Hei,
Olen 27-vuotias nainen ja murrosiästä asti olen huomannut äitini käyttäytyvän monella tapaa omituisesti. Tunnekylmyys/empatiakyvyttömyys on ollut hallitsevin piirre.
Hän ei ikinä tekstaa eikä soita ja kysy kuulumisia. Aina kun käyn kylässä, hän puhuu ja puhuu ja valittaa omista asioistaan. Minun yrittäessä kertoa hänelle kuulumisiani tai aloittaa jostain aiheesta keskustelua, hän vain tokaisee ”jaa”, ”mmm”, ”vai niin” ja siihen se sitten jääkin. Viimeksi mainitsin ystäväni sairastuneen syöpään joka on jo levinnyt ja kuolemaan johtava. Mietin miten hänen miehensä kestää jos ystäväni menehtyy. Vastaus oli vain ”niin”. Tämä siis esimerkkinä, harvoin juttuni ovat yhtä synkkäsävytteisiä. Me puhumme vain jos hänellä on asiaa. Jos minulla on asiaa, keskustelu tyssää heti alkuunsa. Yleensä vierailujen aikana joko hän puhuu tai istumme kuin hautaustoimistossa.
Olen krooninen kipupotilas ja kun kerron äidilleni olostani ja että olen alakuloinen, hän kysyy mikä siinä kivussa voi masentaa. Kerron että lähdemme mieheni kanssa ulkomaan matkalle, no, äitini nauraa teeskenneltyä naurua ja toteaa että ompa mukavaa. On selvästi kateellinen.
Samaa kaavaa noudattaa myös veljeni ja siskoni kanssa.
En ymmärrä äitiäni. Eikö häntä kiinnosta vai mitä? Onko hän väsynyt? Elääkö hän omassa maailmassaan?
Tunnekylmä äiti
13
5095
Vastaukset
Hei Jekaterina123
Kuulostaa kurjalta tuo äitisi asenne sinuun ja asiohin, mutta asenne on sama sisarustesi suhteen. Jäin miettimään onko hän ollut aina samanlainen vai onko tilanteessa muutosta viime aikoina tai vuosina? Onko hänen elämässään tapahtunut muutoksia?
Me ihmiset olemme kaikki erilaisia. Meillä on erilaisia vaiheita, jolloin suhtautuminen läheisiin voi muuttua, juuri esimerkiksi väsymyksen tai masennuksen takia. Voisitko ajatella ottavasi jollain kauniilla tavalla puheeksi tätä hänen tapaansa olla kanssasi? Vai voitko antaa asian olla ja katsoa miten tilanne etenee. Tietenkin jokainen toivoo äidiltä empaattisuutta ja kiinnostusta, rohkaisua ja iloa, kun on hyvää kerrottavaa. Aina ei kuitenkaan tätä saa ja joskus siihen on tyytyminen. Onneksi tilanne voi muuttua. Jos äitisi on apea, alakuloinen, hänen ehkä kannattaa mennä jonkun ulkopuolisen luokse hakemaan tukea siihen asiaan.
Lämpimin ajatuksin,
Pirkko-pappi- kirkko-neuvoo
Eli jatka rakkauden ruikuttamista tunne kylmältä äidiltä, hänhän voi muuttua. Sama se että sinä särjet sydämmesi.
- Jekaterina123
Hei,
Kiitos vastauksesta!
Hänen asenteensa meitä lapsia kohtaan on ollut samanlainen niin kauan kuin muistan. Kun olimme pieniä lapsia hän on ainakin muistoissani ollut lämpimämpi ja kiinnostuneempi asioistani mutta luulen että se johtuu siitä että en vielä ymmärtänyt että sellainen passiivisuus äiti-ihmiseltä ei ole normaalia. Sisarusteni mukaan äiti on muuttunut kylmäksi heitä kohtaan kun he ovat tulleet murrosikään. Molemmat sisarukseni ovat kokeneet ettei äiti ole ikinä ollut emotionaalisesti läsnä meidän elämässä.
