Kukaan ei ole koskaan ihastunut minuun

"Olen myös normaalipainoinen, keskivertonaisen pituinen, pidän huolta itsestäni liikunnalla ja terveellisellä ruualla, käytän melko muodikkaita vaatteita, minulla on pitkät, hoidetut hiukset. Käyttäytymiseni on melko hilittyä, kerron toki mielipiteeni ja osaan puollustaa itseäni tarvittaessa, en liian kärkkäästi. Silti jokin minussa on sellaista, että en ole lainkaan kiinnostava, en kenenkään mielestä. "

Kuvailusi perusteella vaikuttaa siltä ettei sinussa mitään vikaa uklkoisesti ole, olet vain ehkä sen verran hillitty käytökseltäsi mutta myös itsevarman oloinen niin ettei kukaan "uskalla" sinua lähestyä, ei ikäänkuin halua häiritä sinun yksityisyyttä. Me suomalaiset miehet ollaan sellaisia, ainakin monet meistä ettei työnnytä väkisin seuraan jos ei saada mitään vinkkiä. Veikkaan että jos asuisit jossain välittömämmän kulttuurin maassa saisit potkia innokkaimpia lähestyjiä edemmäs.

Pidättäytyvä ja määrätietoisen näköinen nainen ei näytä siltä, että se olisi helppo houkutella miehen mukaan.

"Olen kuitenkin kuullut, että muita naisia kuulemma oikein ahdistellaan yhteydenotoilla mesessä, baareissa, harrastuksissa, kouluissa ja työpaikoilla. Joitakin jopa on fyysisesti lähestytty ja sitten on sitä "yleisesti hyväksyttyä" lähentelyä, eli hierotaan hartioita töissä, halataan kun aamulla nähdään, taputetaan olalle, ym. Minuun ei ole koskenut kukaan."

No ei kyllä tuollaista tapahdu. Eikä yllättävä hartioiden hierominen töissä edes olisi millään lailla "yleisesti hyväksyttyä", ellei ole kyse selkeästi kaveruudesta. Mutta harvemmin kaveritkaan niin tekevät. Eikä työkavereiden kanssa kukaan halaile päivittäin. Sitä paitsi niissä kaverillisissa halauksissahan onkin kyse kaveruudesta, ei kaveruuteen naamioidusta seksuaalisesta lähestymisestä.

Oletko iloinen olemukseltasi? Se vaikuttaa paljon ensivaikutelmaan. Jos on maansa myyneen näköinen niin harva viitsii lähestyä oli kaunis tai ei. Katsekontakti on myös tärkeä.
Ainahan ei voi olla iloisella mielellä mutta tuskin olet ainoa lajiasi, takuulla suurin osa ihmisistä on samassa tilanteessa, tietenkin ne jotka tyrkyttää itseään saa huomiota osakseen enemmän, rohkea pukeutuminen auttaa myös.

Olen myös nainen jota ei kukaan ole rakastanut. Ymmärrän sinua hyvin. Minuun kyllä kiinnitetään huomiota, ja seksiä halutaan, mutta minua ei lähestytä live-elämässä koskaan. Ei nuorena eikä nyt vanhempana. Minuun ei ihastuta, eikä todellakaan rakastuta. Olen myös ollut naimisissa lyhyen aikaa, ja pari lyhyttä parisuhdetta. Kaikki kehittyivät siten, että lähes painostin miehet syhteeseen. Koska he eivät saaneet ketään muuta, he tyytyivät minuun.

Olen hyvin sosiaalinen, enkä.ole tutussa porukassa tai kahdestaan miehen kanssa pidättyväinen. Flirttailla en.kyllä osaa, paitsi kahden kesken.

