Uuvuttava äiti ja mummi

VäsynytJuttuihin

Olen saanut ison valaistuksen, kun ymmärrän itseäni ja pakottavaa väsymystä päivisin, joka vaivasi minua lapsuus- ja teini-iässä varhaisaikuisuuteen saakka. Olen varma, että väsymykseni on ollut 70% henkistä ja 30% elintavoista johtuvaa.

Aikuisena ymmärrän ja yhdistän uupumisen pitkältä osin siihen, että äitini ja mummini ovat oikeastaan suhteellisen rasittavia, niin ihania ja rakastavaisia he muuten ovat olleetkin. (Vanhempani ovat eronneet minun ollessa vasta 8v.) Väsymys poistui hiljalleen (olen kyllä käynyt terapiassakin, kun vanhempien ero-oireiluja yms), kun pääsin omilleni, ja nyt kun tulen kotiin ja käymään, iskee uupumus aina kesken päivän, kun olen pitkään äitini tai mummini seurassa.

Tunnelma on sellaista vouhkaamista, sähläämistä, turhanpäiväisten asioiden jauhamista, lapsellista hölpötystä tai sellaista tylsää ihme jaarittelua, jota vaikea selittää, mutta väsyttää niin prkleesti... Aikuisten ihmisten kiinnostavia keskusteluita voi harvoin käydä vain äitini kanssa, mutta silloinkin hän useimmiten laukoo jotain, josta tajuan, ettei ollut tajunnut pointtiani lainkaan, vaikka aluksi luulen, että sain oikean yhteyden. Usein minä olen kuuntelijan roolissa, jossa äitini kertoo suureellisella tavalla elehtien ja värittäen juttujaan jostain, mitä kaupungilla oli nähnyt (kopuksi ei ollut edes mtn hirveän ihmeellistä), tai alottaa todella huolestuneella ilmeellä ja dramaattisella tavalla kertomaan jostakin asiasta, josta melkein jo ehdin huolestua (enää en, kun tiedän ylidramatiikan) ja lopulta melkein joudun tivaamaaan, että "niin, no mitä sitten tapahtui" ja juttu lopahtaa kohonkin tyyliin, "voi, se viereisellä kassalla ollut tyttö oli saanut kolme samanlaista lahjaa jouluna, aika pettymys, oooh!..." ja sitten analysoidaan ja vouhkataan... 🙄
Jutut koskevat siis päivän tai eilispäivän tapahtumia, naapurin elämänkäänteitä, työkaverien elämänkäänteitä, ystävien ystäviä, sukulaisen ystäviä. Itselläni olo on noissa jutuissa, että "jaah, no sellasta sattuu ihmisille yhtenään tai ihan kiva, vaikken koko Perttiä tunnekaan" ja ei minua edes kiinnosta viereisen kassan ihmiset, naapurien uudet tuijat, että kuinka hienoja ja mistä asti olivat tulleet, tai kuinka eilisten ruokien purkittaminen onnistui sellaisilla työkaverin vinkkaamilla uusilla purkeilla jne. Kaikki nämä hirveiden johdattelujen ja pitkien alustuksien ja suorastaan suureellisen tai dramaattisen sävyn kautta...
Voitaisko puhua joskus älykkäiden aikuisten asioista, jotka saisivat minutkin kiinnostumaan, pohtimaan, oppimaan... Jostakin ajankohtaisesta, tulevaisuudesta, maailmanmenosta, kunkin meidän alaan liittyvistä asioista tai jostain muista kuin uusista lattialistoista tai vartin alustuksella, miten kauan jonkun kalamausteen etsiminen oli kestänyt kaupassa ja miten uuvuttavaa se oli, että kaikille pitää jakaa.
En yksinkertaisesti jaksaisi kuunnella (kuuntelen silti ja uuvun) ja aina kun harvoin saan näistä voukaamisista tai jaaritteluista ihme kyllä jonkin pienen innostuksen, joka johtaisi mielenkiintoisempaan keskustelunjatkoon, kuten "hei muuten, tuosta sun etsimästä mausteesta tulikin mieleen, että näin yhden dokumentin, jossa kerrottiin tarkemmin sen terveyshyödyistä...", niin keskustelu katkeaa välittömästi, kun äitini huutaa päälleni tyyliin taas jotain: "herranen aika, no nyt on sitten sen uuden muovipurkin kansi jo hävinnyt, ootas mun on pakko alkaa kaivaa sitä" Siis ahah... ajattelen mielesääni ja hirveä väsymysaalto taas ryöpähtää päähän. Mä kuuntelen ummet ja lammet ja kun jostain vähän kiinnostun ja saisin jotain itsekin kerrottua, joku muovikansi menee edelleni. Mummini on vielä pahempi, jopa niin paha, että äitini itse uupuu seurasta. Saattaa selostaa jostakin mökkitien varrella olevasta puusta vartin monologin, tai ystävänsä edesmenneen miehen reumasta kesken kaiken, kun puhumme vaikka veljeni ajankohtaisesta terveysasiasta ja miten voisimme häntä auttaa. Sekunneissa keskustelu voikin jo kääntyä siihen, kun tietynlaisten mainosteippausten omaava auto meni juuri ohi ja miten he olivat samanlaisen serkkunsa kanssa vuonna nakki ulkomailla nähneet ja miten serkku ei sellaista kyllä muistaisi, eihän se muistanut aurinkolasejaankaan ottaa jne ja itse tärkeä tähän päivään ja elämään liittyvä keskusteluaihe jää taas kesken. Siis niin raskasta, rasittavaa ja tyhjänpäiväistä.

