Nyt on aika aloittaa jälleen uusi ketju, viimesimmässä jo melkein 100 vastausta. Heti alkuun hyvät uutiset, sain kämpän omalla pihalla! En uhkaa joutua enää kodittomaksi. :)
Päätös jonka tein tänään: Rupean elämään normaalisti, ajattelemaan asioita positiivisesti ja voimaan hyvin! Koska positiivisuus vetää puoleensa hyviä asioita ja ihmisiä.
Jokainen 9.10 syntynyt ei ole väkivaltainen, aina 9.10 syntyneen ja minun ihmissuhde ei tarvitse epäonnistua. Se että esim. John Lennon oli tosi väkivaltainen johtui hänen rankasta lapsuudestaan ja holtittomasta päihteiden käytöstä. Luota että elämä kuljettaa oikeaan suuntaan, kuuntele sydäntäsi, tee päätökset 50% järjellä ja 50% tunteilla sekä vaistolla niin näin ollen tulen tod. näköisesti elämässä tekemään ne oikeat ja parhaimmat ratkaisut. Päästä turhista peloista irti, ne ei suojele sinua... päinvastoin, ne tuhoaa ihmisen sisältä päin, syö sisimpää pala kerrallaan. Luota siihen jos elämä/kohtalo tuo vielä 9.10 syntyneen ystäväkseni tai seurustelukumppaniksi niin hänen kuuluukin olla mun elämässä ja on hyväksi minulle. 9.10 syntynyt on mulle villikortti. Sitten on tiettyjä muina päivinä syntyneitä joiden kanssa en ihmissuhdetta edes harkitse koska huonoja kokemuksia. Uskon siis jonkin verran horoskooppeihin ja niistä laadittuihin persoonallisuuskuvauksiin.
Kukaan ei tapa tai murhaa minua. Ei puukota silmään, eikä kadulla yhtäkkiä. Enkä tule saamaan aivoverenvuotoa tai mitään sellaista aivovammaa joka ei parantuisi. Minä tulen saamaan terveyteni takaisin ja mun täytyy unohtaa ja päästä yli kaikista niistä ikävistä asioista joita on tapahtunut menneisyydessä. En elä enää menneisyydessä vaan tässä hetkessä. Kaikki mikä on ihmiselle mahdotonta, on jumalalle mahdollista! Ei ole naiivia luottaa että elämä ohjaa oikeaan suuntaan, vaan ainut oikea tapa elää. Kovalla tahdonvoimalla on saavutettu myös upeita asioita.
Parisuhteessa tai muissakaan ihmissuhteissa en tule hyväksymään enää minkäänlaista väkivaltaa. Tunnistan nykyään paremmin henkisen väkivallan johtuen aiemmista ihmissuhteista. Yksikin lyönti niin se on ero tai ainakin terapia ehtona suhteen jatkumiselle, jos terapeutti näkee että terapiasta on hyötyä parisuhteellemme ja miehen väkivaltaisuudelle. Osoitus mustasukkaisuudesta on jos mies kysyy " ethän sinä mikään h*ora ole? " ja ehdottaa heti yhteenmuuttoa, h*ora kommentin takia en välttämättä lopeta ihmissuhdetta, mutta yhteen en suostu muuttamaan ainakaan alle 3-6kk seurustelun. Naimisiin meno ja lasten hankinta 1v seurustelun jälkeen.
Mun on hyvä olla nyt, i'am with PEACE <3 . Olen oma itseni, kunnioitan ja arvostan itseäni, olen upea nainen. Tämä on matka kohti eheämpää minää. Olen kärsinyt jo tarpeeksi ja mun suvussa ollut kärsimystä liikaa, sen takia mun loppuelämä tulee olemaan vielä onnellista. Keskity vain itseesi, älä muiden kohtaloihin. Fetissitkin sallittuja, ei johda mun kohdalla mihinkään pahaan.
Huoran maine pilasi elämäni 3
72
1980
Vastaukset
- Outoa.on
Hullu kuin pullosta tullut.
Kova mania päällä tyypillä?!- mariannen-
Kiitos. :) voi olla mania tai sitten ei, mutta kirjoitin tuon aloitustekstin jotta muistan minkä periaatteiden mukaan alan elämään ja silloin kun pelot tunkee mieleen, voin lukea tuon tekstin ja muistuttaa itseäni että mikä on todellisuus ja miten sitä pitikään elää!
Mun elämässä on ollut useampi 9.10 syntynyt henkilö joka on aika jännä sattuma tai en usko sen edes olevan sattumaa vaan kohtaloa. Jokainen näistä ihmissuhteista on päättynyt huonosti, joten koen että mua on yritetty varoittaa että 9.10 syntyneet ihmiset ei sovi minulle, mutta se on vaikeaa kieltäytyä kaveeraamasta tuona päivänä syntyneiden kanssa koska 9.10 syntyneissä on ainakin tähän asti ollut mun elämän suurimmat rakkaudet. Olen siis ollut tosi rakastunut kahteen 9.10 syntyneeseen mieheen ja molemmilla oli kaikenlisäksi sama toinen nimi, enkä alussa tietänyt ees heidän syntymäpäiviään tai toista nimeään... joten oli aito sydämen valinta että ihastuin/rakastuin näihin miehiin.
Yksi näistä miehistä alkoi osoittamaan mustasukkaisuuden piirteitä kysymällä " ethän sinä mikään h*ora ole? " ja ehdottamalla heti yhteenmuuttoa. Toinen oli narkkari ja tuomittu esimerkiksi tapon yrityksestä, puukotuksesta. Kolmas uhkasi lyödä mua pesäpallomailalla päähän. Neljäs kysyi muuten vaan että haluanko tapella ja en kuulemma missään olisi saanut liikkua ilman häntä.
Mun ois paljon helpompi olla jos en ois kokenut useammalta 9.10 syntyneeltä väkivallan uhkauksia ja se ihminen ketä rakastat eniten ei uhkais sua väkivallalla. Siinä särkyy sydän ja kuolee rakkaus, iskee syvä masennus, viha ja katkeruus, aivotkin voi rikkoontua ja vaikka kylkiluita murtua väkivallan seurauksena... ja ainut mitä minä tahdoin niin onnellista tavallista perhe-elämää. Helvetti mikä tragedia, jos poikaystävä hakkaa tyttöystävänsä vammaiseksi tai tappaa vihanhallinta ongelmien takia, lapset jää ilman äitiä tai nainen vammautuneena ei pysty olemaan hyvä äiti lapsilleen!
Onneks mulla on ollut kuitenkin suojelusenkeleitä matkassa ja kukaan ei oo päässyt hakkaamaan mua pesäpallomailalla päähän. Mulla on ollut komeita miehiä, hyväntahtoisia joista vaikea uskoa että omaisivat pimeän puolen, eikä aina tarvitse olla edes narkkari ja rikollinen osataan sitä paremmissakin piireissä kärsiä sairaanloisesta mustasukkaisuudesta ja hakata tyttöystävää/vaimoa... tää on niin paha kun ei voi luottaa ees miehen yhteiskunnalliseen asemaan, että siinä ois nyt kunnollinen mies. Joskus tuntuu että mielummin elän loppuelämän yksin niin kukaan ei pääse enää satuttamaan minua. Usko ja toivo todelliseen rakkauteen aikalailla kuollut, pelottaa etten löydä sellaista miestä joka mielyttäisi mua täydellisesti ja jonka kanssa pystyisin olemaan täysin turvassa siis silleen ettei hän lyö minua tai lapsia! Mulla ollut vaarallisia rakastajia, kai se pitäis vaan oma luontonsa hyväksyä, että kiinostun useimmiten miehistä jotka omaa aggressiivisia piirteitä luonteessaan, tykkään vahvoista miehistä. - kjhgvfxdvfgnhjk
mariannen- kirjoitti:
Kiitos. :) voi olla mania tai sitten ei, mutta kirjoitin tuon aloitustekstin jotta muistan minkä periaatteiden mukaan alan elämään ja silloin kun pelot tunkee mieleen, voin lukea tuon tekstin ja muistuttaa itseäni että mikä on todellisuus ja miten sitä pitikään elää!
Mun elämässä on ollut useampi 9.10 syntynyt henkilö joka on aika jännä sattuma tai en usko sen edes olevan sattumaa vaan kohtaloa. Jokainen näistä ihmissuhteista on päättynyt huonosti, joten koen että mua on yritetty varoittaa että 9.10 syntyneet ihmiset ei sovi minulle, mutta se on vaikeaa kieltäytyä kaveeraamasta tuona päivänä syntyneiden kanssa koska 9.10 syntyneissä on ainakin tähän asti ollut mun elämän suurimmat rakkaudet. Olen siis ollut tosi rakastunut kahteen 9.10 syntyneeseen mieheen ja molemmilla oli kaikenlisäksi sama toinen nimi, enkä alussa tietänyt ees heidän syntymäpäiviään tai toista nimeään... joten oli aito sydämen valinta että ihastuin/rakastuin näihin miehiin.
Yksi näistä miehistä alkoi osoittamaan mustasukkaisuuden piirteitä kysymällä " ethän sinä mikään h*ora ole? " ja ehdottamalla heti yhteenmuuttoa. Toinen oli narkkari ja tuomittu esimerkiksi tapon yrityksestä, puukotuksesta. Kolmas uhkasi lyödä mua pesäpallomailalla päähän. Neljäs kysyi muuten vaan että haluanko tapella ja en kuulemma missään olisi saanut liikkua ilman häntä.
Mun ois paljon helpompi olla jos en ois kokenut useammalta 9.10 syntyneeltä väkivallan uhkauksia ja se ihminen ketä rakastat eniten ei uhkais sua väkivallalla. Siinä särkyy sydän ja kuolee rakkaus, iskee syvä masennus, viha ja katkeruus, aivotkin voi rikkoontua ja vaikka kylkiluita murtua väkivallan seurauksena... ja ainut mitä minä tahdoin niin onnellista tavallista perhe-elämää. Helvetti mikä tragedia, jos poikaystävä hakkaa tyttöystävänsä vammaiseksi tai tappaa vihanhallinta ongelmien takia, lapset jää ilman äitiä tai nainen vammautuneena ei pysty olemaan hyvä äiti lapsilleen!
Onneks mulla on ollut kuitenkin suojelusenkeleitä matkassa ja kukaan ei oo päässyt hakkaamaan mua pesäpallomailalla päähän. Mulla on ollut komeita miehiä, hyväntahtoisia joista vaikea uskoa että omaisivat pimeän puolen, eikä aina tarvitse olla edes narkkari ja rikollinen osataan sitä paremmissakin piireissä kärsiä sairaanloisesta mustasukkaisuudesta ja hakata tyttöystävää/vaimoa... tää on niin paha kun ei voi luottaa ees miehen yhteiskunnalliseen asemaan, että siinä ois nyt kunnollinen mies. Joskus tuntuu että mielummin elän loppuelämän yksin niin kukaan ei pääse enää satuttamaan minua. Usko ja toivo todelliseen rakkauteen aikalailla kuollut, pelottaa etten löydä sellaista miestä joka mielyttäisi mua täydellisesti ja jonka kanssa pystyisin olemaan täysin turvassa siis silleen ettei hän lyö minua tai lapsia! Mulla ollut vaarallisia rakastajia, kai se pitäis vaan oma luontonsa hyväksyä, että kiinostun useimmiten miehistä jotka omaa aggressiivisia piirteitä luonteessaan, tykkään vahvoista miehistä."Mulla ollut vaarallisia rakastajia, kai se pitäis vaan oma luontonsa hyväksyä, että kiinostun useimmiten miehistä jotka omaa aggressiivisia piirteitä luonteessaan, tykkään vahvoista miehistä."
Eli olet vain tyypillinen nainen, joka juoksee kaiken maailman väkivaltaisten retkujen perässä, koska kiltit miehet ovat tylsiä nössöjä. Jännämies se pitää olla, juuri sellainen narkkari linnakundi, joka nussii kaikki ympärilläsi olevat naiset ja vetää sinua turpaan mustasukkaisuuttaan. Sitten itketään ja haukutaan kaikki miehet sioiksi ja kusipäiksi, ja kohta on taas yksi retku lohduttelemassa, ja sama alkaa alusta. Sen jälkeen kirjoitellaan palstoille sankarillisia selviytymistarinoita, eikä vieläkään tajuta, että itse olet valintasi tehnyt miesten suhteen. Hybristofilia on naisten parafilia.
- eienäänuori
Onpa hienoa että olet tullut tuohon oivallukseen. Hyvä myös että aloitit uuden ketjun. Oikeastaan tuon osakkeenkin olisit voinut jo vaihtaa. Ei sinun tarvitse mieltää ja kantaa mitään huoran nimeä. Olen muistanut sinua silloin tällöin rukouksin. Olet hieno ihminen ja sinussa ainesta ihan mihin vain. Ei tarvitse olla menneisyyden vankina. Sinulla on todella taito ilmaista avoimesti sanallisesti itseäsi. Antaa eilisten olla. Joskus on kyllä hyvä käydä menneisyyden asioita läpi vaikka terapian avulla, mutta olethan sinä jo niitä asioita pohtinut. Tsemppiä jatkossakin.
- Onnea.vaan
Tuo ap on oikea moottoriturpa.
Luojankiitos ettei mokoma epeli ole työkaveri/sukulaiseni/tuttuni.
Saattaisin tehdä peruuttamattoman teon, että tukkisin tuon sontaa suoltavan turvan - selvät-sävelet
Onnea.vaan kirjoitti:
Tuo ap on oikea moottoriturpa.
Luojankiitos ettei mokoma epeli ole työkaveri/sukulaiseni/tuttuni.
Saattaisin tehdä peruuttamattoman teon, että tukkisin tuon sontaa suoltavan turvanMieluiten m-turpa täällä keskustelupalstalla kuin hiljainen olematon ihminen. Ja oikein hyvin hän erittelee omat tuntemuksensa. Kommenttisi oli typerä. Et taida osata itse kirjoittaa ja luetun ymmärryksesikin taitaa olla huono.
- mariannen-
Eilen 28.5.2018 aloitin perusterveelliset elämäntavat ja näistä aion pitää nyt kiinni: Liikunta, Uni, Ruokavalio, Rentoutuminen, Mielenterveysongelmien käsittely. Riittävästi tietty nuita kaikkia ja ruokavalion oltava tietty myös terveellinen. :)
Aiemmin mun edistyminen on oikeastaan tapahtunut vaan henkisellä tasolla ja siinä että oon saanut vietyä roskat ajoissa ulos.
Jospa saisin nostettua nyt mun terveyden ja hyvinvoinnin seuraavalle tasolle eli 2 tasolle. - eienäänuori
Askel askekeelta se elämän remontti lähtee ja ei saa laittaa alussa liian paljon tavoitteita. On ilo, kun pääsee eteenpäin. Kirjoittaminen on sinulle hyvää terapiaa ja osaat kertoa asioita.
- Filsohvi
Huora on huora eikä se miksikään muutu. Saahan sitä tehdä katumusharjoituksia.
- Oie45
Niin on porton polut: syö, pyyhkii suunsa: en minä mitään ole tehnyt.
- hienovaraista
Oie45 kirjoitti:
Niin on porton polut: syö, pyyhkii suunsa: en minä mitään ole tehnyt.
Ei se vielä ole poikia porsinut. Pitää olla tarkka käsitteissä tai menetämme jaetun ymmärryksen ja merkitysmaailman.
- tsemppiäsinulle
Älä Marainnen välitä noista typeristä kommenteista. Noilla tyypeillä on itsellään paha olla, ja ovat katteellisia sinulle.
- Ei.oikein.älyä
No ei kyllä käy horon elämä kateeksi! On toki verotonta tuloa. Kovalla työllä voi päästä hyviinkin ansioihin.
Asiakkaina on kaikenlaista hörhöjä räkäturpia kännissä örveltäviä
- mariannen-
Moikka!
On taas vierähtänyt tovi kun oon viimeks kirjotellu kuulumisia. Syy siihen on se ettei oo ollu voimia tai sitten ollut muuta häslinkiä.
Voisin kertoa toukokuusta 2018 lähtien mitä tässä toukokuun ja elokuun välillä on tapahtunut. Toukokuussa mulla oli viimeinen kerta toimintaterapiaa ja jatkohoito on sellainen että syksyllä pitäisi alkaa ryhmäterapia pakko-oireisille.
