Miesporukoissa pärjääminen

Pelasin säbää yli 20 vuotta seurassa ja oli meillä aina saunailtoja ja käytiin lätkämatseissa ja baareissa ryyppäämässä. Sain siksi naisiakin koska naiset näki että juon ja on kavereita.

Monet tytöt kuuluvat erilaisten urheiluseurojen kannatusporukkaan ja ovat mukana otteluissa. Siellä sitten helposti lätkäjätkät tutustuvat tyttöihin.

Tästä voi päätellä millaisia harrastuksia kannattaa harrastaa. Onko esim. tähtitieteen tai radioamatööritoiminnan harrastajilla samanlaisia tyttöporukoita ympärillään?

Kannattaa vaan alkaa harrastaa jotain joukkuelajia koska niissä porukoissa naisiakin pyörii.

Aloittaja puhuu teinitytöistä, ei naisista.

Taas höpöjä kirjoitat. Ei ole kaveripiiri tärke, mutta oma perhe on. Teininä oli kaveri tai kaksi, jotka oli tärkeitä. Jos niillä oli omat menonsa, olin yksin ja se oli ihan jees.

En kaipaa verkostoja, vaikka täällä tykkään kirjoitella. Mutta irl mä olen onnellinen ilman kavereitakin. Kuka vaan ihminen taas voi ilahduttaa mun päivää, hymyllään tai vaihtamalla pari sanaa.

Ne on riittäviä.

Pelaan naisen kans pleikkarii. Ei me juopotella kovin usein mutta mun nainen tykkää myös pelata pleikkarii.

Itse kyllä luulen että miehillä on enemmän kaveriporukoita kuin naisilla, oikeastaan kun ajattelee melkein mitä tahansa harrastusta niin enemmän niissä on miehiä, paitsi ehkä jossain zumbassa.

Olen käytännössä absolutisti, enkä ole koskaan pitänyt minkään valtakunnan penkkiurheilusta ja pidän sellaisesta vuohottamista yksinomaan rasittavana.
Jos olen joillekuille kyseisten seikkojen perusteella turn-off, niin ei minulla ole mitään lähtökohtaista kiinnostusta alkaa heikäläisille pokkuroimaan.
Tämän älynväläyksen valossa meikäläisen pitäisi mukamas teeskennellä jotain täysin muuta kuin olen ollakseni "haluttava" ja voin jonkinmoisella kokemuksella todeta. ettei se ole missään mielessä hyvä idea.
Jos toinen ei kiinnostu sinusta itsesi takia vaan sen takia mitä harrastat ja kenen kanssa, niin ensinnäkin se kertoo jotain varsin epäimartelevaa ko ihmisestä ja vaikka saisitkin jonkunmoisen parisuhteen kickstartattua, se tuskin tulisi noilla eväillä kestämään.

Mjaa

Mä olen varmaan sitten eri planeetalta, sillä mä koen jopa ahdistavaksi jatkuvan roikkumisen jossain tarve- ja suunnitelmaverkostossa.

Mulle on ollut lapsesta asti erittäin tärkeää se että mulla on tilaa. Jos sitä ei ole alkanut löytyä, niin mä olen lähtenyt samoin tein vittuun systeemistä.

Tämä huomaa varmaan myös tässä nettikirjoittelussa, jossa mulla ei esiinny minkäänlaisia haluja minkäänlaiseen ystävystymiseen tai "keskusteluun" minkään esille ilmaantuneen tahon kanssa.

(Hihitystä)

Ihanan negatiivista.

(Hirn)

Rakastava vanhempi vaikka pakottamalla vie poikansa lätkätreeneihin jo pienestä pitäen.
Pojasta kasvaa sitten ronski lätkäjätkä joka saa kauneimmat naiset.

Itse en ole valitettavasti koskaan onnistunut sopeutumaan yhteenkään mies- enkä poikaporukkaan. Johtunee siitä, että miesten väliset kaverisuhteet ovat useimmiten verrattain löyhiä, pinnallisia ja perustuvat keskinäiselle kilpailulle. Itse kaipaisin ystäviä, joihin oikeasti luottaa ja joiden kanssa voisin tuntea ihan aitoa sielunveljeyttä. Joku örveltävä ja idioottimainen miesten känniporukka penkkiurheilemassa on yksi vihoviimeisistä sosiaalisista viiteryhmistä, joissa tuntisin oloni kotoisaksi. En kyllä todellakaan sopisi myöskään mihinkään naisporukkaankaan.

Lähinnä em. kaltaiset porukat ahdistavat, jos sellaisiin sattuu törmäämään vaikka ulkona käydessä. Jääkiekkoa taas on urheilulajina vähän liian myöhäistä aloittaa näin 25-vuotiaana, kun se olis pitänyt aloittaa viimeistään joskus 20 vuotta sitten, ja viimeksi olen liikkunut luistimet jalassa ala-asteen kuudennella luokalla 13 vuotta sitten.

Lisäksi pillu on se ristiriitatekijä, joka aina hiertää miesten välistä kaveruutta. Jos se naisen navan alapuolella sijaitseva elin on se, minkä ympärille käytännössä kaikkien heteromiesten elämä on nivoutunut, niin kyllähän siinä jää silloin kaverisuhteet oman sukupuolen edustajien välillä kakkoseksi, kun mies alkaa valkoritaroimaan ja pelaamaan likaista peliä toisten kustannuksella. Tuommoisiahan varmaan valtaosa kaikista miehistä on.

Eikä kaveriporukkaan kuuluminen todellakaan takaa sitä, että mies saisi koskaan pillua. Toiset miehet ovat vaan niin hiton tylsää ja epäkiinnostavaa seuraa, ettei mitään määrää. Ja alfamiehet ovat jo nuoresta saakka erittäin tarkkoja siitä, kenet hyväksyvät jengiinsä ja kenet eivät. Alemman tason koiraalle ei todellakaan ole missään iässä mitään asiaa heidän piireihinsä. Joten mitä siis hyötyisin siitä, että liittyisin johonkin luuserien ryyppyporukkaan tms? Ei se minulle ainakaan pillua mitenkään toisi.

Nainen kun huomaa, että mies on raitis ja nolla (ei yhtään) oikeaa kaveria alkaa pikkuhiljaa tajuaa miehen olevan valehteleva teeskentelevä paska. Järkevä nainen lähtee nopeammin kuin telkkä pöntöstä.

Väärin. Mies porukat ei takaa sinulle nais seuraa. Aika paljon näen niitä porukoita baareissa, missä on tosiaan yksi alphadog joka vie naiset. Muut ovat sivusta seuraavia laahustajia.

Tallinnassa suomalainen mies porukka yllätti minut positiivisesti, kaikilla oli kuitenkin nainen paitsi yhdellä joka oli kiinnostunut politiikasta. Erittäin mukavia ja ilta meni hienosti. Sekään ei taannut minulle tuolloin naista, vaikka äijäiltaa vietinkin.

Miesporukassa on aina muutama naistenmies, jotka toimivat välittäjinä eli hommaavat miesporukan joka jannulle naisen ja muutaman varalle.
Jos miesporukassa on naisten suhteen ujo mies, niin nämä naistemiehet pelaavat asiat niin, että ujokin mies saa naisen ja parhaimmassa tapauksessa ujolle miehelle hommataan pari naista.
Naistenmiehet eli miesporukan pelimiehet osaavat kehua ujon miehen naisille ja ujo mies saa varmana naiselta pesää.
Naistenmiehet eli pelimiehet ovat miesporukassa arvostetuimmalla sijalla, koska he hommaavat miesporukalle naisia ja se on miesporukassa A ja O.
Ilman naisia kävisi ilmapiiri miesporukassa ennenpitkää tylsäksi ja miesporukka hajoaisi.
Naistenmiehiä eli pelimiehiä myös kunnioitetaan miesporukassa, koska ilman heitä, ei myöskään naisia olisi miesporukan illanvietossa.

Minä en tunne yhtään miestä, joka harrastaisi jääkiekkoa. Silti heillä näyttää olevan kavereita.

Eikä kaikilla naisillakaan ole kavereita, saati ystäviä.

Kyllä olet oikeilla jäljillä.

Muistelen tutkimusta, jossa sanottiin, että naisilla on keskimäärin jotain 3,4 läheistä ystävää ha miehillä 0,7.

Naiset pitävät miehen ystäviä tärkeinä tavatessa, mutta sitten alkaa marina ystävien kanssa vietetystä ajasta, kunnes taas jossain vaiheessa ruvetaan valittamaan, kun mies on aina kotona.

Tässä samaiseen aiheeseen liittyvä keskusteluavaus: https://keskustelu.suomi24.fi/t/11124254/naiset-hairitseeko-jos-miehella-on-0-kaveria

Ensimmäinen vastaus:
"Siis miten mä voisin kavereilleni kertoa ettei mun miehellä ole yhtään kaveria. Nehän naurais mut pihalle illanistujaisista."

Toinen vastaus:
"Siis jokaisella PITÄÄ olla kavereita / sosiaalinen verkosto. Kertoo ihmisestä jo paljon , mikäli ei ole kavereita."

Lisää:
"Kaverittomalla henkilöllä on heikot sosiaaliset taidot, siis tottakai häiritsee."

"Ei haittaa, mutta pidän asiaa outona. Miksei jo pariutuneen kanssa voisi olla kaveri?"

"Kyllä mielestäni miehellä täytyy edes olla jotain sosiaalista elämää"

"Kyllä häiritsee. Kaveriton mies ei ole normaali. Sosiaalisesti normaalilla on ystäviä eikä hänellä ole vaikeuksia saada uusiakin ystäviä. En todellakaan haluaisi miestä, jonka sosiaaliset taidot ovat luokkaa 0 ja ystävättömänä takertuisi minuun liikaa. Mikäli mies ei kykene pitämään ystävyyssuhteita yllä, niin ei hän silloin kykene seurustelusuhteeseenkaan."

"Musta sellainen mies jolla ei kavereita on tosi outo ja pelottavakin, en todellakaaan uskaltaisi alkaa mitään puhumaan sellaisen kanssa."

Niin on tärkeää että kavereita on elämässä. Olit sitten mies tai nainen. Se että pystyy kavereihin luottamaan on eri asia. Ei se kaveruus onnistu jos taustalla jotain muuta kuin kaveruus. Kateus, ihastumista, tai jopa toisen haukkumista kun on katkera kaverilleen. Ja kuinka elämässä kaikki hyvin. Minuakin kumppanini syytti aikanaan kun hänellä ei ole kavereita. Kun kysyin miten voi olla? En tietoisesti ole hänen harrastuksissa tai kavereiden tapaamisia kieltänyt tai mitenkään vaikuttanut sen kaveripiiriin. No näinhän siinä kävi otti uuden kaverin johon luotti täysin kertoen miten on pettänyt minua ja kuinka eron ottaa jne. Kotona ei tullut ilmi. Kun kaverini joka tunsi tuon kaverin kumppanin oli siltä saanut kuulla asiasta. Kysyin kumppanilta oletko eroa hakemassa? Ei ole ja keksinyt kun on niin kateellinen hänelle. Ja kun niiden pettämisestä tiedettiin niin tahallaan kertoilee kuviteltuja juttuja meistä. No annoin olla ja unohdin asian. Kun jälleen kerran puhuimme kavereista kysyin olenko jotenkin tuhonnut heidän kaveruuden? En kuulemma ole mutta sanoi se ettei luota siihen enään kun juoruaa valheita kumppanilleen meidän elämästä ja taas kaverini kertoo ne mulle. Kaveripiiri on tärkeä jopa suhteelle . Se jos en olisi kuullut kaverin väitöstä mitä kumppanini hommailee kaveriensa kanssa ja kertoilee on sekin osaltaan kertova miten kaverit ovat läheisiä tai luotettavia. Kyllä kavereita tarvitaan vaikka nyt noita kateellisia jotka juoruavat tahallaan kaverista jolla elämä kunnossa. Itse niiden elämä on perseestä.

Nyt kannattaa jo tänään kutsua porukkaa viikonlopuksi juomaan viinaa. Naisiakin kannattaa kutsua ja tarjota niille koska naiset ei voi vastustaa ilmaista viinaa.