Onko universumilla alku?

Olin jo pari viikkoa iloinen, että ikihöpöttäjä on tullut järkiinsä/ syönyt lääkkeensä ja lopettanut tuon ikijankutuksen. Paskanmarjat, taas se alkaa. Oli vain tilapäinen masennus ja nyt meni manian puolelle, jota jatkuu niin kauan, kuin hänessä henki pihisee!

suattaapi tuota olla tae hyvinni olla olemattannii.

Tämä asia pitäisi kysyä näin: minkälaista universumin aika on? Standarditeoria ajattelee, että 13,8 miljardia vuotta sitten oli hetki, josta taaksepäin ei ajasta eikä mistään muustakaan tiedetä mitään. Minkä kappaleen ajalla se on mitattu? Maan vuosina. Kuitenkin ajan kulku riippuu kappaleen nopeudesta. Voidaanko universumin aika mitata maan ajalla?

Jos sanotaan että aika on ikuinen, on myös jo tehty oletus aivan samoin kuin jos sanotaan että alkaa joskus. Oikein on vaan miettiä minkälainen on universumin aika.

Minkälainen on universumin kokonaisuuden aika, avaruus, liike ja materia (aine, energia ja voimat)? Miten ne eroavat universumin osien vastaavista? Miten ne ovat yhteydessä ja erillään toisistaan? Mikä on Jumalan ja henkimaailman suhde näihin fysikaalisiin asioihin kokonaisuudessa ja osissa?

Vasta kokonaisratkaisu voi antaa ajastakin oikean vastauksen, samoin muista. Kaikki nämä asiat on käsiteltävä yhdessä ja erikseen. Analyysi ja synteesi, peräkkäin jatkuvasti, ei yksipuolisesti kumpaakaan, rationaaliset mallit ja empiiriset havainnot ikuisessa vuorovaikutuksessa. Näin ikuisesti kunnes saavutetaan totuus.

Max Planck -palkittu Professori Wetterich on esittänyt kilpailevan hypoteesin big bangille - se on myös konsistentti kaikkien havaintojen kanssa, eikä voi varmuudella sanoa kumpi hypoteesi on oikea.

Wetterichin mukaan universumilla ei ole ollut alkuhetkeä, vaan taaksepäin aika on asympotoottinen, ja universumi on sitä kylmempi ja hiljaisempi mitä kauemmas mennään ajassa taaksepäin.
Vastaavasti jos ajatellaan että tulevaisuudessa universumi jäähtyy ja kylmenee ja lämpötilalla on vaikka 20mrd vuoden puoliintumisaika, ei unviersumi kuitenkaan ikinä katoa vaan lämpötila lähestyy asymptoottisesti nollaa samalla kun aika lähestyy ääretöntä.

Laajentuvat tihentymät tulevat tihentyvistä laajentumista. Ja pilkkopimeän valon aaltojen vaahtopäillä tanssivat fotonikeijukaiset, kuin cheerleaderit ikään lyhyissä hamosissa .

Laajenevan maapallon keskustasta työntyy vastapalloon uutta laajenevasti tihentyvää ainetta/ asiaa/ energiaa galaksin keskustan supermassiivisesta kohteesta. Maapallon pintakerroksille sitä ei kuitenkaan ehdi pysähtyä, laajeneva tihentymä muuttuu tihentyväksi laajentumaksi.

Eli näiden atomien ytimien laajentumia tiheämpien harventumien sisälle pitää työntyä ensin paljon aikaisempaa enemmän tihenevää laajentuvasti työntävää voimaa ja näin tapahtuu matkalla kohti Maapallon keskustaa.

Vasta sitten niiden laajentumat alkaa tihentyvästi hidastua ja ne pysähtyvät lopulta laajenevasti tihentyvän maapallolaajentuman keskustaan tihentyvästi laajentuen.

Eli kun ne tihentyvät nopeammin, kuin mitä laajenevat, sisäinen paine / liike / aika hidastuu ja ne alkavat kierrättyä myötäpalloon ympäristönsä kanssa enemmän tai vähemmän. Ne kierrättävät ympäristöönsä enemmän vetävää voimaa jota kohdistuu myös niihin itseensä enemmän tihentyvästi laajentuen jne.

That's it, You know!