Lääkärissä kävin selvittämässä jalkojen verenkierron huonoutta, mutta lääkäri ei oikeen ottanut tosissaan tai tutkinut edes kunnolla ja kun vaadin perusteellisia tutkimuksia niin kirjotti minusta omakantaan " potilas provosoituu istuessa " :D . En mene tuolle lääkärille kyllä enää, vaan yritän terveyskeskuksesta varata ajan jollekkin toiselle lääkärille.
Kesäkuussa käytiin sossun kanssa ikeasta ostamassa mulle uudet patjat kun edellinen oli mennyt huonoksi ja pääsin ikeasta pois hänen miehen kyydillään. :) mennään sossun kanssa jossain vaiheessa ostamaan mulle ikeasta vielä astioita kun niitäkään mulla ei kauheesti oo. :)
Edellistä asuntoa en jaksanut siivota kunnolla, hyvä että mulla just ja just riitti voimat pakkaamiseen, niin sinne tilattiin sitten ammattisiivooja hoitamaan loppusiivouksen ja jääkaappi jouduttiin uusimaan joka maksoi 800e, mutta sekin meni sossun piikkiin.
Juhannusviikolla muutin uuteen kotiin, tää on isompi kuin mun aiemmat kodit ja on myös oma piha jee jee jee! Juhannuksena täytin myöskin 23v
Heinäkuussa ei muistaakseni tapahtunut mitään ihmeellistä ja nyt tänään 8.8.2018 mun kuollut ystävä täyttäisi 27v jos eläisi! sitä vähän surrut. Ja vielä illalla pitäis maksaa puhelin/netti lasku kiva kiva
Salilla käymisen oon aloittanut. Uusi harrastus siis
20.8 tapaaminen psykiatrisen klinikan sairaanhoitajan kanssa.
Huomenna meen vähän shoppailemaan, tarviin uudet legginsit kun ainoissa legginseissä on haaroissa reikiä ja täytyy käydä lataamassa myös bussilippuun matkoja!
Muutamat nettikaverit pyytäneet mua viettämään heidän kanssa ulos aikaa, mutta vieläkin on liian huono itseluottamus sosiaaliseen elämään kaljuuntumisen ja ärtyneen suolen takia.
Upea kesä on kyllä ollut ja vielä on kesää jäljellä, nautitaan auringosta ja lämmöstä kun sitä on riittänyt!!!!! Minkälainen kesä teillä muilla palstalaisilla on ollut? 8-)- LokakuunMies-61
Hyvin sinä kirjoitat, hyvää jatkoa sinulle!
- mariannen-
Kiitos! :)
- Mietintätä
Onko sulla yhä huoran maine?Toi aloitusteksti saa väkisinkin miettimään.Tietysti käytät sitä,jotta ihmiset tunnistaisi sut,mutta miksi haluaisi tulla tunnistetuksi tuollaisesta ? Mun sänkykin on ihan entinen,mutta ei sossu uutta maksaisi. Pyydä toki legginsitkin sossulta ,näytä vaikka niitä rikkinäisiä haaroja sossussa.Tää on tätä sossukateutta,kun ei ite sossussa käy,niin jopas ollaan kateellisia.
Ei oo ihme,että et halua käydä ulkona,jos on ärtynyt suoli ja kaljuuntunutkin vielä:/ Onpas kurjaa tosiaan.Pyydä peruukkikin,mielellään aitoa hiusta ja kunnollinen,että voi oikeasti käyttää.
Potilas provosoituu istuessa;) Voi noita lääkäreitä!
Aloin miettiä,että oliko munkin exä syntynyt 9.10. ,mutta enpä muista ja en ole taikauskoinenkaan.Tarviikin tarkistaa vaikka en kyllä tiedä mistä.Ei jaksa muistaa .- mariannen-
Varmasti tulee olemaan aina huoran maine heidän silmissään joiden kanssa kävin samaa ylä-astetta. Kirjoitan tuolla otsikolla nimenomaan sen takia jotta minut tunnistettaisiin, en koe huoran maineen olevan mun häpeä vaan niiden kiusaajien häpeä!
- kuumerkki
Olet herkkä ja fiksu nuori ihminen. Opettele arvostamaan herkkyyttäsi. Joskus meidän herkkien täytyy suojautua tässä maailmassa.
Ja se huora-nimike pitää sinun unohtaa. Mitä tahansa sinulle onkin ennen tapahtunut, se ei kuvaa sinua eikä oikeasti ketään ihmistä. Ilkeiden puheet jätä omaan arvo(ttomuuteen)sa, heillä on paha olo.
Jänniä nuo päivämäärät. Itsekin olen hiukan kiinnostunut horoskoopeista ym. :)- mariannen-
Mikä on sun horoskooppi? :)
- tämäiäkkäämpi
Kiva kuulla sinusta jälleen. Elämäsi kohenee koko ajan. Sinussa on ainesta vaikka mihin. Kirjoittelemisiin.
- Pihalla
Arimannella hyyhkii pyvin
- mariannen-
Moi!
Aika taas kirjotella kuulumisia.
Tuossa pikalukasin mitä oot viimeks päivittäny elämästäni ja sitä en tainnut mainita että oon saanut sängyn, pöydän ja tuolit myös. Tuntuu hyvältä kun on ensimmäistä kertaa 4 vuoteen sänky ja pöytä, aiemmin olin läppärillä keittiön tiskitason päällä. Olen saanut maksusitoumuksella myös astioita ja pesukone vaatteille tulee tämän viikon torstaina! Kyllä Suomi valtiona auttaa hyvin meitä yhteiskunnasta syrjäytyneitä reppanoita.
Oon saanut martalta myös kodinhoidollista apua. Olen mukana ihan jees arki - hankkeessa jota vetää sosiaaliohjaaja ja martta. Ollaan kokattu ruokaa ja niitä ruokia mun ei oo tarvinnu maksaa ite joten se on mukava juttu että toimeentulotuella elävä säästää rahaa. :)
Työkkärissä oli käynti syyskuussa ja työllistymissuunitelma pysyi suht samana. Nykyään on pakolliset käynnit työkkärissä 3kk välein liittyy vissiin aktiivimalliin. Sain uuden uraohjaajan, kävin hänen luonaan ja mulle varattiin TYP - palveluun aika jossa voidaan kartoittaa myös mun terveydentilaa ja suunitella ehkä kuntouttavaa työtoimintaa.
En ennen tykännyt kirppareista mutta nyt oon käynyt UFF liikkeissä ja sieltä löytyy vaikka mitä kivaa! :) ostin ihanan vaaleanpunaisen villatakin lämmittämään mua syksyllä ja löysin myös upeat mustat korolliset saappaat mutta ne oli liian pienet mun jalkoihin niin ei tullu ostettua... Uffin liikkeistä saattaa löytää myös louis vuittonin ja guessin laukkuja wau. :)
Terveellisesti oon syönyt kuukauden verran, käynyt lenkeillä ja treenaamassa liikuntapuistossa. Hammaslääkäri mulla ois ollu syyskuussa ja oltais paikattu reikä mutta jänistin sieltä koska ientulehdus ei oo vieläkään parantunut. En oo pessy hyvin hampaita.
Sairaanhoitajan luona mulle tehtiin pari tuntia kestävä SCID kysely joka on persoonallisuustesti ja 25.10 on lääkäriaika jolloin kuulen onko mulla epävakaa persoonallisuushäiriö tai piirteitä jostakin muusta persoonallisuushäiriöstä. Jos saan diagnoosin epävakaasta persoonallisuudesta niin se auttais mua ainakin ymmärtämään miksen tuu lähes kenenkään kanssa toimeen. :( on hirvittävän raskasta että lähes joka suuntaan on palanu sillat poikki ja en ymmärrä miksi vaikka yritän pohtia pääni puhki... Enkä mielestäni oo myöskään pohjimmiltani paha ihminen niin ehkä mulla on tuo epävakaa persoonallisuus oireillu jo murrosiässä ja siks oon sekoillu eri tavalla mitä muut nuoret. Vaikka saisin diagnoosin niin on aina ihmisiä joiden silmissä tuun olemaan paha ihminen ja h**ra, sitä en voi muuttaa valitettavasti. Se on joko heidän tyhmyyttään sitten kun eivät osaa ees aikuisena suhteuttaa asioita oikein tai pelkästään mun tyhmyyttä. Harmi kun kukaan ei voi pyyhkiä multa menneisyyttä pois!
Yks ryhmäterapia alkaa mulla ensviikolla ja oisin päässyt aloittamaan myöskin jo pakko-oireisten ryhmäterapian mutta en ollut henkisesti siihen valmis. Tämä ryhmäterapia joka nyt alkaa niin siinä tuetaan arjenhallintaa masentuneille ja toimintaterapeutti jonka luona kävin vetää sitä, tämä ryhmäterapia kestää 6 kertaa ja saan siinä totutella että millasta on olla ryhmässä... ryhmätilanteet pelottaa mua koska niistä tulee helposti mieleen koululuokka ja kiusaaminen. Tää on kuitenkin pehmeempi tapa aloittaa ryhmäterapia. Jos olisin mennyt suoraan pakko-oireisten ryhmään niin se terapia kestää 18 kertaa. Pelottaa myös että siellä ryhmässä joku pakko-oireinen ihminen sais pakkomielteen minusta ja alkais vainoamaan... tiedättekö kun jollain voi olla olla pakko-ajatuksia esimerkiksi toisen tappamisesta! en tiiä uskallanko mennä ollenkaan pakko-oireisten ryhmään, mun pakko-oireet on pysyny siedettävällä tasolla nyt pidemmän aikaa pystyn kotoa poistumaan ja hellaa/uuniakin oon käyttänyt ja huomannut etten oo mitään tulipaloa aiheuttanut, kauheesti en enää tarkistele näitä...
Paljon oon ajatustyötä eri asioiden suhteen tehnyt ja edistymistä on kyllä tapahtunut. Eilen tutustuin netissä yhteen 17v poikaan jolla on paljon kans ongelmia, häntä kiusataan tällä hetkellä ja aion olla tukena. Yritän ajatella että jos karma on olemassa niin vaikka oon tehnyt pahoja asioita niin yritän korvata tekemääni pahaa nyt hyvällä ja että nämä hyvät teot maksais ittensä takaisin ja mun elämässä alkais paljon tapahtumaan myös hyvää. Sinne nettirukous palstalle en oo laittanu vielä rukouspyyntöä paranemiseni puolesta, koska mun elämässä on ollut aivan liikaa tuskaa ja kärsimystä nii tuntuu että jumala on hylännyt minut joten minä hylkäsin myös hänet päästämällä irti hänestä. En tiedä saisko näin sanoa, onko tämä se pahin synti jos kieltää jumalan ja jeesuksen olemassa olon? näin minä jokatapauksessa rehellisesti tunnen.
2.10 yks tuttu sai vauvan joten oon lukenut synnytystarinoita nyt myös ja mietin miten ikinä uskallan synnyttää, miten kestän sen kaiken, epiduraalia en uskalla ainakaan ottaa koska pelkään halvaantuvani ja muistaakseni äiti synnytti minut pelkän ilokaasun avulla, liekkö se syy miks jäin ainoaks lapseks kun se kipu tuntuu kuulemma siltä että suolistetaan elävältä. :D- siitäseapu
No se puudutus auttaa juuri siihen, ettei synnytys tunnu suolistukselta.
- mariannen-
Mutta ajattele jos lääkärit tekee hoitovirheen ja potilas halvaantuu? kiva olla siinä sitten vauvan äiti ja samaan aikaan pyörätuolissa... Miten pystyy nauttimaan lapsen syntymästä kun itsellä meni samaan aikaan koko elämä uusiksi? ilon sekä surun päivä. Sitten kun lapsi kasvaa, riittää energiaa temmeltää niin äiti ei pyörätuolilla perässä.
- mariannen-
Minkälaisia kivunlievitys keinoja oli synnytyksessä -50 ja -60 luvulla? Mummoni sai tuolloin lapsensa ja hänellä oli 4 lasta.
Jos aikoinaan on pystytty tekemään 8 lastakin luomusti, niin miksi nykyään naiset on melkeen heti vinkumassa epiduraalia?
- narrative
Kiva kuulla että sinulla menee noin hyvin!
Älä kuitenkaan usko liiaksi niitä mahdollisesti sinulle annettavia diagnooseja. Ne ovat vain yksi tapa luokitella ihmisiä. Ne eivät ole edes kovin tieteellisiä, ihmismieltä kun ei voi puristaa lääketieteen muottiin.
Me kaikki ihmiset kärsimme, kun joudumme elämään vaikeissa olosuhteissa ja kokemaan järkyttäviä ja traumaattisia tapahtumia. Kirjoituksistasi päätellen sinä olet joutunut kärsimään selvästikin paljon enemmän kuin moni muu. Se ei kuitenkaan tee sinusta mitenkään sairasta, eikä kokemasi tuska ja vaikeudet ole mikään mielenterveyden "häiriö". Olet normaali ihminen.
Auttamisjärjestelmät vaan on nykyään rakennettu niin, että jotta psyykkinen tuska ja vaikeudet tulisivat otetuiksi vakavasti, niitä pitää kutsua sairaudeksi. Se on väärin, koska se passivoi ja eristääkin ihmistä ympäristöstään. Näin ainakin minä ajattelen, ja myös moni psykologi ja psykiatri, vaikka Suomessa he eivät edustakaan alansa virallista kantaa.
Vertaistuki on monelle se mikä parhaiten auttaa, joten hyvä jos uskallat mennä noihin ryhmiin. Toivottavasti ne ovat paikka jossa saat tukea, sen entisen koulukiusaamiskokemuksen vastapainoksi... - mariannen-
Tänään on tuo päivä josta kirjotin alotuksessani eli 9.10. Pitkään jouduin painimaan tämänkin asian kanssa ja aloituksessani olin toiveikas vielä sen asian suhteen että voisin rakentaa jonkun 9.10 syntyneen kanssa ihmissuhteen jossa ei ole väkivaltaa. Nykyisin olen ajatellut pidemmän aikaa jo toisin ja hyväksynyt sen etten voi. Oli vaikea hyväksyä sitä etten voi saada onnellista parisuhdetta ihmisen kanssa jota rakastan eniten ja en ymmärrä miksi maailma toimii näin sadistisesti, oltaisiinko me oltu liian täydellisiä yhdessä? Kidutukselta tämä tuntuu kun ei saa rakastaa eniten rakastamaansa ihmistä ja olla hänen kanssaan! ehkä sitten kun kuolen ja jos päädyn johonkin parempaan paikkaan niin siellä meidän yhteinen elämä onnistuu...? Sydämeni on särkynyt.
Pakko mennä tällä realismilla eteenpäin joka on olemassa. Pitkään uskoin että se on vaan sattumaa kun minun ja yhden 9.10 syntyneen miehen ihmissuhde ei toiminut. Sitten kun olin tuntenut useamman 9.10 syntyneen ja jokaisessa heissä oli väkivaltaan ja mustasukkaisuuteen taipuvia piirteitä niin tajusin että tässä jutussa on nyt jotain todella mätää, enkä voi muuta kuin pelastaa itseni tai vajota näiden ihmisten mukana... Päätin pelastautua.
Tänään on sinun syntymäpäiväsi herra J, rakastan sua koko sydämestäni ja tuun rakastamaan ehkä salaa koko elämäni ajan vaikka päätyisin parisuhteeseen vielä toisen ihmisen kanssa. Naisen sydän on syvä salaisuuksien meri. Tunnen suurta yhteenkuuluvuutta sinun kanssa ja meidän välillä oli selvä yhteys. Kun minä sairastuin vakavasti ensimmäiseen krooniseen sairauteeni heinäkuun alussa 2010, sinä hirtit samoihin aikoihin itsesi kun et jaksanut enää elää narkomaanin elämää. Oltaisiin oltu yhdessä h**ra ja narkomaani, vain kaksi rikkinäistä ja paljon elämässään mokanneet ihmiset voi ymmärtää toisiaan. Ehkä oltaisiin pystytty eheyttämään itsemme, tervehtymään ja perustamaan myöhemmin onnellinen perhe. Mutta elämä päätti toisin, elämä päätti suojella minua sinulta, sulla oli tuomio jopa tapon yrityksestä, vähän aikaa sitten luin uutisista Kannelmäessä tapahtuneesta henkirikoksesta jossa menehtyi minun ikäinen nainen 23.9.2018... tappaja oli vissiin ex-kumppani joka oli menestynyt yrittäjä/toimitusjohtaja mutta omasi myös pimeän puolen ja oli syyllistynyt 2000-luvun alussa tapon yritykseen. Oiskohan näin päättynyt meidänkin yhteinen elämä, sinä olisit tappanut minut? Rakkaus voi olla turmiollinen.
