuin keskustelisi muslimin kanssa tms. , niin etäällä on näkemyksemme aiheesta ja erikoisesti tiestä, joka johtaa ihmisen mielen iloitsemiseen Herrassa. No, ei uutta auringon alla.


      • markku.lievonen kirjoitti:

        >>>Vai olisiko Jumalan tahto, että nyt uskova kääntäisi katseensa omaan napaansa ja murehtisi sitä, mitä navasta vielä löytää?<<<

        Toisaalta turhaa tämäkin kesksutelu, koska omaan aivan eri uskon ja ymmärfryksen tästäkin alueesta . Uskonto, jota harjoitat on aivan eri käsite lähes joka alueelta mitä Jeesus opetti / apostolit.

        Terve apostolien optuksen kautta ymmärretty usko nimen omaan kiinnittää ihmistä valvomaan itseään. Tavallaan tarkkailusta on kysymys. tutkimisesta itseään;

        16. Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.

        5. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; TUTKIKAA ITSEÄNNE. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.

        On tunne kuin keskustelisi muslimin kanssa tms. , niin etäällä on näkemyksemme aiheesta ja erikoisesti tiestä, joka johtaa ihmisen mielen iloitsemiseen Herrassa. No, ei uutta auringon alla.

        Iloitsetko sinä Herrassa siitä, mitä näet itsessäsi vai iloitsetko Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta? Jos iloitset itsessäsi näkemistä asioista, mikä siellä on sellaista, mikä antaa iloa? Onko ilosi aihe Herra Jeesus Kristus vai jokin itsessäsi oleva asia?

        Minä iloitsen Jeesuksesta Kristuksesta, joka on minun vanhurskauteni ja pyhitykseni.
        En ole vielä kuullut muslimien iloitsevan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. He eivät iloitse Jeesuksesta Kristuksesta.

        Vai tarkoitatko uskoon tulleita entisiä muslimeja, kun vertaat minua muslimeihin, että olen heitä lähempänä kuin sinä? Jos taas sinä olet kaukana näistä uskoon tulleista entisistä muslimeista, missä sinä olet hengellisesti, koska olet heistä kaukana?

        Mutta minä todellakin voin olla lähempänä muslimeja kuin sinä. Siinä sinä voit olla oikeassa. Mutta opissa olen heistä kauempana kuin sinä. Sinähän uskot samalla tavalla Jeesuksesta kuin muslimit uskovat, että Jeesus ei ole Jumala. Minä taas uskon aivan eri tavalla. Uskon että Jeesus on Jumala.

        Niin, kerrohan Markku missä maastossa sinä olet kristittyihin ja muslimeihin nähden opissa, koska minä olen mielestäsi heitä lähempänä kuin sinä.

        >>>On tunne kuin keskustelisi muslimin kanssa tms. , niin etäällä on näkemyksemme aiheesta<<<

        >>>5. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; TUTKIKAA ITSEÄNNE. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. <<<

        Hyvä että sinäki todistat että meidän tulee koetella itseämme ja tunnustella, että onko Jeesus Kristus minussa. Katse on siis tässäkin kohtaa Jeesuksessa ja sen tutkimisessa, ONKO JEESUS MINUSSA. Ei käsketty tarkkailemaan naapuria.

        Meidän tulee siis kiinnittää huomiomme itsessämme olevaan Jeesukseen Kristukseen.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Kuten jo aiemmin mainitsin, niin ihmisen on omattava itsetuntemus itseensä nähdä syntisyytensä, josta on kokenut syntien anteeksi saamisen.<<<

        Kyllä se Markku on niin, että Jeesus Kristus on kaiken perusta. Hän on A ja O, alku ja loppu, Jokaisen ihmisen pelastus alkaa katsomalla Jeesukseen, katsekontaktista Vapahtajan kanssa. ihminen ei voi saada syntiään anteeksi, ellei hän katso Jeesukseen. Anteeksi saaminen on siis Jeesukseessa Kristuksessa. Anteeksi antaminen virtaa Jeesuksesta Kristuksesta ihmiseen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.

        Sen jälkeen ilo on Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa juuri siitä syystä, kun synti ei enää mieltä paina. Vai olisiko Jumalan tahto, että nyt uskova kääntäisi katseensa omaan napaansa ja murehtisi sitä, mitä navasta vielä löytää? Mistä voima kilvoitteluun ja taisteluun syntiä vastaan tulee? Ei varmasti omasta navasta! Ps 34:6 "Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu."

        Terve uskova ei tuijota enään omaan napaansa vaan Herraan. Omasta navasta ei löydy voimaa kilvoitteluun. Eikä sieltä saa voimaa uskon vaellukseen. Oma napa masentaa. Ehkä siksi Raamattu osoittaakin meille toista paljon parempaa ja mielenkiintoisempaa katselun ja ihailun kohdetta. Jos kysyttäisiin Jumalalta mihin uskovan tulee tuijottaa, omaan napaansa, vai Herraan, minkä vastauksen uskot saavasi?

        Hebrealaiskirje:12:1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, SILMÄT LUOTUINA uskon alkajaan ja täyttäjään, JEESUKSEEN, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. AJATELKAA HÄNTÄ, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ETTETTE VÄSYISI JA MENETTÄISI TOIVOANNE.

        Ehkä juuri sen tähden sielujemme vihollinen pyrkii pitämään uskovien katseet omassa ja naapurin navassa, koska se, mitä siellä näemme, masentaa. Silloin uskovalla on vaara väsyä ja menettää toivonsa pelastuksesta. Siksi Jumala ei tarkoita että uskovan tulee tuijottaa itseensä. Terve itsetutkistelu on paikallaan, mutta sairaaloinen omaan napaan juuttuminen ei ole Jumalan tahto eikä Jumalan vaikuttamaa nöyryyttä. Saatana kyllä pyrkii pukemaan sen nöyryydeksi, mutta se ei ole Jumalan mielen mukaista nöyryyttä.

        Jumala tahtoo, että uskovan katse on kiinni siinä kohteessa, mistä anteeksi antamus ja elämä alunpitäenkin tuli uskovalle. Sieltä, samasta lähteestä, se virtaa edelleenkin. Sieltä tulee myös ilo ja voima taistella syntiä vastaan.

        Sitten on Pyhä Henki Voimaksi tässä taistelussa. Mutta se on toinen asia. Mainittakoon kuitenkin, että myös Pyhä Henki saadaan katsomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen.

        "... ihminen ei voi saada syntiään anteeksi, ellei hän katso Jeesukseen. "

        Päteekö tämä kaikkien aikojen ihmisiin, myös niihin, jotka eivät ole koskaan kuulleet mitään Jeesuksesta tai Raamatusta?


      • unitaari kirjoitti:

        "... ihminen ei voi saada syntiään anteeksi, ellei hän katso Jeesukseen. "

        Päteekö tämä kaikkien aikojen ihmisiin, myös niihin, jotka eivät ole koskaan kuulleet mitään Jeesuksesta tai Raamatusta?

        En keskustele tässä ketjussa kolminaisuudesta.
        Jos vastaan kysymykseesi, keskustelu kääntyy
        kolminaisuusväittelyyn. Ja siihen en ryhdy tässä
        ketjussa.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        En keskustele tässä ketjussa kolminaisuudesta.
        Jos vastaan kysymykseesi, keskustelu kääntyy
        kolminaisuusväittelyyn. Ja siihen en ryhdy tässä
        ketjussa.

        Kolminaisuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ne ihmiset ovat saaneet syntinsä anteeksi, jotka eivät ole kuulleet mitään Jeesukseta tai Raamatusta (esim. ne ihmiset, jotka elivät ennen Raamatun kirjoitusten syntyä kuten Hanok/Eenok ja monet vielä hänen jälkeensä alkaen isästämme Aabrahamista, joka ei Raamattua lukenut, koska hänellä ei sitä ollut)...


      • unitaari kirjoitti:

        Kolminaisuudella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ne ihmiset ovat saaneet syntinsä anteeksi, jotka eivät ole kuulleet mitään Jeesukseta tai Raamatusta (esim. ne ihmiset, jotka elivät ennen Raamatun kirjoitusten syntyä kuten Hanok/Eenok ja monet vielä hänen jälkeensä alkaen isästämme Aabrahamista, joka ei Raamattua lukenut, koska hänellä ei sitä ollut)...

        Kysytkö sen tähden, että et tiedä, ja tahtot tietoa?
        Vai kysytkö, jotta pääsisit paljastamaan jakalin
        väärät opit ja opettamaan häntä kuinka asiat ovat?


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Kysytkö sen tähden, että et tiedä, ja tahtot tietoa?
        Vai kysytkö, jotta pääsisit paljastamaan jakalin
        väärät opit ja opettamaan häntä kuinka asiat ovat?

        Unitaari ei saanut käännettyä tätä ketjua kolminaisuusriitelyksi.
        Niin hän aloitti uuden ketjun, jossa häpäisee Herran Jeesuksen
        ja mitätöi kaikki Raamatun ilmoitukset, mitkä eivät sovi hänen
        oppeihinsa.

        Aloitustekstinsä hän todennäköisesti kopsasi jostakin vanhasta
        viestistään, joka varmasti on ollut hänellä koneella pitkän aikaa
        talletettuna. Ehkä se on ollut tällä palstallakin joskus luettavissa.

        Ja uskovat lähtivät mukaan riitelyyn ja jankkaamiseen aiheesta,
        josta ei koskaan päästä yhteisymmärrykseen. Jeesuksen kieltäjät
        eivät ole kiinnostuneet Jumalan ilmoituksesta, vaan oman oppinsa
        levittämisestä. Heille ei merkitse mitään se, mitä heidän vastustaja
        kirjoittaa. Ainoa merkitys heille niissä on se, että pääsevät jatkamaan
        Herran häpäisyä ja Sanan polkemista ja mitätöimistä.

