Psykiatrien tekemät virheet

AnteeksiPyyntöäEiTule

Osaako psykiatri myöntää virheensä?
Osaako psykiatri pyytää anteeksi?

Onko kokemuksia?
Millaisessa tilanteessa/asian yhteydessä?

...vai onko niin, että psykiatrialla ei tapahdu koskaan virheitä eikä mitään anteeksi pyydettävää ole? Itselleni kokemus psykiatreista on näyttäytynyt tällaisena. Sehän on potilaiden ihmisarvon vastaista. Miksi psykiatrien ei tarvitse noudattaa lääkärin valaa? Sitä velvollisuutta heiltä ei ole poistanut ainakaan mikään virallinen taho virallisesti.

209

5982

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Onkohan vielä olemassa "Psykiatrian uhrit ry" - muistelen, että sellainen yhdistys oli n. 10 vuotta sitten?

      • Anonyymi

        Niiltä tuli uus LP


    • Tätit

      Ei psykiatrit osaa pyytää anteeksi, kun eivät kykene edes keskustelemaan tekemistään virheistä. Ovat vain hiljaa, mököttävät. Epäkohteliaitakin ovat. Menevät aina ensin ovesta vaikka nuoria ovat ja potilas on iäkäs. Istuvat ensin. Muut lääkärit eivät ole yhtä huonoja käytöstavoiltaan. Mistä kyseinen ero johtuu?

      • Juoksejokuuseen

        No ei kai lääkärit pyytele anteeksi! Jos on tehty virhe, niin se painetaan unohduksiin. Just sen vuoksi kaikki ns luontaishoidot kukoistaa. He kuuntelevat ihmistä. Ja siksi toiseksi: kuinka suuri luottamus sulla on lääkäriin, joka myöntää virheensä?! Minä en ainakaan luota pätkän vertaa. J* malauta! V*tustako tiedän että seuraavalla kerralla on oikea diagnoosi?! Ja oikea lääkitys?! Häh!!!


    • Mietipämiksi

      Ap:lle: eräisiin psykiatrisiin tiloihin kuuluu sairaudentunnottomuus...

      • dsfasad

        Itse näin "sairaudentunnottomana" osaan jonkun verran kommentoida asiaan. Jos henkilö on vuosikausia kärsinyt jostain psyykkisestä ristiriidasta, joka ilmenee muutoksina tajunnan tasossa ja kärjistyneinä paranoidisina pelkotiloina, niin hän ei välttämättä koe olevansa sairas, koska hänellä ei ole mitään sairautta. Hänen aivojensa välittäjäainetasoissa ei kerta kaikkiaan ole mitään kroonista ongelmaa, jota pitäisi vastoin hänen tahtoaan pakkolääkitä. Oikea "hoito" olisi tämän ongelman prosessointi, ja usein ihminen tarvitsee siihen muiden ihmisten apua. Sen sijaan "hoito" on sitä, että lukitaan ihan varmuuden vuoksikin viikkokausiksi laitokseen ja pakkolääkitään sedatiiveilla, vaika ei ole mitään tieteellistä näyttöä siitä, että tämä pakkohuumaaminen parantaa yhtään kenenkään tilaa. Se turruttaa ihmisen henkisesti ja useimmiten ajan kanssa lisää henkistä kuormaa entistä enemmän. Se että nämä fantastiset leikkilääkärit haluavat hoitaa omia mielikuvitussairauksiaan johtaa siihen, että ihmisten perusoikeuksia rikotaan ihan turhaan ja tämä usein johtaa ihmisten traumatisoitumiseen, ei minkään psyykkisen tilan paranemiseen. En ole ikinä elämässäni nähnyt mitään niin taantunutta sakkia, kuin nuo ylikoulutetut huumediilerit, jotka tapaavat viisi minuutta pakkohoitpotilaita kahdessa viikossa ja heidän laiskanpulskeat lakeijansa. Ei ihme, että vakavien mielenterveysongelmien ennuste on niin surkea, tuollainen vajaamielisten idioottien tohtoroitavaksi joutuminen kun on suora tie ennenaikaiseen hautaan.


      • Monb6

        Psykiatria on varastanut sairaudentunnottomuuskäsitteen neurologian puolelta, jossa se on ihan oikea ilmiö. Psykiatriassa se on aina puutaheinää. Mitään sairauksiahan psykiatriassa ei ole. Psykiatrinen sairaus kun on pelkkä kielikuva.

        Sairaudentunnottomuusselitys toimii psykiatrinsena strategiana, jolla mitätöidä kohteen näkemykset ja kokemukset. Siten psykiatria oikeuttaa päällekäymisensa.


      • tuoretieto
        Monb6 kirjoitti:

        Psykiatria on varastanut sairaudentunnottomuuskäsitteen neurologian puolelta, jossa se on ihan oikea ilmiö. Psykiatriassa se on aina puutaheinää. Mitään sairauksiahan psykiatriassa ei ole. Psykiatrinen sairaus kun on pelkkä kielikuva.

        Sairaudentunnottomuusselitys toimii psykiatrinsena strategiana, jolla mitätöidä kohteen näkemykset ja kokemukset. Siten psykiatria oikeuttaa päällekäymisensa.

        Psykiatriassa harjoitetaan vääryyttä:
        https://www.madinamerica.com/2018/04/154865/


      • Anonyymi
        dsfasad kirjoitti:

        Itse näin "sairaudentunnottomana" osaan jonkun verran kommentoida asiaan. Jos henkilö on vuosikausia kärsinyt jostain psyykkisestä ristiriidasta, joka ilmenee muutoksina tajunnan tasossa ja kärjistyneinä paranoidisina pelkotiloina, niin hän ei välttämättä koe olevansa sairas, koska hänellä ei ole mitään sairautta. Hänen aivojensa välittäjäainetasoissa ei kerta kaikkiaan ole mitään kroonista ongelmaa, jota pitäisi vastoin hänen tahtoaan pakkolääkitä. Oikea "hoito" olisi tämän ongelman prosessointi, ja usein ihminen tarvitsee siihen muiden ihmisten apua. Sen sijaan "hoito" on sitä, että lukitaan ihan varmuuden vuoksikin viikkokausiksi laitokseen ja pakkolääkitään sedatiiveilla, vaika ei ole mitään tieteellistä näyttöä siitä, että tämä pakkohuumaaminen parantaa yhtään kenenkään tilaa. Se turruttaa ihmisen henkisesti ja useimmiten ajan kanssa lisää henkistä kuormaa entistä enemmän. Se että nämä fantastiset leikkilääkärit haluavat hoitaa omia mielikuvitussairauksiaan johtaa siihen, että ihmisten perusoikeuksia rikotaan ihan turhaan ja tämä usein johtaa ihmisten traumatisoitumiseen, ei minkään psyykkisen tilan paranemiseen. En ole ikinä elämässäni nähnyt mitään niin taantunutta sakkia, kuin nuo ylikoulutetut huumediilerit, jotka tapaavat viisi minuutta pakkohoitpotilaita kahdessa viikossa ja heidän laiskanpulskeat lakeijansa. Ei ihme, että vakavien mielenterveysongelmien ennuste on niin surkea, tuollainen vajaamielisten idioottien tohtoroitavaksi joutuminen kun on suora tie ennenaikaiseen hautaan.

        Ette kai te usko kemialliseen epätasapainoon jos satusetä kattoo naamaan ja valehtelee ilman labraa että teillä on kemaillinen epätasapaino, se on €€€€ huijarien käyttämä valhe, kai te itekki tajautte että psykiatrit tekevät hermomyrkyillään järkyttävän kemiallisen epätasapainon joka näkyy kilometrin päähän niistä jotka niiden ammattivaljetelijoiden luona käy.


      • Anonyymi
        Monb6 kirjoitti:

        Psykiatria on varastanut sairaudentunnottomuuskäsitteen neurologian puolelta, jossa se on ihan oikea ilmiö. Psykiatriassa se on aina puutaheinää. Mitään sairauksiahan psykiatriassa ei ole. Psykiatrinen sairaus kun on pelkkä kielikuva.

        Sairaudentunnottomuusselitys toimii psykiatrinsena strategiana, jolla mitätöidä kohteen näkemykset ja kokemukset. Siten psykiatria oikeuttaa päällekäymisensa.

        Eugenismi 1 oli se kun psykiatrit kalloharpilla teki juutalaisille hullun papruja, steriloivat mielisairaaloissaan ja jatkoivat sterilointia zylkon kaasulla keskitysleirissä.


        Eugenismi opin saaneet psykiatrit toimi prodöfessoreina 1990 luvulle asti ja he teki nyky psykiatrian eugenismi 2 sen, joka on yhtä sairas ja sairauden tunnoton kuin eugenismi 1, jossa silmäväsristä määriteltiin mielisairaus.

        Tää eugenismi 2 on yhtä sairas, kallojarppi puuttuu,
        Mutta samat getot, samat leimat, sama äärimmäisen sairas ja sairauden tunnoton teoria ja psykiatrit ovat Stalin luonteisia sadisteja kuin eugenismi 1 sessä myös. Nyt siis elämme eugenismi 2 kautta.


      • Anonyymi

        Psykiatrisiin diagnoosiluokitteluihin kuten masennus kuuluu se että kerran diagnoosin saatuaan diagnoosi on ikuisesti sinun papereissasi vaikka et olisikaan masentunut. Täällä pidetään siis niin hölmöinä aikuisia ihmisiä että eivät muka itse osaa lukea mikä on masennusta ja mikä ei kun kerran on diagnoosi lätkäisty niin sitten olet lääkärikunnan mielestä aina masennuspotilas.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrisiin diagnoosiluokitteluihin kuten masennus kuuluu se että kerran diagnoosin saatuaan diagnoosi on ikuisesti sinun papereissasi vaikka et olisikaan masentunut. Täällä pidetään siis niin hölmöinä aikuisia ihmisiä että eivät muka itse osaa lukea mikä on masennusta ja mikä ei kun kerran on diagnoosi lätkäisty niin sitten olet lääkärikunnan mielestä aina masennuspotilas.

        Leimaaminenhan tapahtuu juuri tuolla tavalla.


    • R.I.P._PsykiatrinEtiikka

      Potilaat tietävät, että psykiatria on jättänyt jäähyväiset lääkärien eettisille ohjeille. Psykiatriassa etiikka on vain sanoja paperilla, ei tekoja työmaalla.

      Keskustelun aloittaja on nostanut esille tärkeän kysymyksen.

      Psykiatrien haluttomuus myöntää virheensä, sekä pyytää virheitään anteeksi, johtuu pelosta. Yhden virheen myöntäminen johtaa helposti siihen, että kaikki virheet nousevat valokeilaan. Ja sitä psykiatrit yrittävät estää suunsa sulkemalla.

      Psykiatriassa lääkärien ja hoitajien tekemien virheiden peittely on ollut jokapäiväistä kauraa hoitoyksiköissä ja sairaaloissa, joten pimitettyjen virheiden joukko on mittava. Psykiatriassa virheiden systemaattinen salaaminen on onnistunut koska kollegat eivät puutu virheisiin.

      Psykiatrian suuri ongelma ei olekaan vain niissä psykiatreissa jotka tekevät virheitä. Ne psykiatrit jotka eivät puutu havaitsemiinsa virheisiin, ovat osa ongelmaa.

      • näinjanäin

        Kuka sen määrittelee mikä on virhe jos ei ole suoranaisesti lakia rikottu? Potilaan nauttima lääke aiheuttaa epätodellista oloa, onko se psykiatrin vai lääkkeen kehittäjän vika? Jos psykiatri ei voi muutakuin määrätä lääkkeitä, onko se psykiatrin vika? Jos potilas ei pääse terpaiaan, onko se psykiatrin vika? Potilas on kokenut lapsuudessa kaltoinkohtelua, onko se psykiatrin vika? Entä jos virhe onkin potilaassa joka hakeutui psykiatrille?


      • hyvävelijärjestelmä

        Puhut puolestani. Koska psykiatrit eivät myönnä ammattieettisiä virheitään tai eivät argumentoi väitteitään, heillä on huono omatunto ja huono itsetunto, siis itse ovat persoonallisuushäiriöisiä ja sairaudentunnottomia.

        Valitukset potilasasiamiehille eivät auta, koska hyvävelijärjestelmä on heille tärkeämpi kuin oppimistaitojen kehittäminen, ammatillinen kasvu sekä oppiminen työssä ja työyhteisössä.


      • sdfrtgfd
        hyvävelijärjestelmä kirjoitti:

        Puhut puolestani. Koska psykiatrit eivät myönnä ammattieettisiä virheitään tai eivät argumentoi väitteitään, heillä on huono omatunto ja huono itsetunto, siis itse ovat persoonallisuushäiriöisiä ja sairaudentunnottomia.

        Valitukset potilasasiamiehille eivät auta, koska hyvävelijärjestelmä on heille tärkeämpi kuin oppimistaitojen kehittäminen, ammatillinen kasvu sekä oppiminen työssä ja työyhteisössä.

        Nimerkki "hyvävelijärjestelmä", et ole väärässä mutta...


        Siis mutta kun! Psykiatrisilla potilailla ei ole muuta toivoa kuin se, että joskus joku valvova viranomainen havaitsee, että psykiatrisessa hoidossa tehtyjä virheitä ei sairaaloissa johto mukamas huomaa, eikä selvitä vaikka virheistä valituksia tehdään.

        Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. Pitää olla jotain mustaa valkoisella, josta valvovat viranomaiset voivat ongelmat havaita, koska valvovat viranomaiset eivät ole mitään selvännäkijöitä, ja johto luonnollisesti ei omatoimisesti ala salaisuuksien verhoa raottamaan.

        Vankiloissakin on saatu ihmisoikeusongelmat korjattua. Miksi ei mielisairaaloissa ja psykiatrien hoitokäytännöissä saataisi?

        Koska tyhjää on valvovien viranomaisten vaikea tutkia tarkemmin, niin siksi potilaiden on uhrauduttava ja jaksettava tehdä valituksia, vaikka ne näihin aikoihin asti eivät ole mihinkään muutokseen johtaneetkaan.


      • Maria40
        sdfrtgfd kirjoitti:

        Nimerkki "hyvävelijärjestelmä", et ole väärässä mutta...


        Siis mutta kun! Psykiatrisilla potilailla ei ole muuta toivoa kuin se, että joskus joku valvova viranomainen havaitsee, että psykiatrisessa hoidossa tehtyjä virheitä ei sairaaloissa johto mukamas huomaa, eikä selvitä vaikka virheistä valituksia tehdään.

        Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. Pitää olla jotain mustaa valkoisella, josta valvovat viranomaiset voivat ongelmat havaita, koska valvovat viranomaiset eivät ole mitään selvännäkijöitä, ja johto luonnollisesti ei omatoimisesti ala salaisuuksien verhoa raottamaan.

        Vankiloissakin on saatu ihmisoikeusongelmat korjattua. Miksi ei mielisairaaloissa ja psykiatrien hoitokäytännöissä saataisi?

        Koska tyhjää on valvovien viranomaisten vaikea tutkia tarkemmin, niin siksi potilaiden on uhrauduttava ja jaksettava tehdä valituksia, vaikka ne näihin aikoihin asti eivät ole mihinkään muutokseen johtaneetkaan.

        "Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. "

        Olen samaa mieltä. Herää kuitenkin kysymys mitä kaikkea valvova viranomainen pitää virheenä ja ongelmana psykiatristen osastojen ja poliklinikoiden hoitokäytännöissä. Selvinä esimerkkeinä voidaan pitää vääriä diagnooseja, lääkityksiä sekä perusteettomia pakkotoimia.

        Ongelma ei kuitenkaan ole yksittäisissä virheissä, vaan koko psykiatriassa ja psyykkisistä häiriöistä kärsivän ihmisen asemassa. Mitä mieltä olet pakkohoidosta? Pidätkö sitä joissakin tilanteissa perusteltuna, vai kuulutko niihin, joiden mielestä se on aina väärin? Mitenköhän valvovat viranomaiset suhtautuvat, jos psykoottinen ihminen valittaa pakkohoidostaan sen aiheuttaman trauman takia?

        Jos halutaan psyykkisistä häiriöistä kärsiviä kohdella paremmin ja parantaa heidän asemaansa, edellyttäisi se psykiatrian tarkastelua laajemmassa mittakaavassa ja ymmärtämällä sen toimintaa sekä vaikutuksia. Pitäisi ymmärtää, että pakkohoito ja pakkotoimenpiteet psykiatrisilla osastoilla ovat väkivaltaa ja pahentavat usein sinne joutuneiden ihmisten tilannetta entisestään. Lisäksi psykiatriset diagnoosit ja lääkitykset eivät monesti auta ja vie asioita parempaan suuntaan. Diagnooseille ja lääkkeille ei ole tieteellisiä perusteita, lääkkeistä puhuminen huumeina paljastaisi osaltaan mistä psykiatriassa on kyse.

        Vaikka valvovat viranomaiset ottaisivat psyykkisistä häiriöistä kärsivien ihmisten valitukset tosissaan ja olisivat sitä mieltä, että pakkohoidosta ja muista pakkotoimenpiteistä tulisi luopua, eivät he yksin pystyisi asioihin vaikuttamaan. Psykiatria ei ole ainoa taho, missä mielenterveysongelmainen voi kohdata huonoa kohtelua ja mielivaltaa. Tämä pätee kaikkien viranomaisten kanssa asioimiseen. Psykiatria tekee yhteistyötä sosiaaalitoimen ja poliisin kanssa. Tätä pyhää kolminaisuutta vastaan on kenen tahansa mahdotonta taistella, saati kaikkein heikompien. Muutos voi tapahtua ainoastaan, jos psykiatrian tarkoitus ja vääryys nousee tarpeeksi esille ja suuri osa ihmisistä tuomitsisi sen. Suhtaudun skeptisesti, mutta eihän sitä tiedä jos riittävän moni ihminen sekoaa ja ajautuu eläkkeelle, että jo taloudellisten syiden takia alettaisiin kiinnittämään huomiota mielenterveyshoitoon ja sen epäkohtiin. Tärkein on kuitenkin totuus. Liian moni uskoo vieläkin psykiatrian esittämiin valheellisiin teorioihin. Vasta kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä, voi muutos olla mahdollinen.


        "Vankiloissakin on saatu ihmisoikeusongelmat korjattua. Miksi ei mielisairaaloissa ja psykiatrien hoitokäytännöissä saataisi?"

        Koska mielenterveysongelmainen on vankejakin alemmalla tasolla. Sinänsä erikoista, että rikokseen syyllistymätöntä ihmistä saatetaan kohdella huonommin ja jolla ei ole oikeuksia verrattuna ihmiseen, joka on tehnyt pahaa. Tuntuu pahalta, että raiskaajien, murhaajien ja terroristienkin oikeudet kiinnostavat enemmän kuin psyykeongelmaisten. Lisäksi tuomiot mitä Suomessa monesti saadaan vakavistakin rikoksista ei anna kuvaa, että vankeja kohdeltaisiin kauhean huonosti. Luulisi, että pahoista teoista kuuluisikin rangaista, mutta näin ei ole Suomessa. Joten kyllä vankien ja muidenkin pahisten oikeuksia ajetaan, toki kyllä heille ja kaikille kuuluvat ihmisoikeudet. Käytännössä niiden toteutuminen ei kuitenkaan ole selvää.


      • Kljh

        Maria40 kirjoittaa, että viranomaiset pitäisivät virheinä vääriä diagnooseja, perusteettomia pakkotoimia, ... miten on?
        Maria40 kehoittaa tekemään muistutuksia, joiden hän arvelee auttavan potilaiden asemaa,...miten on?

        Pyydän Maria40 lukemaan tekstit "perusteeton M1 lähete" ja "somaattisten sairauksien laiminlyönti psykiatrialla". Linjajohtaja vastasi muistutukseen, että ei edellytä toimenpiteitä.

        Miten, niin muistutuksista olisi hyötyä?


      • Maria40

        En ole kehoittanut muistutusten tekemiseen ja uskonut, että niistä olisi juuri hyötyä. Kommenttini oli vastaus edelliselle kirjoittajalle, joka muistutusten tärkeydestä on kirjoittanut. Vastasin kirjoituksen tähän kohtaan:


        "Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. "

        Olen siis samaa mieltä siitä, että jos tarpeeksi tulee muistutuksia, saattaa se kiinnittää valvovien viranomaisten huomion ja että heillä olisi enemmän informaatiota, mutta todellakaan ei ole taetta, että muistutukset johtaisivat mihinkään. Luulin, että tämä olisi selvinnyt kirjoituksestani.

        Maininta vääristä diagnooseista/ lääkityksistä ja perusteettomista pakkotoimista olivat vain esimerkkejä, mitä EHKÄ saatetaan pitää virheinä. Kirjoituksessani juuri kysyin, että mitä valvova viranomainen sitten pitää virheinä. On välillä vaikea muotoilla sanojaan, ettei syntyisi väärinkäsityksiä. En todellakaan usko viranomaisten myöntävän helposti virheitä - vaikka virheet myönnettäisi, ei seuraukset ole suhteessa niihin. Onhan se nähty terveydenhoidon puolella miten virheet kielletään, tai sitten jos jotain myönnetään yleensä lääkäri saa vain huomautuksen.

        En myöskään usko pelkkien muistutusten tekemisen parantavan psykiatristen potilaiden asemaa. Kirjoitin:

        Vaikka valvovat viranomaiset ottaisivat psyykkisistä häiriöistä kärsivien ihmisten valitukset tosissaan ja olisivat sitä mieltä, että pakkohoidosta ja muista pakkotoimenpiteistä tulisi luopua, eivät he yksin pystyisi asioihin vaikuttamaan. Psykiatria ei ole ainoa taho, missä mielenterveysongelmainen voi kohdata huonoa kohtelua ja mielivaltaa. Tämä pätee kaikkien viranomaisten kanssa asioimiseen. Psykiatria tekee yhteistyötä sosiaaalitoimen ja poliisin kanssa. Tätä pyhää kolminaisuutta vastaan on kenen tahansa mahdotonta taistella, saati kaikkein heikompien. Muutos voi tapahtua ainoastaan, jos psykiatrian tarkoitus ja vääryys nousee tarpeeksi esille ja suuri osa ihmisistä tuomitsisi sen. Suhtaudun skeptisesti, mutta eihän sitä tiedä jos riittävän moni ihminen sekoaa ja ajautuu eläkkeelle, että jo taloudellisten syiden takia alettaisiin kiinnittämään huomiota mielenterveyshoitoon ja sen epäkohtiin. Tärkein on kuitenkin totuus. Liian moni uskoo vieläkin psykiatrian esittämiin valheellisiin teorioihin. Vasta kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä, voi muutos olla mahdollinen.

        Huomaa ensimmäinen sana vaikka. En pidä todennäköisenä kenenkään viranomaisen kannattavan pakkohoidosta luopumista, ensimmäinen virkkeeni oli puhdasta jossittelua. En myöskään usko tilanteen paranemiseen lähitulevaisuudessa. Ainoastaan yleinen asennemuutos psyykkisiä häiriöitä kohtaan voi ajan kanssa tuottaa tuloksia. Tämä pitäisi viranomaisten lisäksi ulottua tavallisiin ihmisiin.


        "Pyydän Maria40 lukemaan tekstit "perusteeton M1 lähete" ja "somaattisten sairauksien laiminlyönti psykiatrialla". Linjajohtaja vastasi muistutukseen, että ei edellytä toimenpiteitä."

        Kiitos vinkistä, mutta toivon, että myös minun kirjoituksiani luettaisiin tarkemmin.


      • Kljh

        Kiitos vastauksesta. Luen jatkossa tarkemmin.


      • sdfrtgfd
        Maria40 kirjoitti:

        "Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. "

        Olen samaa mieltä. Herää kuitenkin kysymys mitä kaikkea valvova viranomainen pitää virheenä ja ongelmana psykiatristen osastojen ja poliklinikoiden hoitokäytännöissä. Selvinä esimerkkeinä voidaan pitää vääriä diagnooseja, lääkityksiä sekä perusteettomia pakkotoimia.

        Ongelma ei kuitenkaan ole yksittäisissä virheissä, vaan koko psykiatriassa ja psyykkisistä häiriöistä kärsivän ihmisen asemassa. Mitä mieltä olet pakkohoidosta? Pidätkö sitä joissakin tilanteissa perusteltuna, vai kuulutko niihin, joiden mielestä se on aina väärin? Mitenköhän valvovat viranomaiset suhtautuvat, jos psykoottinen ihminen valittaa pakkohoidostaan sen aiheuttaman trauman takia?

        Jos halutaan psyykkisistä häiriöistä kärsiviä kohdella paremmin ja parantaa heidän asemaansa, edellyttäisi se psykiatrian tarkastelua laajemmassa mittakaavassa ja ymmärtämällä sen toimintaa sekä vaikutuksia. Pitäisi ymmärtää, että pakkohoito ja pakkotoimenpiteet psykiatrisilla osastoilla ovat väkivaltaa ja pahentavat usein sinne joutuneiden ihmisten tilannetta entisestään. Lisäksi psykiatriset diagnoosit ja lääkitykset eivät monesti auta ja vie asioita parempaan suuntaan. Diagnooseille ja lääkkeille ei ole tieteellisiä perusteita, lääkkeistä puhuminen huumeina paljastaisi osaltaan mistä psykiatriassa on kyse.

        Vaikka valvovat viranomaiset ottaisivat psyykkisistä häiriöistä kärsivien ihmisten valitukset tosissaan ja olisivat sitä mieltä, että pakkohoidosta ja muista pakkotoimenpiteistä tulisi luopua, eivät he yksin pystyisi asioihin vaikuttamaan. Psykiatria ei ole ainoa taho, missä mielenterveysongelmainen voi kohdata huonoa kohtelua ja mielivaltaa. Tämä pätee kaikkien viranomaisten kanssa asioimiseen. Psykiatria tekee yhteistyötä sosiaaalitoimen ja poliisin kanssa. Tätä pyhää kolminaisuutta vastaan on kenen tahansa mahdotonta taistella, saati kaikkein heikompien. Muutos voi tapahtua ainoastaan, jos psykiatrian tarkoitus ja vääryys nousee tarpeeksi esille ja suuri osa ihmisistä tuomitsisi sen. Suhtaudun skeptisesti, mutta eihän sitä tiedä jos riittävän moni ihminen sekoaa ja ajautuu eläkkeelle, että jo taloudellisten syiden takia alettaisiin kiinnittämään huomiota mielenterveyshoitoon ja sen epäkohtiin. Tärkein on kuitenkin totuus. Liian moni uskoo vieläkin psykiatrian esittämiin valheellisiin teorioihin. Vasta kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä, voi muutos olla mahdollinen.


        "Vankiloissakin on saatu ihmisoikeusongelmat korjattua. Miksi ei mielisairaaloissa ja psykiatrien hoitokäytännöissä saataisi?"