Välinpitämätön asenne on vain pahentunut vuosien myötä. Perheessämme on käyty läpi isäni alkoholismi, vanhempieni avioero, isän kuolema ja minun ja veljeni sairaudet. Äidillä on siis ollut todella paljon huolta ja huoli jatkuu edelleen. Enempää en valitettavasti voi paljastaa näinkin julkisella palstalla muuta kuin että äidillä on edelleen vaikeaa ja hän on lievästi masentunut.
On vaikea elää kun tuntuu että olen katkera ja minulla on vahvoja vihan tunteita äitiäni kohtaan. Hän ei edes yritä esittää kuuntelevansa tai olevansa kiinnostunut. Joka ainoan kerran kun puhun, vastaus on vain hymähdys ikään kuin ''ole hiljaa''. Omista asioistaan ja ongelmistaan voisi puhua 24/7 etenkin jos joku osoittaa edes vähäisen määrän kiinnostusta. Minä en ole mikään terapeutti, en jaksa tätä yksipuolista äiti-tytärsuhdetta. Asun ulkomailla ja on hyvä että olen saanut häneen etäisyyttä mutta kun vierailen hänen luonaan, meinaan joskus tulla hulluksi.
Olen yrittänyt sievästi puhua asiasta vaikka se on vaikeaa - en ole ikinä keskustellut mitenkään erityisen syvällisesti asioistani koska hänen empatiakyvyttömyytensä hämmästyttää ja raivostuttaa minua. Aiheesta on tullut aina riita jonka äitini on puolustautuessaan aloittanut. Yleensä seurauksena on huutoa, haistatteluja ja kysymys siitä mitä hän on tehnyt väärin ja millainen hänen pitäisi olla. Kerran hän myönsi suoraan ettei häntä yksinkertaisesti kiinnosta meidän asiamme ja kehotti etsimään jonkun muun jolle puhua asioista. Äiti on kerran selittänyt ettei hänellä ollut omaan äitiinsä oikeastaan minkäänlaista suhdetta ja se on jättänyt jäljen.
Pahoittelen pitkää kertomusta mutta toivon että se valotti asioita äidin persoonan suhteen. Jekaterina123 kirjoitti:
Hei,
Kiitos vastauksesta!
Hänen asenteensa meitä lapsia kohtaan on ollut samanlainen niin kauan kuin muistan. Kun olimme pieniä lapsia hän on ainakin muistoissani ollut lämpimämpi ja kiinnostuneempi asioistani mutta luulen että se johtuu siitä että en vielä ymmärtänyt että sellainen passiivisuus äiti-ihmiseltä ei ole normaalia. Sisarusteni mukaan äiti on muuttunut kylmäksi heitä kohtaan kun he ovat tulleet murrosikään. Molemmat sisarukseni ovat kokeneet ettei äiti ole ikinä ollut emotionaalisesti läsnä meidän elämässä.
Välinpitämätön asenne on vain pahentunut vuosien myötä. Perheessämme on käyty läpi isäni alkoholismi, vanhempieni avioero, isän kuolema ja minun ja veljeni sairaudet. Äidillä on siis ollut todella paljon huolta ja huoli jatkuu edelleen. Enempää en valitettavasti voi paljastaa näinkin julkisella palstalla muuta kuin että äidillä on edelleen vaikeaa ja hän on lievästi masentunut.
On vaikea elää kun tuntuu että olen katkera ja minulla on vahvoja vihan tunteita äitiäni kohtaan. Hän ei edes yritä esittää kuuntelevansa tai olevansa kiinnostunut. Joka ainoan kerran kun puhun, vastaus on vain hymähdys ikään kuin ''ole hiljaa''. Omista asioistaan ja ongelmistaan voisi puhua 24/7 etenkin jos joku osoittaa edes vähäisen määrän kiinnostusta. Minä en ole mikään terapeutti, en jaksa tätä yksipuolista äiti-tytärsuhdetta. Asun ulkomailla ja on hyvä että olen saanut häneen etäisyyttä mutta kun vierailen hänen luonaan, meinaan joskus tulla hulluksi.
