Oletko itsevarma

Miten itsevarmuus ihmisessä näkyy ja mitä se tarkoittaa? Millaisessa tilanteessa sen huomaa ja onko se useimmiten hyvä asia?

Tarkoittaako optimistista ja helposti ongelmatilanteista selviävää tai tunteitaan näyttämätön ja vaikeasti tavoitettava?

Tiedän itsevarmoja ihmisiä arvostettavan, mutta omapäisyys ja omien ratkaisujen tekeminen voi myös muuttuu rasittavaksi.

Mitä mieltä olette?
3
Ilmoita


Itsevarmat ihmiset huomaa kyllä.itsevarmat ihmiset eivät pyytele olemassa oloaan anteeksi. Itsevarmat ihmiset ovat myös sinut itsensä kanssa. Itsensä kanssa pitää olla sinut ennenkö pystyy terveeseen parisuhteeseen kenenkään muun kanssa.

Mutta tosiaan yhtälailla miehetkin varmasti huomaavat helpommin naisen joka kävelee ryhdikkäästi huoneeseen itsevarma hymy naamalla kuin sellaisen naisen kuka hiippailee tilaa hiljaa pelokas koiranpentuilme naamalla. ja mietitäämpä kumpaa mies enemmän haluaa?
Minusta on helpompaa jutella sellaisen ihmisin kanssa joka tuntee itsensä eikä pyydä anteeksi olemassa oloaan tai sitten ole herra "ai kuka mä oon.no koko maailman kuningas". oikeasti terve itsetuntoisen ihmisen tunnistaa ja tietysti sellaisen kanssa haluaa olla tekemisissä koska hän huomioi toiset eikä kaikki keskustelut pyöri hänen ympärillä.
15 VASTAUSTA:
Kyllä itsevarma voi olla myös vaatimaton, eikä tee itsestään suurta numeroa ja on enempi syrjäänvetäityvää. Tiedän joidenkin ihmisten puhetulvan ja jatkuvan hermoja raastavan hermostuneisuuden kyllästyttävän ja aiheuttavan vastareaktion, että toinen ei koskaan lopeta puhumista, jos sille vastaa jotain, joten parempi olla hiljaa. Vaatii pelisilmää!
PorvoonParoni kirjoitti:
Kyllä itsevarma voi olla myös vaatimaton, eikä tee itsestään suurta numeroa ja on enempi syrjäänvetäityvää. Tiedän joidenkin ihmisten puhetulvan ja jatkuvan hermoja raastavan hermostuneisuuden kyllästyttävän ja aiheuttavan vastareaktion, että toinen ei koskaan lopeta puhumista, jos sille vastaa jotain, joten parempi olla hiljaa. Vaatii pelisilmää!
Olen samaa mieltä. Ei puhekone välttämättä ole itsevarma.
Jos malttaa kuunnella ja tarkkailla toista tulee vuorovaikutuksestakin helpompaa.
En tiedä olenko miten itsevarma, itsenäinen ainakin olen. Olen tottunut tekemään päätökset itse eikä ole pahemmin tarvinnut katua.
Kriisitilanteissa pärjään, niitä on ollut todella paljon, vakavia sairauksia perheenjäsenillä ym..
Vaikeudet eivät pelota, painun tulta päin jos muu ei auta.
mielikki.mummo kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Ei puhekone välttämättä ole itsevarma.
Jos malttaa kuunnella ja tarkkailla toista tulee vuorovaikutuksestakin helpompaa.
En tiedä olenko miten itsevarma, itsenäinen ainakin olen. Olen tottunut tekemään päätökset itse eikä ole pahemmin tarvinnut katua.
Kriisitilanteissa pärjään, niitä on ollut todella paljon, vakavia sairauksia perheenjäsenillä ym..
Vaikeudet eivät pelota, painun tulta päin jos muu ei auta.
Kuuntelemisen taito se vasta taito onkin. Aika harvoin ihmiset muistavat mitä toinen on sanonut, kun heille on tärkeämpää se että saavat itse tuoda näkemyksiään esille.
Uskon sinun itsevarmuutesi olevan oikein hyvin kohillaan, kun uskallat vastata täällä myös hankaliin kysymyksiin. Se on sitä rohkeutta mitä tarvitaan, sekä livessä että keskustelupalstoilla!
Itsevarmuudella ei ole yyyhtään mitään tekemistä geenien kanssa.
Revisiitä kirjoitti:
Itsevarmuudella ei ole yyyhtään mitään tekemistä geenien kanssa.
Ei välttämättä olekaan, mutta silti se on synnynnäistä.
Eikä ole. Itsevarmaksi kasvetaan kaiken sen myötä, mitä elämässä koetaan. Lapsuus- ja nuoruusvuodet ovat tärkeimmät ja luovat pohjan hyvälle itsetunnolle ja muullekin mielen kunnolle, joilla avuilla on helppo ponnistaa itsevarmaksi ja vaikka sitten ihan miksi.
Oppimisjuttu kirjoitti:
Eikä ole. Itsevarmaksi kasvetaan kaiken sen myötä, mitä elämässä koetaan. Lapsuus- ja nuoruusvuodet ovat tärkeimmät ja luovat pohjan hyvälle itsetunnolle ja muullekin mielen kunnolle, joilla avuilla on helppo ponnistaa itsevarmaksi ja vaikka sitten ihan miksi.
Olen aina ollut yhtä itsevarma.
Itsensä narraaminen on typerintä mitä tiedän. Tai sitten puhut pötyjäsi tuolla alempana.
Puhupukille kirjoitti:
Itsensä narraaminen on typerintä mitä tiedän. Tai sitten puhut pötyjäsi tuolla alempana.
Vaikea saada selville kenelle viestisi osoitat?
Edelliselle.
Tietysti kirjoitti:
Edelliselle.
No mitä edellinen narraa ja kuka edellinen on?
PorvoonParoni kirjoitti:
Olen aina ollut yhtä itsevarma.
Oletko todellakin ollut aina yhtä itsevarma?

Minä en ole ollut, vaan itsevarmuuteni on kehittynyt elämänkokemusteni, "aivotyöni" ja itseeni tutustumisen myötä.

Perusta kehitykselleni on tietenkin ollut, että minun on annettu kasvaa omaksi itsekseni. Minulla on terve itsetunto, jota kukaan ei lapsuudessani murentanut. Nyt mä oon, mikä oon.

Kuten tuolla alempana kirjoitin, niin minulla on tunne, että itsevarmuus käsitetään monella tavoin.
Käsitystäni tukevat tämänkin ketjun kommentit.

PS. Aloituksesi aihe on mielenkiintoinen ja toivon, että monipuolisia kommentteja tulee runsaasti.
kylmätotuus kirjoitti:
Oletko todellakin ollut aina yhtä itsevarma?

Minä en ole ollut, vaan itsevarmuuteni on kehittynyt elämänkokemusteni, "aivotyöni" ja itseeni tutustumisen myötä.

Perusta kehitykselleni on tietenkin ollut, että minun on annettu kasvaa omaksi itsekseni. Minulla on terve itsetunto, jota kukaan ei lapsuudessani murentanut. Nyt mä oon, mikä oon.

Kuten tuolla alempana kirjoitin, niin minulla on tunne, että itsevarmuus käsitetään monella tavoin.
Käsitystäni tukevat tämänkin ketjun kommentit.

PS. Aloituksesi aihe on mielenkiintoinen ja toivon, että monipuolisia kommentteja tulee runsaasti.
Samaa mieltä ja yksittäiset tyhjänpäiväiset pilkkakirveet eivät ole rakentavia, vaan pitäisi pystyä perustelemaan myös näkemyksensä. Syyttelet ja piikittelyt eivät ole mistään kotoisin.
kylmätotuus kirjoitti:
Oletko todellakin ollut aina yhtä itsevarma?

Minä en ole ollut, vaan itsevarmuuteni on kehittynyt elämänkokemusteni, "aivotyöni" ja itseeni tutustumisen myötä.

Perusta kehitykselleni on tietenkin ollut, että minun on annettu kasvaa omaksi itsekseni. Minulla on terve itsetunto, jota kukaan ei lapsuudessani murentanut. Nyt mä oon, mikä oon.

Kuten tuolla alempana kirjoitin, niin minulla on tunne, että itsevarmuus käsitetään monella tavoin.
Käsitystäni tukevat tämänkin ketjun kommentit.

PS. Aloituksesi aihe on mielenkiintoinen ja toivon, että monipuolisia kommentteja tulee runsaasti.
Olen ollut aina yhtä itsevarma. Muistan jo lapsuudestani tilanteita, kuinka varma olin miten pitää toimia, sanoa tai käyttäytyä määrätyissä tilanteissa. Opiskeluaikoina varmuus vain vahvistui.

Olen aina ollut sellainen omien polkujen kulkija, enkä piittaa kovinkaan paljoa arvostelusta. Loukkaukset toki satuttavat, mutta tiedän että valitsemalla helpoin tie, en tulisi olemaan onnellinen.

Kyllä hyvä itsetunto pitää olla pönkittämässä itsevarmuutta. Ilman sitä ulkopuoliset vaistoavat toisen vain esittävän itsevarmaa, feikkaavan eikä lopputulos voi olla koskaan hyvä.
PorvoonParoni kirjoitti:
Olen ollut aina yhtä itsevarma. Muistan jo lapsuudestani tilanteita, kuinka varma olin miten pitää toimia, sanoa tai käyttäytyä määrätyissä tilanteissa. Opiskeluaikoina varmuus vain vahvistui.

Olen aina ollut sellainen omien polkujen kulkija, enkä piittaa kovinkaan paljoa arvostelusta. Loukkaukset toki satuttavat, mutta tiedän että valitsemalla helpoin tie, en tulisi olemaan onnellinen.

Kyllä hyvä itsetunto pitää olla pönkittämässä itsevarmuutta. Ilman sitä ulkopuoliset vaistoavat toisen vain esittävän itsevarmaa, feikkaavan eikä lopputulos voi olla koskaan hyvä.
Hyvää myöhäisiltaa täältä Savosta kaikille tasapuolisesti!

Osuvasti kirjoitat, että itsevarmuutta ja hyvää itsetuntoa vaaditaan, ennenkuin voi kulkea ns. "omia polkujaan".

On siedettävä arvostelua, mutta siihenhän nuo edellä mainitut ominaisuudet antavat työkalut.
Jos arvostelu on aiheellista, niin silloin pitää myös osata pysähtyä miettimään asiaa ja olla valmis muuttamaan käsitystään ja käytöstään.
Aiheettomat arvostelut voi ohittaa reagoimatta niihin mitenkään.