        Koska mielenterveysongelmainen on vankejakin alemmalla tasolla. Sinänsä erikoista, että rikokseen syyllistymätöntä ihmistä saatetaan kohdella huonommin ja jolla ei ole oikeuksia verrattuna ihmiseen, joka on tehnyt pahaa. Tuntuu pahalta, että raiskaajien, murhaajien ja terroristienkin oikeudet kiinnostavat enemmän kuin psyykeongelmaisten. Lisäksi tuomiot mitä Suomessa monesti saadaan vakavistakin rikoksista ei anna kuvaa, että vankeja kohdeltaisiin kauhean huonosti. Luulisi, että pahoista teoista kuuluisikin rangaista, mutta näin ei ole Suomessa. Joten kyllä vankien ja muidenkin pahisten oikeuksia ajetaan, toki kyllä heille ja kaikille kuuluvat ihmisoikeudet. Käytännössä niiden toteutuminen ei kuitenkaan ole selvää.

        Olen nähnyt, miten huonosti Kupittaalla on kohdeltu pakkohoidossa olevia potilaita. Sen perusteella en hyväksy pakkohoitoa. Eikä hyväksyisi kukaan muukaan ajatteleva ihminen, koska ymmärtäisi havaintojensa perusteella, että pakkohoidossa olevalla potilaalla ei ole mitään mahdollisuutta pelastautua turvaan psykiatrian kaltoinkohtelulta, joka ilmenee ylilääkitsemisenä sekä potilaiden mitätöintinä, henkisenä väkivaltana, ihmisoikeuksien riistona.

        Esimerkiksi Kupittaalla huonoimmassa asemassa olevien potilaiden oikeuksien polkeminen näkyy ihan kaikessa, niin sanotuissa pienissä suurissa asioissakin. Siellä jopa potilaspalautteen antamisesta on tehty potilaille hankalaa. Potilaspalautelaatikkoa pidetään hoitajien kansliassa, vaikka potilaat ovat huomauttaneet, että heidän on ahdistavaa ja pelottavaa käydä viemässä palautetta laatikkoon, koska hoitajat näkevät kuka palautetta laatikkoon pudottaa, ja siten palautteen antajan voi päätellä vaikka potilas haluaisi antaa sen nimettömänä. Tilan puutteesta ei palautelaatikon sijoittelusta ole kyse. Se on vallankäyttöä, henkilökunnan halua kontrolloida kaikkea mitä potilaat tekevät, henkistä alistamista. Ei ole vuottakaan kun Kupittaa psyk.sairaalasta vastaava henkilö, ylilääkäri, perusteli potilaspalautelaatikon pitämistä kansliassa käyttämällä tuon suljetun osaston potilaista mitätöiviä ja heidän käyttäytymistään halventavia ilmauksia, ja hän puhui aivan samanlaisella äänänsävyllä kuin hoitajat puhuivat potilaista, ivallisen alentuvasti. Kun näinkin selkeään epäkohtaan ja helposti korjattavissa olevaan epäkohtaan ei puututa, niin on selvää että psykiatristen potilaiden antamaa palautetta ei edes haluta. Psykiatriassa ei haluta oikeasti kuunnella potilaita. Tai halutaan ottaa vastaan vain niiden psykiatristen potilaiden palautetta, joiden katsotaan "kelpaavan" kokemusasiantuntijoiksi. Ja kun olen myös nähnyt, miten hoitaja ei puutu työkaverinsa harjoittamaan potilaan kiusaamiseen ja saanut tietää että ainakin kyseinen potilaan kiusaaminen on yritetty pimittää osaston hoidosta vastaavalta lääkäriltä (kertomansa mukaan; tämä on oma keissini), niin ymmärrän kyllä millainen savotta on psykiatrisen hoidon saaminen ihmisoikeuksia kunnioittavaksi. Mutta jos tehtävää pidetään mahdottomana niin sittenhän ei ole kaikilla sairastuneilla toivoakaan...

        Täällä keskusteluissa on puhuttu vääristä MT1-tarkkailulähetteistä. Yleisen elämänkokemuksenkin perusteella jokainen ymmärtää, miten ahdistavasta asiasta väärissä MT1-lähetteissä on kyse.

        Psykiatrit tietävät, että heidän potilaansa ovat elämän satuttamia ihmisiä, traumojen maahan lyömiä. Siksi on outoa, että psykatrien ammattitaitoon ei kuulu tietää, että psykiatrisen hoidonkin rikkomaa potilasta on aina autettava. Ja ensimmäinen eheyttävä apu potilaalle on se, että häneltä pyydetään anteeksi sitä, että hän on joutunut kärsimään hoidossa, ja hänen luottamustaan on rikottu.

        Psykiatrin ei tarvitse olla järjen jättiläinen käsittääkseen, että esimerkiksi aiheettomaksi osoittautunut pakkotarkkailujakso on potilaalle traumaattinen. On oltava melkoisen pienimielinen psykiatri, jos ei osaa pyytää anteeksi potilaalle aiheutunutta ahdistavaa kokemusta aiheettomassa pakkotarkkailussa.

        Monille on tullut selväksi, että kun psykiatrisessa hoidossa tapahtuu virheitä, joista johto saa tiedon, niin sen jälkeen johdolla on vain yksi selkeä tavoite. Oman uransa pelastaminen. Potilaista viis. Vastuusta livistäminen on onnistunut monista syistä.

        Historian kirjoissa on karua kertomaa psykiatristen potilaiden kohtelusta. Ja edelleen psykiatrian historian toistaa itseään. Psykiatristen potilaiden hoidossa tapahtuneet ihmisoikeusrikkomukset ovat asia, jota on katsottu aina läpi sormien, koska on pidetty hyväksyttävänä sitä, että psykiatristen potilaiden tahdon yli saa kävellä. Julkisuudessa ei edes tiedetä totuutta psykiatristen potilaiden hoidon todellisesta tilasta Suomessa, koska äänessä ovat vain ne potilaat joilla on ollut tuuria hoidon suhteen. Tuuria avittaa raha.

        Lopuksi: Ketään ei saa vaatia tekemään valituksia saamastaan huonosta hoidosta tai kohtelusta. Ei etenkään siksi, että psykiatriassa valitukset eivät yleensä johda mihinkään muuhun kuin siihen, että valituksen tehnyt potilas joutuu lisänöyryytysten kohteeksi. Itse olen kuitenkin valinnut sen tien, että potilaana teen valituksen kaikesta, missä on syytä epäillä hoitovirheen tapahtuneen tai kohtelu on epäasiallista. Minä kärsin vähemmän kun tiedän että diaarinumeron saaneet asiakirjat voivat olla joskus myöhemmin tärkeitä tiedonlähteitä psykiatrisen hoidon laadusta kiinnostuneille tahoille, keitä lie ovatkaan.

        Psykiatrit tietävät, että heidän vastuullaan olevassa hoidossa tapahtuu virheitä ja potilaita kaltoinkohdellaan. Miettiiköhän heistä kukaan koskaan että olisi pitänyt puuttua, että olisi pitänyt olla rohkeampi.


      • väkivalta
        näinjanäin kirjoitti:

        Kuka sen määrittelee mikä on virhe jos ei ole suoranaisesti lakia rikottu? Potilaan nauttima lääke aiheuttaa epätodellista oloa, onko se psykiatrin vai lääkkeen kehittäjän vika? Jos psykiatri ei voi muutakuin määrätä lääkkeitä, onko se psykiatrin vika? Jos potilas ei pääse terpaiaan, onko se psykiatrin vika? Potilas on kokenut lapsuudessa kaltoinkohtelua, onko se psykiatrin vika? Entä jos virhe onkin potilaassa joka hakeutui psykiatrille?

        Psykiatrit harjoittavat henkistä väkivaltaa (Rikoslaki LUKU 21)
        https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L21


      • finlexajantasa

        Pitää paikkansa, että etiikka on pelkkä sana paperilla. Tässä psykiatrien tekemiä rikoksia:
        Psykiatrit vievät oikeuksia ja paljon muutakin.
        https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L11
        Lue tuon lisäksi myös luvut 14, 16, 17, 21, 24, 25, 28, 30, 31, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 40, 43, 47, 48, 49, 50, 51


      • Anonyymi
        Maria40 kirjoitti:

        En ole kehoittanut muistutusten tekemiseen ja uskonut, että niistä olisi juuri hyötyä. Kommenttini oli vastaus edelliselle kirjoittajalle, joka muistutusten tärkeydestä on kirjoittanut. Vastasin kirjoituksen tähän kohtaan:


        "Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. "

        Olen siis samaa mieltä siitä, että jos tarpeeksi tulee muistutuksia, saattaa se kiinnittää valvovien viranomaisten huomion ja että heillä olisi enemmän informaatiota, mutta todellakaan ei ole taetta, että muistutukset johtaisivat mihinkään. Luulin, että tämä olisi selvinnyt kirjoituksestani.

        Maininta vääristä diagnooseista/ lääkityksistä ja perusteettomista pakkotoimista olivat vain esimerkkejä, mitä EHKÄ saatetaan pitää virheinä. Kirjoituksessani juuri kysyin, että mitä valvova viranomainen sitten pitää virheinä. On välillä vaikea muotoilla sanojaan, ettei syntyisi väärinkäsityksiä. En todellakaan usko viranomaisten myöntävän helposti virheitä - vaikka virheet myönnettäisi, ei seuraukset ole suhteessa niihin. Onhan se nähty terveydenhoidon puolella miten virheet kielletään, tai sitten jos jotain myönnetään yleensä lääkäri saa vain huomautuksen.

        En myöskään usko pelkkien muistutusten tekemisen parantavan psykiatristen potilaiden asemaa. Kirjoitin:

        Vaikka valvovat viranomaiset ottaisivat psyykkisistä häiriöistä kärsivien ihmisten valitukset tosissaan ja olisivat sitä mieltä, että pakkohoidosta ja muista pakkotoimenpiteistä tulisi luopua, eivät he yksin pystyisi asioihin vaikuttamaan. Psykiatria ei ole ainoa taho, missä mielenterveysongelmainen voi kohdata huonoa kohtelua ja mielivaltaa. Tämä pätee kaikkien viranomaisten kanssa asioimiseen. Psykiatria tekee yhteistyötä sosiaaalitoimen ja poliisin kanssa. Tätä pyhää kolminaisuutta vastaan on kenen tahansa mahdotonta taistella, saati kaikkein heikompien. Muutos voi tapahtua ainoastaan, jos psykiatrian tarkoitus ja vääryys nousee tarpeeksi esille ja suuri osa ihmisistä tuomitsisi sen. Suhtaudun skeptisesti, mutta eihän sitä tiedä jos riittävän moni ihminen sekoaa ja ajautuu eläkkeelle, että jo taloudellisten syiden takia alettaisiin kiinnittämään huomiota mielenterveyshoitoon ja sen epäkohtiin. Tärkein on kuitenkin totuus. Liian moni uskoo vieläkin psykiatrian esittämiin valheellisiin teorioihin. Vasta kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä, voi muutos olla mahdollinen.

        Huomaa ensimmäinen sana vaikka. En pidä todennäköisenä kenenkään viranomaisen kannattavan pakkohoidosta luopumista, ensimmäinen virkkeeni oli puhdasta jossittelua. En myöskään usko tilanteen paranemiseen lähitulevaisuudessa. Ainoastaan yleinen asennemuutos psyykkisiä häiriöitä kohtaan voi ajan kanssa tuottaa tuloksia. Tämä pitäisi viranomaisten lisäksi ulottua tavallisiin ihmisiin.


        "Pyydän Maria40 lukemaan tekstit "perusteeton M1 lähete" ja "somaattisten sairauksien laiminlyönti psykiatrialla". Linjajohtaja vastasi muistutukseen, että ei edellytä toimenpiteitä."

        Kiitos vinkistä, mutta toivon, että myös minun kirjoituksiani luettaisiin tarkemmin.

        Valitusten teko on turhaa ja vaarallista,
        Koska.
        1.autoritaari julkis keskus hallinto pohjaiset valtiot ei muutu.
        2. Avi ja muut valtion omistamat nukke oikeuslaitokset katsovat päivämäärän mihin mennessä valitukseen on vastattava: asiaasi ei käsitellä.
        3. Autoritaari paha julkishallinto kostaa vapauden riistolla valitukset ja vangitsemisen järjestää sama psykiatri tai tohtori josta olet valituksen tehnyt.
        Tämä kaikki on PELOLLA HALLINTAA mitä valtioon sidonnainen terveys tekee, myös POLIITTISIA HULLUN PAPRUJA ANTISOSIALISTEILLE JA varsinkin jos olet VIRALLISTA tietoa vastaan joka sanoo : PSYKIATREILLA ON JÄRKKYMÄTÖN TOTUUS KUNKIN YKSILÖN NÄKYMÄTTÖMÄSTÄ SISIMMÄSTÄ.

        Ainoa mitä voit tehdä : KIERRÄ VALTION TERVEYS, NE ON GESTABO KESKUKSIA joista TERÄVÄT KRIITIKOT ON AINA PIDÄTETTY.
        Että heistä saadaan.
        -NAURETTAVIA
        -HYLJEKSITTYJÄ
        -EI USKOTTAVIA
        -HULLUJA "mielisairaita".
        Ja siten LAIN SUOJATTOMIA.
        Että saadaan keinotekonen syy VANGITA mieltä parantavan sairaalan nimeä kantaviin KIDUTUS KESKUKSIIN,
        Koska minkään maan LAKI EI SALLI KRIITIKKOJEN VANGITSEMISTA
        On autoritaari julkis (JUNTA) hallinto pakotettu KÄYTTÄMÄÄN PSYKIATREJA KRIITIKKOJEN KIDUTTAJINA,
        ja valtion omasta alotteesta tehdään valhe hullun papruja KRIITIKON KEHON KIVUISTA.
        ja jokainen joka VASEMMISTOA ja SDP, tä äänestää, äänestää JULKIS JUNTAN KAUHU VALTAA JA PSYKIATRIAN KÄYTTÖÅ ANTISOSIALISTEJA VASTAAN.


      • Anonyymi
        sdfrtgfd kirjoitti:

        Nimerkki "hyvävelijärjestelmä", et ole väärässä mutta...


        Siis mutta kun! Psykiatrisilla potilailla ei ole muuta toivoa kuin se, että joskus joku valvova viranomainen havaitsee, että psykiatrisessa hoidossa tehtyjä virheitä ei sairaaloissa johto mukamas huomaa, eikä selvitä vaikka virheistä valituksia tehdään.

        Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. Pitää olla jotain mustaa valkoisella, josta valvovat viranomaiset voivat ongelmat havaita, koska valvovat viranomaiset eivät ole mitään selvännäkijöitä, ja johto luonnollisesti ei omatoimisesti ala salaisuuksien verhoa raottamaan.

        Vankiloissakin on saatu ihmisoikeusongelmat korjattua. Miksi ei mielisairaaloissa ja psykiatrien hoitokäytännöissä saataisi?

        Koska tyhjää on valvovien viranomaisten vaikea tutkia tarkemmin, niin siksi potilaiden on uhrauduttava ja jaksettava tehdä valituksia, vaikka ne näihin aikoihin asti eivät ole mihinkään muutokseen johtaneetkaan.

        Suomi nimisessä valtiossa viranomaiset ei ole koskaan käsitelleet kanteluja jotka koskee julkista, niihin aina vastataan ei käsitellä.
        Länsimaissa on ankarat sanktiot ja korvaukset pakkohoidosta ja heillä on vakuutus yhtioiden maksamat laiktoimistot jotka printtaa joka lakipykälän ylos EU, YK, ja ihmisoikeus laista ja lakitoimiston tohtori tekee valtuuksien lääketieteellisistä virheistä ja he seisoo potilaan rinnalla kunnes oikeus toteutuu.

        Suomessa latinaa ja lakia tuntematon potilas raapustaa kirjeen, ja koska se ei ole korkea arvoiselta virkamieheltä tullut, siihen vastataan lukematta, että sitä ei käsitellä.
        Itse, eikä asianajaja saa Suomessa olla suullisesti puolustamassa itseään kun virkatantta joka ei tunne lakipykäliä toimii tuomarina.
        Täysin 100% Stalinin mallin mukaisia oikeusmurha laitoksia suomen valtion oikeuslaitos et on.. Siksi maastamme on tullut terroristi kansaa kohtaan.
        Suomi ja sen käytännöt tekee suomesta itään eikä länteen kuuluvan.


      • Anonyymi
        Kljh kirjoitti:

        Maria40 kirjoittaa, että viranomaiset pitäisivät virheinä vääriä diagnooseja, perusteettomia pakkotoimia, ... miten on?
        Maria40 kehoittaa tekemään muistutuksia, joiden hän arvelee auttavan potilaiden asemaa,...miten on?

        Pyydän Maria40 lukemaan tekstit "perusteeton M1 lähete" ja "somaattisten sairauksien laiminlyönti psykiatrialla". Linjajohtaja vastasi muistutukseen, että ei edellytä toimenpiteitä.

        Miten, niin muistutuksista olisi hyötyä?

        En ole nähnyt yhtään viranomaista joka tarttuisi mihinkään vääryyteen.
        Koko Suomen historian aikana ei ole korjattu yhtä ainutta psyyke diaknoosia vaikka ne tehdään potilaalta mitään kysymättä kilpirauhasen vajaa toiminnasta jo odotus jo odotus huoneessa, koska ei julkinen kansaa tutki vaan hertat.
        Ja kun yksityiseltä tuot diaknoosin että alilämpö tuli surkatuneesta 1 mm kokoon käpertynnestä toimimattomasta kilpirauhasesta,
        Avi sanoo että heillä ei ole oikeus korjata diaknooseja.
        Se se on totta koska olemme autoritaari sosialisti itään kuuluva maa,
        Älä vaivaudu Avi tai muihin nukkeoikeus laitoksiin tekee valituksia lainkaan tulet vain vihaamaan suomen kun luet


      • Anonyymi
        Maria40 kirjoitti:

        En ole kehoittanut muistutusten tekemiseen ja uskonut, että niistä olisi juuri hyötyä. Kommenttini oli vastaus edelliselle kirjoittajalle, joka muistutusten tärkeydestä on kirjoittanut. Vastasin kirjoituksen tähän kohtaan:


        "Se, että valvova viranomainen havaitsee psykiatrian salaamat ongelmat ja alkaa selvittää psykiatrian ongelmia tarkemmin vaatii sen että potilaat ovat tehneet kirjallisia valituksia, jotka valvovat viranomaiset saavat tarkastuksissaan tietoonsa. "

        Olen siis samaa mieltä siitä, että jos tarpeeksi tulee muistutuksia, saattaa se kiinnittää valvovien viranomaisten huomion ja että heillä olisi enemmän informaatiota, mutta todellakaan ei ole taetta, että muistutukset johtaisivat mihinkään. Luulin, että tämä olisi selvinnyt kirjoituksestani.

        Maininta vääristä diagnooseista/ lääkityksistä ja perusteettomista pakkotoimista olivat vain esimerkkejä, mitä EHKÄ saatetaan pitää virheinä. Kirjoituksessani juuri kysyin, että mitä valvova viranomainen sitten pitää virheinä. On välillä vaikea muotoilla sanojaan, ettei syntyisi väärinkäsityksiä. En todellakaan usko viranomaisten myöntävän helposti virheitä - vaikka virheet myönnettäisi, ei seuraukset ole suhteessa niihin. Onhan se nähty terveydenhoidon puolella miten virheet kielletään, tai sitten jos jotain myönnetään yleensä lääkäri saa vain huomautuksen.

        En myöskään usko pelkkien muistutusten tekemisen parantavan psykiatristen potilaiden asemaa. Kirjoitin:

        Vaikka valvovat viranomaiset ottaisivat psyykkisistä häiriöistä kärsivien ihmisten valitukset tosissaan ja olisivat sitä mieltä, että pakkohoidosta ja muista pakkotoimenpiteistä tulisi luopua, eivät he yksin pystyisi asioihin vaikuttamaan. Psykiatria ei ole ainoa taho, missä mielenterveysongelmainen voi kohdata huonoa kohtelua ja mielivaltaa. Tämä pätee kaikkien viranomaisten kanssa asioimiseen. Psykiatria tekee yhteistyötä sosiaaalitoimen ja poliisin kanssa. Tätä pyhää kolminaisuutta vastaan on kenen tahansa mahdotonta taistella, saati kaikkein heikompien. Muutos voi tapahtua ainoastaan, jos psykiatrian tarkoitus ja vääryys nousee tarpeeksi esille ja suuri osa ihmisistä tuomitsisi sen. Suhtaudun skeptisesti, mutta eihän sitä tiedä jos riittävän moni ihminen sekoaa ja ajautuu eläkkeelle, että jo taloudellisten syiden takia alettaisiin kiinnittämään huomiota mielenterveyshoitoon ja sen epäkohtiin. Tärkein on kuitenkin totuus. Liian moni uskoo vieläkin psykiatrian esittämiin valheellisiin teorioihin. Vasta kun asioista aletaan puhua niiden oikeilla nimillä, voi muutos olla mahdollinen.

        Huomaa ensimmäinen sana vaikka. En pidä todennäköisenä kenenkään viranomaisen kannattavan pakkohoidosta luopumista, ensimmäinen virkkeeni oli puhdasta jossittelua. En myöskään usko tilanteen paranemiseen lähitulevaisuudessa. Ainoastaan yleinen asennemuutos psyykkisiä häiriöitä kohtaan voi ajan kanssa tuottaa tuloksia. Tämä pitäisi viranomaisten lisäksi ulottua tavallisiin ihmisiin.


        "Pyydän Maria40 lukemaan tekstit "perusteeton M1 lähete" ja "somaattisten sairauksien laiminlyönti psykiatrialla". Linjajohtaja vastasi muistutukseen, että ei edellytä toimenpiteitä."

        Kiitos vinkistä, mutta toivon, että myös minun kirjoituksiani luettaisiin tarkemmin.

        Nyt maalaat turhaa idealismia seinille että kanteluilla tai tohtorien saamilla huomautuksilla tulisi muutoksia.
        Muutos tulee vain vakuutus terveyteen siirtymällä joka ei pidätä ketään kidutus keittoihin vastaan otolta jos menet kipujas valittaa kuten barbaari suomen julkinen tekee.

        Samoin vakuutus terveys ei hyökkää kuin susilauma jo eteisessä psykiatrisoimaan oireitasi kuten kilpailuton julkinen, joka kaikki nämä pahat ihmisoikeus rikokset tekee ja trauamtisoi suomalaisia tasan yhtä paljon kuin Stalin Marxin teorioilla, Suomi Freudin ja muiden sairauden Kalle gurujen teorioilla.
        Suomi on pohja rakenteeltaan venäläinen valtio ja sieltäkin yksilö sai stalininkin aikana paremmin oikeutta kuin suomalainen suomen valtiota vastaan.

        Lopettakaa valheellisen toivon anto Etta kanteluilla asiat paranee, ei parane, ei yksikään virkamies käsittele valtiota vastaan tehtyjä kanteluja.

        Jos yksityinen tekisi samaa kuin julkinen, avi sulkisi sen heti ja panisi Iltalehteen, se pidätti ihmisiä vastaan otolta suoraan inttäen että kehon kivut on mielisairautta.

        Valtio tekee sitä joka sekunti avin psykiatrien kannustaessa siihen, mistä sä luulet oikeutta saavan tässä ihmisoikeus rikos pikku russiassa,? Olet aika naivi jos kuvittelet suomen valtion instituutioita saavasi oikeutta valtiota eli itseään vastaan.


      • Anonyymi
        finlexajantasa kirjoitti:

        Pitää paikkansa, että etiikka on pelkkä sana paperilla. Tässä psykiatrien tekemiä rikoksia:
        Psykiatrit vievät oikeuksia ja paljon muutakin.
        https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001#L11
        Lue tuon lisäksi myös luvut 14, 16, 17, 21, 24, 25, 28, 30, 31, 33, 34, 35, 36, 37, 38, 40, 43, 47, 48, 49, 50, 51

        Pitää myös paikkansa ettei suomi ole koskaan pitänyt omia lakejaan,
        Autoritaari julkishallinto ja sen tohtorit tulee päivä päivältä enemmän stalinia muistuttavia kauhu hallitsijoita, kilpailutttomuus tekee ihmisistä tyranneja diktaattoreita ja sadisteja.
        Pysy pois julkiselta syö kaurapuuroa ja säästä rahaa OP tai muuhun sivistyneeseen vakuutus terveyteen, Suomen valtion tohtoreille älä mene, ne pidättää kaikki kriitikot ja antisosialistit kuin Stalin.
        Hoitavat sossikat ja virkamiehet, mutta sinä joka et kuulu em. Ryhmään pysy poissa, Suomi rakentaa puhdasta SDP vihervasemmisto eli Stalin valtiota, ja jos olet antisosialistit sulle tehdään valhe hullun paprut kehon kivuista ja kiskotaan vankilaan valtion pajojen psykiatrien kidutettavaksi.
        Kierrä tämä ja osta vakuutus, saat toimia sivistyneiden tohtoreiden kanssa.

        Julkiselle jää vihervasemmisto tohtorit ja muun puolueen tohtorit menee yksityslääkäriksi, koska eivät kehtaa kattoo sitä järkyttävää poliittisten hullun paprujen teko rallia ja järjettömiä pidätyksiä mitä sosialisti tohtorien täyttämä julkinen tekee ihmisoikeus rikoksia, ja olet hullu silloin jos luulet että Suomen valtio tekee oikeutta, unohda oikeus sitä et saa ja osta vakuutus, tää on fakta totuus ja pumpuli ajatukset oikeuden saannista pois.


    • PoisPoterostaPsykiatrit

      Yllä tyypillistä psykiatria-alan kehittymätöntä ajattelua ja poteroon piiloutumista. Ongelmat ulkoistetaan ja psykiatrian potilashoidon kehittely (muu kuin lääketehteiden maksamat lääketutkimukset) jätetään potilaille, joilla ei kuitenkaan ole valtaa tahdä millekään epäkohdalle mitään.

    • veneenkeikuttaja

      "Kuka sen määrittelee mikä on virhe jos ei ole suoranaisesti lakia rikottu?"

      Mihin joutuisimmekaan, jos muillakin lääketieteellisillä aloilla ajattelu olisi yhtä alkeellisella tasolla kuin psykiatriassa, ja hoitovirheiden ja potilasturvan vaarantamiseen liittyvät määrittelyt pitäisi raastuvasta hakea.

      Mutta eihän siinä mitään uutta ole että järjen käyttö on psykiatriassa kielletty.

      • voinvainkysyä

        Totta. Toisaalta jos käännetään niin miksei neuvota kaikkia potilaita välttämään psykiatrian palveluita niin se pienentää riskiä joutua ongelmiin? Toisaalta niitä ongelmia on jo ennen psykiatrisiin palveluihin hakeutumista hyvin usein. Jos itsemurhaa aikovat jätetään kohtalon omaksi, onko se väärin jos elämässä on kohtalosta myös isolta osalta kyse? Se menee ihmisoikeus/filosofiseksi pohdinnaksi myös.


      • Oppimalla_ymmärrykseen

        Virheesi on siinä, että kuvittelet psykiatrian olevan (lääke)tiedettä, Psykiatria on politiikkaa, sosiaalikontrollia, kuten poliisitoimi. Ei psykiatrian isokihot ole tyhmiä. Sinä osoitat tyhmyyttäsi sillä, ettet tajua mistä psykiatriassa on kysymys. Olet antanut itsesi tulla huijatuksi ja nyt ihmettelet miksi psykiatrit toimivat niin "alkeellisella tasolla."

