ANOPPI, KÄLY JA MIEHENI EXÄ

tottakai pitävät yhetyksiä sehän nyt on selvää, vaikka itkisin ja raivoisin niin asia ei muutu.

Ongelmani on, kuinka hyväksyä asia?? Olen fiksu ja normaali ihminen enkä vaadi heiltä mitään. Olen vain tuonut julki, että minua surettaa ja suututtaa se, että exä on vielä kuin perheenjäsen. Toivoisin heidän keskittyvän exän sijasta enemmän minuun ja minun perheeseeni.

RAIVONA JA SURULLISENA VUOR... kirjoitti:

tottakai pitävät yhetyksiä sehän nyt on selvää, vaikka itkisin ja raivoisin niin asia ei muutu.

Ongelmani on, kuinka hyväksyä asia?? Olen fiksu ja normaali ihminen enkä vaadi heiltä mitään. Olen vain tuonut julki, että minua surettaa ja suututtaa se, että exä on vielä kuin perheenjäsen. Toivoisin heidän keskittyvän exän sijasta enemmän minuun ja minun perheeseeni.

Lue lisää

Siis pidät itseäsi fiksuna /normaalina...??
Silti haluat kotrolloida ketä anoppisi ja kälysi tapaavat...huh huh...Olisiko aika katsoa peiliin ja pitkään...Herääppä unesta ja ala elää..ihan omaa elämää.

Voi Jesse rukka!Palaa jo v.2018. Peilistä näkyy vain kasvot. Keksi jo uusia kliseitä..Mutta asiaan. Kyllä anoppi ja käly voisivat olla vähän fiksumpia. Tai onko kyse henkisestä väkivallasta ,sellaisesta ns. viattomasti tehtävästä siis. Ottakaa etäisyyttä,eläkää omana perheenänne.

RAIVONA JA SURULLISENA VUOR... kirjoitti:

tottakai pitävät yhetyksiä sehän nyt on selvää, vaikka itkisin ja raivoisin niin asia ei muutu.

Ongelmani on, kuinka hyväksyä asia?? Olen fiksu ja normaali ihminen enkä vaadi heiltä mitään. Olen vain tuonut julki, että minua surettaa ja suututtaa se, että exä on vielä kuin perheenjäsen. Toivoisin heidän keskittyvän exän sijasta enemmän minuun ja minun perheeseeni.

Lue lisää

Olen anoppi, jolla on ex-miniä. Pidän häneen yhteyttä kuten kaikkiin muihinkin ystäviini ja sukulaisiin. Minä en ole eronnut.
En minä kerro hänen asioitaan pojalleni enkä hänen uudelle kumppanilleen. Perheen aikuinen poika asuu äitinsä kanssa. Kutsun heidät usein syömään, joskus kutsun poikani uuden perheen syömään. Erikseen.
En minä keskustele kummankaan porukan kanssa toisista. En minä puhu heidän kanssaan muista lapsistani, en työkavereistani, enkä muista sukulaisista, jollei sitten ole tapahtunut jotakin erikoista.
Pitäisin sitä juoruiluna.
Poikani ja hänen naisensa eivät myöskään kysele turhia. Jäisivät vaille vastausta.

Kiitos, ihana tietää, että ymmärrät minua. En vihjaile vaan ilmaisen asian ihan ystävällisesti ja asiallisesti. Jätän raivoilut tänne internetiin ja lähimmille ystävilleni.

Eivät he ymmärrä unteitani ja sillä sipuli. Kyseisessä perheessä on aina painotettu enemmän järkipuolta ja huolehdittu lasten opiskeluiden tasosta ennemmin kuin esim. miltä opiskelu tuntuu, jaksaako jne.

Ollaan vaan niin erilaisia sitten. Onneksi Kultani on puusta kauas pudonnut omena, joten ymmärtää mua.

RAIVONA JA SURULLISENA VUOR... kirjoitti:

Kiitos, ihana tietää, että ymmärrät minua. En vihjaile vaan ilmaisen asian ihan ystävällisesti ja asiallisesti. Jätän raivoilut tänne internetiin ja lähimmille ystävilleni.

Eivät he ymmärrä unteitani ja sillä sipuli. Kyseisessä perheessä on aina painotettu enemmän järkipuolta ja huolehdittu lasten opiskeluiden tasosta ennemmin kuin esim. miltä opiskelu tuntuu, jaksaako jne.

Ollaan vaan niin erilaisia sitten. Onneksi Kultani on puusta kauas pudonnut omena, joten ymmärtää mua.