        Minä ihmettelen sitä, että Jumalan vanhurskaudesta ei synny
        keskustelua, kukaan ei tahdo tuoda esille Jumalan tekoja. Mutta
        kolminaisuudesta riidellään alinomaan, ja vielä samoilla argumenteilla
        ja samoilla jakeilla. Minäkin voisin kopsata omia vanhoja viestejäni ja
        osallistua vääntöön, mutta en katso riitelyn tuottavan hyvää hedelmää,
        niin annan olla tällä kertaa.

        Koska minulla ei ole Jumalan Sanaa parempia argumentteja, ja Sanaa
        nämä vänkääjät eivät ota miksikään, eivät usko, niin uusia panoksia en
        ryhdy ostamaan kierrätyskeskuksista tai loppiksista.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Kysytkö sen tähden, että et tiedä, ja tahtot tietoa?
        Vai kysytkö, jotta pääsisit paljastamaan jakalin
        väärät opit ja opettamaan häntä kuinka asiat ovat?

        On totta, että en tiedä totuutta kaikista asioista, kuten esimerkiksi siitä, millä perusteilla Jumala tuomitsee ne ihmiset, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta tai Raamatusta, tai jotka ovat kuolleet sikiöinä tai liian nuorina ollakseen kykeneviä tekemään valintoja hyvän ja pahan välillä (synnin tai vanhurskauden tekoja).

        Kysyin tätä asiaa, koska esitit väitteesi ikään kuin absoluuttina, jota se ei tietenkään ole. Tajuat itsekin sen, että kaikki ihmiset eivät ole kuulleet eläessään Jeesuksesta tai Raamatusta ja siitä huolimatta Jumala voi tuomita heidät oikein, tekojensa mukaan, niin kuin Raamattu sanoo. Mitä sitten, jos joku ei ole tehnyt hyvää tai pahaa (sikiöt ja pienet lapset)? No, se jääköön Jumalan ratkaistavaksi asiaksi.


    • Tämän ketjun otsikko on hiukan epälooginen.
      Syntisen vastakohta ei ole pyhä.

      Syntisen vastakohta on synnitön.
      Eli kysymys kuuluu:
      Syntiset vai synnittömät uskovat?

      Minulla on auto. Kolmetoista vuotta vanha.
      Minä olen pessyt sitä vähän väliä.
      Mutta suurimman osan ajasta
      tai oikeastaan ihan koko ajan se on silti likainen.

      Siis onko minulla likainen vai puhdas auto.
      En tiedä.

      Jos sanon, että minulla on puhdas auto,
      niin ei sitä kyllä kukaan usko,
      kun se on aina likainen, kun ovat sen nähneet.

      Ei sitä kukaan koskaan ole pihalle tullut ihailemaan
      heti pesun jälkeen.
      Ja ennenkuin se on edes maantielle asti päässyt,
      se on aina jo likainen enemmän tai vähemmän.

      Mutta pääasia on, että se on minun.
      Minä olen sen kerran lunastanut itselleni hirvittävän suurella hinnalla.
      Siksi se on pyhitetty eli erotettu minulle.

      • markku.lievonen

        No, nyt oli asiaa valaiseva kirjoitus. Asia on juuri noin mitä pohdit ja erittäin hyvin istuva.
        Jos haluaa laajentaa, niin autosi on aina puhdas, jos et käytä sitä, vaan säilytät sitä tallissa. Joku taas on sanonut ettei ihminen tee syntiä nukkuessaan.


      • Tästä tekstistäsi huomaan, että ymmärrät pyhän synnittömäksi ihmiseksi.
        Niin ei Raamattu asiaa ilmoita, ja minä kirjoitan Raamatun ilmoituksesta.

        Tämä on se ainainen väärinkäsitys, ja siitä johtuu erimielisyydet ja riidat
        tätä asiaa käsiteltäessä. Yksi puhuu Jumalan teoista ja uskovan asemasta
        pyhänä Jumalan edessä. Toinen puhuu uskovan synnittömyydestä, ts. hänen
        omista teoistaan. Ne eivät teitenkään ole koskaan täydelliset, ts. synnittömät.

        Tai voisimme myös sanoa näin: Yksi puhuu Jumalasta, toinen ihmisestä.
        Yksi katsoo Jumalaan ja Hänen saavutuksiin ihmiselle ja ihmisessä. Toinen
        katsoo ihmiseen ja ihmisen saavutuksiin, tai paremminkin epäonnistumisiin.
        Kun ihmistä katsotaan, aina nähdään epäonnistumisia koska ihminen ja hänen
        teot ovat aina vajavia. Mutta tässä ketjussa ei ole kysymys ihmisen teoista
        ja ihmisen saavutuksista.

        Ymmärrämme, että tässä asiassa ei voida päästä yhteisymmärrykseen, mikäli
        meillä on eri perusta ja katsomme eri kohdetta. Sinä katsot likaista autoa,
        minä katson auton pesijää. Voisimmeko kääntä katseemme auton pesijään?

        Jos sinä olet pyhä ja sinä puhdistat autosi ja erotat sen itsellesi palvelemaan
        sinua, autosi on pyhä. Autosi pyhyys ei perustu auton puhtauteen, ei merkkiin
        eikä mihinkään muuhunkaan auton ominaisuuteen. Auton pyhyys perustuu
        sinuun, joka olet pyhittänyt auton itsellesi, ja joka olet pyhä.

        Jumalalle erotetut esineet ja ihmiset ovat kaikki pyhiä.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Tästä tekstistäsi huomaan, että ymmärrät pyhän synnittömäksi ihmiseksi.
        Niin ei Raamattu asiaa ilmoita, ja minä kirjoitan Raamatun ilmoituksesta.

        Tämä on se ainainen väärinkäsitys, ja siitä johtuu erimielisyydet ja riidat
        tätä asiaa käsiteltäessä. Yksi puhuu Jumalan teoista ja uskovan asemasta
        pyhänä Jumalan edessä. Toinen puhuu uskovan synnittömyydestä, ts. hänen
        omista teoistaan. Ne eivät teitenkään ole koskaan täydelliset, ts. synnittömät.

        Tai voisimme myös sanoa näin: Yksi puhuu Jumalasta, toinen ihmisestä.
        Yksi katsoo Jumalaan ja Hänen saavutuksiin ihmiselle ja ihmisessä. Toinen
        katsoo ihmiseen ja ihmisen saavutuksiin, tai paremminkin epäonnistumisiin.
        Kun ihmistä katsotaan, aina nähdään epäonnistumisia koska ihminen ja hänen
        teot ovat aina vajavia. Mutta tässä ketjussa ei ole kysymys ihmisen teoista
        ja ihmisen saavutuksista.

        Ymmärrämme, että tässä asiassa ei voida päästä yhteisymmärrykseen, mikäli
        meillä on eri perusta ja katsomme eri kohdetta. Sinä katsot likaista autoa,
        minä katson auton pesijää. Voisimmeko kääntä katseemme auton pesijään?

        Jos sinä olet pyhä ja sinä puhdistat autosi ja erotat sen itsellesi palvelemaan
        sinua, autosi on pyhä. Autosi pyhyys ei perustu auton puhtauteen, ei merkkiin
        eikä mihinkään muuhunkaan auton ominaisuuteen. Auton pyhyys perustuu
        sinuun, joka olet pyhittänyt auton itsellesi, ja joka olet pyhä.

        Jumalalle erotetut esineet ja ihmiset ovat kaikki pyhiä.

        Ketjun aloitusteksti ei käsittele uskovan tekoja, onnistumisia tai epäonnistumisia
        ollenkaan. Aloituksessa puhutaan Jumalan onnistumisesta ja Jumalan teosta
        ja teoista uskovalle ja uskovassa.

        Todettakoon siis vielä kerran:

        Pyhällä uskovalla tarkoitetaan uskovan asemaa pyhän Jumalan edessä, ei hänen tekojaan. Pyhä on siis uskovan asema Jumalan edessä. Sillä ei ole mitään tekemistä uskovan onnistumisten tai epäonnistumisten kanssa. Pyhä uskova ei siis tarkoita sitä, että hän on synnitön omien tekojensa perusteella.

        Jumalan lapsi on aina pyhä huolimatta hänen onnistumisistaan tai epäonnistumisista.
        Johannes kirjoittaa pyhille Jumalan lapsille kehotuksen etteivät he tekisi syntiä,
        ja, että jos joku tekeekin syntiä, meillä on Puolustaja Jumalan luona, Jeesus Kristus,
        joka on meidän syntiemme sovitus.

        Paavali kirjoittaa korinttolaisille uskoville jotka ovat pyhiä. Sitten hän nuhtelee heitä vakavista synneistä. Jos ihmisjärki olisi johtanut kirjoittajaa, hän ei olisi sanonut Korintton uskovia pyhiksi uskoviksi. Mutta koska Pyhä Henki oli sanelijana, Paavali kirjoitti Pyhän Hengen mielipiteen Korintton uskovista. Ja se on totisesti erilainen kuin ihmisten mielipide.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Ketjun aloitusteksti ei käsittele uskovan tekoja, onnistumisia tai epäonnistumisia
        ollenkaan. Aloituksessa puhutaan Jumalan onnistumisesta ja Jumalan teosta
        ja teoista uskovalle ja uskovassa.

        Todettakoon siis vielä kerran:

        Pyhällä uskovalla tarkoitetaan uskovan asemaa pyhän Jumalan edessä, ei hänen tekojaan. Pyhä on siis uskovan asema Jumalan edessä. Sillä ei ole mitään tekemistä uskovan onnistumisten tai epäonnistumisten kanssa. Pyhä uskova ei siis tarkoita sitä, että hän on synnitön omien tekojensa perusteella.

