Nietzschen sotaretki moraalia vastaan

"Onko Nietzschen koko moraalikritiikki alusta loppuun vain yhtä suurta geneettistä virhepäätelmää?"

Ei, vaan Nietzcheä ja työtään on eräästä häneen syyttä yhdistetystä syystä mustamaalattu moraalittomaksi vuoden 1945 jälkeen.

Jos lukee ensin Nietzchestä ja uskoo lukemansa, ja vasta sitten teoksiaan, voi yksinkertaisempi ihmetellä että eihän tämä ole lainkaan sitä mitä Nietzche kirjoitti :D

Olen eri mieltä, sillä Nietzsche nimenomaan pyrki dekonstruktoimaan moraalikäsitystemme alkuperän, mikä on kristinusko. Hän ei pyrkinyt luomaan uusia moraaleja tai arvoja, vaan ainoastaan kritisoimaan ihmisten uskoa moraaleihin, jotka perustuivat valheisiin. Voi tietenkin kiistellä siitä, ovatko nämä valheeseen perustuvat moraalit ihmiskunnan kannalta hyödyllisiä, mutta se ei poista niiden alkuperän kieroutuneisuutta, johon Nietzsche nimenomaan keskittyi.

Ja Nietzschen pointtihan nimenomaan on se, ettei moraaleilla ole minkäänlaista totuusarvoa.

Sellainen kamarikovishan Nietzsche oli ollut.

Nietzschen virhe oli ottaa piiska ku lähti naisen luo , ku pitäs ottaa mukaan työkalupakki.

Mielestäni Nietzsche on kriittinen lähinnä sitä kohtaan, miten ihmiset suhtautuivat moraaliin. Hänestä oli vastenmielistä, miten he omaksuivat kritiikittä sen, mitä moraaliksi kutsuttiin. Oman moraalinsa luovasta ihmisestä Nietzschen käsitys olisi ollut aivan toinen.

Mikä moraali? Sehän on määrittelykysymys. Joku voisi pitää moralisteja idiootteina.
No, mahdollisesti hyödyllisinä sellaisina. Ainakin joskus.

Siteeraan Nietzschen Aamuruskoa:

"Historiallinen kumoamus lopullisena ratkaisuna. – Ennen yritettiin todistaa, että Jumalaa ei ole, – tänään näytetään, miten usko Jumalan olemassaoloon saattoi syntyä ja miten tämä usko on säilyttänyt painonsa ja tärkeytensä: näin vastatodisteesta, että Jumalaa ei ole, tulee turha. – Ennen, kun esitetyt »Jumalan olemassaolon todisteet» oli kumottu, jäi aina epäilys, eikö ehkä ole löydettävissä parempia todisteita kuin vastikään kumotut: siihen aikaan ateistit eivät osanneet aloittaa puhtaalta pöydältä." (Aamurusko, 95)

Tässä puhutaan Jumalasta, mutta samalla tavalla Nietzsche "kumoaa" moraalin. Tietenkään se, että "näytetään, miten usko Jumalan olemassaoloon saattoi syntyä ja miten tämä usko on säilyttänyt painonsa ja tärkeytensä", ei todista, että Jumalaa ei ole. Kysymyksessä on geneettinen virhepäätelmä. Nietzsche siis katsoo, että "historiallinen kumoamus" on "lopullinen todiste": kun alkuperä on selitetty, asia on loppuun käsitelty.