Sekä äitini ja mummini puhuvat jatkuvasti muiden päälle, korottavat ääntään hallitsemattomasti, kun eivät saa huomiota ja pitävät kauheita monologeja.... Ja minä kilttinä ja tunnollisena kuuntelen joka sanan ja aivan jäätävän tajunnanvirran, jossa poukkoillaan paikoissa, palataan toiseen, "eiku sittenkin näin, vai olikohan se noin, no joka tapauksessa semmonen vähän saman värinen oli kuin sen Unton joskus omistama auto, no ei sillä ehkä niin väliä olekaan, no mitäs olinkaan sanomassa" on niin raskasta, etten osaa sanoin kuvailla.
Toivon aina, että pääsen päiväunille hiljaisuuteen ja hetkeksi omien ajatusteni ja kuulumisieni ja tunteideni kanssa. Muita?

20

826

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • hohhoijakkaaaaaaaaa

      Eipä ole omena kauas puusta pudonnut.
      Sinä kertoilet äitisi ja mummusi juttuja meille. Huokaus, tylsää, ei kiinnosta.

      • VäsynytJuttuihin

        No eipä kovin kummoinen toteamus ollut, mutta kiva, että jaksoit lukea. Kyllä niitä "tysiä" juttuja löytyy muiltakin keskustelupalstoilta. Erona myös se, että näitä ei ole pakko lukea. Minä kuuntelen tuntikausia väkisin ja tunnollisesti. Pyrin myös vastaamaan, mutta harvoin vain onnistuu.


      • Anonyymi

        Juu aivan totta😂 kertoo ihan samalla tavalla itse! 😂hauskaa huomata


    • klhyt

      Ap. Mistähän sinä puhuisit, mainitsit jotain "Voitaisko puhua joskus älykkäiden aikuisten asioista, jotka saisivat minutkin kiinnostumaan, pohtimaan, oppimaan... Jostakin ajankohtaisesta, tulevaisuudesta, maailmanmenosta, kunkin meidän alaan liittyvistä asioista tai jostain muista kuin uusista lattialistoista tai vartin alustuksella, miten kauan jonkun kalamausteen etsiminen oli kestänyt kaupassa ja miten uuvuttavaa se oli, että kaikille pitää jakaa.

      Äitisi ja mummisi kiinnostuksen kohteena näyttää olevan tavallinen arki ja sinua se ei kiinnosta.
      No väläytys älykkäistä aikuisten asioista voi myös olla tavallaan jonkin sorttista paremmuuden hakemista ja näinhän sitten käy että ei osaakaan enää keskustella niiden kanssa, joille nuo alykkäät asiat ovat toisaravoisia, kuten uskon etenkin mummillesi ja osin kai äidillesikin.