        Jumalan lapsi on aina pyhä huolimatta hänen onnistumisistaan tai epäonnistumisista.
        Johannes kirjoittaa pyhille Jumalan lapsille kehotuksen etteivät he tekisi syntiä,
        ja, että jos joku tekeekin syntiä, meillä on Puolustaja Jumalan luona, Jeesus Kristus,
        joka on meidän syntiemme sovitus.

        Paavali kirjoittaa korinttolaisille uskoville jotka ovat pyhiä. Sitten hän nuhtelee heitä vakavista synneistä. Jos ihmisjärki olisi johtanut kirjoittajaa, hän ei olisi sanonut Korintton uskovia pyhiksi uskoviksi. Mutta koska Pyhä Henki oli sanelijana, Paavali kirjoitti Pyhän Hengen mielipiteen Korintton uskovista. Ja se on totisesti erilainen kuin ihmisten mielipide.

        Pyhä ei muutu syntiseksi vaikka hän tekisi syntiä. Hänen pyhyytensä kun ei johdu
        hänestä eikä hänen teoistaan. Herra Jeesus Kristus on uskovan pyhitys.
        Sillä perusteella uskova on pyhä. Jumala on pyhittänyt uskovan Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti. Se on Jumalan puolelta täydellinen ja lopullinen pyhitys.

        Jumala onnistui ja onnistuu aina uskovan pyhittämisessä täydellisesti. Jumala ei voi epäonnistua missään teoissaan. Ja Jumala on pyhittänyt Jeesukseen Kristukseen
        uskovan ihmisen.

        Pyhitys on: Uskova on maailmasta irti irrotettu ja yhdistetty Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hänet on asetettu Kristukseen Jeesukseen elämään Jumalassa,
        Hänen yhteydessään. Jumala on tehnyt tämän uskovassa ja uskovalle.

        Jumalan yhteydessä, Kristuksessa Jeesuksessa, ei ole yhtään syntistä ihmistä. Joka ikinen Hänen yhteydessään, Hänessä, elävä uskova on pyhä.

        Herra Jeesus Kristus on pyhä. Hän uskovassa on uskovan pyhyys, ts. pyhitys.
        Jeesus ja Hänen elämänsä uskovassa erottaa uskovan elämään Hänen yhteydessään Hänelle erotettua ja pyhitettyä elämää. Mitä voimakkaammin ja enemmän Jeesus pääsee uskovassa esille ja saa uskovassa valtaa, sitä voimakkaampaa on uskovan oma
        pyhityselämä. ts. Jumalalle erotettu elämä. Uskovan pyhityselämä perustuu Hänessä
        olevaan Jeesukseen Kristukseen.

        Koska Jeesus uskovassa on hänen pyhityksensä ja pyhyytensä -
        Et saa Jeesuksesta syntistä etkä saastaista vaikka kuinka kompuroisit kuralätäkössä. Jeesus Kristus sinussa ja minussa on aina pyhä. Johanneksen mukaan me olemme TÄSSÄ MAAILMASSA samanlaisia kuin Jeesus Kristus . Ja Jeesus on pyhä.

        Älä siis sano epäpyhäksi, ts. syntiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut ja pyhittänyt.
        1 Kor 6:11.

        Apt:10:15 Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi."
        11:9 Niin vastasi ääni taivaasta toistamiseen ja sanoi: 'Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.'


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Tästä tekstistäsi huomaan, että ymmärrät pyhän synnittömäksi ihmiseksi.
        Niin ei Raamattu asiaa ilmoita, ja minä kirjoitan Raamatun ilmoituksesta.

        Tämä on se ainainen väärinkäsitys, ja siitä johtuu erimielisyydet ja riidat
        tätä asiaa käsiteltäessä. Yksi puhuu Jumalan teoista ja uskovan asemasta
        pyhänä Jumalan edessä. Toinen puhuu uskovan synnittömyydestä, ts. hänen
        omista teoistaan. Ne eivät teitenkään ole koskaan täydelliset, ts. synnittömät.

        Tai voisimme myös sanoa näin: Yksi puhuu Jumalasta, toinen ihmisestä.
        Yksi katsoo Jumalaan ja Hänen saavutuksiin ihmiselle ja ihmisessä. Toinen
        katsoo ihmiseen ja ihmisen saavutuksiin, tai paremminkin epäonnistumisiin.
        Kun ihmistä katsotaan, aina nähdään epäonnistumisia koska ihminen ja hänen
        teot ovat aina vajavia. Mutta tässä ketjussa ei ole kysymys ihmisen teoista
        ja ihmisen saavutuksista.

        Ymmärrämme, että tässä asiassa ei voida päästä yhteisymmärrykseen, mikäli
        meillä on eri perusta ja katsomme eri kohdetta. Sinä katsot likaista autoa,
        minä katson auton pesijää. Voisimmeko kääntä katseemme auton pesijään?

        Jos sinä olet pyhä ja sinä puhdistat autosi ja erotat sen itsellesi palvelemaan
        sinua, autosi on pyhä. Autosi pyhyys ei perustu auton puhtauteen, ei merkkiin
        eikä mihinkään muuhunkaan auton ominaisuuteen. Auton pyhyys perustuu
        sinuun, joka olet pyhittänyt auton itsellesi, ja joka olet pyhä.

        Jumalalle erotetut esineet ja ihmiset ovat kaikki pyhiä.

        >>>Tästä tekstistäsi huomaan, että ymmärrät pyhän synnittömäksi ihmiseksi.
        Niin ei Raamattu asiaa ilmoita, ja minä kirjoitan Raamatun ilmoituksesta.<<<

        Raamattu puhuu paljon pyhistä uskovista. Uskovat ovat kaikki pyhiä. Siksi
        Raamattu "vilisee" pyhiä ihmisiä. Jos pyhä tarkoittaisi synnitöntä ihmistä,
        Raamatun kehotukset elämään vanhurskaasti pyhää Jumalalle erotettua
        elämää, olisivat turhaan Raamatussa. Nämä kehotukset ovat osoitettu pyhille.

        Jumalaton syntinen ihminen ei voi elää Jumalalle pyhitettyä pyhää elämää.
        Siihen tarvitaan Jumalan hänessä ja hänelle suorittama pyhitys. Vasta sen
        jälkeen ihminen voi elää pyhää Jumalalle erotettua elämää kun Jumala on
        ensin pyhittänyt ihmisen itselleen elämään Hänen yhteydessään.

        Johanneksenkin kehotukset Jumalan lapsille, etteivät he teksi syntiä, olisivat
        turhaan Raamatussa mikäli pyhä olisi synnitön. Olisi turha antaa synnittömille
        Jumalan lapsille lohduttavaa opetusta Jeesuksesta Kristuksesta uskovien
        Vapahtajasta, joka antaa synnit anteeksi uskoville. Synnittömälle ei tarvitse
        antaa syntejä anteeksi eikä synnittömän tarvitse rukoilla syntiä anteeksi
        joita hän ei ole tehnyt.

        Näin ollen toteamme, ettei pyhä tarkoita synnitöntä uskovaa.
        Pyhä tarkoittaa Jumalalle erotettua Jumalan yhteydessä elävää uskovaa.

        Jumalan yhteydessä elävä pyhä ihminen tarvitsee joka päivä Jeesuksen
        veren synnistä puhdistavaa voimaa ja vaikutustaan. Syntinen ei sitä tarvitse
        koska hän elää synnissä erossa Jumalasta, eikä välitä synnistä, eikä tee
        parannusta, eikä usko Jeesukseen Kristukseen.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Tästä tekstistäsi huomaan, että ymmärrät pyhän synnittömäksi ihmiseksi.
        Niin ei Raamattu asiaa ilmoita, ja minä kirjoitan Raamatun ilmoituksesta.

        Tämä on se ainainen väärinkäsitys, ja siitä johtuu erimielisyydet ja riidat
        tätä asiaa käsiteltäessä. Yksi puhuu Jumalan teoista ja uskovan asemasta
        pyhänä Jumalan edessä. Toinen puhuu uskovan synnittömyydestä, ts. hänen
        omista teoistaan. Ne eivät teitenkään ole koskaan täydelliset, ts. synnittömät.

        Tai voisimme myös sanoa näin: Yksi puhuu Jumalasta, toinen ihmisestä.
        Yksi katsoo Jumalaan ja Hänen saavutuksiin ihmiselle ja ihmisessä. Toinen
        katsoo ihmiseen ja ihmisen saavutuksiin, tai paremminkin epäonnistumisiin.
        Kun ihmistä katsotaan, aina nähdään epäonnistumisia koska ihminen ja hänen
        teot ovat aina vajavia. Mutta tässä ketjussa ei ole kysymys ihmisen teoista
        ja ihmisen saavutuksista.

        Ymmärrämme, että tässä asiassa ei voida päästä yhteisymmärrykseen, mikäli
        meillä on eri perusta ja katsomme eri kohdetta. Sinä katsot likaista autoa,
        minä katson auton pesijää. Voisimmeko kääntä katseemme auton pesijään?

        Jos sinä olet pyhä ja sinä puhdistat autosi ja erotat sen itsellesi palvelemaan
        sinua, autosi on pyhä. Autosi pyhyys ei perustu auton puhtauteen, ei merkkiin
        eikä mihinkään muuhunkaan auton ominaisuuteen. Auton pyhyys perustuu
        sinuun, joka olet pyhittänyt auton itsellesi, ja joka olet pyhä.

        Jumalalle erotetut esineet ja ihmiset ovat kaikki pyhiä.

        Et voi olla tosissasi. Tai kai Sinä olet.
        Minulla on varmasti väärin ymmärretyksi tulemisen armolahja.

        Jos minä ajattelisin niin,
        että pyhä tarkoittaa synnitöntä ihmistä,
        niin ei minulla silloin olisi ollut mitään syytä
        kritisoida ketjun otsikkoa epäloogiseksi.

        Mutta koska pyhä ei tarkoita synnitöntä,
        niin silloin tämän ketjun otsikko ei ole kohdallaan.

