Miksi arkeologia, ei irtisanoudu todistamattomasta

Kaikki muut ovat vääräuskoisia, mekö emme ole?

Adventistien nettisivuilta löytyy seuraava teksti:
"Kerta toisensa jälkeen Raamattuun kriittisesti suhtautuvat ovat joutuneet tunnustamaan, että uusimmat arkeologiset löydöt ovat osoittaneet heidän epäilyksensä vääräksi. Useat Raamatun mainitsemista henkilöistä ja historiallisista tapahtumista on löydetty Raamatun ulkopuolisista lähteistä. Mm. kuningas Daavid mainitaan Tel Danin (800-luku eaa) ja Meshan (850 eaa) piirtokirjoituksissa. Israelin kuningas Jehu taas mainitaan ns. mustassa obeliskissa (825 eaa). Voimme siis luottaa Raamatun tekstisisältöön."

- Emmehän me tulkitse raamattua, Vanhan testamentin mukaan. Entä Uusi testamentti?
- Teksti ei väitä, Jeesuksesta olevan ainoatakaan arkeologista todistetta, mutta harhauttaa näin uskomaan.

Jossakin oli kirjoitus, James Bondinkin olevan totta, jos olemassa olevien paikkojen nimeäminen riittää todisteeksi. Raamatun tapauksessa nimet ja kaupunkien mainitseminen. Olisi suorastaan ihme, jos jokin ei osuisi kohdalleen.

Ovatko tutkijat piilouskovaisia varmuuden vuoksi? Pelkona, etteivät pääse paikkoihin, joissa vaaditaan sokeutta tutkimisessa. Kertokaa näkemyksenne ja todistakaa Jeesukseen liittyvät kertomukset arkeologisessa merkityksessä.

Ennen kaikkea, miksi asioita ei oikaista oikealla tolalla oleviksi? Tämän tarkoittaessa, ihmisillä on henkistä ajattelua, johtamatta sitä joukkojen ohjaamiseksi ja rahastamiseksi. Pääsisimme näin, laajempaan ulottuvuuteen ajatuksissamme.

Arkeologia on osoittautunut, monelta osin uskomusopiksi. Onko asia, todellakin näin?