1/2
En oikein tiedä mistä aloittaa. Erosimme noin kolme vuotta sitten ja meillä on kaksi lasta. Avoliittoa oli takana reilut kymmenen vuotta. Ensimmäinen lapsi sai alkunsa melko pian tapaamisemme jälkeen ja hän syntyi kun olimme 22-23 vuotiaita. Erinäisistä syistä emme ehtineet kunnolla seurustella vaan arki lapsen kanssa astui kuvioihin hyvin nopeasti.
Parisuhde oli läheinen, mutta vietimme kahdestaan aikuisten kesken tasan yhden päivän tuosta yli kymmenestä vuodesta. Itse olisin kovasti sitä halunnut enemmän ja usein yritin järjestää, mutta lasten äiti ei mihinkään lähtenyt mukaan. Kun hän ensimmäisen kerran jäi kiinni pettämisestä, päätin alkaa matkustelemaan sitten vaikka yksin. En halunnut jättää lapsiani ja rakastin heidän äitiään edelleen. Luotto oli mennyt sen lisäksi, etten saanut suhteesta sellaista läheisyyttä mitä kaipasin. Ajattelin, etten tuhlaa koko nuoruuttani kotikulmilla odottamassa naista, joka ei välttämättä enää halua minua kun lapset kasvavat isoiksi.
Hän tapasi työkokeilun aikana muusikonretkun, jonka kanssa ystävystyi. Näin ja epäilin ettei kaikki ole ihan sitä miltä näyttää, mutta hän kiisti kaiken. Jossain vaiheessa hän sitten oli ilmoittamatta ensimmäisen yön poissa yhteisestä kodistamme, eikä siitä mennyt kuin kuukausi tai kaksi kun muutin pois. Pian muutin toisen kaupunkiin noin tunnin matkan päähän. Lasten äiti ja tämä retku muuttivat kohta yhteen ja alkoi pian odottaa lasta. Muutin läheiseen kaupunkiin yksin. Toinen lapsistamme halusi heti muuttaa luokseni ja muuttikin aika pian jälkeeni kun ajankohta oli sopiva.
Toissakesänä sain tekstiviestin lapseltani (joka asuu kanssani), ettei hän enää jaksa tätä menoa ja soittaa poliisit. Lasten äiti oli soittanut aamulla uudestaan poliisille ja mies vietiin putkaan. Aamupäivällä tuli puhelu lastensuojelusta ja kysyttiin kykenenkö hakemaan lapset heidän luotaan. Lasten äidille oli tarjottu turvakotia jonne ei halunnut vauvan kanssa lähteä. Toinen lapseni halusi edelleen asua äidillään joten päästin hänet takaisin kotiinsa pidennetyn viikonlopun jälkeen, vaikka pahaa teki. Olen kysellyt kummaltakin lapselta onko kaikki äidin luona ok, ja he vakuuttelevat että on.
Sain viime vuonna odottaa yli puoli vuotta lasten äidin nimeä elatussopimukseen. Kävin koko ajan asialliseen sävyyn keskustelua hänen kanssaan viestein. Hirveää vetkuttelua kesti, joten tilasin ajan oikeusaputoimistosta ja ilmoitin päivämäärän toisen kunnan lastenvalvojan esimiehelle. Paperit saapuivat reilussa viikossa allekirjoitettuna. Kyseessä oli vielä hänen osaltaan nollasopimuksesta, mutta kelahan ei maksa mitään ellei ole vahvistettua elatussopimusta, joten en saanut mitään siltä ajalta. (onneksi kela huomioi takautuvasti maksuja) Tämä vitutti aika huolella, koska lasten äidillä on perintörahoja säästötilillä yli 50k euroa, joten tuntui epäreilulta että minä pienituloisena maksan hänelle.