Lue lisää

Ymmärrän erittäin hyvin, koska tutulta kuullostaa eräät välinpitämättömyyden oireet! Kiva olla kuin ei olisikaan, vaikka kuitenkin on. :)

Ymmärrän että tämä sinua harmittaa, mutta kun ajatellaan että erosta on n.1 vuosi ja yhteiseloa 3v niin siteet on edelleen aika vahvat.

Itse seurustelin 16 vuotiaasta lähtien 2 vuotta ex-avomiehen kanssa, olin läheinen koko perheen kanssa. Etenkin anopin, kun ero tuli niin olin anopin kanssa edelleen paljon tekemisissä. Olin hänen kanssaan illan vietossa kun tapasi n.5 vuotta sitten mieheni. Edelleen soitellaan ja nähdään säännöllisesti, ei siteitä mielestäni tarvi katkaista jos tuntuu liian rankalta.

Exä alkoi lähes saman tien seurustella ja isäytyäkkin kun suhteemme päättyi, en tiedä kuinka nainen minuun suhtautui mutta en häntä usein nähnytkään. Eli jo se että minua suretti että ei onnistuttu miehen kanssa, ja siihen päälle se että olisin eron takia menettänyt ystävän jota anoppi minulle oli ajatuskin ahdisti. Nykyinen mieheni ei pidä pahana sitä että olen hänen kanssaan tekemisissä, ja törmään pakostikkin exään.

Huvittavia tilanteita tämä meidän tapaus on tosin aiheuttanut, olin kaasona exä siskolle ja mieheni oli kuvioissa jo mukana. Ex alkoi odottaa tyttöystävänsä kanssa lasta ja kaikki katsoivat minun vatsan aluetta, ja ihmetteli miksi tanssin jonkun muun kanssa. Sai sitä selitellä. Samoin ex.anopin 50v päivillä jossa olin auttelemassa, sain exän kanssa juttelun seurauksena kysymyksiä tyyliin asutteko yhdessä tai ollanko naimisissa. Eli välimme on edelleen hyvät/asialliset, exänkin kansssa voidaan siis käyttäytyä asian mukaisesti.

Eli sanon sinulle ohjeeksi että, älä stressaa niin kauan kun he eivät halua sotkea teidän kahden suhdetta. Meillä asia on sillä tavoin että kotien välimatka on 135km ja mustasukkaisuutta tästä silloin tällöin tapaamisista ei pitäisi aiheutua puolin eikä toisin, ja aina välillä on kiva jutellakkin ollaanhan molemmat 2 lapsen vanhempia.

Eli ole aikuinen ja hyväksy, älä suotta kiusaa itseäsi tällä asialla. Aika voi äitä siteitä heikentää, mutta ei ne välttämättä koskaan katoa. Ja muista exä on exä ei mikään ehdoton uhka. Onhan sinullakin menneisyytesi.

Tottakai annan pitää yhteyksiä, enkä oo missään vaiheessa edes vaatinut heiltä välien katkomista tms. typerää.

En vaan voi hyväksyä asiaa, että he ovat vielä kiinni exässä niin paljon. En tunne itseäni todellakaan tulevaksi perheenjäseneksi..:( raivostuttaa ja surettaa!

RAIVONA JA SURULLISENA VUOR... kirjoitti:

Tottakai annan pitää yhteyksiä, enkä oo missään vaiheessa edes vaatinut heiltä välien katkomista tms. typerää.

En vaan voi hyväksyä asiaa, että he ovat vielä kiinni exässä niin paljon. En tunne itseäni todellakaan tulevaksi perheenjäseneksi..:( raivostuttaa ja surettaa!

Lue lisää

"Tottakai annan pitää yhteyksiä, enkä oo missään vaiheessa edes vaatinut heiltä välien katkomista tms. typerää."
Suret siis oikeastaan omaa asennoitumistasi? Siinä ei auta muu, kuin saada oma ajatusmaailma uuteen uskoon.
Haluaisit kovasti perheenjäseneksi miehesi sukuun. Et voi asettaa heille vaatimuksia. He ottavat sinut vastaan jos kemiat pelaa. Mitkään exät eivät siihen vaikuta.

himpun verran eri asia 20-v avioliitto ja parin vuoden seurustelu...

kiitti tsempistä.

Aikuinen nainen mä oon...ei huolta siis! Oon jo iso tyttö, mutta silti minulla on tunteita. kaikki ihmiset eivät kykene tuollaiseen ajatteluun ja olemiseen. eikä vissiin pidäkään. Parempi keskittyä omaan elämään ja antaa asian vaan olla -ahdistaa ja surettaa vielä enenmmän, mut en näe muuta vaihtoehtoa. oon vaan mä.