        Minä olen jo moneen kertaan tuonut esiin sen,
        että me olemme kertakaikkisesti pyhitetyt
        Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrin perusteella.

        Mutta vanhurskaus on ihan eri asia.
        Meitä vanhurskautetaan koko ajan.
        "Vanhurskas vanhurskautukoon edelleen".


      • kalamos kirjoitti:

        Et voi olla tosissasi. Tai kai Sinä olet.
        Minulla on varmasti väärin ymmärretyksi tulemisen armolahja.

        Jos minä ajattelisin niin,
        että pyhä tarkoittaa synnitöntä ihmistä,
        niin ei minulla silloin olisi ollut mitään syytä
        kritisoida ketjun otsikkoa epäloogiseksi.

        Mutta koska pyhä ei tarkoita synnitöntä,
        niin silloin tämän ketjun otsikko ei ole kohdallaan.

        Minä olen jo moneen kertaan tuonut esiin sen,
        että me olemme kertakaikkisesti pyhitetyt
        Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrin perusteella.

        Mutta vanhurskaus on ihan eri asia.
        Meitä vanhurskautetaan koko ajan.
        "Vanhurskas vanhurskautukoon edelleen".

        >>>Tämän ketjun otsikko on hiukan epälooginen.
        Syntisen vastakohta ei ole pyhä.

        Syntisen vastakohta on synnitön.
        Eli kysymys kuuluu:
        Syntiset vai synnittömät uskovat?

        Minulla on auto. Kolmetoista vuotta vanha.
        Minä olen pessyt sitä vähän väliä.
        Mutta suurimman osan ajasta
        tai oikeastaan ihan koko ajan se on silti likainen.

        Siis onko minulla likainen vai puhdas auto.
        En tiedä. <<<

        Minä tulkitsin tämän tekstisi niin, että ajattelet minun
        tarkoittavan pyhällä synnitöntä uskovaa. Siksi olet eri
        mieltä kanssani, koska näet uskovassa syntiä ja ajattelet,
        että minä tarkoitan, että uskovassa ei koskaan voi olla
        syntiä koska hän on pyhä?

        Tämä seuraava kohta aiheuttaa tulkinnan siitä, että sinä
        katsot uskovaa, ja näet hänessä likatahroja, ja pidät uskovaa
        syntisenä likatahrojensa tähden.

        >>>Jos sanon, että minulla on puhdas auto,
        niin ei sitä kyllä kukaan usko,
        kun se on aina likainen, kun ovat sen nähneet. <<<

        Tässä sinä otat esimerkin puhdistamastasi autosta, jonka
        ihmiset näkevät aina likaisena vaikka sinä olet sitä päivän
        puunannut. Oletan, että viittaat autolla uskovaan, jonka ihmiset
        näkevät virheellisenä ja jopa syntiä tekevänä syntisenä vaikka
        Jumala on "puunannut" hänet putipuhtaaksi ja kiillottanut täysin
        itselleen kelpaavaksi.

        Minä en ole tässä ketjussa kertonut uskovasta miten ihminen
        näkee hänet. Olen kertonut miten Jumala näkee Hänet oman
        tekonsa tähden Kristuksessa Jeesuksessa. Varmasti olet samaa
        mieltä kanssani tästä vanhurskauttamisesta. Muussa tapauksessa
        herää kysymys, että onko "kalamos" nimmari kaapattu ja joku
        toinen kirjoittaa sillä.

        Jos uskova on mielestäsi vanhurskas ja pyhä, meillä ei tässä asiassa
        ole mitään erimielisyyttä. Silloin en ymmärrä miksi me jaarittelemme
        jos olemme samaa mieltä.

        >>>"Vanhurskas vanhurskautukoon edelleen".<<<

        Tässähän sinä sen sanot. Vanhurskas vanhurskautukoon edelleen.
        Siis VANHURSKAS, vanhurskautukoon. Syntinen ei voi vanhurskautua
        koska hän on syntinen. Vain vanhurskas voi vanhurskautua, mikäli sillä
        tarkoitetaan uskovan vanhurskaita tekoja.

        Mutta uskovakaan ei voi vanhurskauttaa itseään vanhurskaammaksi
        kuin mitä hän jo on omistaessaan Jeesuksen vanhurskauden uskosta
        Häneen. Kukaan ei voi vanhurskauttaa itseään. Mutta vanhurskautettu
        vanhurskas ja pyhä voi elää vanhurskasta pyhää Jumalalle erotettua elämää.

        Syntinen ei voi sitä tehdä koska hän on syntinen ja elää erossa Jumalasta.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Tämän ketjun otsikko on hiukan epälooginen.
        Syntisen vastakohta ei ole pyhä.

        Syntisen vastakohta on synnitön.
        Eli kysymys kuuluu:
        Syntiset vai synnittömät uskovat?

        Minulla on auto. Kolmetoista vuotta vanha.
        Minä olen pessyt sitä vähän väliä.
        Mutta suurimman osan ajasta
        tai oikeastaan ihan koko ajan se on silti likainen.

        Siis onko minulla likainen vai puhdas auto.
        En tiedä. <<<

        Minä tulkitsin tämän tekstisi niin, että ajattelet minun
        tarkoittavan pyhällä synnitöntä uskovaa. Siksi olet eri
        mieltä kanssani, koska näet uskovassa syntiä ja ajattelet,
        että minä tarkoitan, että uskovassa ei koskaan voi olla
        syntiä koska hän on pyhä?

        Tämä seuraava kohta aiheuttaa tulkinnan siitä, että sinä
        katsot uskovaa, ja näet hänessä likatahroja, ja pidät uskovaa
        syntisenä likatahrojensa tähden.

        >>>Jos sanon, että minulla on puhdas auto,
        niin ei sitä kyllä kukaan usko,
        kun se on aina likainen, kun ovat sen nähneet. <<<

        Tässä sinä otat esimerkin puhdistamastasi autosta, jonka
        ihmiset näkevät aina likaisena vaikka sinä olet sitä päivän
        puunannut. Oletan, että viittaat autolla uskovaan, jonka ihmiset
        näkevät virheellisenä ja jopa syntiä tekevänä syntisenä vaikka
        Jumala on "puunannut" hänet putipuhtaaksi ja kiillottanut täysin
        itselleen kelpaavaksi.

        Minä en ole tässä ketjussa kertonut uskovasta miten ihminen
        näkee hänet. Olen kertonut miten Jumala näkee Hänet oman
        tekonsa tähden Kristuksessa Jeesuksessa. Varmasti olet samaa
        mieltä kanssani tästä vanhurskauttamisesta. Muussa tapauksessa
        herää kysymys, että onko "kalamos" nimmari kaapattu ja joku
        toinen kirjoittaa sillä.

        Jos uskova on mielestäsi vanhurskas ja pyhä, meillä ei tässä asiassa
        ole mitään erimielisyyttä. Silloin en ymmärrä miksi me jaarittelemme
        jos olemme samaa mieltä.

        >>>"Vanhurskas vanhurskautukoon edelleen".<<<

        Tässähän sinä sen sanot. Vanhurskas vanhurskautukoon edelleen.
        Siis VANHURSKAS, vanhurskautukoon. Syntinen ei voi vanhurskautua
        koska hän on syntinen. Vain vanhurskas voi vanhurskautua, mikäli sillä
        tarkoitetaan uskovan vanhurskaita tekoja.

        Mutta uskovakaan ei voi vanhurskauttaa itseään vanhurskaammaksi
        kuin mitä hän jo on omistaessaan Jeesuksen vanhurskauden uskosta
        Häneen. Kukaan ei voi vanhurskauttaa itseään. Mutta vanhurskautettu
        vanhurskas ja pyhä voi elää vanhurskasta pyhää Jumalalle erotettua elämää.

        Syntinen ei voi sitä tehdä koska hän on syntinen ja elää erossa Jumalasta.

        Syntiset vai .... uskovat?

        Tuohon aukkoon kuuluu tietenkin syntisten vastakohta.
        Pyhä ei ole syntisen vastakohta.
        Kun minut on pyhitetty, niin minut on Jumalalle erotettu.
        Minä olen Jumalan oma.

        Mitä sitten tarkoittaa syntinen.
        Se tarkoittaa sellaista, mikä täytyy vanhurskauttaa.
        Vanhurskauttaminen ei tarkoita vanhurskaita tekoja.
        Ilm 22:11 ei sisällä verbiä tehdä.
        Tästä olen aiemmin jo antanut selvityksen.
        Johanneksen tallennus tuossa jakeessa viittaa samaan asiaan,
        minkä Johannes ilmaisee kirjeessään
        Jeesuksen veren jatkuvana puhdistamisena synneistä.


      • kalamos kirjoitti:

        Syntiset vai .... uskovat?

        Tuohon aukkoon kuuluu tietenkin syntisten vastakohta.
        Pyhä ei ole syntisen vastakohta.
        Kun minut on pyhitetty, niin minut on Jumalalle erotettu.
        Minä olen Jumalan oma.

        Mitä sitten tarkoittaa syntinen.
        Se tarkoittaa sellaista, mikä täytyy vanhurskauttaa.
        Vanhurskauttaminen ei tarkoita vanhurskaita tekoja.
        Ilm 22:11 ei sisällä verbiä tehdä.
        Tästä olen aiemmin jo antanut selvityksen.
        Johanneksen tallennus tuossa jakeessa viittaa samaan asiaan,
        minkä Johannes ilmaisee kirjeessään
        Jeesuksen veren jatkuvana puhdistamisena synneistä.

        Ilm 22:11 pitää sisällään kaksi vastakohtaisuutta:

        Vanhurskauden ja vääryyden.
        Pyhyyden ja saastaisuuden.

        Tuo jae ei puhu synnistä (hamartia).
        Siis tuo jae ei puhu siitä,
        mistä Jeesuksen veri puhdistaa meitä jatkuvasti.