      Heillä kuitenkin saattaisi olla hyvinkin arvokkaita tietoja elämästä, jotka kannattaa kuunnella, mutta elämänsä pyörii muutoin ilmeisesti eri ympyröissä.
      Olisi hyvä jos antaisit heillekin arvoa ja kuuntelisit ja jopa kyselisit heiltä, saattaisivat saada jopa virikkeitä olla kiinnostuneita myös näistä älykkäistä asioista ja tuo melskaaminen jäisi vähemmäksi.
      Loisit heidän elämään sisältöä, joka ilmeisesti on muutoin aika vähissä ja se täytyy kerätä nyt olevalla tavalla.

      Kyllä itsekin pidän keskustelevasta tavasta enemmän, mutta kuunteleminen on kaikkein tärkeintä, silloin oppii hyvin ja paljon ja vanhoilta ihmisiltä saa hyvin arvokkaita oppejakin.

      Eivät ne tämän päivän älykkäät aikuiset ole muuta kuin ihmisiä, heidänkin pitää arkensa elää ja luulen heidän tarvitsevan ihan samalla tapaa vanhempiaan ja isovanhempiaan ja heidän neuvojaan elämässään.

      Minusta yksi varsin ikävä asia on, että omia vanhempia ja isovanhempia ikään kuin hävetään, se ei ole oikein. Kuitenkin taitaa olla varsin usein, että heidän varansa kiinnostavat hyvinkin kovasti , sillä he ovat luultavasti osanneet elämässään säästää tulevaisuuteen, mutta säästääkö nykyihminen tulevaisuuttaan ja jälkipolviaan varten.

      Tässä kesän mittaan olen katsellut, kuinka lomalla mennään tukka putkella ja rahaa palaa, niin että ollaan entistä uupuneempia loman jälkeen ja talous on ihan kuralla, tuskin on varaa ostaa kunnon ruokaa perheelle. Onhan sitä oltu nyt niiden älykkäiden aikuisten kanssa lomaa viettämässä. Mutta oliko älykkyyttä elää itsensä loppuun ja elämä tiukaksi vyön kiristämiseksi .

      Olen huomannut kuinka ihaillaan näitä julkisia ihmisiä, esiintyjiä, urheilijoita ja poliitikkoja, mutta tunnetteko heidän arkensa, kuinka älykästä se on.

      Kun kuusta kurkottaa, katajaan kapsahtaa. Olisiko sittenkin hyvä hyväksyä erilaisuus ja myös elää niin että, elämä tuntuu tasapainoiselta ja mielekkäältä ja se kantaa myös taloudellisesti.

      Tuskin sentään kovin kauaa elät siellä äidin ja isoäidin juttuja kuuntelmassa ja mieti, että heillä alkaa varmasti jo häämöttää se takaraja, sitten tulet huomaamaan, että jotain arvokasta on poissa.

      • VäsynytJuttuihin

        En voi tarpeeksi edes korostaa, miten paljon ja tunnollisesti minä todellalin KUUNTELEN ja yritän aivot kuumana keksiä relevantteja kysymyksiä. Arvostuksen puutteesta ei myöskään ole kysymys. Teeskentely on vain raskasta. Olisi mukava vain saada joskus itsekin sanoa jotakin tai että voisin kuunnella muitakin juttuja kuin muiden ihmisten elämästä ja heidän arjesta . Väsyn myös esittämisestä, jossa yritän väleihin ehtiä sanoa kiinnostuneilla äänillä "niin joo, toi onkin hyvä" ja taas suu kiinni, kun heidän "vuoro" jatkuu. Tai "ai, aika erikoista, hmm..." ja hiljaa, kun kuuntelu jatkuu. Tai miten voi edes kommentoida täysin tuntemattomien ihmisten ostamaa mehumaijaan, joka löytyi "oliko se Sokokselta vai Tokmannilta" (Mulle ihan sama, puhutaan mielummin siitä, miten se mehumaija sitten on toiminut (voidaan myös googlettaa, mistä sellainen löytyy), keksitään, mitä uusia erilaisia mehuja sillä voisimme tehdä jne. Mulle ihan sama, kuka tuntematon sellaisen osti ja mistä, ei ole oleellista ja raskasta kuunnella sitä tajunnanvirtaa. Yritän sitten kohteliaana keksiä kysymyksiä, "ai no missäs ne Eero ja Raija sitten asuvat?" (jonka mehumaijasta puhumme vaikken edes tiedä miksi ja omasta mielestäni, jos keskustelemme mehumaijasta, niin mietitään sitten jotain uusia terveellisiä hyvänmakuisia mehuja, joita me voimme tehdä. (Ihan sama mulle missä asuvat, mutta yritän että heillä olisi mukavaa...)