RAIVONA JA SURULLISENA VUOR... kirjoitti:

Aikuinen nainen mä oon...ei huolta siis! Oon jo iso tyttö, mutta silti minulla on tunteita. kaikki ihmiset eivät kykene tuollaiseen ajatteluun ja olemiseen. eikä vissiin pidäkään. Parempi keskittyä omaan elämään ja antaa asian vaan olla -ahdistaa ja surettaa vielä enenmmän, mut en näe muuta vaihtoehtoa. oon vaan mä.

Lue lisää

Pelkäätkö suhteesi kariutuvat exään? Mustasukkaisuusko sinut noin raivon partaalle on ajanut? Mies on sinun nyt. Olisit ylypiä ja esittelisit kopeaa voittajaa, kun exä ilmestyy näköpiiriin.
En ymmärrä muuten, miksi joudut olemaan exän kanssa yhdessä. En minä ainakaan ole niin usein muiden sukulaisten luona, että joutuisin koko ajan heidän vieraittensa kanssa tekemisiin.
Ja päinvastoin: Omat vieraamme ovat meidän vieraitamme, ei muita sukulaisia heidän vaivoiksen kutsuta.

En yritä määrätä heitä todellakaan vaan kertoa heille miten surullinen tilanteesta olen.. Eivät ymmärrä, eivätkä vissiin monet muutkaan..

Miksi hymyilisin, kun olen surullinen? En kykene kaksinaamaisuuteen teatteriin.

En ymmärrä mitä tarkoitat tuolla lojaaliudella? Ketä kohtaan?

RAIVONA JA SURULLISENA VUOR... kirjoitti:

En yritä määrätä heitä todellakaan vaan kertoa heille miten surullinen tilanteesta olen.. Eivät ymmärrä, eivätkä vissiin monet muutkaan..

Miksi hymyilisin, kun olen surullinen? En kykene kaksinaamaisuuteen teatteriin.

En ymmärrä mitä tarkoitat tuolla lojaaliudella? Ketä kohtaan?

Lue lisää

Kerro nyt, miksi olet surullinen.
Ei kai teitä kutsuta samoille kahvikekkereille? Tai kertovatko suvun naiset yksityiskohtia exän elämästä ja tekevät vertailuja?
Oletko kysynyt, vai mistä tiedät, että he ovat jatkuvassa yhteydessä, Jospa vain luulet?
Haluatko tulevan anoppisi kaveriksi? Jos hän on kaksinaamainen ja tykkää exästä enemmän kuin pojastaan ja pojan uudesta suhteesta, miksi haluatte pitää yhteyttä. Jätä asia anopin aloitteeksi.

Olet tullut toimeen elämässäsi ilman ko. anoppia tähän asti. Oletko ollut koko ajan surullinen?

Niin, no minä olen tehnyt kaikkeni yrittäessäni tutustua anoppiini ja saada aikaan lämpimät välit. Ei onnistu, hän on melko tunteeton ihminen.. Tarkoitan, että ei kovin nauravainen, ei viljele huumoria, ei ilmaise tunteitaan suuntaan eikä toiseen jne.

Olemme tässä mielessä hyvin erilaisia. Kun hän kysyy minulta, että mitä kuuluu, hän olettaa minun vastaavan aina "hyvää".. Vastaan kuitenkin aina rehellisesti ja jos minulla on ollut esim. rskasta koulussa tai todella hauskaa opiskelutovereitteni kanssa kerron sen.. Mutta hän ei anna MITÄÄN kommenttia minun kuulumisiini. Miksi siis kysyä???

RAIVONA JA SURULLISENA VUOR... kirjoitti:

Niin, no minä olen tehnyt kaikkeni yrittäessäni tutustua anoppiini ja saada aikaan lämpimät välit. Ei onnistu, hän on melko tunteeton ihminen.. Tarkoitan, että ei kovin nauravainen, ei viljele huumoria, ei ilmaise tunteitaan suuntaan eikä toiseen jne.

Olemme tässä mielessä hyvin erilaisia. Kun hän kysyy minulta, että mitä kuuluu, hän olettaa minun vastaavan aina "hyvää".. Vastaan kuitenkin aina rehellisesti ja jos minulla on ollut esim. rskasta koulussa tai todella hauskaa opiskelutovereitteni kanssa kerron sen.. Mutta hän ei anna MITÄÄN kommenttia minun kuulumisiini. Miksi siis kysyä???

