Yksinhuoltajan kanssa?
Oletko tapaillut tai seurustellut
Kaikysyäsaa
38693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Nuorena tapailin yhtä yksinhuoltajaa. Oli mieluisa nainen, mutta ei minusta ollut tuolloin siihen vastuuseen mitä kuvio olisi vaatinut.
Paneskeltiin muutama kuukausi, mutta mulla oli ne "juoksut juoksematta" ja tarvin vapautta.
Tapailin muutaman kerran yksinhuoltajamiehen kanssa. Oli kuusi lasta. Nykyään varsinaisia yh miehiä ja naisia on vähemmän kun yhteishuoltajuus on melkeinpä sääntö. Myös lasten vuoroasuminen on tätä päivää.
Olen.
Tapasin entisellä työpaikallani eronneen miehen, josta tuli lopulta lastensa yksinhuoltaja. Me ystävystyttiin, käytiin parikertaa kuussa ainakin leffassa ja autoin häntä käytännön järjestelyissä hänen ja lastensa kotona. Muuten ihan mukavaa; mutta miehen ex-vaimo oli täysin kaheli, mustasukkainen nainen.
Soitteli mulle öisin (mun ollessa yksin kotonani) ja haukkui lutkaksi, olin muka vienyt hänen aviomiehensä ja aiheuttanut heidän avioeronsakin. Sai poikansakin uskomaan valheitaan, ja siten teini-ikäinen oli myös liittoutunut äitinsä tueksi. Poika pytyi järjestämään kaikenlaista ... ikävää yllätystä mulle, heidän kotonaan.
Mulla ei ollut mitään osuutta heidän avioeroonsa, silloin kun mä tutustuin mieheen töissä, nainen oli jo muuttanut heidän yhteisestä asunnosta pois ja ero oli viittä vaille valmis. Ainoastaan lapsistaan he silloin enää riitelivät... siis lasten huoltajuudesta. Eikä me edetty edes ystävyyttä pidemmälle... mulla ei ollut minkäänlaista hinkua asettua maalitauluksi ja huoltamaan ulkopuolisena valmista perhettä, josta vanhin lapsista inhosi... saattoi jopa vihata mua. Ei minkään laatuinen suhde kestäisi, jatkuvaa ulkopuolista prässäämistä vielä yhden alaikäisen sabotointia heillä, kotonaan.
Hain itselleni kokonaan toisen työn ja ilmoitin miehelle ett tämä ystävyys oli nyt tässä. Me ei enää tapailla, leffareissut, ja keilailut ovat kokonaan loppuneet Mä toivon ettet myöskään tule tapaamaan mua, minun kotiini, vaan annat mun olla rauhassa ilman suurempaa kohua. Eiköhän tämä ollut tässä, pidä itsestäsi ja lapsistasi huolta.
Sen verran opin; ett tuskin tulen koskaan seurusteleemaan miehen kanssa, joka on eronnut ja lastensa huoltaja.
En tiedä onko tuo kovinkin yleistä.
Itse olen pitänyt lapseni äidin kanssa tarkasti sitä linjaa, ettei lapsen toista vanhempaa eikä hänen elämäänsä haukuta ainakaan lapsen kuullen. Eikä häiritä toisen perheen elämää.
Enhän minä ylin ystävä lapseni äidin kanssa ole, mutta kun jutellaan, niin ulkopuoliset luulevat meitä hyviksikin ystäviksi. Ei me silti teeskennellä.
Aikalailla samanlainen kokemus itsellä, ex vaimolla oli ilmeisesti eron tunnepuoli käsittelemättä, joten vaikka tapailuni entisen miehensä kanssa alkoi pitkän pitkän aikaa sen jälkeen, kun vaimo oli muuttanut pois, alkoi siellä suunnalla p*ska lentää tuulettimen. Kaikenlaista syyttelyä perheen rikkomisesta, mustamaalausta, häirintää, lapsen manipulointia. Uhkailua milloin milläkin viranomaisella. Johon tietenkin suhtauduin, että senkus soittelee, en ole tehnyt missään vaiheessa mitään väärää.
Mutta kaikkineen, suhteeni mieheen loppui, ja tuo "tekijä" oli varmastikin yksi osasyy.
Sitähän en voi todella tietää, kuinka kauniisti mies oli eronsa hoitanut, kaikki ei aina ole niin, kuin kuulee yhdeltä osapuolelta.
Mä voisin vielä lisätä ett sain postikortteja, joissa oli aika härskiä tekstiä juuri minusta!
