Mikä on typerintä mitä olette tehneet?

Sulan alumiinimetallin ja kuparioksidin sekoittaminen. Seurauksena rähähdys ja muutaman kuukauden sairasloma. Kädessä näkyy vieläkin arvet pahoista palovammoista. Muita läheltä-piti tilanteita on toki ollut, mutta ei ole sattunut mitään vahinkoa.

--Kaifas

Kouluaikana uutettiin teelehdistä kofeiinia alkoholilla. Uuttolaitteessa oli noin litra abs. alkoholia. Jätimme laitteen uuttamaan mennessämme koko luokka syömään. Syödessämme oli uuttolaiteessa oleva alkoholi ylikuumentunut ja koko satsi kiehahtanut laitteesta ulos. Koko luokka oli ylt'ympäriinsä teenlehdissä ja koulu haisi viinalta vielä seuraavana päivänäkin.

Kerran kaatui noin litra väkevää rikkihappoa pöydälle. No, ei se mitään mutta sitten eräs tyttö laittoi litimärän lattiarätin rikkihapon päälle. Rätti liikkui kuin elävä olento pitkin pöytää, savusi, rätisi ja paukkui. Luokka oli lopun päivää evakossa koska rikkihappohöyryn takia luokassa ei voinut olla.

Eräs tyttö teki kvalitatiivista analyysiä ja koeputkeen olisi pitänyt tulla sakka laimeata rikkihappoa lisättäessä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut joten hän kuumensi liuoksen. Kun sekään ei auttanut, lisäsi hän koeputkessa olevaan liuokseen väkevää rikkihappoa!!?? Kuului kova poksahdus ja sitten hirveetä kirkumistä. Onneksi opettaja laittoi työn silmät sekunnin murto-osassa huuhteluun. Näkö säilyi mutta silmissä oli pieniä veripurkautumia vielä pitkän aikaa.

Eräs kemisti kertoi että hänen opiskeluaikana eräs tyttö sai eetteripullon syttymään. Eetteripullon suu on tehty kapeaksi juuri sen takia että jos siihen tulee liekki se on helppo sammuttaa laittamalla vaikkapa peukalo päälle. Mutta mitä teki tyttö! IIIIK ja pullo äkkiä käsistä lattialle. No, arvatkaa mitä siitä seurasi...

Tässähän näitä lievemmästä päästä... En viitsi kertoa mitä tapahtui poikasena pommeja värkätessä...

Koulussa 'isot pojat' olivat nähneet kemianopettajan näyttävän, kuin pala kaliumia palaa ja sihisee vesialtaassa.

Saivat tästä loistavan älynväläyksen ja varastivat (oliko öljyssä säilytetyn, en muista) kaliumin kemian luokasta. Sitten oli ollut kovasti kivaa poikien vessassa heitellä kaliumpalasia vessanpönttöön, kunnes lopulta oli molskahtanut liian iso kimpale pyttyyn ja jäänyt pinnalle sihisemään. Pelästyessään savua ja liekkejä, pojat vetivät vessan.

Kaikki hyvinkö? No ei aivan, tasan kymmenen sekunnin kuluttua JOKA AINOA WC-pönttö koko koulussa tulvi yli pääviemäriputken revetessä liitoksistaan....

...kemian syventävissä töissä oli eräs synteesi, jonka ensimmäisessä vaiheessa lähtöainetta kuumennettiin kolvissa pystyjäähdyttäjän alla väkevän rikkihapon kanssa. Kuumennus oli tehtävä hyvin varovasti jotta tapahtuva reaktio pysyisi aisoissa. Noh, ekalla kerralla synteesini saanto jäi liian pieneksi joten pitkähkö työ oli tehtävä uudelleen. Lievän ketutuksen vallassa kuumensin kolvia vähän turhan voimakkaasti. Sitten huomasin että nyt alkaa tapahtua jotakin hallitsematonta ja sain viime hetkellä vetäistyä vetokaapin luukun alas. Samalla hetkellä kuului hemmetinmoinen pamaus ja pystyjäähdyttäjä sinkoutui kolvin päältä vetokaapin kattoon ja väkevä kuuma rikkihappo roiskui ympäri vetokaappia. Vieläkin hirvittää ajatus että miten olisi käynyt jos en olisi ehtinyt vetää vetokaapin luukkua kiinni äksidentin sattuessa... Maltti ja harkinta ovat valttia laboratoriotöissä :-)

T. Fil.tri

Lukion työkurssilla joskus tehtiin salmiakkia jos oikein muistan tai vastaavaa. Koeputkeen oli sitten varmaan laitettu suolahappoa ja ammoniakkia tai jotakin sinnepäin. Opettaja kehoitti sitten sitten "hieman" viemään koeputken nenän alle jotta huomaisi salmiakin hajun. No itse en ollut niin kaino kuin muut ja päätin reilusti HAISTAA mitä siellä oli. Hetkeksi vähän tuli pimeä olo ja tajunta pätki kun keuhko ja hengitysjärjestelmä veti linkkuun ja hieman tuntui ikävä polte nenäontelossa. Vähän oli sekava olo loppupäivän ajan.