        Asetelma on siis tämä:
        Uskova ei ole saastainen vaan pyhä.
        Uskova ei ole väärä vaan vanhurskas.

        Mutta synnittömiä me emme ole.
        Me ammumme ohi maalin jatkuvalla syötöllä.
        Mutta Jeesuksen veri puhdistaa samoin.


      • kalamos kirjoitti:

        Ilm 22:11 pitää sisällään kaksi vastakohtaisuutta:

        Vanhurskauden ja vääryyden.
        Pyhyyden ja saastaisuuden.

        Tuo jae ei puhu synnistä (hamartia).
        Siis tuo jae ei puhu siitä,
        mistä Jeesuksen veri puhdistaa meitä jatkuvasti.

        Asetelma on siis tämä:
        Uskova ei ole saastainen vaan pyhä.
        Uskova ei ole väärä vaan vanhurskas.

        Mutta synnittömiä me emme ole.
        Me ammumme ohi maalin jatkuvalla syötöllä.
        Mutta Jeesuksen veri puhdistaa samoin.

        >>>Me ammumme ohi maalin jatkuvalla syötöllä.
        Mutta Jeesuksen veri puhdistaa samoin.<<<

        Ja silloin me olemme jälleen puhtaat synnistä.
        Tätä voidaan sanoa synnittömyydeksi mutta siitä
        voidaan vääntää loputtomiin jos tahdotaan niin.

        Kun Jeesuksen veri puhdistaa ihmisen kaikesta
        synnistä, hän on kaikesta synnistä puhdas.
        Kun Jeesuksen veri pitää uskovaa puhtaana kaikesta
        synnistä, uskova pysyy puhtaana kaikesta synnistä.

        Mutta pellet ovat eri asia. Raamattu ei todista, että
        mikä ja minkälainen usko tahansa puhdistaa kaikesta
        synnistä. Vain usko Herraa Jeesukseen Kristukseen
        puhdistaa ihmisen kaikesta synnistä. Ja tämä usko on
        sydämen usko. Sydämen uskoa seuraa automaattinen
        synnistä pois kääntyminen ja Jumalalle itsensä antaminen.

        Ja sitten kun on saatu synnit anteeksi, otetaan upotus kaste
        ja pestään ne lopullisesti pois. Ja niin haudataan vanha
        kuollut syntinen aatu/eeva kasteen hautaan. Kasteessa
        noustaan välittömästi uuteen elämään Jeesuksen Kristuksen
        kanssa Hänen ylösnousemuksensa voimasta.

        Tämän vaikuttaa sydämen usko joka on raamatullinen pelastava
        usko joka puhdistaa kaikesta synnistä ja antaaa uudenelämän
        Vapahtajan läsnäolossa.

        Jokaisella ihmisellä on siis mahdollista saada kaikki synnit
        poistettua elämästään ja omastatunnostaan. Jokaisella ihmisellä
        on mahdollista pysyä puhtaana synnistä. Jokaisella ihmisellä
        on mahdollista saada uusi elämä ja alkaa elää Jeesuksen Kristuksen
        kanssa. Ja tähän tarvitsemme Jeesuksen Kristuksen sovitustyön
        ja henkilökohtaisen raamatullisen uskon Häneen. Silloin kun
        asiat ovat kohdallaan, Pyhän Hengen virrat virtaavat sisimmässä.

        En kuitenkaan opeta synnittömyysoppia (Ihminen kykenee elämään
        täysin synnitöntä elämää). Opetan synnistä puhtaaksi pääsemistä
        ja synnistä puhtaana pysymistä Jeesuksen Kristuksen armon ja
        veren voimassa.

        Jos joku ei tätä ymmärrä, se on hänen ongelmansa. Raamattu
        varottaa meitä uskovia sanakiistoista. Me molemmat ymmärrämme
        vanhurskauttamisen ja synnistä puhdistumisen ja jatkuvan puhdistamisen
        sekä uskovan pyhityksen Jumalan puolelta Jumalan tekona.
        Ymmärrämme myös pyhityksen uskovan puolelta uskovan
        pysymisenä siinä Jumalan teossa hänelle ja hänessä.


      • Jaikal91 kirjoitti:

        >>>Me ammumme ohi maalin jatkuvalla syötöllä.
        Mutta Jeesuksen veri puhdistaa samoin.<<<

        Ja silloin me olemme jälleen puhtaat synnistä.
        Tätä voidaan sanoa synnittömyydeksi mutta siitä
        voidaan vääntää loputtomiin jos tahdotaan niin.

        Kun Jeesuksen veri puhdistaa ihmisen kaikesta
        synnistä, hän on kaikesta synnistä puhdas.
        Kun Jeesuksen veri pitää uskovaa puhtaana kaikesta
        synnistä, uskova pysyy puhtaana kaikesta synnistä.

        Mutta pellet ovat eri asia. Raamattu ei todista, että
        mikä ja minkälainen usko tahansa puhdistaa kaikesta
        synnistä. Vain usko Herraa Jeesukseen Kristukseen
        puhdistaa ihmisen kaikesta synnistä. Ja tämä usko on
        sydämen usko. Sydämen uskoa seuraa automaattinen
        synnistä pois kääntyminen ja Jumalalle itsensä antaminen.

        Ja sitten kun on saatu synnit anteeksi, otetaan upotus kaste
        ja pestään ne lopullisesti pois. Ja niin haudataan vanha
        kuollut syntinen aatu/eeva kasteen hautaan. Kasteessa
        noustaan välittömästi uuteen elämään Jeesuksen Kristuksen
        kanssa Hänen ylösnousemuksensa voimasta.

        Tämän vaikuttaa sydämen usko joka on raamatullinen pelastava
        usko joka puhdistaa kaikesta synnistä ja antaaa uudenelämän
        Vapahtajan läsnäolossa.

        Jokaisella ihmisellä on siis mahdollista saada kaikki synnit
        poistettua elämästään ja omastatunnostaan. Jokaisella ihmisellä
        on mahdollista pysyä puhtaana synnistä. Jokaisella ihmisellä
        on mahdollista saada uusi elämä ja alkaa elää Jeesuksen Kristuksen
        kanssa. Ja tähän tarvitsemme Jeesuksen Kristuksen sovitustyön
        ja henkilökohtaisen raamatullisen uskon Häneen. Silloin kun
        asiat ovat kohdallaan, Pyhän Hengen virrat virtaavat sisimmässä.

        En kuitenkaan opeta synnittömyysoppia (Ihminen kykenee elämään
        täysin synnitöntä elämää). Opetan synnistä puhtaaksi pääsemistä
        ja synnistä puhtaana pysymistä Jeesuksen Kristuksen armon ja
        veren voimassa.

        Jos joku ei tätä ymmärrä, se on hänen ongelmansa. Raamattu
        varottaa meitä uskovia sanakiistoista. Me molemmat ymmärrämme
        vanhurskauttamisen ja synnistä puhdistumisen ja jatkuvan puhdistamisen
        sekä uskovan pyhityksen Jumalan puolelta Jumalan tekona.
        Ymmärrämme myös pyhityksen uskovan puolelta uskovan
        pysymisenä siinä Jumalan teossa hänelle ja hänessä.

        >>Kun Jeesuksen veri pitää uskovaa puhtaana kaikesta
        synnistä, uskova pysyy puhtaana kaikesta synnistä. <<

        Tämä edellyttää, että me tunnustamme syntimme.
        Siis me, jotka vaellamme Valkeudessa.
        En siis nyt puhu kääntymyksestä.

        "Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
        niinkuin hän on valkeudessa,
        niin meillä on yhteys keskenämme,
        ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri
        puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
        Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä,
        niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
        Jos me tunnustamme syntimme,
        on hän uskollinen ja vanhurskas,
        niin että hän antaa meille synnit anteeksi
        ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
        Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet,
        niin me teemme hänet valhettelijaksi,
        ja hänen sanansa ei ole meissä." (1 Joh 1:7-10)


      • jaikaliii91
        kalamos kirjoitti:

        >>Kun Jeesuksen veri pitää uskovaa puhtaana kaikesta
        synnistä, uskova pysyy puhtaana kaikesta synnistä. <<

        Tämä edellyttää, että me tunnustamme syntimme.
        Siis me, jotka vaellamme Valkeudessa.
        En siis nyt puhu kääntymyksestä.

        "Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
        niinkuin hän on valkeudessa,
        niin meillä on yhteys keskenämme,
        ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri
        puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
        Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä,
        niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
        Jos me tunnustamme syntimme,
        on hän uskollinen ja vanhurskas,
        niin että hän antaa meille synnit anteeksi
        ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
        Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet,
        niin me teemme hänet valhettelijaksi,
        ja hänen sanansa ei ole meissä." (1 Joh 1:7-10)

        Elävä uskova tunnustaa jatkuvasti syntiään Jumalalle
        koska hän elää lähellä Jumlaa ja kokee ja ymmärtää
        synnin vakavuuden ja oman raadollisuutensa, ettei
        yhtään päivää kykene elämään täysin synnittömästi,
        Ehkä jonakin päivänä jolloin hän on täynnä Pyhää Henkeä,
        hän kykenee elämään synnittömästi, ettei tule edes ajatussyntiä.

        Ilman Pyhän Hengen täyteyttä se ei ole mahdollista.
        Kukaan ei ole aina ja jatkuvasti täynnä Pyhää Henkeä.
        Siksi uskovat lankeilevat ja erehtyvät ja kompuroivat
        ja tarvitsevat Jeesusta Kristusta ja Hänen armoaan.