        Jos haluat oppia alaa niin voit koska tahansa opetella osoitteessa szasz com. Sivuston materiaali on ilmaiseksi luettavissa.


      • kysynvainn

        Olen lukenut Götzhen kirjan (tappava psykiatria ja lääkinnän harha) niin tiedän kutakuinkin mistä on kyse. En ole käyttänyt juurikaan palveluita joten en ole tullut huijatuksi. Sen sijaan että ihmetellään joka viestissä psykiatrian pahuutta, niin mitä melestäsi pitäisi tehdä asioiden parantamiseksi yksilö-ja väestötasolla?


      • Oppimalla_ymmärrykseen
        kysynvainn kirjoitti:

        Olen lukenut Götzhen kirjan (tappava psykiatria ja lääkinnän harha) niin tiedän kutakuinkin mistä on kyse. En ole käyttänyt juurikaan palveluita joten en ole tullut huijatuksi. Sen sijaan että ihmetellään joka viestissä psykiatrian pahuutta, niin mitä melestäsi pitäisi tehdä asioiden parantamiseksi yksilö-ja väestötasolla?

        Peter Götzsche kyllä muistaakseni sivuaa psykiatrian roolia, mutta ei varsinaisesti keskity siihen. Kirja 'Tappava psykiatria ja lääkinnän harha' keskittyy enemmän psykiatrian pseudotieteellisyyteen, psykiatristen huumausaineiden käytön seuraamuksiin sekä ottaa kantaa psykiatrista pakottamista vastaan. Jos haluat ymmärtää psykiatriaa poliittisesta näkökulmasta, mitä tarkoitin, silloin Peter Götzschen teos ei ole riittävä.

        Joka tapauksessa, onnea, että et ole psykiatrian haaviin pudonnot, omasta toimesta tai pakotettuna. Kysyit mitä tulisi ylipäänsä tehdä yhteiskunnallisesti? Psykiatriaan liittyvä ongelma katoaa, kun psykiatrinen pakottaminen lakkautetaan. Muuta ei tarvita. Luonto hoitaa niin sanotusti loput. Psykiatrinen pakottaminenhan on jo nykyisellään Suomen perustuslain sekä kansainvälisten ihmisoikeuksien vastaista, joten oikeastaan ainoa mitä pitäisi tehdä on, että Suomen valtio alkaa noudattamaan omaa lakiaan ja kansainvälisesti sovittuja ihmisoikeuksia.


    • Sedukettunen

      Joku ylempänä kirjoitti että virheen myöntäminen ei herätä luottamusta. Se on juurikin toisin päin, eli se kasvattaa merkittävästi luottamusta. Olen kravatti kaulassa toisella alalla ja siellä tämä on testattu moneen otteeseen. Ne on ne lipevät pellet jotka lupailee tyhjiä niitä jotka eivät sitä luottamusta saa. Luottamuksen saa ihminen joka myöntää virheensä. Piste.

      • Oppimalla_ymmärrykseen

        Totta. Virheen myöntämiset elämässä yleensä juurikin lisäävät luottamusta. Virheiden peittely on varma tapa tehdä itsestään epäluotettava muiden silmissä.


    • Monisairas

      Aloittaja on oikealla asialla liikkeellä! Lukekaapa muuten Peter Göetschen kirjoittama kirja Tappava psykiatria - lääkinnän harha...

      • Tollo.höperö

        Joopa joo...ei lääkäri tee virheitä, vain vääriä diagnooseja...


      • stressiurblande

    • that.is.the.point

      "Sen sijaan että ihmetellään joka viestissä psykiatrian pahuutta, niin mitä melestäsi pitäisi tehdä asioiden parantamiseksi yksilö-ja väestötasolla?"

      Hyvä kysymys. Johon oikea vastaus on:

      Asioiden parantaminen yksilö- ja väestötasolla ei hoidu pillerireseptejä kirjoittelemalla. Ja kun tämä psykiatrien leipäpuuta syövä tosiasia uskalletaan kertoa avoimesti _myös_ psykiatrian puolelta, on poliitikkojenkin pakko ryhtyä korjaamaan niitä yhteiskunnallisia epäkohtia, jotka vaikeuttavat ihmisten (yksilöiden ja erilaisten väestöryhmien) pärjäämistä jokapäiväisessä elämässä, ja liian usein vaikeuttavat vielä viimeisen päälle. Niin että lopulta elämästä tulee ihmiselle mahdoton tehtävä.

      En pidä psykiatreja pahoina ihmisinä, mutta sanotaan näin, että siinä on ammattikunta, jossa toteutuu sanonta 'joukossa tyhmyys tiivistyy'.

      Psykiatrian ammattikunnalla on ollut koko historiansa ajan reipas meininki suiden sulkemisen saralla. Psykiatrit eivät edelleenkään puhu julkisesti hoitokäytäntöihinsä liittyvistä ongelmista, eivätkä etenkään kyvyttömyydestään hoitaa yhteiskunnallisten syiden "sairastuttamia" ihmisiä.

      Psykiatriassa omerta - vaikenemisen laki - toimii. Huono homma. Jotain pitäisi tehdä.

      • PsykiatrinTraumatisoima

        Komppaan vahvasti edellistä.


      • Eletty.elämä.entinen

        Minä näin "haamuja" ympärilläni. "Vihasin" psykiatriani. Hammasta purren kävin kuitenkin vstaanotollaan. Kunnes eräänä päivänä sain ahaa-elämyksen! MINÄ olin sairas! Ei suinkaan lääkäri! Siitä alkoi parantuminen. Uskalsin myöntää, että olin sairas. Nyt elän hyvää elämää.


    • PsykiatrinTraumatisoima

      Hyvä, että olet saanut apua. Me kaikki emme ole noin sairaita. Ei näy haamuja eikä muutakaan olematonta. On väärin, että myös me joudumme pakkokäsittelyyn. Se ei tietenkään auta meitä, vaan traumatisoi lisää.

      • Päreitä.kainalossa

        Sinun mielestä siis mielen sairaudet ovat lääkäreiden ja lääkkeiden aiheuttamia?


      • Oppimalla_ymmärrykseen
        Päreitä.kainalossa kirjoitti:

        Sinun mielestä siis mielen sairaudet ovat lääkäreiden ja lääkkeiden aiheuttamia?

        Mielen sairaus tai mielisairaus on kielikuva. Mitä tarkalleen tarkoitat, kun puhut mielen sairauksista?


      • Päreitä.kainalossa

        Onko masennus sairaus? Itsetuhoisuus?


    • psykiatrit ja hoitajat eivät joudu vastuuseen!

    • xkxkxxk

      Jouduin monilääkityksi useilla lääkkeillä päällekkäin. Vaurioita mitä niistä koin ei uskota. Psykiatri vähättelee niitä. Anteeksipyyntöä "hoidosta" en ole kuullut.

      käytin yli kymmenen vuotta psykiatriseen hoitoon olennaisena osana kuuluvia mömmöjä. Kun yritin lopettaa ne, kärsin oireista mitä ennen lääkkeitä en ollut kokenut ja olen kärsinyt niistä jo vuosia. Osa on ruumiillisia. Menin peloissani olosta hakemaan apua osastolle, jossa lääkäri totesi että mielisairas olen, että vieroitusoireet ei kestä paria viikkoa enempää ja laittoi päälle turrutuskoktailin jolla norsukin olisi hiljentynyt. Tuota kutsuttiin papereissani hoidoksi. Sain lääkkeistä vakavia haittoja ja haitoista itsemurha-ajatuksia ja kognitiiviset ongelmat, mitkä alkoivat lääkkeen lopetuksen tienoilla ja pahenivat turrutuskoktaililla. Tuntuu että sain jotain merkittävää vahinkoa, mikä ei tietenkään parantunut kun sitä lääkittiin hirveällä määrällä lääkkeitä. Joku ei vain tunnu olevan ok aivoissani, jotain tapahtui ensimmäisen lääkepurun kohdalla mikä johti minut tähän lääkekarseuteen. Pää ei toimi kuin ennen, en ole emotionaalisesti se kuka olin ennen. Tuntuu aivovaurioituneelta.

      Koska en ole palannut turrutuskoktailin jälkeen työkykyyn, joudun käymään psykiatrilla, jossa hän yrittää löytää minusta psykologisen ongelman mikä on näiden kognitiivisten ongelmien ja ruumiillisten oireiden taustalla. Kärsin oikeastaan joka hetki vieläkin lääkepurkujen ja jälkeen kummallisista oireista. Oloni on aivosumuinen, väsynyt, minulla on jatkuvaa päänsärkyä, PSSD, katkonainen yöuni, unihäiriöitä kuten levottomia jalkoja, outoja tuntemuksia pitkin kehoa, muistihäikkää, heikko rasituksen- ja stressinsietokyky ja olen kuin varjo entisestään. Olo on jostain syystä fyysisesti huono, tunnen kärsiväni miltei joka hetki jostain kummallisista oireista. Lääkevierootus oli varmasti hankalampaa kuin huumevieroitus, siltä se tuntui. Tarvitsen diagnoosin koska virallinenkaan taho ei tunnusta lääkehaittoja tai vieroitusoireita.

      Tunnen joka kerta psykiatrilla käydessäni kuin joutuisin käymään pahoinpitelijän luona, joka ei tiedä hittoakaan mitä aineita ihmisille kylvää ja elää kieltäytyksessä niiden haitoista. Hän valehteli, ettei kenelläkään potilaalla ole vastaavaa haittaa lääkkeistä havainnut että onhan tämä "sangen erikoista." Joka kerta sattuu, kun hän vähättelee lääkkeiden haittoja. Mietin jatkuvasti päivieni päättämistä tilanteen takia, mutta yritän taistella josko olo alkaisi joskus normalisoitumaan. En usko että koskaan palaan ennalleen ilman haittoja. Tunnen tuskaa tästä tilanteesta. Elämäni ei koskaan.ennen lääkkeitä ollut tällaista.

      Tällä tietämyksellä en koskaan enää koskisi mihinkään lääkkeisiin. Sen verran psykiatri näyttää ymmärtävän, että ei ole mitään lääkkeitä alkanut enää tyrkyttää. Koktailia käyttäessä kun olin vielä huonommassa jamassa.

      Nykyään ajattelen psykiatreista lähinnä niin, että heidän teoriansa mielen sairauksista ja hoitokeinonsa niihin ovat kuin jotain uskomushoitoa. Vaarallista sellaista. He haluavat leikkiä lääkäriä ja esittävät tietävänsä enemmän kuin tietävät. Ovat muka olevinaan jotain mielen tulkkeja suuren tietämyksensä kanssa jotka keskustelulla ihmisen kanssa alkavat biologisesti hoitaa toisen aivoja kun heillä on ilmeisesti joku suuri tietämys mielen sairauksien biologisesta alkuperästä. Huhhuh! Jotakin sattuu varmasti jossain vaiheessa heidän opeillaan, ja silloin he eivät myönnä eivätkä ota vastuuta teoistaan. Heidän vastuuttomien lääkehoitojen uhrit (koekaniinit) vaiennetaan koska heitä ei ole edes olemassa. Pitäisi katsoa heillä peiliin. Onko oikein ansaita rahaa tällaisella?

      • Onk75

        Miksi jouduit monilääkityksi? Mikä oli sairaus?


      • flfllflx

        Psykiatrian uhrien kärsimys laitetaan aina potilaiden nuppivikojen piikkiin. Ihmiset ketkä tekee itsemurhan saadessaan lääkehaittoja kärsivät aina mielensairauksista ja se on syy. itse olen kokenut että lääkkeiden haitat ja aiheuttamat olotilat ja psykiatrian tavat "hoitaa" ihmisiä osastolla voi aiheuttaa niin sietämätöntä kärsimystä että kuolemakin tuntuu hyvältä ratkaisulta.

        Olen valinnut taistella enkä luovuttaa. Siitä kiitos ei kuulu psykiatrialle. Sieltä saatu "apu" on turhaa lässytystä ja lääkkeet. Yllä tiivistinkin mitä se on. Diagnoosit on itseisarvoa, jonka kehitteleminen on tärkeämpää, kuin ihmisten kohtelu ihmisarvoisesti. Yhteiskunta tarvii psykiatriaa sosiaaliseen kontrolliin, kirjoittelemaan lausuntoja, diagnooseja ja pitämään ihmiset kirjoittamattomien sosiaalisten normien noudattajina. Uusliberalistiselle kapitalistiselle järjestelmälle sopii hyvin, että ihmiset etsii ongelmat itsestään, aivokemioistaan johon voi myydä lääkkeitä, sen sijaan kuin ongelmista mitä yhteiskunnassa on.

        Psykiatria on täyträ teatteria, missä muka leikitään että siellä on jotain apua ongelmiin. Että se on joku suuri avun antaja potilaiden mielen ongelmille. Ei ole. Se on vain yksi paikka, eikä psykiatrit ole mitään mielen ongelmien viisaita ratkaisijoita,jotka tulisi olla suuressa auktoriteettiasemassa, yhteiskuntamme mielentervryden asiantuntijoina. Sieltä saa ongelmia, ihan uudenlaisia, pillerin muodossa tai merkintöjen, jotka jäävät sinne. Yhtäkkiä huomaa että omat entiset ongelmat on pientä, kun yrittää purkaa vuosia käyttäneensä pillerin johon on fysiologisesti tottunut tai kohtaa idiootti psykiatreja joka sanoo että ei, ei kellään tällaisia ongelmia ole. Yhtäkkiä huomaa olevandakin yksin.

        Ehkä joskus tulee päivä, jolloin nykyisiä hoitotapoja ja lääkkeitä joiden toimintamekanismia tai pitkäaikaishaittoja ei edes kunnolla ymmärreyä ja joita silti kylvetään ihmisille jopa väkisin, katsotqan kauhistellen, yhyä barbaarisina asioina kuin sitä kun jotain ihmisiä sorkittiin piikillä aivoihin lobotomisoiden heidät tai kun homoja pidettiin sairaina.


      • xxxlllx

        Se ei sinulle kuulu yhtään minkä diagnoosimerkinnän sain. En ollut sairas, mitä viittasit. "Sairaus" mikä minulle iski vieroitusoireina oli paljon hirveämpi olo, mihin alunperin söin lääkkeitä. Sen tiedän että kärsin lääkehaitoista koska kun purin lisälääkkeet mitä minulle lääkkeen vieroitusoireissa oli aloitettu, haitat katosivat, jättäen kumminkin minulle tämän kärsimyksen tilan erilaisine fyysisine ja kognitiivisine ongelmineen.

        Mitä tulee psykiatrisiin sairauksiin, en enää usko niiden olemassaoloon biologisina aivosairauksina, jotka korjaa lääkkeet. Kun ajattelee että itsellä on vialliset aivot, joihin vetelee pilleriä, se estää oikeasti ratkaisemasta elämänongelmiaan ja moni vaipuu tietynlaiseen avuttomuuden tilaan. Minä en ole enää avuttomuuden tilassa. Teen kaiken mitä voin hyvinvointini eteen ja yritän ratkaista ongelmani, mihin en tarvi laisinkaan psykiatriaa.


      • ndndkzkkk

        Ja miksi jouduin monilääkityksi johtui että kun sain haittoja lääkkeistä mitä kokeiltiin mm lisääntyneenä ahdistuksena ja levottomuutena, lääkäri lisäsi rauhoittavien määrää ja lisäsi sivuun turruttavia lääkityksiä. Niistäkään en vastannut mihinkään oikein hyvin. Lopputulos ei ollut hyvä.


      • Onk75

        Elikkä jouduit "vahingossa" monilääkityksen "uhriksi"? Outo tapaus. Kuin satukirjsta.


      • kdkkzkzk

        En vahingossa. Huonojen sattumien, sen takia että lääkäri uskoi että lääkkeistä tulleita haittoja kannattaa lääkitä kun ei ymmärtänyt niitä lääkehaitoiksi, sen takia että rupesin kokeilemaan uusia lääkkeitä uniongelmiin mitkä alkoi vieroitusoirerna toisesta lääkkeestä mistä tuli lisää haittoja mm. ahdistuksen kohoamisena, eli haittoja lääkittiin uusilla lääkkeillä ja lääkärin epäpätevyyden takia mitä tulee vuosikymmenen käytön lääkepurkuun ja psykiatrisen paskasystermin takia. Yksi lääke johti toiseen. Sen takia että kärsimykseni lääkrvieroituksessa sotkettiin relapsiin. Sen takia että tuolloin uskoin virlä psykiatriaan ja osastolle itse halusin. Osittain voin syyttää itseäni. Opin kantapään kautta.

        Jos et usko millaisia määriä suljetuilla osastoilla kylvetään lääkkeitä ja kuinka paska mäihä voi olla jos saat osastolla lääkkeistä haittoja, mikä voi johtaa todella vastuuttomaan lääkekylvöön, niin älä usko. Se ei ole minun ongelmani. Jos et usko lääkkeiden aiheuttamiin hirveisiin oloihin tai vieroitusoireisiin, se ei ole myöskään minun ongelmani.


    • PsykiatrinTraumatisoima

      Olen pahoillani siitä, mitä sinulle on tehty. Hyvä, että olet löytänyt tapoja voimaannuttaa itseäsi ja ratkaista ongelmia omilla keinoilla.

      Kemiallisilla aineilla ei ratkaista ongelmia, vaan vaikeutetaan niiden käsittelyä ja siirretään ongelman ratkaisua tuonnemmaksi päivään, jota ei tule voimakkaasti lääkittynä. Ongelmien työstämisen sijalle tulee lääkkeiden sivuvaikutuksista kärsiminen. Näin itse olen ajatellut ja kieltäytynyt lääkkeistä. Ilmeisesti päätökseni selvitä ongelmista lääkkeettömänä on ollut hyvä. En käytä myöskään alkoholia tai huumeita. Katson niiden olevan vielä lääkkeitäkin huonompi vaihtoehto.

      Jouduin kärsimään psykiatrioppilaan virheestä. Olin lääkkeetön, joten hän halusi alistaa minut ja teki M1 lähetteen tekosyillä suljetulle osastolle mielisairaalaan. Psykoosia ei tietenkään ollut. Pääsin parin päivän kuluttua lääkkeettömänä pois tarkkailusta. Traumatisoiduin vakavasti tuon narsistisen psykiatrioppilaan epäammatillisen toiminnan takia. Tuskin selviän siitä koskaan.

      Ei osannut psykiatrioppilas eikä hänen esimiehensä edes pyytää anteeksi. Sanoin ääneen, että lääkäreillä on yleensä tapana pyytää anteeksi virheitään. Kysyin, että eikö anteeksipyytäminen kuulu ollenkaan psykiatrien toimintatapaan. Minulle ei vastattu mitään. Miten joku ihminen voi käyttäytyä noin alhaisesti?

      • Onk75

        Tekosyyllä...toivon ettet ole mitenkään harhainen...en oikein usko että sinua vainottaisiin


      • PsykiatrinTraumatisoima

        Ei ole harhoja eikä minua vainota.


      • Hyt09

        Näköjään lääkitys ei sovi kaikille. Itse olen saanut hyvän avun masikseen venlasta. Kokemukset lääkäreistä ihan ok.


    • gyhffrx
      • tietstatus0

    • AamukahviaKohtaKeitän

      Mika Waltari: Sinuhe

      Jo Waltari taisi tietää, mistä psykiatriassa on kyse.

      Kantelut ovat ainoa muutoksen mahdollistaja.

      Voimia ja Jumalan siunausta kaikille psykiatrian kanssa kamppaileville.

    • Yhft

      Osaamattomuutta ja hälläväliä asennetta on psykiatrialla. Diagnoosit on mitä sattuu. Ne on paljolti mielipidekysymyksiä ja millä tuulella sattuu psykiatri olemaan. Esimerkin mies ei päässyt hoitoon, mutta toisaalla tehtaillaan M1 lähetteitä ihmisille, jotka eivät ole mielisairaita eikä psykoottisia. Psykiatrit eivät osaa. Alalle hakeutuu todennäköisesti sellaiset, jotka eivät muualla pärjää ratkomaan omia ongelmiaan. Se näkyy työn laadussa. Liian paljon huteja.

    • AamukahviaKohtaKeitän

      On huolestuttavaa, jos valtaa ja rahaa omaavat muodostavat yhteyksiä tarkoituksella aiheettomia diagnooseja tehtaileviin psykiatreihin?

      • Oiutr

        Niin, onhan nähty sekin, että lääkärit tehtailevat toisilleen pakkohoitolähetteitä, kun on näkemyseroja. Lehtitietojen perusteella yrityksistä on virheidenpaljastajia passitettu pakkohoitoon perusteetta. Ilman korruptoitunutta psykiatria sellainen ei onnistuisi. Sairasta.


    • Veronmaksajat

      Kuinkahan moni "kiltti" ihminen kantaa psykiatrista diagnoosia ja syö perusteetonta lääkitystä, kun ei ole uskaltanut laittaa hanttiin osaamattomalle psykiatrille tai psykiatrioppilaalle. Minä pelastuin perusteettoman M1 lähetteen jälkeen, kun minulla oli osaamista itselläni ja omaiseni olivat tulossa tutkivan journalistin ja lakimiehen kanssa suljetulle osastolle. Kummasti psykiatri päätti, että "aprillia" ei olekaan mielisairautta. Tällaisista asioista voi olla kiinni kirjoitetaanko sinut mielisairaaksi ja pakkolääkitään.

      Eikös ole" hullua". Ei tuollainen voi olla lääketiedettä ja ihmisten auttamista. Paljonkohan psykiatrit ovat ajaneet virheillään ihmisiä itsemurhiin, "hulluihin tekoihin"tai työkyvyttömyyseläkkeelle.

      Arvelen, että psykiatrian yhteiskunnalle aiheuttama lasku on suuri.

      • argumentointi

        Loppuanalyysissä haastoin psykiatrin, kun vaadin argumentteja tekaistuille diagnooseille -09. En saanut argumentteja, joten psykiatreilta ja psykologeilta ei vaadita objektiivista tutkimusotetta, tieteellistä ajattelua eikä ongelmanratkaisukykyä. Näin ollen molemmat ovat pseudotieteitä, kuten palstan monissa muissakin keskusteluissa on tullut ilmi.


      • PsykiatrinTraumatisoima

        Niin, perusteluja psykiatreilla ei ole. Kysyin, mikä on ollut erikoinen ajatuskulku. Psykiatri ei vastannut. Kysyin, mikä on ollut paranoidinen harhaluulo. Psykiatri ei vastannut. Minulla oli todistaja kaikelle sanomalleni. Psykiatri ei kyennyt edes silloin myöntämään olleensa väärässä. Ei osannut pyytää anteeksi pakkotoimia ja minulle aiheuttamaansa kärsimystä.


    • jännä.ala

      Ainakin psykologiksi opiskellut ihminen voi toimia ihan kuinka tahansa. Heidän ei tarvitse kantaa mitään vastuuta, vaikka kuinka tölvivät ihmisiä sanoillaan ja lausunnoillaan vaikuttavat kokonaisiin ihmiskohtaloihin. Nähtävästi samainen vastuuvapaus koskee myös psykiatreja.

      • pseudotieteet

        Molemmat ovat pseudotieteitä eli diagnoosi annetaan "hatusta" subjektiivisesti, kun lääketieteen muilla aloilla käytetään kliinisiä tutkimuksia ja laboratoriotestejä objektiivisesti.


    • ei-tutkija

      En ole selaista kuullu!

    • psykiatrit ei tee niitä vaan ne hoitajat....vähän sama juttu kun moottoripyöräkerhoissa et kerho ei tee vaan ne yksilöt...

      • Ei.oikein.älyä

        Heh heh. Tätä palstaa kun lukee, niin ei voi kuin todeta: paljon on pimeyttä. Psykiatrit, hoitajat, psykologit koettavat tehdä parhaansa, että potilas parantuisi. Mikä on tulos? Luulen ettei YKSIKÄÄN tänne nillittävä hoitohenkilökuntaa syyttävä, tule paranemaan omin avuin, luontaishoidoin ja puoskareiden avulla. Ottakaa jo järki käteen ja myöntäkää SAIRAUTENNE! Niin kauan kun syytätte jotain toista osapuolta sairaudesta, ei paranemista tapahdu. Miksi on niin vaikea myöntää että on sairas? Ja että lääketiede tarjoaa parannuskeinot? Onko niin että ette tahdokaan parantua? Että paranemisprosessi on liian kivulias?


      • KoskaÄly
        Ei.oikein.älyä kirjoitti:

        Heh heh. Tätä palstaa kun lukee, niin ei voi kuin todeta: paljon on pimeyttä. Psykiatrit, hoitajat, psykologit koettavat tehdä parhaansa, että potilas parantuisi. Mikä on tulos? Luulen ettei YKSIKÄÄN tänne nillittävä hoitohenkilökuntaa syyttävä, tule paranemaan omin avuin, luontaishoidoin ja puoskareiden avulla. Ottakaa jo järki käteen ja myöntäkää SAIRAUTENNE! Niin kauan kun syytätte jotain toista osapuolta sairaudesta, ei paranemista tapahdu. Miksi on niin vaikea myöntää että on sairas? Ja että lääketiede tarjoaa parannuskeinot? Onko niin että ette tahdokaan parantua? Että paranemisprosessi on liian kivulias?

        Koska mitään sairautta ei ole? Koska psykiatria ei ole lääketiedettä? Koska ei ole mitään mistä parantua? Koska psykiatria on pseudotiede ja esittäessään lääkäreitä, he ovat huijareita, puoskareita? Koska sellaiselle sairaudelle mitä ei ole olemassa ei voi olla parannuskeinoja? Koska psykiatrinen kohtelu on kivuliaampaa kuin oletettu sairaus? Koska psykiatrit eivät auta vaan alistavat?

        Enpä tiedä tosiaan miksi ihmiset ovat niin kovasti psykiatriaa vastaan...


      • järjen.käyttö.sallittu
        Ei.oikein.älyä kirjoitti:

        Heh heh. Tätä palstaa kun lukee, niin ei voi kuin todeta: paljon on pimeyttä. Psykiatrit, hoitajat, psykologit koettavat tehdä parhaansa, että potilas parantuisi. Mikä on tulos? Luulen ettei YKSIKÄÄN tänne nillittävä hoitohenkilökuntaa syyttävä, tule paranemaan omin avuin, luontaishoidoin ja puoskareiden avulla. Ottakaa jo järki käteen ja myöntäkää SAIRAUTENNE! Niin kauan kun syytätte jotain toista osapuolta sairaudesta, ei paranemista tapahdu. Miksi on niin vaikea myöntää että on sairas? Ja että lääketiede tarjoaa parannuskeinot? Onko niin että ette tahdokaan parantua? Että paranemisprosessi on liian kivulias?

        Onpas sinulla tervehenkinen kommentti. Ota nyt vaan iisisti. Jos nämä keskustelut haittaavat elämääsi, niin voi kauheata sentään, miksi sitten tulet tänne hermojasi kiusaamaan. Tämmöistä se vaan aina on, keskustelu potilaiden kokemuksista. Esille tulee sellaisiakin asioita, jotka eivät kaikkien mieleen ole. Eivät nämä ihmisten kokemukset toiseksi muunnu, vaikka sinä ja kaltaisesi heikkohermoiset tulette väliin huutamaan keskustelun hiljentämistoiveitanne. Ota mieluummin järki käyttöösi ja osallistu keskusteluun potilaskokemuksia mitätöimättä (ethän sinä saa potilaita työssäsikään mitätöidä).