Tiedusteltiin ett onko minun hinnastoni seksipalveluista sama kuin viime vuonnakin?
Alle kirjoituksena : Reklam. sulla on numeroni soita mulle, koska sulla on aikaa.
Hiton mukavaa saada tuon kaltaista postia, ja kaiken lisäksi postikortissa! Kortti joka varmaa on kulkenut kädestä käteen postissa... textinsä takia! No ei onneks kukaan soittanut ovikelloa ja tiedustellut onkos mulla vapaata aikaa. Harkitsin tekeväni rikosilmoituksen häirinnästä, mutt eihän mulla ollut näyttöä syyllisestä, ainoastaan epäillys häiriköstä/tekijästä, sama joka soittelikin.
Vaihdoin liittymän, enkä mennyt poliisille tekemään ilmoitusta... sinne se ilmoitus kuitenkin olisi hukkunut muiden vähäpätöisten asioiden joukkoon, tutkittavien asioiden alinmaiseksi!
Akkojen keskinäisiä riitoja miehestä: Ei aiheuta viranomais toimenpiteitä, ei ole ollut fyysistä väkivaltaa!
Niin, yks juttu ois pitänyt kyllä ilmoittaa, mun oveni oli tahrittu ilmeisesti koiran paskalla, mun töissä ollessani. Yökkäilin ja pesin oveni pariin otteeseen fairylla ja frotee pyyhkeellä puhtaaksi.
Ei ole näitä mainoskortteja enää tullut, eikä oveani liioin tahrittu, sen jälkeen kun mies elämästäni kokonaan katosi.Tosin ei miehelläkään näytä olevan vakituista naispuolista ystävätärtä...
Sikäli kun olen entisiltä työkavereiltani jotain kuullut.
Ex-vaimo kyllä pitää samaa linjaa... mies on hänen AINA, se asia on kai jokaiselle naiselle ja muutamalle miehen lähimmälle työkaverillekin tullut selväksi.
Voi jessus. Mie ku luulin et mulle kaikkea aina tapahtuu, mut ei sentään tuollaista.
Oon muuten ollu lajittelykeskuksessakin duunisa, ja hiljaisempina aikoina lueskellut. En silti koskaan puhunut siitä mitä luin.
Tuota+noin,+en+minäkään+usko+ett+sieltä+lajittelukeskuksesta+ois+mitään+juoruja+lähtenyt+liikkeelle,+korkeintaan+muutamat+ovat+saattaneet+niitä+kortteja+lukea.+Mutt+voin+vakuuttaa+ett+postinkantajan+hymy+oli+kyllä+niin+kaks+mielinen...+ettei+minunkaan+tarvinnut+edes+epäillä+mitä+se+hyypiö+mielessään+mietti!+Ihan+asiallinen+hän+muuten+oli;+...+mutt+se+tuijottelu+mun+navan+kohdalle+suunnilleen+tai+hieman+alemmas+ja+virnistys+naamallaan.
Veikkaisin, et voitais jutella vaikka viikko niitä näitä,
Eipä musta ehkä oikein äitipuoleksi olisi...
Sille olen muutaman kerran ajatusta uhrannut ja miettinyt migreeniin asti.
Mummona kyllä olisin veikeä.
Niin niin.
"jos olisin tiennyt miten kivoja lapsenlapset ovat, olisin tehnyt ne ensin"
En. Täys turn off.
Olen. Ja myös yhteishuoltajien kanssa.
Jopa lapsettomien kanssa.
En ole. Lapsettomana sinkkuna halusin kumppaniksi toisen lapsettoman. Jotenkin samalla viivalla, mistä ponnistaa ajatuksin. Tuskin olisin ollut hyvä äitipuoli, kun olen vasta omien lasteni myötä kasvanut äidin rooliin...
Siinä on isossa roolissa tunteet omaa lasta kohtaan. En tiedä osaisinko tunteilla samoin jonkun toisen lapsia kohtaan...tuskin, vaikka lapsista positiivisesti ajattelenkin.
Lues nyt uudelleen trolli mitä kirjoitit...
"Lapsettomana sinkkuna halusin kumppaniksi toisen lapsettoman"
"Tuskin olisin ollut hyvä äitipuoli, kun olen vasta omien lasteni myötä kasvanut äidin rooliin..."
Hah!
Niin, kun olin sinkku ja lapseton en olisi ottanut yh:ta kumppaniksi, koska halusin toisen lapsettoman. Jos olisin ollut yh- iskän kanssa en tuskin olisin ollut hyvä äitipuoli.