Lue lisää

Minun poikani erosi 20 avioliittovuoden jälkeen ja solmi uuden suhteen heti.
Minulla on vaikeuksia. Uusi avovaimo on ihan mukava, ystävällinen ja kohtelias. Niin minäkin.
Mutta emme me ole ylimpiä ystäviä. En minä halua tietää oikeasti, mitä hänelle kuuluu. En todellakaan jaksaisi perehtyä hänen työnsä ongelmiin tai seurata kertomuksia täysin tuntemattomien ihmisten kanssa koetuista asioista.
En minä ole tunteeton. Ei varmasti hänkään, mutta emme me vaihda kuulumisia samaan tapaan kuin kauan tunteneet ihmiset keskenään. Aikuislta ihmisiltä menee pitemmän aikaa tutustumiseen ja ystävystymiseen.
Sinä päivittelet, miksi hän ei kommentoi sinun koulunkäyntiäsi. Siitä syystä, että hänellä ei ole siihen sanottavaa. Hän ei käy koulussasi, hän ei tunne kavereitasi. Hän ei osaa keskustella asioista, jotka ovat hänen elämänsä ulkopuolella.
Hän ei ole äitisi, hän on poikakaverisi äiti. Kertooko poika äidillensä samoja asioita kuin sinä? Jutusteletteko päivän tapahtumista? Seuraa poikasi asennetta ja toimi sen esimerkin mukaan.

Hyväksyn edelliset suhteet, onhan minullakin ollut niitä :) Eikä exäkään ole minulle uhka. Surettaa vain kun he pitävät yhteyksiä exään sen sijaan, että tutustuisivat esim. minun perheeni jäseniin..:(

Tuo on ihan järkkyä... Kuinka oikeen jaksat? Kammottavaa. Onneksi olet niin vahva, että annat asioiden olla omassa arvossaan. Ehkä minunkin pitäisi yrittää samaa taktiikaa..

JAKSAMISTA!

Tosiaankin, näyttää siltä, että nämä ex-puolisot aiheuttavat enemmän tunteita nostattavia fiilareita, kuin jos kyseessä olisi vain joku anoppisi ja kälysi "tavallinen ystävä". Silloin osaisit ottaa vastaan kaiken sen ystävällisyyden ja lämmön, joka tuosta henkilöstä kumpuaa.

Tunnet vihaa, koska olet mustasukkainen. Anoppisi ja kälysi, kuten kaikki muutkin, itse määräävät keiden kanssa ovat tekemisissä ja miten "syvällistä" tämä ystävyys on. Se, että on jonkun ex, ei tee hänestä yhtään huonompaa ystävää kuin ystävät yleensä.

Ainoastaan sinusta tuntuu niin, että hänet olisi hävitettävä maailmankartalta, mutta miksi ihmeessä? Sinun on itse kasvettava ihmisenä, sitten vasta huomaat, että oli joku ex tai ei, niin sillä ei ole sinun elämässäsi mitään merkitystä.

RAIVONA JA SURULLISENA VUOR... kirjoitti:

Tuo on ihan järkkyä... Kuinka oikeen jaksat? Kammottavaa. Onneksi olet niin vahva, että annat asioiden olla omassa arvossaan. Ehkä minunkin pitäisi yrittää samaa taktiikaa..

JAKSAMISTA!

Lue lisää

Tiedätkö mitä, vastauksestasi kumpuaa syvältä keskenkasvuinen naisihminen. Järkyttävää tässä kaikessa on se, että et itse huomaa sitä.

Et voi mitenkään valita anoppisi tai kälysi ystäviä. Miksi tämä ex ei saisi olla heidän ystävänsä? Miten ihmeessä annat hänelle noin suuren merkityksen elämässäsi?

Tietysti siksi, koska olet niin mustasukkainen, mutta varo pilaamasta ihmissuhteitasi ympärilläsi, ja toden totta ongelma on täysin sinun, ei kenkään muun. Jos tämä ex olisikin vain joku muu "tavallinen ystävä", et tuntisi nyt niin kuin tunnet. Ajatteleppa sitä.

Neuvo: vain hyväksymällä faktat pääset eteenpäin tunteissasi...älä kiukuttele kuin pieni lapsi, joka sinä et toivottavasti ole.

Juuri kuule sama meininki, että valokuvat vielä kuule appivanhempien sängyn päällä ja sitä rataa... ja erosta on yli vuosi!! ei mene ymmärrykseen.. surettaa.

Pitäisi varmaan vaan antaa asian olla ja olla ite sillain vahva, että miks munkaan pitäsi olla joku bestis anopin ja kälyn kanssa, jos ei vaan ajatusmaailmat kohtaa? ..huoh..