Selviin loukkauksiin en juurikaan "korvaani lotkauta", jos ne tulevat henkilöiltä, joilla ei minulle ole suurta merkitystä.
Mutta mikäli joku läheinen minua tahallaan asiattomilla sanoillaan tai teoillaan loukkaa, niin sitä en purematta niele.
Pari ihmissuhdetta on kokonaan katkennut tuollaisen käytöksen takia.
+Lisää kommentti
Olen.
Erittäin.
Ei se näy mitenkään.
Se on vaikutelma toiseen ihmiseseen.
Parhaiten sen havaitsee luuseri.
Sekä kateellinen tietysti.

H.
1
Ilmoita
Itsevarman ihmisen seurassa on hyvä olla. Itsevarma ihminen ei jatkuvasti arvostele muita (tarkoitan tällä jatkuvaa negatiivista arvostelua, en sitä, että jos sanoo ääneen jonkun olevan jotenkin eimukava tai toimivan väärin).
Itsevarma ihminen ei koko ajan ajattele muista pahinta.
3 VASTAUSTA:
tuossa yläpuolella on hyvä esimerkki jatkuvasta negatiivisesta arvostelijasta joka ei siis ole itsevarma
Yleensäkään negatiivinen arvostelu ei johda mihinkään muuhun kuin toisen mielenpahoittamiseen. Asiasta saa sanoa ja varsinkin väärästä toiminnasta tai tekemisistä, mutta siitä ei pidä tehdä mitään nillittämistä ja jatkuvaa toisen huonojen puolien kaivelua tai sormella osoittamista.
ainanaakka kirjoitti:
tuossa yläpuolella on hyvä esimerkki jatkuvasta negatiivisesta arvostelijasta joka ei siis ole itsevarma
hunkkeli ei ole yhtään itsevarma, vaan se on hölmö!
+Lisää kommentti
Ilmanmuuta olen itsevarma,
itsevarmuus on sydänjuuria myöten rehellisyyttä,
pysymällä a i n a totuudessa, jokainen ihminen on silloin itsevarma,
niin yksinkeratsista se on !
4 VASTAUSTA:
Just noin, kun puhuu vaan totta ja tekee niin oikein kuin voi, niin ei tarvitse miettiä, mitä on minnekin sanonut ja mitä onkaan tehnyt.
Itsevarman merkki on myös että kestää arvostelun ja pystyy kehittymään arvostelun mukaisesti.
Kun on heikko itsetunto niin ottaa itteensä, vaikka moite ei ole hänelle tarkoitettukaan. Tulee tosi kiusallinen olo.
Samaa mieltä ja rehellisyys ihmisessä keskustelussa tuli hyvin esiin, että rehellisyyttä ja itsevarmuutta arvostetaan ja ne kulkevat pitkälti käsikädessä.
PorvoonParoni kirjoitti:
Samaa mieltä ja rehellisyys ihmisessä keskustelussa tuli hyvin esiin, että rehellisyyttä ja itsevarmuutta arvostetaan ja ne kulkevat pitkälti käsikädessä.
Rehellinen ja itsevarma ihminen voi myös olla sanomatta mitään, varsinkin negatiiviset kommenti voi jättää sanomatta, ellei niistä ole mitään positiivista hyötyä.
SuuKiinniVälilläMyös kirjoitti:
Rehellinen ja itsevarma ihminen voi myös olla sanomatta mitään, varsinkin negatiiviset kommenti voi jättää sanomatta, ellei niistä ole mitään positiivista hyötyä.
Hyvin harvoin edes muistetaan sanoa suoraan puhujalle, että hyvä kuin kerroit asian. Useimmiten ihmisille nousevat karvat pystyyn ja aletaan vastustelemaan ja yrittämään kääntää asioita positiiviksi. Totuus on joskus ikävä asia. Vanhan sananlaskun mukaan: Suoraaha asiat pittää haastaa, vaikk ei sais yösiijaakaa.
+Lisää kommentti
Puolustusvoimien kantakortista ennen kotiutusta.
-hyvä käskijä
-erinomainen johtaja
- rajattomasti fyysisiin voimiinsa luottava
-vilkas ja helposti kiihtyvä
-alaisistaan huolehtiva
Jatkokoulutus pataljoonan tiedustelu-upseeriksi

Soveltuvuustestien yhteisiä päätelmiä.
Nopea ja tehokas toteuttaja.
Ei syvälle luotaava pohdiskelija.

Näillä nyt ei suoraan ole itsevarmuuden kanssa paljoakaan tekemistä.

Eräs esimerkkii mielestäni yliampuvasta itsevarmuudesta.
Herra on vakuuttunut omasta viehätysvoimastaan ja tanssiravintolassa antaa suosionsa auringon loistaa valitus naisihmisen suuntaan. Herra ei kuitenkaan saa vastakaikua ja kun nainen on naisystävänsä kanssa istahtanut taksin takapenkille toteaa herra naiselle, että älähän nyt enää viitsi teeskennellä ja kiskaiseen naisen käsivarresta seurauksella, että olkapää menee sijoiltaan.
Nainen vie asian oikeuteen ja herra tuomitaan tuntuviin sakkoihin naisen pahoinpitelystä.

Miksikö tiedän asian?
Pahoinpidelty nainen oli vaimoni työkaverin ystävä ja pahoinpitelijä oli oma veljeni.

Mutta asiasta vakavasti. Itsevarma ihminen ei ajattele toisten aivoilla eikä anna sellaisen kuvittelun ohjata toimintaansa. Siitä huolimatta ei tarvitse olla epäsosiaalinen.
3 VASTAUSTA:
Samantyylisiä ympäripyöreitä arvosteluja, sekä armeijasta että esimieskoulutuksista. Luulen heillä olevan ihan vakio sabluuna, jolla he haluavat kannustaa niitä, jotka ovat jo valinneet jatkokoulutukseen?

Itselläni on myös kokemus haitallisesta itsevarmuudesta. Olimme kavereitten kanssa Hamburger Börs nimisessä paikassa ja itseään komeana ja nuorekkaana pitävä mieskollegani kysyi baaritiskillä olleilta nuorilta naisilta, että kuinka vanha he luulevat häntä. Tytöt vastasivat, että kyllä sää ainakin 60-vuotias olet, joka hiljensi kaverini täysin. Hän nimittäin oli silloin 47 vuotias.
PorvoonParoni kirjoitti:
Samantyylisiä ympäripyöreitä arvosteluja, sekä armeijasta että esimieskoulutuksista. Luulen heillä olevan ihan vakio sabluuna, jolla he haluavat kannustaa niitä, jotka ovat jo valinneet jatkokoulutukseen?

Itselläni on myös kokemus haitallisesta itsevarmuudesta. Olimme kavereitten kanssa Hamburger Börs nimisessä paikassa ja itseään komeana ja nuorekkaana pitävä mieskollegani kysyi baaritiskillä olleilta nuorilta naisilta, että kuinka vanha he luulevat häntä. Tytöt vastasivat, että kyllä sää ainakin 60-vuotias olet, joka hiljensi kaverini täysin. Hän nimittäin oli silloin 47 vuotias.
Seitsemän kotiutettavan koksun arviot olivat hyvin erilaisia.
Yhtä lukuun ottamatta muille oli keksitty jatkokoulutusvaihtoehto.
Tuon ainoan poikkeuksen kyseiseen kohtaan oli punaisella kirjoitettu käsin suurella VÄHEMMÄN ja alleviivattu.

Soveltuvuustestien tuloksiahan leimaa mihin tarkoitukseen ne on tehty.
flegmaatti kirjoitti:
Seitsemän kotiutettavan koksun arviot olivat hyvin erilaisia.
Yhtä lukuun ottamatta muille oli keksitty jatkokoulutusvaihtoehto.
Tuon ainoan poikkeuksen kyseiseen kohtaan oli punaisella kirjoitettu käsin suurella VÄHEMMÄN ja alleviivattu.

Soveltuvuustestien tuloksiahan leimaa mihin tarkoitukseen ne on tehty.
Työhaastatteluissa ja soveltuvuustesteissä voi esittää mitä tahansa, mutta työhönottajan pitäisi pystyä näkemään syvemmälle ja vaistota ainakin selkeä valehteleminen ja esittäminen.
+Lisää kommentti
Jos löytää kadonneet silmälasit Atlanninvaltamerestä, niin tietää kyllä, että pystyy mihin vain!
7 VASTAUSTA:
On varmasti upea löytää silmälasit Atlantista ja varsinkin, jos ne ovat vielä omat, niin itsevarmuus on kyllä huipussaan.
Ei omat, mutta lapsen, jolle sanoin, että elämässä pystyy mihin vain, jos löytää silmälasit Atlantinvaltamerestä. Kannattaa aina olla suunta selvillä, niin itsevarmuus jatkaa kasvamistaan koko elämän. Jos en itse olisi päättänyt elämästäni ja suunnistanut, niin tuskin olisin tässä.
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Ei omat, mutta lapsen, jolle sanoin, että elämässä pystyy mihin vain, jos löytää silmälasit Atlantinvaltamerestä. Kannattaa aina olla suunta selvillä, niin itsevarmuus jatkaa kasvamistaan koko elämän. Jos en itse olisi päättänyt elämästäni ja suunnistanut, niin tuskin olisin tässä.
Hyvä että löysit ne silmälasit ja ennenkaikkea että jaksoit etsiä. Lähes päivittäin pitää tehdä päätöksiä, eikä kannata siirtää asioita tuonnemmas. Hyvin harvoin ongelmat poistuvat itsestään. Kannattaa uskaltaa.
Ei itsevarma ihminen "etsi" mitään! Ei jahkaile tai vatvo mitään! Itsevarma ihminen vain tietää, miten on toimittava ja kulkee varmasti tavoittelemiaan asioita tai tapahtumia kohti.
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Ei itsevarma ihminen "etsi" mitään! Ei jahkaile tai vatvo mitään! Itsevarma ihminen vain tietää, miten on toimittava ja kulkee varmasti tavoittelemiaan asioita tai tapahtumia kohti.
Juuri näin, itsevarman ihmisen on helppo elää ja toimia, koska useimmiten ratkaisu löytyy silmänräpäytyksessä, eikä sitä enää muuteta eikä jahkailla tai hohhoilla. Paitsi tietysti, jos on väärässä, niin asian myöntäminen onnistuu kyllä.
Ei itsevarma ihminen pelkää ”väärässä” olemista, vaan myöntää helposti olleensa ”väärässä”. Ei aiheuta mitään paineita!
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Ei itsevarma ihminen pelkää ”väärässä” olemista, vaan myöntää helposti olleensa ”väärässä”. Ei aiheuta mitään paineita!
Juuri näin, väärässä olemisen myöntäminen ei tuota mitään tuskaa, itsevarma tekee sen helposti eikä jää murehtimaan asiaa sen enempää.
+Lisää kommentti
Itsevarma ihminen myös elää täyttä realistista elämää eikä roiku tällaisilla tyhjänpäiväisillä keskustelupalstoilla typeriä kyselemässä.
2 VASTAUSTA:
Tyhmä ei ole se joka kysyy, vaan se joka vastaa.
Keskustelu on vastavuoroista ja lähes terapeuttista moniin vaivoihin. Kokeilisit joskus sinäkin.
+Lisää kommentti
Tähän sopinee pieni tarina Suomalais-Pakolaisista aikoinaan.
-
"Miehet olivat lähteneet sotaan.
Vain seksuaali-vammaiset, vaimot ja lapset jäivät kotiin.
Vaimot olivat paniikissa.
He pukivat lämmintä pienten lapsiensa päälle ja veivät heidät rautatie-asemalle.
Halasivat itkeviä lapsiaan.
Ja niin juna vei lapsoset satama-kaupunkeihin.
Sieltä laivat oksennuttivat lapset Ruotsiin.
-
Ruotsalais-nainen oli valmiina:
"Oh! Kära lilla.
Gråt inte, jag tar hand om dig.
Jag har många dockor just för dig.
Apelsiner och Mandariner.
Bananer får du också suga.
Grannes vidrig pojke tycker on sugandet också.
-
Men var det också i hamnen.
Hör du lilla gubben.
Lungna dig ner nu.
Kom hem med mig.
Hos mig, kan du äta Blodpalt hur mycket du vill.
Och tänk!
Du får döda grisar också.
Lik som din pappa gör.