        Psykiatritkin käyvät tällä hetkellä omissa seuroissa, kuka missäkin piirissä, kiivasta keskustelua hoitokäytännöistä ja potilastietojen kirjausvaatimuksista sekä hoitajien ja lääkärien välisestä työnjaosta psykiatrisissa sairaaloissa. Miksi potilaat eivät saisi näistä asioista puhua? Etenkin kun psykiatria pyrkii nyt käyttämään potilaita apunaan, kokemusasiantuntijoita hoitojensa/palvelujensa "markkinoinnissa". Kun tällä tavoin potilaat otetaan hoitokäytäntöihin mukaan, on ääni myös oikeasti annettava potilaille, ja potilaita on oikeasti myös kuunneltava. Myös entisillä potilailla on sanansa sanottavana. Myös niillä potilailla joiden "paranemisprosessi sairaudesta" alkoikin vasta kun psykiatrian keinot poistettiin hoitovalikoimasta.


      • Ei.oikein.älyä

        Jälleen kerran: myönnä olevasi sairas. Aivotoiminnassasi on jotain vikaa. Synapsien välittäjähormonit ovat heikentyneet. Oikealla diagnoosilla ja lääkehoidolla tilanne parantuu( parane ei täysin, koska tuho on jo tapahtunut). Joka tapauksessa voit elää ihan normi elämää.


      • KoskaTrololololoo
        Ei.oikein.älyä kirjoitti:

        Jälleen kerran: myönnä olevasi sairas. Aivotoiminnassasi on jotain vikaa. Synapsien välittäjähormonit ovat heikentyneet. Oikealla diagnoosilla ja lääkehoidolla tilanne parantuu( parane ei täysin, koska tuho on jo tapahtunut). Joka tapauksessa voit elää ihan normi elämää.

        Trolololloooo trolololol loo, trollolol lolo lolo looooo.


      • Ei.oikein.älyä

        Heh! Osui ja upposi. En tuosta mitään kiksiä saa. Asiallinen keskustelu tuo valitettavasti esiin myös nämä trollololt. Joten näkemyksesi mukaan kiistellään eri hoitolinjoista? No mikä on se OIKEA hoitolinja? Sekö että asiakas sanoo mielipiteensä/kertoo kokemuksensa? No siitä se soppa syntyy! Sata, tuhat hämmentämässä soppaa; keitosta josta ei ikikuunapäivänä synny mitään kunnollista! Alalle perehtyneet, tieteellisiin faktoihin nojautuvat lääkärit ovat oikeat ihmiset mielen sairauksia hoitamaan. Lisänä hoitohenkilökunta kokemuksiaan/näkemyksiään kirjaamassa. Jos asiakas ei voi sitä käsittää ja kapinoi ns auktoriteettejä vastaan, on, valitettavasti, paranemisprosessi pahasti vielä kesken.


      • tieteellisyydestä
        Ei.oikein.älyä kirjoitti:

        Heh! Osui ja upposi. En tuosta mitään kiksiä saa. Asiallinen keskustelu tuo valitettavasti esiin myös nämä trollololt. Joten näkemyksesi mukaan kiistellään eri hoitolinjoista? No mikä on se OIKEA hoitolinja? Sekö että asiakas sanoo mielipiteensä/kertoo kokemuksensa? No siitä se soppa syntyy! Sata, tuhat hämmentämässä soppaa; keitosta josta ei ikikuunapäivänä synny mitään kunnollista! Alalle perehtyneet, tieteellisiin faktoihin nojautuvat lääkärit ovat oikeat ihmiset mielen sairauksia hoitamaan. Lisänä hoitohenkilökunta kokemuksiaan/näkemyksiään kirjaamassa. Jos asiakas ei voi sitä käsittää ja kapinoi ns auktoriteettejä vastaan, on, valitettavasti, paranemisprosessi pahasti vielä kesken.

        "Alalle perehtyneet, tieteellisiin faktoihin nojautuvat lääkärit" ovat olleet historiaa psykiatriassa alusta alkaen, koska psykiatriassa on subjektiivinen tutkimusote. Tieteen filosofian mukaan tiede perustuu objektiivisesti tutkittuun faktaan, siis kliinisiin kuvauksiin ja verikokeisiin, kun taas psykiatriassa diagnoosi heitetään hatusta ilman tutkimuksia eli subjektiivisesti.

        Psykiatrialla ei ole tieteellistä statusta. (madinamerica.com)


      • KoskaYhdessä
        Ei.oikein.älyä kirjoitti:

        Heh! Osui ja upposi. En tuosta mitään kiksiä saa. Asiallinen keskustelu tuo valitettavasti esiin myös nämä trollololt. Joten näkemyksesi mukaan kiistellään eri hoitolinjoista? No mikä on se OIKEA hoitolinja? Sekö että asiakas sanoo mielipiteensä/kertoo kokemuksensa? No siitä se soppa syntyy! Sata, tuhat hämmentämässä soppaa; keitosta josta ei ikikuunapäivänä synny mitään kunnollista! Alalle perehtyneet, tieteellisiin faktoihin nojautuvat lääkärit ovat oikeat ihmiset mielen sairauksia hoitamaan. Lisänä hoitohenkilökunta kokemuksiaan/näkemyksiään kirjaamassa. Jos asiakas ei voi sitä käsittää ja kapinoi ns auktoriteettejä vastaan, on, valitettavasti, paranemisprosessi pahasti vielä kesken.

        Olen mukana. Trololollotellaan palsta yhdessä. Lolo lolo loo!


    • ei.lääkkeille

      Itse jouduin noin 14-vuotiaana nuorisopsykiatrian osastolle. Vasta näin aikuisena olen alkanut ymmärtää mitä kaikkea tuolloin tapahtui ja ihmettelen edelleen miten olen hengissä.

      Minulle määrättiin useita lääkkeitä, joista yhtäkään ei saisi tai suositella annettavaksi alle 18-vuotiaille. Näistä johtuen minulla ilmeni useita haittavaikutuksia. Olin täysin välinpitämätön kaikesta, ennennäkemättömän masentunut, itsetuhoinen ja silmät vain seisoivat päässä. (tässä vain muutama)
      Seuraavaksi tulikin diagnoosi "psykoottinen masennus".
      En voi ymmärtää kuinka psykiatrit eivät osanneet laittaa 1 1 ja tajunneet tätä vahvoista lääkkeistä johtuviksi.

      Myös eräs hoitajan tekemä virhe tulee mieleen. Eräänä iltana en saanut unta ja räpsyttelin tylsyyteeni pientä yövaloa sängyn vieressä. täysin rauhassa. Ei kauaa kuin tämä hoitaja ja 3 muuta isoa miestä marssivat huoneeseeni ja raahaavat minut lepositeisiin. syynä koska "nukkumisestani ei tullut mitään".
      Ja sänkyyn kiinni sitominen siihen auttaa?
      Lepositeisiin laittamisen kriteereinä ovat myös jos henkilö on vaaraksi itselleen tai muille.

      Olisinpa nuorena tajunnut kaltoinkohtelun, mutta eipä mielisairaaksi leimattu lapsi mitään asialle olisi voinutkaan.

      • PsykiatrinTraumatisoima

        Olen pahoillani, että sinua on kohdeltu epäasiallisesti ja väkivaltaisesti. Vaikea tuollaisia muistoja on unohtaa. Nuo menetelmät ovat vaikuttaneet kielteisesti terveyteesi. Selvä se. Toivon sinulle oikein paljon voimia mennä elämässä eteenpäin ja hyviä kokemuksia hoiden huonojen tilalle.


      • Ei.oikein.älyä

        Eiköhän sinun "silmät seisoneet päässä" sairaudesta johtuen? Ja kolme raavasta miestä tuskin on tarvittu 14vee hoitamaan. Ymmärrän että mielen ollessa sekaisin sairaudesta johtuen, on todennäköisesti kyseessä sairauden kieltäminen.


      • ei.lääkkeille
        Ei.oikein.älyä kirjoitti:

        Eiköhän sinun "silmät seisoneet päässä" sairaudesta johtuen? Ja kolme raavasta miestä tuskin on tarvittu 14vee hoitamaan. Ymmärrän että mielen ollessa sekaisin sairaudesta johtuen, on todennäköisesti kyseessä sairauden kieltäminen.

        Ei nyt ihan näin mennyt. Sinne joutuessani olin enintään ahdistunut nuori, mutta kyllä elämän halu vielä löytyi. Kaikki alkoi "hoidon" alettua.
        Luulet oikeasti ettei aikuisille tarkoitetut "lääkkeet" voi vaikuttaa näin alaikäisiin?

        Eikä siinä tilanteessa ollut hoito kyseessä, vaan hoitajan mielivaltaisuus.


      • Ei.oikein.älyä

        Niin niin. Okei. Sinä koit hoitajan mielivaltaisuuden? Joten "hoito" ei ollut onnistunut? Nyt koet että hoitaja oli syntipukki? Voisitko asettua hoitajan "nahkoihin"? Ts katsoa asiaa mielikuvallisesti hänen silmin? Mitä sinun kannattaa jumittua tuohon tapahtumaan? Okei koit vääryyttä. No kyllä tässä maailmassa on vääryyttä niin p*rkeleen paljon, että jos sitä alkaa miettimään ei elämästä tule yhtikäs mitään; aivan sama kuin ostaa ruumisarkun ja alkaa siinä maaten odotella kuolemaansa, joka kyllä tulee...aika vain käy niin pitkäksi että on pakko kömpiä ihmisten ilmoille.


      • Trolleja.kaikkialla
        Ei.oikein.älyä kirjoitti:

        Niin niin. Okei. Sinä koit hoitajan mielivaltaisuuden? Joten "hoito" ei ollut onnistunut? Nyt koet että hoitaja oli syntipukki? Voisitko asettua hoitajan "nahkoihin"? Ts katsoa asiaa mielikuvallisesti hänen silmin? Mitä sinun kannattaa jumittua tuohon tapahtumaan? Okei koit vääryyttä. No kyllä tässä maailmassa on vääryyttä niin p*rkeleen paljon, että jos sitä alkaa miettimään ei elämästä tule yhtikäs mitään; aivan sama kuin ostaa ruumisarkun ja alkaa siinä maaten odotella kuolemaansa, joka kyllä tulee...aika vain käy niin pitkäksi että on pakko kömpiä ihmisten ilmoille.

        Olet selvästi täällä vain huutelemassa. Harmi kun jollain on noin paljon vapaa aikaa että ryhtyy tuollaiseen.


      • anon999999

        PSYKIATRIA ON HUORAPASKAAA VITTUILUAPERSEESTÄ TUTKITTU JUTTU


    • uiendfuebhfubg

      ootte idiootteja kaikki!lääke ei ole ainoa elämässä joka parantaa!
      pitää olla elämässä muutakin menoa!

    • PsykiatrinTraumatisoima

      Nimimerkille Ei.lääkkeille.
      Noita huutelijoita ja muiden kokemusten mitätöijiä maailmassa riittää. Mielisairaanhoitajista suurin osa on itse pahasti häiriintyneitä. Ovat mielisairaalassa ratkomassa omia ongelmiaan avaimet taskussa eläkeikään asti. Sinä sentään olet sieltä vapautunut. Iloa elämääsi. Sinulla on oikeus tunteisiisi ja mielipiteisiin kokemuksistasi. Kiitos, kun kerroit tarinasi.

      • oikeat.arvot.tapetille

        Komppaan nimimerkkiä "PsykiatrinTraumatioima".
        Iloa elämääsi minunkin puolesta sinulle nimimerkki "Ei.lääkkeille", kulkekoon voima kanssasi.

        Täällä käytyihin keskusteluihin liittyy yhdestä keskusteluketjusta löytämäni tieto, jonka mukaan myös Sairaanhoitajaliitto on havainnut selvityksissään, että hoitajien harjoittama potilaiden kaltoinkohtelu on ongelma, johon ei ole puututtu kuten pitäisi. Eli ei todellakaan ole kysymys siitä, että potilaat mukamas sairautensa vuoksi keksisivät kokemansa hoitajien harjoittamat henkiset ja fyysiset kaltoinkohtelut osastohoidassa. Sairaanhoitajaliiton järjestemässä suuri paneelikeskustelussa käsiteltiin hoitajien työssään harjoittamaa potilaiden kaltoinkohtelua, ja sitä että työkaverit ei puutu ja keskeytä kaltoinkohtelua, joten siksi potilaat kärsivät tuplasti, kun joutuvat vielä senkin havaitsemaan, että vierestä katsovan hoitajan mielestä potilaan kokema kaltoinkohtelu on niin oikein ettei siihen tarvitse puuttua. Tuossa paneelikeskustelussa eräs hoitotyön opettajatutkija painotti sitä, että potilasturvallisuus on taattava kaikille potilaille. Että yhdenkään potilaan ei pidä joutua hoitajan epäasiallisen käytöksen kohteeksi. Ja että jokaisen hoitajan on puututtava heti työkaverinsa epäasialliseen käytökseen potilasta kohtaan.

        "Jos et puutu, olet osa ongelmaa", sanoi hoitotyön opettajatutkija tuossa paneelikeskustelussa, ja ehdotti että paraatipaikalle pitää laittaa kyltti jossa lukee: "Tässä työyhteisössä puututaan kollegoiden epäasialliseen käytökseen". Arvosta tätä asennetta. Että on ääneen sanottu, että raja on tullut nyt vastaan, enää ei sallita sitä mitä aiemmin katsottiin läpi sormien. Kunhan vaan joskus kauniit sanat olisivat myös käytäntöä!

        Eli Sairaanhoitajliiton kannanoton perusteella voi sanoa, että ei tosiaankaan ole niin, että kaltoinkohdellun potilaan pitäisi asettua epäasiallisesti käyttäytyvän hoitajan nahkoihin, kuten edellä kaikkien hoitajienkin mainetta pilaava, ehkä epäasiallisen käyttäytymisen vuoksi jo irtisanottu hoitaja huutelee.

        Tällä hetkellä hoitajien työ psykiatrisissa sairaaloissa on tarkemmassa syynissä kuin koskaan aiemmin, ja ehkä tästä syystä jotkut paljastumista pelkäävät tulevat näihin keskusteluihin esittämään käskyjä, että potilaiden pitäisi lopettaa puhuminen huonoista kokemuksistaan. Ne kun eivät ole hoitajien ja lääkäreiden mieleen.

        Silloin kun käy niin, että psykiatrisessa hoidossa tapahtuu virheitä ja potilasturvallisuus vaarantuu, ja kun siinä rikotaan potilaan luottamus terveydenhuoltoon ja koko elämään, niin on hyvää ja hienoa, että on tällainen keskusteluyhteisö, johon voi osallistua, ja jossa voi kirjoittamalla puhua haavojaan umpeen. Minä olen löytänyt näistä keskusteluista paljon tarttumapintaa, olen pystynyt samaistumaan muiden kertomiin kokemuksiin. Tietenkin siitä on apua kun huomaa, ettei ole ainut joka on psykiatrian virheiden uhri.


      • Ei.oikein.älyä

        No jopas. Että olisin irtisanottu hoitaja jne. Entä jos sanoisin että elät jossain oudossa harhaisessa maailmassa? MUTTA en sellaista väitä, koska en tiedä taustojasi, sairauttasi jne. Eikä minulle kuulu se. Kyse on aloituksesta: psykiatrin tekemät virheet. Vielä kerran: Lääkärit eivät ole kaikkitietäviä ja kaikkiosaavia jumalolentoja. Diagnoosi tehdään lääkärin näkemyksen mukaan. Hoitajien kirjaukset otetaan huomioon( mikäli asiakas on osastohoidossa). Tottakai lääkärin täytyy tietää ko henkilön päivittäinen käytös jne. Tuntuu olevan vaikeaa tajuta, että osastolla ollaan PARANTUMISEN vuoksi, ei RANGAISTUKSEN vuoksi! Jos tätä asiaa ei voi hyväksyä, niin parantuminen ei voi alkaa.


      • ÄlyänOikeinHyvin

        Kukaan ei ole arvellut psykiatrien ja mt hoitajien olevan kaikkitietäviä, vaan päinvastoin tekevän liikaa virheitä tietoisesti ja tietämättään. Huomaan kyllä, että et ymmärrä lukemaasi, joten turha enempää kanssasi keskustella nimimerkki "Ei.oikein.älyä".

        Perusteeton, vastentahtoinen osastolla olo ja epäasiallinen kohtelu eivät paranna ketään, vaan traumatisoivat ja tuntuvat rangaistukselta. Komppaan nimimerkkiä " Oikeat Arvot Tapetille".


      • ROLOLOLOLOO
        Ei.oikein.älyä kirjoitti:

        No jopas. Että olisin irtisanottu hoitaja jne. Entä jos sanoisin että elät jossain oudossa harhaisessa maailmassa? MUTTA en sellaista väitä, koska en tiedä taustojasi, sairauttasi jne. Eikä minulle kuulu se. Kyse on aloituksesta: psykiatrin tekemät virheet. Vielä kerran: Lääkärit eivät ole kaikkitietäviä ja kaikkiosaavia jumalolentoja. Diagnoosi tehdään lääkärin näkemyksen mukaan. Hoitajien kirjaukset otetaan huomioon( mikäli asiakas on osastohoidossa). Tottakai lääkärin täytyy tietää ko henkilön päivittäinen käytös jne. Tuntuu olevan vaikeaa tajuta, että osastolla ollaan PARANTUMISEN vuoksi, ei RANGAISTUKSEN vuoksi! Jos tätä asiaa ei voi hyväksyä, niin parantuminen ei voi alkaa.

        Trollilolliloo


      • Ei.oikein.älyä
        ÄlyänOikeinHyvin kirjoitti:

        Kukaan ei ole arvellut psykiatrien ja mt hoitajien olevan kaikkitietäviä, vaan päinvastoin tekevän liikaa virheitä tietoisesti ja tietämättään. Huomaan kyllä, että et ymmärrä lukemaasi, joten turha enempää kanssasi keskustella nimimerkki "Ei.oikein.älyä".

        Perusteeton, vastentahtoinen osastolla olo ja epäasiallinen kohtelu eivät paranna ketään, vaan traumatisoivat ja tuntuvat rangaistukselta. Komppaan nimimerkkiä " Oikeat Arvot Tapetille".

        Siinäpä se. Hoitajat tekevät virheitä tietämättään. Ihmettelen edelleen, että olet jumittunut tuohon. Kuka on meistä täydellinen?!!! Työssään tai ylipäätään elämässä?! Jos täydellistä hoitajaa/lääkäriä/lähimmäistä etsit, niin turha on työsi. Ei KUKAAN ole täydellinen. Niin kauan kuin asenteesi on tuo, olet sairautesi vanki. Kun myönnät tarvitsevasi tukihenkilöä, alkaa parantumisprosessi. Sinä itse parannat itsesi. Lääkäri antaa tukipalikat. Hoitajat tukevat prosessia. Jos suhtaudut kielteisesti tähän tosiasiaan, olet mielestäni hakoteillä. Paranemisprosessi on pitkä tie, mutta mahdollinen. Riippuu itsestäsi.


    • gdsdgsdsgs

      Osastoilla inhimillisen ihmiskohtaamisen korvaa pillerit. Niiden kaikkihoitavaan luonteeseen maagisesti uskovat hoitajat ja lääkärit. Tämä ihmepilleri laittaa parantumisen alkuun. VAikka se olisi väkivaltaa laittaen laitettu ihmisen kehoon, vasten hänen tahtoaan, aiheuttaen henkilölle traumoja loppuiäkseen tai repien auki vanhoja traumoja. ON ITSEISARVO ETTÄ PILLEREITÄ KÄYTETÄÄN, ja NE LAITETAAN IHMISEEN TAVALLA TAI TOISELLA, väkisin. Ihminen menettää uskonsa ja luottamuksensa pahimmassa tapauksessa toisiin ihmisiin, oman vahvuutensa ja aivokapasiteettinsa ollessaan väkisin turrutettuna näillä neurotoksiineilla, mikä voi olla myös traumatisoiva kokemus. Paranemiseen tai paremmin voimiseen tarvitaan luottamusta toisiin, omaa vahvuutta.

      Ken selviää tästä, nousee usein kapinaan hoitojärjestelmää vastaan. On ihan normaali reaktio tuollaista väkivaltaa kokeneena kritisoida mitä on kokenut.

      • LuottamusMennytKokonaan

        Komppaan edellistä.
        Olen menettänyt kaiken luottamuksen terveydenhuollon toimijoihin minuun kohdistuneen pakkotoimen (perusteeton M1 lähete) takia. Tarvitsisin kyllä apua toipuakseni traumasta, mutta en enää uskalla kääntyä terveydenhuollon toimijoiden puoleen missään asiassa. Olkoot keskenään. Eivät asiakkaita ansaitse.


      • Älyä.kehiin

        M1 lähete on viimeinen keino. Siihen turvaudutaan vain silloin kun ihminen on vaaraksi itselleen tai muille henkilöille. Kriteerit ovat hyvin tarkat. Usein ao henkilö on tietynlaisessa "shokissa", ts hän ei kykene muistamaan toimintaansa. Jälkeenpäin, kun oikealla lääkityksellä asiakkaan tila on normalisoitunut,hän kokee että lääkärin/Hoitajien toiminta on ollut epäeettistä; kieltänyt hänen itsemääräämisoikeuden. Se on luonnollista ja ymmärrettävää. Jos ao henkilö jumittuu näihin kielteisiin mielikuviin, hän ehkä kokee koko prosessin olleen tarkoitus vahingoittaa häntä sekä psyykkisesti että henkisesti.


      • Trollilolliloo
        Älyä.kehiin kirjoitti:

        M1 lähete on viimeinen keino. Siihen turvaudutaan vain silloin kun ihminen on vaaraksi itselleen tai muille henkilöille. Kriteerit ovat hyvin tarkat. Usein ao henkilö on tietynlaisessa "shokissa", ts hän ei kykene muistamaan toimintaansa. Jälkeenpäin, kun oikealla lääkityksellä asiakkaan tila on normalisoitunut,hän kokee että lääkärin/Hoitajien toiminta on ollut epäeettistä; kieltänyt hänen itsemääräämisoikeuden. Se on luonnollista ja ymmärrettävää. Jos ao henkilö jumittuu näihin kielteisiin mielikuviin, hän ehkä kokee koko prosessin olleen tarkoitus vahingoittaa häntä sekä psyykkisesti että henkisesti.

        Trololololloloo


      • dgsdgdsg

        "Usein ao henkilö on tietynlaisessa "shokissa", ts hän ei kykene muistamaan toimintaansa. Jälkeenpäin, kun oikealla lääkityksellä asiakkaan tila on normalisoitunut"

        Mitäpäs jos käy niin että vasta lääkkeiden jälkeen tila alkaa normalisoitua ja lääkkeiden ja lääkekokeilujen aikana potilas on ollut sekavassa tilassa? Henkilölle on määrätty lääkettä jos toista, yhä kasvavia määriä ja ja suurella syyllä voi epäillä, että lääkkeet ovat laukaisseet oireita sekä itsemurha-ajatuksia? AIVAN. NÄIN VOI KÄYDÄ. Mitään oikeanlaista "lääkitystä" ei ole löytynyt ja paremmin voiminen on alkanut, kun lääkekokeilut on lopetettu. Myytti oikeanlaisesta lääkityksestä elää vahvana, vaikka moni saa paljon enemmän haittaa kuin hyötyä näistä myrkyistä alias "lääkkeistä" . Potilas ei muista mitään, koska lääkekoktailit vie muistia pois ja lääkkeiden vaikutukset ja epäinhimillinen kohtelu voi aiheuttaa itsessään traumoja, mitkä voi vaikuttaa tilanteen muistamiseen.

        "Jos ao henkilö jumittuu näihin kielteisiin mielikuviin, hän ehkä kokee koko prosessin olleen tarkoitus vahingoittaa häntä sekä psyykkisesti että henkisesti. "

        Ai jumittuu kielteisiin muistikuviin? Anna mun nauraa. Traumatisoitunut, väkivallasta traumatisoitunut (pakkolääkintä on väkivaltaa), on täysin oikeutettu muistelemaan kokemusta sellaisena, kuin se on ollut. Väkivaltana. Raiskausta muistuttavana, sitä jopa pahempana asiana. Sellaisena minä hän on sen tuntenut, ei hoitoväen kieroutuneen perspektiivin läpi. Jotta hän pääsee siitä yli. Toivon että et ole mikään hoitoalan ihminen vaan kieroutunut läpimätä trolli. Eivät sulje toisiaan pois, tosin.

        Näin voi käydä,sillä nämä " lääkkeet " ovat turruttavia, aivokemioita sekoittavia ja sotkevia psykoaktiivisia aineita, joihin jotkut vastaa äärimmäisen huonosti, kuten muihin psykoaktiivisiin aineisiin. Haitat ovat joko emotionaalisia tai fyysisiä. Jos huono tuuri on, saa joko tardiivin dyskinesian ja pakkoliikkeitä, diabeteksen, impotenssin tai ei ole ennennäkemätöntä että joku epäonninen kuukahtaa äkkikuolemaan. Kaikki haitat mainittu paketissa.

        Tässä eräs psykiatrien hoitovirhe Englannista, missä autistinen poika kuoli antipsykoottilääkitykseen:

        https://twitter.com/PaulaMc007/status/976586824910073857

        Ei ole suinkaan ainut psykiatrien uhri. Uhreja löytyy kyllä, osa lähtee oman käden kautta lääkehaittojen myötä. Lääkkeiden lääkehaittojen, jota eivät ole käyttäneet ymmärryksessä haitoista tai eivät ole tehneet päätöstä käytöstä.


      • Tollo.höperö

        Tuota noin. Miksihän kannat huolta toisten terveydestä? Sitä paitsi suurin osa "myrkkyjä" käyttävistä elää ihan normi elämää. Eivät he vaivaa päätänsä sillä, onko joku "ehkä" saanut huonoja kokemuksia lääkkeistä? Toisilla lääkkeet toimivat, toisilla ei, joten turha katkeroitua ja elää koko elämänsä "vääryyttä" märehtien. Eteenpäin elämässä!


      • KoskaTieto
        Tollo.höperö kirjoitti:

        Tuota noin. Miksihän kannat huolta toisten terveydestä? Sitä paitsi suurin osa "myrkkyjä" käyttävistä elää ihan normi elämää. Eivät he vaivaa päätänsä sillä, onko joku "ehkä" saanut huonoja kokemuksia lääkkeistä? Toisilla lääkkeet toimivat, toisilla ei, joten turha katkeroitua ja elää koko elämänsä "vääryyttä" märehtien. Eteenpäin elämässä!

        Minusta on asiallista varoittaa ihmisiä aineiden käyttöön liittyvistä riskeistä, kuten aivovaurioista ja sekavuuden tiloista, koska varoitusta ei kuule virallisista lähteistä. On epäeettistä olla kertomatta käytön aloittamista harkitsevalle henkilölle käyttöön liittyvistä noinkin vakavista riskeistä, jotka voivat vahingoittaa henkilön toimintakykyä ja elämänlaatua niin radikaalilla tavalla. Näin kuitenkin lääkärit ja psykiatrit tekevät, joten, jos vain joku muu onnistuu jotain ihmistä tiedottamaan ja varoittamaan ennalta, on mielestäni hieno teko.


