Minä pelkään...

Palvelualtiimpaa henkilökuntaa saa hakea, mitä nykyään on hammaslääkäreissä, todella mukavia ja asiallisia. Omat pelkoni tulevat lapsuudesta, kun vesiporasta loppui vesi ja poranterä kuumeni sairaan paljon. Purin hammaslääkäriä sormeen ja sain kuulla kunniani.

Pelkään minäkin. Puudutetta vaan...juontuu kansakouluaikaisista kokemuksista. Kuullosti kallioporalta. Muuten amalgaamia lääkärit kehuvat vieläkin. Vahvin materiaali. Muovimössö kestää, minkä kestää.

Bengalitikku kirjoitti:

Pelkään minäkin. Puudutetta vaan...juontuu kansakouluaikaisista kokemuksista. Kuullosti kallioporalta. Muuten amalgaamia lääkärit kehuvat vieläkin. Vahvin materiaali. Muovimössö kestää, minkä kestää.

Lue lisää

Niin mutta, kun pelkään myös sitä puudutuspiikkiä, enkä suostu ottamaan kuin hätätapauksessa. Muuten kärsin mieluummin kivun. Minulla on myös amalgaamipaikkoja jäljellä. Muovipaikat näyttävätkin suussa ihan kummallisilta?

Se on se eka piikki. Rits. Ja se maku. Joskus tulee tunne, että tulee korvasta ulos. Mutta väliäkö sillä.
Ajattele, että se on ritsin jälkeen helppoa.

Bengalitikku kirjoitti:

Se on se eka piikki. Rits. Ja se maku. Joskus tulee tunne, että tulee korvasta ulos. Mutta väliäkö sillä.
Ajattele, että se on ritsin jälkeen helppoa.

Pistän silmät kiinni ja suun niin auki kuin pystyn ja sanon - Tehkää se mahdollisimman nopeasti!

Pelkään oikeasti puudutusta, mutta jos toimenpide kestää tunnin, niin pystyn sietämään sen ja lääkäri pystyy työskentelemään paremmin. Ja kun sessio on ohi, tulee pöllähtänyt olo: selvisin taas.

Bengalitikku kirjoitti:

Pelkään oikeasti puudutusta, mutta jos toimenpide kestää tunnin, niin pystyn sietämään sen ja lääkäri pystyy työskentelemään paremmin. Ja kun sessio on ohi, tulee pöllähtänyt olo: selvisin taas.

Lue lisää

Viisauden hampaiden poistamisessa minut nukutettiin ja otettiin saman tien kaikki 4 pois yhdellä kertaa. Hieman oli sairas olo jälkeenpäin, mutta olipahan koko kärsimys ohitse lopullisesti.

Hui kauheaa. Ugh. En olisi pystynyt. Huhhuh.

Työssäni joudun käymään korkeissa paikoissa ja uusilta työntekijöiltä kysytään mahdollista korkean paikan kammoa. Olen nähnyt, kun ihminen tarttuu kaiteeseen kaksin käsin ja on tekemistä saada hänet alas. Pelko on todellista.

Olisi hurjaa olla tuulimyllyasentaja! Jos se siipi vaikka pyörähtäisi just...
Epätähdenlento!

Bengalitikku kirjoitti:

Olisi hurjaa olla tuulimyllyasentaja! Jos se siipi vaikka pyörähtäisi just...
Epätähdenlento!

Ei itseäni haittaa se korkeus, mutta tuulimyllystä lähtevä humina ei ole mukavaa kuunneltavaa. Istuimme ongella yhden sellaisen tuulimyllyn alapuolella toista tuntia ja kyllä se alkoi mennä hermoihin. Oli mukava päästä ihan hiljaisen talon sisälle.

Luulisi, että niihin voisi laittaa jonkin ääniefektin. Vaikka satakielen laulua?

Bengalitikku kirjoitti:

Luulisi, että niihin voisi laittaa jonkin ääniefektin. Vaikka satakielen laulua?

Tuulimyllyn siipien huminaa, sikäli kuin ne humisevat, voi vaientaa vaikka käytöstä poistetuilla superlon patjoilla. Niitä voi kiinnittää siipien ympäri esimerkiksi roudarin teipillä. Kun kiinnittää tarpeeksi monta humina vähenee.
Joustinpatjoja ei voi käyttää koska ne voivat alkaa kitistä. Etenkin jos jouset eivät ole rasvatut.

Mielestäni on kummallista, että en tunne yhtään miestä, joka pelkäisi hämähäkkejä, joten siksi epäilen sinunkin olevan nainen. Tiedän! Ei saa yleistää... Jatkuva murhe lähimmäisistä, kuuluu varmaan siihen kuinka hyvä yleensä on, että lähellä on ystäviä ja lähimmäisiä. Kuuntelin uutisistä, että viime vuonna haudattiin 200 suomalaista joilla ei ollut yhtään saattajaa hautajaisissa.

Kävin eilen Meri-Porissa ja siellähän niitä viuhkoo valkoisia tuulimyllyjä. En pidä mutta en pelkää.

Minäkin pelkään lukkeja. Ne rojahtavat terassin katosta päähäni. Sitten kun katson teevee:tä, ihmettelen, miksi mun hiukset liikkuu. No-o, sitten liikun minäkin: hypin ja tanssin.
Pelkäävätkö miehet käärmeitä. Minä en: musta pulska kyy on kaunista katseltavaa kun se jouhevasti kiemurtelee. Ja mies hirvistyy kauhistuu ja jähmettyy...

Bengalitikku kirjoitti:

Minäkin pelkään lukkeja. Ne rojahtavat terassin katosta päähäni. Sitten kun katson teevee:tä, ihmettelen, miksi mun hiukset liikkuu. No-o, sitten liikun minäkin: hypin ja tanssin.
Pelkäävätkö miehet käärmeitä. Minä en: musta pulska kyy on kaunista katseltavaa kun se jouhevasti kiemurtelee. Ja mies hirvistyy kauhistuu ja jähmettyy...