Niinpä olen tehnyt päätöksen etten ota enää yhtäkään 9.10 syntynyttä elämääni. Ei elämä mulle huvikseen näyttänyt useampaan kertaan että mulla ei toimi ihmissuhde varsinkaan tuona päivänä syntyneiden kanssa ja ahdistuskin katosi vasta sen jälkeen kun opin hyväksymään että ei enää 9.10 syntyneitä mun elämään! Luotan ja toivon etten joudu enää ees elämässäni tilanteeseen jossa tutustuisin 9. lokakuuta syntyneeseen, niin mun ei tarvii torjua ja vältellä häntä koska en tiedä miten hyvin pystyisin välttelemään. - mariannen-
Toinen asia mitä olen tässä miettinyt niin kyykyttääkö Kela köyhää ja jos kyykyttää niin miksi? Miksi byrokratia on olemassa?
Tuli kirje ettei Kela oo vieläkään maksanut mun sähkölaskua ja meinasi mennä hermot. Pyysin sosiaaliohjaajaa selvittämään mistä tämä johtuu ja toivon saavani asiaan vastauksen. Sähkölaskun oon toimittanut Kelaan syyskuun lopussa jolloin oli myös sen eräpäivä.
Kelassa on semmosia torveloita töissä että he rupeavat nillittämään jopa siitä jos laskuun kirjoittaa ' maksetaan suoraan Helenille ' kun pitäisi kuulemma lukea ' maksetaan suoraan laskuttajalle ' . Huoh. Mitä väliä kun tarkoittavat kumminkin samaa asiaa?
Eikä Kela viitsinyt maksaa ees mun kotivakuutusta kokonaan, joudun itse maksamaan siitä 4 SENTTIÄ, naurettavaa pelleilyä!
Yks päivä sosiaaliohjaaja sanoi mulle tosi törkeen jutun... mun pitäis maksaa 60-80e maksava bussilipun lataus itse pienestä 491e toimeentulotuesta! Ei vetele semmonen homma, tarviin rahaa muuhunkin elämiseen ja mun ei oo koskaan tarvinnut 4 vuoteen maksaa bussilippua ite. Sossu on laittanut aina siihen maksusitomuksen. Maksan ite bussilippuni sitten kun palkka juoksee. - mariannen-
Tässä linkit edellisiin keskusteluihini:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14941350/huoran-maine-pilasi-elamani
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15158494/huoran-maine-pilasi-elamani-2
Välillä myös mummo ja ukki soittelee mun puhelimeen ja laittaa tekstiviestejä että mun pitäis ilmottaa onko kaikki ookoo ja isä laittelee kuvia koirasta, yritän päästä semmoseen henkiseen tasapainoon ettei noiden yhteydenotot tunnu enää missään. 4 vuotta sitten oon katkassu välit ja asia pysyy myös niin. - Nimetön_
Miksi et pidä yhteyttä isovanhempiisi ? Varmasti kovasti kaipaavat sua.
- mariannen-
Koska he ovat mun ollessa lapsi raivonneet mulle naama punasena millon mistäkin asiasta ja lyöneet useamman kerran. Lapsena minut pakotettiin joka päivä mummolaan ja en saanut olla kavereiden kanssa koska mummola oli toisella puolella paikkakuntaa, kaverit aina ihmetteli että miks mun on pakko mennä joka päivä mummolaan ja syyt oli mitä ihmeellisempiä en kuulemma syö kotona kunnolla ja keskity tarpeeks koulunkäyntiin... Miten mun kavereilla onnistui sitten se että he söivät normaalisti kotona ja pystyivät hyvin keskittymään läksyjenkin tekoon yhdessä kaverin kanssa? Ukki kerran löi mua niin kovasti selkään että tuli ilmat pihalle, se oli hirveä tunne säikähdin että tukehdun ja mummo puolestaan hieronut mun alushousuja naamaani joissa oli valkovuotoa ja raivosi että kenen kanssa olen harrastanut seksiä olin tuolloin 11v... enkä ollut kenenkään kanssa harrastanut seksiä. Kun aloin 11-vuotiaana meikkaamaan ja käyttämään pillifarkkuja niin siitä käytiin myös kovia tappeluja jopa mummo ja ukki haukkui että näytän h**ralta, loukkasi kovasti.... Lyömistään aina perustelivat sillä että ovat kuulemma niin huolissaan minusta, eivät sitten mitään parempaa keinoa keksineet huolen näyttämiseen kun vetää turpaan?
Uskon että olisivat keksineet jos olisivat vaan halunneet, kun eivät ole älyllisesti mitenkään vammasia, mutta kun ovat jollain tavalla sadistisia niin se on kivempi lyödä puolustuskyvytöntä lasta... koska eihän lapsi varsinkaan uskalla alkaa tappelemaan aikuista vastaan...
12-vuotiaana katkasin välit jo isovanhempiin, päätin ettei tuommonen homma enää vetele, jos mua lyödään niin täältä pesee takaisin!
Jälkeenpäin ovat koittaneet lahjoa mua rahalla, kuvittelivat sen tepsivän kun oon ainut lapsi ja pitkään olin lellitty! hyi. Ja ovat kehdanneet myös sanoa että aika kultaa muistot, joo aika kultaa varmasti jokaisen lyönnin.
Raivareita saivat ihan turhista asioista, esimerkiksi siitä kun kerroin että haluan aikuisena tehdä tarjoilijan töitä baarissa. Niin huudettiin että minusta ei mitään pubiruusua tuu ja sä tyttö laputat mennä lukioon ja luet itelles kunnon ammatin!. Heillä on asennevamma, mikä vika duunariammateissa on, tekeekö ne ihmisestä jotenkin halpamaisen ja tyhmän? ei todellakaan. Hyvät vanhemmat ja isovanhemmat toimii silleen että he antaa lapsen seurata omaa tietään ja valita sen ammatin jota haluaa tehdä ja kunnioittaa sitä päätöstä, eivätkä pyri toisesta ihmisestä muokkaamaan jotain muuta mitä hän ei ole!
Kaikki asiat ei vaan oo anteeksannettavissa.
PS. Kävin hakee tänään r-kioskilta uuden passin, tuo passikuva ei näytäkkään onneks karseelta mustavalkosena. :) - lukijasi
mariannen- kirjoitti:
Koska he ovat mun ollessa lapsi raivonneet mulle naama punasena millon mistäkin asiasta ja lyöneet useamman kerran. Lapsena minut pakotettiin joka päivä mummolaan ja en saanut olla kavereiden kanssa koska mummola oli toisella puolella paikkakuntaa, kaverit aina ihmetteli että miks mun on pakko mennä joka päivä mummolaan ja syyt oli mitä ihmeellisempiä en kuulemma syö kotona kunnolla ja keskity tarpeeks koulunkäyntiin... Miten mun kavereilla onnistui sitten se että he söivät normaalisti kotona ja pystyivät hyvin keskittymään läksyjenkin tekoon yhdessä kaverin kanssa? Ukki kerran löi mua niin kovasti selkään että tuli ilmat pihalle, se oli hirveä tunne säikähdin että tukehdun ja mummo puolestaan hieronut mun alushousuja naamaani joissa oli valkovuotoa ja raivosi että kenen kanssa olen harrastanut seksiä olin tuolloin 11v... enkä ollut kenenkään kanssa harrastanut seksiä. Kun aloin 11-vuotiaana meikkaamaan ja käyttämään pillifarkkuja niin siitä käytiin myös kovia tappeluja jopa mummo ja ukki haukkui että näytän h**ralta, loukkasi kovasti.... Lyömistään aina perustelivat sillä että ovat kuulemma niin huolissaan minusta, eivät sitten mitään parempaa keinoa keksineet huolen näyttämiseen kun vetää turpaan?
Uskon että olisivat keksineet jos olisivat vaan halunneet, kun eivät ole älyllisesti mitenkään vammasia, mutta kun ovat jollain tavalla sadistisia niin se on kivempi lyödä puolustuskyvytöntä lasta... koska eihän lapsi varsinkaan uskalla alkaa tappelemaan aikuista vastaan...
12-vuotiaana katkasin välit jo isovanhempiin, päätin ettei tuommonen homma enää vetele, jos mua lyödään niin täältä pesee takaisin!
Jälkeenpäin ovat koittaneet lahjoa mua rahalla, kuvittelivat sen tepsivän kun oon ainut lapsi ja pitkään olin lellitty! hyi. Ja ovat kehdanneet myös sanoa että aika kultaa muistot, joo aika kultaa varmasti jokaisen lyönnin.
Raivareita saivat ihan turhista asioista, esimerkiksi siitä kun kerroin että haluan aikuisena tehdä tarjoilijan töitä baarissa. Niin huudettiin että minusta ei mitään pubiruusua tuu ja sä tyttö laputat mennä lukioon ja luet itelles kunnon ammatin!. Heillä on asennevamma, mikä vika duunariammateissa on, tekeekö ne ihmisestä jotenkin halpamaisen ja tyhmän? ei todellakaan. Hyvät vanhemmat ja isovanhemmat toimii silleen että he antaa lapsen seurata omaa tietään ja valita sen ammatin jota haluaa tehdä ja kunnioittaa sitä päätöstä, eivätkä pyri toisesta ihmisestä muokkaamaan jotain muuta mitä hän ei ole!
Kaikki asiat ei vaan oo anteeksannettavissa.
PS. Kävin hakee tänään r-kioskilta uuden passin, tuo passikuva ei näytäkkään onneks karseelta mustavalkosena. :)Oletko romani vai novelli?
- eienäänuori
Olet kyllä saanut ihan törkeää kohtelua isovanhemmiltas. Anteeksianto vapauttaisi ja olisi ennen kaikkea sinulle itsellesi hyvä teko. Katkeruus ja viha syö hirveästi voimia ja se kaunan kantaminen ei auta ketään, kujuttaa vain sinua. Se sovinto menneen kanssa vapauttaisi sinut. Anteeksianto ei tarkoita että hyväksyy nuo kaltoinkohtelut itselleen. Ovat varmaa isovanhemmatkin nyt tajunneet että väärin on lasta ja nuorta kohdelleet. Hienoa että pääset koko ajan eteenpäin.
- mariannen-
Mitä sulle kuuluu? oon välillä huolissani kun oot jo vanhempi ja ainut pysyvä tukihenkilö mulle tällä palstalla niin välillä pelottaa että mitä jos menetän sinut... :(
Jotkut on mulle sanonu että mun pitäis anteeks antaa isovanhemmilleni koska heidän aikaan oli tyypillistä kurittaa lapsia väkivalloin. Mun pikkuserkkujen isä on ammatiltaan varatuomari ja isovanhemmat on läheisiä sen perheen kanssa joten luulen että he tiesivät jo -90 luvun lopussa ja 2000-luvun alussa ettei lapsen fyysinen kurittaminen ollut enää sallittua ja muutenkin ihmisellä pitäisi omaatuntoa kolkuttaa, järki leikata että tämä ei ole oikein. Eikä mua siis pahoinpidelty niin pahasti että ois fyysisiä jälkiä jäänyt mutta kyllä silti lapsena säikyin ja pelkäsin pahasti niitä raivareita, luunappeja, avokämmenellä lyömisiä, tukkapöllyjä, repimisiä... Olin kovapäinen sekä kiltti lapsi, olisin uskonut vähemmälläkin mutta kun ne raivarit yleensä alkoi mun mielestä ihan turhista jutuista esimerkiks minun meikkaamisesta niin ei heillä ollut oikeutta raivota... Yks tosi törkeä juttu josta mummo kans syytti mua oli hänen sydänsairaus, väitti että on joutunut minun takia hermoilemaan niin paljon että siks hänelle puhkesi tuollanen sairaus ja haukkui mulle mun isää juopoksi ja mitättömäksi sontaläjäksi jolloin aloin itkemään koska rakastin mun isää... Kun nämä asiat tapahtui olin ala-aste ikäinen. Ei sekään minun mielestä ole oikein että aikuinen ihminen haukkuu lapselle tämän isää, jos aikuinen ei pidä toisesta ihmisestä niin kai osaa pitää ne tunteet omana tietonaan eikä kohdista inhoaan lapseen!
Jos saan joskus omia lapsia niin en ikinä tule rankaisemaan heitä väkivalloin tai syyttä. Jos lapsi toimii väärin niin tottakai asioista täytyy käydä napakka keskustelu mutta naama punasena raivoaminen niin että sylki lentää pitkin poskia ei hyödytä ketään ja on järkevämpiäkin rangaistuksia kuin väkivalta. Mun kohdalla mokattiin pienestä pitäen, kun ei ollu mitään rajoja niin käyttäydyin ja tein mitä halusin koska tiesin ettei siitä kuitenkaan seuraa mitään, mä pyöritin pikkurillini ympärillä vanhempiani ja teini-iässä ois ollu jo myöhästä asettaa rajoja. Lapsille tulee olla pienestä pitäen selvä asia että vanhemmat on pomoja ja heitä kunnioitetaan, rakkautta ja rajoja sopivassa mittasuhteessa toisiinsa niin hyvä tulee! En esimerkiksi ikinä hyväksy peruskoulu ikäisen alkoholin ja tupakan käyttöä, en hyväksy että äitiä h*oritellaan, näistä voi olla rangaistuksena viikon kotiaresti ja läppärin takavarikko mutta ei ikinä väkivaltaa..... Lapsillani tulee olemaan myös kotiintuloajat ja mun äiti teki niin että kun kaveri tuli meille yötä ja kun kaverin äiti varmisti että onhan hän tullut meille yötä ja ollaan kotona viimestään klo 22 niin mun äiti valehteli että joo on ne kotona vaikka oikeesti oltiin pitkin kyliä bilettämässä ja juomassa alkoholia 13-15v! En ikinä vois ottaa vastuuta tämmösestä jos sattuis sille kaverille jotain, niin minä olisin äitinä vastuussa siitä että oon valehdellu kaverin äidille että lapset on kotona ja eivät käytä alkoholia... Eli oon myös rehellinen ja toimin yhteisten sovittujen sääntöjen mukaan. Jne.
Ja jos mulla ois ongelmakakaroita, eivät kunnioita mitään sääntöjä kerta toisensa perään ja vaarantavat itsensä, eikä mikään sairaus aiheuta huonoa käytöstä, ollaan koko perhe väsyneitä ja mikään ei oo toiminu mitä ollaan yritetty niin sillon ottaisin yhteyttä sossuihin ja laittaisin heidät lukemaan lapselle lakia että mitä voi tapahtua jos ei käyttäydy kunnolla ja voi mennä vaikka kokeilemaan joksikin aikaa perhekodissa asumista, siellä on niin tiukat rajat ja säännöt että voi tulla nopeasti koti-ikävä... Tällöinkään en käyttäis väkivaltaa. - kuumerkki
Toivottavasti saat onnellisen perheen, vastoinkäymisesi voit kääntää voitoksi.
- NoVoihanPerse
Jos tämä tarinointi ei ole keksittyä, niin enpä kyllä ihmettele, jos henkilö on epävakainen kaiken kokemansa jälkeen.
Ei ole ollenkaan kummallista, että kumppanitkin ovat sitten tuollaisia, joita on tuossa kuvattu. Heidän taustoiltaan voi löytyä aika samanlaista.
Oikein tyypillistä mt-kuviota: ihminen elää hullujen keskellä pienessä helvetissä eikä lopulta kestä sitä, valkotakkinen puupää diagnosoi hänet, hänet pannaan pehmustettuun koppiin lepositeisiin ja päästetään ulos lääkkeissä kuolaavan zombina. Lyhyen tarinan kaikki osapuolet tekivät parhaansa, elleivät peräti kaikkensa ja voimme yhdessä todeta elävämme aivan helvetin hyvässä yhteiskunnassa.
Toiset pannaan koppiin ilman diagnoosia ja lääkkeitä, koska arvellaan, että heidät voi pelotella normaaleiksi esimerkiksi ehdonalaisella. Ja kyse on ihmisistä, jotka ovat tottuneet siihen, että turpaan tulee ja annetaan myös, elämään paskan ja lian keskellä narkkikämpissä ja joskus roskiksissa. No varmasti tehoaa, vankilakin on heille lähinnä lomakoti, joillekin jopa ainoa katto pään päälle. Ja tässäkin koko lauma, alkaen järjestypoliisista, sosiaalityöntekijöistä tuomareihin ja vartijoihin ylitti itsenä auttaakseen ja parantaakseen, ja onnistuivat aivan vitun hyvin, kuten tavallista ja toistuvaa on.