      • ei.potilaan.vika
        Älyä.kehiin kirjoitti:

        M1 lähete on viimeinen keino. Siihen turvaudutaan vain silloin kun ihminen on vaaraksi itselleen tai muille henkilöille. Kriteerit ovat hyvin tarkat. Usein ao henkilö on tietynlaisessa "shokissa", ts hän ei kykene muistamaan toimintaansa. Jälkeenpäin, kun oikealla lääkityksellä asiakkaan tila on normalisoitunut,hän kokee että lääkärin/Hoitajien toiminta on ollut epäeettistä; kieltänyt hänen itsemääräämisoikeuden. Se on luonnollista ja ymmärrettävää. Jos ao henkilö jumittuu näihin kielteisiin mielikuviin, hän ehkä kokee koko prosessin olleen tarkoitus vahingoittaa häntä sekä psyykkisesti että henkisesti.

        M1 lähetteeseen turvautuvat yleensä vain lääkärit, jotka ovat vaaraksi muille ihmisille. Potilaita on turha syyttää.


    • asiakasturvallisuus

      Hoitajat miettivät millainen roolimalli kukin toisille on. Ongelmana työyhteiseisöissä hoitajat jotka luulevat että virheiden tekemiselle ei voi mitään, koska ihmiset nyt vaan ovat sellaisia että tekevät virheitä. Nämä selittäjät eivät ymmärrä että hoitajien virheistä seuraa potilasturvallisuuden vaarantuminen ja haittaa potilaille. Hoitajat käyvät virheet esimiestensä kanssa läpi, siihen prosessiin kuuluu ammatillinen suhtautuminen virheisiin, eli niitä käsitellään avoimesti ja rohkeasti ja niistä otetaan opiksi, siten niitä ei enää toisteta. Tämä on tärkeintä: Niiltä potilailta pyydetään anteeksi jotka ovat joutuneet hoitajien tai lääkäreiden tekemien virheiden kohteeksi. Hoitajienja lääkäreiden ammattitaitoon kuuluu myös se, että ymmärtää ja hyväksyy sen, jos potilas vain ottaa anteeksipyynnön vastaan muttei anteeksi anna. Potilaiden ei tarvitse suhtautua mitenkään ymmärtäen "ammattitaitoisesti" hoitajien eikä lääkäreiden tekemiin virheisiin. Julkisista keskusteluista saa mielenkiintoista pohdittavaa kaikki jotka terveydenhuollon eri sektoreilla työskentelee. Silmääni tarttui keskustelut täällä, hyviä pointteja terveydenhuollon asiakkaana olleilta, näistä täällä olevista kaikista kommenteista tuli mieleen tuore blogi joka kertoo että hoitajatkin miettivät työtään, myös potilaiden kokemusten kautta ja töpeksijöiden luomaa hoitajien julkisuuskuvaa: https://hoitajat.net/blogi/millaisen-kuvan-annat-ammattikunnastasi-r123/

      • Panaman.kosulina

        No jo on. "Potilas ottaa anteeksipyynnön vastaan, mutta ei anna anteeksi".
        Mitä h*lvettiä sellaisella anteeksipyynnöllä tekee, jos se ei auta!? Häh!?
        Hoitaja: pyydän anteeksi. Minulla on vara pyytää anteeksi tekemääni virhettä. Voisimmeko selvittää asian?
        Potilas(ei puhu mitään) ja naama on kuin norsun v***u.


      • konsuli.panaman
        Panaman.kosulina kirjoitti:

        No jo on. "Potilas ottaa anteeksipyynnön vastaan, mutta ei anna anteeksi".
        Mitä h*lvettiä sellaisella anteeksipyynnöllä tekee, jos se ei auta!? Häh!?
        Hoitaja: pyydän anteeksi. Minulla on vara pyytää anteeksi tekemääni virhettä. Voisimmeko selvittää asian?
        Potilas(ei puhu mitään) ja naama on kuin norsun v***u.

        kerro lisää itsestäsi :-)


    • tuhattulimaista

      Kyllä on nyt henkilökohtaista kokemusta Psykiatrin valheellisista kirjauksista törkeä oli minua kohtaan fyysisesti pahoivoivan näköinen runsaasti ylipainoinen ison tietokonen näytön takana puhui halusi olla ruhonsa kanssa piilossa , on vaikea puhua kun kasvoja ei näe luulisi psyatrin ymmärtävän tämän mutta jos hän istuukin siellä kirjaamassa perättömiä kyllähän siitä palkan saa jospa se on vain hänen tavoitteensa eikä potilaan hyvinvoinnin lisääminen vaan päin vastoin tosi kymäkiskoinen tyyppi hyi ! minun puolesta saa vaikka lahota läskeineen siihen penkkiinsä mistutti enemmän sikaa kuin psykiatria Epäkohtelias Röhkimys väärällä alalla sopisi paremmin kapakan
      portsariksi .

      • järkyttävää

        Taisi olla sama ylilihava törkeän ilkeä psykiatri, ilkeä potilasta kohtaan minä sain niin vihan voimaa hänen käyttäytymisestää että en mene tämän sairaalan vastaanotoille koskaa mitä apua voi antaa psykiatri jonka psyyke on täynnä vihaa kirjoittaa hän osaa, perättömiä ilmeisesti antaa käsittää kuinka hän tekee töitä ja palkkahan silloin juoksee sairaalan johdon kannattaaolla valpaana mehän olemme verotmaksettu eli oikeutettu hyvään hoitoon vai mitä Psykkan vanha kierrätys johto samaa katekoriaan kuuluvaa.


      • harhaiset.psykot
        järkyttävää kirjoitti:

        Taisi olla sama ylilihava törkeän ilkeä psykiatri, ilkeä potilasta kohtaan minä sain niin vihan voimaa hänen käyttäytymisestää että en mene tämän sairaalan vastaanotoille koskaa mitä apua voi antaa psykiatri jonka psyyke on täynnä vihaa kirjoittaa hän osaa, perättömiä ilmeisesti antaa käsittää kuinka hän tekee töitä ja palkkahan silloin juoksee sairaalan johdon kannattaaolla valpaana mehän olemme verotmaksettu eli oikeutettu hyvään hoitoon vai mitä Psykkan vanha kierrätys johto samaa katekoriaan kuuluvaa.

        Psykiatrit ovat kautta aikojen kirjailleet harhansa potilasasiakirjoihin, röyhkeimmät selän takana, antamatta potilaalle lakisääteistä oikeutta tarkastaa ja korjauttaa ne.


    • Hoitaja

      Niinpä.
      Luotan enemmänkin psykiatriin kuin potilaaseensa kuten myös luotan poliisiin enkä rikolliseen tai vartijaan kuin vankiin.
      Reipas ulkotyö työsiirtolassa olisi oikea paikka vangeille,rikollisille, joutomiehille ja yliherkille mt-potilaille.

      • Kysynpä

        Mutta kuka luottaa tuohon hoitajaan?


      • LuottamusMennytKokonaan

        Noin pahasti häiriintynyt henkilö hoitajana saa paljon tuhoa aikaiseksi. Potilaat traumatisoituu lisää, heitä lääkitään lisää ja heidän sairautensa kroonistuu. Taitaa olla hoitaja sairaampi kuin hoidettavansa.


    • huonoaapua

      OLet oikeassa mikään taho ei puutu heidä sanomisiin tai tekemisjos ei kukaan muu niin sairaala puoltaa henkeen ja vereen asti näitä epäpäteviä psykiatreja he ovat ilmeisesti halvempia palkata
      en usko että pääsevät joka kuntaan tai kaupunkiin missä on korkeat kriteerit psykiatrien kyvyistä hoitaa potilaita vastuun tunnoton huono psykiatri ei myönnä virheitään kun pitää itseään korvaamattomana kuin hän työn antajansakin.

    • vielänaimisissa

      Psykiatreja opettavien professoreiden pitää opettaa oppilaitaan ymmärtämään että jokainen ihminen ansaitsee sen että saa olla myös seksuaalinen olento ja on suuri virhe lääkitä potilaita seksittömään yksinäisyyteen.

      TIME
      Here’s how much sex you should have every week, according to science

      • Älyä.kehiin

        Heh Heh. Uskottelet itsellesi, että olet lääkitty "seksittömään yksinäisyyteen"?
        Kyllä kuule vikaa on "korviesi välissä"!
        Oikein titrattu lääkitys toimii ihan normielämässä.
        Myös libito säilyy. Jos uskottelet itsellesi, että seksuaalisuutesi on mennyt lääkityksen vuoksi, olet jo alistunut yksinäisyyteesi.
        Tarkista ajatuskantasi.


      • TarkistaEhkäItse
        Älyä.kehiin kirjoitti:

        Heh Heh. Uskottelet itsellesi, että olet lääkitty "seksittömään yksinäisyyteen"?
        Kyllä kuule vikaa on "korviesi välissä"!
        Oikein titrattu lääkitys toimii ihan normielämässä.
        Myös libito säilyy. Jos uskottelet itsellesi, että seksuaalisuutesi on mennyt lääkityksen vuoksi, olet jo alistunut yksinäisyyteesi.
        Tarkista ajatuskantasi.

        SSRI-aineet sekä neuroleptit voivat vaurioittaa seksuaalitoiminnot niin, että käytännössä seksuaalielämä loppuu. Koska aineet vievät myös kyvyn tuntea, katoaa myös seksuaaliset halut ja tunteet kaiken muun tunnemaailman mukana. Ilmiö tunnetaan nimellä PSSD tai post-SSRI sexual dysfunction. Seksuaalitoiminnan ongelmia havaitaan noin 90% SSRI-aineiden käyttäjistä. Pysyvien vaurioiden prosenttiosuudesta ei ole tietoa, mutta sen on arveltu koskettavan jossain määrin suurinta osaa käyttäjistä, mutta eri vaikeusasteisesti.

        SSRI-aineita ja neurolepteja käytetään kastroimiseen, joten on ihan yleistietoa, että niillä voi vahingoittaa ihmisen seksuaalitoimintoja ja -haluja pysyvästi.

        On todella asiatonta ja julmaa, että haukut ihmisiä, jotka ovat menettäneet seksuaalisuutensa ja mahdollsesti paljon muustakin terveydestään näillä aineilla. Suurinta osaa ei ole varoitettu pysyvistä seuraamuksista ja osalle aineet on syötetty pakottaen. Heillä ei ole ollut sitäkään vähää mahdollisuutta välttyä elämää vakavasti vaurioittavilta seuraamuksilta.


    • OutoLehdolle

      Psykiatrit eivät ole psyykkisesti niin kehittyneitä, että kykenisivät myöntämään tekemänsä virheet saatikka pyytämään anteeksi.

      • isoOSA

        Komppaan sinua. Samoin OSA psykiatreista on sosiaalisesti jälkeenjääneitä.


      • ToHannaTheHell

        Osaamaton, narsistisesti käyttäytyvä psykiatrioppilas saa jatkaa väärien diagnoosien ja pakkotoimien tekoa ilman että hänen toimiinsa puututaan vaikka ne on viety johdolle tiedoksi. Hän ehtii vahingoittaa paljon ihmisiä uransa aikana. Mikäli samanlaisia työntekijöitä on enemmänkin, niin ei ole ihme, että Suomessa on paljon huonon ennusteen mielenhäiriöitä.

        Epäkohtiin puuttumaton linjajohtaja on osa ongelmaa. Pyytämällä lisärahoitusta psykiatriaan ongelmat ei ratkea. Voisi aloittaa opettelemalla pyytämään anteeksi ihmisoikeus- ja vapaudenriistorikkomuksia. Se auttaisi uhreja toipumaan ja takaisin työelämään.


      • En_suostu

        Oletko tehnyt kirjallista muistutusta? Sen tekemisellä on puolensa ja monet vaikutukset. Itselläni muistutusprosesseilla oli loppupeleissä henkisesti vapauttava vaikutus. Nyt tiedän mustaa valkoisella -papereista, mihin voi luottaa, mihin ei.

        Muistutuksen tekeminen on henkisesti hankalaa, koska siinä läpikäyt tarkkaan kokemasi vääryyden. Mutta siitä saa kyllä onnistumisen tunteen sillä hetkellä, kun muistutuksen siirtää omista käsistä hoitotahon käsiteltäväksi. Kirjallisesti tehtyyn muistutukseen on hoitotahon annettava kirjallinen vastaus. Ja koska se vastaus jää ikuisarkistoon, siihen ei voi hoitotaho luritella mitä tahansa tapahtunutta kieltävää selitystä.

        On monia syitä, ettei kirjallisia muistutuksia tehdä psykiatrian puolella. Yleisin syy on se, ettei luottamus oikeudenmukaiseen muistutuskäsittelyyn riitä ihmisillä, joilta psykiatrinen hoitotaho on luottamuksen lopullisesti murskannut.

        Minulla on kaksi kokemusta muistutuksen tekemisestä. Toisessa psykiatrinen sairaala huomasi muistukseni johdosta tekemässään omassa selvityksessään toimineensa pahasti väärin, ja pyysi minulta anteeksi, ja lupasi ettei vastaava toistu enää muiden potilaiden kohdalla. Toisessa muistutuksessa virheen tehnyt taho ei virhettä selvityksensä perusteella havainnut, mutta pahoitteli virastonsa ongelmista johtunutta haittaa minulle; tämä asia on vielä toisen viranomaistahon käsittelyssä, koska saamani selvitys ei vaikuttanut mielestäni uskottavalta ja katsoin, että siinä hyväksytty viranomaistoiminta on parasta tarkistuttaa vielä tietävämmältä taholta.

        Mielenterveyshoitoon liittyviä muistutuksia ei liiemmin tehdä senkään vuoksi, että muistutuksen tekeminen vaatii henkisiä voimavaroja, eikä esim. traumaattisen kokemuksen vuoksi niitä ihmisessä ole.

        Kun on iso kärsimys omassa elämässä läsnä ja vähintäänkin rankat stressioireet päällä, niin se on tosi raskasta alkaa paperitöihin ja laatimaan muistutuksia huonosta hoidosta ja kohtelusta. Minäkin tein muistutukset vasta kun olin toipunut siihen kuntoon, että saatoin luottaa jaksamiseeni. Muistutusprosesseissa sain henkistä voimaa siitä, että vein _ihan kaikkien tietooni tulleiden_ hoitooni ja kohteluuni liittyvien epäselvyyksien selvittämiset loppuun asti. Tein näihin liittyviä paperitöitä äärimmäisen väsyneenä ja siksi hitaasti. Monia asioita jouduin tarkistamaan useasti, koska piti varmistaa, että olin ymmärtänyt saamani ristiriitaiset tiedot oikein. Ja aina kuolinväsymyksen partaalla ajattelin vaan että:

        Potilaan on tehtävä mitä potilaan on tehtävä. Sillä mielenterveyspotilaan leima otsassa olevaa ihmistä ei kukaan muu auta. Itse on itseään autettava. Myös elämän hankalimpina hetkinä, jotka kuolinkamppailua muistuttavat.

        Muistutusten tekeminen auttoi minua jännällä tavalla. Tiedän saamieni tietojen, muistutuskäsittelyjen perusteella, että elämme hyvinvointijärjestelmässä, jossa virkavastuulla tehtyjä virheitä ei omatoimisesti havaita, vaikka ne ovat melkein tappaa virheiden kohteen, ihmisen, koska ihminen ei vaan kaikkea vääryyttä jaksa. Olen nyt kantapääopistani kiitollinen. Sain tekemieni muistutusten kautta tietoa, joka auttaa minua välttämään niitä hoitopolkuja, joita kulkiessa on riski pahan toistumiseen. Siksi en tee enää koskaan sitä virhettä, että haen apua hyvinvointiyhteiskunnan ratasauttajilta. Enää ei minulla ole varaa heittää aikaa hukkaan pomputtelevissa rattaissa pyörimiseen. Avun antamis -arpajaisiin en enää osallistu, koska tiedän mustaa valkoisella -papereista, mihin voi luottaa, mihin ei.
        -


      • PsykiatrinTraumatisoima
        En_suostu kirjoitti:

        Oletko tehnyt kirjallista muistutusta? Sen tekemisellä on puolensa ja monet vaikutukset. Itselläni muistutusprosesseilla oli loppupeleissä henkisesti vapauttava vaikutus. Nyt tiedän mustaa valkoisella -papereista, mihin voi luottaa, mihin ei.

        Muistutuksen tekeminen on henkisesti hankalaa, koska siinä läpikäyt tarkkaan kokemasi vääryyden. Mutta siitä saa kyllä onnistumisen tunteen sillä hetkellä, kun muistutuksen siirtää omista käsistä hoitotahon käsiteltäväksi. Kirjallisesti tehtyyn muistutukseen on hoitotahon annettava kirjallinen vastaus. Ja koska se vastaus jää ikuisarkistoon, siihen ei voi hoitotaho luritella mitä tahansa tapahtunutta kieltävää selitystä.

        On monia syitä, ettei kirjallisia muistutuksia tehdä psykiatrian puolella. Yleisin syy on se, ettei luottamus oikeudenmukaiseen muistutuskäsittelyyn riitä ihmisillä, joilta psykiatrinen hoitotaho on luottamuksen lopullisesti murskannut.

        Minulla on kaksi kokemusta muistutuksen tekemisestä. Toisessa psykiatrinen sairaala huomasi muistukseni johdosta tekemässään omassa selvityksessään toimineensa pahasti väärin, ja pyysi minulta anteeksi, ja lupasi ettei vastaava toistu enää muiden potilaiden kohdalla. Toisessa muistutuksessa virheen tehnyt taho ei virhettä selvityksensä perusteella havainnut, mutta pahoitteli virastonsa ongelmista johtunutta haittaa minulle; tämä asia on vielä toisen viranomaistahon käsittelyssä, koska saamani selvitys ei vaikuttanut mielestäni uskottavalta ja katsoin, että siinä hyväksytty viranomaistoiminta on parasta tarkistuttaa vielä tietävämmältä taholta.

        Mielenterveyshoitoon liittyviä muistutuksia ei liiemmin tehdä senkään vuoksi, että muistutuksen tekeminen vaatii henkisiä voimavaroja, eikä esim. traumaattisen kokemuksen vuoksi niitä ihmisessä ole.

        Kun on iso kärsimys omassa elämässä läsnä ja vähintäänkin rankat stressioireet päällä, niin se on tosi raskasta alkaa paperitöihin ja laatimaan muistutuksia huonosta hoidosta ja kohtelusta. Minäkin tein muistutukset vasta kun olin toipunut siihen kuntoon, että saatoin luottaa jaksamiseeni. Muistutusprosesseissa sain henkistä voimaa siitä, että vein _ihan kaikkien tietooni tulleiden_ hoitooni ja kohteluuni liittyvien epäselvyyksien selvittämiset loppuun asti. Tein näihin liittyviä paperitöitä äärimmäisen väsyneenä ja siksi hitaasti. Monia asioita jouduin tarkistamaan useasti, koska piti varmistaa, että olin ymmärtänyt saamani ristiriitaiset tiedot oikein. Ja aina kuolinväsymyksen partaalla ajattelin vaan että:

        Potilaan on tehtävä mitä potilaan on tehtävä. Sillä mielenterveyspotilaan leima otsassa olevaa ihmistä ei kukaan muu auta. Itse on itseään autettava. Myös elämän hankalimpina hetkinä, jotka kuolinkamppailua muistuttavat.

        Muistutusten tekeminen auttoi minua jännällä tavalla. Tiedän saamieni tietojen, muistutuskäsittelyjen perusteella, että elämme hyvinvointijärjestelmässä, jossa virkavastuulla tehtyjä virheitä ei omatoimisesti havaita, vaikka ne ovat melkein tappaa virheiden kohteen, ihmisen, koska ihminen ei vaan kaikkea vääryyttä jaksa. Olen nyt kantapääopistani kiitollinen. Sain tekemieni muistutusten kautta tietoa, joka auttaa minua välttämään niitä hoitopolkuja, joita kulkiessa on riski pahan toistumiseen. Siksi en tee enää koskaan sitä virhettä, että haen apua hyvinvointiyhteiskunnan ratasauttajilta. Enää ei minulla ole varaa heittää aikaa hukkaan pomputtelevissa rattaissa pyörimiseen. Avun antamis -arpajaisiin en enää osallistu, koska tiedän mustaa valkoisella -papereista, mihin voi luottaa, mihin ei.
        -

        Kiitos kommentistasi.

        Olen tehnyt muistutuksen, jota linjajohtaja ei käsitellyt asiallisesti, vaan kiisti kaiken vaikka ei ollut itse paikalla. Peitteli virheitä ja laiminlyöntejä. Pitäisi jaksaa viedä asia eteenpäin, mutta voimavarat ovat vähissä, ahdistaa. En tiedä, mikä on oikea taho tutkimaan asiat puolueettomasti. Potilasasiamies sanoi, että jos viet asian talon ulkopuolelle, niin sinun ei käy hyvin. Hän tietää sen ennestään.

        Tapahtumista on puoli vuotta enkä ole toipunut vieläkään. Yritän toipua yksin. En uskalla enää olla missään tekemisissä terveydenhuoltojärjestelmään toimijoiden kanssa.

        Mistä apua?


      • drthgtfd
        PsykiatrinTraumatisoima kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi.

        Olen tehnyt muistutuksen, jota linjajohtaja ei käsitellyt asiallisesti, vaan kiisti kaiken vaikka ei ollut itse paikalla. Peitteli virheitä ja laiminlyöntejä. Pitäisi jaksaa viedä asia eteenpäin, mutta voimavarat ovat vähissä, ahdistaa. En tiedä, mikä on oikea taho tutkimaan asiat puolueettomasti. Potilasasiamies sanoi, että jos viet asian talon ulkopuolelle, niin sinun ei käy hyvin. Hän tietää sen ennestään.

        Tapahtumista on puoli vuotta enkä ole toipunut vieläkään. Yritän toipua yksin. En uskalla enää olla missään tekemisissä terveydenhuoltojärjestelmään toimijoiden kanssa.

        Mistä apua?

        Hyvä että olet tehnyt kirjallisen muistutuksen! Älä piittaa potilasasiamiehen puheista. Soita Avin neuvontaan ja kerro, että haluat keskustella julkista terveydenhuoltoa valvovan viranomaisen kanssa kysyäksesi neuvoja, miten toimia tilanteessa, jossa et ole tyytyväinen hoitopaikastasi saamaan muistutusvastaukseen, koska sitä ei ole käsitelty asiallisesti eikä muistutuksesi johdosta ole mielestäsi selvitetty tapahtumakulkua kunnolla (päättelen tämän kertomastasi). Keskustelu Avin valvovan viranomaisen kanssa vie asiaasi pikkuisen eteen päin, vaikka et vielä jaksaisi tehdä muuta, kuten esimerkiksi kirjallista kantelua Aviin. Nyt kun olet tehnyt jo muistutuksen, niin asiasi jatkokäsittelykin on jo oikeastaan pitkällä. Kanteluun nimittäin laitetaan liitteeksi tekemäsi muistutus ja siihen saamasi vastaus hoitotaholta. Näin Avi saa jo "kättä pisempää" tietoa siitä, miten se asiaa selvittäisi, tai katsooko se, että hoitotahosi on selvitettävä asia tarkemmin. En ole varma, miten nämä nykyiset systeemit toimivat, mutta soitto Aviin kannattaa. Voimia Sinulle!


      • PsykiatrinTraumatisoima
        drthgtfd kirjoitti:

        Hyvä että olet tehnyt kirjallisen muistutuksen! Älä piittaa potilasasiamiehen puheista. Soita Avin neuvontaan ja kerro, että haluat keskustella julkista terveydenhuoltoa valvovan viranomaisen kanssa kysyäksesi neuvoja, miten toimia tilanteessa, jossa et ole tyytyväinen hoitopaikastasi saamaan muistutusvastaukseen, koska sitä ei ole käsitelty asiallisesti eikä muistutuksesi johdosta ole mielestäsi selvitetty tapahtumakulkua kunnolla (päättelen tämän kertomastasi). Keskustelu Avin valvovan viranomaisen kanssa vie asiaasi pikkuisen eteen päin, vaikka et vielä jaksaisi tehdä muuta, kuten esimerkiksi kirjallista kantelua Aviin. Nyt kun olet tehnyt jo muistutuksen, niin asiasi jatkokäsittelykin on jo oikeastaan pitkällä. Kanteluun nimittäin laitetaan liitteeksi tekemäsi muistutus ja siihen saamasi vastaus hoitotaholta. Näin Avi saa jo "kättä pisempää" tietoa siitä, miten se asiaa selvittäisi, tai katsooko se, että hoitotahosi on selvitettävä asia tarkemmin. En ole varma, miten nämä nykyiset systeemit toimivat, mutta soitto Aviin kannattaa. Voimia Sinulle!

        Mikä mahtaa olla eduskunnan oikeusasiamiehen rooli julkista valtaa käyttävien viranhaltijoiden eli psykiatrien toiminnan selvittelyssä? Olisiko sieltä odotettavissa apua? Miten poikkeaa avin toiminnasta?


      • gfdsdfg
        PsykiatrinTraumatisoima kirjoitti:

        Mikä mahtaa olla eduskunnan oikeusasiamiehen rooli julkista valtaa käyttävien viranhaltijoiden eli psykiatrien toiminnan selvittelyssä? Olisiko sieltä odotettavissa apua? Miten poikkeaa avin toiminnasta?

        Oikeusasiamies valvoo kaikkien viranomaisten toimintaa, joten ilman muuta voit, ja sinun kannattaisikin, soittaa oikeusasiamiehen neuvontaan ja käydä siinä läpi tilannettasi ja kysellä, voitko tehdä sinne kantelua asiastasi.

        Oikeastaan ottaisin yhteyttä ensin oikeusasiamiehen neuvontaan ennen kuin toimisin avin suuntaan, koska

        - oikeusasiamies ei ota selvitettäväkseen kanteluja, joiden selvitys on meneillään muualla, esim. avissa/valvirassa

        - avi/terveydenhuolto on nykyään hyvin ruuhkainen potilaiden oikeusturvaan liittyvien kantelujen suhteen

        - joten kantelusi käsittely avissa saattaisi kestää niin sanotusti iät ja ajat, joten jos voit laittaa kantelusi suoraan oikeusasiamiehelle, niin silloin saisit ratkaisun nopeammin

        Selkein ero oikeusasiamiehen ja avin viranomaisvalvonnassa on se, että oikeusasiamies valvoo myös avin toimintaa, sekä se että oikeusasiamies saa tehdä_ ennalta ilmoittamatta_ tarkastuksia esimerkiksi psykiatrisiin sairaaloihin.

        Toivon totisesti sinulle voimien kertymistä, jotta saat selvitettyä loppuun asti tuon asiasi luotettavan tahon kanssa/kautta!