H.
4 VASTAUSTA:
Eikö tuon dementikon toistoja voisi jotenkin piilottaa palstalla.
...tycker om

H.
retorinen.kysymys kirjoitti:
Eikö tuon dementikon toistoja voisi jotenkin piilottaa palstalla.
"retorinen.kysymys"

Jos minua tarkoitat, niin en minä näitä toisto-aloituksia tee.
Minä vain toistan muitten mukana.

H.
Enkä opi kirjoittamaan suomen kielellä, vaikka kuinka paljon kirjoittaisin.
+Lisää kommentti
Olen etsiskellyt sanaa joka kääntyisi parhaiten suomeksi, mutta en ole löytänyt. Olen mielestäni "self-confident" mutta en "self-assured". Tunnen ja tiedän omat vahvuuteni ja heikkouteni ja en tarvi enempää tilaa kuin mitä tilanne kulloinkin edellyttää. En ole vaatimaton enkä ujo, mutta en myöskään suuna päänä missään seurueessa. Kerron mielipiteeni ja pystyn puolustelemaan kantaani. Jos se on itsevarmuutta no sitten.
13 VASTAUSTA:
Kyllä sinä olet itsevarma, sen verran olen seurannut kirjoitteluasi ja olen huomannut ettet vähästä hätkähdä, etkä rupea selittelemään saati muuttamaan näkemyksiäsi. Omasta mielestä itsetunto ja itsevarmuus ovat myös lähellä toisiaan, jos molemmat kunnossa ei hätä päivää elämässä. Minulle ei myöskään tuo suuna päänä onnistu, vaan mieluummin kuuntelen ja annan moottoriturpien hölistä.
PorvoonParoni kirjoitti:
Kyllä sinä olet itsevarma, sen verran olen seurannut kirjoitteluasi ja olen huomannut ettet vähästä hätkähdä, etkä rupea selittelemään saati muuttamaan näkemyksiäsi. Omasta mielestä itsetunto ja itsevarmuus ovat myös lähellä toisiaan, jos molemmat kunnossa ei hätä päivää elämässä. Minulle ei myöskään tuo suuna päänä onnistu, vaan mieluummin kuuntelen ja annan moottoriturpien hölistä.
Käsitykseni mukaan itsevarmuus perustuu hyvään itsetuntoon ja itsensä tuntemiseen. Kun tietää omat hyvät ja huonot puolensa ja tunnustaa keskeneräisyytensä, niin voi olla vilpittömästi oma itsensä.

Itsevarmalla ihmisellä on tunneälyä. tilannetajua ja kuuntelutaito. Hän osaa asettua toisen asemaan, eikä hänellä ole tarvetta liiskata ketään. Ei hänen ylitseen kuitenkaan noin vain kävellä.

Minulla on sellainen "näppituntuma", että sana-itsevarma- tulkitaan usein väärin. Itsevarman ihmisen kuvitellaan olevan omahyväinen, itseriittoinen ja ylemmyydentuntoinen kakkiainen.
Todellisuudessa itsevarmalta ihmiseltä puuttuvat nuo piirteet kokonaan.

Itse en ole varma , olenko itsevarma.
Siitä olen kuitenkin varma, etten aina kovin epävarma ole.

Hyvää syyskuuta kaikille!

T. Savon paronitar
kylmätotuus kirjoitti:
Käsitykseni mukaan itsevarmuus perustuu hyvään itsetuntoon ja itsensä tuntemiseen. Kun tietää omat hyvät ja huonot puolensa ja tunnustaa keskeneräisyytensä, niin voi olla vilpittömästi oma itsensä.

Itsevarmalla ihmisellä on tunneälyä. tilannetajua ja kuuntelutaito. Hän osaa asettua toisen asemaan, eikä hänellä ole tarvetta liiskata ketään. Ei hänen ylitseen kuitenkaan noin vain kävellä.

Minulla on sellainen "näppituntuma", että sana-itsevarma- tulkitaan usein väärin. Itsevarman ihmisen kuvitellaan olevan omahyväinen, itseriittoinen ja ylemmyydentuntoinen kakkiainen.
Todellisuudessa itsevarmalta ihmiseltä puuttuvat nuo piirteet kokonaan.

Itse en ole varma , olenko itsevarma.
Siitä olen kuitenkin varma, etten aina kovin epävarma ole.

Hyvää syyskuuta kaikille!

T. Savon paronitar
Nimenomaan juuri tästä on kyse. Ei kukaan ole niin itseriittoisa, että oikeasti kuvittelisi omaan ylivoipaisuuteensa tai sankaritekoihin.

Kun tietää itsensä ja keskeneräisyytensä (hieno sana, kiitos paronitar) voi olla vikoinensa oma itsensä, eikä tarvitse esittää kenellekään yhtään mitään.

Varmasti on myös tuota väärintulkitsemista, mutta ainakin itsevarmat tunnistavat toisen samanlaisen sellaisen kohdatessaan ja keskustelu on helppoa ja miellyttävää.

Ei, et sinä todellakaan ole epävarma. Kaikkea muuta, mutta et epävarma! Ehkä vaatimaton luonteesi ei anna myöntää asiaa, mutta ainakin minä tiedän asian todellisen laidan.

Erittäin hyvää ja kaunista syyskuuta sinulle!
kylmätotuus kirjoitti:
Käsitykseni mukaan itsevarmuus perustuu hyvään itsetuntoon ja itsensä tuntemiseen. Kun tietää omat hyvät ja huonot puolensa ja tunnustaa keskeneräisyytensä, niin voi olla vilpittömästi oma itsensä.

Itsevarmalla ihmisellä on tunneälyä. tilannetajua ja kuuntelutaito. Hän osaa asettua toisen asemaan, eikä hänellä ole tarvetta liiskata ketään. Ei hänen ylitseen kuitenkaan noin vain kävellä.

Minulla on sellainen "näppituntuma", että sana-itsevarma- tulkitaan usein väärin. Itsevarman ihmisen kuvitellaan olevan omahyväinen, itseriittoinen ja ylemmyydentuntoinen kakkiainen.
Todellisuudessa itsevarmalta ihmiseltä puuttuvat nuo piirteet kokonaan.

Itse en ole varma , olenko itsevarma.
Siitä olen kuitenkin varma, etten aina kovin epävarma ole.

Hyvää syyskuuta kaikille!

T. Savon paronitar
Joo, pitkälti samaa mieltä. Ei paha analyysi.
PorvoonParoni kirjoitti:
Nimenomaan juuri tästä on kyse. Ei kukaan ole niin itseriittoisa, että oikeasti kuvittelisi omaan ylivoipaisuuteensa tai sankaritekoihin.

Kun tietää itsensä ja keskeneräisyytensä (hieno sana, kiitos paronitar) voi olla vikoinensa oma itsensä, eikä tarvitse esittää kenellekään yhtään mitään.

Varmasti on myös tuota väärintulkitsemista, mutta ainakin itsevarmat tunnistavat toisen samanlaisen sellaisen kohdatessaan ja keskustelu on helppoa ja miellyttävää.

Ei, et sinä todellakaan ole epävarma. Kaikkea muuta, mutta et epävarma! Ehkä vaatimaton luonteesi ei anna myöntää asiaa, mutta ainakin minä tiedän asian todellisen laidan.

Erittäin hyvää ja kaunista syyskuuta sinulle!
Luin kauan sitten Martti Lindqvistin kirjan Keskeneräisyyden puolustus. Ilmaisu -keskeneräisyys- kuvasi niin oivallisesti ihmisten arvokkuutta kaikista puutteistaan huolimatta, että sana jäi iäksi mieleeni.

Kiitos kuuluu Lindqvistille, ei minulle.
PorvoonParoni kirjoitti:
Nimenomaan juuri tästä on kyse. Ei kukaan ole niin itseriittoisa, että oikeasti kuvittelisi omaan ylivoipaisuuteensa tai sankaritekoihin.

Kun tietää itsensä ja keskeneräisyytensä (hieno sana, kiitos paronitar) voi olla vikoinensa oma itsensä, eikä tarvitse esittää kenellekään yhtään mitään.

Varmasti on myös tuota väärintulkitsemista, mutta ainakin itsevarmat tunnistavat toisen samanlaisen sellaisen kohdatessaan ja keskustelu on helppoa ja miellyttävää.