Olen yrittänyt sievästi puhua asiasta vaikka se on vaikeaa - en ole ikinä keskustellut mitenkään erityisen syvällisesti asioistani koska hänen empatiakyvyttömyytensä hämmästyttää ja raivostuttaa minua. Aiheesta on tullut aina riita jonka äitini on puolustautuessaan aloittanut. Yleensä seurauksena on huutoa, haistatteluja ja kysymys siitä mitä hän on tehnyt väärin ja millainen hänen pitäisi olla. Kerran hän myönsi suoraan ettei häntä yksinkertaisesti kiinnosta meidän asiamme ja kehotti etsimään jonkun muun jolle puhua asioista. Äiti on kerran selittänyt ettei hänellä ollut omaan äitiinsä oikeastaan minkäänlaista suhdetta ja se on jättänyt jäljen.
Pahoittelen pitkää kertomusta mutta toivon että se valotti asioita äidin persoonan suhteen.Hei vaan.
Kyllä kertomasi valotti tilannetta. Harmillista on, että oman äidin kanssa ei suju. Hänen elämänsä raskaat asiat ovat tietysti aikaansaaneet alakuloon ja masennuksen, jonka tunnistat. Hän ei ehkä ikääntyessään ja mahdollisesti yksinäisenä kykene muuhun, ei ole voimia eikä jaksamista kiinnostua eikä välittää.
Ehkä sinun on vaan yritettävä olla sellaisissa väleissä mikä enää on mahdollista. Jos joskus sinä jaksat tukea, tsempata, rohkaista häntä, sekin voisi olla hyvä. Yritä sinä olla hänelle ystävällinen. Tilanne voi onneksi jossain kohtaa muuttua, jos hän voi paremmin ja saa itselleen levollisen mielen.
Hyvää kesää,
Pirkko-pappi- eikuunteleva_kirkko
Ai lupailet muutosta. Ja tästä sinulle maksetaan.
- keleton
Taloudellinen huoli vaikuttaa moneen asiaan ja jos historiassa ollut paljon vastoinkäymisiä niin voivat olla päällimmäisinä mielessä ja yli pääseminenkin vaikeampaa, jos rahakin on tiukassa, ettei voi oikein millään palkita itseään ja saada sitä kautta parempia tuntemuksia. Osaisiko edes nauttia, vaan ajattelisi vain sitä rahan menoa siihen? Asioista voi olla vaikea puhua, kun ei haluaisi läpikäydä ikäviä asioita uudelleen jne.
Uskoa paremmasta ei ole ja pelkääkö sitten, että onni ei voi teilläkään jatkua loputtomiin? Eli skeptisyys ajattelussa päällimmäisenä, ei uskalla astua ulos tutusta tavasta toimia ja sitä kautta pysyy siellä ikävissä ajatuksissa? Ei uskalla astua ulos omasta kurjuudesta ja siksi ruokkii sitä samaa jargonia jälkikasvulleenkin?
Minusta hyvin rinnastettavissa aikoinani kuultuun tarinaan, kun suvusta yksi menestyy hyvin elämässään niin koko suku tulee ns. kateelliseksi ja yrittää myrkyttää menestyneen positiivisia tai liian ylioptimistisia ajatuksia alas, ettei vaan käy lopulta huonosti. Pelko ajaa uskomaan, että historia toistaa itseään? Nämä vain omia tuntemuksia aiheesta, mitä tuli heti mieleen? - oletko_toope
Aloittajalle. Mielestäni sinä kohtelet äitiäsi loukkaavasti ja julmasti kun arvostelet häntä.
Hän on pitänyt teistä huolta ja ollut kiinnostunut asioistanne silloin kun sinä ja sisaruksesi olitte lapsia. Et ole enää lapsi.
Koeta ymmärtää ettei äitisi ole ihmistä kummempi. Hän on iäkkäämpi, hän on mitä ilmeisimmin masentunut, eikä hän jaksa enää kantaa sinun eikä kenenkään muidenkaan taakkoja harteillaan.