Lue lisää

En ainakaan minä pelkää käärmeitä, vaan olen jopa tappanut sellaisia lapsuudessani, kun tulivat pihapiiriin.

Olen nähnyt kauhun rouvan silmissä, kun löysimme pojan kanssa sellaisen mustan 20 cm halkaisijaltaan olevan hämähäkin kaupasta ja menimme piiloon metsään, josta heitimme hämähäkin kohti häntä. Hänen suustaan tuli kammottava kauhunhuuto...

Tais olla synteettinen. Minä ole työpaikalla laittanut muovimurkkuja toisen työpöydälle. Ja kyllä se kuitattiin.

Bengalitikku kirjoitti:

Tais olla synteettinen. Minä ole työpaikalla laittanut muovimurkkuja toisen työpöydälle. Ja kyllä se kuitattiin.

Ihan sellainen muovin ja kumin sekoitusta, todella paljon oikean näköinen ja kun ne jalat olivat pitkät ja karvaiset ja heiluivat...sanoin kyllä pojalle, että nyt täytyy lopettaa kun huomasin kauhistuneen kauhistuneen ilmeen . Otimme hämäkin pois, enkä tänä päivänäkään tiedä missä se on.

PorvoonParoni kirjoitti:

Mielestäni on kummallista, että en tunne yhtään miestä, joka pelkäisi hämähäkkejä, joten siksi epäilen sinunkin olevan nainen. Tiedän! Ei saa yleistää... Jatkuva murhe lähimmäisistä, kuuluu varmaan siihen kuinka hyvä yleensä on, että lähellä on ystäviä ja lähimmäisiä. Kuuntelin uutisistä, että viime vuonna haudattiin 200 suomalaista joilla ei ollut yhtään saattajaa hautajaisissa.

Kävin eilen Meri-Porissa ja siellähän niitä viuhkoo valkoisia tuulimyllyjä. En pidä mutta en pelkää.

Lue lisää

Ainiin, haluaisin myös jakaa kauhun hetkeni järvellä. Olin pienenä serkkuni kanssa uimassa, ja tuuli tosi kovaa. Meillä oli semmonen jättimäinen rantapallo jonka kanssa me leikittiin. Kolmestihan se sinne kaislikkoon lensi. Me mietittiin et kai sen voi vaan hakea sieltä jollain patjalla. Niinpä me kahlattiin sinne matalaan kaislikkoon. Se oli ihan hirveetä. Me kiljuttiin siellä ainakun joku hipas jalkaa. Se pohja oli täynnä kaisloja ja keppejä. Se oli itse asiassa melkein kuin uponnut pusikko. Saatiin me se pallo aina sieltä, mutta se oli niin kamalaa. Kun sitten nousin laiturille huomasin että polvitaiive oli veressä. Kaisla oli viiltänyt joko haavan tai vesihämähäkki oli purrut. Uskoin enempi hämähäkkiin sillä haava ei ollut hirveän suuri. En ikinä enää mene sinne takaisin.

Ihan pienenä poikana olin tulossa koulusta kotiin polkupyörällä. Koira rupesi seuraamaan minua ja lisäsin vauhtia ja koira haukkui koko ajan enemmän minua seuraten, kunnes puri minua pohkeeseen. Onneksi kotona oli äiti lohduttamassa, mutta ikuinen kammo jäi.

Jotenkin minusta tuntuu, että vanhemmiten jäämme kaikki jollakin tavalla yksin. Ei ne kaverit ainakaan tule lisääntymään ja omassa suvussani väki vaan koko ajan vähenee.

Voi teitä,
mä haluan olla yksin,
nuorempana kaipasin muita ihmisiä ymparilleni,
niimpä työpaikka olikin semmonen, monet mijoonta ihmiset kohtasin, pidin heistä, kaikkia tavallaan rakastin ihmisenä ,
melkein kaikista pidin,
paitsi muutamaa yksilö yks tai kaks sairasta luonnevikasta väkivaltasta lukuunottamatta,
myös epärehelliset sai poliisit peräänsä,

mutta nyt vanhana, eläkkeellä olen karsinu jopa ystävätki elämästäni,
en jaksa enään ketään,

haluan elää yksin,

en kaipaa, en jaksa enään muita ihmisiä lähelleni,

varsinkaa enää kun puolisoki kuoli muutamia vuosia sitten,
nautin suuresti yksin elämästäni,

voin tulla ja mennä milloin haluan ja minne haluan,
kotona ei enään tarvi passata ketään,

hyvä jos jaksaa itsestään enää pitää huolen,
siinäki on täysityö tekemistä,

YKSIN_PARAS kirjoitti:

Voi teitä,
mä haluan olla yksin,
nuorempana kaipasin muita ihmisiä ymparilleni,
niimpä työpaikka olikin semmonen, monet mijoonta ihmiset kohtasin, pidin heistä, kaikkia tavallaan rakastin ihmisenä ,
melkein kaikista pidin,
paitsi muutamaa yksilö yks tai kaks sairasta luonnevikasta väkivaltasta lukuunottamatta,
myös epärehelliset sai poliisit peräänsä,

mutta nyt vanhana, eläkkeellä olen karsinu jopa ystävätki elämästäni,
en jaksa enään ketään,

haluan elää yksin,

en kaipaa, en jaksa enään muita ihmisiä lähelleni,

varsinkaa enää kun puolisoki kuoli muutamia vuosia sitten,
nautin suuresti yksin elämästäni,

voin tulla ja mennä milloin haluan ja minne haluan,
kotona ei enään tarvi passata ketään,

hyvä jos jaksaa itsestään enää pitää huolen,
siinäki on täysityö tekemistä,

Lue lisää

Yksi mätä omena pilaa koko korin ja muutama mätä työntekijä pilaa koko työpaikan.