Koulussa en turhan paljoa ole päässyt törttöilemään, opettajan valvonta ollut liiankin tarkkaa. Ehkä typerin koskaan tekemäni moka oli se kun jätin vahtinmattoman koeputkellisen jodispriitä kiehumaan huoneeseeni ja unohdin sen sinne kun painelin vessaan. Kuului hiton kova jysäys kuin olisi haulikolla ampunut, kun palasin huoneeseen ilmassa pöllysi jodia kaasumuodossa. Kaasupoltin tohotti vieläkin oikein iloisesti, vaikkakin koeputki ja liuokset lensivät seinille, siinä oli sitten kiva jynssääminen.

on sillä, säilytetäänkö syanidia kylmässä vai lämpimässä? Onko ollut kyseessä ehkä vetysyanidi?
Muuten, idioottimaisinta, mitä olen tehnyt, oli 220 V (silloin) verkkoon liitetyn kellon siirtäminen niin, että siitä ei syöttö taatusti katkea (kellossa oli akku varakäyntiä varten, joten koko operaatio olisi ollut aivan yksinkertainen, jos siitä ei olisi tehnyt liian vaikeata).
Nokkelana poikana kytkin liitäntäjohdon rinnalle toisen liitäntäjohdon, siis kellon sisälle liitäntäruuveihin. Ajattelin, että kunhan pistän pistokkeen oikein päin pistorasiaan, jonka tiesin olevan kytkettynä samaan vaiheeseen. Jossain vaiheessa epäilys hiipi mieleen, rupesin miettimään ja pyörittelemään pistoketta kädessäni
(huomaa: 220 V paljaissa navoissa).
Lopputuloksen saattaa arvata: kohtalainen hätkähdys ja melkoiset palorakkulat kämmenessä.

Jaah... kvalitatiivista analyysiä tehdessä ei oikein reaktio tuntunut lähtevän käyntiin ja niinpä reippaana poikana ajattelin lisätä keittelemääni putkeen hieman katalyyttiä.

Lastalta humpsahtikin sitten vahingossa melkein teelusikallinen. Ehdin ajatella: "Mitähän tuo aiheuttaa?" kun koeputki räjähti ja tajusin käsieni olevan kiehuvan väkevän suolahapon peitossa. Hätäsuihkuun. Pari viikkoa sen jälkeen käteni olivat kellervänvihreät ja niissä oli punaisia täpliä niissä kohdissa, joista nahka oli kesinyt. Baarissa suhtautuminen oli yleensä tyyliin "Ei kai toi tartu."

Yritin polttaa rikkiä. Ei oikein onnistunut. Kumarruin lähemmäksi ja vedin syvään henkeä puhaltaakseni. Ilmavirtaus muuttui ja vedin keuhkoni täyteen rikkisavua. Epämiellyttävin kemian kokemukseni by far. Muistuttaa lähinnä astmakohtausta.

Älykäs ystäväni väsäsi nokkelana poikana termiittiä.
Fe2O3(s) 2Al(s) -> Al2O3(s) 2Fe(l) ja keksi väsätä sytytyksen kaliumkloraatista ja rikistä. Sisällä siis tätä teki. No, valmiin tavaran vain tönäisi syrjään ja alkoi jotain muuta läträtä ja siinä kävi niin, että rikkihappoa läikähti systeemin päälle ja pöytä ei ollut enää entisensä, kaveri taisi kuitenkin säästää kätensä suhtkoht hyvin sillä mitään vakavempaa ei ole näille päiville säästynyt.

Itse en tätä taoahtumaa ollut todistamassa, sinänsä varmaan humoristista kun pöytään palaa reikä.

