Ajan olemuksesta - jälleen kerran

On tärkeää ymmärtää aika filosofisesti järkevällä tavalla. Tieteen käsitys ajasta on eri asia kuin filosofinen käsitys ajasta.

Universumi on ajaton kokonaisuus eli ikuinen, eikä filosofisesti "aika ei ole syntynyt aikojen alussa" maailmankaikkeudessa.

Aikakäsitys on alunperin syntynyt ihmisen päässä ja ihminen on sittemmin keksinyt kellon, jolla se voi objektiivisesti mitata ajan kulua.

Aika on siis filosofisesti psykologinen asia. Monen filosofin on vaikea hyväksyä, että aika olisi todellinen ulottuvuus universumissa, aika on vain tekninen apuväline, tarkemmin sanottuna mittayksikkö, jossa liike ilmaistaan. Mutta ilman aikakäsitettä emme tulisi toimeen. Se että jokin asia on ihmiselle välttämätöntä, ei tarkoita että se on filosofisesti todellista ulkomaailmassa (tässä tapauksessa maailmankaikkeudessa).

Pyydän aina miettimään, mitä meidän tuntemalle ajalle tapahtuisi, jos hävittäisimme kaikki kellot.

Filosofisesti aika on yhtä todellinen kuin raha. Rahakin on vain mittayksikkö, jossa hinta ilmaistaan.

Ja liike ja hinta ovat de facto asioita, joiden todellisuutta kukaan järkevä filosofi ei voi kiistää.

Mutta aika ...

Tämä on tietysti minun filosofinen tulkinta asiasta, enkä väitä tietäväni totuutta.