Suhde/kaveruus yh-äidin kanssa.

Mitäpä tarkoitat hauskanpidolla? Jos pelkkää seksiseuraa, niin ei, en hae tällaista. Vaan ennemmin kaveruutta arkeen. Mutta ollakseni myös aikuinen kaveri hänelle. Ainakin tämä edellinen sanoi, että on mukava jutella muustakin, kuin nalleista tai moperin korjaamisesta.

Kauan meni, ennen kuin tapasin hänen lapsensa. Juurikin tuosta syystä mitä kerroit. Mutta valitettavasti seurustelusuhde ei sitten johtanut sen pidemmälle. Sehän haaste seurustelussa yh-äidin kanssa on, että jos suhde ajautuu karille, niin siinä on sitten myös lapset osapuolina. Ihan samalla tavalla kuin missä on lapsen biologiset vanhemmatkin. Ja kyllä, niin uskomatonta se ehkä joistakin on, mutta kyllähän itsekin kiinnyin heihin.

Riippuu ihan ihmisistä, aika härskejä ranskalaisia viivoja sulla yogamies:D eks noi ole aika kliseitä ja lapsellisia ja pinnallisia!
Itse yh-äitinä ollut uudessa suhteessa jo 4 vuotta. Mies ei ole kyllä mitään noista, täytyy olla vaan asioissa aikuinen ja avarakatseinen;) kyllähän yh-äiteillä saa miespuolisia kavereita olla mutta kysynkin, onko siis kyseessä ihan vain kaveruus vai enemmän mitä haet?

En kyllä itse allekirjoita tuota listausta.
- Eiköhän se lapsi mene muutoinkin suhteessa aina sen miehenkin edelle.
- Se riippuu siitä naisesta, että alkaako vanha suola janottaa.
- Eiköhän se lapsi ole ihan oma yksilö. Itse ainakin ajattelen näin. Ei mulla ole kyllä ollut ongelmaa siinä, että olen ostellu näille tavaroita, yms.
- Jotkut ihmiset ajattelevat taas, että eivät ole aisureita.
- No ehkäpä 40 naisen keho ei ole muutoinkaan 20v naisen vartalo.
- No aikaisemmassa suhteessa me oltiin juteltu tämäkin asia selväksi. Liekö sitten lasten iällä osuutta, mutta ei meillä kyllä mitään suurempaa auktoriteettikiistaa ollut. Tai sitten kun otin kummatkin huomioon, niin sillä oli osuutta asiassa.

"- Eiköhän se lapsi mene muutoinkin suhteessa aina sen miehenkin edelle."
Menee sitten, kun sellainen on. Jos alat lapsettoman kanssa suhteeseen, teillä on aika, jolloin olette toisillenne maailman tärkeimmät ihmiset.

"- Se riippuu siitä naisesta, että alkaako vanha suola janottaa."
Ei kyse ole mistään vanhan suolan janottamisesta, vaan arjen sopimisesta. Lomat, viikonloput, juhlapyhät jne. Pitää myös muistaa, että harva pari eroaa sovussa, joten kiusanteko myös eron jälkeen on yleistä.

"- Eiköhän se lapsi ole ihan oma yksilö. Itse ainakin ajattelen näin. Ei mulla ole kyllä ollut ongelmaa siinä, että olen ostellu näille tavaroita, yms."
-hyvä niin, mutta joitain ihmisiä voi ruveta nyppimään esimerkiksi maksaessa uuden kumppanin lasten matkoja ja harrastuksia yms.

"- Jotkut ihmiset ajattelevat taas, että eivät ole aisureita."
Niin, ajatusmalleissa on eroa ja varmaan nykyään aisuriajattelu on vähemmistössä, mutta kyllä sitä on.

"- No ehkäpä 40 naisen keho ei ole muutoinkaan 20v naisen vartalo.!"
Nämä raskauden ja imetyksen vaikutukset naisen vartalolle ovat ihan fakta. Tietysti yksilöllisiä eroja on.