Itse olen sitä mieltä, että ihmiset ovat pääsääntöisesti, elleivät jopa vallitsevasti tyhmiä kuin aasin perseet ja verojen maksaminen on rikos, lähinnä siksi että se pitää elossa aivan hemmetisti ihmisiä, jotka ovat tyhmiä kuin aasin perseet. Mutta mikseivät olisi, kun siitä vielä maksetaan ja ihan hyvät kesälomatkin saa, tärkeydentunteesta puhumattakaan.- Eerikakola
Joo se passikontrolli oli se pyhä vitun henki siellä vatskussa... Mummulle anetta..
- kuumerkki
"Oikein tyypillistä mt-kuviota: ihminen elää hullujen keskellä pienessä helvetissä eikä lopulta kestä sitä, valkotakkinen puupää diagnosoi hänet, hänet pannaan pehmustettuun koppiin lepositeisiin ja päästetään ulos lääkkeissä kuolaavan zombina. Lyhyen tarinan kaikki osapuolet tekivät parhaansa, elleivät peräti kaikkensa ja voimme yhdessä todeta elävämme aivan helvetin hyvässä yhteiskunnassa."
Tosi kyynistä mutta toivotaan aloittajalle parempaa kohtaloa. Hän ansaitsee sen kaiken kokemansa jälkeen... Hän on vahva ja herkkä nuori.
- mariannen-
Tämän viikon maanantaina mulla oli ekan kerran ryhmäterapiaa ja huomenna toisen kerran! Ihan kivasti meni ja meillä on mukava ryhmä, turhaa jännitin. Kyllä siitä saa vertaistukea kun huomaa että muillakin on samanlaisia ongelmia eli ongelmia hyvän hygienian kanssa, syö liikaa roskaruokaa, ihmissuhteiden ylläpito tuntuu energiaa kuluttavalta joten niistä ei oikeen pysty nauttimaan yms. Nämä johtuu meillä kaikilla mielenterveysongelmista. Yks ryhmässä oleva nainen sanoi että hän on kuullut monilta ADHD ihmisiltä että heillä on vaikeus peseytyä, se etten minä oo pessyt päätä päälle vuoteen johtuu kuitenkin hiustenlähdöstä. Toinen ryhmäläinen vaan rupes yhtäkkiä itkemään kun kertoi omista vaikeuksistaan, se oli vähän pelottavaa, antoi hänestä epävakaan kuvan mutta sitähän oon itsekkin ajatuksiltani ja tunteiltani...
Koko tämän viikon oon syönyt roskaruokaa ja mulla on järkyttävä olo! Lähti taas vähän lapasesta. Oksettaa, päätä särkee, heikottaa. En myöskään oo nukkunu kovin hyvin ahdistuksen takia, oon aivan uupunut. :( Yrittää tässä taas korjata elintavat terveelliseksi, harmittaa kun tuossa meni kuukauden ajan niin hyvin ja nyt kävi näin...
Ahdistus johtuu tunteesta että onko mulla oikeus olla oma itseni. Mulla on outoja tapoja joita teen sillon kun muita ei oo paikalla... musiikkia kuunnellessa hytkyn tuolilla (ei pysty olemaan paikallaankaan jos hyvä biisi ja aina ei jaksa tanssia), kaivan räkää nenästä, nauran ääneen yksikseni ja mun naurun on kuvattu kuulostavan hevosen hirnumiselta... Mietin että mitä jos rakastun johonkin mieheen, hänellä on hyvä vaisto tai selvännäkö kyky ja näkee nämä nolot asiat ja ei halua enää olla mun kanssa! Tuntuu että multa on yksityisyys riistetty ja ei oo vapautta olla oma itseni niin se aiheuttaa ahdistusta ja ahdistus näkyy kehossa sisäisenä puristuksena, menee niska, hartiat ja yläselkä jumiin joka aiheuttaa sitten helvetillistä päänsärkyä ja leukakipua...
Minä oon niin lukossa koko nainen kun mietin ees tälläsiä. Sekoaa nuppi tällästen ajattelusta!
Kun olin ehjä ja terve mulle oli päivänselvää että on oikeus olla oma itseni ja tuollaset selvännäkö kyvyt on höpöhöpöä tai sitten niitä on vaan tosi harvoilla ihmisillä ja on epätodennäköistä että minä sellasen ihmisen kohtaisin. Mikään ei oo enää mulle päivänselvää, elämä on kääntänyt kaikki asiat nurin päin, en oo enää itsevarma. Esimerkiks pitkään uskoin että voin saada toimivan ihmissuhteen 9.10 syntyneen kanssa, mutta sitten mulle näytettiin monta kertaa etten voi ja ahdistus katosi vasta tämän asian suhteen kun hyväksyin etten voi! Jännästi myös horoskoopit on monesti paikkaansa pitäviä, homeopatia on parantanut mua, eikä mulla oo syytä myöskään epäillä etteikö jeesus tai jumala ois parantanut joitakin ihmisiä.. varmasti heidän antama apu on todellista joidenkin ihmisten elämässä. Tämä kaikki sekoittaa mun pään, elämä ei ookkaan enää realismia vaan yliluonnolliset asiat voi olla myös toimivia! siks aloin miettimään että mitä jos joku vaistoo tai näkee selvännäöllä mun oudot tavat...
Eilen muhun yritti taas yks chatti tyyppi käyttää henkistä väkivaltaa, kiusaa minua jatkuvasti, ei mene läpi enää, sairas sika on hän! Ja sitten juttelin yhden miehen kanssa chatissa joka muistuttaa ylä-aste aikaista ystävääni Tarua. Tarulla oli aina tapana mulle sanoa että " mitä väliä mitä muut tekee kunhan tiedät itse mitä oot " ei oikeen tajunnut että henkisestä väkivallasta ei pysty olemaan välittämättä tai jos pystyy niin täytyy olla tosi kovanahkanen. Ylä-aste aikana mua lähes joka päivä haukuttiin, mulkoiltiin, naureskeltiin, levitettiin perättömiä juoruja, uhkailtiin, soitettiin pilapuheluita. Muutaman kerran on myös tönitty, kirjotettu kirjaston vessan seinään että oon h*ora ja kerran mua lyötiin avokämmenellä kasvoihin ja iso porukka alkoi vaan nauramaan ja taputtamaan ympärillä. Siitä jatkoin normaalisti seuraavalle oppitunnille jonka jälkeen menin itkemään portaiden alle piiloon ja siitäkin kulki porukkaa ohi pilkkaamassa. Mua pelotti mennä joka päivä kouluun ja liikkua muutenkin ulkona jos satun törmäämään kiusaajiin. Se että tälläsestä pystyis olemaan välittämättä niin pitäis olla ainakin kuuro-sokea! Eikä pitäis vähätellä näitä asioita kiusaamiseks vaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä eli raakamaisesta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta! Jotkut aikuisetkin ihmiset ajattelee että jos on lapsena seurustellut useiden kanssa ja iskenyt varattuja niin on h*ora, miksei aikuisetkaan suostu näkemään lapsen ja aikuisen eroa? ihminen aikuistuessaan muuttuu paljon ja varsinkin jos on joutunut kärsimään virheistään paljon niin kipu on parhain opettaja ja ei toista samoja virheitä enää...
Kiitos mun elämäni pilaamisesta O.K, K.R, S.L tuossa mun pahimpien kiusaajien nimikirjaimet. Nämä ämmät jotka uhkasi uittaa mun pään vessanpöntössäkin (siihen voi kuolla olisi kyseessä tappo silloin), työskentelee nykyään "empaattisina" ihmisinä hoito-alalla!- mariannen-
Ennen olin myös ihan varma siitä että löydän vaaka - horoskooppimerkin miehestä itselleni sen oikean rakkauden ja sielunkumppanin. Mun kunnollisin ensirakkaus oli vaakamies ja hänestä jäi pääasiassa hyvät muistot, mitä nyt hänkin häpes mua h*oran maineen takia...
Nyt kun mulla on useampia huonoja kokemuksia 9.10 syntyneistä vaaka miehistä niin kaikki on kääntynyt päälaelleen! Jos kuulen että ihmisen horoskooppi on vaaka niin mulla alkaa automaattisesti raksuttamaan päässä että mitä jos hänen syntymäpäivä on 9.10 ja kuolen väkivallan seurauksena hänen seurassaan... Ei hyvin mee. Mulla on nää traumat todella syvällä kehossani, niin syvällä että pelkään ettei minusta tule enää ikinä ehjää, liikaa tapahtunut pahoja asioita!
Eli ylä-asteen jälkeen ei loppunut henkinen väkivalta, vaan sen jälkeen tuli kuvioihin nämä väkivaltaiset rakkaudet hajottamaan mua lisää ja välien poikki laitto vanhempiin ja kauas muuttaminen koska ei ollut muutakaan mahdollisuutta!
Ja jotkut ajattelee silleen että teot määrää sen ketä saa kutsua h*oraksi. Minun täytyy neuvoa tyhmiä ihmisiä eli asia on niin että vaikka lapsi eli ala-ikäinen myisi itseään niin häntä ei voi silloin kutsua h*oraksi vaan hän on hyväksikäytetty ja se jos nuorena seurustelee useiden kanssa, lähettelee alastonkuvia on kokeilunhalua ja nuoruuden typeryyttä. Jos iskee varattuja poikia, se on moraalitonta mutta sekin menee nuoruuden tyhmyyden piikkiin ja h*oria ovat ainoastaan aikuiset prostitoidut jotka myy seksiä. Kun lasta sanotaan h*oraksi niin se kuulostaa todella rumalta ja nämä sanat eivät sovi yhteen. En yritä tässä kiilottaa omaa nahkaani, vaan ajattelen näin myös muiden ala-ikäisten tyttöjen kohdalla joita kiusataan h*oriksi. Aina saa kritisoida siitä jos joku ei osaa kunnioittaa toisten parisuhdetta, mutta kiusaamista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa ei tulisi ketään kohtaan tehdä se on aina väärin. Tähän joku voisi vastata että onhan sekin henkistä väkivaltaa että iskee varattuja, no asiat ei oo useinkaan elämässä mustavalkosia kun kasvaa aikuiseksi niin huomaa että on olemassa vaan useita eri harmaan sävyjä, varatun iskeminen on vaan yks keino harjottaa henkistä väkivaltaa toisin kuin haukkuminen, mulkoilu, naureskelu, perättömien juorujen levittäminen, uhkailu, pilapuhelujen soittelu, töniminen, lyöminen eli tässä on aika monta tapaa harjottaa henkistä väkivaltaa ja kun tuskan määrä ei mee tasan niin se ei ole oikeutettu rangaistus. Maailmassa kaiken pitäis mennä tasa-arvoisesti. Yleensä ihminen ei voi ees mitään tunteilleen ja on helposti niiden vietävissä... Samalla tavalla kuin jos sulla on vieressä suklaalevy niin harva pystyy vastustamaan sen syömistä, omat mieliteot kasvaa niin suureksi... Kun minä iskin varattua niin se oli semmonen juttu että kerroin yhteiselle ystävälle että oon ihastunut tuohon poikaan, joka ei osannut pitää salaisuutta ja kertoi asiasta tyttöystävälle siitä sain sitten h*oran maineen. Vietin tämän pojan kanssa aikaa, mutta en ikinä kertonut hänelle tunteistani.
Joku voisi kysyä myös miksi kaikki tytöt ei toiminu samalla tavalla kuin minä kerta on niin normaalia nuoruudessa tehdä tuon kaltaisia virheitä? Vastaus siihen on sellanen että ihmiset on erilaisia ja näin ollen tekevät myös erilaisia virheitä. Mieti mitä virheitä oot ite tehny, tuskin kukaan meistä on synnitön. Enkä oo aina ollut viisain, mutta tärkeintä minun mielestä on että tulee edes myöhemmin sitä järkeä päähän vaikka kärsimyksen kautta kuin ettei sitä tulis ollenkaan. Tajusin jo 7-luokan aikana mitä tein väärin, ei ois tarvinnut jatkaa enää minun kiduttamista, tuhota multa terveyttä ja loppuelämää.
Yritän tässä joo saada synninpäästön itelleni, kun en ole vielä 23-vuotiaanakaan edes seksiä harrastanut niin ei jaksaisi koko loppuelämää h*oran leimaa kantaa otsassaan nuoruudessa tehtyjen typerien poikasotkujen takia. Aika kohtuutonta olis. PS. En seurustele enää useiden kanssa, enkä iske varattuja. - mariannen-
Plääh... enkä siis nytkään tarkota että oon kaikista viisain... en oo mitenkään liian itserakas... tarkotin siis että oon viisastunut verrattuna menneeseen. Ehkä tajuutte. :(
- mariannen-
Aattelin nyt kirjoittaa tämän viikon tapahtumista eli mulla oli maanantaina toisen kerran ryhmäterapiaa ja mukavasti meni! Puhuttiin tällä kertaa hygieniasta ja suunhoidosta. Terapian päätteeksi tehtiin rentouttava jooga harjoitus ja tästä sain kipinän että ehkä otan uudeksi harrastukseksi lenkkeilyn ja salin lisäksi joogan! jotenkin tuollaset itämaiset jutut kiinostaa eli jooga varmaan tulee jostain aasiasta päin ja oon aatellu että ostaisin kotiin koristeeks pienen buddha patsaan koska niissä on jotain rauhottavaa. Varmaan ensviikon maanantain ryhmäterapia käynnin joudun perumaan koska menee päälekkäin ikea käynnin kanssa jonne lähden sosiaaliohjaajan kanssa ostamaan mulle lamput ja maton maksusitomuksella. Luin omakannasta mitä toimintaterapeutti on kirjottanut mun ryhmäterapia käynneistä niin on laittanut että osallistun aktiivisesti keskusteluun, en oo ollu aina tämmönen, peruskoulu aikoina en lähes viitannut ikinä koska jännitin helposti sellasia tilanteita, nykyään en enää jännitä koska niissä ei oo mitään pelättävää!
Tiistaina olin ekan kerran fysioterapeutilla ja tehtiin hengitysharjotuksia ahdistuneisuuteen. En tiennyt että kehoon voi luoda uuden muistijäljen ja sen avulla ahdistuksen pitäisi helpottaa! Eli sain sellasen harjotuksen esimerkiksi että mun täytyy 1,5l pullo täyttää vedellä, sitten vetää nenän kautta ilmaa sisään ja suun kautta puhaltaa enemmän ulos putken läpi pulloon ja toistaa tämä 7 päivän ajan 10 kertaa kerralla ja näin ollen mun kehoon ois pitänyt syntyä uusi muistijälki sen entisen huonon tilalle joka pitää ahdistusta yllä. Puhuin aikasemmin mun oudoista tavoista esim. tuosta että hytkyn tuolilla kuunnellessa musiikkia niin sain fysioterapeutilta siihen ehkä järkevän selityksen, se on ihmisen tapa rauhoittua ja johtaa juurensa jo vauva-ajoista kun meitä on heijattu sylissä, vaunuissa, kehdossa eli en aio enää hävetä tätä tapaa vaan hyväksyä että tämä on normaali tapa mulle rauhottua ja rentoutua. Fysioterapeutti kirjotti että olin vastaanotolla asiallinen, rauhallinen ja hyvässä kontaktissa. Se on jännä miten jotkut kuvailee mua näin ja toinen lääkäri taas kirjottaa että provosoidun istuessa. :D haha
Torstaina oli hoitokokous jossa oli lääkäri, sairaanhoitaja ja minä. Siinä tapaamisessa ei oikeestaan tapahtunu mitään ihmeempää, käytiin vaan läpi että millanen mun vointi on ollut ja tietysti lääkäri taas painosti mua syömään lääkkeitä vaikka en oo halunnu syödä. Pelkään noiden psyykelääkkeiden syömistä ja siks en oo syöny niitä enää pitkään aikaan, lukenu että ne tuhoaa aivoja, lääkäri tietty sanoo ettei ne mitään tuhoa ja on täysin vaaraton lääke... Odotin kovasti että saisin kuulla persoonallisuushäiriö testin tulokset mutta ovatkin teettäneet mulla väärän testin eli SCID 1 vaikka piti teettää SCID 2 ja tähän meni kolme tuntia huoh! nyt joudun tekee ite tuon scid 2 kyselyn ja palauttamaan sen ja 8.11 saan toivon mukaan kuulla onko mulla jokin persoonallisuushäiriö vai ei... Sairaanhoitaja mulla myös vaihtuu, en tiiä kuka tulee tilalle, nää vaihdokset ei ikinä tunnu helpoilta. Satuin eilisen käynnin yhteydessä näkemään yhden kivan jätkän joka on samassa ryhmäterapiassa kuin minä, taidan olla vähän ihastunut :) olin kyllä vähän aikaa sitten ihastunut yhteen s-marketin kassaneitiinkin koska oon bi-seksuaali mutta hän ei taida olla kiinostunut minusta haha.