Ei, et sinä todellakaan ole epävarma. Kaikkea muuta, mutta et epävarma! Ehkä vaatimaton luonteesi ei anna myöntää asiaa, mutta ainakin minä tiedän asian todellisen laidan.

Erittäin hyvää ja kaunista syyskuuta sinulle!
Sanotaan, että savolaisten puheet jäävät kuulijan vastuulle.

Nyt kirjoitit kommentteja, jotka ylittävät jopa meidän monitulkintaiset kirjoituksemme.
Yritän sisäistää jotain kirjoittamaasi.
Voi olla, että menen metsikköön, mutta yrittänyttä ei laiteta, sanoo joku.

Tulkitsinko oikein kirjoituksesi, että koet minun olevan itsevarma , mutta peitän sen "vaatimattomuudellani" taakseni?

Kuten tiedät, minä en ole mikään vaatimaton tavis.
Tiedostan oman arvoni ja pidän siitä kiinni viimeiseen hengenvetoon asti.
Onhan se aivan ylivertaista, kun kuuluu siniverisiin.

Saahan nähdä, miten lukijat tulkitsevat kirjoitukseni?!

T. Savon paronitar
Kaikki immeiset ovat arvokkaita ja siitä huolimatta, ettei veressä ole mustetta. Sen sijaan itsensä jalustalle nostaminen minkä tahansa tekosyyn nojalla on ainoastaan typerää. Jotta mitä se kertoo immeisestä? --- Kannattaa nukkua yöllä jotta ei kuulosta noin hölmöltä.
Näin kirjoitti:
Kaikki immeiset ovat arvokkaita ja siitä huolimatta, ettei veressä ole mustetta. Sen sijaan itsensä jalustalle nostaminen minkä tahansa tekosyyn nojalla on ainoastaan typerää. Jotta mitä se kertoo immeisestä? --- Kannattaa nukkua yöllä jotta ei kuulosta noin hölmöltä.
Se ettei ihmisellä ole pätkääkään huumorintajua on myös paha puute kuin myös se, että epävarmat kirjoittavat nettiin arvelujaan, kun oikeassa elämässä eivät uskalla kommentoida kenenkään sanomisia tai tekemisiä. Olet sinä rohkea :)
kylmätotuus kirjoitti:
Sanotaan, että savolaisten puheet jäävät kuulijan vastuulle.

Nyt kirjoitit kommentteja, jotka ylittävät jopa meidän monitulkintaiset kirjoituksemme.
Yritän sisäistää jotain kirjoittamaasi.
Voi olla, että menen metsikköön, mutta yrittänyttä ei laiteta, sanoo joku.

Tulkitsinko oikein kirjoituksesi, että koet minun olevan itsevarma , mutta peitän sen "vaatimattomuudellani" taakseni?

Kuten tiedät, minä en ole mikään vaatimaton tavis.
Tiedostan oman arvoni ja pidän siitä kiinni viimeiseen hengenvetoon asti.
Onhan se aivan ylivertaista, kun kuuluu siniverisiin.

Saahan nähdä, miten lukijat tulkitsevat kirjoitukseni?!

T. Savon paronitar
Olen ollut paljon tekemisissä savolaisten kanssa ja pehmentänyt arvioitani kuulijan vastuulle siirtymisestä.

Tulkitset minua väärin, koska käytin vaatimaton sanaa kuvaamaan sitä, että et halua kerskailla itsevarmuudellasi, jota tiedän sinulta takuuvarmasti löytyvän.

Yleensäkin kaikki täällä kirjoitettu on monitulkintaista, ihmettelen joskus itsekin omista kirjoituksistani mitä olen tarkoittanut, kun luen niitä myöhemmin. Ei tarvita kuin pieni häiriötekijä, niin ajatus katkeaa ja jää sanoja puuttumaan tai siirtyy kesken kirjoituksen pohtimaan jotain toista asiaa.

Voin olla mitä muuta tahansa, mutta en halua koskaan halua olla vaatimaton. Aivan kuin sinäkin.
Olen 'hyppinyt' järveen kohta kaksi viikkoa monta monituista kertaa päivässä. Jos löysit 'paronittaren' tekstistä huumoria niin voisitko kertoa meitsillekin missä kohdassa se sijaitsi.
PorvoonParoni kirjoitti:
Olen ollut paljon tekemisissä savolaisten kanssa ja pehmentänyt arvioitani kuulijan vastuulle siirtymisestä.

Tulkitset minua väärin, koska käytin vaatimaton sanaa kuvaamaan sitä, että et halua kerskailla itsevarmuudellasi, jota tiedän sinulta takuuvarmasti löytyvän.

Yleensäkin kaikki täällä kirjoitettu on monitulkintaista, ihmettelen joskus itsekin omista kirjoituksistani mitä olen tarkoittanut, kun luen niitä myöhemmin. Ei tarvita kuin pieni häiriötekijä, niin ajatus katkeaa ja jää sanoja puuttumaan tai siirtyy kesken kirjoituksen pohtimaan jotain toista asiaa.

Voin olla mitä muuta tahansa, mutta en halua koskaan halua olla vaatimaton. Aivan kuin sinäkin.
Hyvä, että tuli tuo tulkintakysymyskin selvitettyä.

Itsevarmuuteen kuuluu myös itsehillintä.
Omasta mielestäni pystyn useimmiten hillitsemään itseni. Kovaa työtä se on vaatinut, mutta tulostakin on syntynyt. Nuorena olin hyvinkin kipakka sanomaan sellaista, mitä en oikeastaan tarkoittanutkaan. Vuosien saatossa olen oppinut harkitsemaan sanojani.

Laitanpa tähän linkin erääseen lauluun, jossa kuvataan sellainen tilanne, että itsehillintäni varmasti joutuisi kovalle koetukselle.

https://www.youtube.com/watch?v=v1XiJw9uOMY
kylmätotuus kirjoitti:
Hyvä, että tuli tuo tulkintakysymyskin selvitettyä.

Itsevarmuuteen kuuluu myös itsehillintä.
Omasta mielestäni pystyn useimmiten hillitsemään itseni. Kovaa työtä se on vaatinut, mutta tulostakin on syntynyt. Nuorena olin hyvinkin kipakka sanomaan sellaista, mitä en oikeastaan tarkoittanutkaan. Vuosien saatossa olen oppinut harkitsemaan sanojani.

Laitanpa tähän linkin erääseen lauluun, jossa kuvataan sellainen tilanne, että itsehillintäni varmasti joutuisi kovalle koetukselle.

https://www.youtube.com/watch?v=v1XiJw9uOMY
ei liity itsehillintä millään tavalla itsevarmuuteen eikä muihinkaan itse etuliitteisiin sanoihin
ainanaakka kirjoitti:
ei liity itsehillintä millään tavalla itsevarmuuteen eikä muihinkaan itse etuliitteisiin sanoihin
Tuo on sinun näkemyksesi.
Lukisin myös mielelläni perustelut, joilla olet päätynyt mielipiteeseesi.
+Lisää kommentti
Itsevarma käytös on eri asia kuin todellinen itsevarmuus, väitän.
Esim. joillain aloilla tuollainen käytös voi olla lähes välttämättömyys, jossain tapauksilla sillä voi hämätäkin.
Aika pitkällekin..
3 VASTAUSTA:
Kaipa sitä on aika sujut itsensä kanssa tämänikäisenä.
En osaa sanoa mitään itsevarmuuden tuntomerkkejä.
Ei nyt ainakaan nokka pystyssä olemista, sillä sehän voi olla hämäystä.
Ihminenhän voi olla vaikka kuinka hajalla, mutta mitään ei näy.
Mutta on tilanteita kyllä, missä koen itseni epävarmaksi. Silloin sitä vain vetäytyy ja tarkkailee. Menee mukaan, jos huvittaa. Eihän sitä samalla moodilla kaikkialla ole.
Bengalitikku kirjoitti:
Kaipa sitä on aika sujut itsensä kanssa tämänikäisenä.
En osaa sanoa mitään itsevarmuuden tuntomerkkejä.
Ei nyt ainakaan nokka pystyssä olemista, sillä sehän voi olla hämäystä.
Ihminenhän voi olla vaikka kuinka hajalla, mutta mitään ei näy.
Mutta on tilanteita kyllä, missä koen itseni epävarmaksi. Silloin sitä vain vetäytyy ja tarkkailee. Menee mukaan, jos huvittaa. Eihän sitä samalla moodilla kaikkialla ole.
Toiset peittävät hyvin epävarmuuden, eikä nykyään mitenkään edes voi hallita kaikkia tilanteita. Pelkästään se, että menee mukaan jos huvittaa kertoo paljon. Koska päinvastaisessa tilanteessa vetäytyy ja menee surjään ja jää sinne ja alkaa varomaan outoja paikkoja ja asioita.

Itsevarmuuden tunnusmerkkejä ovat mielestäni se, ettei yritä miellyttää muita ihmisiä. Ei anna omien epävarmuuksien rajoittaa itseään. Eikä odota muiden hyväksyntää omille toiminnalleen.
Ihan varmasti itsevarmaa käytöstä voi hämätä ja hämätäänkin, mutta se on sillä viisiin, että valheellisella käytökselle ei pärjää pitkän. Ei ihminen voi näytellä koko elämäänsä, vaan ennemmin tai myöhemmin paljastuu ja saa osakseen syvän halveksunnan. Mielestäni itsevarmuus ei ole mikään asia, jota kannattaisi tavoitella vilpillisin keinoin.
+Lisää kommentti
Minut on johtamiskoulutuksissa niin moneen kertaan testattu, että suurimmat luulot itsestäni ovat kyllä karisseet. Tiedän olevani analyyttinen, innovatiivinen, tuloshakuinen ja päämäärätietoinen.
Se siitä.
Yksityiselämässä näistä kaikista ominaisuuksista on vain haittaa ;-)).
3 VASTAUSTA:
Ei, ei nyt sentään, hehee.

Kyllä analyyttisestä ja päämäärätietoisesta on apua kaikissa arjen projekteissa. Harkitsevaisuus estää tekemästä mitään typerää, ainakaan kahta kertaa.

Innovatiivinen lähtee helposti mukaan uuteen ja vieraisiin asioihin. Hyvä asia se on, usko vaan!

Jätit mainitsematta itsevarmuuden, jonka puolesta kertoo se, että mainitset näitä ei välttämättä kaikessa positiiviset luonteenpiirteet. Heikon itsetunnon omaava ei tee niin.
PorvoonParoni kirjoitti:
Ei, ei nyt sentään, hehee.