"- No aikaisemmassa suhteessa me oltiin juteltu tämäkin asia selväksi. Liekö sitten lasten iällä osuutta, mutta ei meillä kyllä mitään suurempaa auktoriteettikiistaa ollut. Tai sitten kun otin kummatkin huomioon, niin sillä oli osuutta asiassa."
Se on hyvä, että olette onnistuneet sopimaan asioista. Se ei kuitenkaan kaikilta onnistu. Näoilläkin palstoilla asia nousee usein puheeksi

https://kaksplus.fi/threads/uusperheen-yhteiset-lapset-ottavat-mallia-miehen-lapsen-huonosta-kaeytoeksestae-mitae-teen-kun-en-saa-komentaa-kuin-omiani.2243631/

https://kaksplus.fi/threads/mies-ei-komenna-lastaan.2431680/

https://keskustelu.suomi24.fi/t/11949671/en-saa-komentaa-mieheni-lapsia-

Voin omasta kokemuksesta vahvistaa nuo useimmat kohdat. Minä olen parisuhteessa se, jolla on ne lapset.

Kiitos asiallisista kommenteista Yogamies.

roopeseta kirjoitti:

Kiitos asiallisista kommenteista Yogamies.

Yogamiehen kanssa samoilla linjoilla. Tosin minä seurustelin etäisän kanssa. Mutta kyllä se nyppäsi, kun hän kysyy, onko hän ykkösmies elämässäni ja vastaan, että on. Mutta minä en ollut ikinä ykkösnainen, koska hänellä on tyttö. Se satutti, kun joka kerta sen mainitsi.

Kun muutettiin yhteen, kyllä minä maksoin muksun matkoja ja elämistä, vaikken suoraan. Kun mies maksoi vaikka ulkomaanreissun, maksoin minä siinä kuussa enempi ruokaostoksia/laskuja. Eli osallistuin sivukuluina matkan maksuun.

’Miehen ex kertoi, milloin tyttö tulee. Ei kiinnostanut, oliko minulla silloin rankka työputki vai ei.

Pienempänä kaikki huomio tytölle hänen ollessa meillä. Kun sairastuin kesken tytön käynnin, jouduin soittamaan vanhemmat 90km päästä hakemaan minut pois, kun miehellä ei riittänyt aika avittaa oksentavaa puolisoa.

Minä vs. tyttö.
Minä: ”Tahtoisin kovasti lahjaksi sen hiilipiirrosoppaan joka juuri julkaistiin.” 42,5€
Tyttö: ”Tahtoisin sen MK:n uuden parfyymin” 234€
Tyttö saa parfyymin, minä jotakin halvempaa, koska aikuinen käsittelee pettymyksen paremmin.

En itse halua lapsia, enkä olisi enää valmis tuohon. Tytöstä tuli minulle rakas ja erosta huolimatta olemme tekemisissä, mutta en haluaisi enää tuntea olevani joku kakkospaikan saanut miehen sydämessä.

Riippuu myös hyvin paljon siitä kuinka paljon sitä ykkös-ja kakkospaikkaa täytyy perustella ja kuinka suuri merkitys sillä on ihmisen ajatuksissa. Yh:n (ihankuin muidenkin ihmisten ja mielellään muissakin ihmissuhteissa) on hyvä silti ajoittain muistuttaa toista, että olet tärkeä minulle, rakastan sinua. Kiva, että jaksat tätä. Ehkä kuitenkin tosiaan yh:t sopii parhaiten toisilleen.

Olen samaa mieltä siinä, että rakkautta lapseen ja aikoiseen ei pitäisi asettaa toisiaan vastaan. Jotkut vaan niin tekevät.

Minustakin oma lapsi on ykkönen ja niin sen pitää olla, mutta tietysti kohtuus kaikessa.

No mikä listaamistani asioista ei pidä paikkansa?

Myönnan, että parisuhteissa on yksilöllisiä eroja, mutta suuret suuntaviivat menevät kuitenkin noin. Kuten tuossa itse kerroin, niin olen itse parisuhteessa se, jolla on ne lapset edellisestä suhteesta ja osa noista pitää minunkin kohdalla paikkansa.

Kuinka monta yh-isää oli esim: viimeisen kuukauden saldo kun oot alkanut tapailemaan yh-isiä?