Hei, olen nyt lukion kakkosella ja käymässä pitkän matikan 6. kurssia.
Minua mietityttää että onko se normaalia, että meidän matikan kurssikokeet koostuvat vähintään 90% kirjan esimerkkejä vastaavista tehtävistä, ja niissä on korkeintaan yksi soveltava/haastava tehtävä? Lähestulkoon sama juttu kotitehtävien kanssa.
Mietin vain, että tuleekohan ylioppilaskirjoituksista hyvin vaikeat tämän takia? Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta?
Minua mietityttää että onko se normaalia, että meidän matikan kurssikokeet koostuvat vähintään 90% kirjan esimerkkejä vastaavista tehtävistä, ja niissä on korkeintaan yksi soveltava/haastava tehtävä? Lähestulkoon sama juttu kotitehtävien kanssa.
Mietin vain, että tuleekohan ylioppilaskirjoituksista hyvin vaikeat tämän takia? Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Haepa netistä edellisten vuosien pitkän matematiikan YO-kokeita ja tee vertailua oppimaasi ja omaan osaamiseesi.
Ei kuulosta normaalilta, että noin paljon olisi kirjan esimerkeistä. Ylioppilaskokeista voi tulla vaikeat jos opettelet ulkoa vain esimerkkejä. Mutta jos teet töitä ja lasket erilaisia laskuja, kaikki kirjan laskut, lasket vanhoja yo-koetehtäviä ja kehittelet uudentyyppisiä tehtäviä, niin YO-koe tulee todennäköisesti olemaan helppo. Minusta YO-sensorit eivät kylläkään arvostele kokeita aina ihan reiluimmalla tavalla, ainakaan jos on käyttänyt koulukurssin ulkopuolisia tietoja.
Arviointi ei ole mitään insinööritiedettä, parhaimmilaankin arvioinnin tulos on tarkkuudella /-2 numeroa. Miksi se on niin vaikeaa:
-pitkään matematiikkaan on sensuroitu oppilasainetta jo ensin peruskoulussa (puolet tulee lukioon) ja sitten lukiossa (puolet valitsee pitkän matematiikan). Näin oppilasaines on jo kahdesti sensuroitu.
-sensuroinnista johtuen oppilasaineksen osaamistaso ei noudata keskeistä rajaväittämää (normaalijakaumaa) vaan yleisemmin se on kaksihuippuinen: paskat jotka hädin tuskin pääsevät läpi ja toinen puoli joka saisi muuten 10 joka kokeesta mutta pilkkuvirheiden ja muiden mitättömien huolimattomuusvirheiden vuoksi saavat kokeesta välillä vain 8 eli numeroita keskellä ei odotetusti ole oikeaa määrää.
-seuraus, koska yo-kokeiden pisterajat laitetaan normaalijakaumaoletuksen mukaisesti (koskaan ei varmasti edes tuota oletusta tarkasteta) niin opettajat joutuvat kokeitaan muokkamaan niin että 7-8 arvosanoja olisi eniten, tämä tarkoittaa että valtaosa tehtävistä on helppoja peruskoululaisellekin ja sitten on se yksi kympin tappajakysymys.
Jos opettaja kovin orjallisesti noudattaa opetussuunnitelmaa, poimii esimerkkinsä suoraan oppikirjasta ja toistaa opettajien oppaiden valmiiksi esitettyjä ratkaisuja, on se useinkin osoitus opettajan oman osaamisen heikosta tasosta. Oma neuvoni tällaisten opettajien oppilaille on se, että haastakaa opettajanne ratkomaan sellaisia älyllisiä ja loogisia matemaattisia tehtäviä, joilla ei ole oppikirjan kanssa suoranaisesti mitään tekemistä. Tällaisten tehtävien etsimisessä netistä te nuoret olette hyviä. Tehkää yhteistyötä luokkanne matematiikkaneron kanssa.
Näin toimien luvassa voi olla hauskoja matematiikan tunteja. Eikä tässä ole edes mitään pahaa. Kysymys on matematiikan perusluonteesta.