PorvoonParoni kirjoitti:

Yksi mätä omena pilaa koko korin ja muutama mätä työntekijä pilaa koko työpaikan.

jos mua tarkotit ,,,, niinku tarkotitki, neljäkymmentä vuotta pilasin muitten elämää,
sori ,,, paska reissu oli mutta tulipa tehtyä,
ja hyvä työeläke pitää ny hengissä,
yksin parasta, en kaipaa enää ketään,,,
mua kyllä jotkut kaipaa, puhelins oi tuon tuostaki, seki häirittee, mutta vastaan silti,

mätä-omena- kirjoitti:

jos mua tarkotit ,,,, niinku tarkotitki, neljäkymmentä vuotta pilasin muitten elämää,
sori ,,, paska reissu oli mutta tulipa tehtyä,
ja hyvä työeläke pitää ny hengissä,
yksin parasta, en kaipaa enää ketään,,,
mua kyllä jotkut kaipaa, puhelins oi tuon tuostaki, seki häirittee, mutta vastaan silti,

Lue lisää

Ei, en todellakaan tarkoittanut sinua, vaan tarkoitin luonnevikaisia työyhteisön pilaajia.

Olen töissä tuollaisessa isossa rakennus kompleksissa. Aluksi ihmettelin ja melkein eksyin koko tehtaalle, kun oli niin huono työhönopastaja, mutta myöhemmin huomasin viihtyväni oikein hyvin. Kaikkeen tottuu.

Muuntamoja tietääkseni pitää sellaisen vältellä, jolla on tahdistin.
Teleskooppiongen kanssa ei kannata mennä voimajohtojen alle, ei edes ukonilmaa ennen.

Bengalitikku kirjoitti:

Muuntamoja tietääkseni pitää sellaisen vältellä, jolla on tahdistin.
Teleskooppiongen kanssa ei kannata mennä voimajohtojen alle, ei edes ukonilmaa ennen.

Pitää paikkansa ja ihan tavallisellakin terveellä ihmisellä on aikaraja, jonka muuntajan sisällä saa olla kerrallaan.

Tämä moraaliltaan epärehellisiä ihmisiä on pelottavan hyvä kohde, siis sellaisia tapaa paljon. Työpaikoilla, tuttavapiirissä ja täällä keskuisteluissakin välillä kummaksuttaa. En minäkään pelkää niin paljoa, että en pystyisi toimimaan.

Joskus ihmettelee voiko joku ihminen tosiaan olla noin typerä, kun luulee etteivät muut tiedä mitä hän puuhailee toisten selän takana. Ja se ylimielisyys joka heistä huokuu, on naurettavaa eivätkä he varmaan yksinkertaisuudeltaan huomaa sitä.

Tämä teksti sun kannattaisi avata kunnolla. Mä en pidä vihjailevista teksteistä, koska ne ovat joko pikkurohkeita tai toisinpäin.
Olen lukenut sinuun kohdistuneita epäasiallisia ryöpytyksiä, joita en ole ymmärtänyt ollenkaan. Välillä silkkaa haukkumista.
Siksi kannattaisi uskaltaa kertoa, mistä tuossa yllä on kysymys. Muutoin se kuullostaa katkeralta. Minä en täällä pelkää muita. Mutta teen myös selväksi, jos jokin raja ylittyy. Siispä.
Työpaikan ihmisistä. Työpaikka kymmenine erilaisine ihmisineen on melkoinen ihmiskoe. Nuorena oli herkkähipiäisempi. Iän myötä, kun muita ei voi muuttaa, etäännytin itseni ilkeistä tai pelottavista ihmisistä. Päätin, että minun päivääni ette pilaa. Ei siinä mitään sanoja tarvita. Puhtaaksiviljeltyä välttelyä vain, jos suinkin voi. Energiaa on turha tuhlata.
Yksinäisyyttä en pelkää. Muutama erilainen hyvä ystävä riittää live-kontaktina. Massoja en liiemmalti kaipaa, vaikka joihinkin tapahtumiin voi mennä mukaan.

Bengalitikku kirjoitti:

Tämä teksti sun kannattaisi avata kunnolla. Mä en pidä vihjailevista teksteistä, koska ne ovat joko pikkurohkeita tai toisinpäin.
Olen lukenut sinuun kohdistuneita epäasiallisia ryöpytyksiä, joita en ole ymmärtänyt ollenkaan. Välillä silkkaa haukkumista.
Siksi kannattaisi uskaltaa kertoa, mistä tuossa yllä on kysymys. Muutoin se kuullostaa katkeralta. Minä en täällä pelkää muita. Mutta teen myös selväksi, jos jokin raja ylittyy. Siispä.
Työpaikan ihmisistä. Työpaikka kymmenine erilaisine ihmisineen on melkoinen ihmiskoe. Nuorena oli herkkähipiäisempi. Iän myötä, kun muita ei voi muuttaa, etäännytin itseni ilkeistä tai pelottavista ihmisistä. Päätin, että minun päivääni ette pilaa. Ei siinä mitään sanoja tarvita. Puhtaaksiviljeltyä välttelyä vain, jos suinkin voi. Energiaa on turha tuhlata.
Yksinäisyyttä en pelkää. Muutama erilainen hyvä ystävä riittää live-kontaktina. Massoja en liiemmalti kaipaa, vaikka joihinkin tapahtumiin voi mennä mukaan.

Lue lisää

Bengalitikku

Ketä tarkoitit tuolla ...sinuun kohdistuneita epäasiallisia ryöpytyksiä... Tarkoititko porvoonparonia?

Kyllä tarkoitin.

Eihän tuosta mun vastauksesta saa mitään tolkkua.
Tarkoitin PP:a.

Bengalitikku kirjoitti:

Eihän tuosta mun vastauksesta saa mitään tolkkua.
Tarkoitin PP:a.

Niitä epäasiallisia ryöpytyksiä on tullut liian paljon, se ainakin minua kummaksuttaa. En minäkään täällä ketään pelkää, mutta en myöskään lähteä syyttelemään muita. Jokainen kirjoittelee täällä omasta vapaasta tahdostaan. Toki toivoisi, ettei enää tämänikäisillä esiintyisi kiusaamista tai ilkeämielistä panettelua muita palstalaisia kohtaan.