Nämä säästöt kasvoivat meidän yhdessä ollessa. Hän ei oikein osannut arvostaa rahoja, mutta ei kuitenkaan ollut tuhlaileva niiden suhteen. Rahoja säästeltiin mahdollisen talon hankintaan. Oli muutenkin mieltä keventävää, kun oli rahallinen turvaverkko jos jotain yllättäviä menoja tuli.
Syy miksi nyt kirjoittelen tätä on se, mitä tällä viikolla tapahtui. Ja osittain varmaan se, etten puhu näistä asioista kenenkään kanssa, niin jotain purkautumisen tarvetta tunnen. Eli taas oli aika uusia tapaamis- ja elatussopimuksia. Tapaamissopimuksia ei tälläkään kertaa oltu allekirjoituettu. Olin jo aiemmin päättänyt, että jos tällä kertaa sopimusten kanssa tulee jotain ongelmia, niin marssin kelaan ja kerron jänen tukien väärinkäytöstä. Istuin kelassa odottamassa ja laitoin hänelle viestin jossa kerroin aikeistani. Hän ei vastannut, eikä kelakaan halunnut suullisesti tietoja kirjata vaan kehoitti tekemään sen kirjallisesti siinä tai netissä. Lähdin kotiin ja kirjoitin netissä omissa nimissä kelalle palauteta josssa kerroin hänen säästöistään ja siitä, että teeskentelee olevansa yksinhuoltaja. Hän on koko ikänsä elänyt tuilla.
Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita, mutta ei mulla riitä kirjalliset taidot kaiken kokoamiseen yhdeksi selkokieliseksi tekstiksi. Hän pommitti puheluilla, mutta en vastannut. Emme ole puhuneet kohta kolmeen vuoteen. En varmasti ikinä kykene hänen kanssaan enää puhumaan asiallisesti. Niin paljon paskaa jäi käsittelemättä suhteesta, eikä hän ikinä, edes loppuaikoina, suostunut asioista keskustelmaan. Alkaisin huutamaan ja haukkuisin viimeistään kolmannessa lausessa. Viesteihin vastasin ja kerroin mitä olen tehnyt. Hän kuulosti jopa sääliä anelevalta kun kertoi miten vaikeaa kummallakin on ollut yms. Sanoin ettei kiinnosta hänen jutut ollenkaan, mutta ajattelin että on asillista kertoa missä mennään ja kehoitin ottamaan yhteyttä varatuomari tätiinsä.
Avautumista pitkän suhteen jälkeen
6
1577
Vastaukset
- ruostunut
2/2
Hän soitti äidilleni kun ei saanut minua kiinni. Oli kuulostanut hysteeriseltä. Kaikki säästöt on kuulemma mennyt. Asuvat vanhassa omakotitalossa vuokralla, mikä ei ole ihan halpa ja siihen päälle sähkölämmitys. Hän kuulemma toivoo, että pystyy asumaan siinä vielä pari vuotta, että toinen lapsi saisi käydä koulun loppuun. Ei ole väleissä isänsä kanssa enää. Vaari käy vain lasten merkkipäivinä vaikka asuu lähellä. Ei kuulemma ole ketään joka auttaisi. On yrittänyt päästä eroon miehestään kaksi vuotta ja edellisenä iltana oli kuulemma ollut kauhea tappelu taas, eikä tiedä missä se taas menee. Toinen lapseni asuu siis tuolla ja taisin sohasta aika herkällä hetkellä. Toinen lapseni on tietenkin tervetullut asumaan meille. Hänellä on täällä oma sänky, säilytystilaa ja tietokone. Minun luona asuvalla lapsella ei ole mitään omaa äidin luona. Nyt on aika paska fiilis, vaikka ei kyllä kaduta yhtään. On oikeasti aika ankeaa, kun työssäkäyvänä onkin oikeutettu 26 euroon toimeentulotukea kun lapselle tulee yllättävä terveysmeno. Samalla maksaa kuukausittain 150e naiselle, jolla on säästöjä enenmmän kuin monella muulla suomalaisella. Nyt olen ollut 4kk työttömänä, joten ei ole toleranssia näihin rahojen menetyksiin, vaikkakin pieniä ovat.