Kyllä analyyttisestä ja päämäärätietoisesta on apua kaikissa arjen projekteissa. Harkitsevaisuus estää tekemästä mitään typerää, ainakaan kahta kertaa.

Innovatiivinen lähtee helposti mukaan uuteen ja vieraisiin asioihin. Hyvä asia se on, usko vaan!

Jätit mainitsematta itsevarmuuden, jonka puolesta kertoo se, että mainitset näitä ei välttämättä kaikessa positiiviset luonteenpiirteet. Heikon itsetunnon omaava ei tee niin.
Hyvä itsetunto ja itsevarmuus, eivät välttämättä ole ihan synonyymejä. Olen työssäni tavannut hyvinkin itsevarmasti esiintyviä tyyppejä, jotka sellaisella esiintymisellä ovat vain peittäneet tiedon puutetta, tai jopa yrittäneet huijausta.

Toisaalta, kun menee pitämään esitelmän n. 50:lle oman alansa asiantuntijalle heidän aihepiiristään, kyllä siinä pitää itsetunnonnon olla kohdallaan, eikä pienestä itsevarmuudestakaan siinä tilanteessa haittaa ole. :-))
suvenkorento12 kirjoitti:
Hyvä itsetunto ja itsevarmuus, eivät välttämättä ole ihan synonyymejä. Olen työssäni tavannut hyvinkin itsevarmasti esiintyviä tyyppejä, jotka sellaisella esiintymisellä ovat vain peittäneet tiedon puutetta, tai jopa yrittäneet huijausta.

Toisaalta, kun menee pitämään esitelmän n. 50:lle oman alansa asiantuntijalle heidän aihepiiristään, kyllä siinä pitää itsetunnonnon olla kohdallaan, eikä pienestä itsevarmuudestakaan siinä tilanteessa haittaa ole. :-))
Eivät olekaan synonyymeja itsevarmuus ja hyvä itsetunto, mutta usein molemmat esiintyvät samalla ihmisellä. Itsevarmaa voi näytellä, mutta jos itsetunto ei ole kohillaan se näkyy ja se huomataan. Mielestäni kannattaa antaa näkyä itsevarmuuden puutteen kuin kauheasti yrittää esittää sellaista tai näytellä, koska sitten kun se murenee niin vaikutus itsevarmasta epävamaan on niin suuri, että huijausyritys aiheuttaa myötähäpeää. Kun reilusti on puolesessa välissä, antaa enemmän tilaa liikkua.
+Lisää kommentti
Mitä vanhemmaksi tulen sitä vaikeampi tuota on määritellä. Itsevarma käytös vaatii opettelua, tilannetajua, kokemusta ja tietoa, siitä huolimatta voi mennä pasmat sekaisin jossain vaiheessa. Se ei vain tunnu enää niin pahalta kuin nuorempana.
Itsevarmuus voisi olla uskallusta heittäytyä tuntemattominkin asioihin ja luottaa itseensä, että selviää. Pitää tuntea omat rajansa ja rajoituksensa. Sosiaalisessa kanssakäymisessä työelämässä, koulussa, harrastuksissa jopa parisuhteessa sitä edellytetään. Muuten joutuu helposti kaikenlaisiin vaikeuksiin joko oman itsensä tai ympäristön taholta.
1 VASTAUS:
Ei minua haittaa se, että olen välillä väärässä. Vanhempana se on yhä helpompaa myöntää, eikä se silti syö itsevarmuuttani. On niin paljon muistettavia asioita, ettei ole mikään ihme vaikka niissä menisi välillä sekaisin. Lahden mielelläni ja helposti mukaan kaikkeen uuteen.
+Lisää kommentti
Ajatukseni itsevarmasta ihmisestä on hyväntahtoinen.Sellainen osaa ottaa huomioon toiset, eikä niin sanotusti puukota selkään.Itsensä tunteminen ja omat työtaidot ja muut ominaisuudet kuuluvat itsevarmuuteen.Pitää pystyä keskustelemaan ja huomioimaan toistenkin ajatukset/tarpeet, eikä
saisi jyrätä toisia omilla, välillä häikäilemättömillä ajatuksillaan.
Itsevarmuus heijastuu jokaisesta jollain lailla.Se voi olla myös hiljaisempaa laatua olevaa, eli aina ei
tarvitse olla suuna-päänä tuomassa itseään esiin.Joskus näkee narsistisuuteen taipuvaista itsevarmuutta
ja se ainakaan ei tehoa minuun, vaan saa päinvastaista reaktiota aikaan.
1 VASTAUS:
Myös minun näkemykseni on pelkästään positiivinen itsevarmoista ihmisistä, he ovat rehellisiä ja luotettavia.

Ei itsevarman tarvitse olla seurallinen tai puhelias, ihan hyvin voi hiljaisempi seurailija ja kuuntelija, joka kertoo miten asiat ovat sen jälkeen, kun muut ovat lopettaneet jonninjoutavat ääneen pohdintansa.
+Lisää kommentti
Kyllä jossain tilanteessa itsevarmuudesta on hyötyä ja taas väärässä paikassa kovasti haittaa.
Joku voi ollasitä mieltä että,ompas siinä ihminen itseään täynnä ja toinen voi sanoa:Hänellä on itsetunto kunnossa,kun on noin varma itsestään.

Jopa täällä huomaa kenellä on itsevarmuutta riittämiin ja sitä näyttää olevan melkein kaikilla,mutta oikeassa elämässä ei aina voi esiintyä yhtä itsevarmana.

jos kohtaisin ihmisen joka on itsevarma,seuraan hetken ja yritän muovata kuvan persoonasta.Onko hän "taivaanrannan maalari" tai röyhkeä...Asettaako hän itsensä muiden ylä puolelle..Tämä viimeinen piirre osoittaa hänen peittelevän epävarmuuttaan.
1 VASTAUS:
Ei siinä mitään selvää rajaa olekaan, kuka on itsevarma ja kuka sitten taas ei. Rajanveto on vaikeata, mutta useimmiten sentään ihmiset jotka tuntevat saman ihmisen, niin olevat samaa mieltä, onko hän itsevarma.

Täällä onkin helppo teeskennellä kuinka reteetä ja itsevarmaa.
+Lisää kommentti
Jos olisin, niin en varmaankaan istuisi tässä nettitoosaa näpyttelemässä. Vaikka voi se juttu monesta muustakin olla kiinni ja johtua ...
5 VASTAUSTA:
Hei, näpyttelenhän minäkin täällä nettitoosaa, vaikka taatusti olen itsevarma.
Ehkä meitsikin on joissain aiheissa, mutta siinä yhressä olisi pitänyt olla niiin selvät itsevarmuussävelet että olisi rämpinyt tiensä vaikka kyynärpäätaktiikalla eteenpäin kun muu ei onnannut. Mutta kun ei ollut. jotta oma moka ...
Mielivereslihalla kirjoitti:
Ehkä meitsikin on joissain aiheissa, mutta siinä yhressä olisi pitänyt olla niiin selvät itsevarmuussävelet että olisi rämpinyt tiensä vaikka kyynärpäätaktiikalla eteenpäin kun muu ei onnannut. Mutta kun ei ollut. jotta oma moka ...
Rauhallisuus tuo itsevarmuutta. Hätäiset ja hermostuneet ihmiset ovat epävarmoja. Jos mielesi on tyyni, niin olemuksesi on vakaa. Jos lopetat oman navan ympärillä pyörimisen ja keskityt muihin ihmisiin katsomalla heitä silmiin ja olemalla aidosti kiinnostunut heistä.
Äläjännitä kirjoitti:
Rauhallisuus tuo itsevarmuutta. Hätäiset ja hermostuneet ihmiset ovat epävarmoja. Jos mielesi on tyyni, niin olemuksesi on vakaa. Jos lopetat oman navan ympärillä pyörimisen ja keskityt muihin ihmisiin katsomalla heitä silmiin ja olemalla aidosti kiinnostunut heistä.
Tuo silmiin katsominen on tärkeätä, se antaa useimmiten avoimen ja rehellisen kuvan ihmisestä. Että on kiinnostunut tietämään mitä toinen puhuu ja näyttää että kuuntelen sinua.
Aika monta päivää sulta meni ohjeittesi rustaamiseen. Koetapa vain toteutella niitä itse ja pidä pulinat pötsissäsi muitten kohdilla.
+Lisää kommentti
Aloitus taitaa olla tarkoitettu itsevarmoille, vai eikö kukaan epävarma ole uskaltanut tunnustaa.

On sitten itsevarma tai epävarma pääasia o,n että on aito ja oma itsensä

Tuo sana itsevarma on vähän kimurantti sana, en mielelläni lokeroisi itseäni siihen.
Siinä on kaksi sanaa yhdistetty, jotka molemmat voidaan ajatella niin monella tavoin.,
ja jos ne yhdistää niin ääripäästä saattaa löytää vain pöyhkeyden.

Itsevarmuus tarkoittaa ilmeisesti yleisimmin tiettyä varmuutta ja helppoutta sosiaalisissa tilanteissa. Itse koen tietyissä tilanteissa varmuutta, kun olen vahvoilla ja tiedän miten asiat ovat , mutta joskus osaan olla hyvinkin joustava, hempeä, lempeä ja vaikka mitä muuta. onkohan se epävarmuutta vai mitä lie.

Itsevarmuuskaan ei ole sukupolvikysymys, ikä tuo aina lisää varmuutta, niin myös itsevarmuutta,
mutta eiköhän itsevarmuus ole enemmänkin temperamenttikysymys.
Asia, jota voi myös harjannuttaa jos haluaa muuttaa omaa olemustaan tai edsiintymistään ollessaan tekemisissä muitten ihmisten kanssa.

Itsevarmuus sopii hyvin suomalaisille, itsevarma suomalainen omaa hyväksi havaittua mielipidettä yms vaikka läpi harmaan kiven. On sitten oikeas tai vääräs.
1 VASTAUS:
Ymmärrän oikein hyvin, että kaikki eivät halua liittää itseään itsevarma sanaan, jostain syystä sillä on myös negatiivisia kaikuja.

Toisin kuin sinä, niin pidän itseäni itsevarmana. Mutta sitten taas sosiaalisissa tilanteissa en ole mitenkään vahvoilla, koska en koskaan ole opetellut small talkkia, enkä ole kovinkaan puhelias. Tai, no riippuu tietysti seurasta.