Olen samaa mieltä, että pelon voi varmaankin voittaa, muta kovaa työtä ja sitkeyttä se vaatii. Sekä luotettavan ja hyvän auttajan. Itse yritän piilottaa tuota koirapelkoani, kun esimerkiksi vieraassa paikassa en katso koiraa silmiin ja nopeasti vaan silitän kuten kaikki muutkin. Kaikki tutttuni silti tietävät asian. Pahoin pelkään, että asian työstäminen on kohdallani pahasti kesken.

Voiko koirapelkokin juontua lapsuudesta. 50-luvulla ja vähän myöhemminkin koirat saivat juosta vapaasti. Jos jouduin menemään kauppaan maitokannun kanssa, pelkäsin koiria. Ja tottahan ne haparoivatkin askeleet kuulivat.
Lapsi ei ymmärrä, jos ne vain tulevat nuuhkimaan, eikä muuta.
Taistelukoiria pelkään ja vaihdan puolta, jos mahdollista.

Bengalitikku kirjoitti:

Voiko koirapelkokin juontua lapsuudesta. 50-luvulla ja vähän myöhemminkin koirat saivat juosta vapaasti. Jos jouduin menemään kauppaan maitokannun kanssa, pelkäsin koiria. Ja tottahan ne haparoivatkin askeleet kuulivat.
Lapsi ei ymmärrä, jos ne vain tulevat nuuhkimaan, eikä muuta.
Taistelukoiria pelkään ja vaihdan puolta, jos mahdollista.

Lue lisää

Kyllä niitä vapaana juoksevia koiria näkee ihan kävelypoluillakin. Mielestäni on ajattelematonta antaa koiran juosta vapaana kaupunkialueella.

Järjestyslain mukaan koirien pitää kaupunkialueilla olla kytkettyinä - aina, myös kuntopoluilla. Muualla on metsästyslaki, jonka mukaan koiran pitää olla 1.3.-19.8. kiinni pesimäajan jne. takia.

Bengalitikku kirjoitti:

Järjestyslain mukaan koirien pitää kaupunkialueilla olla kytkettyinä - aina, myös kuntopoluilla. Muualla on metsästyslaki, jonka mukaan koiran pitää olla 1.3.-19.8. kiinni pesimäajan jne. takia.

Lue lisää

On paljon muitakin asioita joiden pitäisi olla määrätyllä tabvalla, mutta ihmiset eivät vaan toimi ohjeen mukaan. Se on mielestäni hyvä asia, että nämä vapaana koiriaan juoksuttavat ihmiset laittavat kyllä koiran hihnaa, kun huomautan asiasta.

Ehkä heillä on tuntemus, että koira nauttii enemmän, kun saa juosta vapaana kavelytien vieressä?

siis asioita

siilenämää kirjoitti:

siis asioita

Juu, tiedän itsekin muutamia mainitsemiasi juttuja, joille ehkä pitäsi tehdä jotain, mutta olen vaan siirtänyt ja siirtänyt...On asioita, joita ei pitäisi lakaista maton alle.

Erittäin tuttu tunne, sitä ikäänkuin pakenee johonkin piiloon, että kukaan ei vaan näe jos sattuu pyörtymään. Muistan jo armeija-ajoilta, kun olin Tilkassa tutkimuksissa ja alkoi huippaamaan, lähdin ovesta ulos ja kävelin kilometrikaupalla Mannerheimintietä pitkin rautatieasemalle. Oli talviaika ja raitis ilma helpotti.

Samanlainen tapaus, kun pihassa on tykkylumen vaurioittama mänty. Otin tikapuut, kiipesin puuhun ja rupesin sahamaan juuresta poikki katkenneita oksia. Voimani loppuivat ja päässä suhisi, mutta päätin etten tule alas ennenkuin homma on tehty. Istuin siellä sitten oksalla henkeä vetämässä ja toivoin, että ei vaan kukaan näe.

Kaikki myrkyt ovat pelottavia.

Minä en pelkää mustaa miestä!

En minäkään pelkää mitä muut ajattelevat minusta, mutta silti pyrin toimimaan niin ettei tarvitsisikaan ajatella mitään.

Ukkosen voima hämmästyttää, sekä päiväntasaajan lähettyvillä rankkasateet. Meillä kotisuomessa sataa paljon, mutta sade on pitkäaikaista ja valuu tasaisemmin. Etelässä tulee kerralla ja paljon.

Niih, tää taitaa olla sitä elämän murjomien kertomuksia kuten palstan älykkönä itseään pitävä toisaalta kirjoitti... et olikos se niin, et mä saan muut ei?

Nyt täytyy tunnustaa, että en päässyt asian ytimeen.

Ei kandee kiinnittää huomiota, koska nuo ovat Pelle Pelottomia.

Tosiaan, on myös aukeita paikkoja kohtaan pelkotiloja saavia. Yllättävän paljon löytyy kaikenlaisia pelkoja.

Elämänhalun kadottaminen on yksi kamalimmista peloista.

Lapsena minua puri kulkukoira ja vanhempana susikoira, kun olin kyläilemässä ystävieni luona. Isäntä kertoi koiran olevan kiltti ja ihmetteli, että miten se minua meni puremaan. Epäili että näytin sille pelkoni ja asia oli tavallaan minun syyni.

Ymmärrän hyvin korkean paikankammoisia. On lamaannuttavaa ja kauhistuttavaa, kun ei vaan pysty hallitsemaan itseään, eikä tekemään mitään.

Ja minä pelästyin kai eniten äitini huutamista, kun hän jätti minut vauvaikäisenä nukkumaan lastenvaunuihin pihalle viedessään vain pikaisesti kauppakassit kotiin. Sillä välin oli naapuri laskenut kolme koiraansa vapaana pihalle. Yksi koirista oli hypännyt vaunujeni päälle ja haisteli minua kuomun sisäpuolella. Äiti kiljui kovasti ja komensi koiraa, kun näki mitä oli tapahtunut.

Koirat olivat ihan kilttejä, eikä niistä sen kummempaa vaaraa olisi ollut. Siitä alkoi minun koirakammoni, joka kesti liki 20 vuotta. Rakkaus sai aikanaan toipumaan nelijalkaisten pelosta, kun mieheni oli innokas metsästäjä, ja halusi mielellään hankkia myös oman ajokoiran. Yritin tutustua koiriin, joita oli siihen mennessä vain pari tuttua, joita en pelännyt.

