Pallomainen on yleisesti käytössä kun kuvaillaan maailmankaikkeuden ilmiöitä ja asioita. Ongelmaksi muodostuu se, että pallomainen ei selitä itseään jäännöksettömästi, jäjelle jää aina jotain.
Ulkopuolisesta tarkkailijasta voi vain hieman liioitellen sanoa näyttävän siltä, että maailmankaikkeuden hahmo on kuutiomainen. Kuutiomaisuus selittää itsensä jäännöksettömästi, tähän malliin:
1) Kvantti on pienin mahdollinen määrä energiaa.
2) Maailmankaikkeuden kokonaisenergia on kaikki kvantit.
Kvantti on Planckin kuution suuruinen ja kokonaisenergia on hyvin suuri, mutta ei lähellekään ääretön.
Onko tällaisesta mitään hyötyä, kysyy asioita ihmettelevä?
Ulkopuolisesta tarkkailijasta voi vain hieman liioitellen sanoa näyttävän siltä, että maailmankaikkeuden hahmo on kuutiomainen. Kuutiomaisuus selittää itsensä jäännöksettömästi, tähän malliin:
1) Kvantti on pienin mahdollinen määrä energiaa.
2) Maailmankaikkeuden kokonaisenergia on kaikki kvantit.
Kvantti on Planckin kuution suuruinen ja kokonaisenergia on hyvin suuri, mutta ei lähellekään ääretön.
Onko tällaisesta mitään hyötyä, kysyy asioita ihmettelevä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sehän on ihan hyvä oivallus. Kosmologit usein kuvaavat universumia varmuuden vuoksi ellipsin muotisena.
Voitaisiin ajatella myös, että tässä palataan ihan filosofian alkuun Kreikassa. Koska pallo on täydellisin muoto, useimpien juttujen universumissa täytyy olla palloja. Ja niinhän ne ovat! Siihen perustui Ptolemaiolainen systeemi. Siinä oli vain kolme virhettä, taivaankappaleet olivat riittävästi palloja, mutteivät täysin, radat olivatkin hieman ellipsejä ja aurinko ei oikeasti kiertänyt maata.
Vain viimeinen oli kohtalokas virhe.
Universumi saattaisi olla ihan täydellinen pallo, koska ei ole mitään syytä olettaa että yksikään koordinaatti olisi lyhyempi kuin toinen.
Tai sitten kuutio tuosta keksimästäsi syystä. Olisi ainakin helpompi sijoittaa galaksit siihen malliin lillumaan ja laskea liikkeitä ja etäisyyksiä ihan helpolla matematiikalla.
Mä muuten kerran tein niin. Siinä pystyi laskemaan kaikenlaista galaksien keskimääräisistä etäisyyksistä ym ihan koulumatematiikalla, tilavuuksista jne.
Maailmankaikkeuden hahmo ja järjestys. Nyt on järjestyksen vuoro.
3) Maailmankaikkeuden kokonaisenergian määrä ei muutu.
4) Maailmankaikkeuden kokonaisenergian järjestys ei lisäänny.
5) Avaruuden massan lämpötilan perusteella maailmankaikkeuden kokonaisenergia on lähes täydellisessä järjestyksessä.
Termodynaaminen järjestys perustuu lämpötilaan, kun taas alkuräjähdysteorian järjestys perustuu todennäköisyyteen.
Aika ja avaruus kuuluvat todellisuuden eri piireihin. Aika, pituus ja nopeus kuuluvat ihmismielestä riippuvaan todellisuuteen, kun taas avaruus, tähdet ja planeetat kuuluvat ihmismielestä riippumattomaan todellisuuteen.
Avaruuden massan pimeys, kylmyys ja energiatiheys on mitattu. Pimeys mitattiin v. 1965 (Penzias ja Wilson), kylmyyden mittasi COBE 1990-luvun alussa ja energiatiheys mitattiin saman vuosikymmenen lopussa. Avaruus on pimeää, kylmää ja harvaa ainetta.
Avaruuden selittämiseen ei tarvita enää aikaa.