Kaikenlaista pientä on sattunut:

Viime keväänä sain idean täyttää tyhjennettyjä kananmunia vedyllä. Ideana olisi poksauttaa muna hajalle tulitikulla. Vetyä valmistin puolen litran erlenmeyerissä suolahaposta ja magnesiumnauhasta. Vedyn johdin munaan letkulla, jonka kärjessä oli pasteur-pipetti. Kun muna ei räjähtänyt, ajattelien, että tuleekohan vetyä ollenkaan, ja kokeilin liekkiä pipetin kärkeen. No, pullo räjähti ja sain hapot ja lasinsirpaleet naamalleni. Menin oitis vaatteet päällä suihkuun. Mitä nyt pari pientä haavaa tuli, mutta mittän ei muuten sattunut. Suojalasit oli tällä kertaa päässä, kun pari viikkoa sitten oli lääkäri porannut silmästäni raudanpalan pois (rälläkkä minä koheltaa). Tuska oli poran jäljiltä sellainen, etten halunnut enää mitään ylimääräistä silmään.

12-vuotiaana sekoitin pihalla suolahappoa ja sinkkijauhetta. Silloin en tiennyt, että siitä tulee vetykaasua. Kokeilin laittaa astiaan tulitikun. Niillä ainemäärillä vetyä tuli aikas paljon. Vety räjähti naamani edessä. Muita vahinkoja ei tullut, kun että korvissa soi pari päivää.

Lukioaikoina tein vetokaapissa termiittiä (luvalllisesti tunnilla). Vetokaappiin jäi ikuiset jäljet. Sytytyslangasta (KClO4 rikkijauhe) tuli niin kova katku, että luokka piti tyhjentää.

Näyttävin vetyräjäytys (tarkoituksellinen) oli se kun armeijassa räjäytimme ison sääpallon (täynnä vetyä) tulilangan avulla illalla pimeässä.

Rikkihappoa olen saanut silmään, kerran kokeilin lykätä rautahaarukan erään toimimattoman kontaktorin väliin ja sain 16A voimavirran sydämen läpi. 10-vuotiaana omatekoinen pommi räjähti käsissä. Kuuloni heikentyi sen johdosta. Fenolftaleiinipölyn takia olin kerran kovassa kuumeessa. Ammoniumkloridin syönnistä olen saanut hirveän mahakivun ja nenäverenvuotoja. Joskus perunaraaste-hiiva-sokeri-vesipullo (lasinen) räjähti omia aikojaan (yöllä. Kiva herätä pamahdukseen) vaatekkappiini sotkien kaikki vaatteet. Yliopiston labratunneilla on typpihapon takia menneet kalliit housut pilalle. Kerran joku kaatoi viemäriin peräjälkeen väkevää typpihappoa ja väkevää rikkihappoa. => koko labra oli täynnä ruskeita typen oksideja. Muuten: Butaanihapon haju (muistuttaa kissanpaskaa) tarttuu kivasti vaatteisiin...

en yleensä nyt ihan tuolla tavalla toheloi ainakaan skolessa, mutta tulella on kiva leikkiä. hah

mulla on himassa puolet puolentoista litran kokis-
pullosta bensiiniä. leikin stendarilla ja hiusvaahtopullolla sen bensapullon vieressä. "piirsin sillä vaahtopullolla lattialle jotainkuvioita ja sysytin kuvion alkupäästä palamaan. tulipa hienoja tulikuvioita. sitten kaadoin vahingossa heikosti suljetun bensapullon siihen viereen ja kahden metrin ala syttyi palamaan (ONNEKSI SE PULLO OLI JOTENKIN SULJETTU)
ja yritin sammuttaa sitä pyyhkeillä ja puhallusvoimalla. tuli sammui onneksi

Prosessia ajaessani laitoin kolonnin palautuskierron liian aikaisin päälle.Koko laboratorio oli glykolihöyryissään.Lisäksi kalvopumppu hajosi.ope siitä silittämään päätä.Että näin meillä prosessissa jatkuu taas ensi viikolla.

Tislatessa (en muista mitä) nousi tislauskolviin liian kova paine ja tislaus kolumni lensi kattoon ja meni siitä läpi, mukavahan sitä oli kiskoa irti.

Bromia tehdessä oli kolumnin liitoksessa vuoto ja koko huone piti jättää.

Tulin juuri luokkaan kun jonkun erlenmeyer pullosta alkoi tulemaan paksua mustan ruskeaa kaasua ja koko luokka evakuoitiin ja tottakai heti kun päästiin ulos kuului luokasta vielä räjähdys ja kirkas. Valo leimahti oven alta.

Miten suola NaCl neutraloidaan siirapista?

Kun tätä lukee, niin ryhtyy ihmettelemään, valitaanko kemiaa opiskelemaan yleensä ainoatakaan täysipäistä tai edes kohtuullisella harkintakyvyllä varustettua.