Kuhnin yleinen ajatus on, että tieteelliset formalismit, nk. paradigmat, uusiutuvat ja erityistieteessä syntyy nk. raivausvaihe, jolloin vanha formalismi korvautuu uudella, paremmalla formalismilla.
Mutta käykö tosiaan tieteessä näin? Esim. Einsteinin oppien sanotaan usein syrjäyttäneen Newtonin opit, mutta tosiasiassa nykyäänkin Newtonin opeilla on enemmän käytännön sovelluksia – siis käyttöarvoa – kuin Einsteinin perusajatuksilla.
Moderni sähkömagneettisten värähtelyjen teoria lienee vieläkin tarkin, toimiva yleisteoria, mutta klassista sähkömagneettisten värähtelyjen teoriaa käytetään valtavasti vieläkin sovelluksissa.
Tilastomatematiikka on viimeisen 100 vuoden aikana kehittynyt matematiikan osa-alueista eniten, ja tiedämme toki että tilastomatematiikassa on nykyään useita kilpailevia paradigmoja, joista mikään ei sinänsä ole toista parempi, kaikille löytyy sovelluksia nykyäänkin.
Käyttäytymistieteissä – kuten taloustieteissä ja psykologiassa – on nykyään useita kilpailevia koulukuntia, siis hienommin sanottuna useita erilaisia paradigmoja.
Mielestäni – se mitä ymmärrän tieteestä – Kuhnin ajatukset ovat liian mustavalkoisia kuvaamaan todellisuutta.
Mutta käykö tosiaan tieteessä näin? Esim. Einsteinin oppien sanotaan usein syrjäyttäneen Newtonin opit, mutta tosiasiassa nykyäänkin Newtonin opeilla on enemmän käytännön sovelluksia – siis käyttöarvoa – kuin Einsteinin perusajatuksilla.
Moderni sähkömagneettisten värähtelyjen teoria lienee vieläkin tarkin, toimiva yleisteoria, mutta klassista sähkömagneettisten värähtelyjen teoriaa käytetään valtavasti vieläkin sovelluksissa.
Tilastomatematiikka on viimeisen 100 vuoden aikana kehittynyt matematiikan osa-alueista eniten, ja tiedämme toki että tilastomatematiikassa on nykyään useita kilpailevia paradigmoja, joista mikään ei sinänsä ole toista parempi, kaikille löytyy sovelluksia nykyäänkin.
Käyttäytymistieteissä – kuten taloustieteissä ja psykologiassa – on nykyään useita kilpailevia koulukuntia, siis hienommin sanottuna useita erilaisia paradigmoja.
Mielestäni – se mitä ymmärrän tieteestä – Kuhnin ajatukset ovat liian mustavalkoisia kuvaamaan todellisuutta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se kuvaa hyvin tieteen historiaa, kuinka aluksi hyvät teoriat vievät tiedettä eteenpäin, mutta sitten muuttuvat tieteen edistystä kahlitseviksi. Kun mitä tahansa suurta keksintöä katsellaan, niin aluksi se on kohdannut vastarintaa ja vasta uusi sukupolvi on sitten omaksunut sen.
Jälkeenpäin tieteessä tätä ei enää huomaa, koska erityistieteissä ei lueta sen tieteen historiaa. Filosofiassa ja aatehistoriassa historia elää nykyajassakin.
Se, että vanhalle teorialle on edelleen käyttöä, selittyy siitä, että suppeammilla alueilla se edelleen pätee ja laskut ovat yksinkertaisempia. Aurinko nousee edelleen idästä ja laskee länteen, ja se tieto riittää hyvin päiväjärjestykseen, mutta siitä ei seuraa, että taivas on kupoli. Taivas voi yhtä hyvin olla kuusi tai tammi. Oikeasti siellä on tähtiä eri etäisyyksillä suurinpiirtein tyhjyydessä eikä se ole kupoli muuta kuin ajatusmallina.
Päiväjärjestykseen ei tarvita tietoa siitä että maa kiertää akselinsa ympäri ja että on miljardeja galakseja. Mutta avaruusmatkailuun ja maailmankuvaan tarvitaan. Sama on kaikessa tieteen aikaisempien ja nykyisten teorioiden asioissa. Ei ole tarkoitus olla mikään oppimestari, mutta ikäänkuin unohdat nämä vanhat asiat. Ja voihan silti olla että Kuhnin ajatuksia liioitellaankin.
Paradigma tällä hetkellä kärjistyy kosmologian kohdalla. Minusta kaikkien huuhaateoreetikkojen joukosta vielä lopulta kirkastuu taas joku teoria, joka murskaa nykyisen kosmologisen teorian. Niin hölmö se on filosofisesti vaikka sitä on pakko vielä väkinäisesti kannattaa.
”Kun mitä tahansa suurta keksintöä katsellaan, niin aluksi se on kohdannut vastarintaa ja vasta uusi sukupolvi on sitten omaksunut sen.”
Ei suinkaan. Esimerkiksi erityinen suhteellisuusteoria otettiin hyvin vastaan. Yleistä sunhteellisuus teoriaa sen sijaan epäiltiin kunnes useat sen ennustukset oli oikeasti havaittu (mustat aukot, ajan hidastuminen suuren massan lähellä).
”Jälkeenpäin tieteessä tätä ei enää huomaa, koska erityistieteissä ei lueta sen tieteen historiaa.”