Sellainenkin asia, että mielestäni lasten äiti on aina kohdellut toista lastamme huonommin. Hän joka asuu kanssani. Lasten äiti itki loppuaikoina, kuinka on vaikea myöntää että lapsi on erityistarpeita vaativa (hän joka kanssani asuu), mutta kaikeasta huolimatta haluis omien sanojensa mukaan tuntea itsensä taas nuoreksi ja siksi halusi erota (eiköhän ne romanssit tuo sellaista nuoruuden tunnetta, ettei siinä mitään) . Lapsella on mahdollisesti lievää aspergeria. Kaikissa mahdollisissa tutkimuksissa on käyty, mutta mitään selkeää ei ole tullut ilmi. Vaikeaa on ollut siitä lähtien kun hän koulun alkoi ja nyt teini-ikäisenä hoidan häntä yksin . Välillä on kyllä raskasta, mutta jotenkin sitä osaa ottaa välillä irti ja olla ajattelematta asioita. Miljoona muutakin asiaa sykkii takaraivossa, mutta taidan jättää tämän tältä erää tähän. Hei ruostunut.
Pitkä vuodatuksesi herätti minussa tunteen siitä, että voisit hyötyä kuuntelijasta ihan livenä. Erostasi on jo jonkin aikaa, mutta sen jälkimainingit pitävät sinua otteessaan. Irtautumisprosessi on vielä kohdallasi kesken ja lasten asioiden hoitaminen huolettaa. Onko sinulla ollut mitään keskusteluapua tämän eroasian tiimoilta? Jos, voisitko ottaa sinne uudestaan yhteyttä? Jos ei, voisit esim. terveyskeskuksen psyk.sairaanhoitajan kanssa kartoittaa, millaisia keskusteluapua tarjoavia tahoja paikkakunnallasi on sinun tilanteeseesi sopivasti. Kun mielessä on, kuten kirjoitit, miljoona asiaa sykkimässä takaraivossa, olisi hyvä jakaa niitä sopivan neutraalin, ammattitaitoisen ihmisen kera. Joskus muutamakin keskustelukerta auttaa tuulettamaan mieltä
Merja, diakoni- ruostunut
Kiitos vastauksestanne.
Tilasin eron aikoihin ajan kunnalliselle ja kävin muutaman kerran juttelemassa. Siellä sanoin, että haluaisin ottaa etäisyyttä ja olen harkinnut muuttoa. Heidän mielestään se kuulosti ihan hyvältä, eikä siinä mennyt kuin reilu viikko niin olin jo muuttanut toiseen kaupunkiin. Kyllähän tuo keskustelu selvästi auttoi. Olivat kuitenkin sitä mieltä, että tuntemukseni ovat normaaleja olosuhteisiin nähden ja ajatukset olivat rationaalisia, joten mitään lääkityksiä ei edes harkittu. Vaikka tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni kun sellaisia olisin suostunut syömään. Niin synkältä tilanne tuolloin tuntui.
- viisasaikuinenneuvoo1901
ENNEN KUIN PÄÄTÄT EROTA, MIETI:
1. Miksi alunperin rakastuit häneen?
2. Mitä hyviä asioita hänessä on?
3. Oletko keskustellut hänen kanssaan sinua häiritsevistä asioista?
4. Oletko pohtinut hänen kanssaan yhdessä, miten parisuhteenne ongelmat voisi korjata?
5. Ymmärrätkö, ettei kukaan voi olla täydellinen?
6. Oletko sinä tehnyt tarpeeksi parisuhteesi eteen?
7. Olisitko mieluummin yksin kuin hänen kanssaan?
8. Oletko luvannut olla hänen kanssaan loppuelämäsi niin myötä- kuin vastamäessä?
9. Onko hän satuttanut tai pettänyt sinua?
10. Onko ero mielestäsi ratkaisu?
11. Oletteko kokeilleet parisuhdeterapiaa? - näinkös
No monenlaista tuli esiin ja luultavasti toinen mokoma on kertomatta, sillä ei merkitystä.