Kun ostimme oman koiran, muistan, miten kannoin pienen pennun kerrostalomme toisesta kerroksesta ulkoilemaan nahkahanskat kädessä ja päällystakki päällä. Viimeisenä pääsiäispäivänä, kun tiesin, että minun piti kyetä itsekseni hoitamaan koiraakin mammalomani aikana kotona, kun mieheni lähtee töihin. Laitoin etusormeni koiran suuhun, ja totesin, etteivät sen pienen pienet terävät hampaat pystyneetkään vahingoittamaan minua. Siihen loppui pahin koirapelkoni ja rohkaistuin vähitellen myös suurempien vieraiden koirien suhteen pieneen pentuumme kohdistuvan suojelutarpeen vuoksi. - Voitettuani koirapelon toivuin myös muihin nelijalkaisiin liittyneistä peloista. Pelkojen voittaminen tarjoaa monenlaisia positiivisia tunteita ja helpottaakin elämää joskus.

optimisti-orvokki kirjoitti:

Ja minä pelästyin kai eniten äitini huutamista, kun hän jätti minut vauvaikäisenä nukkumaan lastenvaunuihin pihalle viedessään vain pikaisesti kauppakassit kotiin. Sillä välin oli naapuri laskenut kolme koiraansa vapaana pihalle. Yksi koirista oli hypännyt vaunujeni päälle ja haisteli minua kuomun sisäpuolella. Äiti kiljui kovasti ja komensi koiraa, kun näki mitä oli tapahtunut.

Koirat olivat ihan kilttejä, eikä niistä sen kummempaa vaaraa olisi ollut. Siitä alkoi minun koirakammoni, joka kesti liki 20 vuotta. Rakkaus sai aikanaan toipumaan nelijalkaisten pelosta, kun mieheni oli innokas metsästäjä, ja halusi mielellään hankkia myös oman ajokoiran. Yritin tutustua koiriin, joita oli siihen mennessä vain pari tuttua, joita en pelännyt.

Kun ostimme oman koiran, muistan, miten kannoin pienen pennun kerrostalomme toisesta kerroksesta ulkoilemaan nahkahanskat kädessä ja päällystakki päällä. Viimeisenä pääsiäispäivänä, kun tiesin, että minun piti kyetä itsekseni hoitamaan koiraakin mammalomani aikana kotona, kun mieheni lähtee töihin. Laitoin etusormeni koiran suuhun, ja totesin, etteivät sen pienen pienet terävät hampaat pystyneetkään vahingoittamaan minua. Siihen loppui pahin koirapelkoni ja rohkaistuin vähitellen myös suurempien vieraiden koirien suhteen pieneen pentuumme kohdistuvan suojelutarpeen vuoksi. - Voitettuani koirapelon toivuin myös muihin nelijalkaisiin liittyneistä peloista. Pelkojen voittaminen tarjoaa monenlaisia positiivisia tunteita ja helpottaakin elämää joskus.

Lue lisää

Sinulla on hyvä muisti, kun jo vauvana aloit pelkäämään koiria.

Asiasta on puhuttu kotona paljonkin, erityisesti äitini yritti auttaa minua toipumaan pelostani. Kun tuttavat tuottivat Englannista luovutusikäisiä spanielin pentuja, kävimme katsomassa niitä, ja minä pelkäsin alle viisivuotiaana niitä aikuisen kämmenelle mahtuvia pieniä kauniita pentujakin.

Muistan, kuinka pelottavalta tuntui, kun soitimme ovikelloa ja odotimme ihan mukavien ihmisten avaavan ovensa. Tiesin, että joutuisin kohtaamaan myös koirat, vaikka usein vieraillessamme ne suljettiin toiseen huoneeseen. En poistunut koskaan vierailun aikana äitini viereltä kosketusetäisyyttä kauemmaksi, enkä suostunut koskettamaan koiria, en edes niitä paria pientä pentua. Isäni ei yleensä kiinnostunut koirista, eivätkä koirat hänestä.

Kummieni saksan paimenkoiraan tutustuin vähitellen heidän omakotitalonsa pihalla ja sisälläkin. Koira oli erittäin kiltti ja rauhallinen, eikä ryntäillyt koskaan, kun sitä pidettiin komennossa. Vähitelellen opin kohtaamaan koiran ja uskalsin vähän silittääkin sitä. Olin sitä mieltä, että se oli ystäväni.
.

Vakavan sairauden iskiessä ei auta paksu lompakko, eikä puoliso tai lapset. Tuo raihnaisuus on jo havaittavissa, mutta vanhenemisella on myös hyvääkin. Esimerkkinä mainitsen eläkkeelle jäämisen.

Ihmisestä tulee humaltuessa tyhmä ja väsynyt, en pelkää mutta en pidäkään. Ampiaiset saavat joskus poistumaan kauemmas ja huitomaan pois lähettyviltä. Kotona pitää olla aina sen verran valonkajoa, että ei törmää pimeässä mihinkää.

Olen törmännyt mielenterveyspotilaisiin muutamia kertoja ja pidän heitä arvaamattomina ja olisi parempi, sekä meille että heille etteivät he kulkisi vapaana seurassamme. Nykytrendi taitaa olla kyllä, että vangit ja hoidokit päästetään mahdollisimman nopeasti yhteiskuntaan ja katsotaan kuinka he pärjäävät?

Myös aikuiset voivat pelätä jotain, ei se ikä eikä vanhuus poista kaikkea ikävää ja ongelmallista. Tuo vanhempien kantama murhe jälkikasvustaan on ikuista ja muistan aina kuinka äitini murehti asioistani, vaikka olin jo yli neljänkymmenen.

Omasta mielestäni pelkääminen ei kerro aikuisuudesta. Ikä pelkästään ei tee kenestäkään aikuista.