Samaa mieltä että ei työpaikoilla mitään tuollaista ole tai ainakaan minun työpaikalla. Noh sen verran kuitenkin että on työkavereita joita näkee harvemmin niin silloin on tapana halata. Ihan kolleega halauksia ne ovat.
Toisaalta halaaminen on kyllä hieno tapa, tulee heti sellainen hyväksytty olo.
Jos suunikavereiden kanssa biletetän jostain syystä yhdessä niin tuleehan siinä tanssittua heidän kanssa eikä siinä mitään ihmeellistä.
Halauksiahan on erillaisia ja minä kyllä jostain syystä tulen iholle, ilmeisesti koska minulla ei ole ollenkaan ns. suoja-aluetta mutta ei siihen liity mitään tökeröä.

On vaan olemassa ihmisiä molemmissa sukupuolissa jota ovat niin harmaita jollain tavalla että heitä ei huomaa millään tavalla. Kyllä minunkin ystäväpiiriin kuuluu näitä mutta yritän huomioida heitä vähän enemmän että tuntisivat olonsa mukavana minun seurassa.

Oletko antanut mahdollisuuden muille ilmaista ihastumisen eleet? Juuri nuo hieronnat yms. Monesti on vaikeinta hyväksyä itsensä sellaisenaan ja antaa toisen osoittaa hellyyttä ja muita vastaavia.
Ja riippuu myös vastapuolesta, millaisia ihmisiä ovat.

Monesti sitä huomaamattaankin ajautuu tietynlaisten ihmisten seuraan. Esimerkkinä vaikka läheisriippuvainen ja alkoholisti... en siis tarkoita, että olisit kumpikaan, mutta vastaavia luonteita vaan ajautuu yhteen. Toinen tarvitsee toisenlaista ja kysyntä/tarjonta kolisee...

Vastaus löytyy silti parhaiten peilikuvsn tekijää tutkimalla.

Miten olet sitten voinut olla pitkässä avioliitto suhteessa ja parissa pidemmässä suhteessa miehen kanssa, jollei mies ole sinuun ihastunut.
Et ole ollut täysin yksin kuitenkaan koko elämääsi, etkä myöskään luotaantyötävän näköinen.
Jos olisit luotaantyöntävän näköinen, niin et olisi voinut päästä avioliittoon miehen kanssa, eikä muitakaan pidempiä suhteita sinulla olisi ollut.
Tsemppiä sinulle, et ole ruma ja sinulla on mahdollisuus vielä uuteen suhteeseen.
Minä ainakin arvosta naista, joka on aloitteellinen.
Olen 47 v mies, eikä minuun ole koskaan kukaan nainen ihastunut, koska olen senverran ruma.
Muutamat aloitteet, joita olen tehnyt, niin pakit olen aina saanut.
En ole muutenkaan mikään hyvä tekemään aloitetta naisen kanssa.
Olen jo luovuttanut naisten suhteen, koska tiedän, että nainen antaa kuitenkin pakit, ettei enää kannata yrittää suhdetta naisen kanssa.
Mutta sinulle tsemppiä toivon.

Rolli, yriitä paremmin.

Tyypillinen naisen katkera valitus.
"kukaan ei tykkää eikä koskaan ole minuun ihastunut mutta minulla on pitkä avioliitto takana ja useampi pidempää suhdetta"
Tällaista kuraa heität vaikka on miehiä joihin ei ikinä koskaan kukaan oikeasti rakastu eivätkä edes pääse niihin suhteisiin.
Keksi parempia provoja.

Ilmeisesti osaat kuvitella/haaveilla että joku edes voisi olla sinuun ihastunut. Ei tällöin kaikki ole menetetty. Eikä varmasti kaikissa tapauksissa silloinkaan vaikkei siitä osaisi edes haaveillakaan.

Mutta mitä; olet ollut naimisissa ja suhteita on ollut? Väität että mies oli ruma. Miltä hän tuntui päällä?

Älä tule tänne turisemaan avioliitoista meille ätmeille koska me emme pääse koskaan mihinkään liittoon. Ätmiin ei kukaan ihastu koska ätmit on rumia.