        Ja kyllä, arvostan ja rakastan äitiäni ja Mummiani paljon. He nyt tuntuvat elävän erilaista ja aika muuttumatonta elämää pienissä piireissä. On meillä yhteistäkin, mutta aivoni eivät vaan jaksa montaa tuntia, vaan huutavat päästä lukemaan uutisia, kirjaa ja jopa opiskelutehtävät alkavat kiinnostaa, ja kun tarpeeksi kauan kestänyt, tarvitsen päiväunia.. täydellisen poistumisen hetkeksi...Tämä on sääli ja olen joskus vinkannut, jos haluaisivat puhua ja kokeilla joitain harrastuksia, tulla meille käymään, jossa löytäisimme vähän uusia juttuja, joista on kiva jutella taas myöhemmin jne. Että voisimme vähän yhdistää elämiä ja hankkia vähän uusia kokemuksia. Usein oman kukkapenkin hoitaminen on kiinnostavampaa, niin yritän sitten aina olla milloin mistäkin heille tärkeästä kiinnostunut. Sääli vain, ett oikea yhteys ja ihmisten välinen tuntemus jää vähän kehnolle tasolle, jos vain toisen osapuolen pitää esittää kiinnostunutta. Mutta mulle onkin tärkeää, että heillä on kaikki hyvin. Voin kyllä nukkua sitten tapaamisten jälkeen... Rakkaita ja raskaita....


      • sipuliseven

        Heidän keskustelukulttuurinsa on "hieman" levoton ja kipeä. Eivät osaa muuta. Ymmärrän hyvin uupumisesi. Paljo puhe on täysin turhaa ja onhan se uuvuttavaa tajuta sen paljon puheen levottomuus ja yrittää siinä sitten jotenkin olla. Kun kohtaa tuollaisia äänekkäitä levottomia ihmisiä, sitö miettii että mitä he oikein yrittävät peittää. Levoton ulospäin rönsyilevä sosiaalisuus, näkeehän sen tosiaan että siinä on ihmisellä joku hätä tai pakkomielle päällä. Vähemmästäkin uupuu... mitä jos kuuntelisi vain sitä puhern virtaa eikä edes yrittäis kommentoida tai osallistua,.. joskus on tullut kokeiltua ja sitten tulee tunne kuin olis mukana jossain oudossa stand up komiikka esityksessä😀


    • puherupla

      Mun koko suvun kommunikaatiotapa on tuollainen. Se on uuvuttavaa ja hajottavaa jos siinä yrittää pyöriä mukana kuuntelijana ja odottelijana milloin voi puhua omista asioistaan. Itse luovuin tästä odotuksesta jo vuosia sitten.
      Sen sijaan olen alkanut "käyttää hyväkseni" heidän löysiä kielenkantojaan. Kyselen lisää heidän esille ottamistaan asioista, suvun tarinoista, yksityiskohdista. Jos aihe vaihtuu lennokkaana sinkoillen sinne tänne, palaan siihen aiheeseen mikä itseä kiinnosti siitä lisää kysyen. Sitten kirjoittelen juttuja muistiin. Joskus vain seuraan lempeän huvittuneena sinkoilevaa keskustelua tai jos itse pitää keskittyä muuhun, en kuuntele vaan annan patojen porista ja papattaa. Jottei tällaiseen seuraan täysin uuvu, on vaan vetäydyttävä välillä. Olemme keskustelukulttuuriltamme hyvin erilaisia. Joidenkin tilannetaju ja jänne on keskusteluissa lyhyt. Siihen voi vaikuttaa oma levottomuus, epävarmuus, huono itsetunto. Se ratkaistaan usein puhumalla överit. Oma hämmennys ei näy ja jatkuvalla puhevirralla pidetään hallinta itsellä. Näissä tilanteissa voi itse omalla sisäisellä rauhallisuudella luoda toisillekin hengähdystauon.