Joo ja suomalainen heteromies ei polje enää armeijan pyörää pitääkseen itsensä kunnossa, vaan hän laiskuuttaan käyttää sähköpyörää keittiön oven karmien välissä ja on ajavinaan. Ehkä hänellä on ralli-rattikin sähköpyörän ohjaus-tangossa.

Maailma-muutoksessa kirjoitti:

Joo ja suomalainen heteromies ei polje enää armeijan pyörää pitääkseen itsensä kunnossa, vaan hän laiskuuttaan käyttää sähköpyörää keittiön oven karmien välissä ja on ajavinaan. Ehkä hänellä on ralli-rattikin sähköpyörän ohjaus-tangossa.

Lue lisää

Tuo samainen heteromies ei myöskään syö samaa ruokaa jokaikinen päivä, eikä myöskään roiku samalla keskustelupalstalla kymmentä vuotta jokaisen kuukautena päivästä päivään.

Sivustaseurannut kirjoitti:

Tuo samainen heteromies ei myöskään syö samaa ruokaa jokaikinen päivä, eikä myöskään roiku samalla keskustelupalstalla kymmentä vuotta jokaisen kuukautena päivästä päivään.

Lue lisää

Paraskin sanoja, miksi pitää tunnettuja nimiä aina pilkata ja haukkua tuntemattomalla nimellä ??????????

puolueeton kirjoitti:

Paraskin sanoja, miksi pitää tunnettuja nimiä aina pilkata ja haukkua tuntemattomalla nimellä ??????????

Haista sinä varpaanvälisi tunnettusi kanssa:)

Kerran hissiin 2 tunniksi juuttuneena voin kertoa ikuisesta traumasta jonka se jätti. Siihen loppui matkustelut ja reissaamiset.

Itsellä samanlaisia tuntemuksia äkillistä sairastumista kohtaan. Ei voi ennakoida, vaan tuntuu, että lähes terveet ihmiset voivat sairastua yllättävästi ja johonkin kummallisiin tauteihin. Vielä pahempaa olisi jokin aivoverenvuoto tai sydänkohtaus, kun olet yksin kotona, eikä pääsisi hälyttämään apua.

Isäni taisteli viimeiset vuodet Alzheimeria vastaan ja huomasin muutoksen, jonka se sai koko hänen persoonaansa kohtaan. Sellainen järkyttää ja saa miettimään että se voi kohdata ketä tahansa. Sairautta jota ei voi parantaa, ei silti kannata alkaa sairastamaan etukäteen tai liikaa tarkkailla mahdollisia oireita.

Olen jäänyt hissiin jumiin useiksi tunneiksi ja siitä jäi jonkinlainen useiksi vuosiksi, enkä mennyt lainkaan hisseihin, mutta pääsin siitä eroon etelän lomareissuilla, kun hotelleissa on paljon hissejä, enkä halunnut liikaa hankaloittaa koko perheen elämää. Ehkä myös häpesin näyttää sitä pikkupojalleni ja hammasta purren menin hissiin ja pystyin voittamaan pelkoni.

Jos hän onkin homo;)
Kyllä miehetkin piikkejä pelkää, isokin juopunut lähes pyörtyi, kun piti verikoe ottaa promillemäärän varmistamisen vuoksi. Kännissä uskalsi moottorikelkkaa ajaa mutt pientä piikkiä pelkäsi.

No niin, mukava ketju. Kyllä täälläkin osataan keskustella, kun jätetään provosoijat provosoimaan itsekseen. Kiitos Porvoon Paroni, olet mukava nettituttavuus ja vastailet fiksusti. Kovin monet täällä kirjoittavat ovat selvästi aika yksinäisiä, varmasti tuntuu mukavalta, kun joku vaivautuu vastaamaan ystävällisesti. Toivottavasti tämä tapa näiden kirjoittajien myötä ja kokemana leviää etiäpäin eli hyvän kylvö.

palautetta kirjoitti:

No niin, mukava ketju. Kyllä täälläkin osataan keskustella, kun jätetään provosoijat provosoimaan itsekseen. Kiitos Porvoon Paroni, olet mukava nettituttavuus ja vastailet fiksusti. Kovin monet täällä kirjoittavat ovat selvästi aika yksinäisiä, varmasti tuntuu mukavalta, kun joku vaivautuu vastaamaan ystävällisesti. Toivottavasti tämä tapa näiden kirjoittajien myötä ja kokemana leviää etiäpäin eli hyvän kylvö.

Lue lisää

Kiitos hyvästä ja kannustavasta palautteesta! Minulle oli melkoinen shokki, kun tulin palstalle täällä alettiin neuvoa miten minun tulee kirjoittaa ja kertoipa jopa eräs palstalainen, että ei kaikkiin viesteihin saa vastata, vaan pitää antaa keskustelijoille tilaa ja blää blää...No nyt en vastaa ihan kaikille, toivottavasti ovat tyytyväisiä, hehee.

On ilo lukea tällainen viesti ja kerron vilpittömästi, että päivästäni tuli paljon parempi. Kiitos sinun!

Hetassa.sattui kirjoitti:

Jos hän onkin homo;)
Kyllä miehetkin piikkejä pelkää, isokin juopunut lähes pyörtyi, kun piti verikoe ottaa promillemäärän varmistamisen vuoksi. Kännissä uskalsi moottorikelkkaa ajaa mutt pientä piikkiä pelkäsi.

Lue lisää

Jospa niin onkin ...
Ja jospa olen hänelle mustasukkainen hunkszista? Sellaisiakin selityksiä kuultu "ilkeilystäni".

Arvostelemaan vain kykenet. Profiloit kirjoitusten perusteella ja väärin.

slussens kirjoitti:

Arvostelemaan vain kykenet. Profiloit kirjoitusten perusteella ja väärin.

Samaa mieltä, ei täällä ole tarkoitus arvostella kirjoittajia, vaan keskustella aiheesta.

Tellukka kirjoitti:

Jospa niin onkin ...
Ja jospa olen hänelle mustasukkainen hunkszista? Sellaisiakin selityksiä kuultu "ilkeilystäni".