RAIVONA JA SURULLISENA VUOR... kirjoitti:

Juuri kuule sama meininki, että valokuvat vielä kuule appivanhempien sängyn päällä ja sitä rataa... ja erosta on yli vuosi!! ei mene ymmärrykseen.. surettaa.

Pitäisi varmaan vaan antaa asian olla ja olla ite sillain vahva, että miks munkaan pitäsi olla joku bestis anopin ja kälyn kanssa, jos ei vaan ajatusmaailmat kohtaa? ..huoh..

Lue lisää

Aloin seurustella noin 7kk sitten miehen kanssa, joka oli vuosi sitten eronnut. Kun menin ensimmäistä kertaa käymään anoppilassa niin näin nykyisen mieheni ja ex:n hääkuvia seinillä. ja ne kuvat on siellä vieläkin. En tajua että miksi anoppi niitä siellä pitää kun eivät pidä yhteyksiäkään enää. Ja anopilla ei ole mitään hyvää sanottavaa ollut entisestä miniästään, koska hän petti nykyistä miestäni. Että tällästä! Mutta en ole viittisinyt niistä mainita anopilleni mitään. Aluksi ne häiritsivät, mutta eivät enään niin paljon. Se on mennyttä ja ollutta.

Jep, ajattelinpas minäkin tässä vastauksia lukiessa ja kirjoittaessa, että parempi kun vaan yrittää pysyä vahvana, hyväksyä faktat ja antaa ihmisten elää omaa elämäänsä. Ei ehkä tartte olla ylin ystävä anopin ja kälyn kanssa, mikäli surettaa ja ahdistaa.
Keskityn omaan perheeseeni, johon mieheni on otettu avosylin vastaan

En ole ylivertainen, olen normaali ja aito pieni ihminen, jolla on tunteita. Minua ei tarvitse miellyttää, enkä vaadi katkaisemaan välejä. Ongelmani on, etten osaa ajatella asiaaa viileästi ja ilman tunteita. Minua surettaa ja raivostuttaa se, ettei kukaan ymmärrä miten pahalta minusta tuntuu, kun exään pidetään enemmän yhteyksiä sen sijaan, että haluttaisiin tutustua minun perheeseeni jne. :(

Olemme seurustelleet reilu vuoden, mutta tunteneet toisemme jo vuosia, koska olemme olleet samalla työpaikalla. En kuitenkaan tunne exää, kuvia olen nähnyt.

Minulle on turha sanoa nopeasta etenemisestä, jokainen todellakin elää kuten haluaa. Kun mieheni kosi minua, en epäröinyt sekunnin tuhannesosaakaan. meidät on selvästi tarkoitettu toisillemme. Minä olen 23v. ja mieheni 24v.

Olen jo järjestänyt kesällä kihlajuhlan, kahvittelun ja vanhempani ovat kutsuneet appivanhempani kylään, mutta he eivät ole esittäneet vastakutsuja tai muutakaan vastaavaa.

Mieheni ei pidä yhteyttä exään, vaikka erosivat ystävällisessä hengessä yhteisestä sopimuksesta suhteen kulahdettua, eivät he ole ystäviä eivätkä yhteyksissä toisiinsa. Elävät molemmat omaa elämäänsä.

En tiedä miksi minusta tuntuu pahalta tyo exäasia... Koen jotenin itseni ulkopuoliseksi mieheni perheessä ja exän pitäminen vielä niin lähellä anoppiani ja kälyäni vaikeuttaa minun suhdettani heihin. Tuntuu, etteivät he välitä minun pahasta olostani. He eivät ole koskaan esim. ehdottaneet minulle, että meniusimme yhdessä kaupungille ostoksille ja kahvittelemaan, mutta exän kanssa todellakin tekevät näin.

RAIVONA JA SURULLISENA VUOR... kirjoitti:

Olemme seurustelleet reilu vuoden, mutta tunteneet toisemme jo vuosia, koska olemme olleet samalla työpaikalla. En kuitenkaan tunne exää, kuvia olen nähnyt.

Minulle on turha sanoa nopeasta etenemisestä, jokainen todellakin elää kuten haluaa. Kun mieheni kosi minua, en epäröinyt sekunnin tuhannesosaakaan. meidät on selvästi tarkoitettu toisillemme. Minä olen 23v. ja mieheni 24v.

Olen jo järjestänyt kesällä kihlajuhlan, kahvittelun ja vanhempani ovat kutsuneet appivanhempani kylään, mutta he eivät ole esittäneet vastakutsuja tai muutakaan vastaavaa.