    • PederJylhäVäelle

      Perusteltu anteeksipyyntö auttaisi molempia osapuolia. Luulisin psykiatrin oman elämänkin olevan laadukkaampaa, kun voisi elää totuudessa ja toimet kestäisi päivän valon. Ei tarvitsisi valehdella. Uhria anteeksipyyntö auttaisi toipumaan.

      Anteeksipyyntö tekisi psykiatriasta terveemmän ja puhdistaisi psykiatrian mainetta, joka on syystä kehno. Jos psykiatriassa kyettäisiin pyytämään anteeksi virheitä ja epäasiallista käytöstä, niin se lisäisi luottamusta psykiatriaan. Luottamus on edellytys toipumiseen. Mitään luottamusta psykiatrian jatkuessa tällaisenaan ei voi olla.

      Veroeuroja säästyisi. Anteeksipyyntö on paljon halvempaa kuin pillereiden syöttäminen ja vuosien psykoterapia psykiatrin traumatisoimille ihmisille ja heidän työhön paluun pitkittyminen.

      Perusteeton M1 lähete ei ole vähäinen asia.

      • Tollo.höperö

        Jaa-a.
        Kumpiko valehtelee?
        Lääkäri vai potilas?
        Riippuu siitä kummanko silmin asioita katsotaan.
        Joten jos potilas uskoo lääkärin valehtelevan, ei potilas myönnä sairauttaan.
        Jos lääkäri uskoo potilaan valehtelevan, ei lääkärillä ole parannuskeinoja.
        Joten kumpikin valehtelee.
        Tai sitten kumpikin on rehellinen?


      • madinamerica

        Tuo on huomattu ulkomaillakin. Väärän diagnoosin saaneet kertovat kokemuksiaan:
        https://www.madinamerica.com/2018/07/diagnostic-dissent-experiences-individuals-disagreed-diagnosis/
        Kuten tekstissä tulee ilmi, diagnoosi tehdään uskomuksin (beliefs) ja subjektiivisesti, joten psykiatria on pseudotiede, ei oikea tiede.


    • PsykiatrinTraumatisoima

      Kyllä potilas on myöntänyt sairautensa, joka on mielenterveyden häiriö. Siihen lopputulemaan potilas oli tullut itsekin ilman psykiatria.
      Potilaalla on kirjallinen lausunto siitä, että mielisairautta ei ole.

      • leowp

        Kyllä pitäisi olla vapaus myös kieltää sairautensa. Vapaassa maassa se ei saa riittää syyksi ihmisoikeusrikoksiin. Miksi henkinen sairaus olisi siinä suhteessa erilainen kuin fyysinen?


    • josonitsesairas

      Yleisin psykiatrien virhe on tunnistaa itsessä omaa sairauttaan.

      • KoskaPeilikuva

        Huomaatteko, että syyllistytte samaan epäasiallisuuteen kuin psykiatrit haukkumalla vastavuoreisesti heitä mielisairaiksi. Mielisairaus on kielikuva, jota käytetään kohteen stigmatisoimiseen ja toisaalta ihan suoraan herjaamiseen.

        Ette ole psykiatreja parempi toimiessanne noin.


      • Reno4

        Ovat olleet psykiatrien " koulussa": hoitosessiossa oppineet valehtelemaan ja solvaamaan.
        Oppi on mennyt hyvin perille.
        Itse asiassa, kun lukee täältä " kokemuksia", tulee mieleen vankila: kaikki ovat kakkuaan lusimassa väärinymmärrettynä...


      • PsykiatrinTraumatisoima
        Reno4 kirjoitti:

        Ovat olleet psykiatrien " koulussa": hoitosessiossa oppineet valehtelemaan ja solvaamaan.
        Oppi on mennyt hyvin perille.
        Itse asiassa, kun lukee täältä " kokemuksia", tulee mieleen vankila: kaikki ovat kakkuaan lusimassa väärinymmärrettynä...

        Milloin potilas on kirjoittanut psykiatrille perusteettoman M1 lähetteen ja toimittanut psykiatrin käsiraudoissa lukkojen taakse perusteetta parin vuorokauden ajaksi? Mikäli noin on tapahtunut, niin silloin voit oikeutetusti väittää minun toimivan yhtä huonosti kuin psykiatrin kertoessani kohtelustani.

        Älä vähättele muiden kokemaa, jos et tiedä, please.


      • Eroajo

        Just joo.
        Kun sairaudentunne puuttuu, syytetään lääkäriä, poliisia, pääministeriä jne.
        Iät ajat on ollut näitä " syyttömästi kärsimään joutuneita".
        Onnettomia onneja, jotka ovat jumiutuneet tiettyyn tapahtumaan, jonka ovat kokeneet auktoriteettien ylivaltana jne muuta p#skaa
        Jätä katkeruutesi ja katso asioita uudesta näkökulmasta.
        Vaikka taitaa olla turha sinua neuvoa.
        No voit tehdä luontoretken eräs luja sitomisväline mukanasi.
        Väännänkö rautalangasta luuseri?


    • PsykiatrinTraumatisoima

      Voit vääntää rautalangasta niin tahtoessasi. Luuseri en ole. Yliopistotasoinen koulutus.

      Minulla on psykiatri ylilääkärin allekirjoituksella vahvistettu todistus, että mielisairautta ei ole. Sitä ei sinun kommenttisi muuksi muuta. Sairaudentunto minulla on. Tiedän ja tunnen olevani traumatisoitunut. Sen diagnoosin on myös psykiatri kirjoittanut. Kyseessä ei ole mielisairaus, vaan mielenterveyden häiriö.

      Psykiatri voi tehdä vakavia virheitä, toimia epäasiallisesti ja peitellä virheitään ollessaan kykenemätön myöntämään virheensä ja pyytämään anteeksi. Lääkärikoulussa anteeksipyyntö opetetaan, jos on jäänyt oppimatta kotona. Psykiatrilta se on jäänyt oppimatta myös lääkärikoulussa.

      • Juokse.jokuusen

        Ja eläisit onnellisena elämäsi loppuun saakka.
        Meinaan jos lekuri vedet silmissä anelee anteeksi.
        Hyvä ja halpa resepti mielisairaudesta parantumiseen!


    • PsykiatrinTraumatisoima

      Anteeksipyyntö ei ole vedet silmissä anelemista. ...ja sitä mielisairautta ei ole psykiatrinkaan mielestä.

      Psykiatrin työtehtävä on mielenterveyden edistäminen. Hyvät käytöstavat ja perusteltu anteeksipyyntö edistävät toipumista kaltoinkohtelusta.

      • jrirj

        Psykiatrin työtehtävä on sosiaalinen kontrolli ja psyykenmyrkkyjen huoraaminen, EI mielisairauksien hoitaminen.


      • Väärää_puuta
        jrirj kirjoitti:

        Psykiatrin työtehtävä on sosiaalinen kontrolli ja psyykenmyrkkyjen huoraaminen, EI mielisairauksien hoitaminen.

        Muuten ihan lähellä totuutta, mutta mielisairauksia ei ole olemassa. Mielisairaus on kielikuva. Jos tarkastelee mitä ihmiset yleensä ottaen tarkoittavat puhueessaan mielisairauksista, paljastuu, että kyseessä on lopulta siitä miten joku on reagoinut elämään. Toisin sanoen ihmisreaktioista elämäntapahtumiin.

        Psykiatria on tosiaan sosiaalikontrollin väline siinä missä poliisivoimat ja oikeuslaitos. Psykiatria ei ole lääketiedettä joskin esiintyy sellaisena intressiensä ajamiseksi. Valtio ja psykiatrian instituutio ovat muodostaneet liiton samalla tavalla kuin aikanaan valtio ja kirkko muodostivat liiton. Tämän liiton myötä psykiatreilla on oikeus käyttää pakottamisvaltaa ihmisiä kohtaan, jos jotkut ihmiset eivät reagoi (käyttäydy, ajattelu ja/tai tunteile) elämään, kuten valtio-psykiatria tahtoo. Sama menettely oli käytössä aikanaan valtion ja kirkon välillä, jolloin papit saivat käyttäää pakottamisvaltaa ihmisiä kohtaan, jos jotkut ihmiset eivät reagoineet (käyttäytyneet, ajatelleet ja/tai tunteneet) elämään, kuten valtio-kirkko tahtoi.

        Pilleripeli ja muu humpuukin pakottaminen ja myyminen ihmisille on vain toisisijainen syy mielisairauden myytin ylläpidolle. Tästä hyötyy teollisuus yhdessä valtion ja psykiatrian kanssa. Ensisijainen syy on psykiatrian ja valtion mahdollisuus hankkiutua eroon ei-toivotuista kansalaisista (homot, naiset, työttömät, rikolliset, etniset ryhmät, kehitysvammaiset, epileptikot, toisinajattelit ja opposition jäsenet jne.) aikakaudesta riippumatta. Psykiatrinen instituutio toimii aivan samalla tavalla kuin kirkko yhdessä valtion kanssa aikaisemmin. Tässä pelissä, pääsyyssä, teollisuudella ei ole panosta. Ihmiset usein virheellisesti syyttävät teollisuutta siitä sun tästä psykiatriaan liittyen ja siten niin sanotusti heittävät ohi maalin. Näin psykiatrit hymyilevät, koska tietävät ettei mikään muutu.


      • Stopdancing

        Onko kaikki normaalia ihmisreaktiota elämäntapahtumiin? Oliko kouluampuminen vain ihmisreaktio elämäntapahtuniin ei sen enempää?


      • last
        Stopdancing kirjoitti:

        Onko kaikki normaalia ihmisreaktiota elämäntapahtumiin? Oliko kouluampuminen vain ihmisreaktio elämäntapahtuniin ei sen enempää?

        https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ss-nuoria-tappajia-yhdistaa-laake-laukaisi-vihan/1904126#gs.rxRoHW8

        Kauhajoen ja Jokelan kouluampujat sekä Oriveden ja Hyvinkään ampujat käyttivät raivokohtausriskiä lisääviä lääkkeitä.


        Savon Sanomien kokoamien tietojen mukaan aivokemiaan nopeasti vaikuttavat masennuslääkkeet voivat aiheuttaa osalla nuorista voimakasta aggressiivista ja itsetuhoista käyttäytymistä. Lääkintöneuvos Tapani Sipilän mukaan Suomessa jopa 10 000 alle 19-vuotiasta käyttää masennuslääkkeitä, joita nuoret eivät saisi käyttää niiden riskin vuoksi.

        Vastaavien lääkkeiden epäillään olleen osasyynä useisiin väkivallantekoihin myös Yhdysvalloissa. Sipilä on esittänyt Suomen sisäisen turvallisuuden ryhmälle tutkijalautakunnan perustamista lisäselvityksen tekemiseksi asiasta.


      • madinamerica
        last kirjoitti:

        https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ss-nuoria-tappajia-yhdistaa-laake-laukaisi-vihan/1904126#gs.rxRoHW8

        Kauhajoen ja Jokelan kouluampujat sekä Oriveden ja Hyvinkään ampujat käyttivät raivokohtausriskiä lisääviä lääkkeitä.


        Savon Sanomien kokoamien tietojen mukaan aivokemiaan nopeasti vaikuttavat masennuslääkkeet voivat aiheuttaa osalla nuorista voimakasta aggressiivista ja itsetuhoista käyttäytymistä. Lääkintöneuvos Tapani Sipilän mukaan Suomessa jopa 10 000 alle 19-vuotiasta käyttää masennuslääkkeitä, joita nuoret eivät saisi käyttää niiden riskin vuoksi.

        Vastaavien lääkkeiden epäillään olleen osasyynä useisiin väkivallantekoihin myös Yhdysvalloissa. Sipilä on esittänyt Suomen sisäisen turvallisuuden ryhmälle tutkijalautakunnan perustamista lisäselvityksen tekemiseksi asiasta.

        Amerikassa on tutkittu neuroleptien vaikutusta muuhun hyvinvointiin:
        ttps://www.madinamerica.com/2018/06/drug-treatment-medicine-psychiatry-important-differences/
        Kuten kirjoituksen lopussa selviää, pitäisi "lääkeuskollisuus" muuttaa Keroputaan malliin.


    • SuukoskenUkko

      Monella avohoitopotilaalla on riesanaan omainen jonka "auttaminen" on pelkkää ongelmien keksimistä. Eli:
      -Alussa on kaikki hyvin, tai ainakin kelvollisesti.
      -Sitten keksitään jokin ihme ongelma.
      -Ongelmaa aletaan vatvoa.
      -Sitten ongelmaa yritetään ratkaista jotenkin.
      -Sitä seuraa pelkkää sotkua.
      -Mutta sotku peitetään hienojen kulissien taakse.
      -Ongelman ratkaisijoista tehdään juhlittuja sankareita. Tämä on se jonka ihmiset tästä jutusta muistavat.
      -Jossain vaiheessa kulissit sortuvat.
      -Syylliset pääsevät kuin koira veräjästä ja asia lakaistaan maton alle nopeasti ja vähin äänin. Näin ihmiset unohtavat asian huonot puolet nopeasti.
      -Keksitään taas jälleen kerran uusi ongelma.

      • madinamerica

        Sellaisia ovat ainakin munchausen-äidit sekä narsistiset ja läheisriippuvaiset vanhemmat.

        Amerikassa on valmistunut tulos, että psykoterapia ei tehoa köyhille asiakkaille. Psykiatrien päätavoite on lisätä taloudellista eriarvoisuutta ajamalla uhrinsa työkyvyttömyyseläkkeelle mahdollisimman nuorena. Siten he aiheuttavat köyhyyttä, johon psykoterapia ei tehoa.

        https://www.madinamerica.com/2018/06/158352/


      • krirk

        Ei työkyvyttömyyseläkkeellä ole pakko olla.


      • Gjjv

        Mitä tarkoitat että "keksitään jokin ongelma"? Väitätkö että psykiatriset ongelmat ovat keksittyjä?


      • Älytöntä.touhua

        Kyllä ovat. Ns "hullut" keksivät mitä ihmeellisinpiä "vaivoja" päästäkseen eläkkeelle.
        Nämä luuserit ovat valmiit vaikka "myymään isänsä karvoineen nahkoineen".
        Hirmuinen lasku kasautuu veronmaksajille, kun nämä tyhjäntoimittajahanttapulit rasittavat erikoissairaanhoitoa.
        Koko psykiatria on lopetettava kalliina huuhaahoitona!


      • Hjkh

        Onko hulluus valinta? Saako evoluutiota syyttää siitä?


      • sunvartalosonlämmin

        Nimenomaan. Saako hulluudesta olka ylpeä? Onko miehen kiellettävä oma hulluutensa? Kuka määritteleenhulluuden oikeaoppisesti?


      • aatteleppatätä

        Mitä jos todellisuus onkin huuhaata? Jos olemme keskellä näytelmää nimeltä todellisuus, johon ei ole lisänäytöksiä?


      • SuukoskenUkko

        Keksityt ongelmat:
        -Jos lapsi on eloisa hänet leimataan ylivilkkaaksi ja siitä seuraa lääkitys.
        -Jos lapsi ei ole eloisa hänet leimataan masentuneeksi ja siitä seuraa lääkitys.
        Eli niin tai näin, aina väärin päin.


      • SuukoskenUkko

      • 5y94eho
        SuukoskenUkko kirjoitti:

        Taas uusi ihme ongelma:

        https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201806172201019834_we.shtml

        Siis kielessä ei enää saa enää käyttää minä-ilmaisuja. Voi luoja.

        IL julkaissut kyllä luokassaan ala-arvoista *askaa.

        Vangitaan laitoksiin seuraavaksi kirjakieltä puhuvat sekä asioistaan vakuuttuneet ihmiset, ja tietenkin he, jotka näyttävät viranomaisille keskisormea.


      • Tartistehdäjotain

        Oletpa kovasti katkera, kun sinun pitää näyttää keskaria!
        Olet surkimus ja luuseri, joka hakee omiin ongelmiin syytä MUISTA ihmisistä.
        Ja tietysti kasvottomista viranomaisista.
        Reppana.
        Joka on pudonnut yhteisön ulkopuolelle.
        No katkeruus ei kyllä paranna tilannettasi!


    • elinikäinen_ahdistus

      Kaikki tekevät virheitä. Mutta olennaista on, että mitä me niiden jälkeen tehdään, miten toimitaan. Tänne purkautuminen voi auttaa hetkeksi ja saa vertaistukea. Mutta systeemi jatkuu. Itse en ole ollut sairaalahoidossa, luojalle kiitos. Toki vittumaisia tai epäasiallisia ammattiauttajia on myös muualla ja muitakin kuin psykiatreja. Itse olen pistänyt sellaiset vaihtoon.

      Onko virhe kirjoittaa lääkettä, joka ei potilaalle sovi? Sivuvaikutukset ovat yksilöllisiä. Itse olen sellaiset lääkkeet lopettanut ja jos olen mennyt toistamiseen kyseiselle psykiatrille lopetettuani lääkkeen jo aiemmin omin päin, niin on todettu yhteisymmärryksessä että joo, ei enää tota lääkettä sulle.

      Asiattomin lääkäri on ollut yksityinen korvalääkäri, joka sanoi, että Xanor pitää vaihtaa "minun vaimoni on psykiatri, kyllä minä tiedän". Vastasin, että en ole vaimosi potilas ja näet pitkäaikaisen psykiatrini nimen potilastiedoista, keskustelen hänen kanssaan hänen alansa asioista. Xanoria muuten ei ole pistetty vaihtoon vieläkään, vaikka olen sen ottanut puheeksi, psykiatrini mielestä vaihto tuottaisi uudenlaisia ongelmia ja minulla ei vuosikymmenten käytönkään jälkeen ole annostus kasvanut.

      Kaikki tekevät virheitä. Mutta olennaista on, että mitä me niiden jälkeen tehdään, miten toimitaan. Tänne purkautuminen voi auttaa hetkeksi ja saa vertaistukea. Mutta systeemi jatkuu. Itse en ole ollut sairaalahoidossa, luojalle kiitos. Toki vittumaisia tai epäasiallisia ammattiauttajia on myös muualla ja muitakin kuin psykiatreja. Itse olen pistänyt sellaiset vaihtoon.

      Onko virhe kirjoittaa lääkettä, joka ei potilaalle sovi? Sivuvaikutukset ovat yksilöllisiä. Itse olen sellaiset lääkkeet lopettanut ja jos olen mennyt toistamiseen kyseiselle psykiatrille lopetettuani lääkkeen jo aiemmin omin päin, niin on todettu yhteisymmärryksessä että joo, ei enää tota lääkettä sulle.

      Asiattomin lääkäri on ollut yksityinen korvalääkäri, joka sanoi, että Xanor pitää vaihtaa "minun vaimoni on psykiatri, kyllä minä tiedän". Vastasin, että en ole vaimosi potilas ja näet pitkäaikaisen psykiatrini nimen potilastiedoista, keskustelen hänen kanssaan hänen alansa asioista. Xanoria muuten ei ole pistetty vaihtoon vieläkään, vaikka olen sen ottanut puheeksi, psykiatrini mielestä vaihto tuottaisi uudenlaisia ongelmia ja minulla ei vuosikymmenten käytönkään jälkeen ole annostus kasvanut.

      Olisi pitänyt antaa palautetta siitä korvalääkäristä kyseiseen yksityiseen lääkärikeskukseen. Vähintäänkin. No, siihen aikaan olin työelämässä ja asiat tulivat ja menivät ja viittasin asialle kintaalle ja huvittikin se toisaalta. Kyseinen lääkäri oli kyllä oman alansa asiantuntija. Mutta mitä siitä tulisi, jos asiat olisivat vaikkapa toisinpäin? Psykiatrit rupeaisivat tutkimaan korvia, silmiä tai sukuelimiä puolisonsa ammatin perusteella.

      • elinikäinen_ahdistus

        Mennyt vissiin kone sekaisin helteessä. Tekstini tullut tuplasti tai triplasti näkyviin.

        Siis laite(kin) mennyt sekaisin. Minä olen sitä jo valmiiksi.


      • Anonyymi

        On niillä pokkaa. Itse menin joskus yleislääkärille niin hän alkoi paasaamaan bentsojen haitoista, kun hoksasi että käytän niitä. Kertoi kuinka jos hän olisi lääkärini hän purkaisi lääkitykseni, vaihtaisi sen Mirtatsapiiniin (joka ei edes sovi minulle) ja miten hän purkaisi sen (aivan ihmeellisiä keinoja kuten lääkkeettömien päivien pitäminen ).

        Minä ajattelin mielessäni että ei hitsi mikä typerys koko lääkäri. Hän ei tuntenut hoitohistoriaani, kaikkia kokeiltuja lääkkeitä unettomuuteen joista ei ollut apua tai oli enemmän haittaa, ongelmia bentsolääkkeen purkamisessa tai muutakaan. Eikä sitä että olin purkamassa lääkettä psykiatrin kanssa omaan tahtiini. Toivottavasti en enää kyseiseen typerykseen törmää. Onneksi hänellä ei ollut minkäänsortin valtuuksia tehdä mitään reseptilleni.


      • Anonyymi

        Kaikki tekee virheitä mutta kuka tekee niitä eniten? :)


    • VainostaTuttu

      Siitä mahdolliseti virheellisestä asiasta ei kuitenkaan saa mainita saataa kertaa. Oikeastaan syy jumahtaa tähän foorumiin on juuri odotellessa seuraavaa kertaa ja sitähän ei tarvitse odotella tuutistahan sitä mainostetaan joka päivä monta kertaa. Paluuta normaali elämään ei siis ole ja tekosyy toiminnalle se ettet nyt ole noudattanut lanttumaakarin ohjeita pistää pilleriä suuhun ja kouluttautua ja ja ja. Työllä et enää saavuta juuri mitään ja siinäpähän pilaat elämääsi kun nyt et pyörinyt osoitetussa seurassa ja nuoleskellut oikeita ihmisiä. ja tehnyt mitä tehtäväksi tarjottiin. Tekemisestähän tässä oli kyse mutta näin muutoin kun asioita tarkastelee lähempää niin kaikki omat asiat on edelleen täysin kunnossa ja hoidossa tavalla taikka toisella ollutkin koko ajan. Mitä sitä sitten pitäisi tehdä? Kuleksia ulkona huolettomasti vihellellen ja kerätä ostoskoriin vihennespata-aineksia vai...? TSitä siirtoa on turha odottaa. Tarkemmin ilmaistuna asia oli, ettei sinua mihinkään haluttukkaan ainakaan täysverisesti mukaan.

    • totuuseikelvannut

      Minulla on järkyttävä kokemus Psykietri käyttätymisestä Lahdessa meni lähetteellä Vanhusten Psykiariselle vastaanotolle Päijäthämeen keskus sairaalaan sanoi viimeikin pääsen juttelemaan ison titokoneen näytön takaa kuului minä en keskutele sanoinolen tullut keskustelemaan toisti minä en keskustele kyllä olin hämmästynyt hän jatkoi silnulla on ollut ainkin 10 aivoinfrattia sanoin ei kukaa ole maininnut tällaista hän halusi selvästi järkyttää minua ja kirja aivan perätöntä
      minusta hän mainosti itseeään suomen halvin psykiatri nyt mainosta ei enää löydy miten päks Lahti hoitaa meidän vanhusten tätä puolta hän yritti saada minut osastolle todella tökeää kun oli kysymys poikani kuolemassa jossa lääkäri teki todistettavasti tietoisen hoitovirheen kaikki asia paperit todistivan näin käyneen poikani ei saanuthoitoja vaan päks psykiatri teki lääkitykseen muutokset jotka johtivan poikani kuolemaan hän kuoli tukehtumalla ja henkilö ressussi puuteen takia kukaan ei ollut paikalla auttamassa kuoleman syyn tutkinta oli jätetty
      tekemättä sain paperin myöhemmin lriltä poikai oli tarkkailu osastolla lri soitti pääsettekö
      tulemaan kysyi kuinka on aikaa hän sanoi noin puoli tuntia lähdimme heti mutta poikani oli jo
      menehtynyt Valvira jätti tutkimatta paperi paljouden vuoksi vaikka oli asiapaperit hoidoista ja kuolemasta

    • Anonyymi

      Minulla oli hyvä psykiatri. Minusta on hyviä psykiatreja ja hyviä terapeutteja ja hoitajia. Psyykkisten ongelmien hoitohaasteita tutkitaan, yksi ajankohtainen kysymys on että mistä tiedetään millainen hoito sopii kenellekkin yksilölle. Väärä hoito ja väärä diagnoosi johtunee suurimmaksi osaksi väärinymmärryksistä, jos ihmiset eivät ole sopivia toisilleen väärinymmärryksiä tapahtuu. Kun tapahtuu väärinymmärrys - tapahtuu todennäköisemmin vääryys. Vääryys vaurioittaa ja vahingoittaa traumatisoitumista. Miten estää lisätraumatisoituminen ja annetaan ihmiselle siivet? Lapsikin kasvatetaan seisomaan omilla jaloillaan ja lentämään. Jos siivet leikataan, tylytetään ja kerrotaan että olet sairas ja huono, ei anneta seistä omilla jaloillaan ja hoitaa ongelma. Ongelman hoitaminen pitää tapahtua aina yhteisymmärryksessä. Eettisiin ohjeisiin kuuluu avustaa eteenpäin, jos itse ei pysty. Jos lupaa näin tehdä ensi kerralla kun tavataan, muttei ei tee sitä vaan vie vaan syvemmälle ja syvemmälle - hoidon vastuullisuus ja eettisyys eivät vastaa nyky-yhteiskunnan kriteereitä hyvästä hoidosta.

      Hoidon riskit on aina minimoitava ja arvioitava huolella. Riskit tulisi tehdä läpinäkyväksi ja osallistuttaa ihminen prosessiin, jotta riskien esilletullessa ihminen osaisi tunnistaa ne ja hakea apua vaihtaakseen hoito sopivampaan. Varsinkin ensikertalaisten arviointikyky lääkkeen toimivuudesta tai esimerkiksi terapeuttisen hoidon sopivuudesta on heikko ja hän haluaisi luottaa ammattilaisen kokemukseen.

      Toivon, että tähän keskusteluu

      • Anonyymi

        Et ymmärrä psykiatriasta paljoakaan.


    • Anonyymi

      Psykiatrit ja psykologit ovat tympeitä murhaajasetiä ja -tätejä, jotka seurauksista välittämättä touhuuvat jotain palkkansa eteen. 90%:sti heidän toimistaan on haittaa. No seuraus on, että heidän asiakkaansa kuolevat 15 vuotta muuta väestöä nuorempina. Mutta tämä ei heitä hetkauta, koska he voivat potilasraporttiinsa kirjoitella aivan mitä vain - yleensä jotain tyyliin psykiatri on kuin Isä Aurinkoinen, joka pelasti kaikki, koska kenelläkään muilla kuin psykiatreilla ei tätä ole oikeutta nähdä tai kritisoida.

    • Anonyymi

      sitä ihmettelen miten suurin osa ihmisistä on sen verran yksinkertaisia että voivat pitää tätä vuodesta toiseen hoitona?

    • Anonyymi

      huomannut sairaanhoitajista että meno rupeaa käymään pahemmaksi kun päästäni ei enää oikein löydy pahemmin vikaa, tuskailevat mitä nyt keksii... mitä nyt keksii,
      eikä tästä sairaudesta voi millään tavalla laittaaa toipuneineen papereita, ei sitten millään.