        Mutta sitä minä olen ihmetellyt ja ihmiettelen, että vaikka
        tällä palstalla on hyvin huolestuneita uskovia, joilla on
        suuri huoli uskovien synneistä, että joku tekee tahallista
        syntiä eikä tunnusta syntiään eikä saa sitä anteeksi.
        ihmettelen, ettei kukaan vartija annan oikeaaja tehokkainta
        asetta taistelussa syntiä vastaan. Osoitetaan vain että et ole
        synnitön ja syntiä teet ja synti pitää tunnustaa, Siis, synti, synti,
        synti ja synti ja sitten vielä synti. Mutta, hyvät vartijat, antakaa
        sotilaille voimakkaat aseet taisteluun. Opettakaa Pyhästä Hengestä.

        Minä en yleensä kirjoita pelleille, kirjoitan vain vilpittömille
        uskoville ja vilpittömästi uskoon tuloa harkitseville vilpittömille
        ihmisille.


      • jaikaliii91 kirjoitti:

        Elävä uskova tunnustaa jatkuvasti syntiään Jumalalle
        koska hän elää lähellä Jumlaa ja kokee ja ymmärtää
        synnin vakavuuden ja oman raadollisuutensa, ettei
        yhtään päivää kykene elämään täysin synnittömästi,
        Ehkä jonakin päivänä jolloin hän on täynnä Pyhää Henkeä,
        hän kykenee elämään synnittömästi, ettei tule edes ajatussyntiä.

        Ilman Pyhän Hengen täyteyttä se ei ole mahdollista.
        Kukaan ei ole aina ja jatkuvasti täynnä Pyhää Henkeä.
        Siksi uskovat lankeilevat ja erehtyvät ja kompuroivat
        ja tarvitsevat Jeesusta Kristusta ja Hänen armoaan.

        Mutta sitä minä olen ihmetellyt ja ihmiettelen, että vaikka
        tällä palstalla on hyvin huolestuneita uskovia, joilla on
        suuri huoli uskovien synneistä, että joku tekee tahallista
        syntiä eikä tunnusta syntiään eikä saa sitä anteeksi.
        ihmettelen, ettei kukaan vartija annan oikeaaja tehokkainta
        asetta taistelussa syntiä vastaan. Osoitetaan vain että et ole
        synnitön ja syntiä teet ja synti pitää tunnustaa, Siis, synti, synti,
        synti ja synti ja sitten vielä synti. Mutta, hyvät vartijat, antakaa
        sotilaille voimakkaat aseet taisteluun. Opettakaa Pyhästä Hengestä.

        Minä en yleensä kirjoita pelleille, kirjoitan vain vilpittömille
        uskoville ja vilpittömästi uskoon tuloa harkitseville vilpittömille
        ihmisille.

        >>Elävä uskova tunnustaa jatkuvasti syntiään Jumalalle
        koska hän elää lähellä Jumlaa ja kokee ja ymmärtää
        synnin vakavuuden ja oman raadollisuutensa, ettei
        yhtään päivää kykene elämään täysin synnittömästi,
        Ehkä jonakin päivänä jolloin hän on täynnä Pyhää Henkeä,
        hän kykenee elämään synnittömästi, ettei tule edes ajatussyntiä.<<

        Minä en tunnista elämästäni yhtään hetkeä,
        jolloin tilani ollut sellainen, että en olisi
        tarvinnut Jeesuksen veren jatkuvaa puhdistusta.

        Mitä voimakkaammin olen ollut Pyhän Hengen käytössä,
        sitä voimakkaammiin olen kokenyt oman syntisyyteni.
        Ja luultavasti Voitelu olisi mennytkin sen siliän tien,
        jos esimerkiksi olisin hengellisessä tilaisuudessa puhuessani
        ajatellut jotenkin sen suuntaisesti, että nyt pyyhkii hyvin.

        Ajattele vaikkapa seurakunnan vanhimmille annettua ohjeistusta.
        Heidän tulee voidella sairas, siis todella sairas,
        joka on niin heikko, ettei enää voi kokoukseen tulla,
        vaan joutuu kutsumaan nämä vanhimmat kotiinsa.
        Ja sitten nämä vanhimmat rukoilevat.
        Ja vanhurskaan rukous voi paljon.
        Mutta huom!
        Ohjeistukseen näille vanhimmille kuuluu.
        "Tunnustakaa siis toisillenne syntinne".
        Ja sitten he ovat vanhurskaita ja voivat voidella öljyllä sairaan
        ja rukoilla tämän puolesta.


      • saviseutulainen
        jaikaliii91 kirjoitti:

        Elävä uskova tunnustaa jatkuvasti syntiään Jumalalle
        koska hän elää lähellä Jumlaa ja kokee ja ymmärtää
        synnin vakavuuden ja oman raadollisuutensa, ettei
        yhtään päivää kykene elämään täysin synnittömästi,
        Ehkä jonakin päivänä jolloin hän on täynnä Pyhää Henkeä,
        hän kykenee elämään synnittömästi, ettei tule edes ajatussyntiä.

        Ilman Pyhän Hengen täyteyttä se ei ole mahdollista.
        Kukaan ei ole aina ja jatkuvasti täynnä Pyhää Henkeä.
        Siksi uskovat lankeilevat ja erehtyvät ja kompuroivat
        ja tarvitsevat Jeesusta Kristusta ja Hänen armoaan.

        Mutta sitä minä olen ihmetellyt ja ihmiettelen, että vaikka
        tällä palstalla on hyvin huolestuneita uskovia, joilla on
        suuri huoli uskovien synneistä, että joku tekee tahallista
        syntiä eikä tunnusta syntiään eikä saa sitä anteeksi.
        ihmettelen, ettei kukaan vartija annan oikeaaja tehokkainta
        asetta taistelussa syntiä vastaan. Osoitetaan vain että et ole
        synnitön ja syntiä teet ja synti pitää tunnustaa, Siis, synti, synti,
        synti ja synti ja sitten vielä synti. Mutta, hyvät vartijat, antakaa
        sotilaille voimakkaat aseet taisteluun. Opettakaa Pyhästä Hengestä.

        Minä en yleensä kirjoita pelleille, kirjoitan vain vilpittömille
        uskoville ja vilpittömästi uskoon tuloa harkitseville vilpittömille
        ihmisille.

        >>Minä en yleensä kirjoita pelleille, kirjoitan vain vilpittömille
        uskoville ja vilpittömästi uskoon tuloa harkitseville vilpittömille
        ihmisille. <<

        ...vilpittömästi USKOON TULOA HARKITSEVILLE vilpittömille ihmisille!!

        Niinkuin uskoontulo ( uskon tuleminen ihmiseen! ) olisi ihmisen oman HARKINNAN varassa!
        Oiva esimerkki helluntailaisesta ratkaisukristillisyydestä.

        Herra Jeesus: "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä. Ja minä olen hänet herättävä viimeisenä päivänä".

        Usko on JUMALAN TEKO IHMISESSÄ. Ihminen voi olla vastaamatta Jumalan kutsuun/kutsuihin eikä Jumala kehenkään väkisin uskoa "laita".
        Mutta harkita uskoon tuloa - siinä on ihmisen oman tekemisen makua.


      • kalamos kirjoitti:

        >>Elävä uskova tunnustaa jatkuvasti syntiään Jumalalle
        koska hän elää lähellä Jumlaa ja kokee ja ymmärtää
        synnin vakavuuden ja oman raadollisuutensa, ettei
        yhtään päivää kykene elämään täysin synnittömästi,
        Ehkä jonakin päivänä jolloin hän on täynnä Pyhää Henkeä,
        hän kykenee elämään synnittömästi, ettei tule edes ajatussyntiä.<<

        Minä en tunnista elämästäni yhtään hetkeä,
        jolloin tilani ollut sellainen, että en olisi
        tarvinnut Jeesuksen veren jatkuvaa puhdistusta.

        Mitä voimakkaammin olen ollut Pyhän Hengen käytössä,
        sitä voimakkaammiin olen kokenyt oman syntisyyteni.
        Ja luultavasti Voitelu olisi mennytkin sen siliän tien,
        jos esimerkiksi olisin hengellisessä tilaisuudessa puhuessani
        ajatellut jotenkin sen suuntaisesti, että nyt pyyhkii hyvin.

        Ajattele vaikkapa seurakunnan vanhimmille annettua ohjeistusta.
        Heidän tulee voidella sairas, siis todella sairas,
        joka on niin heikko, ettei enää voi kokoukseen tulla,
        vaan joutuu kutsumaan nämä vanhimmat kotiinsa.
        Ja sitten nämä vanhimmat rukoilevat.
        Ja vanhurskaan rukous voi paljon.
        Mutta huom!
        Ohjeistukseen näille vanhimmille kuuluu.
        "Tunnustakaa siis toisillenne syntinne".
        Ja sitten he ovat vanhurskaita ja voivat voidella öljyllä sairaan
        ja rukoilla tämän puolesta.

        Onko elämässäsi tapahtunut viime aikoina jotakin?
        En tunnista enää sitä vanhaa kalamosta teksteistäsi?
        En tiedä kenen kanssa keskustelen.


      • saviseutulainen kirjoitti:

        >>Minä en yleensä kirjoita pelleille, kirjoitan vain vilpittömille
        uskoville ja vilpittömästi uskoon tuloa harkitseville vilpittömille
        ihmisille. <<

        ...vilpittömästi USKOON TULOA HARKITSEVILLE vilpittömille ihmisille!!

        Niinkuin uskoontulo ( uskon tuleminen ihmiseen! ) olisi ihmisen oman HARKINNAN varassa!
        Oiva esimerkki helluntailaisesta ratkaisukristillisyydestä.

        Herra Jeesus: "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä. Ja minä olen hänet herättävä viimeisenä päivänä".

        Usko on JUMALAN TEKO IHMISESSÄ. Ihminen voi olla vastaamatta Jumalan kutsuun/kutsuihin eikä Jumala kehenkään väkisin uskoa "laita".
        Mutta harkita uskoon tuloa - siinä on ihmisen oman tekemisen makua.