Yksi asia nousee tässäkin esille aika paljon ja sen nimi on raha.
Tämä taitaa olla monen muunkin perusongelma raha. Lähdetään sitä onnea ja elämää rakentamaan rahan voimalla. Saattaa tulla eteen juuri näitä asioita, kuten työttömyys, sairaudet, joita sitten paetaan erolla ja aletaan yrittää "rahastaa" toista kaikesta.
Minusta eron jälkeen oli se sitten avio-tai avoero pitää tehdä selvitys taloudellista asioista. ja lisäksi laske lasten elatusmaksut sosiaalihuollon kanssa, jotta niissä on otettu kaikki huomioon ja se ei mene riistämiseksi, eikä toisaalta pimitetä mitään.
Kyse on yhteisten lapsien elatusmaksusta ja mielestäni toisen saamia perintöjä ei voi lukea eduksi toiselle vähentämään elatusmaksun määrää.
Kyllähän se saattaa tuntua pahalta, kun tietää toisella olevan varoja, tosin tässäkään eivät kovin suuria summia ole ja kaiketi järkevä paljon perinyt ihminen osaa myös ajatella, että ei edes pyydä elatusmaksuja. silloin perinnön rahavarojen pitää olla jo paljon enemmän kuin 50 .000 euroa.
Kun jokainen pari ennen selvittelisi toisilleen sen, mitä ansaitsee, säästääkö, tehdäänkö avioehtoja budjetti elämisen kustannuksista, sillä taitaisi välttää monta yhteen menoa ja sitä kautta myös lapsien hankintaa ja eroa. - elämäseon
Ei oo elämä ruusuilla tanssimista vaan taistelua. Minne jäi sisu matkan varrelle. Vähän vaikeeta ja heti käyttäydytään, että kivitetään se. Ja kukas se olikaan se synnitön....... Ei kannata ruveta saivartelemaan vaan jatkaa eteenpäin niinkuin elämä vie. Jos kerran olette eronneet, niin sano suoraan, että et viitsi sotkea nilkkoja, kun juuri pesin ne. Sitten kehut jotain erkkiä ja kyllä se siitä toipuu jonain vuonna. Ja ainakin saa kylänväki naurunaihetta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2124233
Tekisi niin mieli laittaa sulle viestiä
En vaan ole varma ollaanko siihen vielä valmiita, vaikka halua löytyykin täältä suunnalta, ja ikävää, ja kaikkea muuta m1042101Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.161961Miksi ihmeessä?
Erika Vikman diskattiin, ei osallistu Euroviisuihin – tilalle Gettomasa ja paluun tekevä Cheek341782- 1811564
Erika Vikman diskattiin, tilalle Gettomasa ja paluun tekevä Cheek
Erika Vikman diskattiin, ei osallistu Euroviisuihin – tilalle Gettomasa ja paluun tekevä Cheek https://www.rumba.fi/uut261451Kuinka kauan
Olet ollut kaivattuusi ihastunut/rakastunut? Tajusitko tunteesi heti, vai syventyivätkö ne hitaasti?1111273Pitääkö penkeillä hypätä Martina?
Eivätkö puistonpenkit ole istumista varten.Ei niitä kannata liata hyppäämällä koskaa likaantuvat eikä siellä kukaan niit2171216- 391182
Maikkarin tentti: Orpo jälleen rauhallinen ja erittäin hyvä, myös Purra oli hyvä
Lindtman ja Kaikkonen oli kohtalaisia, sen sijaan punavihreät Koskela ja Virta olivat taas heikkoja. Ja vastustavat jalk1331150