Bi-seksuaalisena sinä Tellukka joudut olemaan mustasukkainen lähes kaikista palstakirjoittajista. Onhan se rankkaa ja siksihän se näkyykin kiukuttelunasi.

Nämä toukat ovat tehokkaita luomaan kauhua elokuviin, kun esimerkiksi ihmisen sisältä alkaa luikerrella valkoisia toukkia. Kieltämättä erittäin epämiellyttäviä.

Pelkään myös vapauden rajoittamista.
Pelkään sananvapauden puolesta.

Varmaan aika monella tähän ikään päässeellä tuollainen pelko hiipii joskus takaraivoon. Onneksi sentään on myös mahdollisuus tavata uusia ihmisiä, se on itsestä kiinni, koska tiedän etten ainakaan itse sulke ketään ulkopuolelleni sen vuoksi, että hän on vanha. Tosiasia on kuitenkin, että monen tuttavan ja ystävän saa lukea lähteneen täältä pois lehden kuolinilmoituksista. Ikvä kyllä ihan saman syntymävuoden henkilöitä.

Sehän siinä onkin pirullisinta, kun en itse uskalla ottaa sitä kuoletuspiikkiä, kun tyrkkää hikeä ja sydän pamppailee tuhatta ja sataa rinnassa. Kaikenlaista vaivaa ja pelkoa sitä ihminen elämänsä aikana kohtaa.

Muistan kyllä nuo hemoglobiinin ottamiset kauhulla, eikä mene verinäytteen antaminen vieläkään kuin makuuasennossa ja katse poispäin kääntyneenä.

Minä tilasin juuri diabetesliitosta itselleni verensokerimittarin. Pitää alkaa vissiin piikittämään sormenpäivä ainakin silloin tällöin. Sormenpäät ovat aika herkkää aluetta mutta kai siihenkin tottuu.

"Kuoletuspiikki" se vasta kipeää tekeekin :).

siilenämää kirjoitti:

Minä tilasin juuri diabetesliitosta itselleni verensokerimittarin. Pitää alkaa vissiin piikittämään sormenpäivä ainakin silloin tällöin. Sormenpäät ovat aika herkkää aluetta mutta kai siihenkin tottuu.

Lue lisää

Rouvalla on tuollainen piikittämishomma sormenpäästä. Kysyy välillä minultakin, että mitataanko äijältä veren sokerit? Arvaa vaan annanko?

PorvoonParoni kirjoitti:

Rouvalla on tuollainen piikittämishomma sormenpäästä. Kysyy välillä minultakin, että mitataanko äijältä veren sokerit? Arvaa vaan annanko?

No annatpa tietenki kun rouva auliisti antaa laitteensa käyttöösi :).

siilenämää kirjoitti:

Minä tilasin juuri diabetesliitosta itselleni verensokerimittarin. Pitää alkaa vissiin piikittämään sormenpäivä ainakin silloin tällöin. Sormenpäät ovat aika herkkää aluetta mutta kai siihenkin tottuu.

Lue lisää

Pojanpojan kaveri on sairastanut lapsesta saakka DM:sta, nykyään hällä on sellainen mittari, joka mittaa ihon päältä.

eppu2 kirjoitti:

Pojanpojan kaveri on sairastanut lapsesta saakka DM:sta, nykyään hällä on sellainen mittari, joka mittaa ihon päältä.

Mun siskon miehellä on sellainen valkoinen pyörylä, joka kiinnitetään ihoon. Sensoroinniksi sanotaan. Mittaa sokeria kudoksesta. Kätevä ja nopea kun lukulaite vain käytetään sensorin päällä saadaan tulos nopeasti. Lapsille kiva kun ei tarvitse pistää aina.

siilenämää kirjoitti:

Mun siskon miehellä on sellainen valkoinen pyörylä, joka kiinnitetään ihoon. Sensoroinniksi sanotaan. Mittaa sokeria kudoksesta. Kätevä ja nopea kun lukulaite vain käytetään sensorin päällä saadaan tulos nopeasti. Lapsille kiva kun ei tarvitse pistää aina.

Lue lisää

Oliskohan se tuollainen systeemi, kattelin vaan kesällä, kun hän mittasi, kun käytti vaan iholla.
Ei se kauaa vielä ole ollut, pienempänä hällä oli se tavallinen kai jo nykyään vähän vanhanaikainen. Hän on nyt 21 vuotias.

Tuttu tunne. Vaikka kuinka koittaisi ajatella että yksin et voi vastata kaikesta ja että työnantaja vastaa siitä että vuoroissa on riittävän paljon riittävän kokenutta henkilökuntaa vastuu painaa silti.

Kyllä, teen yövuoroja ja aika ajoin melko kokemattomalla porukalla. Väsymys ikäänkuin korostaa pikku hankaluuksia ja monasti tekee asioista vaikeampia mitä ne todellisuudessa ovat. Joskus kesäaikaan ajan töistä kotiin auton ikkuna auki ja pää ulkona, kun on niin väsynyt eikä odota elämässään mitään muuta niin paljon kuin, että pääsisi omaan sänkyyn nukkumaan.

siilenämää kirjoitti:

Tuttu tunne. Vaikka kuinka koittaisi ajatella että yksin et voi vastata kaikesta ja että työnantaja vastaa siitä että vuoroissa on riittävän paljon riittävän kokenutta henkilökuntaa vastuu painaa silti.

Lue lisää

Meillä on aika ajoin pulaa kokeneesta henkilökunnasta, työnantaja ratkaisi ongelman palkaamalla kesätyöntekijöitä lisävahvuudeksi.

PorvoonParoni kirjoitti:

Meillä on aika ajoin pulaa kokeneesta henkilökunnasta, työnantaja ratkaisi ongelman palkaamalla kesätyöntekijöitä lisävahvuudeksi.