Kaipaan aitoa rakkautta, miestä joka suojelee ja rakastaa minua, ei hylkää minua vaikka mikä tulisi, hyväksyy minut tälläisenä kun oon ja pystyy hyväksymään myös mun menneisyyden. <3 Tälläistä rakkautta en oo vielä koskaan kokenut.- virheodotukset
Minusta tuollaiset toiveet rakkaudelle parisuhteessa on liian suuret. Kuulostaa ehkä enemmän vanhempi-lapsi -suhteessa ehkä vallitsevalta rakkaudelta kuin parisuhderakkaudelta. Vanhempien tehtävä on suojella lapsiaan, eikä se ole miehille tai iseille osoitettu vaatimus vaan koskee yhtä paljon myös äitejä.
- mariannen-
Onko se väärin jos en halua enää mua hyväksikäytettävän eli niin että minusta halutaan vaan seksiä vaikka haluan rakkautta, kuvitteletko pelkän jyystämisen täyttävän rakkauden kaipuun?
Tähän asti minut on aina hylätty huoran maineen takia, miehet alkaa häpeämään mua ja siihen ei totu koskaan, se sattuu aina. Onko väärin että toivon löytäväni kumppanikseni miehen joka osaa asettaa menneisyyteni oikeisiin mittasuhteisiin eli ymmärtää että varsinkin lapset mokailee ja neitsyt ei voi olla h*ora ja jos joku minua tulisi vielä haukkumaan/kiusaamaan niin puolustaisi mua eikä luiki pakoon?
Kerroin aikasemmin että mulla on outoja tapoja, minusta se on itsestäänselvyys että jokainen ihminen pitäisi hyväksyä omana itsenään koska ei ihminen voi oikeen muutakaan olla tai jos yrittää esittää muuta niin siitä tulee paha olo ja minä meen ainakin täysin lukkoon. - mariannen-
Tuli muuten sellanen juttu vielä mieleen että kun kävin tällä viikolla psyk.polilla ja olin siinä vastaanotossa selvittämässä missä huoneessa mulla on tapaaminen, niin joku v*tun akka änkee postien kanssa siihen luukulle samaan aikaan ja puhuu mun päälle! Vaikea siinä selvittää asioita kun kaksi ihmistä kälättää päällekkäin. HAHAHA saisi hävetä itseään tää akka. *alapeukku*
Mitä tuommonen ämmä tekee ylipäätään töissä? onko tämä niitä ihmisiä joka ei pidä mielenterveysongelmaisia arvokkaina ihmisinä? käytöstapoja ei ainakaan löydy, henkilökunnan tulisi tajuta että asiakas aina ensin. Mulla jäi monttu auki ja vilkasin sitä ämmää oikeen tappavasti, tuskin tajusi mitään kun käytökseltään noin koppava niin luonne on yleensä silloin myös kova.
- mariannen-
Eilen käytiin sosiaaliohjaajan kanssa ostamassa mulle matto ja lamput ikeasta, ne tulee kotiinkuljetuksella torstaina. Tulee seepra raidallinen matto, yks ympyrän muotoinen höyhenillä koristeltu lamppu ja valkonen lamppu jossa kultainen sisus, on hienot! :D
Tänään oli fysioterapia ja fysioterapeutti oli levittänyt pöydälle paljon eri juttuja. Huomasin eniten mun ahdistusta lievittävän piikkipallot joilla voi hieroa vaikkapa selkää näitä saa lemmikkieläin liikkeistä, kiinapalloista lähi heleä ääni ja näitä saa itämaisista liikkeistä, kuivaharjaus.. rentoharja on etenkin hyvä ja ihon harjauksesta tykkää eniten kuulemma seksuaalista väkivaltaa kokeneet naiset, kuivaharjaus tuo tunteen että iholle luodaan jotain uutta ja näin ollen poistaa terapeuttisesti sitä saastaisen olon tunnetta joka on tullut seksuaalisesta väkivallasta... kuivaharjaus on erittäin hyvä keino myös selluiitin poistoon koska se tehostaa ihon verenkiertoa! ;) tuoksut koin myös rentouttavina. Kiviä etenkin lapsena tykkäsin kerätä luonnosta ja voi niitä kerätä aikuisenakin, keskittyä tuntemaan millanen pinta on siinä kivessä ja kun keskittyminen kohdistuu muualle niin se ei sillon kohdistu ahdistukseen joka on hyvä juttu...
Silmäterapiasta oli myös puhetta. Se on sellasta että istut, pidät niskan paikallaan, heittelet palloa kädeltä toiselle ja kun et saa liikuttaa sun päätä niin sillon silmät seuraa ainoastaan palloa ja tää harjotus on myös sitä varten että sun huomio keskittyy muualle eikä siihen ahdistukseen niin näin ollen ahdistus voi ainakin hetkeksi lievittyä!
Korva-akupunktiosta ja piikkimatosta ja lapakoukusta oli myös puhetta, näistä oon kans kiinostunu. Piikkimatolle jos käy iltasin makaamaan niin se auttaa monille tuomaan hyvän yöunen. Lapakoukulla voi hieroa jumissa olevia lapaluita, mäkin löysin sillä koukulla tänään kipupisteen mun lapaluusta... oli kyl kipeä... jos istuu paljon koneella niin se ahdistuksen lisäksi tekee jumeja niskaan, hartioihin ja yläselän seudulle.
Sain maistaa myös kahdenlaisia karkkeja brain blastereita ja manalan makeisia jotka on tulisia. Kun on oikein paha ahdistus ja ottaa tälläsen suuhun niin se auttaa viemään huomion ahdistuksesta muualle.
Chili lisää endorfiinin määrää aivoissa eli mielihyvää, joten tätä mulle myös suositeltiin! Mulle ei onneks oo ongelma käyttää chiliä ruuanlaitossa kun se on lempimausteeni, tykkään tulisesta ja mausteisesta safkasta.
Seuraava käynti fysioterapeutilla mulla onkin vasta joulukuussa.
Tänään taas chatissa mua haukuttiin sekopääksi ja tyhmäksi, kyllä tuollanen satuttaa. Ei tunnu hyvältä kuulla että en kelpaa omana itsenä ja minussa on kaikki vialla, ihminen on luotu sellaseks että tälläsestä palautteesta tulee pakostikkin surulliseksi ja vihaiseksi. Riidellessä mulla herää usein avuttomuuden tunne, vaikka sanoisin miten tahansa pahasti takaisin niin toinen jatkaa silti, en onnistu loukkaamaan toista tarpeeksi pahasti jotta hän lopettaisi ja ymmärtäisi että muhun sattuu ja turha pään aukominen ei ole oikein! En ymmärrä miten jollain ihmisillä voi olla kiusaajan luonne ja empatiakyvyttömyyttä! Tekis mieli oksentaa tuollasten ihmisten päälle, ovat niin kuvottavia. Pitäisi yrittää kasvattaa kovempi nahka etten välittäisi haukkumisesta ja kiusaamisesta, mutta miten teen sen kun oon jo valmiiks kovia kokenut rikkinäinen ihminen ja luonteeltani herkkä? Miksi kukaan ei ymmärrä mua, miks oon monien inhoama ja vihaama vaikka yritän olla kaikkia kohtaan hyvä? :( en oo hyvä silloin kun minut yritetään saada raivoihini, puolustaudun ja haukun itsekkin ilkeesti ihmisiä, mutta emmä haluais riidellä joten en oo se ihminen joka riidat aloittaa... Taidan olla ainut joka on tätä mieltä, muiden mielestä minä aina alotan riitelyn. Viimesin riita tuli siitä kun fysioterapeutti oli neuvonut mulle että akupunktio on myös hyvä ahdistuksen lievitys keino, akupunktio luetaan vaihtoehtohoitoihin ja kaikki ei usko siihen niin ajauduin juttelemaan akupunktiosta skeptikoiden kanssa ja he rupes väittämään sitä lumehoidoksi, eikä heillä oo mitään terveydenhoitoalan koulutusta toisin kuin mun fysioterapeutilla on ja olin niin innoissani näistä uusista ahdistuksen parannus keinoista niin tottakai kun aletaan väittämään että tuo hoito on lumetta niin kuulostaa samalta kuin sanois että mun hyvä olo on feikkiä! Eli vähättelee sitä mistä sain hyvän olon. Siitä tuli paha mieli ja suutuin. Mun elämä on ollut niin vaikeaa, mulla on usein paha mieli, sitten kun on kerrankin jostain asiasta hyvä mieli niin millä oikeudella joku sontiainen tulee droppaamaan mun fiiliksen!? -.- - 89745
Voisitko alkaa harjoitella etäisyyden ottamista muista ihmisistä sellaisessa tilanteessa jossa tunteet kiihtyvät ja tilanne alkaa ikään kuin mennä omalla painollaan? Kohti riitaa, ja aina pahempaa riitaa, siis. Itse olen koettanut harjoitella sitä. Että vaikka olen jo keskellä tapahtumaa, jota en hallitse, muiden kanssa, niin otan ikään kuin askelen taaksepäin mielessäni ja joskus käytännössäkin. Poistun "takavasemmalle". Totean itselleni, että minun ei tarvitse olla tässä enää pitempään, ei tarvitse saada muita vakuuttuneeksi kannastani. Pystyn elämään ilman että saan juuri tässä tilanteessa "viimeisen sanan", ja pystyn kestämään jopa sen vaikealta tuntuvan asian että ihminen jonka kanssa kiistelen ei ymmärrä minua.
Herkkien pitää suojella itseään ja kun ei ole saanut oppia sitä taitoa aikoinaan lapsuudessaan, vanhempien ym. kanssa, sen opettelu aikuisena vaatii oman vaivansa. Tsemppiä sinulle!
Kiva että sait niin kauniita huonekaluja, höyhenpallo etenkin kuulostaa kivalta!:) - mariannen-
Viime viikko meni pilalle, mua koeteltiin heti alkuviikosta ilkeiden ihmisten toimesta ja muhun otti sähköpostilla yhteyttä ihminen jonka oon pelännyt tappavan minut vaikka oon jutellu hänen kanssaan viimeks helmikuussa 2018 niin silti miettii minua vielä lokakuussa... Hän on mustasukkainen mies ja tuntuu että on taipuvainen pakkomielteisyyteen, se pelottaa minua. Onneksi kuitenkin asuu kaukana toisessa maassa.
On aina näitä sairaita sadistisia, empatiakyvyttömiä ihmisiä jotka keskittyy mun kiusaamiseen ja polkemaan mua entistä enemmän pohjalle. Heille ei riitä tämä että olen jo näin rikki. Tuntuu usein että minuun kohdistuu ajojahti. Itsensä nämä kiusaajat vaan nolaa huonolla käytöksellään ja oon päättänyt etten anna trolleille enää huomiota. He eivät pysty mua enää satuttamaan, koska tiedostan heidän nolouden ja sen että vika on heissä eikä minussa. Antaa trollien ja kiusaajien piehtaroida vaan omassa paskassaan!
Koko viime viikossa oli huono energia, vaikka lupasin itselleni tehdä tuosta viikosta parhaimman vuosiin niin en onnistunut siinä. Mun ois ollut tärkeetä pystyä nauttimaan viime viikosta koska lähiaikoina oon tekemässä suuria ratkaisuja, meen kampaajalle ja pestään tää päälle vuoden ajan pesemättömänä ollut päänahka ja siinä samalla lähtee varmasti loputkin hiukset. Oon yrittänyt kerätä voimia henkisesti tähän koettelemukseen, ei oo naisena mitenkään helppoa menettää hiuksiaan!
Onneksi viimeviikko ei kuitenkaan ihan täysin penkin alle mennyt, oli myös pieniä hetkiä jolloin kykenin nauttimaan elämästä ja herkuista.
Tällä viikolla taas yritän alkaa elämään terveellisten elämäntapojen mukaan, äsken tulin treenaamasta. Eilen olin ryhmäterapiassa ja kun luin omakantaa niin oon saanut tällästä palautetta toimintaterapeutilta " Potilas osallistui ryhmätapaamiseen. Teemana ravitsemus ja ryhmäkerralla valmistettu lounasruoka. Pt työskennellyt keittiössä aktiivisesti ja jutustellut ryhmätovereiden kanssa luontevassa vuorovaikutuksessa. "
Lääkäri on analysoinut mun tekemän persoonallisuustestin ja tämän sain tulokseksi " Potilas täyttänyt Scid II, missä esiin pakko-oireista persoonallisuutta, passiivis-vihamielisiä pers.piirteitä, depressiivisiä piirteitä, epäluuloisia piirteitä, narsistisia piirteitä, epävakaita ja epäsosiaalisia piirteitä. "- narrative
Älä rupea leimaamaan itseäsi noilla sairausdiagnooseilla. Ne ovat epätieteellistä hölynpölyä.
Olet vain tavallinen ihminen joka on paljon joutunut kärsimään elämässään. Nyt on uusi lehti alkanut, sinulla on ihmisiä jotka tukevat. Saat toivottavasti vähän takaisin siitä mitä elämä on velkaa sinulle. :) - mariannen-
Kiitos, tuntuu hyvälle kun on ihmisiä jotka tukee <3 ihan uusi tunne mulle että minusta tykätään! :)
Nämä piirteet kuitenkin rehellisesti sanottuna löydän itsestäni: Mulla tarkistamistyyppinen pakko-oireinen häiriö eli tarkistan monta kertaa onko hella ja hanat pois päältä, ulko-ovi lukossa yms... näin yritän lievittää ahdistustani.
Avuttomuus, itsepäisyys, tehtävien tai asioiden lykkääminen tai jättäminen viime hetkeen, kateus tai paheksunta, tarkoituksellinen tai toistuva epäonnistuminen pyydetyissä tehtävissä, joista olen yleensä yksin vastuussa. Eli en oo pärjännyt mun työkokeilupaikoissa, olin hidas ja kömpelö. En anna muiden auttaa itseäni ellei se mee just haluamallani tavalla. Jätän asiat viime tippaan niinku esimerkiks scid-testin tein vasta sunnuntaina jossa on päälle 100 kysymystä ja piti olla palautettuna maanantaiksi. Kateellinen olen siitä että monilla muilla menee paremmin ja paheksun ettei karma ole kostanut kiusaajille heidän pahoja tekojaan. Avuttomuus näkyy virasto-asioiden hoidossa, en tajua ja en tiedä mitä mun pitäisi tehdä, mua joutuu usein neuvomaan sit sosiaaliohjaaja!
