Tunneaisti

Koska tunteet eivät toimi kuten aistit.

Unohdit muuten asentoaistin.

Ja älyntunteen, siinä tilanteessa mieli heittää psykopaattisesti naudanpyllyä. Useimmat eivät koskaan pääse irti siitä koukusta.

Meillä on viisi fyysistä aistia, ja kaksi virtuaalista aistia: tunteet ja ajatukset. Ajatukset voi myös simuloida kaikkia viittä fyysistä aistia mielikuvituksessa, tai vielä paremmin unissa.

Fyysiset aistit saavat tietoa fyysisestä ulkopuolisesta maailmasta, mutta virtuaaliset aistit ei saa mitään tietoa maailmasta, ne vain kierrättävät ja analysoivat tietoa jota on jo saatu fyysisten aistien kautta.

Mutta virtuaaliset aistit on kuitenkin aisteja, koska jos olisi henkilö jolla ei ole mitään viidestä aistista, hän voisi kuitenkin ajatella ja tuntea asioita psyykkisesti, jos hän on aikaisemmin elänyt viidellä aistilla, ja sillä tavalla saanut tietoa.

Koska se ei hikoile... öööh. Oikeasti hyvä kysymys mutta se kai johtuu siitä, ettei tieteellisiä papereita aiheesta ole montakaan (arvaus)?

Täsä olisi tietenkin rohkealle nuorelle psykologian tutkijalle mahdollisuus joko mennä
metsään tai avata uusi revoluutio alalla.
Freud meni metsään mutta hän kaivoi koko alan yksin käsin ylös maasta!

Entä sinä, uskallatko poiketa keskitieltä?

Entä aistiminen? Useinhan ihmiset sanovat aistivansa/aistineensa jotain, joka monesti pitää yhtä todellisuuden kanssa. Eittämättä aistimiseen liittyy kaikki 5 aistia mikä kombinaatio kulloinkin ja opittuun ja/tai kokemukseen perustuva reagointi eli sinänsä aistimisessa ei välttämättä ole mitään sinänsä meille vierasta. Onko näin vai liittyykö aistimiseen lisäksi jotain meille tuntematonta?

sanakirjasta; sense

aistia, vaistota, tuntea,
ounastella, aavistaa,
haistaa, tunne, järki
mielekkyys, kyky, tarkoitus,
lahja, vaisto , lahjakkuus, tolkku,
merkitys, taju, suunta, pyörimissuunta,
holtti, ymmärrys, tunto, tajunta, sisältö, aikomus

aika kattava paketti

Kyllä se pitäisi jo voida laskea aistiksi.
Se erottaa ihmiset muista lajeista, kuten toki moni muukin aivoihin liittyvä asia.

Mutta viisi aistiamme (tai oliko niitä kuusi?) eivät ole millään tavalla universaaleja.
On olemassa sokeita, kuuroja ja hajuaistittomia lajeja.

Tunneaisti on mielestäni luonteva meille ihmisille. Sen voi jopa mitata, kunhan
valitaan sopiva mittari. Alimpana ääripäänä ehkä psykopaatti, jonka aivokuvassa
ei havaita mitään eroa jos esitetään vaikkapa kuvasarja ruusuista kuolleeseen lapseen.

En tiedä mikä yläraja olisi, tai voisiko sellaista edes määritellä.
Miettikää te, kun psykologeja olette

Tunneaisti ja omatunto kuulostaa vähän samanlaisilta, sillä erotuksella että "aistiminen" vaikuttaa enemmän tunteisiin(psyykeeseen ja sieluun)) liittyvältä, ja (oma)tunto itseen ja(syvä) ajatteluun (henkeen) liittyvältä.
Nämä toimisi vuorovaikutuksessa keskenään.

Ehkä "mieli" olisi paras termi kuvaamaan tunneastia. Toimiessaan, se olisi varustettu hahmottamaan vaihtoehtoja (tutkimaan/valitsemaan) ja tukemaan persoonaa.