Miksi me eroamme fyysisesti toisistamme?
Meissä jokaisessa on ominaisuuksia, jotka periytyvät vanhemmiltamme. Esim. hiusten väri
Jos molemmilla vanhemmillamme on tummat hiukset, on hyvin todennäköistä, että mekin olemme tummahiuksisia. Periytyviä asioita on kuitenkin älyttömästi ja kun ottaa huomioon, että olemme kahden eri ihmisen jälkeläisiä niin tietysti olemme erilaisia.
Miksi me eroamme henkisesti toisistamme/Miksi me teemme eri asioita?
Toiset soittavat rumpuja, toiset pelaavat shakkia. Toiset ovat lääkäreitä, toiset poliitikkoja. Miksi näin on? Miksi ihmiset eivät tee samoja asioita keskenään? En mene nyt kuitenkaan yhteiskunnan synnyn teorioihin asti vaan pysyn nykyajassa.
Pariskunta A asuu Lapissa järven rannalla. Heille syntyy poika nimeltä Paavo. Pojan isä opettaa lastansa pienestä pitäen kalastamaan. Lisäksi isällä on porotila, jossa poika oppii olemaan tekemisissä porojen kanssa. Peruskoulun jälkeen poika päättääkin ryhtyä poronhoitajaksi isänsä tilalle, sillä hän on kiintynyt poroihin eikä mieluisampaa työtä tiedä. Nykyään hän kalastaa vain harvoin, vaikka kalastus on ollut pidempään mukana hänen elämässään kuin porot.
Pariskunta B asuu Helsingin keskustassa. Heille syntyy poika nimeltä Daniel. Pojan isä on huippuravintolan kokki ja äiti kuvataiteilija. Poika samaistuu heidän maailmaansa ja koulussa hänen lempiaineensa ovatkin kuvataide ja kotitalous. Pojan paras kaveri kertoo mielellään tarinoita isästään, joka työskentelee kalastusaluksella. Danielia kiehtoo se maailma kaverilta saamiensa mielikuvien perusteella. 15-vuotiaana hän huomaa vapaan kesätyöpaikan kalastusaluksella. Hän päättää tarttua tarjoukseen vaikka vanhemmat eivät pidä sitä hyvänä ideana. Hän saa paikan, tykästyy työhön ja on nykyään kalastaja.
Perheet ovat mielikuvitukseni tuotetta.
Elinympäristö ohjaa tekemisiämme, se on selvä asia. Emme me ole ympäristöstämme irrallisia. Mutta määrääkö ympäristö ml. vanhemmat täysin tekemisemme? Olemmeko siis täysin ympäristön armoilla olevia sätkynukkeja? Esimerkin Paavon ajattelen olevan hyvin pitkälti vailla valinnan mahdollisuuksia. Hän toki kalasti, mutta poroihin hän kiintyi. Hän sai kokemuksen
kautta tietää ettei halua tehdä muuta työkseen. Daniel piti myös vanhempiensa maailmasta, mutta häntä kiehtoi pelkkiin mielikuviin perustuva maailma kalastusaluksella. Hän päätti lähteä itsenäisesti kokeilemaan jotain, mitä ei ollut kokeillut aikaisemmin. Uskon valinnan vapauden mahdollisuuteen, kun lähtee kokeilemaan asioita "mututuntumalla".
Tämä on keskustelupalsta. Vastaväitteet ovat tervetulleita.
Meissä jokaisessa on ominaisuuksia, jotka periytyvät vanhemmiltamme. Esim. hiusten väri
Jos molemmilla vanhemmillamme on tummat hiukset, on hyvin todennäköistä, että mekin olemme tummahiuksisia. Periytyviä asioita on kuitenkin älyttömästi ja kun ottaa huomioon, että olemme kahden eri ihmisen jälkeläisiä niin tietysti olemme erilaisia.
Miksi me eroamme henkisesti toisistamme/Miksi me teemme eri asioita?
Toiset soittavat rumpuja, toiset pelaavat shakkia. Toiset ovat lääkäreitä, toiset poliitikkoja. Miksi näin on? Miksi ihmiset eivät tee samoja asioita keskenään? En mene nyt kuitenkaan yhteiskunnan synnyn teorioihin asti vaan pysyn nykyajassa.
Pariskunta A asuu Lapissa järven rannalla. Heille syntyy poika nimeltä Paavo. Pojan isä opettaa lastansa pienestä pitäen kalastamaan. Lisäksi isällä on porotila, jossa poika oppii olemaan tekemisissä porojen kanssa. Peruskoulun jälkeen poika päättääkin ryhtyä poronhoitajaksi isänsä tilalle, sillä hän on kiintynyt poroihin eikä mieluisampaa työtä tiedä. Nykyään hän kalastaa vain harvoin, vaikka kalastus on ollut pidempään mukana hänen elämässään kuin porot.
Pariskunta B asuu Helsingin keskustassa. Heille syntyy poika nimeltä Daniel. Pojan isä on huippuravintolan kokki ja äiti kuvataiteilija. Poika samaistuu heidän maailmaansa ja koulussa hänen lempiaineensa ovatkin kuvataide ja kotitalous. Pojan paras kaveri kertoo mielellään tarinoita isästään, joka työskentelee kalastusaluksella. Danielia kiehtoo se maailma kaverilta saamiensa mielikuvien perusteella. 15-vuotiaana hän huomaa vapaan kesätyöpaikan kalastusaluksella. Hän päättää tarttua tarjoukseen vaikka vanhemmat eivät pidä sitä hyvänä ideana. Hän saa paikan, tykästyy työhön ja on nykyään kalastaja.
Perheet ovat mielikuvitukseni tuotetta.
Elinympäristö ohjaa tekemisiämme, se on selvä asia. Emme me ole ympäristöstämme irrallisia. Mutta määrääkö ympäristö ml. vanhemmat täysin tekemisemme? Olemmeko siis täysin ympäristön armoilla olevia sätkynukkeja? Esimerkin Paavon ajattelen olevan hyvin pitkälti vailla valinnan mahdollisuuksia. Hän toki kalasti, mutta poroihin hän kiintyi. Hän sai kokemuksen
kautta tietää ettei halua tehdä muuta työkseen. Daniel piti myös vanhempiensa maailmasta, mutta häntä kiehtoi pelkkiin mielikuviin perustuva maailma kalastusaluksella. Hän päätti lähteä itsenäisesti kokeilemaan jotain, mitä ei ollut kokeillut aikaisemmin. Uskon valinnan vapauden mahdollisuuteen, kun lähtee kokeilemaan asioita "mututuntumalla".
Tämä on keskustelupalsta. Vastaväitteet ovat tervetulleita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.