Meillä on taas se ongelma että ketä tahansa ei voi palkata sillä enemmän menee aikaa perehdytykseen kuin siihen että usein tehdään vuoro vajaalla miehityksellä. Kesätyöntekijöitä meillekin mutta he ovat niitä joille meidän työpiste on jo tuttu.

siilenämää kirjoitti:

Meillä on taas se ongelma että ketä tahansa ei voi palkata sillä enemmän menee aikaa perehdytykseen kuin siihen että usein tehdään vuoro vajaalla miehityksellä. Kesätyöntekijöitä meillekin mutta he ovat niitä joille meidän työpiste on jo tuttu.

Lue lisää

Juuri tuota tarkoitin, että ei kesätyöntekijät ratkaise mitään resurssivajeita, vaan päinvastoin heidän kouluttamiseen menee vielä enemmän vanhempien työaikaa. Työpaikoilla pitäisi olla kasvamassa niitä määräaikaisia työntekijöitä, joita voitaisiin vakinaistaa tarpeen mukaan ja he olisivat jo oppineet työntekemisen, eikä siihen tärveltyisi aikaa.

PorvoonParoni kirjoitti:

Juuri tuota tarkoitin, että ei kesätyöntekijät ratkaise mitään resurssivajeita, vaan päinvastoin heidän kouluttamiseen menee vielä enemmän vanhempien työaikaa. Työpaikoilla pitäisi olla kasvamassa niitä määräaikaisia työntekijöitä, joita voitaisiin vakinaistaa tarpeen mukaan ja he olisivat jo oppineet työntekemisen, eikä siihen tärveltyisi aikaa.

Lue lisää

Juuri näin. Mutta kun palkkakustannukset paukkuvat nyt jo yli rajojen ollaan lyhytnäköisiä eikä näitä kasvajia oteta. Tehdään minimiväellä joka näkyy sitten vakihenkilökunnan uupumisena ja lisääntyneinä sairaspoissaoloina. Siitäkö sitä säästöä sitten.

siilenämää kirjoitti:

Juuri näin. Mutta kun palkkakustannukset paukkuvat nyt jo yli rajojen ollaan lyhytnäköisiä eikä näitä kasvajia oteta. Tehdään minimiväellä joka näkyy sitten vakihenkilökunnan uupumisena ja lisääntyneinä sairaspoissaoloina. Siitäkö sitä säästöä sitten.

Lue lisää

Kyllä sinne sitten Tellukkaa kaivataan henkilökuntaa persiille potkimaan ;).

PorvoonParoni kirjoitti:

Kyllä, teen yövuoroja ja aika ajoin melko kokemattomalla porukalla. Väsymys ikäänkuin korostaa pikku hankaluuksia ja monasti tekee asioista vaikeampia mitä ne todellisuudessa ovat. Joskus kesäaikaan ajan töistä kotiin auton ikkuna auki ja pää ulkona, kun on niin väsynyt eikä odota elämässään mitään muuta niin paljon kuin, että pääsisi omaan sänkyyn nukkumaan.

Lue lisää

Silloin joskus, kun vielä olin töissä, alkuun valvottiin jopa yksin. Apua sai tarvittaessa toiselta osastolta.
Sitten akuutimmassa paikassa piti olla kaksi jo turvallisuuden takia.
Mutta kun kaveri oli sijainen, vaikkakin koulutettu (kouluttamattomia ei voitu käyttää, korkeintaan pitkälle opiskelleita) silti saattoi olla. ettei ollut koskaan ollut kyseisellä paikalla. Koko vastuu oli aina itsellä.
Työssä ollessani pelkoni oli, ettei vaan tulisi tehtyä ainakaan vakavia virheitä. No ei tullut.
Sitä pelkoa ei enää ole.

Minulle tulee mieleen esim.joutuminen magneettikuvaukseen. En tiedä pelkäisinkö, vaikka monet ovat sanoneet hirveäksi paikaksi.

Kerran nuorena miehenä olin Miamissa kävelemässä noin 500 metrin matkaa hotellilleni keskellä yötä. Olin eräissä pirskeissä yksinäni ja tunsin tien hyvin takaisin majapaikkaan, kun olin päiväsaikaan kävellyt niitä katuja. Yöllä kun varjot pitenevät ja joka kadunkulmaan oli kokoontunut mustaihoisia ja latinomiehiä tunnustan, että ihan oikeasti rupesin vilkuilemaan taakseni. Kaikki meni kuitenkin hyvin, mutta myönnän pelänneeni.

Kyllä me kaikki tullaan kuolemaan ennemmin tai myöhemmin. Elämästä ei selviä hengissä.

Pelkäät kuitenkin ehkä tietämättäsi. Mietipä millaisia valintoja olet tehnyt tai jättänyt tekemättä..pelon takia. Tiettyyn rajaan astihan pelko toimii järjen jatkeena. Ihminen joka ilmoittaa, ettei pelkää mitään valehtelee itselleen. Tämä kannattaa rohkeasti tiedostaa eikä pelätä kurkkaamasta sielunsa sopukoihin.

Yöaikaan ilman mitään valonlähdettä puuseessä käyntikin voi olla kokemus, pelottava sellainen.

Itse en varsinaisesti pelkää väkivaltaa, mutta myönnän että en halua mielelläni liikkua öiseen aikaan suurkaupungeissa. En edes kotimaassa isolla kirkolla eli Helsingissä.

Kannattaisi ehkä tutustua aiheeseen eli vaikkapa lukea sellaisten ihmisten kokemuksia ja elämänkertoja, jotka ovat menettäneet paljon, ehkä kaikki millä on ollut oikeaa ja todellista merkitystä.

Tärkeimpänsä kirjoitti:

Kannattaisi ehkä tutustua aiheeseen eli vaikkapa lukea sellaisten ihmisten kokemuksia ja elämänkertoja, jotka ovat menettäneet paljon, ehkä kaikki millä on ollut oikeaa ja todellista merkitystä.

Lue lisää

Sinähän kirjoitat kuin korppis että sinun elämäsi olisi muka tärkeämpää kuin muiden ja hän vasta on menettänyt paljon.

Onko sulla lukihäiriö vai joku muu ymmärtämisen vaje?

Elä pelekää. Mörkö nappaa ihan yhtä hyvin valoisassa kuin pimeässä jos se on napatakseen.