        >>>Niinkuin uskoontulo ( uskon tuleminen ihmiseen! ) olisi ihmisen oman HARKINNAN varassa! Oiva esimerkki helluntailaisesta ratkaisukristillisyydestä.<<<

        Jos ihmisen ei tarvitse tehdä mitään pelastuakseen, ei tarvitse ratkaista suhdettaan Jeesukseen Kristukseen, miksi Raamattu

        1. Kehottaa ihmistä uskomaan Herraan Jeesukseen Kristukseen?
        2. Kehottaa tekemään parannuksen ja kääntymään Herran puoleen.
        3. Käskee ottamaan kaste Jeesuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi.
        4. Käskee ottamaan vastaan Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa.
        5. Ottamaan vastaan Herra Jeesus Kristus.
        6. Tunnustamaan Herra Jeesus ihmisten edessä Herraksi.
        7. Antaa sovittaa itsensä Jumalan kanssa ja pelastaa itsensä.

        Miksi juutalaiset eivät pelastuneet Jeesuksen lihan päivinä? Jeesushan sovitti
        heidän syntinsä? Mitä Raamattu kertoo tästä Joh 1:11-12 jakeissa? Miten Pietari helluntaisaarnassaan nuhteli kansaa, ja mistä synnistä heidän tuli tehdä parannus? (Apt 2:36-40. Oliko pelastus juutalaisille automaatio ilman että heidän tarvitsi tehdä yhtään mitään? Jos ei ollut automaatio, mitä heidän piti tehdä pelastuakseen? Voidaanko sitä sanoa "helluntailaisten ratkaisukristillisyydeksi". Miten luet Jes 45:22-25 ja 2 Kor 5:20- 6:1?


      • Jaikal91 kirjoitti:

        Onko elämässäsi tapahtunut viime aikoina jotakin?
        En tunnista enää sitä vanhaa kalamosta teksteistäsi?
        En tiedä kenen kanssa keskustelen.

        Muutama vuosi sitten perustin foorumin http://kalamos.foorumi.eu
        sillä ajatuksella, että vastaukset kaikkiin kysymyksiin
        etsitään Raamatusta eli Jumalan Sanasta.
        Tälläkin foorumilla vieraillessani haluan
        tuoda esiin vain tosiasioita Raamatusta.

        Esimerkiksi ketjun aiheeseen liittyen
        Jeesus antoi muutaman esimerkin siitä, miten tulee rukoilla.
        Jeesus asetti vastakkain publikaanin ja fariseuksen.
        Jeesus opetti myös opetuslapsiaan
        pyytämään päivittäin anteeksi syntejään.

        Johannes korostaa voimakkaasti syntien tunnustamisen
        ja jatkuvan veren puhdistuksen merkitystä
        meille, jotka Valkeudessa vaellamme.

        Olen tuonut esiin myös muita kohtia Raamatusta,
        jotka puhuvat syntien tunnustamisesta
        nimenomaan uskoville tarkoitettuna kehotuksena.

        Syntinen ja pyhä ovat aivan eri kategorioissa.
        Pyhän vastakohta ei ole syntinen vaan saastainen.
        Ei yksikään uskova ole saastainen eikä elä synnissä.
        En ole puhunut tässä ketjussa edes lankeemuksista.

        Kerran me olemme Kristuksen tuomioistuimen edessä.
        Jaakob muistuttaa varsinkin meitä, jotka Sanaa jaamme,
        että meitä odottaa kovempi tuomio kuin muita.
        Jeesus itse sanoi, että jokaisesta
        turhasta/tarpeettomasta sanasta joudumme kerran tekemään tiliä.

        "ei minulla ole mitään tunnollani,
        mutta en minä silti ole vanhurskautettu,
        vaan minun tuomitsijani on Herra." (1 Kor 4:4)


    • ihanauskoarmosta
      • Paavola lopettaa puheensa toteamalla itselleen ja kuulijoilleen:

        "Tällainen asia tuli, tuli tässä. Ja jotenkin koen sitä, että tähän on parempi päättää, ettei ala tulla omia. Toivon mukaan ei ole tullut, mutta ainakin jos ei ole tullu, niin sen jälkeen alkaa tulla, koska ikään kuin valot sammutetaan omasta sydämestä sillä tavalla, että ei tule enää sanoja eikä ajatuksia, niin silloin on turha yrittää keksiä niitä?"

        Tämän toteamuksen voi tulkita monella tavalla.

        1. Paavola korottaa puheensa auktoriteettia. Hän sanoo kuulijoille puheensa olleen tähän asti Pyhän Hengen ohjauksessa Pyhässä Hengessä puhuttua ja siksi oikeaa oppia.

        2. Pyhä Henki pysäytti Paavolan julistuksen ettei, niin kuin Paavola itsekin toteaa, "ala tulla omia juttuja".

        3. Petri näyttää itsekin epäilevän, että tuli puhuttua omia juttuja. Ja koska niitä omia juttuja tuli, Pyhä Henki sanoi Paavolalle, että nyt sinulla on tullut omia tulkintojasi ihan tarpeeksi ja tähän loppu selittelyt.

        4. Jos Paavolan sanat olivat Pyhästä Hengestä, kuka hänelle sanoi, lopussa: "Tällainen asia tuli, Tähän on parempi päättää, ettei ala tulla omia. Toivon mukaan ei ole tullut," Kuka pani kyseenalaiseksi puheen oikeaoppisuuden? Paavola itse vai Pyhä Henki?

        Jos Paavloan puhetta analysoidaan, minä ainakin uskon ja koen, että hän puhuu Pyhässä Hengessä ja voitelussa. Hän on Herran palvelija ja vilpitön sellainen. Niin en voi halveksia veljeä. Mutta Pyhässä Hengessä voitelussa voidaan opettaa väärinkin. Ei Herra ota pois voitelua väärien sanojen tähden, sillä jos Hän niin tekisi, kukaan ei koskaan voisi puhua Jumalan sanaa voitelussa. Pyhässä Hengessä voitelussa puhuttu saarna ei ole sama asia kuin, että on puhuttu täydellisesti oikeaa oppia. Me kaikki hairahdumme sanoissa, sanoo Raamattu, johon Sanaan Paavola vetoaa. Ja hän ymmärtää, että hän itsekin erehtyy, ja ehkä hän käsittää, että tuli puhuttua omia oppeja ja erehtyi monessa kohtaa. Paavola on joko nöyrä, kun tämän toteaa, tai hän nöyristelee ja ajattelee ettei hän itse erehdy, mutta muut voivat erehtyä.

        Petri puhui miltei koko puheensa synnistä ja parannuksesta ja synnin tunnustamisesta. Hän siis keskittyi ihmiseen ja ihmisen syntiin ja ihmisen tekoihin. Hän vain ohimennen mainitsi että Jumala on pyhittänyt uskovan. Mutta sitten kuitenkin opettaa uskovan olevan syntinen. Näin hän kumoaa Jumalan teon ihmiselle ja ihmisessä koska pitää suurempana auktoriteettina sitä, mitä hän näkee ja kokee ihmisessä kuin Jumalan ilmoitusta uskovista vanhurskaina ja pyhinä.

        Kun Jumala pyhittää jonkun, minkä tahansa, SE ON VARMASTI PYHÄ. Jos Jumala vanhurskauttaa jonkun ihmisen, hän on varmasti vanhurskas. Jumala ei voi epäonnistua. Minkä Jumala siis on pyhittänyt, äla sinä sano syntiseksi.

        Apostolien teot:10:15"Ja taas ääni sanoi hänelle toistamiseen: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi."10:28 Ja hän sanoi heille: "Te tiedätte, että on luvatonta juutalaisen miehen seurustella vierasheimoisen kanssa tai mennä hänen tykönsä; mutta minulle Jumala on osoittanut, etten saa sanoa ketään ihmistä epäpyhäksi enkä saastaiseksi. 11:9 Niin vastasi ääni taivaasta toistamiseen ja sanoi: 'Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.'"

        Raamattu sanoo uskovan olevan uusi luomus, uusi ihminen, ja että vanha ihminen on poissa, uusi on tullut tilalle. Sitten Raamattu kehottaa tuossa luvussa uskovia tuntemaan itsensä ja toisen uskovan sen uuden ihmisen mukaan uutena luomuksena Kristuksessa Jeesuksessa. Tämä uusi luomus on aina vanhurskas ja pyhä.
        Minä ihmettelen sitä, että niin harva uskova tuntee itsensä ja toisen uskovan uuden ihmisen mukaan vanhurskaana ja pyhänä.

        Jäin kaipaamaan puheessa julistusta Kristuksesta ja Hänen teoistaan ja aikaansaannoksistaan ihmiselle ja ihmisessä. Olisi hyvä tietää, että kokevatko ihmiset yleensä tällaisen julistuksen, jota Petri julistaa, vapauttavana ja elämää antavana. Minua se ei vapauta. Enemmänkin se sitoo syntiin kuin vapauttaa Jumalan lapsen vapauteen.

        Joku on sanonut ettei ihminen voi viedä toista pitemmälle ja syvämmälle kuin minne on itse mennyt ja päässyt. Herää kysymys; Onko Petri Paavola jämähtänyt ihmisen syntiin ja syntisyyteen? Eikö hän ole tullut ravituksi Jumalan vanhurskaudella koska ei puhu siitä? Jos uskova on tullut ravituksi Jumalan vanhurskaudella, eikö hän silloin ymmärrä sitä, ja eikö hän silloin myös puhu siitä. Nyt Paavloa puhuu ainoastaan ihmisen syntisyydestä? Eikö olisi parempi katsoa ihmisen (synnin) sijasta Kristukseen Jeesukseen ja Hänen tekoihinsa ja niiden seurauksiin ihmiselle?


    • kuunteleoikein

      petsku pee puhui ja painotti Kristuksen ristintyötä. Oli vahva painotus Kristuksessa.