Iloton ja alakuloinen murehtija, joka suhtautuu pessimistisesti ja tuomitsevasti kaikkiin ja kaikkeen. Depressiivinen arvostelee ja syyttelee itseään melko julmasti, joten ei mikään ihme että hän tuntee itsensä arvottomaksi ja riittämättömäksi. Hän jossittelee tehtyjä virheitä ja katuu menetettyjä mahdollisuuksia. Vaikka depressiivinen tietenkin osasi odottaa, että sinäkin lopulta hylkäät hänet, jätetyksi tuleminen saattaa laukaista itsetuhoisuutta. < Tätähän minä teen jatkuvasti tällä palstalla. Pelkään luottaa ihmisiin, pelkään mitä pahaa tulee tapahtumaan tulevaisuudessa koska onhan mun elämä ollut jo vuosia syöksykierteessä olemista. Inhoan mun pömppö mahaa, turvonnutta naamaa, silmäpusseja, kaljuuntumista, ruoskin ja syyttelen itseäni lähes jatkuvasti niistä että miten voin olla näin huono ihminen yäk! Jossittelen että mitä mun ois pitänyt älytä tehdä toisin etten ois saanut huoran mainetta ja joutunut kiusatuksi ja kun ei ois ollut sitä hirveää stressin määrää niin todennäkösesti oisin nyttenkin terve ja parisuhteessa elämäni rakkauden kanssa, meillä ois lapsia. Tällä hetkellä juttelen yhden varatun miehen kanssa ja oon vähän ihastunut häneen, hän muistuttaa mua herra J jota rakastan erittäin kovasti vaikka hän on kuollut, tää varattu mies on avoimessa suhteessa ja juttelee aika usein mulle seksijuttuja joista yritän epätoivoisesti repiä rakkautta itseäni kohtaan... Niin eihän tääkään ikuisesti kestä, todennäkösesti hänkin jossain vaiheessa hylkää minut ja jatkaa eloa tyttöystävänsä kanssa ja sitten vajoan taas syvään mustuuteen ja on fiilis että haluan vetää lääkkeiden yliannostuksen kurkusta alas. :(
Liiallinen herkkyys takaiskuille, kokemusten vääristyminen sekä kyvyttömyys antaa anteeksi loukkauksia. Taistelunhaluinen ja itsepintainen tietoisuus omista oikeuksista. Itsekeskeinen, omahyväinen elämänasenne. En kestä yhtäkään takaiskua enää minua on rikottu jo aivan liikaa, tulkitsen ihmisten puheet kuulemma usein väärin eli otan asiat pahalla vaikka ei ois tarkotettu pahaa. En kykene koskaan antamaan täysin anteeksi vanhemmilleni ja pahimmille kiusaajilleni. Välillä oon ajatellu että pääasia että mulla on sitä ja tätä, en välitä muista ja heidän ongelmistaan.
Itserakkaus, käsitys omasta tärkeydestä, voimakas tarve tulla ihailluksi. Ajatuksia menestyksestä, voimasta, kauneudesta ja suuresta rakkaudesta. Koen olevani erikoinen ja siks parempi kuin monet muut. Kun lähden iskemään miestä, otan asenteen että oon ainutlaatuinen, parempaa et muualta löydä. Sillon kun olin vielä tikissä niin ihailin välillä itseäni peilistä että oompa kaunis, seksikäs ja hoikka! Haluan olla vahva nainen, janoan kunnioitusta ja mulle ei pelkkä tylsä/tavallinen riitä parisuhteessa vaan sen suhteen täytyy olla spontaani ja speciaali, muuten laitan ukon helposti vaihtoon. Muiden mielestä syytän muita myös usein ja haaveilin tosi-tv julkisuudesta etenkin lapsena ja teininä. Nämä on kai niitä narsistisia piirteitä.
Tunne-elämäni on vuoristorataa. Syvä pettymys saattaa vallata minuuteissa pitkään jatkuneen positiivisen tunneilmaston. Toista ihmistä palvon, toista vihaan. Ajattelu usein mustavalkoista. Olen ollut viha/rakkaus suhteessa jossa se mies käytti mua kohtaan henkistä väkivaltaa niin mun suhtautuminen oli yleensä häneen sit tällänen Rakastan sinua / Vihaan sinua , Tule tänne / Häivy täältä - tyyppinen emotionaalinen luotaantyöntäminen ja takaisinvetäminen. Monet kokee että täytyy olla äärimmäisen varovainen mitä mulle sanoo etten loukkaannu. Kun olen ajautunut jonkun kanssa riitoihin ja sanonut pahasti, olen saattanut palata takaisin kuin mitään pahaa ei olisi tapahtunutkaan.
Epäsosiaalisuus näkyy mulla silleen että oon eristäytynyt sairauksieni takia, muuten en ois epäsosiaalinen.
- narrative
Piirteitä voi kaikissa olla, kun etsitään. Monet niistä ongelmallisista tunnereaktioista johtuvat todennäköisesti vaikeista traumoistasi, joista olet täälläkin kertonut. Sairautta ne eivät kuitenkaan ole.l Joten unohda diagnoosit. Tutustu itseesi sellaisena kuin olet, ja niiden ihmisten kautta jotka pystyvät antamaan sinulle rehellistä palautetta.
Kaikki ihmiset kuitenkin näkevät sinut omien ennakkoluulojensa ja vääristyneiden linssiensä läpi. Myös psykiatrit ja psykologit. Ei kannata ruveta elämään noiden leimojen mukaan vaikka olet sellaisia nyt saanut.
Psykologi Paula Caplan, joka on Amerikassa ollut laatimassa diagnoosiluokituskäsikirjaa, on sanonut, että diagnoosit ovat kuin tähtikuvioita taivaalla: Tähtiä on miljoonia vierekkäin ja niistä voi valikoida millaisia rykelmiä haluaa, ja nimetä niitä miten tahtoo. Kuten Otava, jne. Diagnoosit eivät ole sen kummempaa nekään. Ihmisestä nähdään se mitä halutaan nähdä, ei koskaan kokonaisuutta. - mariannen-
Lääkäri soitti tänään ja mun diagnoosi tarkentui epävakaaksi persoonallisuudeksi. Sitten kävi kylässä myös sosiaaliohjaaja ja martta, pestiin pyykkiä, koottiin ikean lamput, käytiin raha-asioita läpi. Joo jatkan elämää omana itsenä, diagnooseista viis veisaan! :)
- nuoruus-on
Kuulostat aika normaalilta nuorelta naiselta, jolla on vain ollut aika vaikeata. Hyvä että olet saanut korvaavaa vanhemmuutta avustajiltasi.
- mariannen-
Miksi toisilla on vaikeampaa kuin toisilla? Miksen saa kuulua niiden ihmisten joukkoon jotka pärjää elämässään hyvin?
- mariannen-
Eilen itkin taas sitä että miks mun elämän täytyy olla näin raskasta, pissa tuli housuun kotona en yksinkertaisesti pystynyt pidättämään ja tuntuu että jatkuvasti pitäis ravata pissalla ja ei sitä koskaan paljon tuu, vuosia ollut jo tällästä.
Hirveän raskasta kun ei ees perus jutut toimi niin kuin pitäis! kyllähän ihmisen suolisto ja virtsarakko/putki pitäis toimia normaalisti mutta kun mulla ei toimi.
Mietin että miten pärjäisin töissä ees tällästen vaivojen kanssa? nää invadilisoi minut melkeen täysin! Siihen päälle vielä mielenterveysongelmat, on niin helvetin raskasta. Tasapainoa vaikee löytää henkisesti, en tiedä miten päin olisin ja teenkö nyt oikein asiat vai en, kaikki tuntuu menevän läpi ja satuttavan mulla ei oo enää minkäänlaista suojakuorta!
Mä oon niin väsynyt elämään, epätoivoinen, tuntuu että mikään ei muutu paremmaksi.
Tein 5 ja 6 luokilla virheeni jotka on saattanu pilata koko mun loppuelämän. Miten voi olla edes mahdollista että lapsi onnistuisi tekemään niin pahoja virheitä että ne pilaa koko loppuelämän!?
Oon miettinyt tässä että seinäjoella kun tapahtui se teinisurma 2015, niin tekijä istui rangaistusta 3 vuotta ja minä olen kärsinyt sairauksistani 8 vuotta eli kohta elinkautisen verran! ja sairaudet on ikään kuin rangaistus mun tekemistä virheistä jotka tein 5 ja 6 luokilla, joista seurasi kiusaaminen ja kun mun keho ei kestänyt kiusaamisesta aiheutunutta stressiä se sairastui.
En ole saavuttanut elämässä MITÄÄN mitä oon halunnut eniten:
- Minusta ei tule nuorta äitiä eli en onnistunut saamaan lapsia 25v mennessä ( älkääkä kuvitelko että tuun näkemään joskus tämän hyvänä asiana, en tule, mun luonne ei oo sellanen. )
- En pärjännyt ammatissa josta haaveilin lapsesta saakka eli tarjoilija
- En edennyt normaalisti ikäisteni mukana opinnoissa.
- Olisin halunnut jatkaa elämistä synnyinseudullani mutta jouduin muuttamaan sieltä pois, koska mulla loppui tila elää siellä.
Onnelliset ikävuodet mulla oli 0-10v, sen jälkeen alkoi hurja alamäki. Kun yritin tutustua uusiin ihmisiin niin huoran maine tuntui kuin raahaisin isoa painavaa teräsketjua perässäni joka on lukittu minuun lantion kohdalta kiinni ja en pääse siitä irti vaikka halusin! se varjosti aina siellä taustalla ja vaikutti ihmissuhteisiini...
Elämäni pilaajat ovat O.K, K.R, S.L. Tulkaa kahtomaan mitä teitte mulle läväytän sen teille päin näköö täydellä painollaan! Vaikka ettehän te välitä, vaikka teitä hakkaisi kirvellä päähän niin mikään ei saisi teitä tuntemaan minua kohtaan empatiaa, teidän suunitelmahan oli pilata minun elämä. Pikkupirut, ootte ovelia kun osaatte 14-15vuotiaana pilata toisen ihmisen elämän ja millä oikeudella ylipäätään toinen ihminen pilaa toisen elämän vaikka uhri koittaa elää elämäänsä parhaimpansa mukaan!? Miksi en omistanut sitä samaa cooliutta kun nuo ihmiset ja osannut kääntää oikeita kortteja ja pelata elämääni oikein, jos olisin osannut niin en ois tällä hetkellä pohjasakkaa ja sairas.
Isä pyysi eilen isänpäiväkahville, se ei tunnu mulla enää missään ja tänään oli ryhmäterapiaa. Kaksi ryhmäläistä oli poissa joten pienemmällä porukalla oltiin ja mukavasti meni. Pääsin kotiin taas yhden ryhmäläisen auton kyydissä. - mariannen-
Mua kuvastaa kolme sanaa: Elämän runtelema nainen
Inhottaa nää pakkoajatukset. eilen oli tosi tuskanen olo. kuukauden ajan mulla kerkes mennä hyvin etten ajatellu sitä jemeniläistä. nyt kun se laitto taas viestiä niin trauma laukes päälle uudelleen ja pyörii jatkuvasti mielessä se ihminen ja että hän tulee tappamaan minut. tulin eilen niin vihaseks että löin nyrkillä seinään. tuntuu että pää ois tukossa kun koko ajan pyörii jotain pelkoja päässä, ei pysty keskittymään normaalisti muihin asioihin. millä v-itun oikeudella se jätkä laittaa mulle vieläkin viestiä!? sitten kun on pää tukossa ja pelkotilat päällä niin pakko-oireet pahenee, tarkastelen taas enemmän kaikkee... JUMALAUTA JÄTKÄ MINKÄ MULLE TEIT!!! oon jatkuvassa noidankehässä. mun olotila on usein huono ja elämä äärimmäisen vaikeeta. mietin vaan että loppuuko tämä mun huono olo ikinä. pysyvästi. etten enää flippailis ja ois ihan seko.
Kosketelkaa käsin tätä mun pahaa oloa ja lähettäkää joku hyvä haltija hakemaan se minusta pois!
Tunnen että tässä päivässä on parempi energia kuin esimerkiks eilen, positiivisempi. Ehkä kykenen tänään käsittelemään asioita ja löytämään tasapainon mun pään sisälle, eikä käsittely tunnu enää yhtä onnettomalta kuin kala räpiköis kuivalla maalla.
Äsken kävi sähköasentaja laittamassa lamput, ei tarvii enää pimeessä istuu, jee valoa syksyyn! - kuumerkki
Kärsivällisyyttä vaan. Olet hyvä ihminen. Toivottavasti siitä ryhmästä on jatkossakin apua. Ehkä voisit hakeutua myös yksilöterapiaan jossain vaiheessa. Kun ahdistaa, koeta ajatella jotakuta ihmistä johon voit edes vähän luottaa, jotakuta, joka on auttanut sinua. Pidä siitä mielikuvasta kiinni.
Vihantunteet ovat normaaleja, ja niiden ajatteleminen. Yksin niiden kohtaaminen on kenelle tahansa vaikeaa. Tämäkin palsta on sitä varten ettet sinä eikä me muutkaan olisi yksin. :) - mariannen-
Kauanko mun tarvii olla kärsivällinen? oon kokeillut jo 7 vuoden ajan erilaisia hoitoja homeopatiaa, akupunktiota, energiahoitoja, länsimaista lääketiedettä, funktionaalista lääketiedettä ja vieläkään en oo parantunut sairauksistani!
Eilen oli viimeinen martta tapaaminen. Tehtiin tulisia tortilloja ja kinderkakku, nam! Minua tulee myös haastattelemaan toimittaja kotiini ja pääsen lehteen, saan siitä 50e palkkion. :) - kuumerkki
Kiva! Kerro sitten kun juttu ilmestyy niin voimme lukea.
Elämä vaatii kärsivällisyyttä. Olet vielä nuori. Uskon että pysyvien ihmissuhteiden luominen vähitellen on ratkaisu. Toivottavasti terapiat auttavat siinä. - mariannen-
Tänään oli hoitokokous jossa oltiin minä, sosiaaliohjaaja, sairaanhoitaja, toimintaterapeutti ja sosiaalityöntekijä. Se meni ihan mukavasti ja sovittiin että jatkossa saan kotikuntoutusta eli kun mulla on ollut ongelmia arkiaskareiden kanssa niin joku säännöllisesti varmistaa että ne sujuu ja ettei pääse tapahtumaan enää niin pahoja romahduksia että koko asunto ois täynnä jätteitä.
Maanantaina oli viimeinen kerta ryhmäterapiaa mutta valitettavasti en päässyt sinne kun oli kuukautisten takia niin huono olo, seuraavan kerran näen tämän ryhmän kanssa joulukuun puolessa välissä kun meillä on pikkujoulut. :)
Ihanaa kun aurinko on paistanut nyt, kaamosharmaus väistyi! Nyt aion taas keskittyä hyvinvointiin. - mariannen-
Nyt aattelin kirjottaa tän viikon tapahtumista. Maanantaina kävin shoppailee talvikengät, uggit 50e, ei enää tarkene kangastossuissa ulkona kulkea! Todella huono valikoima oli prismassa kenkien suhteen, nuo oli oikeastaan ainoat matalapohjaset talvikengät jotka käy nuorelle naiselle ja muut matalapohjaiset kengät oli mummokenkiä, sitten oli toki paljon korkeakorkoisia nahkasaappaita mutta ei oo terveellistä kävellä aina korkkareilla ja ne sattuu jalkoihin niin siks päädyin ostamaan nämä uggit... Uggit on ollu mulla kerran aikasemminkin ja on tosi lämpimät kengät <3
Tiistaina pesin lattiat ja imuroin yksin ensimmäista kertaa useampaan vuoteen.
Torstaina käytiin sosiaaliohjaajan kanssa hakemassa mulle uusi tekstiilipaketti uusixilta sisältäen tyynyliinan, lakanan, pussilakanan, pyyhkeen, käsipyyhkeen, tyynyn, peiton, verhot. Uusixilla on tosi nättejä kyllä nuo kaikki tekstiilit, valmistavat ne itse siellä paikan päällä. Samalla reissulla tuli käytyä myös kauppakeskus Redissä kahtelee mitä liikkeitä siellä on! Kävi sääliksi kun redin aulassa oli jotain kodittomia epäsiistin näkösiä juoppoja joilla oli selkeesti kylmä ja vartija tuli heittämään heidät ulos vaikka eivät riehuneet, ei armoa ees kylmällä pakkas säällä näille reppanoille...
Tuntuu että pimeyden vampyyrit imee kaikki voimani. En tiiä miks mulla on näin yksinäinen, ankea, kolkko, kylmä ja surullinen olo. Pitkä aika. Eilen masenti pahasti ja mitään ei jaksa tehdä, en jaksanut pestä ees hampaita vaikka pitäis saada paranemaan tämä ientulehdus. Mun elämä ei tunnu mielekkäältä, koska eihän niitä iloa tuovia asioita paljon todellisuudessa ole! ei oo terveyttä, ei oo ystäviä, ei parisuhdetta, ei lapsia, ei koulutusta, ei töitä, ei rahaa tarpeeksi... Oon jumissa täällä POHJALLA! AUTTAKAA!!! - mariannen-
Maanantaina mun ois pitänyt mennä tietoteppiin kuulemaan infoa epävakaasta persoonallisuudesta, mutta sinne lähdöstä ei tullut mitään, koska mulla oli vatsa ripulilla. Mulla jää nyt koko tietotep käymättä valitettavasti, kun ensviikon maanantaina on samaan aikaan työkkäri tapaaminen ja sen jälkeen lähden sosiaaliohjaajan kanssa yhtiin pikkujouluihin ja 17.12 on tämän ryhmäterapian pikkujoulut jonka kävin nyt loppuun.