Enkä myöskään ole kovin jääräpäinen, vaan myönnän helposti olleeni väärässä jossain asiassa.
+Lisää kommentti
Omalla mukavuusalueellani kyllä, mutta mukavuusalueeni ulkopuolla olen enemmänkin sellainen havainnoitsija, joka etenee tilanteissa aistitun tunteen mukaan, osaten kuitenkin kysyä jos on selkeä epävarmuuden tunne.
1 VASTAUS:
Tiivistät hyvin myös minun tuntemuksiani ja toimin itsekin juuri tuolla tavalla. Hyvin kirjoitettu. Ei itsevarma ole kaikissa asioissa itsevarma, vaan osaa kyllä tarvittaessa varmasti kysyä.
+Lisää kommentti
Koen olevani vähintäänkin kohtuullisen itsevarma. Olen tottunut siihen, että minua on kuunneltu pienestä pitäen ja kysymyksiini on vastattu. Olen kokenut, että kaikki ihmiset ovat tärkeitä, heitä tulee kunnioittaa ja heille tulee antaa tilaa. Apuakin voi tarjota aina, kun huomaa jonkun sellaista tarvitsevan.

Olen aikoinaan liikkunut melko usein perinteisissä miesten maailmoissa ainoana naisena, ja olen ollut mukana avaamassa ovia muillekin naisille. Meidän ikäluokkamme elinaikana naisten asema on muuttunut monella alueella Suomessa ja Euroopassa.

Mielestäni itsevarmuuden vastakohta on epävarmuus, vaikka toisaalta epävarmakin voi esiintyä itsevarmasti. Sanoilla voi olla hyvinkin erilaisia merkityksiä eri ihmisten mielissä. Itsevarma ihminen voi olla hyvä kuuntelija, eikä hänen tarvitse esiintyä ryhmässä äänekkäänä, eikä esittää kaikkien alojen asiantuntijaa. Myös itsevarma ihminen voi sanoa, ettei tiedä mitään jostain asiasta ja hän voi pyytää asiaan perehtyneempiä kertomaan siitä tai voi kysyä, mistä löytäisi asiaan liittyvää tietoa.

Ehkä voimme ihan huoletta olla jo tässä iässä itsevarmoja - ja osoittaa arvostusta myös toisia ihmisiä kohtaan. ;)
1 VASTAUS:
Ihmisten kunnioittaminen ja arvostaminen on tärkeätä, emme olisi ilman työkavereita, lähimmäisiä tai perhettä mitään. Ja avunantaminen on usein todella pieniä asioita, joilla ilahduttaa toista ja pieni asia muuttuu suureksi.

Tarvitaan paljon hyvää tahtoa ja itsevarmuutta, kun lähtee etujoukoissa puhumaan uusista asioista ja muutoksesta.

Julkinen esiintyminen on pitkälti opeteltua ja siihen pystyvät epävarmat ihan siinä missä muutkin. Vanhemmiten en edes mielelläni mene joukkojen eteen, vaan annan mahdollisuuden uusille ja nuoremmille. Uskon jo hoitaneeni osuuteni.
+Lisää kommentti
itsevarmuus on elämänkokemusta.itsensä arvioimista.katsoo kun nuori lähtee ja tietää.teet ne virheet.ja sinun kuuluu tehdä ne.ja luotat.ei ole itsevarmuutta ei mitään.vain virheistä oppimista.vai onko?sittenkään.peiliin vain katsomista.se on sitä itsevarmuutta oma heikkous.eikä sitä tarvitse mihinkään kätkeä.ole oma itses.sese on voima.
1 VASTAUS:
Jotkut ovat olleet sitä mieltä itsevarmuus karttuu iän myötä. Itse tunnen nuoruudestani saakka itsevarmoja tyyppejä, eivätkä he ole muuttunut miksikään. Varmaan ainakin vastuullinen työ pakottaa jollain tapaa opppimaan itsevarmuutta ja itsetunto voi kasvaa iän myötä. Samaa mieltä sen voimallisuudesta.
+Lisää kommentti
On tämäkin sitten varsinainen jauhatus, alkaa nyt jaarittelemaan mummeleiden kanssa itsevarmuudesta, sillä eihän täällä olle kuin jokunen puolikuntoinen ukonrahjus jolla vielä saattaa pelittää, suurimmalla osalla varmat päivät olleet ja menneet.
3 VASTAUSTA:
Kyllä nainen voi oll itsevarma aivan siinä kuin mieskin.
MMies kirjoitti:
Kyllä nainen voi oll itsevarma aivan siinä kuin mieskin.
Epäilemättä naiset osaavat olla itsevarmoja, mutta naiseuskin on vain tietty vaihe elämässä, silti tämän sisäistäminen voi olla miehille täysin ylivoimaista, jahka sitten vanhuuden heikkouden myötä alkavat omakohtaisesti käsittää jotain, sillä siinä voi olla monella itsevarmuus kaukana kun pissat alkaa lirahtaa housuihin bussiin noustessa tai kahvikuppi rupeaa tärisyttämään kädessä eikä ulko-ovea uskalla enää avata muulle kuin tutunnäköiselle.

Ja tuskin täällä kenenkään muun mieleen edes pälkähtäisi alkaa kyselemään itsevarmuudesta, lähinnä joku sattumoisin piipahtava pojannulikka saattaisi törmäillä.
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat tuolla pelittämisellä?
+Lisää kommentti
Se on ihmispolon matka kehdosta hautaan joskus pitkä, joskus lyhytkin. Siihen polulle ehtii tulla kaikenlaista estettä ja kiemuraa, aina ei mene niin suoranuottisesti. Niissä kaikissa elon kiemuroissa voi olla vaikeata tietää oma paikkansa, oma tehtävänsä, oma merkityksensä. Itsetuntokin voi saada kolauksia, voi tulla heikkoja hetkiä, jolloin itsevarmuus varisee kuin vesi hanhen selästä.

Eino Leino: "Niin yksin oot sinä ihminen, kaiken keskelllä yksin..." Tuo runo kertoo aika paljon ihmisyydestä. Aika surullinen. Realistinen.

Hyvää yötä, kanssakulkijat!
3 VASTAUSTA:
Itsealkuisia sanoja on joitakin ja ne viittaavat minään. Noinen alla olevien sanojen vastakohtienkin kautta sanaa ja mitä se tarkoittaa, voi tarkastella.
Itsevarma
Itserakas
Itsekäs
Itsekeskeinen
Itsepäinen
Itsellinen
Itsestään
Itsenäinen
Miten "minä" kokee ja käyttäytyy.
Niin totta kuin vaan olla ja voi, myös itsevarma kokee kolauksia ihan siinä missä muutkin. Omalla kohdalla sen huomaa hiljenemisenä, en välitä pohtia tai yrittää purkaa sisälläni olevaa tuskaa. Vetäydyn omaan maailmaani käsittelemään asiaa, ulkopuolisesta näyttää kuin lukisin kirjaa, mutta tosiasiassa mietiskelen.
Bengalitikku kirjoitti:
Itsealkuisia sanoja on joitakin ja ne viittaavat minään. Noinen alla olevien sanojen vastakohtienkin kautta sanaa ja mitä se tarkoittaa, voi tarkastella.
Itsevarma
Itserakas
Itsekäs
Itsekeskeinen
Itsepäinen
Itsellinen
Itsestään
Itsenäinen
Miten "minä" kokee ja käyttäytyy.
Bengalitikku

On hyvin vaikea löytää näille sanoille vastakohtia. Aloitin itsevarma = epävarma, mutta siihen se sitten loppuikin?
+Lisää kommentti
Tietynlaisen itsevarmuuden perin äidiltäni. Hän uskalsi seurassa kuin seurassa sanoa mielipiteensä, mikä ei ollut lainkaan yleistä 1900-luvun alussa syntyneillä naisilla. Tarkkailen tilanteita, usein olen kyllä ihan hiljaa. Ihmeen usein porukoissa on vähintään yksi henkilö, joka vähättelee toisten mielipiteitä ja yrittää itse loistaa. Silloin vaikenen ja kuuntelen.
3 VASTAUSTA:
Sain yllättäen valokuvia isosioäidistäni, joka oli torimyyjänä ja sen yhteydessä tuli paljon tarinoita kuinka topakka täti hän olikaan ollut, juuri tuota 1900-alkupuolella syntynyttä porukkaa. Ulkonäöstä pystyin tavoittamaan piirteitä, joita on itsellänikin. Ehkäpä luonnettakin?

Isommissa porukoissa on tosiaan omat suuna ja päänä ovat henkilöt, jotka tiedetään etukäteen ja aika monet pitävät heitä rääväsuina, vaikka omasta mielestään he pelastavat tilaisuudet omalla valloittavalla käytöksellään, hehee.
Ei oikeasti itsevarma ihminen vähättele toisten mielipiteitä tai pyri olemaan porukan keskipiste. Ei hänellä ole siihen mitään tarvetta.
Hän sanoo sanottavansa ja jää sitten kuuntelemaan antaen tilaa toisille keskustelijoille.
kylmätotuus kirjoitti:
Ei oikeasti itsevarma ihminen vähättele toisten mielipiteitä tai pyri olemaan porukan keskipiste. Ei hänellä ole siihen mitään tarvetta.
Hän sanoo sanottavansa ja jää sitten kuuntelemaan antaen tilaa toisille keskustelijoille.
Ainakin minulla omat puheenvuoroni ovat lyhyitä ja pyrin tiivistämään asioita. Liekö jo lapsuudesta opittua, että turha jaarittelu ei aiheuta muuta kuin vastapuolen kyllästymisen.
+Lisää kommentti
Se itsevarmuus lähtee varmaankin ihmisen sisältä hyvin pitkälti. Nuorempana usein miettii hirveän paljon, mitä toiset ajattelevat, vanhempana ei toisten katseet ja hihittelyt jaksa niin paljon kiinnostaa. Kun olin ujo nuori, niin isä sanoi, että pää pystyyn, ryhti suoraksi ja katse kaukaisuuteen. Nuorilla katse yleensä harhailee, juuttuu pitkäksi aikaa johonkin yksittäiseen objektiin tai ei siirry sulavasti pois katseen kohteesta. Mielestäni tuo saa aikaan vaikutelman epävarmuudesta, samoin alaspäin tuijottelu. Lisäksi kommunikaatiossa pitää uskaltaa katsoa silmiin. Itsevarmuuteen kuuluu mielestäni myös hyvä tilanne- ja huumorintaju. Myös se, että uskaltaa nauraa itselleen ja pystyy myöntämään omat virheensä ja heikkoutensa.
1 VASTAUS:
Samoin minä olen opettanut pojalleni, että pää pystyyn ja seisotaan ryhdikkäänä. Ulkomailla ollessani lomalla saatan seurata pitkiä aikoja ihmisiä, kun istun puistoissa ja katukahviloissa. En silti tuijota, enkä edes usko muiden huomaavan jonkun olevan kiinnostunut heistä. Sekin on taito, siis olla tuijottamatta.
+Lisää kommentti
Itsevarmuus kehittyy mielestäni jo lapsena, eli pitkälti varmaan jo geeneissä. Vanhempien olisikin tärkeä tukea lapsen kehittyvää omaminää, ei kuitenkaan turhan voimakkaasti. Koska lapset ovat hyvin itsekeskeisiä, eivätkä lapsuudessa ota vastaan heidän mielestä "turhia/ylimääräisiä" ohjeita.