Nyt kun olen äiti ja äidiksi kasvanut tilanne voisi olla toinen, mutta kun en ole enää sinkku. Olen lasteni isän kanssa avoliitossa. Mitä kohtaa et tajunnut hahtrolli?
En piti lukea niin, typo.
Eikös halusin ole imperfekti muoto?
Minä halusin lapsettomana lapsettoman miehen ja sellaisen myös sain ja teimme yhdessä lapset. Joten olen nyt äiti. Enkä sinkku. Tarpeeksi selkiää?
Yritin kyllä yhden kerran mutta ex huomasi sen heti. En pystynyt sille sitä kertomaan. Oli yhtä helvettiä. Onneksi tein päätöksen lopettaa ja pysyä kaverina. En halunnut sitä mitä tuo ex olisi tuonut mukanaan. Niillä vielä yhteinen muksu. En halua kesken jääneeseen suhteeseen. Kertoi se kyllä ex ja siitä erosta. Aika hullu on. Joten yritän sitä jaksaa ja ymmärtää mutta koske en. Olen näyttänyt sille kenet valitsin ja kenen kanssa mulla on helpompaa. On se kovasti töitä tehnyt että eroon pääsee. Mutta tiedän ettei pääse. Kerta leikkii ainakin sen ex sanojen mukaan. Tuollaiseen soppaan en kauhaani laita ja valitsin sen jolla ei ex ole roikkumassa mukana.
Samaa mieltä. Aihe on kyllä vähän tabu... En itsekään missään tapauksessa valitsisi lapsellista miestä.
En ole varma.
Kaksi kertaa, en suosittele kenellekään. Joko se yh on ihan sekaisin ja sen exä on vielä enemmän pihalla.
Kerran on ihminen ajanut toisen pihalle niin se tekee sen uudestaan ....
En enkä tule. Näitä vastauksia kun lukee, vakuutun edelleen omasta kannastani. Naisen pitää olla hoikka ja lapseton. Muutoin yksin. Piste.
Palstan juttuja kun lukee niin vakuuttuu kannastaan pysyä sinkkuna.
En ole enkä tule. Näitä vastauksia kun lukee, vakuutun edelleen omasta kannastani. Naisen pitää olla hoikka ja lapseton. Muutoin yksin. Piste.
Yritin, mutta ei onnistunut. Olen lapseton itse ja en mitenkään lapsirakas. Miehelle elämä oli lapsi. Yksi vapaa yö viikossa (su-ma), mutta ei yhtään kokonaista päivää vapaana. Sunnuntaina vei muksun puolenpäivän aikoihin äidilleen, maanantaina haki heti hoitopaikasta kun töistä pääsi.
Nykyään totaalisen turn off.
Mä olen duunannut montaa yksinhuoltajaa,
moni on ollut ihan hyvä panemaan.
Moni yh-mieskin on hyvä panemaan. Sen perusteella yksistään ei voi ajatella suhdetta.
Itse olen yh. Lone ranger eli ei kannata edes yrittää. Lasten isä taas kärsii mt ongelmista, joten olosuhteet eivät ole suotuisat, koskaan.
Niin tää onkin vähän vaikea juttu.
Olin jotain kolmevitonen kun chatissä tutustuin kolmevuotiaan äitiin. Mulla ei ollut kokemusta lapsista, mut mustahan se mamma vasta tulikin. Kaikki askartelut, leikkipuistot, vessassakäynnit ja iltasadut.
Mutta piti tulla toimeen myös lapsen isän kanssa.
Hassua, et oltiin monesti samojen ystävien luona, mut lapsi oli mun eikä vanhempiensa sylissä.
Tää laps on sit mun tyttäreni isosysteri.
Kaikki yh naiset ovat jännämiesten käyttämiä
Eikö muut? Yleensähän kaikki naiset on äitisi mukaanlukien.
Joo..
Ei ollut kauhean vakava suhde.
Mie oon aika hyvä lasten kanssa..
Aikuisten lasten kanssa palaa pinna.
Olen tapaillut, oli tosi kiva hoikka nainen harrastettiin seksii vuoden ajan mutta sillä oli kolme lasta. Ei oikein napannut alkaa mitään suhdetta kehittää kun lapset ei oikein ole mun juttu.
Lapset ei yleensäkään ole miesten juttu. Pillu kelpaa mutta siitetyt lapset hylätään.
En ole.
Olen tehnyt jopa lapsen yksinhuoltajan kanssa.