    • Ei uuvuttavaa sanapötkyä voi kuitata noin vain. Jouduin kerran vierailulle maalaistaloon, jossa isännän pääpuheenaihe oli sadan metrin matka hakemaan lehteä postilaatikosta. Mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei ollut tapahtunut, mutta selostus oli todella yksityiskohtainen. Emäntä taas käytti aikansa iloisesti selittämällä, miten lahnassa, joka oli ruokana, on paljon "vihneruotoja". Kertoi asian useisiin kertoihin ja myös erittäin yksityiskohtaisesti.

      Ei ole helppo olla kiinnostuvinaan tälläisestä, ei edes yrittää vaihtaa puheenaihetta, sillä ei pääse paljon puheen väliin. Eikä ole pienintäkään mahdollisuutta poistua paikalta. Ja tämä yhtenä päivänä. Voi vain ymmärtää, mitä henkisempiä aiheita tarvinnut on tuntenut sisällään, kun hän on jauhautunut tällaisessa myllyssä monta vuotta.

    • Tuli mieleeni toinen tapaus, jonka kertoi muuan tyttö, joka nyt on tekniikan kandidaatti ja jatkamassa diplomi-insinööriksi.

      Hän oli käynyt rippikoulun ja kummi pyysi hänet parin päivän visiitille toiseen kaupunkiin. Kummitädillä oli liki samanikäinen tyttö. He olivat koko visiitin ajan heittäneet läppää aivan merkityksettömistä asioista. Oli ollut tosi kuluttava vierailu.

      • Sanonnastani saattaa saada väärän käsityksen. Kummitäti oli siis heittänyt läppää oman tyttärensä kanssa koko visiitin ajan.


    • sivustakatsoennäin

      Kun luen aloittajan tekstiä, hänelläkin tulee puhetta solkenaan siitä miten muut sitä ja tätä. Ei poikkea mitenkään hänen äitinsä tai mummonsa jutuista, ap syyllistyy täysin samaan kuin äitinsä ja mummonsa, puhuu muista ihmisistä mutta vanhemmistaan poiketen negatiiviseen sävyyn.

      Jos aloittaja haluaa keskustella itseään kiinnostavista asioista "älykkäiden" ihmisten kanssa, miksi hän ei tee aloituksia politiikka, tiede, yhteiskunta sun muille palstoille, liity erilaisiin kerhoihin ja vietä aikaansa näiden fiksumpien ihmisten kanssa?

      Äiti ja mummo ovat mitä ovat, eivät he täällä siitä miksikään muutu, eikä ne keskustelunaiheet vaihdu vaikka kuinka heidän käytöstään arvostelisi keskustelupalstoilla.

      Tuossa yksi sanoo, että paljon puhuvilla on joku hätä. Ei niillä mitään hätää ole. Heidän elinpiirinsä on pieni, siellä ei tapahdu mitään. Näin sivustakatsoen samalta näyttää aloittajan elämä. Hänelläkään ei ole mitään muuta kiinnostavampaa puheenaihetta kuin äidin ja mummon rajoittuneisuus.
      Perustelen tämän viimeisen: jos sinua ap kiinnostaisivat kirjat, kasvit, eläimet, sinä tekisit aloitukset niistä. Nyt keskityt palstatolkulla lillukanvarsiin ja ärsyynnyt täysin syyttä suotta mitättömästä asiasta.

      • Twelvepoints

        Aika pitkälti noin. Viimeinen kappale on hyvä mutta kyllä niillä on "hätä", jota eivät itse huomaa, koska se on oma hätä, se liian pieni piiri.


      • relaxbabynow
        Twelvepoints kirjoitti:

        Aika pitkälti noin. Viimeinen kappale on hyvä mutta kyllä niillä on "hätä", jota eivät itse huomaa, koska se on oma hätä, se liian pieni piiri.

        Intellektuelleja säkenöiviä keskustelijoita on hyvin harvassa. Monille omat tutut ja turvalliset pienet ympyrät riittävät mainiosti. He ovat sinut itsensä ja elämänsä kanssa.