On tosi törkeää mennä hänen kotiinsa häntä arvostelemaan. Olen äitisi kanssa samaa mieltä siinä, että ongelmista voi keskustella myös ammattiauttajien kanssa ja säästää äidin vanhaa sydäntä. Miksi ehdointahdoin haluat huolestuttaa hänet ja aiheuttaa pahaa mieltä. Ei kai se ole niin vaikeaa jutella pelkästään mukavista asioista sen harvan kerran kun hänen luonaan käyt. Äidilläsi on ollut elämässään jo riittävästi vastoinkäymisiä ja ne ovat jättäneet jälkensä häneen.
Suo hänelle edes sopuisa vanhuus.- Nimimerkkixxw
Huh, olipa agressiivinen vastaus (vaikka voi tosin hyvin kuvastaa sitä äidin ajattelutapaa, jossa asiat otetaan hyökkäyksenä). Minusta tuossa on oikeasti lähinnä tuskaa siitä, kun välit ovat jääneet kylmäksi.
Jekaterina tuo äitisi selitys eli ei ole lapsuudestaan oppinut muunlaista äidinmallia ja mahd. muut vastoinkäymiset vaikuttaneet. On häneen kytkeytyviä syitä, kun kohdistuu teihin kaikkiin sisaruksiin. En tiedä saako ja kannattaako selityksiä enempää etsiä äidiltä - tuo on jo todella paljon, että kertoi omasta äitisuhteesta sillä samalla jotenkin tiedostaa omaa kolkkoa suhtautumista, vaikka siitä ei pysty puhumaan.
Vaikka ei varmaan lohduta, niin sinä voit omalta osaltasi katkaista tuon ketjun ja olla erilainen äiti omille lapsillesi. Ja viittasit sisarussuhteisiin, jotka ymmärtääkseni lämpimämmät. Vaali näitä, sillä ovat ihmisen pisimmät sukulaissuhteet.
Ehkä harkitsisin mitä jakaisin äidin kanssa (etenkin asioissa jossa tietää sen reagoimattomuuden satuttavan) ja keskittyisin sen varmistamiseen, että pääset sinuiksi asian kanssa ja ehkä mieltäisi sen vähän kuin sairaudeksi - asiaksi, josta sinäkin läheisenä kärsit mutta ei ollut kuitenkaan äitisi tarkoituksella hankittu tyyli vaan ollut ehkä kyetön muunlaiseksi kehittymään. Lopulta aikuista ihmistä et voi väkisin raahata terapiaan ja syistä olet varmaan saanut niin paljon kuin äiti itsekään osaa sanoa. - oletko_toope
Nimimerkkixxw kirjoitti:
Huh, olipa agressiivinen vastaus (vaikka voi tosin hyvin kuvastaa sitä äidin ajattelutapaa, jossa asiat otetaan hyökkäyksenä). Minusta tuossa on oikeasti lähinnä tuskaa siitä, kun välit ovat jääneet kylmäksi.
Jekaterina tuo äitisi selitys eli ei ole lapsuudestaan oppinut muunlaista äidinmallia ja mahd. muut vastoinkäymiset vaikuttaneet. On häneen kytkeytyviä syitä, kun kohdistuu teihin kaikkiin sisaruksiin. En tiedä saako ja kannattaako selityksiä enempää etsiä äidiltä - tuo on jo todella paljon, että kertoi omasta äitisuhteesta sillä samalla jotenkin tiedostaa omaa kolkkoa suhtautumista, vaikka siitä ei pysty puhumaan.
Vaikka ei varmaan lohduta, niin sinä voit omalta osaltasi katkaista tuon ketjun ja olla erilainen äiti omille lapsillesi. Ja viittasit sisarussuhteisiin, jotka ymmärtääkseni lämpimämmät. Vaali näitä, sillä ovat ihmisen pisimmät sukulaissuhteet.