      • Anonyymi

        Hoito on sellaista että kun laitetaan lääkekoktail ja siihen tulee riippuvuus on mahdoton parantua. Harvalla on ensinnäkään tietoa ja voimia lopettaa ja kärsiä kauheita vieroitusoireita.

        Sairaanhoitajat kuten myös lääkärit ovat sokeita hoitojensa seurauksista, ei ihme että he tuskailevat mitä tuonkin potilaan kanssa pitäisi tehdä. Makuutetaan vaan viikko ja kuukausikaupalla sängyssä osastolla aamuin illoin pillerit naamaan ja yritetään antaa virikkeitä päivään. Eikä kotiuttaakaan voi kun ei ole mitään konkreettista syytä löytynyt parantumiseen. Eihän parantumista voikaan tapahtua niin kauan kun humelääkkeet vaikuttavat elimistössä. Sitten kun potilas on viikkojen päästä sopeutunut lääkkiesiin ja sairaalan hoitosysteemiin katsotaan että on tullut paremmaksi ja pääsee pois.

        Ihmisten yksinkertaisuudesta.
        Lääkkeillä on myös se ominaisuus että ne muuttavat ihmisen ajatusmaailmaa ja kun lääkäri saattaa sairausidentiteetin ihmiselle, sitä on aika suossa itsensä kanssa. Kyse on lääkäreiden työmenetelmien seurauksista ei ei ihmisen omasta tyhmyydestä.


    • Anonyymi

      sitä ihmettelen miksi suurimman osan ajasta höpötetään työelämästä, kuka yleensä pystyy työelämään jos on maksimiannokset psyykelääkkeitä?

    • Anonyymi

      Kaikki psykiatrit ja näitten kanssa työskentelevät ovat lapsenraiskaajakiduttajamurhaajia. Sen enempää niistä ei tarvitse tietää. Vältellä vain kuin maailmanloppua.

    • Anonyymi

      https://www.youtube.com/watch?v=SSB_IX560S4
      Tuo Yksi lensi yli käenpesän ja sen kuvailema hoitaja Ratched on edelleenkin hyvin ajankohtainen nykysuomen psykiatrian hoitohenkilökunnassakin.

      Kun potilas tekee itsemurhan psykiatrin takia tai muuten tulee mokattua pahasti, nämä suhtautuvat juuri samalla tavalla: mennään eteenpäin, ei ole mitään nähtävää. Jos potilas tekee virheen, näitä vainotaan vuosikausia ja seurataan maailman loppuun asti, että tekeekös saman virheen. Myöskin potilaisiin suhtautuminen kuin lapsena ja sadismi on yleistä niinkuin tällä hahmollakin. Ehkä tätä tapahtuu useastikin, jos toiselle ihmisele antaa ehdottoman vallan toiseen - sitä en tiedä.

    • Anonyymi

      sen olen huomannut että tässä järjestelmässä ei kannata olla todella moniongelmainen ja todella sairas henkisellä tasolla, joutuu sellaiseen kuntoutusmyllyyn ettei omaisetkaan sitä usko tai älyä millään tavalla.

      onneksi kuitenkin omaisten ansiosta rupean pikku hiljaa kuntoutumaan, en oikein juurikaan hoidon ansiosta, he tukevat minua todella paljon kaikin tavoin.

      he tukevat juuri sen verran kuin kykenevät.

      nyt on uusi lääke käytössä, mutta en viitsi puhua siitä kuitenkaan enempää tässä.

      aika.. todennäköisesti, joskus 3-4 vuoden päästä olen paljon paremmassa kunnossa onneksi, seuraava vuosi on jo tietyllä tavalla käänteentekevä, jos jaksan karsia heikkouksiani eli fyysisia vaivoja hoitaa julkisella, leikkaus, yms.

      nyt olen ottanut melkein 19 vuotta säännöllisesti lääkkeet, sinänsä hyvä että kuntoutuu pitkäkestoisesta psykoosista, nyt karsin ja hoidan tulevaisuudessa muita "heikkouksiani" ja antaa ajan hoitaa henkiset ongelmat paremmiksi.

    • Anonyymi

      Kohdallani on ollut moniakin tilanteita että anteeksipyyntö hoitavalta taholta olisi ollut paikallaan mutta eipä ole ikinä kuulunut.
      Kerran tosin törmäsin rehelliseen psykiatriin, kun keskusteltiin lääkkeistä niin pyysin häntä perustelemaan jonkin jutun ( en nyt tarkkaan muista mutta liittyi lääkkeisiin ), niin hän sanoi suoraan ettei pysty perustelemaan.
      Saman keskustelun yhteydessä kyseenalaistin myös jonkin lääkeasian ja kysyin että pystyykö joku ammatti-ihminen kertomaan... ( taas aukko muistissa ) ja hän vastasi että ei pysty.
      Jutusta on niin kauan etten muista sanatarkasti keskustelua mutta sen muistan että tämä lääkäri ei ihan kovasti minusta pitänyt koska sanoin suoraan omat mielipiteeni.
      Meinasin saada itseni hankalaan tilanteeseen, lääkäri olikin kirjoittanut käynnin jälkeen että kriteerit pakkohoitoon eivät täyty. Sillä hän myös uhkasi minua tapaamisen alkupuolella mutta jätti lauseen kesken. Asia tuli kyllä harvinaisen selväksi.
      Kaikenlaista sitä joutuu kokemaan kun haluaa pitää oman päänsä ja puhua suoraan mitä mieltä on itse.

    • Anonyymi

      Juuri näin. Mutta tarpeettomaan pakkohoitoon ja lääkitykseen voidaan puoliso määrätä toisen niin vaatiessa. Tämä kauhistuttaa minua. Ensin tavoitteena on lääkkeillä saada pää sekaisin, jonka jälkeen pakkohoitoon vain, siksi että puoliso, joka tätä vaatii tienaa ja maksaa psykiatrin palkkion!

      Huutava vääryys!

      Pahempaa kuin keskiajalla!

    • Anonyymi

      Tämä on nykypäivän huuhaa -psykiatriaa.
      Linnaan joka psykiatri.

    • Anonyymi

      Jumalan siunausta kaikille.

      Antakaa anteeksi itsellenne ja muille. Asioita ei silti tarvitse hyväksyä. Olkaa kiitollisia niistä asioista, jotka ovat hyvin.
      Rakasta lähimmäistä. Rakasta itseäsi.

      Siinä avaimia alkuun.

      Voimia!

      • Anonyymi

        Kiitos. Siunausta myös sinulle.


    • Anonyymi

      Se on varmaan psykiatrian raamatussakin. Diagnoosi tulee, jos psykiatriaa kritisoi. Minkäänlaisia statistiikkoja, miten psykiatria on kehittynyt taitavammaksi ajan myötä ei ole. Koska kuilu normaalien ihmisien ja psykiatrian potilaiden keskuudessa on vain suurentunut. Tämä näkyy mm. elinajanodotteessa, joka on yli vuosikymmen alhaisempi vähänkään enemmän diagnosoiduilla. Seuraava askel psykiatrialla on potilaan kokoaikainen valvominen tekniikan avulla, jolloin et koskaan pääse pakkohoidosta ja yksityisyyttä sinulla ei ole minuuttiakaan. Massamurhaajia nuo ovat. Enemmän kuolemia historiassa aiheuttaneet kuin holokausti. Ei ihme, että asioista ei haluta avoimesti puhua.

    • Anonyymi

      tekee virheitä, tekee juosten kustun arvion ihmisestä, lätkäsee jonkin leiman ja määrää jotain lääkkeitä kerran tai parin näkemisen jälkeen. täähän on hyvinvointivaltio ja tärkeää on että saadaan hommattua torkkupeitot päättäjille sekä leikattua sosiaahuollosta ja esim. opetuksesta

    • Anonyymi

      jotkut osaa myöntää jos osaavat kuunnella potilasta(silloin eivät yleensä tee kyllä virheitäkään. pitäisi osata myöntää. ihmisiä me kaikki ollaan

      • Anonyymi

        Mitäköhän tarkoitat että osaavat myöntää? Niin mitä osaavat myöntää?
        Tuohon on aika vaikea ottaa kantaa kun on hieman epäselvä lausahdus.
        Toki me kaikki ihmisiä ollaan, siitä ei pääse mihinkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitäköhän tarkoitat että osaavat myöntää? Niin mitä osaavat myöntää?
        Tuohon on aika vaikea ottaa kantaa kun on hieman epäselvä lausahdus.
        Toki me kaikki ihmisiä ollaan, siitä ei pääse mihinkään.

        Psykiatri teeskentelee olevansa ihminen, ja puhuu siis palturia kun väittää että toki me kaikki ihmisiä ollaan siitä ei pääse mihinkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatri teeskentelee olevansa ihminen, ja puhuu siis palturia kun väittää että toki me kaikki ihmisiä ollaan siitä ei pääse mihinkään.

        Tuo teeskentely on osittain aivan totta.
        Itse olen vuosien varrella tavannut useampia psykiatreja ja kyllä joukkoon on mahtunut oikeastikin ihan mukavia tyyppejä.

        Ihmisestä näkee, jos vähänkin osaa ns. lukea ihmistä, minkälainen hän on, oli sitten psykiatri tai kuka muu tahansa.
        Jotkut ihmiset ovat aika läpinäkyviä eli heistä nopeasti huomaa kuka ja mitä siellä taustalla ( kuoren alla ) on.

        Muutamia tosi hyviä kohtaamisia mulla on jopa jäänyt mieleen hyvällä koska ne ovat olleet näitä hyviä.
        Tosin ikävätkin tapaukset jäävät joskus vähän kummittelemaan.

        En millään tavalla puolustele tätä ammattikuntaa mutta en ala yleistämällä haukkuakaan.
        Me kaikki ollaan ihmisiä kuten on myös psykiatritkin ja siitä johtuen olemme kaikki erilaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo teeskentely on osittain aivan totta.
        Itse olen vuosien varrella tavannut useampia psykiatreja ja kyllä joukkoon on mahtunut oikeastikin ihan mukavia tyyppejä.

        Ihmisestä näkee, jos vähänkin osaa ns. lukea ihmistä, minkälainen hän on, oli sitten psykiatri tai kuka muu tahansa.
        Jotkut ihmiset ovat aika läpinäkyviä eli heistä nopeasti huomaa kuka ja mitä siellä taustalla ( kuoren alla ) on.

        Muutamia tosi hyviä kohtaamisia mulla on jopa jäänyt mieleen hyvällä koska ne ovat olleet näitä hyviä.
        Tosin ikävätkin tapaukset jäävät joskus vähän kummittelemaan.

        En millään tavalla puolustele tätä ammattikuntaa mutta en ala yleistämällä haukkuakaan.
        Me kaikki ollaan ihmisiä kuten on myös psykiatritkin ja siitä johtuen olemme kaikki erilaisia.

        "Itse olen vuosien varrella tavannut useampia psykiatreja ja kyllä joukkoon on mahtunut oikeastikin ihan mukavia tyyppejä..."

        Ketjun aloituksessa kysyttiin, ei sitä onko olemassa hyviä psykiatreja, tai psykiatreja jotka ovat mukavia tyyppejä, vaan kykenevätkö psykiatrit pyytämään anteeksi virheitään.

        Minäkin olen tavannut monta psykiatria, jotka ovat mukavia tyyppejä ja hyväntahtoisiakin. Silti en ole vielä tavannut yhtään, joka olisi pyytänyt anteeksi selkeitä virheitään, virheitä joista on ollut minulle paljon haittaa, ja ottanut niistä täyden vastuun. Se vaan on psykiatreille niin vaikeaa. Vastuunotto.

        On vaikea arvostaa ihmistä, joka on kiva ja hyvä, mutta täysin vastuuton.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Itse olen vuosien varrella tavannut useampia psykiatreja ja kyllä joukkoon on mahtunut oikeastikin ihan mukavia tyyppejä..."

        Ketjun aloituksessa kysyttiin, ei sitä onko olemassa hyviä psykiatreja, tai psykiatreja jotka ovat mukavia tyyppejä, vaan kykenevätkö psykiatrit pyytämään anteeksi virheitään.

        Minäkin olen tavannut monta psykiatria, jotka ovat mukavia tyyppejä ja hyväntahtoisiakin. Silti en ole vielä tavannut yhtään, joka olisi pyytänyt anteeksi selkeitä virheitään, virheitä joista on ollut minulle paljon haittaa, ja ottanut niistä täyden vastuun. Se vaan on psykiatreille niin vaikeaa. Vastuunotto.

        On vaikea arvostaa ihmistä, joka on kiva ja hyvä, mutta täysin vastuuton.

        Tarkoitinkin lähinnä noilla hyvillä kohtaamisilla etupäässä sellaisia psykiatreja jotka eivät kohdallani virheitä tehneet.
        Eivät kaikki ole virheitä tehneet. Itse en sitä pidä suurena virheenä että lääkkeitä aikoinaan määräsivät, itsehän ne ostin ja nielin, jopa enemmän kuin määrättiin.

        Lähinnä mun mielestä virheet ovat olleet kohteluun ja käytökseen liittyviä, kuinka on joskus alistettu ja nöyryytetty, sekä valehdeltu. Ja nämä tapahtuneet osastoilla, ei avohoidossa.

        Senkin aikoinaan ymmärsin täysin kun olin psykoosissa ja vaaraksi itselle ja muille niin pakkohoitoonhan siitä määrättiin.
        Ja pois pääsin kun vointi koheni, eli pakko ei jatkunut pidempään kuin oli tarvetta.

        Ja se kun sanotaan että ollaan kaikki ihmisiä niin tarkoittaa mun mielestä että kaikkia pitäisi myös kohdella ihmisinä, eli kunnioittaen ihmisarvoa.

        Psykiatrian puolen asiakkaasta/potilaasta ei kovin paljoa välitetä ihmisenä ja hänelle itselleen se on kaikkein raskain " taakka " kantaa. Muiden käytös on enemmänkin syyllistävää, että oma vikas, ja se jos mikä tuntuu pahalta etenkin silloin kun se tulee ammattilaisten suunnalta.

        Joskus osastoilla kohtelu on ollut sen verran alentavaa että on tuntunut että ihmisarvo on viety kokonaan. Eli todella ala-arvoista kohtelua, ja se on sitä mikä on mun mielestä virhe, eikä ne niitä ole koskaan anteeksi pyydelleet.

        Mutta en elä menneessä, ne ajat ovat taakse jääneet enkä niitä murehdi. Kuitenkin nyt on nyt, tätä päivää ei kannata pilata eilisellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo teeskentely on osittain aivan totta.
        Itse olen vuosien varrella tavannut useampia psykiatreja ja kyllä joukkoon on mahtunut oikeastikin ihan mukavia tyyppejä.

        Ihmisestä näkee, jos vähänkin osaa ns. lukea ihmistä, minkälainen hän on, oli sitten psykiatri tai kuka muu tahansa.
        Jotkut ihmiset ovat aika läpinäkyviä eli heistä nopeasti huomaa kuka ja mitä siellä taustalla ( kuoren alla ) on.

        Muutamia tosi hyviä kohtaamisia mulla on jopa jäänyt mieleen hyvällä koska ne ovat olleet näitä hyviä.
        Tosin ikävätkin tapaukset jäävät joskus vähän kummittelemaan.

        En millään tavalla puolustele tätä ammattikuntaa mutta en ala yleistämällä haukkuakaan.
        Me kaikki ollaan ihmisiä kuten on myös psykiatritkin ja siitä johtuen olemme kaikki erilaisia.

        Minusta näkee heti, että olen ihmisenä läpimätäpassska ja terapian tarpeessa. Varmaan tästä johtuu se, että yksikään psykiatri ei eväänsäkään heilauttanut auttaakseen minua, vaan he katsoivat vaan vierestä, kun heidän kollegansa teki vääryyksiä minulle.

        Minä en osaa vieläkään erottaa pahaa hyvästä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitinkin lähinnä noilla hyvillä kohtaamisilla etupäässä sellaisia psykiatreja jotka eivät kohdallani virheitä tehneet.
        Eivät kaikki ole virheitä tehneet. Itse en sitä pidä suurena virheenä että lääkkeitä aikoinaan määräsivät, itsehän ne ostin ja nielin, jopa enemmän kuin määrättiin.

        Lähinnä mun mielestä virheet ovat olleet kohteluun ja käytökseen liittyviä, kuinka on joskus alistettu ja nöyryytetty, sekä valehdeltu. Ja nämä tapahtuneet osastoilla, ei avohoidossa.

        Senkin aikoinaan ymmärsin täysin kun olin psykoosissa ja vaaraksi itselle ja muille niin pakkohoitoonhan siitä määrättiin.
        Ja pois pääsin kun vointi koheni, eli pakko ei jatkunut pidempään kuin oli tarvetta.

        Ja se kun sanotaan että ollaan kaikki ihmisiä niin tarkoittaa mun mielestä että kaikkia pitäisi myös kohdella ihmisinä, eli kunnioittaen ihmisarvoa.

        Psykiatrian puolen asiakkaasta/potilaasta ei kovin paljoa välitetä ihmisenä ja hänelle itselleen se on kaikkein raskain " taakka " kantaa. Muiden käytös on enemmänkin syyllistävää, että oma vikas, ja se jos mikä tuntuu pahalta etenkin silloin kun se tulee ammattilaisten suunnalta.

        Joskus osastoilla kohtelu on ollut sen verran alentavaa että on tuntunut että ihmisarvo on viety kokonaan. Eli todella ala-arvoista kohtelua, ja se on sitä mikä on mun mielestä virhe, eikä ne niitä ole koskaan anteeksi pyydelleet.

        Mutta en elä menneessä, ne ajat ovat taakse jääneet enkä niitä murehdi. Kuitenkin nyt on nyt, tätä päivää ei kannata pilata eilisellä.

        Olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan, ja hyvä, että nyt olet voinut jättää ne asiat taakse :) edell.


    • Anonyymi

      Psykiatrit eivät myönnä virheitään käytännössä koskaan, tämä on oma kokemukseni. Sitävastoin silloin kun halutaan olla inhimillisempiä ja ehkä aikaansaada jotain hyvääkin potilaalle, ja myös, kun ehkä sisimmässä oivalletaan että on tullut tehtyä jossain vaiheessa joku virheentapainen, pyritään tämä korvaamaan ns. "kiltteydellä". Siis yleisellä, mutta hyvin epämääräisellä ystävällisyydellä ja hyväntahtoisella puheella. Voidaan joskus jopa vähän levitellä käsiäkin, sekä konkreettisesti että kuvaannollisesti, kun potilas ottaa puheeksi psykiatrian hoitokeinojen epäonnistumiset. Mutta anteeksi ei pyydetä, tietenkään.

      Unelmahomma, psykiatrin työ. Ei koskaan tapahdu todellisia virheitä. Koska todellisuushan on aina psykiatrien itsensä määriteltävissä. Sen voi korjata jälkikäteen.:)

      • Anonyymi

        Ja useimmat potilaat ovat hyvin tyytyväisiä tähän "kiltteyteen" psykiatrin ( ja muiden vastaavien mt-eksperttien) taholta. Se on kuitenkin niin harvinaista. Että otetaan vastaan ihmisenä, vaivaudutaan vähän kuuntelemaan, ja se käsien levittely etenkin, se on niin suuri myönnytys psykiatrin taholta että potilas on ihan hämääntynyt. Ei osaa odottaa enempää. Ja tukholmansyndrooman oireet saavat vauhtia: olen melkein pahoillani psykiatrin puolesta! Kun hän on näin hankalassa asemassa, tehtyään pikku mokan (lue: tuhottuaan elämäni lääkehuumeilla ja diagnooseilla...) Äkkiä lohduttelemaan psykiatria. Ettei minun takiani pilaa päiväänsä.


    • Anonyymi

      Minä olen sitä mieltä että kun tähän maahan ja maailmaan syntyy niin ne psykiatrit huomaa neljäkymmentä vuotta myöhemmin että onkin vaurioitunut synnytyksessä onhan se toki toisen kertomaa mutta kun vielä pieraset väärässä paikassa niin saat hullun paperit eikä ikinä sellasta ihmettä tapahdu että he olisivat väärässä.

      • Anonyymi

        Onkohan kukaan niin hullu että menis oikeuteen hakemaan kumousta päätökseen jossa joutuis maksamaan sairaueläkkeensä esim. takaisin vai oikeinko ne maksais oikeuskulut ja korvaukset ehkä jossain toisessa maassa mutta ei Suomessa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkohan kukaan niin hullu että menis oikeuteen hakemaan kumousta päätökseen jossa joutuis maksamaan sairaueläkkeensä esim. takaisin vai oikeinko ne maksais oikeuskulut ja korvaukset ehkä jossain toisessa maassa mutta ei Suomessa

        Potilaiden ei tarvitse maksaa psykiatrien tekemien virheiden seurauksena syntyneiden ratkaisujen purusta tai oikaisemisesta. Kysy lisää potilasasiamieheltäsi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkohan kukaan niin hullu että menis oikeuteen hakemaan kumousta päätökseen jossa joutuis maksamaan sairaueläkkeensä esim. takaisin vai oikeinko ne maksais oikeuskulut ja korvaukset ehkä jossain toisessa maassa mutta ei Suomessa

        Toivottavasti psykiatri ei ole niin hullu että pelottelee tuollaisilla uhkailuvalheilla potilaat perumaan psykiatrin toimintaa koskevat kantelut. Potilaiden pelottelu uhkailemalla hiljaiseksi on vakava asia. Kuten aiemmassa todettu, toivotaan että hullumpikin psykiatri saa oikeaa tietoa vastaanottopaikkansa potilasasiamieheltä.


    • Anonyymi

      Miten psykiatrin olisi edes mahdollista tehdä virhe kun diagnoositkin ovat vain mielipiteitä, psykiatrinen diagnoosi ei käytännössä voi olla sen enempää oikea kuin vääräkään.

      • Anonyymi

        Sitäkin sanotaan virheeksi jos psykiatri sattuu määräämään väärää lääkettä joka ei ihmiselle sovi ja hän siitä vaikka sairastuu.

        Itsellenikin kävi aikoinaan niin että sain kahta eri masennuslääkettä samanaikaisesti käytettäväksi ja aloin pikkuhiljaa ajan myötä sairastella outoja flunssia.
        Kesti puolisen vuotta ennenkuin tilanne eskaloitui niin pahaksi että tuli kiire päivystykseen ja tilanne oli jo vakava.
        Eivät lääkkeet oikein sopineetkaan yhteen.

        Sattuipa lääkkeet määrännyt psykiatri olemaan samaisessa sairaalassa päivystämässä ja hän oli ilmeisesti ollut aika hädissään koska oli kuulemma käynyt katsomassa vointiani yön aikana vajaa puolen tunnin välein.

        Että tällaiset ovat tapauksia joita voi myös virheeksi kutsua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitäkin sanotaan virheeksi jos psykiatri sattuu määräämään väärää lääkettä joka ei ihmiselle sovi ja hän siitä vaikka sairastuu.

        Itsellenikin kävi aikoinaan niin että sain kahta eri masennuslääkettä samanaikaisesti käytettäväksi ja aloin pikkuhiljaa ajan myötä sairastella outoja flunssia.
        Kesti puolisen vuotta ennenkuin tilanne eskaloitui niin pahaksi että tuli kiire päivystykseen ja tilanne oli jo vakava.
        Eivät lääkkeet oikein sopineetkaan yhteen.

        Sattuipa lääkkeet määrännyt psykiatri olemaan samaisessa sairaalassa päivystämässä ja hän oli ilmeisesti ollut aika hädissään koska oli kuulemma käynyt katsomassa vointiani yön aikana vajaa puolen tunnin välein.

        Että tällaiset ovat tapauksia joita voi myös virheeksi kutsua.

        Lääkärithän eivät pääsääntöisesti ole vastuussa määräämiensä lääkkeiden haitoista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärithän eivät pääsääntöisesti ole vastuussa määräämiensä lääkkeiden haitoista.

        Lääkärien pitää tietää vähintään mitkä lääkkeet sopivat yhteen ja mitkä ei.

        Psyykenlääkkeet ovat huumeita, ja huumeet eivät "sovi" kenellekään. En tuomitse, jos joku saa hetken helpotusta päihteestä tai huumeesta. Elämä on joskus niin raskasta, että on inhimillistä koettaa lieventää sitä kaikin keinoin, myös epäterveellisin. Mutta riskit pitää tietää. Eikä pitäisi suositella kenellekään huumeiden käyttöä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärithän eivät pääsääntöisesti ole vastuussa määräämiensä lääkkeiden haitoista.

        Eivät varmaan vastuussa pääsääntöisesti olekaan mutta jos potilaalta todistettavasti lääkityksestä johtuen sattuisi lähtemään henki niin aika moni lääkäri, oli sitten psykiatri tai ei, kokisi varmaankin jonkinlaisia omantunnon tuskia.

        Minä kirjoitin siitä kun päivystävä psykiatri oli käynyt yhtenään katsomassa tilaani päivystyksessä. Tuskin hän olisi siellä edestakaisin rampannut jos ei olisi yhtään välittänyt toimiensa seurauksista.


    • Anonyymi

      Hell no. Tsykiatri ei tee virheitä...

      • Anonyymi

        virheet voisivat vähetä, jos kaikenlaiset saarenmiestsykiatrit malttaisivat paneutua vaikkapa arvostetun tutkijan ja luotettavan mielenterveystiedon jakajan, thl:ssä työskentelevän partosen tutkimuksiin. tutkimustiedolla lisääntyisi saarenmiestsykiatrienkin tieto ja ymmärrys erilaisten oireiden syistä ja seurauksista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        virheet voisivat vähetä, jos kaikenlaiset saarenmiestsykiatrit malttaisivat paneutua vaikkapa arvostetun tutkijan ja luotettavan mielenterveystiedon jakajan, thl:ssä työskentelevän partosen tutkimuksiin. tutkimustiedolla lisääntyisi saarenmiestsykiatrienkin tieto ja ymmärrys erilaisten oireiden syistä ja seurauksista.

        Psykiatrian Tutkimussäätiön mielenterveyspalkinto on myönnetty tutkimusprofessori Timo Partoselle. Palkinnon perusteluissa korostetaan Partosen mittavaa uraa lääkärinä, opettajana, tutkijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. *Lääkärilehti, Ajankohtaista, 13.8.2020


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrian Tutkimussäätiön mielenterveyspalkinto on myönnetty tutkimusprofessori Timo Partoselle. Palkinnon perusteluissa korostetaan Partosen mittavaa uraa lääkärinä, opettajana, tutkijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. *Lääkärilehti, Ajankohtaista, 13.8.2020

        Niin ne kovasti kyllä tutkivat mutta mitään muutoksia ei ikinä saada aikaiseksi.
        Taitavat nekin tutkimusrahat mennä hukkaan kun luulisi että tutkimukset paljastaisivat juuri esim. epäkohtia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin ne kovasti kyllä tutkivat mutta mitään muutoksia ei ikinä saada aikaiseksi.
        Taitavat nekin tutkimusrahat mennä hukkaan kun luulisi että tutkimukset paljastaisivat juuri esim. epäkohtia.

