Olemme yksin universumissa

Vähän sama juttu kuin uskontojen suhteen: ei olisi mitään järkeä duunata näin valtavaa kokonaisuutta, kokonaista kymmenien miljardien valovuosien halkaisijaista maailmankaikkeutta vain yhden ainoan teknisesti kehittyneen olennon äimisteltäväksi.

Tämä _ei_ siis tarkoita sitä, että välttämättä olisi muitakin sivilisaatioita. Siihen ei tämä ajatelma ota kantaa, vaan siihen, että jos oltaisiin haluttu tehdä simulaatio, joka tuottaa jotain, vaikka lopulta ihmisen, oltaisiin tultu toimeen paljon vähemmällä roinalla ja kustannuksilla. Yksi Linnunradan kokoinen akvaario olisi riittänyt aivan hyvin.

Evoluutiolta vei neljä miljardia vuotta ihmiseen ja se vaati useita uskomattomia onnenpotkuja ja sattumia.

Maailmankaikkeus kun on 13 miljardia vuotta vanha ja pariin ensimmäiseen, ehkä jopa viiteen ei voinut olla elämälle suotuisia planeettoja.

Elämää on voinut viimeisen 10 miljardin vuoden aikana kehityyä monessa paikassa, mutta varmaan se useimmiten on joko kuollut luonnonkatasgrofeissa tai jäänyt loukkuun evoluution pysähtyessä kun olosuhteet eivät ehkä ole kokeneet jättimuutoksia kuten maassa.

Älyllistä elämää tuskin paljon muualta löytyy.

Emme. Aurinkossa säheltää jotkut isot!

Jos me ollaan jossain petrimaljassa luupin alla, niin järjestetään kyylääjille jotain nähtävää omalta osaltamme. Seuraava älykäs laji voi yrittää laittaa vuorollaan paremmaksi. Dinosauruksilla oli suuret hampaat, meillä on suuret luulot ja suuret puheet. Mitälie suurta seuraavilla.. Jos olis fast forward- nappi. niin kyylääjänä saattaisin itseni kohdalla painaa sitä.

Jos väite on loogisesti ristiriitainen, tiedämme, ettei sen osoittamaa oliota ole olemassa. Jos se ei ole ristiriitainen, kuten on elämää muualla maailmankaikkeudessa, se voi olla tosi. Emme ole saaneet muusta elämästä mitään todisteita. Koska meillä on vain yksi esimerkki, omamme, emme voi muodostaa edes todennäköisyyttä elämän havaitsemiseksi.

Siis emme tiedä.