Ehkä harkitsisin mitä jakaisin äidin kanssa (etenkin asioissa jossa tietää sen reagoimattomuuden satuttavan) ja keskittyisin sen varmistamiseen, että pääset sinuiksi asian kanssa ja ehkä mieltäisi sen vähän kuin sairaudeksi - asiaksi, josta sinäkin läheisenä kärsit mutta ei ollut kuitenkaan äitisi tarkoituksella hankittu tyyli vaan ollut ehkä kyetön muunlaiseksi kehittymään. Lopulta aikuista ihmistä et voi väkisin raahata terapiaan ja syistä olet varmaan saanut niin paljon kuin äiti itsekään osaa sanoa.no huh, minun vikako se nyt olikin.
Kerrot miten äitisi on elänyt rankan lapsuuden. Miten hänen avioliittonsa isäsi alkoholismin takia oli rankkaa. Sen lisäksi äitisi on joutunut hoitamaan teitä lapsia sairauksien vuoksi paljon ja sanot, että sama tilanne jatkuu yhä. Äitisi on kantanut harteillaan muiden ihmisten huolia ja murheita koko ikänsä. Minusta äitisi ansaitsisi nyt parempaa.
Minä mietin asiaa äitisi kannalta.
Sinä asut ulkomailla ja käyt mitä ilmeisimmin muutaman kerran vuodessa äitisi luona.
Sen harvan kerran kun lapsi tulee kylään -äidin omaan kotiin- mistä silloin keskustellaan.
Lapsi alkaa kertomaan ystävänsä kuolemaan johtavasta syövästä - miettii miten ystävän mies selviää jne. Mitä äiti siihen voi sanoa, kyseiset ihmiset ovat mitä ilmeisimmin äidille täysin tuntemattomia. Ei se äiti voi tietää yhtään miten se mies selviää.
Äitisi on kantanut vuosikymmeniä muiden murheita ja huolia harteillaan, ja nyt sinä syyllistät häntä siitä, ettei äitisi halua ottaa kantaa enää täysin tuntemattomien ihmisten asioihin.
Sitten keskustellaan aloittajan omista kivuista sun muista terveysongelmista. Kun äiti ei jaksa olla enää myötätuntoinen, keskustelu etenee siitä miten äiti ei ole ollut läsnä riittävästi aloittajan ja muiden sisarusten huolissa viime aikoina tai edes koskaan.
Asioista on mitä ilmeisimmin keskusteltu jo monta kertaa aiemminkin. Kun äiti ei reagoi toivotulla tavalla, lapsi alkaa moittimaan äitiään, äiti ei osaa kuunnella, ei osaa lohduttaa, ei osaa olla myötätuntoinen, ei tue riittävästi.
Oma lapsi tulee syyllistämään äitiään äidin omaan kotiin. Onko tuollainen sinusta kivaa?
Aloittaja kertoo äidilleen, että hän lähtee miehensä kanssa ulkomaanreissulle. Äidin naurahdus ja onpa mukavaa kommentti oli aloittajan mielestä teeskentelyä ja kateutta. Hyvänen aika, äiti on elänyt rankan elämän, ehkä äidilläkin on ollut elämässään haaveita siitä miten hän matkustaa jonnekin miehensä kanssa, ehkä hänellä ei ole ollut siihen mahdollisuutta miehen alkoholismin, lasten sairauksien takia. Ehkä äiti olisi halunnut toisenlaisen elämän ja on sen takia katkera, ehkä aloittajan äiti tosiaan on kateellinen.
Mutta oletko koskaan miettinyt sitä, mitä jos sinä aloittaja katkaisisit katkeruuden ja kateuden kehän ja antaisit äidillesi rakkautta. Sitä vaillehan hänkin on elämässään jäänyt.
Ehkä äitisikin tarvitsisi lähelleen ihmisen joka halaa häntä pyyteettömästi vaatimatta vastarakkautta, ihmisen joka puhuu mukavia, ihmisen joka ei syytä, ei syyllistä, ei revi koko ajan vanhoja haavoja auki ja kerro toistuvasti miten vajavainen ja puutteellinen äiti hän on nyt ja on ollut.
Olisi teille molemmille parempi jos muistelisitte lapsuudessasi tapahtuneita hyviä asioita, vaikka vain kuinka pieniä juttuja, mutta sellaisia jotka olivat mukavia molemmille.