    • Ei-helluntailainen

      Pyhä tarkoittaa eroteltua. Ei vanhurskas tai pyhä tarkoita välttämättä pahan poissaoloa, vaan toisaalta joiltain osin uskova on synnitön, toisaalta ei ole. Niin kuin lumisade on päivällä valaistuksen kannalta aivan eri asia kuin yöllä: päivällä lumisade saa maiseman näyttämään vaaleammalta kauas katsottaessa. Mutta yöllä tummemmalta.

      Jeesus puhui lampun pitämisestä loistamassa. Ja siitä, että uskottaisiin valkeuteen, jotta oltaisiin valon lapsia. Mitä veikkaat, tarkoittiko valkeuden etsimistä itsestä ja lihasta, vai sitä, että Jumala valaisee maisemat?

      Väitän, että uskovalla voi olla ihan eri johdatus ja kokemus elämästä kuin uskomattomalla. Mutta ei se ole itsestä lähtöisin, eikä oma ansio, vaan Jumalalta saatua. Onhan Raamatussa tämänkin kaltaista, että joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu?!

      • Syntinen tarkoittaa ihmistä, joka elää ilman Jeesusta Kristusta ja Jumalaa maailmassa. Hän elää erossa Jumalasta. Erossa Jumalasta eläminen on syntiä ja siksi sellainen ihminen on syntinen. Hän ei ole Kristuksessa Jeesuksessa. Hän ei ole Jumalassa. Kristuksen ulkopuolella elävät ihmiset ovat syntisiä suhteessa Jumalaan. Sellaisen ihmisen asema Jumalan edessä on syntinen. Hän on syntinen vaikka hän tekisi paljon hyvää ja olisi kaikkien ihmisten kunnioittama "hyvä ihminen". Hän ei voi vanhurskauttaa itseään millään hyvällä teolla eikä millään hyvillä teoilla.

        Vanhurskas tarkoittaa Herraan Jeesukseen kristukseen uskovaa ihmistä. Jumala on
        vanhurskauttanut hänet uskosta Jeesukseen Kristukseen. Jumala on pessyt hänet Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, verellä puhtaaksi kaikesta synnistä. Sitten Jumala on pukenut uskovan Jeesuksen Kristuksen vanhurskauteen. Jeesus itse on tullut Jumalasta uskovalle vanhurskaudeksi. Tällä perusteella uskova on vanhurskas.

        Uskova on vanhurskas uskonsa tähden Jeesukseen Kristukseen vaikka hän tekisi syntiäkin. Johannes kirjoittaa lohduttavia Sanoja vanhurskaille Jumalan lapsille ja kehottaa heitä, etteivät he tekisi syntiä (1 Joh 2:1-2). Jos uskova ei voisi enää tehdä syntiä, nämä Sanat olisivat turhaan Raamatussa. Paavali kirjoittaa Rooman pyhille: "Saammeko tehdä syntiä koska emme ole lain vaan armon alaisia? Emme tietenkään" (Room 1:7, 6:15).

        Tämä todistaa ettei vanhurskas kykene elämään synnittömästi. Mutta hän on vanhurskas joka tapauksessa. Vanhurskas lankeaa ja vanhurskas nousee jälleen. Vanhurskas ei syntiä tehtyään muuttunut VT:n aikana syntiseksi, niin ei hän muutu syntiseksi uudessa liitossakaan (San 24:16). Tämä koska vanhurskaudessa ei ole kyse uskovan onnistumisista eikä synnittömyydestä vaan asemasta Jumalan edessä.

        Uskovan vanhurskaus ei ole riippuvainen uskovan omista teoista eikä onnistumisista. Uskovan vanhurskaus on Herra Jeesus Kristus. Siksi uskova ei muutu syntiseksi vaikka hän lankeilisi synteihin. Hän on ja pysyy vanhurskaana. Hän on vanhurskas siihen asti kunnes hän, jos hän, hylkää Herran Jeesuksen Kristuksen eikä enää tahdo vaeltaa Hänessä Hänen kanssaan. Hän on hyljännyt vanhrskautensa Herran Jeesuksen Kristuksen. Sen jälkeen hän on jälleen syntinen Jumalan edessä. Mutta hän on vanhurskas niin kauan kuin Herra Jeesus Kristus asuu hänessä. Siksi Raamattu kehottaa ihmisiä koettelemaan itseään onko hän uskossa ja tunnustelemaan että onko Jeesus Kristus hänessä. Jeesus uskovassa on hänen vanhurskautensa ja pelastuksesensa.

        Uskova on sisällä Jeesuksessa Kristuksessa ja Kristus on sisällä uskovassa.

        Saatana ei pääse käsiksi Jeesukseen Kristukseen. Saatana ei voi kammeta uskovaa ulos Kristuksesta Jeesuksesta, eikä Jeesusta Kristusta ulos uskovasta. Hänen ainoa mahdollisuutensa saada uskova kadotetuksi, on saada uskova itse hylkäämään Herra Jeesus Kristus, luopua Hänestä. Koska kukaan ei voi ryöstää uskovaa Jeesuksen kädestä, uskova pysyy Jeesuksen ja Jumalan kädellä pelastettuna ja vanhurskaana loppuun asti. Hän on pelastuksessa sisällä ja pelastettuna niin kauan kuin hän pysyy uskossa ja Kristuksessa. Siksi Raamattu kehottaa uskovia pysymään Herrassa ja Jumalan armossa.


    • Ei-helluntailainen

      Ratkaisukristillisyyden harha: pelastus ja sen menettäminen on ihmisen omassa vallassa.
      Ratkaisuopin mukaan Jumala ei ollutkaan sen asian ja ihmisten hallitsija. Eli uskontunnustuksen vastakohta: Jeesus ei ole herrana ratkaisukristillisellä. Vaan oma ratkaisu.

      • kalaton

        Puuttuu viides vaihtoehto: samanaikaisesti syntinen ja Kristuksessa vanhurskautettu.

        Uskova ei ole samanaikaisesti syntinen ja synnitön. Ihminen on aina syntinen. Mitä ihmeen tulkintaa tuollainen on?

        Lahjavanhurskautus on eri asia kuin synnittömyys.

        Miksi tuollaista kyselemään? Ei asia ole äänestyksellä päätettävissä.

        kalamos voisi hiukan perehtyä asialliseen teologiaan. Tuollaisilla kysymyksillä ainoastaan johdetaan uskovia harhaan.
        .


      • kalaton kirjoitti:

        Puuttuu viides vaihtoehto: samanaikaisesti syntinen ja Kristuksessa vanhurskautettu.

        Uskova ei ole samanaikaisesti syntinen ja synnitön. Ihminen on aina syntinen. Mitä ihmeen tulkintaa tuollainen on?

        Lahjavanhurskautus on eri asia kuin synnittömyys.

        Miksi tuollaista kyselemään? Ei asia ole äänestyksellä päätettävissä.

        kalamos voisi hiukan perehtyä asialliseen teologiaan. Tuollaisilla kysymyksillä ainoastaan johdetaan uskovia harhaan.
        .

        Kun olet tuota mieltä,
        niin äänestä ensimmäistä vaihtoehtoa eli 'syntinen'.

        Kaikki vaihtoehdot koskivat uskovaa eli ihmistä,
        joka on Kristuksessa vanhurskautettu.

        http://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=400&t=1742


    • UskonVanhurskasJumalaton

      Aloitus puhuu puolestaan kaiken helluntailaisten opetuksista.

      Raamattu sanoo näin:

      Room. 4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
      .

      • Jumalavaikuttaa

        Raamatussa on koko ajan, että TEE niin, niin saat elää ja että tee sitä ja sitä. Se tarkoittaa sitä, että ihminen ei enää tee omia päätöksi, vaan tekee Jumalan vakuttamia tekoja ja päätöksiä.
        Voiko joku lukea siten Jumalan Sanaa, että ei näe miten paljon siellä käsketään tekemään?


    • samakirjoittaja

      Pieni otanta tee-sanasta. Älkää huutako Herra Herra, vaan tehkää mitä Jeesus käskee tehdä!!!!
      Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.

      Matt. 7:26

      Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.

      Matt. 8:9

      Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."

      Matt. 19:18

      Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta',

      Matt. 20:13

      Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista?

      Matt. 23:3

      Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.

      Mark. 10:19

      Käskyt sinä tiedät: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiselta anasta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."

      Luuk. 3:9

      Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."

      Luuk. 4:23

      Niin hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa'."

      Luuk. 6:46

      Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?

      Luuk. 6:49

      Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri."

      Luuk. 7:8

      Sillä minä itsekin olen toisen vallan alaiseksi asetettu, ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."

      Luuk. 10:28

      Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".

      Luuk. 10:37

      Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".

      Luuk. 12:27

      Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.

      Luuk. 12:58

      Kun kuljet riitapuolesi kanssa hallitusmiehen eteen, niin tee matkalla voitavasi päästäksesi hänestä sovussa eroon, ettei hän raastaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei oikeudenpalvelija heittäisi sinua vankeuteen.

      Luuk. 13:3

      Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

      Luuk. 13:5

      Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."

      Luuk. 15:19

      enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

      Luuk. 16:2

      Ja hän kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Mitä minä kuulenkaan sinusta? Tee tili huoneenhallituksestasi; sillä sinä et saa enää minun huonettani hallita.'

      Luuk. 18:20

      Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'."

      Joh. 5:14

      Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".

      Joh. 7:4

      sillä ei kukaan, joka itse tahtoo tulla julki, tee mitään salassa. Koska sinä näitä tekoja teet, niin ilmoita itsesi maailmalle."

      Joh. 8:11

      Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".

    • uskovaeiolesyntinen

      Eikö olis aika miettiä miksi on niin paljon sairauksia ja vaivoja. Jeesus varoittaa tekemästä syntiä sen jälkeen kun on teveyden lahjaksi saanut.
      Joh. 5:14

      Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1545
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1174
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1117
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1016
    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      965
    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      927
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      882
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      19
      852
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      684
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      650
    Aihe