Mulla on tämänkin viikon ainakin tähän päivään asti, ollut henkisesti todella paha olla. Keskiviikkona kävin shoppailemassa ja edes se ei saanut mun mieltä ylös! Keskiviikon, torstain ja perjantain mässäilin roskaruualla ja valvoin myöhään ja yritin sillä tavalla saada mieltä hyväks mutta lopputulos oli jännitys/migreenityyppinen päänsärky johon jouduin ottamaan viimeyönä särkylääkkeen kun tuntui että muuten mistään ei tuu mitään... ;S ja eilen kusin unissani sänkyyni, nyt sekin on koettu ja patja pilalla ja millä rahalla ostan uuden?
Muutenkin oon ollut aivan sekasin ja en tiedä mitä mun pitäisi tehdä! Oon alkanut vakavasti pohtimaan sitä että mitä jos tulisin uskoon, oisko se pelastus tähän kaikkeen? tuntuu että elämä ajaa mua vaan koko ajan ahtaammalle, on useita sairauksia ja vaikuttaa siltä että kohta en voi elää mitenkään päin, ainakaan hyvää elämää! Mitä elämä/jumala/jeesus yrittää kertoa mulle tällä kun ajaa minut näin ahtaalle? Yrittääkö jumala tai jeesus saada elämäni tuntumaan niin sietämättömältä, että vihdoin kääntyisin uskoon koska mulla ei oo muuta mahdollisuutta? Oon niin paljon miettinyt tätä kaikkea kärsimystä jota mulla on ollut mistä oon avautunut teillekkin täällä, käsittämätön määrä tuskaa kannettavaksi yhdelle ihmiselle, olen ollut syvällä pohjalla ja ruoskinut itseäni tekemistäni virheistä.. ei oo helppoa olla itselle armollinen kun elämä on mennyt näin pahasti pilalle.. samalla oon miettinyt sitä että miksi pahimmat kiusaajani O.K, K.R ja S.L saivat otteen minusta tai kaikki nämä ihmiset jotka ovat netissä pyrkineet kiusaamaan, provosoimaan ja laskemaan mun mielialaa alas eivätkä toivo mun parantumista, onko nämä kaikki ihmiset saatanan kätyreitä!?
Sukukirousta oon myös pohtinut, tästä vissiin kanssa mainitaan raamatussa eli on ihan olemassa oleva asia mutta mistä johtuu ja miten sen saa katki? Ajatelkaa nyt mun elämä on jatkuvaa kärsimystä, useita sairauksia nuorella iällä ja en onnistu lähes missään mitä teen. Mun isän ja äidin avioliitto on huono, heillä on omat henkiset/fyysiset sairautensa. Mun mummo joutui hautaamaan 3 lastaan ja oman miehensä ennen kuolemaansa, meidän suvussa on useita nuoria kuolemia eli alle 50v kuoltu. Pakkohan tämän on olla sukukirous!
Tuntuu että uskoon tuleminen on mun viimenen oljenkorsi, koska oon kokeillu homeopatiaa, akupunktiota, energiahoitoa, soittanut parantajalle yms... eikä mikään näistä oo tehnyt mua kokonaan terveeksi! Oon kuullut myös että tälläset vaihtoehtohoidot ja esimerkiksi horoskooppien lukeminen on saatanasta ja syntiä, miksi? Kyllähän ihmisen on lääketieteeseen turvauduttava jos on sairas, jos on syöpä niin ei kannata luottaa että pelkkä rukous parantaa välttämättä, totuus on kuitenkin se että monet ihmiset saa vaivoihinsa apua kuten minäkin sain eilen avun päänsärkyyni ottamalla panadol tabletin... Ei lääketiedettä kannata myöskään vähätellä! Miksi ei voida ajatella että jumala on ohjannut ihmistä oikeaan suuntaan ja auttanut kehittämään länsimaisen lääketieteen ja vaihtoehtohoidot?
Kumpaan mun tulisi ylipäätään edes uskoa Jumalaan vai Jeesukseen? Mikä on esirukous?
Sen voin luvata että ennustajille en enää soita tai pelaa spiritismiä, mutta täydellistä uskovaista minusta tuskin koskaan tulee. En halua uskonnon mukaan muuttaa persoonaani, haluan olla oma itseni koska jos en oo alan tuntemaan suurta ahdistusta, haluan nauttia seksikkyydestä.. flirttailla.. harrastaa seksiä ennen avioliittoa.. kuunnella syntistä musiikkia jossa puolialastomat naiset keikistelee tai kuunnella heviä.. käydä bilettämässä.. kiroilla jos ärsyttää tai haluan painottaa jotakin asiaa.. fantasioida käsiraudat ja sitomisleikeistä... Voin luvata myös että olen ystävällinen heille jotka on ystävällisiä mulle, mutta helvetillinen niille jotka mua satuttaa. Autan muita. Yritän päästä katkeruudesta eroon menneisyyttäni kohtaan, koska se ei tee hyvää mulle. Jos jumala minut parantaa niin LUPAAN uskoa koko loppuelämäni jumalaan ja levittää parantumisen ilosanomaa myös muille ihmisille, en välttämättä tee sitä kasvotusten mutta netissä ainakin kirjotan useille eri palstoille kokemukseni jotta mahdollisimman moni ihminen näkisi sen ja löytäisi itsekkin jumalan. Olen kiinostunut myös buddhalaisuudesta, joten kristinusko ei ole mulle ainut. Jumalaan uskomisen lisäksi tulen uskomaan myös johonkin muuhun ihmisyyttä suurempaan voimaan jota ei voi määritellä ja kohtaloon, koska nyttenhän minä en oo vielä uskossa mutta silti huomannut outoja yhteensattumia 9.10 syntyneiden kanssa ja monesti horoskooppien luonnekuvaukset ovat pitäneet paikkaansa.- mariannen-
Joko kelpaan jumalalle tälläsenä ja haluaa parantaa tämmösen luonteen omaavan ihmisen tai sitten ei ollenkaan! En yritä tässä jumalalle käskyjä sanella, tiedän että mulla pienellä ihmisellä ei oo oikeutta siihen, se mitä yritän kertoa että jos alan liikaa uskomaan ja irtaudun liikaa realismista ja liikaa muutan itseäni niin en ole enää oma itseni ja onnellinen ja mulla sekoaa lopullisesti pää. Sitten olen viimeistään suljetulla osastolla lepositeissä ja pakkolääkittynä.
Vaikka oon tähän asti uskonut horoskooppeihin ja että jokin ihmisyyttä suurempi voima on olemassa niin silti olen aina suurimmaksi osaksi pyrkinyt elämään realismin mukaan, että vain tämä on totta mitä ympärilläni näen, koska muuten mulla sekoaa pää pahasti.
Sekin on jännä että joitakin päiviä sitten kun odotin ravintolassa ruokaa niin joku mummo tuli jakamaan TV7 lehden jossa oli kokemuksia ihmisten parantumisista kroonisista sairauksista kun heidän puolestaan on rukoiltu ja samana iltana kävin keskustelun yhden miehen kanssa joka kertoi mulle tarinan ja se menee näin: Mun äiti on syvästi uskonnollinen ja niin oli hänen miehensäkin joka yhden ihme parantumisen ehti kokea. Munuaiset oli siis lakanneet toimimasta täysin ja olivat tuhoutuneet. Oli siirtojonossa ja joutui käydä 5 kertaa viikossa sairaalassa dialyysissä. No he kävi tilaisuuksissa, rukoili yms. Tuli kontrolli käynti verikokeisiin niin lääkärit oli ihmeissään, molemmat munuaiset toimi täysin ja oli kuin uudet. Sille ei ikinä tullut selitystä, siis lääketieteellistä että miten niiden oli mahdollista alkaa toimimaan koska lääketieteellisesti se ei vain ollut mahdollista.
Oon tullut siihen tulokseen, että jos jumala parantaa niin se ei oo mikään hokkuspokkus konsti ja aina on parempi jos ihminen tahtoo itsekkin tulla uskoon, sillon on todennäköisempää että jumala parantaa, ei riitä että muut vaan rukoilee sun puolesta!?
Syy miksen välttämättä halua tulevaisuudessa kertoa ystäville ja poikaystävälle naamatusten sitä jos jumala on minut parantanut, koska he pitäisivät mua todennäköisesti kaistapäänä kahjona kahelina. Siksi hävettäisi kertoa että jumala paransi minut, koska tää maailma on julma ja oon kärsinyt jo tarpeeks ja mulle on tärkeetä saada onnistuneita ihmissuhteita. Jos uskonto tulee puheeksi niin sen aion kyllä kertoa että uskon jumalaan/jeesukseen, mutta muita ihmisiä en pakota uskomaan, enkä ala tyrkyttämään uskontoa, se on heidän oma asiansa haluavatko he uskoa tai ovatko vielä siihen valmiita. Mutta kuten lupasin, jos jumala minut parantaa niin tulen uskomaan häneen koko loppuelämäni ja en lähde enää kieltämään jumalan olemassa oloa, se on aivan varma ja olen ikuisesti koko sydämestäni kiitollinen parantumisestani ja tulen levittämään ilosanomaa netissä eri keskustelupalstoille jossa luultavasti saan muutenkin enemmän monen ihmisen huomion kuin vaan kertomalla naamatusten ystäville ja poikaystävälle!
Lupaan olla koko sydämestäni uskossa, mutta elää myös omana itsenä ja tehdä asioita jotka on raamatun mielestä syntiä. Mitä mieltä ootte tälläsestä ihmisestä?
- 3r24tt
Uskontoon ei kannata sekaantua koska se on ihmisten keksimä alistuskeino.
- mariannen-
Miksi alistuskeino?
- mariannen-
Maanantaina oli työkkäri käynti ja siellä oikeestaan jaariteltiin samaa mitä viimekerratkin eli kun mun mielenterveyden hoitaminen on vielä kesken niin ei mua ruvettu painostamaan kouluun tai töihin mutta kuntouttavasta työtoiminnasta puhuttiin, kauheesti ei houkuta sekään kun siinä tehdään "töitä" paskapalkalla. Seuraava työkkärikäynti on onneks vasta keväällä, kahtoo mikä mun tilanne on sitten ja meenkö kuntouttavaan.
Työkkärin jälkeen lähdettiin sosiaaliohjaajan kanssa nuorisosäätiön pikkujouluihin ja mulla oli koko ajan paha olla siellä. Häpesin itseäni kun oon tällänen likanen haiseva vuoteen hiuksia pesemätön tyyppi :(( muut nuoret oli niin kauniita, komeita, normaaleja... Ja en tykänny myöskään siitä kun mulle tuputettiin ruokaa, joudun aina kiusallisiin tilanteisiin tollasissa tilanteissa ja joudun alkamaan selittämään suolistosairaudestani että sen takia en uskalla syödä jos vatsa menee ripulille ja alkaa tulemaan ilmavaivoja!
Torstaina yks nainen alkoi mulle selittämään, että säälittää se kampaaja joka joutuu mun likasiin hiuksiin koskemaan. Arvatkaa tuliko tuommosesta paha mieli! Joo onhan se aivan kamalaa kun kampaaja joutuu koskemaan tälläseen likaseen yököttävään naiseen. Miks säälii ennemmin kampaajaa joka tekee työtään ja saa siitä palkan, kuin mua jolla on ollut tosi vaikeeta? Luulin että me oltais ystäviä ja ei ystävälle sanota noin. Tästä naisesta ei ota aina selvää haluaako hän oikeasti auttaa mua vai nauttiiko vaan draamasta... Tätäkin 'blogia' hän käy kuulemma lukemassa, vaikka tietää hyvin chatin puolella myös mun asiat. Jaksaa kanssa usein voivotella ja lisätä mun epätoivoa sillä että millä meinaat maksaa nuo hoitos, ei sossu varmasti kustanna sulle tuommosta, vähentääköhän kela sun tuista saamasi haastattelupalkkion jne... Tällästä jaksaa saarnata, mutta ei ite laita lantin lanttia mun auttamiseen! Olkoon tämä kommentti pieni pommi sun itsetunnolles.
Perjantai aamuna mun luona kävi ekaa kertaa kotikuntoutus ja se oli vaan sellanen kartoituskäynti. Perjantaina varasin ajan myös kampaajalle ja meen sinne 28.12. - mariannen-
Yritin tänne lisätä kuvia ennen ja jälkeen kampaajakäynnin mutta näköjään se ei oo sallittua ja viesti poistettiin! Tuskin pystyn laittamaan tulevaisuudessa haastatteluakaan joka minusta tehdään... Kampaajalla on nyt siis käyty, hyvät hiukset ja oon alkanu pesemään niitä uudestaan säännöllisesti. :)
3.1 kävin sosiaalityöntekijän kanssa kahtomassa leffateatterissa widows, oli ihan jees leffa.
Eilen ja tänään mulla on ollu tosi hyvä olla. Pää tuntuu selkeältä, kevyeltä ja ei oo pakkoajatuksia.
Olen joutunut taas useamman ihmisen hylkäämäksi. Pidin yhteyttä varatun miehen kanssa joka on avoimessa suhteessa ja olin vähän ihastunut, hän katkaisi yhtäkkiä yhteydenpidon kuin seinään ja vielä semmosena päivänä kun mulla oli tosi paljon ahdistusta, ei tuntunut hyvälle... Mietin myös mihin tältä palstalta on kadonnut se vanhempi uskovainen nainen joka tuki mua??? kirjotti muistaakseni eienäänuori - nimimerkillä, hänkin jätti minut yllättäen aivan yksin...
Paljon on ollut mielessä tuo Heidi Foxellin tapaus. Saa eka hirvikivääristä luodin vatsaan, käy läpi yli 100 leikkausta, poikaystävä jättää, sairastuu leukemiaan ja nyt syöpä munasarjoissa, hoitovirheen takia menetti myös kävelykyvyn ja joutui pyörätuoliin... Missä on oikeus ja kohtuus? Mistä johtuu että yhdellä ihmisellä on näin paljon tuskaa? Jos jumala on olemassa, miksi se jakaa tuskan määrän näin epäoikeudenmukaisesti? On sanonta että ihmiselle annetaan tuskaa niin paljon kun hän jaksaa kantaa, jos asia on näin niin miksi silti jotkut ihmiset tekee itsemurhia ja se on totta että Heidi on vahva nainen, mutta jos on vahva niin eikö elämästä ikinä saa nauttia.. täytyykö elämän vaan olla sitä että kantaa tuskaa muidenkin edestä? Munkaan kärsimykset ei oo mitään verrattuna Heidin kärsimyksiin... Heidi on nainen, joka on joutunut kärsimään todella paljon...
Uusi vuosi ja uudet kujeet! - mariannen-
Hei!
Aika kirjotella taas kuulumisia.
Elämä on junnannut aikalailla samassa pisteessä eli välillä menee paremmin ja välillä pahemmin joka tarkoittaa sitä että välillä saan pidettyä terveistä elämäntavoista kiinni ja toisinaan ote luiskahtaa irti niistä. Vuoristorataa siis. Tuntuu etten saa elettyä tarpeeks terveellisesti ja tehtyä parantumisen suhteen läpimurtoa! jos se edes on mahdollista? jotkut ihmiset on sanoneet että mun pitäis vaan hyväksyä sairauteni, ei väliä onko kiusaamisesta tullut stressi aiheuttanut ne vai mikä, mutta kun lääkärien mukaan esimerkiksi tästä ärtyneen suolen oireyhtymästä ei voi ikinä parantua niin se pitäisi vaan hyväksyä... Tosi vaikee hyväksyä sairautta joka aiheuttaa niin noloja oireita!
Haluan yrittää viimeiseen saakka parantumista.
En oo kuitenkaan täysin penkin alle vetänyt elämääni, uudesta vuodesta lähtien en oo kyylänny enää kiusaajien fb tai insta profiileja ja muutenkin lopettanut/vähentänyt sellasissa paikoissa käynnin jossa mulle tulee paha olo. Tarkoitan tällä chatteja. Ahdistaa paikat jossa minusta halutaan vaan seksiä tai v*ttuillaan. On ihmisiä jotka ovat suoraan myöntäneet saavansa hupia mun kärsimyksestä, pöyristyttävää miten voidaan käyttää hyväksi ihmisen henkistä huonovointisuutta!