Mieheni ei pidä yhteyttä exään, vaikka erosivat ystävällisessä hengessä yhteisestä sopimuksesta suhteen kulahdettua, eivät he ole ystäviä eivätkä yhteyksissä toisiinsa. Elävät molemmat omaa elämäänsä.

En tiedä miksi minusta tuntuu pahalta tyo exäasia... Koen jotenin itseni ulkopuoliseksi mieheni perheessä ja exän pitäminen vielä niin lähellä anoppiani ja kälyäni vaikeuttaa minun suhdettani heihin. Tuntuu, etteivät he välitä minun pahasta olostani. He eivät ole koskaan esim. ehdottaneet minulle, että meniusimme yhdessä kaupungille ostoksille ja kahvittelemaan, mutta exän kanssa todellakin tekevät näin.

Lue lisää

Eli rohkaisisit itsesi ja kysyisit josko se anoppi kiinnostuisi sinun seurastasi ja lähtisitte yhdessä ostoksille. Ehkä hänkin odottaa sinulta aloitetta? en jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta luettuani ampiaisjutun ihmettelin anoppisi reaktiota jos hän kerta niin ison numeron nosti pikku asiasta. Yhteinen hetki aivan muualla kuin anopin kotipiirissä voisi ehkä tehdä teille hyvää. Anoppikin taisi tuntea kuitenkin ex-tyttöystävän vuosien ajan ja on ymmärrettävää että hän haluaa pitää yhteyksiä tyttöön. Mutta ymmärrän sinua. Itse olen sopeutunut sellaiseen asetelmaan, että mies on ilmoittanut äitinsä olevan ykkönen, mutta asiaan liittyy miehen isän kuolema. Olemme molemmat päälle kolmekymppisiä ja asumme anoppini naapureina. Haluan pois tästä pikku piiristä vaikka anoppi on rakas. Pikki piru päässäni sanookin, että miehelleni äiti on ollut kokoajan ykkönen ja velipoika myöskin, koska jaamme saman talon. Mies on aina elänyt miesten kanssa eikä mielestäni osaa suhtautua naiseensa kumppaninaan vaan yhtenä perhepiirinsä ihmisistä. En vaadi ykköshuomiota vaan haluan miehen tajuavan että me olemme kaksi ja sitten vasta miehen "muu perhe".

RAIVONA JA SURULLISENA VUOR... kirjoitti:

Olemme seurustelleet reilu vuoden, mutta tunteneet toisemme jo vuosia, koska olemme olleet samalla työpaikalla. En kuitenkaan tunne exää, kuvia olen nähnyt.

Minulle on turha sanoa nopeasta etenemisestä, jokainen todellakin elää kuten haluaa. Kun mieheni kosi minua, en epäröinyt sekunnin tuhannesosaakaan. meidät on selvästi tarkoitettu toisillemme. Minä olen 23v. ja mieheni 24v.

Olen jo järjestänyt kesällä kihlajuhlan, kahvittelun ja vanhempani ovat kutsuneet appivanhempani kylään, mutta he eivät ole esittäneet vastakutsuja tai muutakaan vastaavaa.

Mieheni ei pidä yhteyttä exään, vaikka erosivat ystävällisessä hengessä yhteisestä sopimuksesta suhteen kulahdettua, eivät he ole ystäviä eivätkä yhteyksissä toisiinsa. Elävät molemmat omaa elämäänsä.

En tiedä miksi minusta tuntuu pahalta tyo exäasia... Koen jotenin itseni ulkopuoliseksi mieheni perheessä ja exän pitäminen vielä niin lähellä anoppiani ja kälyäni vaikeuttaa minun suhdettani heihin. Tuntuu, etteivät he välitä minun pahasta olostani. He eivät ole koskaan esim. ehdottaneet minulle, että meniusimme yhdessä kaupungille ostoksille ja kahvittelemaan, mutta exän kanssa todellakin tekevät näin.

Lue lisää

Anteeksi, jos kirjoitukseni jotenkin ärsytti sinua. Otsikoksi tuli laitettua "hmm", kun en muutakaan keksinyt, se ei siis ollut mikään ivallinen kommentti.

Pidätkö kovinkin paljon anopistasi ja kälystäsi? Eli onko heidän ystävyytensä sinulle erittäin tärkeää? Ajattelin vain, että mitä jos pitäisit heihin ystävälliset ja kohteliaat välit, mutta et yrittäisi sen kummempaa kaveeraamista heidän kanssaan. Kun eivät kerran näytä sinun seurastasi niin paljon välittävän. Tärkeintä kai on kuitenkin miehesi rakkaus, ei se, mitä hänen perheensä sinusta ajattelee.