        Psykiatri hoitaa potilaan masennusta ja määrää tälle masennuslääkityksen, joka aiheuttaa potilaalle haittoja, mutta psykiatri ei osaa eikä halua tunnistaa lääkehaittoja. Lopulta haitallisen masennuslääkityksen purun jälkeen potilaalle jää masennuksen lääkitysten haittana pitkäkestoinen unettomuus, joka kroonistuu vakavilla seurauksilla. Näissä tilanteissa potilas ei saa terveydenhuollosta mitään hoitoa, joka tehoaa eikä aiheuta uusia haittoja. Maksukykyiset voivat hyvässä lykyssä saada apua, mutta harva masennukseensa haitallista hoitoa pitkäkestoisesti saanut ihminen on enää maksukykyinen. Eikä psykiatriassa ole käytäntöä, jossa potilaalle korvattaisiin psykiatrin antaman masennushoidon aiheuttamien terveyshaittojen korjaaminen. Eihän psykiatrit edes tunnista antamiensa hoitojen haittoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatri hoitaa potilaan masennusta ja määrää tälle masennuslääkityksen, joka aiheuttaa potilaalle haittoja, mutta psykiatri ei osaa eikä halua tunnistaa lääkehaittoja. Lopulta haitallisen masennuslääkityksen purun jälkeen potilaalle jää masennuksen lääkitysten haittana pitkäkestoinen unettomuus, joka kroonistuu vakavilla seurauksilla. Näissä tilanteissa potilas ei saa terveydenhuollosta mitään hoitoa, joka tehoaa eikä aiheuta uusia haittoja. Maksukykyiset voivat hyvässä lykyssä saada apua, mutta harva masennukseensa haitallista hoitoa pitkäkestoisesti saanut ihminen on enää maksukykyinen. Eikä psykiatriassa ole käytäntöä, jossa potilaalle korvattaisiin psykiatrin antaman masennushoidon aiheuttamien terveyshaittojen korjaaminen. Eihän psykiatrit edes tunnista antamiensa hoitojen haittoja.

        Näinhän se on.

        Yhteiskunnassa on mielenterveyden suhteen selkeästi kahden kerroksen väkeä. Maksukykyiset, jotka voivat hoitaa stressinsä ja psyykkisen kärsimyksensä jo ennaltaehkäisevästi yksityissektorin keskusteluavulla ja terapialla. He eivät koskaan saa leimaavaa diagnoosia, ja heidän elämänsä säilyy heidän yksityisasianaan, koska Omakannassa voi tehdä yksityisten lääkäriasemien kohdalle kieltoja, niin etteivät terapeutin kirjaukset näy muualle. Julkisella sektorilla tämä ei ole mahdollista, vaan stigma leviää Kannan kautta koko terveydenhuoltoon.

        Maksukyvyttömät (lue: normaalituloiset ja köyhät) joutuvat hoitamaan psyykeään julkisen sektorin hoidoilla, jotka ovat lähes poikkeuksetta itsemääräämistä loukkaavia ja usein vahingollisiakin, etenkin lääkehoidon osalta. Pätevää terapiaa ei julkiselta sektorilta voi saada muuten kuin jos saa sitä kautta lähetteen Kelan kuntoutusterapiaan tai sairaanhoidon ostopalveluna yksityiseltä. Nämä kaksi väylää ovat lain mukaan tarkoitettu kaikille kansalaisille, mutta julkinen sairaanhoitopiiri toimii niiden suhteen lähetteitä panttaavana "portinvartijana." Terapiaan haluavia ihmisiä kiusataan erilaisilla yksityisyyttä loukkaavilla soveltuvuusarvioilla ennen kuin heille myönnetään lähete, ja moni ei pääse koskaan niin pitkälle, koska psyk.polien heikolla ammattitaidolla varustetut peruspsykiatrit arvioivat jo käyttelyssä, itse muodostamallaan pärstäkertoimella, että osa potilaista ei hyödy terapiasta. Lopputuloksena maksukyvyttömälle kansalaiselle on julkiselta sektorilta usein lievimmillään turhautuminen, pahimmillaan lopuniän psyykkis-fyysiset haitat, stigmatisoituminen ja hoitokierre.

        Julkisen sektorin psykiatrinen hoito johtaa näin usein kansalaisen sosiaalisen statuksen laskuun. Yksityisiä mielenterveyspalveluja ostanut hyvätuloinen sen sijaan porskuttaa eteenpäin entistä ehompana, työkykyisempänä ja sen myötä - varakkaampana.

        Vastaava kahden kerroksen jako on näkynyt aina mielen ongelmiin tarjolla olevissa hoidoissa. Vuosisata sitten oli esimerkiksi tyylikkäitä "hermoparantoloita" varakkaalle väelle, joissa he voivat leputella raajojaan miellyttävissä kylvyissä ja keskustella halutessaan ymmärtäväisen lääkärin kanssa "rasituksistaan." Köyhä kansa ja työväki kun tuli hulluksi, heidät kiikutettiin samantien hourulaan, jossa he tuskin saivat edes ruokaa, jossa hoitona oli julmia konsteja alkaen tarkoituksellisesta säikäyttämisestä esimerkiksi maakuoppaan pudottamalla (totta, se muka paransi) seinään kahlitsemiseen. Stigmatisointi toteutui silloin samalla tavalla kuin nykyäänkin, erotellen varallisuuden mukaan. Rikkaat eivät koskaan saaneet hullunleimaa "hermolepojensa" vuoksi, köyhät saivat sen heti ja se ratkaisi heidän loppuelämänsä.

        Psykiatrian historiaan voi tutustua esimerkiksi Petteri Pietikäisen Hulluuden historia -kirjasta.


      • Anonyymi

        Minna Canthin pienoisromaanissa Köyhää kansaa kuvataan, kuinka köyhyydestä ja nälästä kärsinyt perheenäiti Mari Holpainen menettää järkensä jatkuvasta surusta ja huolesta, ja joutuu lopulta hullujenhuoneelle. Kirja on luettavissa netissä kahdessa linkissä:

        https://fi.wikisource.org/wiki/Köyhää_kansaa:_I_luku

        https://fi.wikisource.org/wiki/Köyhää_kansaa:_II_luku


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minna Canthin pienoisromaanissa Köyhää kansaa kuvataan, kuinka köyhyydestä ja nälästä kärsinyt perheenäiti Mari Holpainen menettää järkensä jatkuvasta surusta ja huolesta, ja joutuu lopulta hullujenhuoneelle. Kirja on luettavissa netissä kahdessa linkissä:

        https://fi.wikisource.org/wiki/Köyhää_kansaa:_I_luku

        https://fi.wikisource.org/wiki/Köyhää_kansaa:_II_luku

        Linkit eivät näköjään toimi, mutta tekstit löytyvät kun kopioi rivin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näinhän se on.

        Yhteiskunnassa on mielenterveyden suhteen selkeästi kahden kerroksen väkeä. Maksukykyiset, jotka voivat hoitaa stressinsä ja psyykkisen kärsimyksensä jo ennaltaehkäisevästi yksityissektorin keskusteluavulla ja terapialla. He eivät koskaan saa leimaavaa diagnoosia, ja heidän elämänsä säilyy heidän yksityisasianaan, koska Omakannassa voi tehdä yksityisten lääkäriasemien kohdalle kieltoja, niin etteivät terapeutin kirjaukset näy muualle. Julkisella sektorilla tämä ei ole mahdollista, vaan stigma leviää Kannan kautta koko terveydenhuoltoon.

        Maksukyvyttömät (lue: normaalituloiset ja köyhät) joutuvat hoitamaan psyykeään julkisen sektorin hoidoilla, jotka ovat lähes poikkeuksetta itsemääräämistä loukkaavia ja usein vahingollisiakin, etenkin lääkehoidon osalta. Pätevää terapiaa ei julkiselta sektorilta voi saada muuten kuin jos saa sitä kautta lähetteen Kelan kuntoutusterapiaan tai sairaanhoidon ostopalveluna yksityiseltä. Nämä kaksi väylää ovat lain mukaan tarkoitettu kaikille kansalaisille, mutta julkinen sairaanhoitopiiri toimii niiden suhteen lähetteitä panttaavana "portinvartijana." Terapiaan haluavia ihmisiä kiusataan erilaisilla yksityisyyttä loukkaavilla soveltuvuusarvioilla ennen kuin heille myönnetään lähete, ja moni ei pääse koskaan niin pitkälle, koska psyk.polien heikolla ammattitaidolla varustetut peruspsykiatrit arvioivat jo käyttelyssä, itse muodostamallaan pärstäkertoimella, että osa potilaista ei hyödy terapiasta. Lopputuloksena maksukyvyttömälle kansalaiselle on julkiselta sektorilta usein lievimmillään turhautuminen, pahimmillaan lopuniän psyykkis-fyysiset haitat, stigmatisoituminen ja hoitokierre.

        Julkisen sektorin psykiatrinen hoito johtaa näin usein kansalaisen sosiaalisen statuksen laskuun. Yksityisiä mielenterveyspalveluja ostanut hyvätuloinen sen sijaan porskuttaa eteenpäin entistä ehompana, työkykyisempänä ja sen myötä - varakkaampana.

        Vastaava kahden kerroksen jako on näkynyt aina mielen ongelmiin tarjolla olevissa hoidoissa. Vuosisata sitten oli esimerkiksi tyylikkäitä "hermoparantoloita" varakkaalle väelle, joissa he voivat leputella raajojaan miellyttävissä kylvyissä ja keskustella halutessaan ymmärtäväisen lääkärin kanssa "rasituksistaan." Köyhä kansa ja työväki kun tuli hulluksi, heidät kiikutettiin samantien hourulaan, jossa he tuskin saivat edes ruokaa, jossa hoitona oli julmia konsteja alkaen tarkoituksellisesta säikäyttämisestä esimerkiksi maakuoppaan pudottamalla (totta, se muka paransi) seinään kahlitsemiseen. Stigmatisointi toteutui silloin samalla tavalla kuin nykyäänkin, erotellen varallisuuden mukaan. Rikkaat eivät koskaan saaneet hullunleimaa "hermolepojensa" vuoksi, köyhät saivat sen heti ja se ratkaisi heidän loppuelämänsä.

        Psykiatrian historiaan voi tutustua esimerkiksi Petteri Pietikäisen Hulluuden historia -kirjasta.

        Nostat esille tärkeitä pointteja. Nyt olisi tarpeellista, ja jo aikakin, että sairaanhoitopiirit, kunnat, Kela, THL, Valvira ja tiedetutkijat heräisivät ja kommentoisivat kirjoituksissaan konkreettisesti asioita, jotka liittyvät masennuspotilaiden arkitason ongelmiin sekä masennushoitojen vaikuttavuuteen ja tehottomuuteen.

        Viime vuosien aikana on viranomaisten tietoon tullut masennuksiin liittyvissä diagnosoinneissa, lääkityksissä ja psykoterapioissa niin paljon vakavia epäkohtia ja virheitä, että jo senkin takia on saatettu Kelassa ja sairaanhoitopiireissä "vetää liinoja kiinni" psykoterapioiden suhteen.

        Kun havaituista epäkohdista johtuen psykoterapiaan pääsy on muuttunut äkkiä entistäkin vaikeammaksi, niin tämä on aiheuttanut yksittäisten palveluntarjoajien keskuudessa hämmennystä ja kiukkuakin, koska he kokevat epäluottamuslauseeksi tarkentuneet laatuvaatimukset. Potilaissa samat tunteet ovat vieläkin voimakkaampia, koska kaikki eivät tiedä, että psykoterapiallekin on olemassa laatuvaatimukset, joita viranomaisten pitää valvoa. Kun ei tiedä ongelmien oikeasta syystä mitään, niin silloin ollaan milloin kenenkin antaman tiedon varassa.

        Nyt tarvittaisiin julkiseen keskusteluun selittävää, ajantasaista ja monitieteellistä tietoa siitä, mitkä kaikki asiat ovat menneet pieleen suomalaisessa masennushoidossa, mitä tällä hetkellä tiedetään epäonnistumisista ja onnistumisista, ja millaisia suunnitelmia on hahmotteilla, jotta masennuksen hoitoketju toimii hyvin, kuten esimerkiksi astman hoitoketju.

        Astman hoitoketju on mielestäni masennukselle sopivampi vertaus kuin syövän hoitoketju. Syövän hoitaminen vaatii aina erikoissairaanhoitoa. Astmaa taas on eri asteista kuten masennustakin. Siksi näissä sairauksissa ei pidä ohjata potilaita oikopäätä erikoissairaanhoitoonä vakavien sairauksien hoitoihin.

        Lääkefirmoille ja yksityisten psykoterapiapalvelujen tuottajille on ollut taloudellisesti kannattavaa olla mukana isoissa yhteiskunnallisissa hankkeissa ja tutkimuksissa, joissa masennuksesta maalataan niin vaikeaa sairautta, ettei kukaan selviä siitä ilman lääkefirmojen pillereitä ja psykoterapeuttien terapiapalveluja. Ohjat on annettu väärille tahoille.

        Nyt yhteiskunnan tulisi ottaa psykiatrien ja psykoterapeuttien vastuulta pois niiden asioiden hoitaminen, jotka kuuluvat yhteiskunnan hoitovastuulle.

        Masennuksessa on kyse terveyspulasta.

        Terveyttä ihmisille tehdään paljon enemmän muualla kuin itse terveydenhuollossa lääkäreiden ja terapeuttien vastaanotoilla.

        Jos tätä eivät vieläkään poliitikot, tutkijat ja terveydenhuollossa toimivat lääkärit ole havainneet ja ymmärtäneet, niin tästä masennuksen nykysuosta ei nousta ikinä. Koko Suomi uppoaa samaa tahtia kuin masentuneet ihmisetkin.

        Melkoisen erikoista on, että ihmiset tietävät hyvin, millaista hoitoa masennukseen "tarvitaan", mutta itse masennuksesta, sen moninaisuudesta ja vaiheikkuudesta, ihmiset tietävät kovin vähän. Miten tämmöinen tilanne on päässyt edes kehittymään, ja kenen etujen mukaista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linkit eivät näköjään toimi, mutta tekstit löytyvät kun kopioi rivin.

        Nykyään parempaa hoitoa saa Holopaisen sukupuolen edustajat. Äidit ja tytöt. Ovat haluttuja psykoterapiapotilaita helpompina käsiteltävinä ja nöyremmin hakevat terapioitakin. Meidän isät ja pojat on nykyisille terapioille hankalia tapauksia kun ei riitä maltti jatkuvaan jauhamiseen. Surun pitäminen sairautena on huuhaata. Sen terapiahoitoihin ei pidä rahoja laittaa niin kuin ollaan tekemässä. Nekin rahat kuuluu skitsofreniapotilaiden ihmismäisen hoidon järjestämiseen. Lainaan ajatusta mikä myöhemmässä on esitetty. Myös skitsofreniassa on kyse ihmisen terveyspulasta. Jos käsitin oikein on termissä kyse siitä, että skitsofreniaakin sairastavalle ihmiselle tuottaa terveyttä, jos hänellä on varaa tehdä asioita, jotka on hänelle merkityksellisiä ja tuo elämään rytmiä. On oltava mahdollisuus muokata omaa elämää, vaikuttaa omaan elämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nostat esille tärkeitä pointteja. Nyt olisi tarpeellista, ja jo aikakin, että sairaanhoitopiirit, kunnat, Kela, THL, Valvira ja tiedetutkijat heräisivät ja kommentoisivat kirjoituksissaan konkreettisesti asioita, jotka liittyvät masennuspotilaiden arkitason ongelmiin sekä masennushoitojen vaikuttavuuteen ja tehottomuuteen.

        Viime vuosien aikana on viranomaisten tietoon tullut masennuksiin liittyvissä diagnosoinneissa, lääkityksissä ja psykoterapioissa niin paljon vakavia epäkohtia ja virheitä, että jo senkin takia on saatettu Kelassa ja sairaanhoitopiireissä "vetää liinoja kiinni" psykoterapioiden suhteen.

        Kun havaituista epäkohdista johtuen psykoterapiaan pääsy on muuttunut äkkiä entistäkin vaikeammaksi, niin tämä on aiheuttanut yksittäisten palveluntarjoajien keskuudessa hämmennystä ja kiukkuakin, koska he kokevat epäluottamuslauseeksi tarkentuneet laatuvaatimukset. Potilaissa samat tunteet ovat vieläkin voimakkaampia, koska kaikki eivät tiedä, että psykoterapiallekin on olemassa laatuvaatimukset, joita viranomaisten pitää valvoa. Kun ei tiedä ongelmien oikeasta syystä mitään, niin silloin ollaan milloin kenenkin antaman tiedon varassa.

        Nyt tarvittaisiin julkiseen keskusteluun selittävää, ajantasaista ja monitieteellistä tietoa siitä, mitkä kaikki asiat ovat menneet pieleen suomalaisessa masennushoidossa, mitä tällä hetkellä tiedetään epäonnistumisista ja onnistumisista, ja millaisia suunnitelmia on hahmotteilla, jotta masennuksen hoitoketju toimii hyvin, kuten esimerkiksi astman hoitoketju.

        Astman hoitoketju on mielestäni masennukselle sopivampi vertaus kuin syövän hoitoketju. Syövän hoitaminen vaatii aina erikoissairaanhoitoa. Astmaa taas on eri asteista kuten masennustakin. Siksi näissä sairauksissa ei pidä ohjata potilaita oikopäätä erikoissairaanhoitoonä vakavien sairauksien hoitoihin.

        Lääkefirmoille ja yksityisten psykoterapiapalvelujen tuottajille on ollut taloudellisesti kannattavaa olla mukana isoissa yhteiskunnallisissa hankkeissa ja tutkimuksissa, joissa masennuksesta maalataan niin vaikeaa sairautta, ettei kukaan selviä siitä ilman lääkefirmojen pillereitä ja psykoterapeuttien terapiapalveluja. Ohjat on annettu väärille tahoille.

        Nyt yhteiskunnan tulisi ottaa psykiatrien ja psykoterapeuttien vastuulta pois niiden asioiden hoitaminen, jotka kuuluvat yhteiskunnan hoitovastuulle.

        Masennuksessa on kyse terveyspulasta.

        Terveyttä ihmisille tehdään paljon enemmän muualla kuin itse terveydenhuollossa lääkäreiden ja terapeuttien vastaanotoilla.

        Jos tätä eivät vieläkään poliitikot, tutkijat ja terveydenhuollossa toimivat lääkärit ole havainneet ja ymmärtäneet, niin tästä masennuksen nykysuosta ei nousta ikinä. Koko Suomi uppoaa samaa tahtia kuin masentuneet ihmisetkin.

        Melkoisen erikoista on, että ihmiset tietävät hyvin, millaista hoitoa masennukseen "tarvitaan", mutta itse masennuksesta, sen moninaisuudesta ja vaiheikkuudesta, ihmiset tietävät kovin vähän. Miten tämmöinen tilanne on päässyt edes kehittymään, ja kenen etujen mukaista?

        Tähän lisään vielä, että selvästikin psykiatriassa on myös sitä porukkaa, joka vaatii, että psykiatrisia hoitoja ja lääkkeitä on tutkittava tieteen hyväksymien sääntöjen mukaan. He vaativat, että psyk.hoitoja ei saisi ottaa käyttöön ellei hoitojen ja lääkkeiden haittoja ole selvitetty ja turvallisuutta varmistettu laadukkailla tieteellisillä tutkimuksilla. Selvästi tätä psykiatriporukkaa on. Ja siksi se aika lähestyy, kun kaikki vaikeimmistakin psyykkisistä oireista kärsivät potilaat tulevat saamaan hyvää ja oikeaa lääkinnällistäkin apua silloin kun he lääkehoitoa tarvitsevat.

        Kamalan vaikeaa on saada nopeasti aikaiseksi muutoksia parempaan mitä tulee psykiatristen sairauksien hoitoihin ja koko hoitoketjuremppaan. Pitää korjata niin monta asiaa samaan aikaan. Samaan aikaan pitää katsoa eteen ja taakse, ja huomioida myös kaikki sivuun viskatut epäkohdat, jottei mikään väärä käytäntö unohdu kapulaksi rattaisiin. Jos jotkut psykiatrit tuota korjaushommaa tekee ja vielä moniammatillisessa yhteistyössä. niin ei muuta kuin onnea yritykseen. Heippa kaikkile.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän lisään vielä, että selvästikin psykiatriassa on myös sitä porukkaa, joka vaatii, että psykiatrisia hoitoja ja lääkkeitä on tutkittava tieteen hyväksymien sääntöjen mukaan. He vaativat, että psyk.hoitoja ei saisi ottaa käyttöön ellei hoitojen ja lääkkeiden haittoja ole selvitetty ja turvallisuutta varmistettu laadukkailla tieteellisillä tutkimuksilla. Selvästi tätä psykiatriporukkaa on. Ja siksi se aika lähestyy, kun kaikki vaikeimmistakin psyykkisistä oireista kärsivät potilaat tulevat saamaan hyvää ja oikeaa lääkinnällistäkin apua silloin kun he lääkehoitoa tarvitsevat.

        Kamalan vaikeaa on saada nopeasti aikaiseksi muutoksia parempaan mitä tulee psykiatristen sairauksien hoitoihin ja koko hoitoketjuremppaan. Pitää korjata niin monta asiaa samaan aikaan. Samaan aikaan pitää katsoa eteen ja taakse, ja huomioida myös kaikki sivuun viskatut epäkohdat, jottei mikään väärä käytäntö unohdu kapulaksi rattaisiin. Jos jotkut psykiatrit tuota korjaushommaa tekee ja vielä moniammatillisessa yhteistyössä. niin ei muuta kuin onnea yritykseen. Heippa kaikkile.

        kaikkile -> kaikille


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän lisään vielä, että selvästikin psykiatriassa on myös sitä porukkaa, joka vaatii, että psykiatrisia hoitoja ja lääkkeitä on tutkittava tieteen hyväksymien sääntöjen mukaan. He vaativat, että psyk.hoitoja ei saisi ottaa käyttöön ellei hoitojen ja lääkkeiden haittoja ole selvitetty ja turvallisuutta varmistettu laadukkailla tieteellisillä tutkimuksilla. Selvästi tätä psykiatriporukkaa on. Ja siksi se aika lähestyy, kun kaikki vaikeimmistakin psyykkisistä oireista kärsivät potilaat tulevat saamaan hyvää ja oikeaa lääkinnällistäkin apua silloin kun he lääkehoitoa tarvitsevat.

        Kamalan vaikeaa on saada nopeasti aikaiseksi muutoksia parempaan mitä tulee psykiatristen sairauksien hoitoihin ja koko hoitoketjuremppaan. Pitää korjata niin monta asiaa samaan aikaan. Samaan aikaan pitää katsoa eteen ja taakse, ja huomioida myös kaikki sivuun viskatut epäkohdat, jottei mikään väärä käytäntö unohdu kapulaksi rattaisiin. Jos jotkut psykiatrit tuota korjaushommaa tekee ja vielä moniammatillisessa yhteistyössä. niin ei muuta kuin onnea yritykseen. Heippa kaikkile.

        En enää jaksa uskoa että mitään suurta muutosta tapahtuisi, ehkä joskus lähemmäs 50 vuoden kuluttua jos sittenkään.

        Olen 30 vuotta seurannut tätä psykiatrian touhua enkä ole koko sinä aikana huomannut mitään kummempaa muutosta.
        Lääkkeitä kirjoitetaan ehkä vielä herkemmin kuin ennen.
        Ainoa mihin olen kiinnittänyt huomiota niin enää ei ilmeisesti ihmisiä lääkitä aivan tokkuraan.
        Olen senkin kokenut aikoinaan, kävelin kahden sauvan kanssa ja siltikään en pystyssä pysynyt, oli niin vahva lääkitys.

        Lähes yhtä kauan, sen 30 vuotta, on jatkuvasti puhuttu kaikenlaisista muutoksista jne...
        Mutta enimmäkseen se on puheeksi jäänytkin.

        Luulisi ettei muutosten tekeminen olisi niin tajuttoman vaikeaa, ehkä kysymys on vaan resursseista ja rahasta, ja ilmeisesti suurelta osin tahdosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän lisään vielä, että selvästikin psykiatriassa on myös sitä porukkaa, joka vaatii, että psykiatrisia hoitoja ja lääkkeitä on tutkittava tieteen hyväksymien sääntöjen mukaan. He vaativat, että psyk.hoitoja ei saisi ottaa käyttöön ellei hoitojen ja lääkkeiden haittoja ole selvitetty ja turvallisuutta varmistettu laadukkailla tieteellisillä tutkimuksilla. Selvästi tätä psykiatriporukkaa on. Ja siksi se aika lähestyy, kun kaikki vaikeimmistakin psyykkisistä oireista kärsivät potilaat tulevat saamaan hyvää ja oikeaa lääkinnällistäkin apua silloin kun he lääkehoitoa tarvitsevat.

        Kamalan vaikeaa on saada nopeasti aikaiseksi muutoksia parempaan mitä tulee psykiatristen sairauksien hoitoihin ja koko hoitoketjuremppaan. Pitää korjata niin monta asiaa samaan aikaan. Samaan aikaan pitää katsoa eteen ja taakse, ja huomioida myös kaikki sivuun viskatut epäkohdat, jottei mikään väärä käytäntö unohdu kapulaksi rattaisiin. Jos jotkut psykiatrit tuota korjaushommaa tekee ja vielä moniammatillisessa yhteistyössä. niin ei muuta kuin onnea yritykseen. Heippa kaikkile.

        Psykiatriassa pyritään tekemään tunteista, ajatuksista ja käytöksestä sairauksia, niin kauan kuin psykiatria perustuu tähän mitään todellisia muutoksia ei tulla näkemään.Keroputaan avoimen dialogin malli on tuottanut parhaat tulokset ja siellä apu on psykososiaalista ja lääkkeitä ja diagnooseja vältetään,kun taas psykiatriassa diagnoosit ja lääkkeet ovat keskeisiä muiden seikkojen olessa toisijaisia.Jos myönnettäisiin että psykiatriset sairaudet eivät ole sairauksia ei tarvittaisi myöskään psykiatreja.


    • Anonyymi

      Joku tuollla ylempänä ketjussa väitti että M1 vain mikäli on olemassa itseen tai muihin kohdistuva esim fyysiseen vkivaltaan liittyvä uhka, tämä väite ei pidä paikkaansa vaan pakkohoitoon voi jotua ihan vaan syystä että lääkärin mielestä on olemassa riski saiaruden vakavasta pahenemisestä johtuen esim henkilön lääkevastaisuudesta tämän vuoksi pakkohoidossa onkin paljon täysin vaarattomia ja kittejä ihmisiä.

    Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      84
      3987
    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      35
      3011
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      99
      2243
    4. Onko jollakin navetassa kuolleita eläimiä

      Onko totta mitä facebookissa kirjoitetaan että jonkun navetassa olisi kuolleita eläimiä? Mitä on tapahtunut?
      Puolanka
      31
      1978
    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      27
      1791
    6. Hymysi saa tunteet

      Pintaan❤️ jos et tarkoita niin älä tee sitä
      Ikävä
      31
      1780
    7. Miksi olet riittämätön kaivatullesi?

      Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell
      Ikävä
      61
      1720
    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      27
      1547
    9. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      9
      1507
    10. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1491
    Aihe