Olisi hienoa omata terveellä pohjalla rakennettu itsevarmuus, joka kantaisi läpi elämän kolhut ja myrskyt. Harva meistä säästyy elämän tuomilta todellisilta itseään kohtaavilta tapahtumilta. Ja siksi on hyvä ja tärkeä osa-alue olla itsevarma selviytyäkseen. Mielestäni olen vahva, osaan käsitellä itsenäisesti toisia loukkaamatta vaikeitakin asioita. Kunteleminen on myös tärkeää, eli itsevarmuuteen yhdistän kuuntelemisen jalon taidon.

Itsevarma mielletään myös itsekeskeiseen, oman egon pönkittäjään, joka omalla käytöksellään ei tue esim työpaikan ilmapiiriä. Esimiehiä olen kohdannut joka lähtöön usealla eri alalla. Sanoisin että heillä tulisi olla itsevarmuus kohdallaan, mutta harvemmalla on. Heidän toiminta on ollut kaikkea muuta kuin kannustavaa.

Taitaa olla naisille enempi yleisempää itsetunnon vajavuus, ei vaan uskalleta olla eri lailla ajatteleva/toimiva. Helposti seuraa itsetunnon heikkeneminen ja oma arvostuskyky katoaa.
Miehet kokevat naisen itsevarmuuden olevan seksismistä, mitä olen välillä kuullut heidän sanomana. Katin kontit, sanonut. Jatkanut ettei mun itseluottamus mitään seksin suuntaan ole voinut ketään ohjata:) Saanhan toki ilmaista asiat just omalla itsevarmuudella, ei se ole keltään toiselta pois.

Aiheesi on kiinnostava, kiitos siitä.
3 VASTAUSTA:
Kiitos hyvästä ja kannustavasta palautteestasi.

Olen samaa mieltä, että useimmiten itsevarmuus on jo ihmisellä syntyessä. Ainakin itse olen samanlainen koko elämäni, enkä ole tehnyt asian eteen sen enempää.

Olen läpikäynyt elämäni aikana monia vaikeita asioita ja uskon itsevarmuuden auttaneen ja kannustaneen kaikkein eniten eteenpäin ja antaneen minulle voimia selviytyä.

Työpaikalla jotkut esimiehet kuvittelet työnantajan edustajana toimimisen tarkoittavan, että pitää hyväksyä kaikki ylhäältä tuleva ja vietävä etenpäin asioita oli niissä järkeä tai ei. Itse olen pyrkinyt kuuntelemaan ja kerron myös oman mielipiteeni, jos en koe mielekkääksi jotain määräystä. Eikä se tarkoita ettemmekö tekisi myös vastenmielisiä juttuja, mutta rehellisyydelläni olen saanut myös monen duunarin luottamuksen.

On mukava seurata nykynaisia, joilla monella itsetunto ja -varmuus ovat kohdallaan jo aloittaessaan työuraansa. Meillä on paljon naisia, jotka ovat saaneet vakanssinsa kiintiöiden seurauksena, eikä heistä ole oikein koskaan tullut esimiehiä, vaan työnantajan juoksutyttöjä.

On ilo tavata itsevarma nainen ja huomata kuinka tasavertaisia mies ja nainen ovatkaan, siis oikeasti!
PorvoonParoni kirjoitti:
Kiitos hyvästä ja kannustavasta palautteestasi.

Olen samaa mieltä, että useimmiten itsevarmuus on jo ihmisellä syntyessä. Ainakin itse olen samanlainen koko elämäni, enkä ole tehnyt asian eteen sen enempää.

Olen läpikäynyt elämäni aikana monia vaikeita asioita ja uskon itsevarmuuden auttaneen ja kannustaneen kaikkein eniten eteenpäin ja antaneen minulle voimia selviytyä.

Työpaikalla jotkut esimiehet kuvittelet työnantajan edustajana toimimisen tarkoittavan, että pitää hyväksyä kaikki ylhäältä tuleva ja vietävä etenpäin asioita oli niissä järkeä tai ei. Itse olen pyrkinyt kuuntelemaan ja kerron myös oman mielipiteeni, jos en koe mielekkääksi jotain määräystä. Eikä se tarkoita ettemmekö tekisi myös vastenmielisiä juttuja, mutta rehellisyydelläni olen saanut myös monen duunarin luottamuksen.

On mukava seurata nykynaisia, joilla monella itsetunto ja -varmuus ovat kohdallaan jo aloittaessaan työuraansa. Meillä on paljon naisia, jotka ovat saaneet vakanssinsa kiintiöiden seurauksena, eikä heistä ole oikein koskaan tullut esimiehiä, vaan työnantajan juoksutyttöjä.

On ilo tavata itsevarma nainen ja huomata kuinka tasavertaisia mies ja nainen ovatkaan, siis oikeasti!
Ole hyvä, jatkan vielä kannustusta...

Missään nimessä ei tulisi toimia vastoin työpaikan yleistä käytäntöä ja asioita (jos on parannettavaa) on kyseenalaistettava kaikkien kannalta. Työpaikkojen valtuutetut luottamusmiehet ovat käytettävissä hankaloiden asioiden/henkilöstön kuuntelemiseksi. On uskallettava puhua ongelmista ja huomioitava eriävätkin mielipiteet.

Todellakin, nykynaisilla on järjestään omasta mielestä itsevarmuus huipussaan, mutta kuinka pitkälle se kantaa tosipaikan tullessa kyseeseen. Koska itsevarman omaava ei läheskään aina kykene toimimaan ja huomioimaan muuta kuin oman itsensä pönkittämisellä saavutettu päämäärä.
Kirjoitit "työnantajan kiintiöstä, juoksutytöistä", on totta tuokin termin käyttö.
Mutta, paljon on aloja, joissa ei voi olla esim naispuolinen esimies. Luonnollinen "juoksutyttöily" johtaa vähempi tuottavaan työntekoon, esim ruokahuoltoon/siivoukseen. Molemmat edellä mainitut ovat tärkeitä jokaisessa työpaikassa. Kuinka monissa työpaikoissa niistä huolehtii mies, ei monessakaan. Maahanmuuttujia pyritään työllistämään, vaikka eivät täysin suomea osaakaan.

Nimenomaan, tasavertaisuus näinä päivinä on haastavaa eri aloilla. Kun tunnistaa omat vahvuudet/heikkoudet, silloin niiden pohjalta oma ilmaisutaito on yleensäkin mahdollista ja itseluottamus itsevarmalla käytöksellä on terveellä pohjalla. Koska elämä on vuorovaikutusta kaikkialla, missä ihmiset kohtaavat.
pien.ihmine kirjoitti:
Ole hyvä, jatkan vielä kannustusta...

Missään nimessä ei tulisi toimia vastoin työpaikan yleistä käytäntöä ja asioita (jos on parannettavaa) on kyseenalaistettava kaikkien kannalta. Työpaikkojen valtuutetut luottamusmiehet ovat käytettävissä hankaloiden asioiden/henkilöstön kuuntelemiseksi. On uskallettava puhua ongelmista ja huomioitava eriävätkin mielipiteet.

Todellakin, nykynaisilla on järjestään omasta mielestä itsevarmuus huipussaan, mutta kuinka pitkälle se kantaa tosipaikan tullessa kyseeseen. Koska itsevarman omaava ei läheskään aina kykene toimimaan ja huomioimaan muuta kuin oman itsensä pönkittämisellä saavutettu päämäärä.
Kirjoitit "työnantajan kiintiöstä, juoksutytöistä", on totta tuokin termin käyttö.
Mutta, paljon on aloja, joissa ei voi olla esim naispuolinen esimies. Luonnollinen "juoksutyttöily" johtaa vähempi tuottavaan työntekoon, esim ruokahuoltoon/siivoukseen. Molemmat edellä mainitut ovat tärkeitä jokaisessa työpaikassa. Kuinka monissa työpaikoissa niistä huolehtii mies, ei monessakaan. Maahanmuuttujia pyritään työllistämään, vaikka eivät täysin suomea osaakaan.

Nimenomaan, tasavertaisuus näinä päivinä on haastavaa eri aloilla. Kun tunnistaa omat vahvuudet/heikkoudet, silloin niiden pohjalta oma ilmaisutaito on yleensäkin mahdollista ja itseluottamus itsevarmalla käytöksellä on terveellä pohjalla. Koska elämä on vuorovaikutusta kaikkialla, missä ihmiset kohtaavat.
Ihan totta kirjoitat, että kaikilla työpaikoilla ei käytetä naispuolisia esimiehiä. Mutta onneksi nämä ovat vähentymässä, silla ainakin itse olen tavannut hienoja naisjohtajia. Silloin 35 vuotta sitten he olivat harvassa ja aiheuttivat joissakin kummastusta.

Kyllä niitä silti on vieläkin jukuripäitä. Eräs vanhempi esimies pohdiskeli, että olisi ikävää, jos tulevaisuudessa hänen jäädessään eläkkeelle, ei tehtävään palkattaisikaan uutta kaveria. Samaan hengenvetoon hän totesi, että tosin vielä kamalampaa olisi, että siihen tulisi joku nainen. Pöyristyttäviä epäluuloja siis on vieläkin olemassa.
+Lisää kommentti
Toisia kunnioittava, mutta oman mielipiteensä reilusti esiin tuova henkilö, jolla on kanttia myös muuttaa kantaansa, jos esim lisätieto antaa syytä. Osaa kantaa itsensä (olemuksensa) ja on kohtelias. Herranjestas - sehän olen minä!
7 VASTAUSTA:
Niin ja minä!

