Näkeekö avaruudesta historiamme?

Aivan oikein.

Kysymys on sama, kuin "Olisiko joku voinut nähdä minun käyvän Alkossa eilen?".

Johon vastaus on "Kyllä, mikäli lähistöllä oleva havainnoija sattui katsomaan sopivasti siihen suuntaan sillä hetkellä, kun astelin Alkoon, tein siellä ostoksia tai astelin ulos Alkosta".

Vaikka onkin väärin puhua nyt hetkestä ikäänkuin se olisi universaali, koska informaation siirtonopeus on rajallinen, mutta jos ajateltaisiin, että se olisi universaali, "juuri nyt", dinosaurus show näkyisi siinä tapauksessa "juuri tällä hetkellä" jollain aivan älyttömän tehokkaalla Hubblella noin 15-60 miljoonan parsekin päästä. Joka tarkoittaa, että valo ja informaatio dinosauruksien tallusteluista lähti täältä sinne 50-200 miljoonaa vuotta sitten.

Se ketä siellä on, se on vaikeahko kysymys taas merkityksessä "nyt", koska mekin nähdään tilanne siellä 50-200 miljoonaa vuotta sitten. Joka on kohtalaisen pitkä aika, ja siinä ehtii tapahtua asia jos toinenkin, joten on ylipäätään melko kiistanalaista väittää onko siellä "nyt" ylipäätään yhtään mitään.

Toinen tietysti mikä rajaa asioiden tapahtumista on haveintolaitteiden tarkkuus. Tuolta etäisyydeltä dinosauruksen näkeminen on mielestäni miltei mahdoton tehtävä optisille laitteille, mutta jos oletetaan, että peilit on tarpeeksi suuret ja hyvät algoritmit, niin ei jäädä tähän kiinni :)

Mutta käytännössä puhuttaneen kai havainnoijasta, joka olisi Lanikean Superjoukossa ( Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Laniakean_superjoukko ) sopivalla etäisyydellä, ja olettaen, että tuolta alueelta ( 15-60 Mpc ) sattumoisin löytyy tosiaan joku havainnoija ketä kiinnostaa tai sattumalta katsoi tähän yksittäiseen avaruuden pisteeseen, jossa yleensä ei tapahdu juuri mitään ulospäin näkyvästi kiinnostavaa :-) Paitsi ehkä viimeisen 50v ajan on jotain tapahtunut, mutta se kiinnostaako enemmän vai vähemmän on ihan havainnoijan omaa asiaa.

Hauskaa on keksiä satuja ja tarinoita sekä elää pilvimaailmassa tähtipölyn ympäröimänä.

Raaka totuus Hubblesta on hieman toisenlainen:
https://www.youtube.com/watch?v=SIfp0lIpyxs&t=865s

Avaruus on homogeeninen, eikä siinä ole keskipistettä. Kuinka kauas menneisyyteen näemme, riippuu kappaleen etäisyydestä meistä. Kappalleesta katsottuna meidän menneisyytemme on ajallisesti yhtä kaukana.

Menneisyyteen on helppo kurkistaa avaruuden kautta jos rakentaa sopivat laitteet sitä varten.
Eli jos kuskaat puolen auringon etäisyyden päähän ison peilin joka heijastaa maasta tulevan valonsäteilyn takaisin maapalloon niin näet siitä peilistä mitä maapallossa tapahtui n, 10 min. aikaisemmin.
Jännää eikö vain.

Nyt on nyt täällä. Ja nyt on nyt siellä.

Pittee piästä valloo nopiammin niin voi männä kahtoon pupiän ensi-iltoon.

Erittäin hyvä kysymys!

Vastaus on kyllä. Riippuen missäpäin on ja missä suunnassa liikkuu, voi tosiaankin
nähdä (jos on tarpeeksi tarkka teleskooppi) dinosaurukset, ihmisen evoluution,
aivan kaiken periaatteessa. Mutta se siis riippuu kuinka kaukana tähystäjä on
ja missä suunnassa hän liikkuu ja millä nopeudella - heilläkin on punasiirtymänsä.

Emme ole erikoisasemassa täällä. Jos me näemme miljardien vuosien taakse,
niin periaatteessa meidätkin nähdään miljardien vuosien taakse.
Kuka tietää, ehkä jossakin katsellaan juuri "nyt" reality-sarjaa muinaisista
kreikkalaisista. Tai Mozartin Requiemia suorana lähetyksenä ensi-illasta

Ihmiskunnan tieteilijöillä on edelleen vaikeuksia erottaa lähimpien tähtien ympärillä kiertäviä planeettoja, puhumattakaan niillä mahdollisesti häärivistä elämän muodoista tai niiden jätöksistä. Jotta hypoteettisilla exoplaneetoilla ja/tai meitä (ja varsinkin dinosauruksia) kosmisilla etäisyyksillä tarkkailevien hypoteettisten katselijoiden onnistuisi kunnolla seurata kulloisiakin täkäläisiä kulttuuritapahtumia, he tarvitsevat hypoteettista tekniikkaa - erinäisiä kertaluokkia meidän nykyisiä vastineitamme parempia ja rutkasti selektiivisempiä härpäkkeitä.

Jonkinlaista visualisointia edustaa aikoinaan n. 6.4 miljardin kilometrin etäisyydeltä Maasta otettu valokuva "Pale Blue Dot" (Voyager 1, tammikuun 14. 1990), missä Maa "näkyy" mitättömänä piskuisena sinertävänä pisteenä, jos osaa katsoa. Ja Voyager oli tuolloin vielä turvallisesti Aurinkokunnassa, ei edes tähtienvälisessä avaruudessa.

Lähitähtien etäisyydeltä tarkasteltuna meidän voimakkaimmatkin "lähetyksemme" hukkuvat hyvin helposti Auringon ja muiden tähtien aiheuttamaan mahtavaan sähkömagneettisen säteilyn kohinaan, vaikka tarkkailija hyvin tietäisikin seurata tarkoin oikeaa "kanavaa" ja tulosuuntaa. Lienee jälleen monia kertaluokkia hankalampaa hoksata ja tunnistaa signaali, jota ei ole varta vasten koodattu, muokattu, vahvistettu ja vielä juuri tiettyyn suuntaan lähetetty, vaan joka on levinnyt ympäristöön satunnaisesti. Jos noilta etäisyyksiltä hoksaavat edes, että Maalla on laattatektoniikkaa, elämälle suotuisa ilmakehä ja valosaastetta, niin aika neroja ovat.

Ei vastata, jos viestittävät. Trollaavat kumminkin, joten pitäkööt vaan tunkkinsa.

No preblem. Jos haluaa nähdä vanhoja aikoja, niin pitää mennä x valovuotta pois niin silloin näet x vuotta sitten tapahtuneet asiat.
Ei se sen kummempaa ole eikä mitään rakettitiedettä.