Ei siinä muuta kuin muuttoa pois Helsingistä.
Tiedän ja takaan että muualla ei yhdenkään alle 100kg naisen tarvitse seinäruusuna olla.
Helsinki on ainut paikka Suomessa missä naisia on miehiä enemmän, ja siksi miehillä valinnanvaraa. Muualla sitä ei ole kuin 1/100 miehellä..

Selvästikin on ihastuttu, kun olet ollut suhteissakin.

Miksi pitäisi mennä niin päin että mies lähestyy ja viettelee? Miksei nainen voisi tehdä niin? Etkö voisi tuntea ylpeyttä siitä että pystyit viettelemään miehet, eikö se ole merkki naisellisesta viehätysvoimastasi?

Harvemmin miehetkään aloittavat seurustelua, elleivät ihastu. Itselläni ei ole kokemusta seurustelusta tai seksistä (olen siis "neitsytsetä"), mutta olen silti sanonut kiitos ei muutamallekin naiselle, koska en tuntenut että meillä olisi paljoakaan yhteistä.

Eikä kyse ollut ulkonäöstä. Yksi heistä muistutti pitkälti tätä naista:
https://previews.123rf.com/images/leedsn/leedsn1103/leedsn110300220/8992919-cute-woman-isolated-on-different-backgrounds.jpg

En osaa sanoa mistä tuo johtuisi. Ehkä annat sellaisen kuvan että olet varattu tai niin "tasokas" etteivät kiinnostuneet miehet (jotka eivät kuitenkaan ole niitä superitsevarmoja valloittajia) usko mahdollisuuksiinsa? Jospa sinut oletetaan esim. johtavassa asemassa olevaksi korkeasti koulutetuksi naiseksi jota ei varmaankaan kannata yrittää ellei ole vastaavassa asemassa?

Pystyisitkö tekemään itsestäsi helpommin lähestyttävän?

Avaajan hillitty käytös saatetaan tulkita kylmäkiskoiseksi ja itseriittoiseksi, joten anna palaa. Tunnen ikäisesi naisen, jota miehet eivät ikinä uskaltaisi lähestyä juurikin tuon tapaisen käytöksen vuoksi. Hänet luokitellaan tylsäksi ihmiseksi, ehkä jopa hiukan aspergeriksi.

Ne on noi meetoofemakot, jotka on tehneet lähentelystä maailman yleisimmän ja suurimman rikoksen. Elävät omassa kup0lassaan tukevasti erossa arkitodellisuudesta.

Saatanan sopulit !

Niinhän se on, että avoin ja iloinen luonne vetää muita puoleensa, sukupuolesta riippumatta.

Taidan olla tätä lajia vaikka kuvittelen aivan muuta. Kaikkihan miehet mua haluaa. Ajattelen niin vaikka olen kohta 60. Voi luoja tätä todellisuudentajuttomuutta!

Pian lähden taas vähän liikenteeseen mutta oikeasti en enää niin kauheasti haluakaan miesten huomiota. Muu elämä on niin paljon mielenkiintoisempaa. Kauheasta flirttailijasta olen vähentynyt sellaiseen tyyppiin joka pystyy kyllä työpaikallakin juttelemaan miesten kanssa ihan normaaleja työasioita. Meillä ei tosin niin paljon miehiä ole hoitoalalla. Olen iloinen että minulla on myös ihan normaaleja mieskuvioita. Jotakin parannusta on vuosien aikana tapahtunut siis. Ja suunta on vähenemään päin luojan kiitos. Markkina-asema ei tästä todellakaan parane. Vai haluanko olla seitsemänkymppisenä mummeli joka flirttailee kolmekymppisten miesten kanssa. Ei luoja paratkoon.

Sitä joko ihastutaan ulkonäköön, luonteeseen tai molempiin mutta suurella osalla ihmisistä ei vain ole tarpeeksi kumpaakaan erottuakseen.

Olin ennen samassa tilanteessä kuin sinä, mutta olen poika. Kukaan ei ole myöskään koskaan ihastunut minuun ja siitä tajusin, että kohtaloni on olla kone.