Työni on vanhusten parissa ja minusta on hirveää miten etenkin lapset syyllistävät vanhempiaan vuosikymmenien ajan menneistä asioista. Ei samoista asioista tarvitsisi puhua uudelleen ja uudelleen. Minusta moni äiti ja isä tarvitsisi lapsiltaan armoa ja lempeyttä, unohdusta menneisyyden ikävistä tapahtumista.
- keleton
Olisiko puolin ja toisin ymmärryksen puutetta? Ikävät asiat ei ruoki positiivisuutta ja tunteella ajateltuna jää järki asiaa funtsiessa taka-alalle? Luottamuskin varmaan koetuksella, kun yhdessä olo aiheuttaa riitoja? Äitisi on kantanut isoa taakkaa menneisyydessä ja siinä mielessä teillä sisaruksilla voisi olla nyt peiliin katsomisen paikka. Kuuntelemalla auttaa äitiänne ja jos positiivinen lähestyminen ei tunnu auttavan niin keskustelua enemmän. Tarvittaessa terapeutin kanssa yhdessä haette ongelmaan ratkaisua?
- Kiuybhi
Samanlainen äiti mulla. Myös vähän vastaava tilanne, että mulla sairauksia - no, äitini terve. Ei sitä kiinnosta edes iloiset asiat. Sairasteluistani en edes puhu. Omat asiat vain tärkeitä. Kohtelu myös sisaruksia kohtaan etäistä. Mut mä olen lapsista ns. Se heikoin lenkki joka kokee asiat herkimmin. Kovin optimistinen en olisi äitisi pehmenemisestä. Mun äiti vain on pahentunut ikääntymisen myötä. Itse olen hankkinut ns. Äiti-korvikkeita eli vanhempia, ymmärtäväisiä naisia.
- sepaskaäiti
Oma lapseni on lyhytpinnainen kärsimätön taivaanrannanmaalari. Hän aloittaa joka päivä jotain uutta, on hyvin innoissaan mutta mitään aloittamaansa ei saa koskaan tehtyä valmiiksi. Hän on kuitenkin jo 25 vuotias, olisi jo aika opetella seisomaan omilla jaloillaan, mutta yhä vain tarvitsee niin taloudellista kuin henkistäkin tukea päivittäin.
Töissä on huono ilmapiiri ja raskasta olla, olen henkisesti loppu, tarvitsisin illalla lepoa ja muuta ajateltavaa. Aikuinen lapseni on kotona, ei tee päivisin mitään, tavarat tippuvat käsistä lattialle eikä niitä viitsitä nostella paikoilleen, ei tee ruokaa valmiiksi toteaa että ai en huomannut. Jos huomautan siitä miksi tiskit ovat tiskialtaassa eikö niitä voisi laittaa suoraan astianpesukoneeseen, miksi vaatteet ovat taas tippuneet pesuhuoneen lattialle eikä osuneet likapyykkikoriin, paiskotaan ovia, huudetaan että pitääkö sitä aina vittuilla.
Olen 15 vuotta tukenut ja kannustanut, katsonut läpi sormien, antanut rahaa, pitänyt huolta, nyt kun en enää jaksa hänen joka kotkotuksestaan innostua, olen paska äiti. - momo
Me äidit emme jaksa aina olla tekopirteitä, kun on näitä huolia tarpeeksi. Vaikka itse kuuntelen aikuisten lapsien huolet ja pohdin niitä heidän kanssa niin joskus olisi kiva kun nämä aikuiset lapset kysyisivät edes kerran vuodessa "Mitä äiti sinulle oikeasti kuuluu". Ihminen jolla on raskaita aikoja takana ei jaksa aina vastata syvällisesti. Ja oikeasti ihmiset tekee lapsia, kasvattaa heidät ja rakastaa heitä, mutta kun te lapset olette aikuisia olettais, että opettelette tulemaan toimeen omilla avuilla. Äitinä toivon lapsilta aikuismaista keskustelua, enkä sitä lapseksi taantumista joka kerta kun kohdataan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k71262Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän191255- 51176
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.21174Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis11153Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,11151Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421137Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin21134Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä31119Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21110