        Mielenkiintoista ja hyvin palkattua työtä tekeviä ihannoidaan, kultturelleja ihmisiä nostetaan jalustalle, kaikkien pitäisi olla ekstrovertteja maailmankansalaisia jotka pystyvät suvereenisti keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta.
        Itselläni on tästä kokemusta. Valmistuin luokkani priimuksena, olin mukana yliopistoaikana kaikissa kissanristiäisissä ja suuna päänä joka puolella. Sain jo opiskeluaikana unelmatyöpaikan. Haasteet vaihtuivat usein, oli isoja projekteja, jatkuvaa kuormitusta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kuntoilin, ostin ihanan asunnon jota esiteltiin sisustuslehdissäkin, olin ns. menestyvä. Kun sitä oli tehnyt 15 vuotta, rahaa oli, mutta ei se antanut minulle minkäänlaista tyydytystä. Hyppäsin oravanpyörästä irti, lopetin työt, erosin näyttävää elämää rakastaneesta puolisostani, myin ison omistusasuntoni, ostin yksiön Suomesta ja ulkomailta, pistin loput rahat tuottamaan elän niillä. Välillä teen työkeikkaa vuokrafirman palkkalistoilla.
        En enää tressaa, vietän paljon aikaa ulkomailla ja lempipuuhani on muiden ihmisten seuraaminen katukahvilassa istuskellen. En kaipaa puolisoa, en entistä glamouria, haahuilen suurimman osan vuotta päivät pitkät minne mieli johdattaa tekemättä mitään ja samalla tehden kaikkea sitä mitä juuri sillä hetkellä haluan. Ei ole kiire minnekään, ei ole velvollisuuksia mihinkään suuntaan.
        Olen monen hyvänpäiväntutun mielestä loppuunpalanut luuseri, epäonnistuja, kuitenkin voin niin henkisesti kuin fyysisestikin paremmin kuin työvuosina ikinä. Mitä pienemmät ympyrät sitä mukavampi olo.


      • Taidanvihertää

        Kiwa kertomus mutta aivan eri juttu ja asia kuin aloittajan "piiri".


    • Leevilassiantero

      Minusta on ihanaa kuunnella keskeytymätöntä puheensorinaa vanhempieni taholta. Ihan sama kenen kyläläisen elämää he siinä ruotivat kulloinkin, hmmm, vai niin, joo, mitä sitten tapahtui heittoja vaan väliin ja puhe jatkuu. Kuunteleminen tuo minulle täydellisen vapauden, voi olla vain hiljaa, ei tarvitse kertoilla heille omista tekemisistäni mitään, ja ennen kaikkea ei tarvitse ottaa kantaa mihinkään isää tai äitiä koskevaan asiaan.

    • Anonyymi

      Jaa-a. Kumpi on pelottavampaa. Tyhmyys vai tylsyys! Kumpi itse olet?

      • Anonyymi

        Itse ja itse. En ymmärrä näitä vittuluviestejä. Koko ajan päälle huutava sosiaalisessa kanssakäymisessä muita huomioon ottamaton päällepäsmäri on itsekäs omahyväinen ja todella rasittava tyyppi. Jos aloittaja kirjoittaa pitkiä tekstejä se ei vielä tarkoita että hän on myös ite samanlainen.


    • Anonyymi

      Mitähän jos kuuntelisitte yhdessä jotain on-line kurssia taiteesta, musiikista, tieteestä
      Kurssia joka on suunattu tavallisille pulliaisille. Expertit kertovat tiedon helmiä joista jokainen saa paljon irti, oppien uutta aivan huomamattaan!
      Kanasalaisopistat yms kertovat niistä.
      Yrittvkvä ainakin, ellei ne kiinnosta perhettäsi, saat itsellesi ilmaista loistavaa seuraa!

    • Anonyymi

      Ehkä niiden kyläilyjen ei tarvitse olla niin pitkiä, että pitää väkisin keksiä niille sisältöä. Voi uuvuttaa kutsujaakin, jos kokee niin. Jos lyhentäisi käyntiaikaa puolella?

    • Anonyymi

      Pata kattilaa soimaa taas tässäkin tarinassa

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      298
      3219
    2. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      234
      1743
    3. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      91
      1275
    4. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      85
      1253
    5. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      78
      1159
    6. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1148
    7. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      46
      1045
    8. Onkohan sulla enää tunteita

      kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut
      Ikävä
      36
      964
    9. Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola

      Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks
      Haapavesi
      46
      906
    10. Etkö ymmärrä että olen turhautunut

      kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?
      Ikävä
      64
      821
    Aihe