Maailma alkaa kerta toisensa jälkeen tuntumaan semmoselta paikalta etten halua elää täällä. Miksi siis elän vielä? siksi, koska en uskalla tehdä itsemurhaa ja en ole varma millä keinolla onnistuisin siinä ja pieni toivo kytee vielä paremmasta huomisesta.
Oon miettinyt näitä ilmastonmuutos asioita myös. Maailma vissiin oikeasti kulkee kohti tuhoa, ihminen tuhoaa maapallon ja niinhän raamattukin on ennustanut että tuhoa kohti kuljetaan... Onko nämä siis todella lopunaikoja?
Kotikuntoutusta mulla oli helmikuun ajan, se oli semmonen seuranta jakso joka nyt päättyi, täällä on ollut suht siistiä niin koettiin etten tarvitse jatkossa kotikuntoutusta.
Mua ärsyttää ja ällöttää kun nään välillä isovanhempien tai isän soittaneen mulle tai laittaneen tekstarin. He ovat tehneet tätä jo vuosia vaikka en vastaa, tämä on häiriköintiä! ovat kaivaneet jostain mun salaisen numeron, pitäis vissiin heidän takia vaihtaa numerokin mutta en tee sitä vielä kun kärkyn perintöä jos joku heistä sattuisi kuolla kupsahtamaan ja jättämään mulle jotain niin muhun on helpompi saada yhteys kun numero olemassa...
Mun koira täytti helmikuussa 10v. Ei oo kauan silläkään elämää enää jäljellä :( ja kun Matti Nykänen ja Olli Lindholm kuolivat niin oon miettinyt että millonkahan lähtö tulee mun isälle kun isä samaa ikäluokkaa koska syntynyt -66 ja elintavat ei oo ollu mitkään terveellisimmät, eikä mun suku muutenkaan mitään pitkä-ikäistä oo... Mietin että miltä se tulee tuntumaan kun saan tiedon että mun äiti tai isä kuollut ja en oo ollu vuosiin tekemisissä. Surenko? Tunnenko edelleen vihaa? Vai tunnenko ylipäätään mitään? Koenko edelleen että tein oikean ratkaisun laittamalla aikoinaan välit poikki?
Hoitokokous oli mulla myös helmikuussa. Siellä olin minä, sosiaalityöntekijä, kotikuntouttaja, sairaanhoitaja ja lääkäri. Se kokous meni ihan mukavasti ja mulle laitettiin hakemus yksilö psykoterapiaan eli nyt ootan että pääsen aloittamaan sen!
Tällä viikolla mua haastatteli sosiaali ja terveysministeriö ihan jees arki - hankkeen pohjalta ja sain siitä 50e palkkion. Kokkaamisesta oon nyt innostunut ja huomannut että osaan laittaa yksinkin herkullista ruokaa!
Eilen oli työkkäri käynti ja mun tilanne pysyi samana eli jatkan toimeentulotuella elämistä, eikä mua painostettu kouluun tai töihin kun vasta tuo yksilöterapiakin alkamassa.- mariannen-
Mun elämään on tullut jälleen kerran 9.10 syntynyt ihminen. Oon tekstaillut pari viikkoa miehen kanssa jolla on tuo syntymäpäivä, enkä tietenkään uskalla viedä tuota ihmissuhdetta eteenpäin kun pelkään että mulla lähtisi henki hänen seurassaan. Tää on jo 5 kerta kun mun elämään tulee 9.10 syntynyt ihminen, MIKSI? MITÄ TÄLLÄ YRITETÄÄN KERTOA MINULLE?
Luojan kiitos ettei tää tapahtunut oikean elämän puolella, saisin vaan ilkeän ja hullun leiman otsaani kun sanoisin etten voi olla sun kanssa tekemisissä koska sulla on väärä syntymäpäivä.
Oon testannut että voisinko löytää itselleni sen oikean ja sielunkumppanin 8.10 syntyneestä vaaka miehestä ja oon jutellut nyt sellasenkin kanssa mutta hän vaan eilen h.uoritteli mua ja h.uorittelun jälkeen laitoin heti välit poikki koska en ala kestämään enää tuollasta henkistä väkivaltaa...
Kirjotin eilen tälläsiä tekstejä ja nää kuvastaa mun tunteita
" Mua varten ei oo ketään. "
" Oon pilannut elämäni. "
" Flirttailin 2 jätkän kanssa ja menetin ne molemmat. Koska toista en uskalla tavata ja toinen h.uorittelee mua joka oli viimenen niitti. Tää on miljoonas sadas kymmenes kahdeskymmenes kahdeksas kerta kun mulla toistuu tää sama paska ikävuosien 15-23v aikana! Oon näiden vuosien aikana kerennyt flirttailemaan aika monille. Suolistosairaudenkaan takia en uskalla näitä ihmissuhteita viedä pidemmälle. "
" Koska onhan sitä noloa olla tämmönen pierumaakari ja yks v.itun päävikanen h-u-o-r-a! "
" Minusta ei ikinä tuu mitään. Lähes kaikki ihmiset vaan pyrkii sortamaan mua ja vaikka joskus tulisin terveeksi niin mun ongelmat ei pääty tähän. Kun alan pyrkimään uudestaan parisuhteeseen niin pitäähän se mies mua kummajaisena kun aikuinen nainen neitsyt, ei oo koskaan ollut kunnollista parisuhdetta, ei oo perhettä, ei sukulaisia yms. Ajattelee silleen että tuossa on pakko olla VIKAA "
" Siks pelkään koska 9.10 syntyneet on kohdellu mua aiemmin väkivaltaisesti. En vaan voi luottaa enää tuona päivänä syntyneisiin ;S se luottamus saattais maksaa mun hengen ja sit onkin kiroaminen jossain sairaspedillä kun oon kuolemassa aivoverenvuotoon, eikä mikään enää auta!!! En ota sitä riskiä että saisin todeta itelleni että OLINPA TAAS TYHMÄ. "
" Elämä on laittanut minut käymään hirveetä paskaa lävitse, enkä tajua miksi, eikä missään suunnassa oo näköpiirissä ulospääsyä! Työkkäri käyntikin tuntui tänään menevän loppujen lopuksi persiilleen. Eivät laittaneet mua kuntouttavaan, en tiiä onko se hyvä vai huono homma kun kotona köyhänä lorviminen jatkuu pelkällä toimeentulotuella jo 5 vuotta. Pelkään että kohta oon niin syvällä ettei oo ulospääsyä, en pääse neljän seinän sisältä mihkään ja jään ikuisesti köyhälistöön! "
" Ainut ja oikea rakkaus mulle ois ollut Joni. Rakastuin Joniin 13-vuotiaana kun hän oli 15-vuotias ja en oo vieläkään päässyt täysin näistä tunteista yli ja tuskin tuun ikinä täysin pääsemään. Joni oli varsinaisesti mun ensirakkaus. Elämäni rakas. Jonin kanssa mulla ois varmasti ollut intohimoinen parisuhde. Tuon miehen kanssa mun ois pitänyt lapset hankkia, mutta ei, Joni meni tekemään kakaransa toisen ämmän kanssa ja tää taisi rikkoa niin pahasti mun sydämen etten pääse ikinä yli!!! Se oli hirvee shokki saada tietää että Joni on mennyt niin paljon elämässään eteenpäin että hankki Sirun kanssa lapset. Sirulla on lasten kautta Joniin semmonen side jota mulla ei tuu olemaan enää koskaan, jäin täysin kakkoseksi. Missään en oo menestynyt. Oon nykyisin ruma, sairas, vailla ammattia ja töitä. Eikä tää tilanne varmasti tästä mikskään muutu, jatkuu maailman tappiin saakka samanlaisena. Miksi?. Joni oli hyvä mies. Komea, ottanut vastuuta jo elämästään nuorena, fiksu, varmasti hyvä isä, uniikki, ei päihderiippuvuutta, ei rikollinen, opiskeli itsensä sähköasentajaksi. Mutta ei kyennyt rakastamaan mua koska mulla oli h.uoran maine ja mua kiusattiin! "
" Kylvän tuhoa sinne minne ikinä menenkin. "
" Mun elämä on tahtomattani menny tämmöseks huonoks. Emmä tiiä tuleeko minusta ikinä enää ehjää. Ois pitänyt älytä tehdä muutama asia toisin niin en ois todennäköisesti päätynyt ikinä kiusatuksi, eikä katkeruus auta ja tuskin sekään vaikka itkisin silmät päästä. Eikä tää itseinhossakaan uiminen varmasti auta, vaikka oisin kurkkuani myöten täynnä itseinhoa niin ei elämä ja sairaudet armahda mua!!! Mun elämässä on tapahtunut niin PALJON kaikkea pahaa, pahaa ja pahaa. Pistää pakostikkin ajattelemaan että karma kostaa nyt ja oon todella paha ihminen. "
" Sellasen vinkin annan sulle että muhun ei kannata jäädä roikkumaan, oon kuin uppoava laiva, pelasta vielä ittes kun voit. Sun kannattaa katella sillä silmällä muitakin naisia "
" Ei sitä kukaan voi estää. Mun uppoaminen alkoi jo 11 vuotta sitten. " - kasvunvaikeutta
mariannen- kirjoitti:
Mun elämään on tullut jälleen kerran 9.10 syntynyt ihminen. Oon tekstaillut pari viikkoa miehen kanssa jolla on tuo syntymäpäivä, enkä tietenkään uskalla viedä tuota ihmissuhdetta eteenpäin kun pelkään että mulla lähtisi henki hänen seurassaan. Tää on jo 5 kerta kun mun elämään tulee 9.10 syntynyt ihminen, MIKSI? MITÄ TÄLLÄ YRITETÄÄN KERTOA MINULLE?
Luojan kiitos ettei tää tapahtunut oikean elämän puolella, saisin vaan ilkeän ja hullun leiman otsaani kun sanoisin etten voi olla sun kanssa tekemisissä koska sulla on väärä syntymäpäivä.
Oon testannut että voisinko löytää itselleni sen oikean ja sielunkumppanin 8.10 syntyneestä vaaka miehestä ja oon jutellut nyt sellasenkin kanssa mutta hän vaan eilen h.uoritteli mua ja h.uorittelun jälkeen laitoin heti välit poikki koska en ala kestämään enää tuollasta henkistä väkivaltaa...
Kirjotin eilen tälläsiä tekstejä ja nää kuvastaa mun tunteita
" Mua varten ei oo ketään. "
" Oon pilannut elämäni. "
" Flirttailin 2 jätkän kanssa ja menetin ne molemmat. Koska toista en uskalla tavata ja toinen h.uorittelee mua joka oli viimenen niitti. Tää on miljoonas sadas kymmenes kahdeskymmenes kahdeksas kerta kun mulla toistuu tää sama paska ikävuosien 15-23v aikana! Oon näiden vuosien aikana kerennyt flirttailemaan aika monille. Suolistosairaudenkaan takia en uskalla näitä ihmissuhteita viedä pidemmälle. "
" Koska onhan sitä noloa olla tämmönen pierumaakari ja yks v.itun päävikanen h-u-o-r-a! "
" Minusta ei ikinä tuu mitään. Lähes kaikki ihmiset vaan pyrkii sortamaan mua ja vaikka joskus tulisin terveeksi niin mun ongelmat ei pääty tähän. Kun alan pyrkimään uudestaan parisuhteeseen niin pitäähän se mies mua kummajaisena kun aikuinen nainen neitsyt, ei oo koskaan ollut kunnollista parisuhdetta, ei oo perhettä, ei sukulaisia yms. Ajattelee silleen että tuossa on pakko olla VIKAA "
" Siks pelkään koska 9.10 syntyneet on kohdellu mua aiemmin väkivaltaisesti. En vaan voi luottaa enää tuona päivänä syntyneisiin ;S se luottamus saattais maksaa mun hengen ja sit onkin kiroaminen jossain sairaspedillä kun oon kuolemassa aivoverenvuotoon, eikä mikään enää auta!!! En ota sitä riskiä että saisin todeta itelleni että OLINPA TAAS TYHMÄ. "
" Elämä on laittanut minut käymään hirveetä paskaa lävitse, enkä tajua miksi, eikä missään suunnassa oo näköpiirissä ulospääsyä! Työkkäri käyntikin tuntui tänään menevän loppujen lopuksi persiilleen. Eivät laittaneet mua kuntouttavaan, en tiiä onko se hyvä vai huono homma kun kotona köyhänä lorviminen jatkuu pelkällä toimeentulotuella jo 5 vuotta. Pelkään että kohta oon niin syvällä ettei oo ulospääsyä, en pääse neljän seinän sisältä mihkään ja jään ikuisesti köyhälistöön! "
" Ainut ja oikea rakkaus mulle ois ollut Joni. Rakastuin Joniin 13-vuotiaana kun hän oli 15-vuotias ja en oo vieläkään päässyt täysin näistä tunteista yli ja tuskin tuun ikinä täysin pääsemään. Joni oli varsinaisesti mun ensirakkaus. Elämäni rakas. Jonin kanssa mulla ois varmasti ollut intohimoinen parisuhde. Tuon miehen kanssa mun ois pitänyt lapset hankkia, mutta ei, Joni meni tekemään kakaransa toisen ämmän kanssa ja tää taisi rikkoa niin pahasti mun sydämen etten pääse ikinä yli!!! Se oli hirvee shokki saada tietää että Joni on mennyt niin paljon elämässään eteenpäin että hankki Sirun kanssa lapset. Sirulla on lasten kautta Joniin semmonen side jota mulla ei tuu olemaan enää koskaan, jäin täysin kakkoseksi. Missään en oo menestynyt. Oon nykyisin ruma, sairas, vailla ammattia ja töitä. Eikä tää tilanne varmasti tästä mikskään muutu, jatkuu maailman tappiin saakka samanlaisena. Miksi?. Joni oli hyvä mies. Komea, ottanut vastuuta jo elämästään nuorena, fiksu, varmasti hyvä isä, uniikki, ei päihderiippuvuutta, ei rikollinen, opiskeli itsensä sähköasentajaksi. Mutta ei kyennyt rakastamaan mua koska mulla oli h.uoran maine ja mua kiusattiin! "
" Kylvän tuhoa sinne minne ikinä menenkin. "
" Mun elämä on tahtomattani menny tämmöseks huonoks. Emmä tiiä tuleeko minusta ikinä enää ehjää. Ois pitänyt älytä tehdä muutama asia toisin niin en ois todennäköisesti päätynyt ikinä kiusatuksi, eikä katkeruus auta ja tuskin sekään vaikka itkisin silmät päästä. Eikä tää itseinhossakaan uiminen varmasti auta, vaikka oisin kurkkuani myöten täynnä itseinhoa niin ei elämä ja sairaudet armahda mua!!! Mun elämässä on tapahtunut niin PALJON kaikkea pahaa, pahaa ja pahaa. Pistää pakostikkin ajattelemaan että karma kostaa nyt ja oon todella paha ihminen. "
" Sellasen vinkin annan sulle että muhun ei kannata jäädä roikkumaan, oon kuin uppoava laiva, pelasta vielä ittes kun voit. Sun kannattaa katella sillä silmällä muitakin naisia "
" Ei sitä kukaan voi estää. Mun uppoaminen alkoi jo 11 vuotta sitten. "Ajatella, että 13 vuotias lapsuuden aikainen ihastus vieläkin vaikuttaa tunne elämään noin voimakkaasti. Joni oli oikea MIES.
- kuumerkki
Oikein kiva kuulla että olet päässyt yksilöterapiaan. Muista sitten vain valita tarkasti se terapeutti jonka kanssa ryhdyt yhteistyöhön. Saat varmaan jonkun listan heistä. Henkilökemiat ovat tärkeitä terapiassa. Kokeile vaikka muutaman käynnin ajan ensin miltä alkaa tuntumaan. Olen itsekin käynyt terapian ja siitä oli minulle paljon apua.
Olet varmaan aika lahjakas ruunalaitossa, kun nyt väsyneenäkin jaksat tehdä. Ja ravintola-alallehan aioitkin, eikö se niin ollut? Ruuanlaittotaito on sellainen mistä on iloa koko elämän ajan, kun voi kokata itselle ja muillekin, halvoistakin aineksista hyvää ruokaa. Voi käyttää mielikuvitusta ja luovuuttakin.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta2854541Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2741430Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin661376Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes1011174eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1131168- 841126
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1301091Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä581031- 172908
Palsta sekosi lopullisesti?
Taidan mennä päikkäreille. Oliko hän nyt muka oikeasti äsken täällä ja kirjoitti, että täytyy unohtaa? Todistakaa se. Ki15861