Opettajan on noudatettava opetussuunnitelmaa ja piste. Näin sanoo Suomen laki.
Itse en neuvoisi lukiolaisia tuhlaamaan vähäistä aikaa mitä heillä on kikkailuun opettajan kanssa. Olisihan se "hauska" nöyryyttää osaamatonta opettajaa esim. kemia taustaista, mutta se on pois itse asiasta.
Yliopistossa voi sitten viisastella professorien kanssa jos siltä tuntuu.
Siis juna ei pysähdy, vaikka matkustajat tippuisivat kyydistä yksi toisensa jälkeen?
Minkä sille voi jos matkustajat ovat nousseet väärään junaan, lukiossa on myös se lyhyt matematiikka ja vaihtoehtona on myös ammattikoulun siivoja-linja.
OPS on noudatettava ja kaikki asiat on käsiteltävä, ei lukio-opetusta voida pysäyttää heikoimpien takia. Jos nyt näyttää siltä että kaikki kurssin oppilaat ovat kädettömiä, niin sitten ei tietenkään auta kuin käydä läpi perustehtäviä ja antaa ohjeet mistä voi löytää vaikeampia tehtäviä ja niiden ratkaisuja jos aikovat kirjoittaa oppiaineen saaden A tai B.
Minusta kanssa matematiikan tehtävät ja kokeet olivat hyvin helppoja ja kaikki laskutkin menivät esimerkkien mukaan. Lisäksi YO-kokeetkin menivät sillä, että tutki vanhat tehtävät kaikki läpi viime vuosisadalta.
MUTTA, nyttemmin on selvinnyt, etten ymmärtänyt matematiikasta yhtään mitään, olin vaan saanut siitä ja YO-kokeesta hyvän arvoasanan.
Se asia selvisi sitten myöhemmin kun jatko-opinnot keskeytyivät juurikin matemaattisen lahjakkuuden puutteeseen.
Kiinnostaisi tietää, minkä alan jatko-opintoja olet ollut suorittamassa. Kyllä jokainen lukiossa pitkästä matematiikasta selvinnyt pystyy suorittamaan yliopiston matematiikan perustutkinnon (fil.maist.), koska tutkinto on mitoitettu keskitason opiskelijalle. Tieteellisen jatkotutkinnon (fil.lis. tai fil.tri) suorittaminen matematiikassa vaatii sitten jo jonkin verran lahjakkuuttakin.
Jos taas opiskelee alaa, joissa matematiikkaa käytetään työkaluna, kuten kemiassa, fysiikassa tai tekniikassa, niin se matematiikka ei kenenkään päätä halkaise. Vaativimmat matematiikan kurssit voivat tosin jo vaatia jonkin verran opiskelijalta viitseliäisyyttä.
Lämpötekniikkaa korkeakoulussa
Voit ihmetellä, mutta kyllä moni yo-laudaturin saanutkin joutuu keskeyttämään matematiikan maisteriohjelman, kun ei "polla leikkaa". Samoin Aallossa aika moni vaihtaa laajan matematiikan suppeampaan. Matemaatttista lahjakkuutta tarvitaan selvästi yli keskitason.
Sattumalta olen itsekin suorittanut lämpötekniikan kursseja, tosin hyvin monta vuotta sitten, ja minusta ne olivat mielenkiintoisia. Tietysti niissä sai välillä painia matematiikankin kanssa: vieläkin muistan erään differentiaaliyhtälön reunaehdon vaatiman Besselin funktion raja-arvotarkastelun. Vaikka minulla ei ole ällää pitkästä matematiikasta, sain silti kurssit suoritetuiksi jopa hyvillä arvosanoilla.
Luulen, että niillä, jotka ovat loistaneet lukion matematiikassa mutta joilla matemamatiikka tökkii yliopistossa, on jonkinlainen oppimisen estävä psykologinen lukko, kun kaikki oppiminen ei ole enää lapsellisen helppoa eikä aivan kaikkea opetettua edes välttämättä ymmärrä.