Deanne kirjoitti:

Anteeksi, jos kirjoitukseni jotenkin ärsytti sinua. Otsikoksi tuli laitettua "hmm", kun en muutakaan keksinyt, se ei siis ollut mikään ivallinen kommentti.

Pidätkö kovinkin paljon anopistasi ja kälystäsi? Eli onko heidän ystävyytensä sinulle erittäin tärkeää? Ajattelin vain, että mitä jos pitäisit heihin ystävälliset ja kohteliaat välit, mutta et yrittäisi sen kummempaa kaveeraamista heidän kanssaan. Kun eivät kerran näytä sinun seurastasi niin paljon välittävän. Tärkeintä kai on kuitenkin miehesi rakkaus, ei se, mitä hänen perheensä sinusta ajattelee.

Lue lisää

Juuri noin aion nyt tehdä. Loppuviimeeksi elämässä ei tarvitse mitään ylimpiä ystäviä kuin pari ja ne minulla jo on. En tarvitse anoppini ja kälyni kanssa mitään supervälejä vaan perusvälit, kohteliaat ja ystävälliset ja siinä kaikki. Kiitos vastauksestasi.

RAIVONA JA SURULLISENA VUOR... kirjoitti:

Olemme seurustelleet reilu vuoden, mutta tunteneet toisemme jo vuosia, koska olemme olleet samalla työpaikalla. En kuitenkaan tunne exää, kuvia olen nähnyt.

Minulle on turha sanoa nopeasta etenemisestä, jokainen todellakin elää kuten haluaa. Kun mieheni kosi minua, en epäröinyt sekunnin tuhannesosaakaan. meidät on selvästi tarkoitettu toisillemme. Minä olen 23v. ja mieheni 24v.

Olen jo järjestänyt kesällä kihlajuhlan, kahvittelun ja vanhempani ovat kutsuneet appivanhempani kylään, mutta he eivät ole esittäneet vastakutsuja tai muutakaan vastaavaa.

Mieheni ei pidä yhteyttä exään, vaikka erosivat ystävällisessä hengessä yhteisestä sopimuksesta suhteen kulahdettua, eivät he ole ystäviä eivätkä yhteyksissä toisiinsa. Elävät molemmat omaa elämäänsä.

En tiedä miksi minusta tuntuu pahalta tyo exäasia... Koen jotenin itseni ulkopuoliseksi mieheni perheessä ja exän pitäminen vielä niin lähellä anoppiani ja kälyäni vaikeuttaa minun suhdettani heihin. Tuntuu, etteivät he välitä minun pahasta olostani. He eivät ole koskaan esim. ehdottaneet minulle, että meniusimme yhdessä kaupungille ostoksille ja kahvittelemaan, mutta exän kanssa todellakin tekevät näin.

Lue lisää

Olette vuosia olleet samalla työpaikalla ja seurustelleet vuoden.
Sinähän käyt koulua ja viihdyt opiskelupiireissä. Ainakin tuolla ylempänä valitit, että anoppisi ei ole koulustasi kiinnostunut, vaikka kysyykin mitä kuuluu.

Mä oonkin ihan hiilenä ja toisinaan taas tosi surulline...

Ehkä mun pitäs vaan ajatella kylmemmin ilman tunteita, että asia on näin ja mun ei tarvi tätä sietää eikä yrittää olla anopilleni ja kälylleni exän arvoinen. Vaikkei ihmisiä saisi laittaa mihinkään hierarkiaan, niin tunnen kyllä itseni arvottomammaksi..

Esim. kesällä heidän olohuoneessaan oli ampiainen kun luin kirjaa nojatuolissa. Sanoin miehelleni, että hakisi lehden ja liiskaisi sen. Anoppini huusi täyttä kurkkua: MEILLÄ EI AMPIAISIA TAPETA VAAN NE JOHDATETAAN PIHALLE. MITÄHÄN EXÄKIN TÄHÄN SANOISI... :( :(

RAIVONA JA SURULLISEN AVUOR... kirjoitti:

Mä oonkin ihan hiilenä ja toisinaan taas tosi surulline...

Ehkä mun pitäs vaan ajatella kylmemmin ilman tunteita, että asia on näin ja mun ei tarvi tätä sietää eikä yrittää olla anopilleni ja kälylleni exän arvoinen. Vaikkei ihmisiä saisi laittaa mihinkään hierarkiaan, niin tunnen kyllä itseni arvottomammaksi..