Puhu vain itsetäsi! Ainakin meillä yliopistossa mallien yhteydessä esitettiin myös niiden historia. Samoin useat tutkijat lukevat kyllä,ihan tieteen historiaa. Minä luen parhaillaan yhtä kirjaa, joka käy läpi tieteen historiaa....
Ihan hyvä niin, mitä siitä sen kummemmin kiistelemään.
Eli heittelit taas muutaman olkiukon ohimennen?
Ohimennen sekin, että jotkut paradigmat ei millään vaihdu kuin valtavalla työllä ja pitkällä ajalla vaikka kaiken järjen mukaan jo pitäisi. Kummasti ne on usein kosmologian alalla.
Kirkko ei millään hyväksynyt aurinkokeskeistä mallia. Kauheet kidutukset ennen kuin se meni läpi.
Muiden tähtien planeettojen ihmiskunnat eivät vieläkän ole menneet läpi, vaikka se oli ennakkoluulottomalle filosofille selvä jo 1500- luvulla. Sitä vastustaa yhdessä filosofit, tiedeyhteisö ja kirkot. 500 vuotta eikä vaan paradigma vaihdu.
Ja aina on tiedetty että universumi on ääretön ( rajaton) ja ikuinen. 150 vuotta sitten tämä korvattiin idioottimaisella ajatuksella että se on joskus alkanut, kun kaavoista ja havainnoista näytti niin seuraavan. Nyt ei ole vieläkään saatu tätä paradigmaa kukistettua eivätkä filosofit kohdista siihen skeptisyyttään, kun kosmologia on eksakti luonnontiede.
Kosmologiassa on edelleen kaksi täysin varmasti täysin väärää paradigmaa, ettei muka olisi jo 500 vuotta sitten tiedetty riittävällä varmuudella että universumissa on muitakin ihmiskuntia, ja 150 vuotta on ajateltu että on tieteellistä ajatella että universumilla on alku. Ei sillä ole, maapallolla kyllä on, ja jokaisella tähdellä ja galaksilla, muttei universumilla kokonaisuutena, se on ikuinen, ilman alkua, ilman loppua, ilman muunlaista aikaa, ilman ulkopuolta. Ja se on aina tiedetty. Sitä paradigmaa on turha koskaan muuttaa. Sen ymmärrys kyllä lisääntyy, mitä se ikuisuus oikein on. Mistä tahansa hetkestä ja paikasta katsoen ikuisuudelle ja alulle tulee jonkinlainen raja- arvotyyppinen yhteinen tila. Mutta toisesta paikasta ja toisesta hetkestä toisella mittarilla katsottuna se tulee toiseen hetkeen. Lähestyy ikuisesti toista hetkeä kuin muualta katsottuna.
Todellisuus on monimutkaista ja siksi ajattelummekin tulee olla monimutkaista. Mutta ikuinen ja rajaton tämä universumimme on. Se on pallo, joka ei ole enää minkään pallon sisällä vaan on kaiken olemassaolevan tilan käsittävä pallo, ja se sisältää kaiken energian ja aineen ja voimat ja säteilyt, kaiken materian, kaikissa eri muodoissaan ja liikkeissään ja niiden määrä on vakio kun ulkopuolta ei ole eikä tyhjästä voi mitään syntyä. Ei ole mennyt läpi tieteellisessä yhteisössä eikä mene, ennenkuin keksitään matemaattis- fysikaalinen malli tästä ja todennetaan se havainnoilla. Siihen asti uskotaan näihin älyttömyyksiin irrationaalisesti.
Mun käsitykseni mukaan Paradigma = Lähestymistapa. Ja se on melko sumea ilmaisu. Joku voisi käsittää, että hypoteesi tai metodi on sama kuin paradigma.
Lukion historian opettaja esitti kauan sitten, että : Historia on aina epätäydellinen jonkun yksilön näkökulmasta tehty kertomus. His-story. Hänen tarinansa.
Combi maailmanhistoria neljä osaa esittää että koko historia perustuu kulkureittien käyttämiseen uusille alueille tunkeuduttaessa. Ja etenkin vesitiet ja vesireitit ja laivat ovat olleet avainasemassa kaiken historian kannalta.
Eräs tanskalainen historiankirja esittää, että Lähi-Idässä ei ollut tinaa ja sen vuoksi oli sotia paljon ja yrityksiä päästä pohjoiseen. Koska oli huutava pula tinasta ja kuparista.
Eräs Suomen tieteestä vastaava taho on esittänyt että fysiikan kaikki kaavat pitää asettaa uudelleen tutkittavaksi ja murtaa niiden koodi uusien ideoiden saamiseksi.
Onko jokin noista paradigma. Ovatko ne korvautuneet.
"Eräs Suomen tieteestä vastaava taho on esittänyt että fysiikan kaikki kaavat pitää asettaa uudelleen tutkittavaksi ja murtaa niiden koodi uusien ideoiden saamiseksi."
Ja mikähän sellainen taho mahtoi olla?
En minä sitä nyt enää muista. Voihan olla että olen väärin tuon asian käsittänyt tai muistanut.
Mutta aika kummalta minusta tuntuu jos nuo esittämäni hypoteesit kumoutuvat joillakin uusilla. En tosin tiedä onko niillä mitään tekemistä paradigma sanan kanssa. Taidan olla aika tietämätön ja vain oletan asioita.