Syvämietteisyyden rajoilla

Se voi olla näinkin.

Samaa ajatusta mukaillen: Eläminen ei välttämättä tarkoita sen ymmärtämistä, vaan voit kohdata sen joka päivä, kunnes - no, kuolet - ymmärtämättä siitä koskaan mitään.

Kärsimys on pahin asia mitä on. Nautinto on parasta mitä on. Mutta onko nautinnon puuttuminen tai se, että jättää käyttämättä hyväkseen tilaisuutta nauttia yksiselitteisesti kärsimystä.

Itselläni on paljon kieltäymystä nautinnoista ja siinä mielessä olen jatkuvasti kärsimyksen alainen ja aloinkin voida huonosti. Tuo huono olo purkaantui motiiviksi toimia, mutta siitä huolimatta voin jatkuvasti huonosti, vaikka toimin koko ajan.

Yksin jatkuva voimakas nauttiminen voi muuttaa sen että on kärsimyksen alainen tai huonovointinen.
Pitäis viissiin lähteä nauttimaan tölkki olutta??

Kärsimyksen alaisena oleminen tai huono vointi purkautuu motiiviksi toimia. Niin esimerkiksi muslimit Ruotsissa polttavat autoja ja venäläiset hyökkäilevät siellä sun täällä maailmassa, koska ovat saaneet motivaation toimia. Tuo, että motiivi toimia voi olla pahan tekemistä, satunnaista muiden asioihin sekaantumista tai organisoitua hyvän tekemistä on sitten asia erikseen.

Itselläni kärsimyksen aihettama motiivi toimia purkautuu päämäärättömään muiden asioihin sekaantumiseen eli jopa trollaukseen. Motiivini ei suuntaudu hyvän tekemiseen eikä myöskään pahan tekemiseen. Se, että motiivi suuntautuu päämäärättömästi pitkittää vain huonoa oloa eikä ollenkaan parane. Jos tekee pahaa muille niin alkaa nauttia pahan tekemisestä ja paranee, ja jos tekee hyvää muille niin ajattelen silloinkin että paha olo vain jatkuu.

Näyttää siltä, että pahan tekeminen on ainoa tapa lopullisesti päästä eroon huonosta olostaan. Sillä nauttia voi vain muiden kustannuksella ja jatkuva nauttiminen on ainoa keino voittaa kärsimys ja paha olo.

Miksihän tätä aloitusta ei suvaita tähän uusimpien aloitusten joukkoon?