Esim. kesällä heidän olohuoneessaan oli ampiainen kun luin kirjaa nojatuolissa. Sanoin miehelleni, että hakisi lehden ja liiskaisi sen. Anoppini huusi täyttä kurkkua: MEILLÄ EI AMPIAISIA TAPETA VAAN NE JOHDATETAAN PIHALLE. MITÄHÄN EXÄKIN TÄHÄN SANOISI... :( :(

Lue lisää

Yritä saada kiukkusi ja halusi tulla ykköseksi laantumaan. Kerron oman juttuni.
Minulla oli aivan ihana miniäehdokas 5v, ystävystyimme, mutta heillä ei kuitenkaan mennyt hyvin keskenään. Omassa mielessäni olin surullinen, kun suhde loppui. Poikani löysi uuden, jonka kanssa ihana perhe. Arvostan ja kunnioitan nykyistä miniääni, mutta olemme niin erilaisia, että sellaista syvää ystävyyttä ei synny. Minä olen sellainen luontoihminen, yhdistysihminen, matkailusta pitävä. Hän taas salillakävijä, ryppyvoiteiden käyttäjä, viimeisen päälle itsestään (ja perheestään) huolehtiva. En voi kuvitellakaan häntä mustikkametsään tai aurinkolomalle (siellä voi sairastua ripuliin).
Tämä ex miniä asuu lähellä, myös perheineen, me käymme edelleen joskus yhdessä metsässä, olenpa käynyt hänen kanssaan kaupunkilomallakin. Meille nämä tilanteet eivät ole aiheuttaneet mielipahaa.
Ymmärsitköhän, että minusta ketään ei voi "pakottaa" pitämään toisesta enemmän kuin toisesta vaikka haluaisi.
Enkä minä muutenkaan pistä ystäviäni tai sukulaisiani "järjestykseen". Asialliset välit anoppiin ovat riittävät, ei senkään homman pidä olla mitään pusipusi-halihali-juttu.

anoppi kirjoitti:

Yritä saada kiukkusi ja halusi tulla ykköseksi laantumaan. Kerron oman juttuni.
Minulla oli aivan ihana miniäehdokas 5v, ystävystyimme, mutta heillä ei kuitenkaan mennyt hyvin keskenään. Omassa mielessäni olin surullinen, kun suhde loppui. Poikani löysi uuden, jonka kanssa ihana perhe. Arvostan ja kunnioitan nykyistä miniääni, mutta olemme niin erilaisia, että sellaista syvää ystävyyttä ei synny. Minä olen sellainen luontoihminen, yhdistysihminen, matkailusta pitävä. Hän taas salillakävijä, ryppyvoiteiden käyttäjä, viimeisen päälle itsestään (ja perheestään) huolehtiva. En voi kuvitellakaan häntä mustikkametsään tai aurinkolomalle (siellä voi sairastua ripuliin).
Tämä ex miniä asuu lähellä, myös perheineen, me käymme edelleen joskus yhdessä metsässä, olenpa käynyt hänen kanssaan kaupunkilomallakin. Meille nämä tilanteet eivät ole aiheuttaneet mielipahaa.
Ymmärsitköhän, että minusta ketään ei voi "pakottaa" pitämään toisesta enemmän kuin toisesta vaikka haluaisi.
Enkä minä muutenkaan pistä ystäviäni tai sukulaisiani "järjestykseen". Asialliset välit anoppiin ovat riittävät, ei senkään homman pidä olla mitään pusipusi-halihali-juttu.

Lue lisää

Ymmärrän pointtisi, erilaisilla ihmisillä ei vaan synkkaa.
Meillä anopin kanssa samat kiinnostuksen kohteet, mutta jotenkin ei muuten noin henkisesti vaan osuta kohdakkain...

Osaksi siinä on sitäkin, että hän haluaa pitää tietyn "sisärenkaan"..Kohtelee mieheni veljen tyttöystävää samoin kuin minua, että ei päästä lähelleen eikä avaudu..

Itse en kyllä edes kävisi anopin luona, jos näyttäisi siltä ettei hänen kanssa voisi tulla toimeen.
Nykyään näen anoppiani pari kertaa vuodessa. Enkä ole kiinnostunut hänen ystävyys suhteistaan. Tiedän, että hän on myös yhteydessä miehen exään. Minulle se on aivan sama.

Tuntuu, että sinulla olisi joku tarve idylliseen perheeseen. Olisit ystävä miehen lähi suvun kanssa ja miehen ja sinun vanhemmatkin tapaisivat toisiaan.

Eikös tärkein asia ole, että sinulla ja miehelläsi menee hyvin...
Ei varmaan kannata haaskata energiaa anoppisuhteen vatvomiseen.