Tuo kannan muuttaminen tapahtuu kuin itsestään, ei tarvitse soperrella mitään " anteeksi olin väärässä", vaan sanoi reilusti " se asia on muuten just noin".

Kunnioitan ihmisiä, etenkin itseäni vanhempia ja annan puheenvuoron kaikille, myös lapsille.

Vaikka keho alkaa osoittaa rapistumisen oireita, kannan liikakiloni ylpeänä pystypäin, enkä nöyristele kenenkään edessä.
PorvoonParoni kirjoitti:
Niin ja minä!

Tuo kannan muuttaminen tapahtuu kuin itsestään, ei tarvitse soperrella mitään " anteeksi olin väärässä", vaan sanoi reilusti " se asia on muuten just noin".

Kunnioitan ihmisiä, etenkin itseäni vanhempia ja annan puheenvuoron kaikille, myös lapsille.

Vaikka keho alkaa osoittaa rapistumisen oireita, kannan liikakiloni ylpeänä pystypäin, enkä nöyristele kenenkään edessä.
Peukku!
Hieno kommentti.
Kirjoituksesi osoittaa myös sen, että olet huumorintajuinen ihminen.
transpositio kirjoitti:
Peukku!
Iso kiitos!
kylmätotuus kirjoitti:
Hieno kommentti.
Kirjoituksesi osoittaa myös sen, että olet huumorintajuinen ihminen.
Elämä on tylsää ilman iloa ja hauskuutta, jonka ympärillämme olevat ihmiset tuovat meille. Myös sinulla on huuomorin- ja tilannetaju kohdallaan ja tajunnavirtamme kohtaavat.
PorvoonParoni kirjoitti:
Elämä on tylsää ilman iloa ja hauskuutta, jonka ympärillämme olevat ihmiset tuovat meille. Myös sinulla on huuomorin- ja tilannetaju kohdallaan ja tajunnavirtamme kohtaavat.
Jos elämä olisi pelkkää tylsyyttä, niin parempi kai olisi kuolla kupsahtaa pois poikkeensa.

Toki toiset ihmiset saavat meidät iloitsemaan, mutta on tärkeää oppia nauramaan myös itselleen.
Ajattele nyt, että minäkin kaikista viisaista viisain, saan makeimmat naurut, kun hekottelen omille "pikku toilailuilleni".

Olenkin joskus miettinyt, minne tajuntani on kadonnut. Nyt se selvisi.
Se on siis hävinnyt outoon tajunnanvirtaan.
Olisitko ystävällinen ja patistaisit tajuntaani rantautumaan ja palaamaan takaisin Savoon, kun seuraavan kerran kohtaat sen ajopuuna ajelehtimassa tajunnanvirrassa?!

Täällä sataa vettä kaatamalla ja pimeys peitti tienoot jo kl.16.

T. Savon paronitar
kylmätotuus kirjoitti:
Jos elämä olisi pelkkää tylsyyttä, niin parempi kai olisi kuolla kupsahtaa pois poikkeensa.

Toki toiset ihmiset saavat meidät iloitsemaan, mutta on tärkeää oppia nauramaan myös itselleen.
Ajattele nyt, että minäkin kaikista viisaista viisain, saan makeimmat naurut, kun hekottelen omille "pikku toilailuilleni".

Olenkin joskus miettinyt, minne tajuntani on kadonnut. Nyt se selvisi.
Se on siis hävinnyt outoon tajunnanvirtaan.
Olisitko ystävällinen ja patistaisit tajuntaani rantautumaan ja palaamaan takaisin Savoon, kun seuraavan kerran kohtaat sen ajopuuna ajelehtimassa tajunnanvirrassa?!

Täällä sataa vettä kaatamalla ja pimeys peitti tienoot jo kl.16.

T. Savon paronitar
Olin viime yönä töissä, kun se hillitön rankkasade alkoi. Vettä siis tuli rumasti useita tunteja. Aamuksi sade loppui ja pääsin kuivin varpain kotiin. Tajunnanvirtaasi en nähnyt ajelehtimassa, mutta kun tapaan, lupaan kannustaa palaamaan ja kehua kuinka hieno paikka Savo on ja kuinka häntä kaivataankaan.
+Lisää kommentti
Maailma on muuttunut niin paljon meidän aikaan, että itsevarmuudesta on enää haikuja jäljellä. Tämä on tämän päivän tilanne, huomenna voi olla toinen juttu, viimeistään viikon päästä.
Tuskin se itsevarmuus kellään on huipussaan päiväkausien remonttien jälkeen, jotka vähän omaa huolimattomuutta, eikä ne olleet autonremppoja.
Mailmassa on hyvin harvoin vain yhtä totuutta. Se on tuhon tie, jos kuvittelee omaavansa sen yhde ainoan totuuden.
1 VASTAUS:
Ja ihan varmaan vaaditaan tai tarvitaan enemmän itsevarmuutta kestämään muuttuvaa maailmaa. Se ettei viitsi tarkastaa, jotain mikä myöhemmin tulee silmille pakkaa ärsyttämään niin maan perusteellisesti. Huolimaattomuuden voi poistaa, sillä että on huolellisempi, mutta kun ei aina jaksa, viitsi, muista tai halua tarkastaa kaikkea. Ei ole absoluuttista totuutta maailmass tai yhtä ratkaisua, mutta silti useimmiten on parempi tehdä päätös, sillä huonompikin päätös on usein parempi kuin ettei päätä mitään.
+Lisää kommentti
Sanoisin, että, jos nuoruusvuosiin vertaa, niin itsevarmuutta on tullut kosolti lisää.
Kuitenkin koen sen olevan myös asia- ja tilannekohtaista.
Asioiden kanssa, joista varmasti tietää tietävänsä on paljon itsevarmenpi, kuin olla tekemisissä jonkun uuden jutun kanssa.
Myöskin eri ihmiset aistii eri tavalla, toisen kanssa kaikki on luontevaa ja taas jonkun toisen kanssa ei.
Itsevarmuus ei saa missään nimessä näkyä toisten mielipiteille tuhahteluna.
Käyttäisin ilmaisua, pitää olla ´´positiivista itsevarmuutta.´´
1 VASTAUS:
Iän myötä tulee lisää kokemusta ja erilaisten asioiden hoitaminen helpottuu, kun tietää että kyllä tästä selvitään. Se varmaan osaltaan lisää myös itsevarmuutta? En minäkään noissa IT-asioissa voi kehua kovinkaan ammattilainen olevani, mutta löydän tarvittaessa apua.

Jotkut ihmiset melkein säpsähtävät itsevarmaa ihmistä, esimerkiksi kun rohkeasti kertoo oman mielipiteensä, niin vastaukseksi saa ympäripyöreitä, eikä selvästikään toinen tahdo kerto a mitä mieltä on. Ainakaan itse en luota ihmisiin, joilta kaikki täytyy kaivaa esiin. Varsinkin työasioissa on kyse työasioista ja helpompaa, kun kerrotaan eikä kyräillä. Arvosten ihmisten mielipiteitä.

Kuten myös positiivista itsevarmuutta.
+Lisää kommentti
Olihan minulla oikeaa asiaakin, joka liittyy itsevarmuuteen.

Mikä merkitys itsekritiikillä on mielestänne itsevarmuuteen?

Lueskelin artikkeleita ja määritelmiä itsekriittisyydestä. Useimmiten se määriteltiin negatiiviseksi piirteeksi.
Sen koettiin esim. aiheuttavan stressiä ja armottomuutta itseään kohtaan.

Minusta terve itsekritiikki on hyvä asia. Se on yksi peruspilari itsevarmuudelle, eikä suinkaan "syö" sitä.
3 VASTAUSTA:
Yllättävää kyllä olen samaa mieltä kanssasi, hehee.

Nimenomaan tarpeeksi kova itsekritiikki itsevarmuuden kanssa on positiivinen asia. Sitten taas epävarmalla itsekritiikki aiheuttaa helpolla sulkeutumista ja muista eristäytymistä. Näin minun nähdäkseni.
PorvoonParoni kirjoitti:
Yllättävää kyllä olen samaa mieltä kanssasi, hehee.

Nimenomaan tarpeeksi kova itsekritiikki itsevarmuuden kanssa on positiivinen asia. Sitten taas epävarmalla itsekritiikki aiheuttaa helpolla sulkeutumista ja muista eristäytymistä. Näin minun nähdäkseni.
Minä en ole kriittinen itseäni kohtaan enkä eristäydy muista sen takia. Minulla vaikuttaa tietynlainen erityispiirteisyys päätöksiin elämässä enkä siksi tarvitse ihmisiä elämääni. En koe yksin olemisessa mitään ongelmaa. Ehkä minulle riittää yksi kauan kestänyt parisuhde. Onnellisuuteni ei lisäänny ihmissuhteen myötä.
sisäinenonnellisuus kirjoitti:
Minä en ole kriittinen itseäni kohtaan enkä eristäydy muista sen takia. Minulla vaikuttaa tietynlainen erityispiirteisyys päätöksiin elämässä enkä siksi tarvitse ihmisiä elämääni. En koe yksin olemisessa mitään ongelmaa. Ehkä minulle riittää yksi kauan kestänyt parisuhde. Onnellisuuteni ei lisäänny ihmissuhteen myötä.
Ei minullakaan se itsekriittisyys aiheuta eristäytymistä ja olen huolella valinnut todelliset ystäväni. En ole kaikkien kaveri ja viihdyn myös pitkiä aikoja yksikseni. Tuo onnellisuuden esiin tuominen oli hyvä, koska ainakin nykymaailmassa ihmiset keräävät tykkäämisiä ja saavat somen kautta lisää kavereita. Valikoin heidät tarkkaan, sillä lukumäärä ei ratkaise tai lisää onnellisuutta, kuten kirjoitit.
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Oletko itsevarma

Miten itsevarmuus ihmisessä näkyy ja mitä se tarkoittaa? Millaisessa tilanteessa sen huomaa ja onko se useimmiten hyvä asia?

Tarkoittaako optimistista ja helposti ongelmatilanteista selviävää tai tunteitaan näyttämätön ja vaikeasti tavoitettava?

Tiedän itsevarmoja ihmisiä arvostettavan, mutta omapäisyys ja omien ratkaisujen tekeminen voi myös muuttuu rasittavaksi.

Mitä mieltä olette?

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta